Multa toivottiin postausta meidän aamu- ja iltapaloista ja tässä tulee! Tämä onkin hauska aihe, koska harvemmin tulee niistä kirjoiteltua, kun yleensä sitä aina jakaa ns. pääruoka-reseptejä tai sitten jotain makeita. Mutta nyt tosiaan ajattelin käydä vähän läpi, että mitä meillä syödään aamuisin ja iltaisin. Ajattelin tähän alkuun tehdä pienen listauksen niistä jutuista, joita meillä on yleensä aamu- ilta ja välipaloja varten jääkaapissa/kuivakaapissa/hedelmäkorissa:

Meidän perheen lempparit aamu- ja iltapalatarvikkeet:

– Granolaa, jossa ei ole lisättyä sokeria, esim. Pauluns Kaneli, Manteli & Omena, Pauluns mansikka, mulperimarja & kardemumma, Fazer Alku Omena-kaneli-granola

– Mahdollisimman vähäsokerisia muroja, esim. Myllärin Muumi-murot, Two Dads -murot

– Jogurttia, jossa ei ole lisättyä sokeria, esim. Juustoportti Hyvin-jogurtit, Valio A+ Kreikkalainen luonnonjogurtti tai Valio Luonnonjogurtti +

– Hedelmäsosetta (100% hedelmää) esim. Bonne isot purkit.

– Ruis- ja kauraleipää, esim. Fazer Pehmeämpi Kaurapuikulat, Fazer Ruispuikulat,  Kurkelan tilan kaurarieskaset (ja lapsille herkkuleipänä joskus myös Pågen Oivallus!)

– Siemennäkkäriä, esim. Leipomo Rosten

– Kauramaitoa, Esim. Kaslink Aito luomu kaurajuoma, (kahviin Juustoportti Barista tai Kaslink Aito Barista, josta ostetaan aina pieni 2dl purkki, joka kestää kahvimaitona mulla ja Otolla yhdessä just sen 5vrk minkä säilyy avattuna)

– Maapähkinävoita esim. Green Choice luomu maapähkinävoi

– Margariinia

– Juustoa

– (Joskus vähärasvaista leikkelettä esim. kalkkunaa)

– Vapaiden ulkokanojen kananmunia

– Viime kesänä itse pakastettuja kotimaisia mansikoita / tuoreita marjoja kuten pensasmustikoita/ kesällä kaikkia mahdollisia tuoreita marjoja

– Tuoreita vihanneksia esim. kurkku, tomaatti, paprika, avokado

– Tuoreita hedelmiä esim. omena, päärynä, mandariini, banaani, viinirypäleet

– Kahvia

– Pikakaurahiutaleita

– Pähkinöitä

Aamupalat

Aamupalan pitää olla riittävän runsas, että jaksaa. Paitsi Otolle, joka ei edelleenkään syö aamuisin mitään. Näin on ollut aina. Mutta minä ja lapset syödään aina aamupalaa ja yleensä syödään se yhdessä. Jokainen tekee aamupalaa arkisin yleensä itse, paitsi viikonloppuisin tykätään kokkailla yhdessä runsaammin. Ja 3-vuotiaalle aamupalan teen toki yleensä minä tai sitten Otto tekee. Joskus isommatkin tekevät iltapalaa toisilleen.

Arkiaamuisin aamupalan pitää olla helppoa, joten usein se on lapsilla muroja tai granolaa kauramaidon tai jogurtin kanssa, sekä hedelmä tai marjoja pakkasesta ja joskus esim. naturel cashew-pähkinöitä, manteleita tai maapähkinöitä. Jos on maustamatonta jugua, niin sitten meillä on usein myös hedelmäsosetta, jota he kaatavat jugurtin joukkoon mausteeksi. Toinen vaihtoehto jogurtille on sitten tehdä leipää tai näkkäriä. Joko perinteistä suolaista leipää tai sitten esim. maapähkinävoi-banaanileipää. Meillä lapset syövät useimmiten kauraleipää ja me taas Oton kanssa syödään enemmän ruisleipää, mutta joskus kauraakin. Koska pilkon yleensä aina iltapalalle vihanneksia, niitä on usein aamuisin valmiiksi pilkottuna jääkaapissa edelliseltä illalta, jolloin leivän päälle saa helposti kurkkua, paprikaa ja/tai tomaattia oman maun mukaan. Joskus lapsia kyllästyttää kaikki muut vaihtoehdot ja he pyytävät puuroa banaanilla, ceylonin kanelilla ja maapähkinävoilla.

