Minäkö perinteinen?

23.11.2016

Viimeisen viikon sisään mulle on sanottu useamman ihmisen toimesta useampaan kertaan että vaikutan ihmiseltä joka rakastaa ja arvostaa perinteitä. Tämä on musta tosi mielenkiintoinen huomio, koska en koskaan aiemmin ole itse huomannut tätä piirrettä itsessäni. Sanalla perinne on myös joskus ehkä jopa negatiivinen kaiku, riippuen toki ihan siitä mihin perinteet liittyvät. Mulle perinteet ja niiden luominen kuitenkin luovat sellaista turvaa, jatkuvuutta, ja mahdollisuuden tehdä ihania asioita. En vaan koskaan ollut tajunnut miten suuri rooli niillä on mun elämässä. Miten tykkään tehdä monet asiat aina samalla tavalla, ja miten haluan luoda toistuvia kivoja juttuja joita yhdessä perheenä tehdään.

Mulle perinne ei automaattisesti tarkoita vanhoja asioita, tai kaavoihin kangistumista – vaikka jouluruokia yhä edelleen mummoni resepteillä kokkaankin ja koristelen joulukuusen aina samaan aikaan kuin omassa lapsuudessani. Mulle perinteet ovat tutun ja turvallisen lisäksi enemmänkin uuden luomista, rakastan luoda uusia perinteitä ja nyt kun pysähdyn asiaa ihan miettimään, olen tainnut yhdessä Oton kanssa luoda meidän perheelle aika monta omaa uutta perinnettä.

Naistenpäivänä meidän perheen naiset saavat valita itselleen kukkakaupasta haluamansa kukat. Kaikki meidän perheen naiset, ei vain äiti. Pääsiäisenä on pääsiäismunajahti, äitienpäivät kuvataan videolle, isänpäivänä syödään munakokkelia ja pekonia aamiaiseksi, ja joulukuussa lapset saavat valita joka vuosi oman uuden joulukoristeen joita heille kerään. Aatonaattona kokataan aina Oton kanssa itse alusta loppuun kaikki jouluruuat, ja jouluaattoon kuuluu pulkkamäki säiden niin salliessa. Kesälomalla mennään aina Ouluun vaikka koko kesälomaa ei siellä vietetäkään.

Jouluihmisenä iso osa perinteistäni liittyy nimenomaan jouluun, mutta koen että ne tuovat iloa ja valoa myös kaikkiin muihin vuodenaikoihin. Niistä jää ihania muistoja lapsille, ja ne tuovat juhlan tuntua vuoden tärkeisiin päiviin. En usko että perinteitä voi olla liikaa, varsinkaan jos niiden kanssa ollaan myös joustavia eikä niitä toteuteta hampaat irvessä. Viime äitienpäivää en kuvannut videolle vatsataudissa väkisin, enkä ikinä pakottaisi perhettä mihinkään perinteeseen joka ei tunnu kaikista hyvältä. Jos isompana lapsista jotkut perinteet alkavat tuntumaan tylsiltä, niitä voidaan muuttaa tai niistä voidaan luopua. Tosin uskon että vielä teini-ikäistenkin kanssa jouluaaton pulkkamäki voisi olla aika mahtava hetki hullutteluun, ja sellainen hetki kun ehkä niin kovin isoja ja cooleja muka olevat teinit päästäisivätkin kaikki tunteet valloilleen ja heittäytyisivät täysillä lumessa pyörimiseen. Etukäteen ei voi tietää mutta aina saa toki haaveilla.

Uskon että perinteistä jää meille kaikille ihania muistoja, ja niistä muodostuu lapsille erityisesti sellainen turvallisuuden ja jatkuvuuden tunne elämässä. He tietävät mitä odottaa ja saavat osallistua juhlatunnelman luomiseen omalta osaltaan. Perinteiden lisäksi tykkään myös tietyistä rutiineista, kuten iltasadun lukemisesta joka ilta ja siitä että päivällinen syödään aina yhdessä ruokapöydän ääressä koko perhe. Uskon että rutiinit ja perinteet yhdessä tekevät hyvää, ja jos tietyt asiat toistuvat samankaltaisina, se luo lapsille turvallisuuden tunteen vaikka elämässä olisi ajoittain paljonkin muuttuvia tekijöitä. Perinteiden lisäksi rakastan myös yllätyksiä ja spontaaniutta, ja kun näitä kaikkia yhdistelee keskenään, elämä ei ainakaan tunnu tylsältä. Aina on jotain mitä odottaa, ja aina tapahtuu jotain odottamatonta ja hauskaa. Yksikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen, mutta jokaisessa päivässä on tuttuja ja tärkeitä elementtejä.

