Arvasin ehdottomasti etukäteen, että puhelimen ostaminen eskarilaiselle jakaa mielipiteitä, ja joillakin nousee karvat pystyyn. Mulla on varmasti erilainen lähestymistapa teknologiahankintoihin lapsille, kuin heillä jotka niitä kauhistelevat. Mun mielestä teknologiaa ei kannata pelätä tai kauhistella, vaan ottaa siitä ne parhaat puolet käyttöön ja yhteisesti sovituilla säännöillä estää huonoja puolia edes tulemasta esiin.
Mun on vaikeaa ehkä ymmärtää tätä nykyajan pelon lietsontaa ja kauhistelukulttuuria – jossa mielestäni on kyse vain siitä, että ei oikein ymmärretä minkä kanssa ollaan tekemisissä, ja miten siihen kannattaisi suhtautua. Kauhistelua paremmin toimii mun mielestä se että ottaa asioista selvää, ja tekee selkeän strategian kuinka itse haluaa toimia. Kannattaa myös lukea faktapohjaista tietoa kaikista realistisista riskeistä, ja varautua niihin huolellisesti.
Kaikki on tietysti kiinni myös lapsen luonteesta, ja vanhemmista – jos kyseessä on lapsi jonka kanssa saa muutenkin tapella iPadin käytöstä, tai siitä ulkoileeko ja leikkiikö hän tarpeeksi vai katsooko vain Netflixiä, ei puhelinta varmaan kannata hankkia ennen kuin on ihan pakko. Ja tietysti jos itse kokee olevansa kyvytön asettamaan turvallisia ja selkeitä rajoja puhelimen käyttöön (ja vaatimaan niiden noudattamista), sitä ei tietenkään kannata hankkia.
Jos taas kyseessä on lapsi, jonka kanssa on aina toimineet selkeät säännöt, eikä mitään addiktoitumisen merkkejä teknologiaan tai piirrettyihin ole ilmassa, en usko että siitä mitään haittaa on jos samalla linjalla jatketaan mutta vähän mahdollisuuksia lisäten. Päin vastoin.
Meillä on ollut lapsilla käytössä iPadi jo 2,5 vuotta. He osaavat käyttää sitä todella hyvin, ja meillä on ollut sääntönä että sitä saa käyttää puoli tuntia-tunnin kerrallaan, ja ei joka päivä. Kipeänä ja matkoilla joustetaan, ja esimerkiksi pitkät automatkat sujuvat kivasti padien ansiosta meillä aina. Harvoin tulee lapsilta mitään ” koska ollaan perillä?” -kysymyksiä, kun he keksivät padeilla itselleen tekemistä koko matkaksi. Pitkän ajomatkan jälkeen padin voi hyvin loppulomaksi pakata pois, ja ottaa esiin sitten kun on kotimatka edessä.
Puhelin on tietenkin henkilökohtainen juttu, ja sitä saa kyllä käyttää joka päivä niin halutessaan. Mutta tuo puoli tuntia arkena/tunti viikonloppuna -sääntö on meillä edelleen voimassa myös puhelimen kanssa, ainakin näin eskarilaisena, kun ei eskarilainen sitä puhelinta vielä oikeasti ”tarvitse”, se on vaan kiva juttu.
Nyt viikon verran eskarilaisen puhelimen käyttöä ja sääntöjen noudattamista seuranneena, voin todeta että hän kuuntelee hyvin eikä kertaakaan ole uhmannut sovittuja rajoja. Automatkoilla mökille ja takaisin hän sai katsoa omaa puhelintaan koko matkat (1,5h), ja mökillä taas puhelin ei juuri ollut käytössä, paitsi muutaman kuvan hän halusi ottaa muistoksi, ja kerran soitti mummulle. Erittäin kohtuullisissa rajoissa siis mielestäni pysyi käyttö, ja näin on ollut kotonakin.
Uskon että tähän auttaa myös se, että puhelimessa ei oikeastaan juuri muuta uutta asiaa tullut hänelle kuin soittaminen, ja viestittely. Videoita meillä on aina saanut katsoa, ja lapsille sopivia pelejä ja opetussovelluksia pelata (niiden sovittujen rajojen puitteissa). Hän ei siis mitenkään nyt hullaantunut ja koukuttunut yhtäkkiä niistä, vaan on enemmän innoissaan siitä että saa soitella ja lähettää kuvia sukulaisille, ja ne muut jutut ovat sivuseikka.
No mutta, kun ensin on puhuttu rajoista, niin on aika kertoa kolme syytä MIKSI me ostettiin puhelin jo eskarilaiselle, eikä vaikka vasta ekaluokkalaiselle tai vielä vanhemmalle.