Mä itse syön aamuisin eniten juuri leipää. Syön yleensä kaksi leipää ja juon kupin kahvia ja lasin vettä. Pyrin syömään aamullakin vihanneksia ja hedelmiä, mutta tässä kyllä laiskuus usein vie voiton. Eli jos edelliseltä illalta on vihanneksia (eikä lapset ole syöneet kaikkia), syön niitä leivän päällä, mutta jos ei, niin en ala itselleni erikseen pilkkomaan muuta kuin korkeintaan kurkkua. Mulla on myös se hankala, että olen monelle hedelmälle raakana allerginen, niin en voi vaan napata banskua tai omppua kuten lapset. Mandariineja syön silloin kun ne ovat parhaimmillaan, koska ne ovat helppoja.

Viikonloppuaamuisin tehdään joskus esim. banaanilettuja banaanista ja kananmunasta tai joskus herkutellaan croissanteilla, smoothieilla tai kunnon brunssilla.

Iltapalat

Iltapalat on meillä tosi samaa settiä siis kuin aamupalatkin, lapsilla varsinkin. Erona on se, että Oton kanssa me panostetaan meidän kahdenkeskisiin iltapaloihin. Iltaisin ei ole yleensä hoppu minnekään ja jaksaa pilkkoa leivän paahtumista odotellessa avokadot, paprikat, tomaatit ja kurkut, jotta leivästä saa tehtyä kunnon vihanneskeon. Mua naurattaa se, että siis iltapalaleipien tekeminen kestää ehkä 1-2 minuuttia pidempään niiden vihannesten pilkkomisen kanssa, mutta silti se tuntuu aamuisin liian vaivalloiselta alkaa alusta asti pilkkomaan koko settiä. Mutta koitan siis aina illalla syödä ekstrapaljon värikkäitä vihanneksia, jos aamulla en ole syönyt. Joskus illalla Otto paistaa leivän päälle meille kananmunia, mutta yritän olla syömättä niitä liikaa. Meillä on suvussa korkeaa kolesterolia, jota en halua riesaksi itselleni.

Mä syön tosiaan itse 99% ajasta sekä aamulla että illalla leipää. Olen sillä tavalla tylsä, että en vaan jaksa vaihdella. Tiedän suunnilleen kuinka pitkään jaksan aamuisin kahdella leivällä ja tiedän, että iltaisin kaksi leipää on sopivasti eikä tule ähky. Ihailen aina kaikkien värikkäitä smoothie bowleja ja koitan aina tammikuussa tehdä ekat kaksi viikkoa raikkaita hedelmäsmoothieita ja meal preppausta, mutta totuus on se, että palaan aina niihin leipiin.

Perjantaisin lapset saavat ”herkkuiltapalan” eli esim. jugurtin, vanukkaan, rahkan tai risifruttin tms. oman valinnan mukaan, silloin saa ottaa halutessaan myös sellaisen, jossa on lisättyä sokeria. Tämä toimii meillä tosi hyvin, kun lapset ei arkisin edes pyydä mitään sokeriöverijuttuja, kun tietävät, että perjantaina sitten saa valita sellaisen jos tekee mieli.

Me ei olla näissä tuotteissa mitenkään ehdottomia, vaan tämä lista muuttaa muotoaan aina aika ajoin. Mutta siinä olen ehdoton, että meillä ei arkipäivinä syödä sokerijuguja, eikä mitään sokeriöverimuroja. Aina kun tulee uusia vaihtoehtoja, jotka kuulostaa siltä, että sopii meille niin ostan riemusta kiljuen kaupasta ja testaan. Sellainen kysymys mulla olisikin, että mikä on parhaimman makuinen kasvipohjainen jugu teidän mielestä, jossa ei ole lisättyä sokeria? Maito on ollut helppo vaihtaa, mutta ei olla vielä löydetty juguhyllystä sitä kasvipohjaista superlempparia, joka maistuisi lapsille yhtä hyvin kuin nämä. Itse taas en jugurttia syö muutenkaan kuin aniharvoin, ehkä kerran-pari kuussa. Eli vinkkejä otetaan mieluusti vastaan!