Mikään ei ole mulle tärkeämpää elämässä kuin se että mun perhe voi tuntea olonsa onnelliseksi, turvalliseksi ja rakastetuksi, ja yritän ajatella kaiken aina sen erityisesti huomioon ottaen. Ehkä sieltä kumpuaa myös tämä rakkaus perinteitä kohtaan.

Oletteko te perinteiden ystäviä, vai tykkäättekö enemmän yllätyksellisyydestä ja suunnittelemattomuudesta?


13 Responses to “Minäkö perinteinen?”

  1. Avatar Saga sanoo:

    Toi on itseasiassa tosi söpöä, toi että lapset saa valita joulukoristeen mitkä sit keräät heille :) Varmasti ihanaa sitten aikuisina, kun saavat laatikon niitä juttuja mitä ovat itse valkanneet, ja pystyy vähän seuraamaan miten on maku vuosien varrella muuttunut, tai onko ollenkaan :D

    Ihana postaus ja kauniit kuvat <3

  2. Avatar Nannu sanoo:

    Meillä vähän miehe kans haetaan omia perinteitä, ainakin jouluun liittyen. Molempien vanhemmat eronneet, eli neljä paikkaa ois käytävä jouluna. Tai ainaki itse haluan edes kaffeilla käydä. Miehen äidin puolelta perinteitä on eniten, mitkä on vaikuttanu meidänkin elämään: pääsiäisenä syyään mökillä isol porukal, suvun pienemmille piilotetaan suklaamunia, joulun alla on kuusien hakureissu porukalla omast metäst. Niin ja itselle mikä on vuosienkin jälkeen jäänyt: aatto aamuna saa avata yhden joululahjan. Ja vaikka ikää on jo 24, tää perinne tulee pysymään :D (paitsi jos lahjat uupuu, sit pitää kai avata vaan suklaarasia)

  3. Avatar Tiia sanoo:

    Mä olen perinteinen ihminen ja varsinkin jouluperinteet on mulle tärkeitä. Miehelle ei niinkään, joten ollaan joka joulu mun vanhempien luona ja mennään meidän perinteiden mukaan. Muut juhlapyhät uv, vappu, juhannus yms. ei ole mulle niin tärkeitä ja niihin on mukavakin luoda uusia ja yhteisiä perinteitä ja elämyksiä lapselle. Mutta joulu, siihen ei saa koskea! (:D)

    Ja täytyy kyllä muutenkin tunnustaa, että oon tosi rutiiniorjentoitunut ja tykkään tehdä asioita tutulla ja turvallisella tavalla, usein en edes osaa katsoa muita mahdollisuuksia. Toi meidän taapero on kyllä jo vähän avartanut näkemyksiä, aina asiat ei vaan mee niin kuin oon suunnitellut ja vaihtuviin tilanteisiin on vaan opittava sopeutumaan.

    Mä luen aina mielellään perinteistä, joita ootte luonut teidän perheelle ja tavasta jolla suhtaudutte lapsiin ja toisiinne. Otan vinkkiä ja oppia. Ihanaa joulun odotusta teille! <3

    T.Tiia

  4. Teidän perinteet kuulostaa niin ihanilta ja allekirjoitan monta postauksessa ollutta ajatusta myös omasta puolestani. Mä haluan luoda myös meidän perheelle omia perinteitä, koska ne ovat asioita, joita lapset odottavat. Yksi, jota jatkan omasta lapsuudenkodistani, on pikkujouluperinne. Joka vuosi, marraskuun viimeisenä iltana, meillä koristeltiin pikkujoulukuusi, joka on oikeaa kuusta pienempi. Yön aikana oksille tai juurelle oli ilmestynyt pikkujoululahja jokaiselle lapselle. Se piti yleensä sisällään jotain hyvää, kuten piparia, lelun ja ehkä kuusenkoristeen. Lahjojen mukana oli kortti, jonka oli allekirjoittanut joku kotimme omista tontuista. Perinne on ollut yksi suosikeistani ja siitä meidän perheen joulunodotus on alkanut. Tänä vuonna olisi tarkoitus viettää tyttäremme ensimmäistä pikkujoulua.

