Paras tuki ja turva

08.01.2017

Eilen illalla mua alkoi supistelemaan ruuanlaiton lomassa, ja yhtäkkiä huomasin kellottelevani säännöllisiä alle 3min välein tulevia supistuksia. Se oli sellainen herätys todellisuuteen. Lapset olivat juuri menneet nukkumaan kun oikeasti sisäistin, että näitähän tulee ihan säännöllisesti ja tajusin ladata supistuslaskurisovelluksen. Otin panadolia ja kuumavesipullon ja parkkeerasin sohvalle. Supistukset eivät olleet kipeitä, mutta tosi napakoita kuitenkin, selkeästi erilaisia kuin tähän asti tulleet satunnaiset harjoitussupistukset. Ja kun kokemuksesta tiedän että mun supistukset eivät ole kipeitä kun vasta juuri ennen ponnistusvaihetta, meni vähän pasmat sekaisin ja aloin miettimään että ei hitto syntyykö se nyt oikeasti tänään.

Siinä me sitten hetken Oton kanssa panikoituamme pakkasimme sairaalakassin lennosta, kirjoitimme synnytyssuunnitelman ja rupesimme miettimään miten organisoimme tyttöjen hoitoon viemisen jos lähtö tulee. Kun mä tuijotin kelloa, niitä vaan tuli ja tuli ja tuli kokoajan parin tunnin ajan. Kokemuksesta kuitenkin tiedän myös, että mulla saattaa jatkua tätä vaihetta useamman viikon vaikka joka päivä, ennen kuin vauva oikeasti syntyy. Ja siksi mä päätin että nyt yritän vaan rentoutua, laitoin puhelimen pois enkä tuijottanut vaihtuvia minuutteja, ja niin ne sitten rauhoittuivat pikkuhiljaa siinä.

Kun väli piteni kolmesta minuutista kahteenkymmeneen minuuttiin, uskalsin oikeasti rauhoittua ja alettiin katsomaan Vikingsiä niinkuin ollaan tehty monena iltana muutenkin. Ei vielä ollut lähdön aika, onneksi. Päästiin nukkumaan ja taas yksi päivä raskautta eteenpäin. Viikot on toki jo ihan hyvät, mutta kyllä vauva saisi vielä pari viikkoa pysytellä kasvamassa ennen kuin tulee ulos, niin alku on hänelle helpompi.

Siinä kun mä pötkötin sohvalla kuumavesipullon kanssa supistellen ja katselin sairaalakassia pakkaavaa miestäni, mut valtasi kuitenkin paniikin sijaan levollinen mieli. Vaikka mitä tapahtuu, vaikka milloin tapahtuu, mulla on tuo ihana aviomieheni tässä tukena. Hän tietää mitä tekee, hän ottaa ohjat käsiinsä ja pysyy rauhallisena. Hän osaa kyllä. Ja yhdessä me selvitään tästäkin synnytyksestä.

Otto on ollut mulle jo kahdessa aiemmassa synnytyksessä maailman suurin tsemppari ja tuki ja se joka mut pitää rauhallisena, ja olen varma että niin tulee olemaan tälläkin kerralla. Hän ei anna paniikille valtaa, eikä jätä mua yksin vaan on läsnä siinä kokoajan. Hän kannustaa, ja hän kuuntelee ja tarkkailee mun vointia. Ja jos mä en tiedä mitä pitää tehdä, hän tietää kyllä.

Eilisillan jälkeen mua on supistellut säännöllisen epäsäännöllisesti, ja olen ottanut tosi rauhassa. Yritän nyt saada viimeiset pakolliset työjutut hoidettua alta täältä sohvan pohjalta käsin, niin voin sitten rauhoittua senkin osalta.

Nyt ne viimeiset epätietoiset hetket on sitten alkaneet. Tämä vaihe raskaudesta on aina se kaikkein kuluttavin henkisesti, kun kokoajan pitää olla valmiudessa ja ei ikinä tiedä että milloin se tilanne oikeasti on päällä. Onneksi tätä ei kestä montaa viikkoa vaikka loppuun asti menisikin. Jotenkin en vaan osannut yhtään varautua tähän, kun viimeiset viikot on olleet niin oireettomia. Toisaalta, tällä tavalla puskista se tuli Tiarankin odotusaikana, supistukset vaan alkoivat ihan yhtäkkiä viikolla 34+3 ja kestivät sinne synnytykseen asti, viikolle 35+6. Eilen mulla oli 34+2 ja tänään siis 34+3, ehkä tämä tyyppi ottaa siskostaan mallia, tai sitten ei.

Mutta joo, jännityksellä nyt odotellaan täällä ja seurataan mitä tapahtuu, ja lähdetään käymään tarkistamassa tilanne jos alkaa tuntua siltä että se on tarpeellista. Oli se sitten tänään, ensi viikolla tai kolmen viikon päästä. IIK!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3


20 Responses to “Paras tuki ja turva”

  1. Emilia sanoo:

    Näytät näissä kuvissa niin upealta!