Sellaisia aamupala- ja iltapalajuttuja meillä! Olisi tosi hauska kuulla teiltä, että millaisia aamupaloja tai iltapaloja te tykkäätte syödä? Ehkä mä saisin inspiraatiota teiltä! Ja olis tosi hauska kuulla muilta, joilla on siitepölyn kanssa paljon hedelmä- ja vihannesallergioita ristikkäisallergiana (kuten mulla), että mitä hedelmiä ja vihanneksia syötte ja missä muodossa?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fazer Leipomot Oy:n kanssa ja minulla on suuri kunnia toimia Fazer Puikuloiden brändilähettiläänä tänä vuonna.

Kuten pari viikkoa sitten hääpäivänäkin kirjoitin, arjessa ei aina ole niin paljoa sitä parisuhdeaikaa kuin toivoisi. Niistä pienistä hetkistä kannattaa kuitenkin pitää kiinni. Silloinkin kun meidän päivän ainoa parisuhdeaika oli iltaisin vauvan nukkuessa rinnalla, me syötiin yhdessä iltapalaa, joka ilta. Nykyisin illat ovat taas vain sitä aikuisten aikaa, mutta pitkään meidän päivien ainoa yhteinen hetki oli kuitenkin se iltapala, silloin kun Otto vielä teki töitä ja opiskeli yhtäaikaa. Meidän iltapalahetket eivät yleensä ole mitään kovin gourmeeta, mutta toki joskus tykätään hifistelläkin. Yleensä meidän iltapalaleipien päällä on margariinia, juustoa ja kurkkua, tai sitten Otolla pikkelssiä, juustoa ja kurkkua. Otto ei koskaan ole oppinut käyttämään perinteisiä levitteitä leivän päällä.

Iltapala on alusta asti ollut se meidän yhteinen juttu. Vaikka tehtäisiin muuten koko ilta omia juttujamme, me syödään aina iltapala yhdessä. Iltapalan verran on aina aikaa, vaikka sen sitten ottaisi yöunista. Mä uskallan väittää, että yhteiset iltapalahetket ovat pelastaneet meidät monelta turhautumiselta ja riidalta parisuhteessa. Ihan niinkuin lapsi tarvitsee tutkimusten mukaan vanhemmaltaan sen vartin täysin jakamatonta huomiota päivässä tunteakseen itsensä rakastetuksi ja huomioiduksi, myös puolisot tarvitsevat toisiltaan pienen hetken.  Tai näin ainakin mun logiikka sanoo. Kun ehtii keskittyä toisiinsa edes sen pienen vartin iltapalahetken verran joka päivä, saa vaihdettua kuulumiset, saa kerrottua toiselle, että toinen on tärkeä ja mikä parasta: saa mahan täyteen herkullista iltapalaa. Se vartti riittää aivan hyvin silloin, kun enempää ei ole.

Me aina tehdään yhdessä iltapalaa, välillä jo ihan väsyneenä ja silmät unihiekkaisina. Sitten otetaan iltapalat mukaan olkkariin, ja höpötellään, tai katsotaan jotain sarjaa josta tulee hyvä mieli, jos ollaan ehditty jo höpötellä muutenkin. Leipä on sopivan iisi iltapala, ja sen saa tehtyä nopeasti, kun ei illalla useinkaan enää jaksa alkaa väkertämään mitään sen vaivalloisempaa. Ja leipä on myös hyvää! Me tykätään molemmat tosi paljon syödä leipää.

Leipä on meille nautinto siitä huolimatta, että syödään ihan tavallisia juusto-kurkkuleipiä. Kun leipä on tarpeeksi hyvää, on yksinkertainenkin usein herkullista. Fazerin uudet Puikula Pehmeämpi 100Kaura -leivät ovat nimensä mukaisesti kaurasta valmistettuja, ja aivan älyttömän pehmeitä leipiä. Nyt aiheena on meidän aikuisten iltapalat, enkä edes vielä lähde siihen, mitä meidän lapset sanoivat tästä uudesta leivästä maistettuaan sitä. Mutta sanonpahan vaan, että he kuulostivat aivan Puikula-mainokselta.

