Me syödään Oton kanssa joka ilta yhdessä iltapalaa, yleensä ruisleipää, samalla kun katsotaan Netflixistä sarjoja. Se on meidän yhteinen iltarutiini, jonka aikana voi rentoutua ja nauttia yhdessäolosta ja jutella ja heittää tyhmää läppää. Siksi lähdin innolla mukaan Vaasan Ohut Herkku -kampanjaan, joka oli kuin meille tehty. Siinä me päästiin testaamaan Vaasanin uusia Ruispalat Ohut Herkku -leipiä, jotka ovat nimensä mukaisesti ihanan ohuita ja joista löytyy ruisleivälle tyypillistä ihanaa sitkoisuutta hieman tavallista enemmän.
Lapsiperheen arjessa ne parisuhdehetket löytyvät arkipäivästä, kun ei välttämättä ole joka viikko mahdollisuutta, halua tai jaksamista lähteä yhdessä seinäkiipeilemään, fine dining -ravintolaan tai viikonloppumatkalle. Arkipäivän onnessa se parisuhde rakentuu, ja siinä iso tekijä on nimenomaan yhdessä tekemisellä ja toisen huomioimisella. Me tehdään usein yhdessä ruokaa, mutta ruuanlaitto tapahtuu yleensä tietenkin silloin kun lapsetkin ovat hereillä ja he ovat siinä usein mukana. Se on sellaista koko perhettä yhdistävää puuhastelua. Iltapalan laittaminen sen sijaan on sitä meidän kahdenkeskistä aikaa.
Mä uskon että voin kiittää osaksi iltapalahetkiä siitä että meidän parisuhde edelleen pian kuuden vuoden ja kolmen lapsen jälkeen voi näin hyvin. Iltapalaa tehdessä, siinä ruisleipää rapsakaksi paahtaessa, on aikaa jutella päivän tapahtumista tai ihan mistä tahansa ikinä haluaakaan. Parisuhteet usein alkavat voida huonosti siinä vaiheessa kun toista ei enää tunne. Ei tiedä mikä häntä kiinnostaa, mikä pelottaa, mistä hän haaveilee, eikä enää tiedä miten tekisi toisen onnelliseksi. Se ongelma on helppo korjata sillä että huomioi toista, antaa sen jakamattoman huomion ja on kiinnostunut siitä mitä toinen haluaa sanoa, ihan joka päivä.
Iltapalaa tehdessä ei ole häiritsemässä puhelimet ja iPadit, vaan silloin ollaan läsnä, voidellaan leipää, pilkotaan leivän päällisiä ja keitetään teetä. Niiden lomassa ajatuskin kulkee kun ei ole liian haastavaa, ja voi oikeasti keskittyä siihen mitä toisella on sanottavana. Vaikka se hetki ei ole pitkä, kestää ehkä kymmenen minuuttia tai vartin, sillä on iso merkitys. Näin pienellä jutulla voi estää toista ajautumasta kauaksi itsestä.
Meillä usein höpötys jatkuu vielä iltapalan valmistumisen jälkeenkin, ja Netflix saa odottaa. Mutta vaikka ei jatkuisikaan, on se vartti tehnyt paljon. Ilman sitä mä en tietäisi puoliakaan siitä mitä olen näiden vuosien aikana miehestäni oppinut. Miettikääpä sitä, että kuudessa vuodessa niistä minuuteista on tullut 547,5 tuntia eli yhteensä 22,81 vuorokautta. Eli yli kolme viikkoa jakamatonta huomiota ja keskustelua puolisoiden välillä yhteensä. Sillä on iso merkitys.
Vaasanin uudesta Ruispalat Ohut Herkku -leivästä tuli meidän iltojen suosikki. Toinen ihastui siihen paahdettuna ja super ohuena ja rapsakkana, toinen tykkää sitkoisesta rakenteesta paahtamattomana. Leipä on lisäaineeton ja runsaskuituinen, ja maistuu aivan älyttömän hyvälle. Kannattaa maistaa!
Yhteistyössä Vaasan.
Tykkäättekö te syödä iltapalaa yhdessä puolison kanssa? Mahtavaa päivää kaikille!
<3 ihana postaus. Meille syntyi vauva muutama kk sitten ja välillä parisuhde meinaa hieman jäädä huomion osalta vähemmälle. Tässä oli hyvä tarina ja muistutus:)
Voi kiitos paljon <3 Tsemppiä vauva-arkeen sinne<3
Illalla otetut kuvat olisivat toimineen paremmin tässä kokonaisuudessa.
No voi että!
Ihana teksti! Ja tykkään ehdottomasti yhteisistä iltapaloista sulhon kanssa 😀 Meilläkin aika yleinen arkirutiini on iltapala yhdessä sohvalla Sinkkuelämää katsellen. Jokin siinä vain viehättää, vaikka iltapalan syöminen kuulostaa niin arkiselta ja Sinkkuelämää-jaksotkin on luukutettu miljoonaan kertaan 😀 Mutta esimerkiksi vietettyäni kesän töissä eri paikkakunnalla, sanoin miehelle kaipaavani eniten sitä, että käperrytään yhdessä sohvalle katsomaan Sinkkuja iltapalan kanssa 🙂 Kyllä niissä ihan tavallisissa arjen jutuissa vaan se onni piilee!
