Takana on raskausviikko 17 ja se oli oma muistutuksensa siitä että raskaus se vaan jaksaa aina yllättää kummallisilla oireilla, joista kerron videolla lisää. Videolla mukana myös meidän tytöt kertomassa omia näkemyksiään pikkusisaruksen nimeämisestä ja siitä miten ollaan hyviä isosiskoja! Aika ihania ajatuksia heillä, täytyy sanoa jo näin etukäteen, mua ainakin meinasi hymyilyttää ja naurattaa heidän höpötyksensä. TÄSSÄ vielä suora linkki videoon mikäli se ei upotettuna näy tuossa alla.

Viime viikolla vaivannut puutuminen on onneksi helpottanut paremman työskentelyasennon ja venyttelyiden ansiosta, eikä mua enää vaivaa mikään. Olen maailman kiitollisin fysioterapeutille joka neuvoi mulle hyvät perusliikkeet joilla saan niskaa ja hartioita venytettyä ja veren kiertämään kunnolla raajoissa. Raskausaika on niin hassu, sillä silloin voi tulla mitä kummallisimpia vaivoja. Niitä ei mitenkään osaisi yhdistää raskauteen, mutta sitten ne kuitenkin liittyvät siihen jollain tapaa.

Itselläni ei onneksi ole ollut esimerkiksi hampaiden reikiintymistä, mutta miettikää että raskaus esimerkiksi muuttaa syljen koostumusta ja voi aiheuttaa reikiä. Ja näkö voi huonontua imetysaikana! Ja raskauteen voi liittyä myös esimerkiksi suonenvetoja, vaikka niitä ei muuten normaalisti olisikaan. Ihan outoa. Tämä raajan puutuminen raskausaikana oli itselleni kyllä sieltä oudoimmasta päästä.

17+0

Tässäpä mahakuva raskausviikolta 17, ei se eroa kauheasti edellisviikon kuvasta mielestäni. Ihan kuin kasvu olisi hetkeksi pysähtynyt tai jotain, vaikka kyllä kai se tyyppi siellä kasvaa. Ehkä se turvotus alkaa vaan vihdoin väistyä oikean mahan tieltä, ja siksi kasvu ei näytä niin suurelta. Pitää varmaankin tuossa puolivälissä vaikka tehdä vertailua siitä että miten se mahan muoto on kasvanut ja muuttunut tässä alkaen viikosta 14, ihan vielä en viitsi kun vasta neljä viikkoa mahakuvien ottamista takana kun en heti ihan alussa vielä aloittanut. Ihan pian ollaankin siellä raskauden puolivälissä, ja jos oikeastaan mun edellisiä kahta raskautta katsotaan niin ajallisesti se puoliväli alkaa olla jo nyt, kun kummatkin ovat kestäneet max. toinen alle 36 ja toinen tasan 37 viikkoa. Hullua ajatella, että saman verran aikaa mitä viime toukokuun puolivälistä on kulunut, olisi enää siihen että pieni bebis on jo meillä sylissä, iik!

Mun täytyy alkaa valmistautumaan pikkuhiljaa päiväkodin vanhempainiltaan, sitä ennen on vielä ruoka laitettavana ja vähän pitää keretä halimaan ja pusimaan tyttöjäkin kun siellä vanhempainillassa menee varmaan melkeinpä koko ilta. Mutta tosiaan, kuten videollakin sanoin niin toivokaa ihmeessä joko videon kommenttiboksiin tai tänne postauksen kommenttiosioon, millaisia videoita haluaisitte mun kuvaavan Oton kanssa, niin me kuvataan. Oton kanssa kahdestaan on hauskaa kuvata ja tekin kovasti siitä yhteisvideosta ilmeisesti tykkäsitte, niin voitais hyvin tehdä niitä lisää.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3