Miksi puhelin eskarilaiselle?
1. Ekaluokkalaiselle tulee todella monta uutta asiaa kerralla opeteltavaksi. Meillä vanhempina on tuvallisempi mieli jos lapsi opettelee ensin sujuvasti käyttämään puhelinta ihan vaan kotiympäristössä, ennen kuin alkaa liikkumaan itsenäisesti, ja oikeasti tarvitsemaan puhelinta. Kun puhelimen ostaa eskarilaiselle, on vuoden päästä siitä tullut jo helppo rutiininomainen juttu, ja soitto vanhemmille onnistuu varmasti tarvittaessa tilanteessa kuin tilanteessa.
2. Meidän suku ja ystäväpiiri, niin lapsilla kuin aikuisillakin, on levittäytynyt ympäri Suomea, ja yhteydenpito toimii suurimman osan vuodesta puhelimitse. Oma puhelin mahdollistaa lapselle helpon yhteydenpidon ihan itse sukulaisiin ja kavereihin, joilla on puhelin. Monet esikoisen kaverit ja mun serkut ovat 1-2v vanhempia, ja heillä on ollut puhelin jo pari vuotta. Nyt eskarilainen pääsee mukaan videopuheluiden ja kavereille höpöttelyn maailmaan, eikä ikävä ole niin kauhea kun saa aina soittaa kun tuntuu siltä. Lisäksi hän voi soittaa ja viestitellä mummulle, isoisälle, tädille ja kummeille.
3. Kavereilla ja pihalla ollessa puhelin on kätevä. Lapsi saa itse liikkua tässä oman kotipihan pihatiellä (minne autoilla ei ole pääsyä), ja mennä tutulle kaverille, jonka vanhemmat ovat kotona, leikkimään. Tähän asti on aina pitänyt tulla kotiin kysymään lupaa erikseen, mutta nyt hän voi soittaa tai laittaa viestin että saako mennä, ja samalla kertoa kenelle kaverille menee. Lisäksi nyt voidaan itse soittaa esim. että ruoka on valmista ja pitää tulla syömään, tai muistuttaa kotiintuloajasta.
Onhan tuossa puhelimessa paljon muitakin hyviä puolia yhteydenpidon lisäksi, kuten se että nyt lapsi voi itse ottaa kuvia ja videoita (rakastaa valokuvausta) aina halutessaan, hän voi kuunnella äänikirjoja kätevästi puhelimestaan ja hän voi myös pelata sillä mun kummipojan kanssa Pokemon GO:ta, kun tähän asti hän on vaan joutunut seuraamaan sivusta Oulussa miten mun kummipoika käy Pokemon-lenkillä.
Mä teen vielä toisen postauksen sitten siitä millaiset periaatteet meillä on puhelimen käyttöön, millaisia turvapalveluita me asennettiin puhelimeen, ja miten me vanhemmat pystytään seuraamaan ja rajoittamaan käyttöä reaaliajassa (muutenkin kuin vain lapsen kanssa juttelemalla). Ja tietysti mitä sovelluksia meillä on käytössä eskarilaisella. Niin, ja muutama kysyi mikä puhelin me ostettiin. Me ostettiin Huawei P8 Lite, eli edullinen älypuhelin hyvällä kameralla. Neiti sai itse valita puhelimensa värin, sekä suojakuoren siihen, ja on siihen erittäin tyytyväinen.
Kuten sanottua, jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän perheelle hyvä juttu. Mä en tosiaankaan ajattele että on huonoa jos EI osta eskarilaiselle puhelinta, me vaan tehtiin nyt tällainen ratkaisu joka toimii meillä, ja jollain toisella toimii joku toinen. Mun mielestä ylipäätäänkin toisten valintojen arvostelu tai kauhistelu on aika turhaa, eikä johda mihinkään.
Mukavaa viikonloppua kaikille <3
Mielenkiintoinen postaus. Sitä jäin miettimään, että kantaako Tiara puhelinta mukana aina ulkoilessaan? Ja missä hän pitää puhelinta ulkoillessa?