Voi kiitos paljon <3 Kuulostaa ihanalta, ja mekin hei tykätään sinkkareista :DD!! Oon ihan samaa mieltä, arki<3 🙂 Ihanaa syksyä sinne!
Juu tuo näyttää enemmän aamupalalta, kun on noin valoisaa. Ei oikein iltatunnelma välity tai sitten teidän lapset menee nukkumaan tosi aikaisin. Toivoisi, että näissä kaupallisissa blogikirjoituksissa, joissa kuitenkin markkinoidaan tuotteita meille lukijoille, jaksettaisiin nähdä enemmän vaivaa. Nämä ovat kuitenkin usein vähän tekemällä tehtyjä monissa blogeissa, eikä tällainen lavastus ainakaan lisää mielenkiintoa. Tykkään kyllä muuten blogistasi!
Kiitos palautteesta. Mun täytyy kyllä myöntää että mulla ei riitä taidot eikä kuvauskalusto vielä vuosienkaan jälkeen ottamaan upeita kuvia keinovalossa pimeällä, ja siksi mieluummin kuvasin alkuillasta kun valoa vielä löytyi, jotta kuvista tuli omaan silmääni kauniimpia. Se ei toki tarkoita sitä etteikö me syötäisi iltapalaa silti joka ilta yhdessä (vaikka söin kyllä myös nuo alkuillan leivät, kun oli niin hyvää). Lisäksi täytyy sanoa että hämmennyin kommenttisi ristiriitaisuudesta, vaivaa siis pitäisi nähdä enemmän mutta lavastaa ei saa? Eli siis jokainen kaunis kuva joka yhteistöissä esimerkiksi on pitäisi olla sellainen vahingossa näpsäisty täydellisen aito otos joka ei ole ollenkaan lavastettu mutta kuitenkin on nähty paljon vaivaa? Mulla ei valitettavasti riitä taito siihenkään, jos sulla on jotain hyviä vinkkejä niin kerro ihmeessä! 🙂 Silloin kun haluan ottaa omaa silmääni miellyttäviä kuvia, niissä on aina vähän vaivaa taustalla, kauniit blogikuvat eivät yleensä synny vahingossa multa ellen sitten kuvaa lapsiani, mutta ihailen kyllä ihmisiä jotka onnistuvat kuvissa mua helpommin. 🙂 Tämä kamppis oli musta yksi kivoimpia mitä pitkään aikaan on ollut, koska sai nimenomaan laittaa niin paljon omaa tarinaa ja persoonaa peliin, ikävää jos tunnelma ei välittynyt sinun ruudullesi.
Rauhalliset aamu- ja iltapalahetket on parhaita. 🙂
Niin on ehdottomasti <3 🙂
Meillä ei ole vielä(kään) omia lapsia, mutta ollaan ihan 7,5 vuotisen yhdessäolomme alusta asti pitäneet huolta että syömme yhdessä aina kun vain mahdollista. Toinen vaikka odottaa hetken nälkäisenä että toinen tulee kotiin että voidaan jakaa se ihana yhteinen hetki. Ja iltapala on meilläkin joka ilta olkkarin sohvalla vieretysten jotain sarjaa katsellen <3 Tästä on tullut niin meidän tapa että jos joskus on syönytkin ennenkuin toinen tulee kotiin eikä ole yhtäaikaa nälkä niin tulee huono omatunto ja toinen on ihan että "mitä ootko sä syöny ilman mua?" 😀 siis sillai hyvällä tavalla.
Ja aivan ihanan kodikas kuva tuo susta sohvalla!
Kivaa loppuviikkoa sinne! 🙂
Mua jotenkin häiritsee ihan valtavasti näissä indiedays-blogeissa nämä aloitukset ”pääsin mukaan indiedaysin ja xx:n kamppikseen” ym.. Ymmärrän mainoksia blogeissa ja toki on hyväkin että saa vinkkejä erilaisista tuotteista. Mutta kun lukee joka blogista samat aloitukset samasta kampanjasta niin tuosta aloituksesta nousee jo karvat pystyyn. Blogisi muuten on aivan ihana ja piristävä ja onneksi näitä onkin vähemmän! Ikäväkseni täytyy sanoa että muut indiedaysin alla olevat blogit ovat juuri tuon jatkuvan mainonnan vuoksi jääneet kokonaan pois lukulistalta :/
Mie en huomannu ettei olis ilta. Ehkä oli kesäilta? 😀
Ihana tarina kuitenkin! Siskolla on myös tapana tehdä iltapalaa ja istahtaa kattomaan jotain ohjelmaa. Jotenkin se tuntuu aina ihan erilaiselta siellä, kun kotona. Ehkä kotona ei osaa niin rentoutua ja nollata ajoissa. Pitäis laittaa laitteet ajoissa pois ja keskittyä tähän hetkeen, yrittää olla läsnä ja jutella.