  2. Oi jännää, lähellä ootte jo vauvan syliin saamista!

  3. Linkku sanoo:

    Hui kun alkoi itseäkin jännittää tätä lukiessa! Jännityksellä seuraamaan koska pikkuinen tupsahtaa maailmaan :) Onneksi jo turvalliset viikot alkaa olla hyvin kasassa! Tsemppiä loppuodotukseen <3

  4. Iina sanoo:

    IIK! Nyt aletaan olla jännän äärellä Tsemppiä ❤

  5. Annukka sanoo:

    Alkaa jännittää teidän puolesta! Tsemppiä loppuun, ihanaa että sulla on Otto tukena❤

  6. Ihana on tuo sun pregosaurus-paita <3

    Mulla esikoisesta ei tullu minkäänlaisia harjoitussupistuksia ja ekat oikeat supistuksetkin tuli vasta synnytyssalissa. Hän syntyikin 40+0.

    Tästä seuraavasta supistelikin jo jostain viikolta 32 epäsäännöllisen säännöllisesti ja käytiin muutaman kerran näytilläkin. 37+0 hän päätti sitten syntyä ja oli kyllä alku hankalaa. Oli keltaisuutta ja vaikka mitä. Eli parempi vaan vauvoille, kun jaksaisivat ihmetellä sitä mahan sisäistä maailmaansa mahdollisimman pitkään.

    Meillä on miehen esikoinen syntynyt rv35 ja on nykyään jo melkein 5v. Reipas tyttö eikä mitään ongelmia ole tullut tuosta aikaisesta syntymästä. Hän kyllä oli kooltaan jo niillä viikoilla isompi kuin esikoiseni täysiaikaisena.

    Tsemppiä raskauden loppuajalle ja tulevaan synnytykseen. Ihana nähdä millainen käärö sieltä tulee <3

  7. Nimetön sanoo:

    pakko kommentoida että nää kuvat on ihan upeita, hehkut ja oot todella kauniina

  8. Nora sanoo:

    Hui miten jännää! Toivottavasti tyttönen pysyis vielä hetken masussa. ❤

  9. Tuija sanoo:

    Voi kunpa mäkin tuntisin jotain supistuksia! esikoista odotellaan ja kova toive olisi siitä, että pieni syntyisi ajoissa jotta ei tarviis kärvistellä ainakaan yliaikaa tai synnytyksen käynnistämistä. Keskiviikkona tulee täyteen tasan 36+0 :) ja tietysti malttamattomana odotellaan!! :’)

  10. Eeva sanoo:

    Apua nää on niin jännittäviä hetkiä myös lukijalle. Sitä aina odottaa että joko se on syntynyt. Tsemppiä viime metreille!

  11. Saara sanoo:

    Jännät paikat alkaa teillä kyllä olla! Meidän neitokainen syntyi yöllä 1.1. hienosti rakettien valaistessa taivasta, rv 41+4. Voin sanoa myös että oma mieheni oli ihan huippu tuki sairaalassa, piti kädestä kun supistukset sai melkein tajun kankaalle ennen anestesialääkärin saapumista. :’D Tyttönen on meidän esikoinen ja ollaan hänestä aivan onnessamme. Vaikka kumpikaan meistä ei ole mikään kokenut vauvan hoitamisessa niin hienosti tässä on kaikki mennyt. Ihanaa kun on rakas mies tukena ja turvana. <3
    Toivotaan että teidänkin typykkä jaksaa vielä pysytellä yksiössään ainakin pari viikkoa. ;) ja varmasti kaikki hyvin meneekin! <3

  12. Jenni sanoo:

    Te ootte niin ihana pari! ❤ jännityksellä jään odottamaan millon vauva syntyy. Tsemppiä loppuraskauteen! :)

  13. Jenni S. / big mamas home sanoo:

    Teillä eletään tosiaan jännittäviä aikoja. Meillä ei koskaan päästy tohon asti, vaan käynnistyspäätös tuli ennen, kuin supistukset säännöllistyivät. Minä sen sijaan huutelin viimeiset viikot turhautuneena mahalle; ”Sais tulla jo.”

  14. Elina sanoo:

    Onpa ihania kuvia! Repeilen tuolle pregasaurus -pyjamalle joka kerta. :D Tsemppiä kovasti synnytykseen, on se ajankohtainen sitten heti, kohta tai myöhemmin.

  15. Paprika sanoo:

    No huh, onpas jännittävää :) Hauska toi pyjama :D

  16. Inga sanoo:

    Ootte aivan ihana pari! <3 Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen!

  17. Elli sanoo:

    Moikka!
    Hei nyt kun meillä on miehen kanssa ensimmäinen odotuksesss, niin musta olisi ihan huippua jos otto jossain vaiheessa tekis semmosen miehen näkökulmasta synnytyskertomuksen ja sen lisäksi semmosen ns. ’ohjevihkosen’ uusille isille. Kun naisethanaina lukee kaikkia kertomuksia ja ”mitä kukaan ei kerro synnytyksestä”- ja ”mihin varautua ja miten toimia”-juttuja.ni sais miehellekkin semmosen :) oon seurannu sun blogia jo Tiarasta lähtien ja muistelisin että joku ton tyyppinen on kirjotettu, mut se taisi olla ennemminkin sellainen tunnepuolen teksi et millanen fiilis siellä oli :)
    Huippu blogi ja vielä kerran onnea!

  18. Gemms sanoo:

    Onko noi kuvat otettu itselaukaisimella vai kuka teistä aina ottaa näin kivoja yhteiskuvia? :)

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.