  5. Avatar Sanni sanoo:

    Hei! Mistä on toi vaaleanpunaine nauhamainen/ketju joulukoriste? Oon yrittänyt tuon väristä juuri löytää:)

  6. Avatar Amanda sanoo:

    Myös mulle jouluperinteet on tärkeitä. Niihin kuuluu mm joulu kotona oman perheen kesken, tietyt jouluruoat, Lumiukko, joulusauna, joululahjat avataan vuorotellen yksi paketti kerrallaan niin että kaikki näkevät mitä on saanut. Nämä tuli ensimmäisenä mieleen. Isä ja veli ehdotti, että mentäisiin tänä jouluna ulkomaille lämpöön ja vaikka ulkomaanmatka lämmössä kuulostaa ihanalta, niin jouluna se on ehdoton ei! :D

  7. Avatar Mimi sanoo:

    Mun mielestä perinteinen ihminen ja se että tykkää perinteistä, ei oo ollenkaan sama asia. Tai ainakin mulle perinteinen ihminen on sellanen vähän ehkä konservatiivinen, kun taas perinteistä tykkäävä on sellanen kun sää just oot :)

  8. Avatar Darzan sanoo:

    Ihanasti analysoit omaa suhtautumistasi perinteisiin. Täytyy myöntää, että mulle on myös tullut kuva, että tykkäät perinteistä aika paljon. Ja ainoastaan hyvällä tavalla. :) Toi rentous niiden perinteiden toteuttamisen suhteen on ehkä just se avainasia.
    Sehän on ihanaa, ne tuo tosiaan turvaa, jatkuvuutta ja piristystä arkeen.
    Mun perheessä ei perinteitä ole ollut, enkä mä ole ollenkaan perinteiden puolestapuhuja normaalisti. Sä saat kuitenkin niin ihanasti kirjoitettua ja kerrottua teidän perinteistä, että siitä inspiroituu keksimään itselle kans omia! Tai ehkä ennemminkin sitten kun on oma perhe, mutta kuitenkin.
    Kiitos ihanasta, rehellisestä, avoimesta, piristivästä ja ajatuksia herättävästä blogista ♡

  9. Avatar Alli sanoo:

    Tälläiset pohtivat tekstit ovat omia suosikkejani blogissasi, vaikka toki tykkään kovasti muistakin postauksista. Kiitos ihanasta blogistasi, Iina! :)

  10. Avatar Teresa sanoo:

    Allekirjoitan myös, perinteet ja tietyt rutiinit ovat tärkeitä :) mm. se että joulu vietetään aina perheen kesken ja lahjat avataan illalla, syömme mieheni kanssa lähes aina aamupalan yhdessä sekä rukoilemme jne.

  11. Avatar T sanoo:

    Tykkään ja en tykkää perinteistä, tai välillä osa perinteistä kaipaa hieman muutosta.

    Mutta jouluni on ollut pääosin samanlainen jo 33 vuotta (siis koko ikäni). Sama paikka, sama seura (okei, ihmiset ovat kyllä luonnollisesti lisääntyneet ja vähentyneet), ja samat ruuat ja jutut. Se on ehkä ainoa perinne mitä lähdetään muuttamaan vasta kun on pakko.

  12. Avatar Aada sanoo:

    Mäkin rakastan perinteitä ja uusien perinteiden luomista. Noi sun / teidän perinteet on ihania, taidan napata niistä muutaman itsellenikin!

  13. Avatar Maria sanoo:

    Tää on hauska juttu! Meillä oli pienenä tosi paljon perinteitä, isänpäivänä aamupala sänkyyn/äitienpäivänä sama juttu, jouluna vietetään ne pari lusmupäivää – koristellaan joulukuusi joululaulujen soidessa ja leivotaan piparit sekä tortut siinä samalla, kinkkua unohtamatta. Ja juhannuksena ollaan mökillä jne.
    Nyt omilleen (Tai siis miehen kanssa) muuttaneena noi perinteet on aikalailla särkyneet. Molemmat kun on vuorotyössä, ei nuo enää onnistu samalla tavalla.

    Itse haluaisin jouluna rauhottua – toinen on töissä, uutenavuotena sama juttu. Itseasiassa KAIKKI pyhät on ns. kärsineet nyt vuorotöiden vuoksi.
    Joten eipä tässä huushollissa niitä enää pahemmin vietetä:(

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.