Puikulat ovat tuttuja jo omasta lapsuudestani, ja voisin sanoa, että olen varmaan maistanut jokaista erilaista Fazerin Puikulaa elämäni aikana. Se on ainakin meille sellainen arjen perusleipä, jota aina tulee ostettua kaupasta. Nyt Puikula-perheeseen on tullut aivan uusi suosikki, ja se on tämä Puikula Pehmeämpi 100Kaura. Se on oikeasti varmaan pehmein leipä, mitä olen ikinä syönyt, ja se on pehmeää vielä parasta ennen -päivän lähestyessäkin.

Pehmeyden salaisuus on siinä, että leipä on leivottu haudutettuun kaurapuuroon. Se pitää leivän tuoreen makuisena ja tuntuisena useammankin päivän. Nimensä mukaisesti 100Kaura on valmistettu kaurasta ja 100Kaura sisältää 6,6% kuitua ja 15g proteiinia 100 grammassa. Leivän jauhoista, jyvistä ja hiutaleista 100% on kotimaista kauraa.  Leipä ei kuitenkaan ole gluteeniton, sillä siinä on käytetty puuron lisäksi myös vehnägluteenia tuomassa pehmeyttä rakenteeseen.

Me ollaan aivan ihastuneita tähän leipään koko perhe, eikä sen ilmestymisen jälkeen ole taidettu edes ostaa muuta leipää kuin tätä. Ainoa miinus mikä leivässä on, on sen pieni pakkauskoko: meidän perheellä pussi loppuu heti aamupalan aikana. Voitteko siis pliis muutkin maistaa 100Kauraa ja toivoa tähän isompaa pakkauskokoa, niin jospa sellainen saataisiin. Puikuloitahan on vaikka kuinka paljon erilaisia, mutta tämän herkun tunnistaa söpöstä kelta-valkoraidallisesta pussista kaupoissa!

Mä uskon, että me tullaan syömään yhdessä iltapalaa vielä sittenkin kun ollaan vanhoja ja ryppyisiä, ja meillä on kaikki päivät aikaa toisillemme. Me tykätään yhteisistä tavoista, ja tämä on yksi ihanimmista yhteisistä tavoista, joita meillä on. Siksi haluan pitää siitä kiinni nyt ja aina!

Joko olette ehtineet maistamaan tätä herkkua? Syöttekö te iltapalaa yhdessä puolison kanssa? 

Kaupallinen yhteistyö: Valio ValSa.

Suolan syönti arjessa

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Valio ValSan kanssa. Meidän 1-vuotias on kuluneen puolen vuoden aikana siirtynyt asteittain samaan ruokavalioon mun perheen kanssa. Vauvan ruokien miettimisen ansiosta ollaan otettu koko perheen syömiset vielä entistäkin tarkempaan syyniin, ja pyritty saamaan kaikki ruokavalion osaset kohdalleen. Sitä helposti muistaa vauvan ruokien terveellisyyden tärkeyden, mutta ihan yhtä hyvää huolta täytyy pitää myös isompien lasten ruokavaliosta. Ja ei me vanhemmatkaan voida hyvin, jos syödään huonosti.

Toki arjessa on joskus sallittua mennä sieltä mistä aita on matalin ja kokata vaikka eineksiä, mutta pääosin täytyy pitää huoli siitä, että kukaan ei saa mitään liikaa, eikä liian vähän. Pienten lasten ruokavaliossa on muutamia ainesosia, joiden kanssa täytyy olla tarkkana. Näitä ovat mm. lihajalosteista kuten leikkeleistä ja makkaroista saatava nitriitti, proteiini jota ei saa syödä liikaa, sekä suola, jota munuaiset eivät kestä kuin pienen määrän. Näistä kaikkein vaikeinta tarkkailla on mun mielestä suola, sen kanssa saa olla aivan super tarkkana, koska sitä löytyy melkein kaikesta.

Pienten lasten suolansaantisuositukset

Alle 1-vuotiaille suolaa ei suositella lainkaan, ja 1-2-vuotiaan suolansaantisuositus on maksimissaan 2 grammaa päivässä, eli noin 0,5 teelusikallista. Se on tosi vähän, ja se tulee täyteen hyvin nopeasti esim. leivästä, juustosta ja kahdesta lämpimästä ateriasta. Alle 2-vuotiaan ruokiin ei missään nimessä kannata lisätä suolaa ollenkaan, kun se suositusmaksimi tulee täyteen jo sellaisista tuotteista, joissa suolaa on valmiina. Kannattaa suosia vähäsuolaisia vaihtoehtoja kaikessa missä voi. Esimerkiksi kaikki lihat kannattaa maustaa itse, koska valmiissa marinadeissa on jo reippaasti suolaa. Monessa leipäviipaleessakin suolaa on jo 0,5-1 grammaa.