Hyvä postaus, kiitos! 🙂 harmi että joudut selittelemään omia ratkaisujasi ja valintojasi lastenne asioista täällä blogissa ja vielä kurjempaa, että on ihmisiä jotka tulevat arvostelemaan niinkin yksinkertaista asiaa kuin älypuhelimen hankkiminen. Nykyajan lapset ovat syntyneet internetin aikana, ei ole mitenkään erikoista että eskarilaisella on oma puhelin. Muistan kun oma serkkuni käytti puhelinta jo 4 vuotiaana ja tästäkin on jo melkein 10 vuotta aikaa, ja se oli silloin jo normaalia. 🙂
Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta mulla on Tiaran ikäinen pikkuveli, joka myöskin sai hetki sitten oman puhelimen! Ja mun mielestä se on ollut hyvä hankinta. Nyt voi pikkuveli soittaa millon haluaa ja tosiaan hänet saa kiinni kun on ulkona pihapiirissä leikkimässä, tai kaverilla! Ja miten ylpeä ja onnellinen toinen nyt on 🙂 musta ei tänä päivänä oo mitenkään erikoista, että noinkin nuoret saa oman puhelimen! Omassa lapsuudessani muistan, kun sain 4. luokalla ekan kännykän ja kaverit oli ihmeissään että miten noin nuorelle annetaan puhelin 😀 oon siis nyt 27. Niin ne ajat muuttuu ja kaikki kehittyy 🙂
Kiitos tästä! Me ollaan täällä miettimässä hankitaanko meidän ekaluokkalaiselle oma puhelin vai ei.. eli jään odottamaan muitakin aiheeseen liittyviä postauksia. Ihan välttämätön puhelin ei olis meiän pojalle vaikka paljon hyviä puolia siinä olisikin. Blogiasi on mukava lukea, oli aihe mikä tahansa 🙂 kirjoitustyyli kai sen tekee.. ihanaa kesää teiän perheelle 🙂
Hyvä pointti tuo että ekaluokkalaisella on paljon opeteltavaa muutenkin! Meillä myös eskariin menijä ja puhelin on pakko-ostos vuoden päästä viimeistään, kun joutuu olemaan yksin kotona. Siihen päälle koulumatkan kulkeminen ja koulu ylipäätään. Vielä en koe kännykkää tarpeelliseksi, mutta tämä postaus sai miettimään sen hankintaa jo hieman aikaisemmin, ehkä keväälle, kun on aloitettu harjoittelemaan yksin oloa pieninä hetkinä.
Meillä saa ensikuussa 5v täyttävä poika puhelimen synttärilahjaksi ja samoista ”syistä” kuin teilläkin.
Tähän saakka on saanut käyttää vanhempien puhelimia satunnaisesti. Ollaan jo valmiiksi kuultu kauhistelua aiheesta, mutta meille tämä on ihan selvä juttu. Poika mennä viilettäisi kaikki päivät kavereiden kanssa ulkona, kyläillessä ja mummolassakin saattaa joskus olla jopa viikon putkeen lomalla. Meillä asuu kaikki lähisuku vähintään 100km päässä, joten ihan päivittäin ei tule nähtyä, näon pääsee poitsu soittamaan videopuheluita jne mummoille, sedälle, tädeille ja enolle. 🙂
Lisäksi verikokeissa käyntiä helpottaa kun odotteluajan saa kuunnella äänikirjaa tai vaikka pelata jotain opettavaista peliä.
Tuli vielä sellainenkin pointti mieleen ”puhelimen puoltamiseksi”, että olihan ennen joka taloudessa lankapuhelin. Se oli kaikkien perheenjäsenten käytössä, ja varmasti minäkin soittelin sillä jo alle kouluikäisenä. Nykyään harvemmin enää on lankapuhelimia ja puhelimista on tullut henkilökohtaisia, joten lapsellakin täytyy olla oma puhelin. Lapsena minäkin soitin koulupäivän jälkeen äidille töihin että olin päässyt kotiin; milläs nyt soittaisin kun taloudessa ei olisi yhtään puhelinta…? Ellen sillä ihan omallani. 🙂
Meillä on kanssa eskarin aloittava tyttö, ja hän sai puhelimen jouluna. Ei olla oikeastaan kauhisteluja kuultu, eikä se puhelin tosiaan mikään koukuttava juttu ollu meilläkään, ko uutta oli vaan se, että voi lähetellä kuvia ja ääniviestejä mummeille ja tädeille sillon ko ite haluaa. Alkuhuuman jälkeen puhelin on unohtunut hyllylle, osasyynä varmaan se, ettei ole ladattu puhelimeen pelejä kun tablettikin on. Ollaan nyt tosin vähän harjoiteltu yksin oloa kotona, kun hän on halunnut, ja puhelin on siinä tuonu turvaa molemmin puolin 🙂 välillä on tullut kavereiden ratkaisuja itsellä ihmeteltyä, kun on lapsille hommattu netittömiä näppäinpuhelimia ja whatsapp tuomittu vaaralliseksi. Pitäähän sitä puhelimen käyttöä toki seurata, mutta ei kehitystä pidä pelätä. Minullakin kiinnostaa miten Tiara puhelinta kuljettaa mukana? Meillä vielä tähän ratkaisu löytämättä, jonkinlaista juoksuvyölaukkua oon miettiny että pysys mukana eikä olis tiellä 🙂