Meillä on kotona myös tapana tehdä iltapalaa ja ottaa jotain herkkua, ja katsoa sarjoja illalla. Jotenkin en vaan saa siihen samaa tunnelmaa kun siskolla tai esim mitä teiltä välittyy.
Täytyy harjoitella!
Wau. Olemme olleet poikaystäväni kanssa jo vuosia yhdessä ja viime kesänä hän lähti armeijaan. Tuntuu kuin kaikki yhteinen olisi kadonnut ja jutut loppuneet. Eilen illalla keskustelimme myöhään kuinka tavallaan yksinäinen olo on kun ei ole enää mitään yhteistä. Sanottuasi sanat ”Parisuhteet usein alkavat voida huonosti siinä vaiheessa kun toista ei enää tunne. Ei tiedä mikä häntä kiinnostaa, mikä pelottaa, mistä hän haaveilee, eikä enää tiedä miten tekisi toisen onnelliseksi. Se ongelma on helppo korjata sillä että huomioi toista, antaa sen jakamattoman huomion ja on kiinnostunut siitä mitä toinen haluaa sanoa, ihan joka päivä.” teki suuren vaikutuksen. Tältä mista on tuntunu jo pitkään. Kiitos Iina, nyt tajua mikä on todella vialla.. Tästä selvitään <3
Iltapalaa ja ruisleipää tykkään syödä, mutta puolisoa minulla ei ole enään, joten syön sitä yksin.
Ihanasti kirjoitit, oon tosi onnellinen teidän puolesta 🙂 meillä ei tämmösiä enää vietellä. Mut maistuisi nuo leivät yksinkin eli täytynee joskus kokeilla 😀
Hei!
Itse tulin tän luettuani tosi hyvälle tuulelle ja ajattelin, että tässäpä on tyylikkäästi ja ajatuksella toteutettu yhteistyöpostaus. Ei häirinnyt millään tapaa, että kuvat on otettu valoisaan aikaan. Paljon rakkautta ja iloa teidän perheen syksyyn!
Ihana postaus! Me jaamme tällaisen juuri samanlaisen tavan miehen kanssa❤ tosin usein minä kokkaan, mutta samalla juttelemme ja syömme yhdessä katsellen jotain sarjaa tai vaan toisiamme. Kuulostaa ällöromanttiselta, mutta on parisuhteen kannalta merkityksellistä! Yli 12 v yhdessä oltu ja loppua ei näy!
Nyt alkoi niin tehdä mieli ruisleipää, että täytynee syödä nyt aamupalaksi, kun mies on työreissulla eikä voida toteuttaa tätä iltarutiinia. Kaverina aamupalalla kuitenkin pikkuneiti masussa rv 20+4. ❤
Olette ihanan oloinen rakkautta huokuva perhe!! Kiitoksia kun jaksat kirjoitella!
Yhdessä miehen kanssa ollaan oltu 16v. Vuosiin mahtuu myös neljä lasta. Ensimmäisen lapsen synnyttyä tuli tavaksi syödä yhdessä iltapalaa ja katsoa tv;tä. Sama tapa on jatkunut ja jatkuu edelleen. Ainut mikä on muuttunun on se että nyt on käytössämme netfilx ja hbo molemmista löytyy mahtavia sarjoja joita on mukava yhdessä katsoa,syödä iltapalaa ja nauttia toistemme seurasta.
Meillä loppui Vaasan tuotteiden ostaminen siinä vaiheessa kun minulle selvisi, että yritys käyttää tuotteissaan myös ulkomaalaista ruista. :/ Tänä päivänä luulisi suurten kotimaisten yritysten suosivan kotimaisia raaka-aineita.
Postauksen kuvat eivät tästä huolimatta häirinneet minua. 😉 Aurinkoista päivää!
Heippa, Vaasan vastasi näin:
Hei Lotten,
Pyrimme käyttämään mahdollisimman paljon kotimaisia jauhoja, mutta valitettavasti kaikkia tuotteisiimme tarvittavia, ominaisuuksiltaan sopivia rukiita ei ole usein saatavissa Suomesta. Suomalaisen ruisjauhon lisäksi ostamme tarvittaessa myös leivontaamme soveltuvaa korkealaatuista lähinnä baltialaista alkuperää olevaa ruisjauhoa. Viime kesän hyvä sato näkyy kuitenkin kotimaisen rukiin määrän lisääntymisenä tänä vuonna. Tällä hetkellä 80% käyttämistämme ruisraaka-aineista on kotimaisia ja leivomme Ruispalat aina kotimaisin voimin, joten olemme merkittävä työllistäjä täällä Suomessa.
Terveisin Vaasan Oy
Syödään illalla (=yöllä) yhdessä aina kun mahdollista, mutta yrittäjinä päivät on todella pitkiä, välillä toinen ei ole jaksanut odottaa nälkäisenä ja toisinaan käyn nukkumaan ennenkuin mies tulee. Vaihtoehtoisesti syödään yhdessä aamupalaa. Muuloin ei juuri sitten ehditä toisiamme nähdäkään. 😀