2-4 -vuotiaiden suolansaantisuositus on maksimissaan 3-4 grammaa päivässä, eli ei sekään kauhean suuri ole.  Se antaa jo vähän enemmän pelivaraa, mutta silti meillä esimerkiksi keitetään aina pasta ja riisi suolaamattomassa vedessä, puuroon en lisää koskaan suolaa, ja esim.  kastikkeisiin laitan suolaa todella maltillisesti, kun sitä voi lisätä sitten omalla lautasella jos siltä tuntuu. Sanoi kulinaristit mitä hyvänsä, en halua että lapset saavat liikaa suolaa. Kun he eivät totu suolaisen ruuan makuun pienenä, eivät he kaipaa sitä isompanakaan. Maailma on täynnä ihan mielettömiä makuja ja mausteita, joilla ruokia voi maustaa suolan sijaan.

Suola ei kokonaan pannassa

Kun pääosin välttelee liikaa suolansaantia ja piilosuolaa arjessa, ei haittaa jos joskus tekee ruuaksi jotain vähän suolaisempaa, kuten soijakastikkeella maustettua lohta. Silloinkin teen tosin oman vähäsoijaisemman version lapsille, ja käytän aina sitä soijakastiketta, josta suolan määrää on vähennetty. Meillä on myös suvussa korkeaa kolesterolia, korkeaa verenpainetta ja tietenkin äitini saama aivoinfarkti, ja siksi pidän äärimmäisen tärkeänä sitä että vältän liikaa suolan saantia itse, ja opetan lapsille pienestä asti hyvän ruokavalion mallin. Me yritetään noudattaa THL:n Syödään yhdessä -ruokasuostuksia koko perheen ruokavaliossa mahdollisimman hyvin. Uskon että niihin voi luottaa, ja ainakin ollaan koko perhe voitu hyvin kun ollaan niitä noudatettu.

Mitä on maitosuola?

Myös Valio on ottanut tärkeäksi asiakseen vähentää liikaa suolan saantia arjessa. Valio on kehittänyt uuden Valio ValSa -maitosuolan, joka koostuu maidon luontaisista mineraaleista. Siinä on lähes 80% vähemmän natriumia kuin tavallisessa
ruokasuolassa. Maidon sisältämät mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta. Kesällä lehmät syövät pääosin
tuoretta nurmea ja talvella säilöttyä AIV-rehua. Maidosta juustoa valmistettaessa syntyy sivutuotteena heraa, joka koostuu heraproteiineista sekä maidon mineraaleista, eli siis maitosuolasta.

Maitosuolalla voidaan korvata osa esimerkiksi maitotuotteiden ja leipien valmistuksessa käytettävästä ruokasuolasta. Samalla tuotteiden suolapitoisuus laskee, mutta mausta ei tarvitse tinkiä. Valio ValSa on keksintönä merkittävä myös kansainvälisesti.

Parempia valintoja

Me ollaan käytetty jo melkein vuoden ajan Oivariini ValSaa levitteenä, koska se on herkullista ja siitä suolan määrää on vähennetty. Se maistuu ihan samalta kuin tavallinenkin Oivariini, mutta tulee syötyä sopivasti vähemmän suolaa levitteessä. Kamppiksen myötä testattiin myös Valio Oltermanni ValSaa, ja sekin maistui ihan perus Oltermannilta. Taidetaan siis vaihtaa meidän Kevyt Oltermanni pysyvästi tähän Valio Oltermanni vähemmän suolaa -versioon.

Me syödään leipää melkein joka päivä, koska leipä on vaan niin hyvää. Siksi musta on tosi hienoa, että leipää syödessäkin voi tehdä vielä entistä parempia valintoja.

Kiinnitättekö huomiota suolan saantiin omassa tai lasten ruokavaliossa? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fazerin ja Lifien kanssa. Mä rakastan leipää, ja olen joskus aiemminkin blogissani kirjoittanut mun ja Oton iltapalaleipärituaalista, siitä kuinka se on yksi meidän parisuhteen pitkään jatkunut koossa pitävä liima. Luonnollisesti tykätään panostaa leipään ja leivänpäällisin, kun sitä paljon syödään ja koska se on osa meidän iltaherkuttelua.

Leipä on pahimmillaan tosi epäterveellistä, mutta parhaimmillaan se on terveellinen ja tärkeä osa ruokavaliota. Fazer on uudistanut leipähyllyjen tarjontaa jo viimeisten parin vuoden ajan terveellisillä ja herkullisilla vaihtoehdoilla perinteisille leiville, ja osa uutuuksista on päätynyt meidänkin leipäkoriin. Mun suurimpia lemppareita leipäuutuuksista ovat Fazerin juuresleivät, jotka tulivat viime vuonna markkinoille. Tänä vuonna tuoteperheeseen on lisätty ihan äärettömän herkullinen uutuus: Fazer Juuresleipä 100% Kaura Bataatti & Linssi.

Mitä on juuresleipä

Juuresleivässä jauhoista 1/3 on korvattu juureksilla ja kasviksilla, minkä ansiosta leipä on terveellistä, kuohkeaa ja mehevää. Fazer Juuresleipä 100% Kaura Bataatti & Linssi -leivän jauhoista täydet sata prosenttia on puhdasta suomalaista kauraa, joka on suosittua ja vatsaystävällistä, sekä todella hyvän makuista. Leipä leivotaan Suomessa, ja siinä on luontaisesti korkea proteiinipitoisuus sen sisältämien papujen ja linssien ansiosta. Leipäpalat on kuorrutettu palsternakkarouheella joka antaa kivan suutuntuman ja hyvää makua.

Mä yritän syödä mahdollisimman terveellisesti, vaikka usein sorrun kyllä herkuttelemaankin. Olen kuitenkin ajatellut sen niin että kun ruokavalion peruspalaset on kunnossa, ei satunnainen herkuttelukaan ole pahitteeksi, varsinkaan näin imetysaikana kun tarvitsen joka päivä 500 lisäkaloria jotta mun keho jaksaa tuottaa meidän vauvalle ravinteikasta maitoa.

Mitä leivän päälle

Koska leipä on tärkeä osa mun päivittäistä ruokavaliota, on tärkeää että valitsen sekä leivän että päälliset hyvin. Juuresleivän kaveriksi sopii melkein mikä vaan, mutta mun yksi lemppari on ihan perinteiset tomaatti-mozzarella-pestoleivät. Kaupoista saa nykyään melko herkullista tuorepestoa (jos laiskottaa eikä jaksa värkätä itse) ja sen kanssa tomaatti ja mozzarella on supernamia! Vegaanivaihtoehtona tykkään laittaa leivälle hummusta ja aurinkokuivattua tomaattia, niiden vahvat maut sopii kivasti pehmeän juuresleivän kanssa.

Tykkään värikkäästä ruuasta, ja leivän päälle on ihana myös laittaa tuoreita kasviksia jotka rouskuvat ja piristävät leivän ulkonäköä. Puoli kiloa kasviksia tulee helposti täyteen kun muistaa tehdä värikkäät iltapala- ja aamupalaleivät. Meidän lasten leivänpäällislemppareita ovat paprika ja kurkku jotka rouskuvat kivasti hampaissa.

Parempi valinta

Fazerin juuresleivällä on muuten myös Parempi leipä -symboli, joka pyrkii helpottamaan kuluttajien valintaa leipähyllyllä. Parempi leipä -symboli tarkoittaa että leipä on leivottu käyttäen vähemmän suolaa, vehnää tai jauhoja, mutta enemmän vihanneksia tai proteiinia. Paremmat leivät ovat tutkitusti terveellinen valinta tasapainoiseen ja monipuoliseen ruokavalioon.

LUKIJAKILPAILU:

Mitä Fazer Juuresleipä -makua sinä haluaisit testata? Kommentoi vastauksesi tämän postauksen kommenttiboksiin ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin olet mukana 20€ arvoisen Fazer -tuotepalkinnon arvonnassa. Arvonta-aikaa on 20.3. klo 22.00 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti.

Yhteistyössä Fazer.

Onnea arvontaan ja ihanaa päivää kaikille!

 

 

Me syödään Oton kanssa joka ilta yhdessä iltapalaa, yleensä ruisleipää, samalla kun katsotaan Netflixistä sarjoja. Se on meidän yhteinen iltarutiini, jonka aikana voi rentoutua ja nauttia yhdessäolosta ja jutella ja heittää tyhmää läppää. Siksi lähdin innolla mukaan Vaasan Ohut Herkku -kampanjaan, joka oli kuin meille tehty. Siinä me päästiin testaamaan Vaasanin uusia Ruispalat Ohut Herkku -leipiä, jotka ovat nimensä mukaisesti ihanan ohuita ja joista löytyy ruisleivälle tyypillistä ihanaa sitkoisuutta hieman tavallista enemmän.

Lapsiperheen arjessa ne parisuhdehetket löytyvät arkipäivästä, kun ei välttämättä ole joka viikko mahdollisuutta, halua tai jaksamista lähteä yhdessä seinäkiipeilemään, fine dining -ravintolaan tai viikonloppumatkalle. Arkipäivän onnessa se parisuhde rakentuu, ja siinä iso tekijä on nimenomaan yhdessä tekemisellä ja toisen huomioimisella. Me tehdään usein yhdessä ruokaa, mutta ruuanlaitto tapahtuu yleensä tietenkin silloin kun lapsetkin ovat hereillä ja he ovat siinä usein mukana. Se on sellaista koko perhettä yhdistävää puuhastelua. Iltapalan laittaminen sen sijaan on sitä meidän kahdenkeskistä aikaa.

Mä uskon että voin kiittää osaksi iltapalahetkiä siitä että meidän parisuhde edelleen pian kuuden vuoden ja kolmen lapsen jälkeen voi näin hyvin. Iltapalaa tehdessä, siinä ruisleipää rapsakaksi paahtaessa, on aikaa jutella päivän tapahtumista tai ihan mistä tahansa ikinä haluaakaan. Parisuhteet usein alkavat voida huonosti siinä vaiheessa kun toista ei enää tunne. Ei tiedä mikä häntä kiinnostaa, mikä pelottaa, mistä hän haaveilee, eikä enää tiedä miten tekisi toisen onnelliseksi. Se ongelma on helppo korjata sillä että huomioi toista, antaa sen jakamattoman huomion ja on kiinnostunut siitä mitä toinen haluaa sanoa, ihan joka päivä.

Iltapalaa tehdessä ei ole häiritsemässä puhelimet ja iPadit, vaan silloin ollaan läsnä, voidellaan leipää, pilkotaan leivän päällisiä ja keitetään teetä. Niiden lomassa ajatuskin kulkee kun ei ole liian haastavaa, ja voi oikeasti keskittyä siihen mitä toisella on sanottavana. Vaikka se hetki ei ole pitkä, kestää ehkä kymmenen minuuttia tai vartin, sillä on iso merkitys. Näin pienellä jutulla voi estää toista ajautumasta kauaksi itsestä.

Meillä usein höpötys jatkuu vielä iltapalan valmistumisen jälkeenkin, ja Netflix saa odottaa. Mutta vaikka ei jatkuisikaan, on se vartti tehnyt paljon. Ilman sitä mä en tietäisi puoliakaan siitä mitä olen näiden vuosien aikana miehestäni oppinut. Miettikääpä sitä, että kuudessa vuodessa niistä minuuteista on tullut 547,5 tuntia eli yhteensä 22,81 vuorokautta. Eli yli kolme viikkoa jakamatonta huomiota ja keskustelua puolisoiden välillä yhteensä. Sillä on iso merkitys.

Vaasanin uudesta Ruispalat Ohut Herkku -leivästä tuli meidän iltojen suosikki. Toinen ihastui siihen paahdettuna ja super ohuena ja rapsakkana, toinen tykkää sitkoisesta rakenteesta paahtamattomana. Leipä on lisäaineeton ja runsaskuituinen, ja maistuu aivan älyttömän hyvälle. Kannattaa maistaa!

Yhteistyössä Vaasan.

Tykkäättekö te syödä iltapalaa yhdessä puolison kanssa? Mahtavaa päivää kaikille!