Miuta on tässä juurikin kanssa naurattanut, kun joskus ajattelin, että lapsi saa puhelimen tietenkin vasta kouluikäisenä, mutta sitten kävi sellainen sattuma, että miun puhelin ”hajosi” ja ostin uuden. Myöhemmin sitten tajusin vasta, että siinä vanhassa oli vielä takuu voimassa ja veinkin sen huoltoon ja se ”vika” oli likainen mikrofoni, jonka ne sitten puhdisti 😀 Sitten meidän perheessä olikin yksi ylimääräinen puhelin, josta on nyt toistaiseksi tullut meidän _4-vuotiaan_ puhelin 😀 Siinä tosin ei ole liittymää, mutta pelaa Pikku Kakkosta, ottaa kuvia ja katselee YouTubea sekä Areenaa. Ajateltiin, että jos tuo säilyisi niin sitten jossain sopivassa vaiheessa voisi vain ostaa sen liittymän sitten. Miun mielestä teidän perustelut oli ihan järkeviä, itse sen tietää kun oma lapsi on valmis oppimaan kännykän käyttöä 🙂
Mä en kyllä näe mitää pahaa siinnä jos 2017 luvulla ostaa 6v.lle kännykän.. itse sain 7v ensimmäisen puhelimen vuonna 2000. Ja nyt ollaan hiukan jo menty asioissa eteenpäin ja itse ainakin oon äitinä ehottomasti sitämieltä et puhelin on oltava, juuri että saa yhteyden kun lapsi alkaa ulkoilla yksin kavereiden kanssa ja kulkea koulumatkoja yksin..
Meillä poika menee myös eskariin nyt syksyllä. Ollaan sovittu että puhelin hankitaan 7v synttärilahjaksi, eli heti vuodenvaihteen jälkeen 🙂 tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta niin ehtii reilu puoli vuotta opetella puhelimen käyttöä ennenkuin ekaluokka ja varsinainen tarve alkaa. Nyky-yhteiskunnassa on kyllä pieni paine osata käyttää kännykkää jo ekaluokkalaisena… Itse sain ekan kännykän vasta 8-luokalla, legendaarisen Nokia 3210:n 😀 se oli vähän erilaista silloin ’ennenvanhaan’ (olen -89 syntynyt) koko teknologia ja sen merkitys 🙂
Jokainen tekee näissä asioissa omat päätökset eikä kenenkään päätös ole huonompi tai parempi kuin toisen.
Kiitos laadukkaasta blogista ❤️ Olen ollut lukija jo Tiaran vauva-ajoista lähtien, kun kerran samanikäinen poika löytyy kotoakin niin eksyin silloin jo tänne.
Juuri näin, pystyn täysin samaistumaan ajattelutapaasi ja noh, oikeastaan kaikkeen tässä postauksessasi! Ja vielä lopuksi pakko sanoa, kun niin harvoin kommentoin vaikka blogiasi luenkin lähes ihan päivittäin – teillä on niin ihana kasvatustapa <3 , joka kohtaa omaanikin aikalailla. Mahtavaa kesän jatkoa teille! 🙂
Hei! Onnea tulevan eskarilaisen koulutaipaleelle! Mielenkiinnosta kysyn, miksi ihmeessä ryhdyt selittelemään perheenne tekemiä ratkaisuja lapsen puhelimen suhteen? Mielipiteitä maailmaan mahtuu. Jos joku on eri linjoilla, niin mitä se haittaa. Te olette tehneet oman ratkaisunne ja niin on hyvä. Selittelyllä tulee vain se vaikutelma, että kaikesta huolimatta olet asian suhteen epävarma ja pelkäät ”mitä muut sanovat”.
Haluaisin kommentoida vähän ohi aiheen, että jaksat kyllä kärsivällisesti lisätä tekstin sekaan kaikki mahdolliset disclaimerit. Tai ehkä se ei ole kärsivällisyyttä, vaan niiden turhien kauhistelukommenttien välttämistä, kun niitä ilmeisesti heti tulee kaikesta 😀 tarkoitan siis tuota, että täytyy erikseen mainita ettei pihatielle pääse autot ja kaverilla on vanhemmat kotona. Mulle ei ainakaan tulis mieleenkään olettaa, että joku on ajattelematon vanhempi lähtökohtaisesti (tai simanjuonti tarkottaisi alituista ryyppäämistä tai juhlapäivänä valvominen jatkuvaa lasten yökukkumista 😀 ).
Tämä! Olen kiinnittänyt samaan huomiota jo pidemmän aikaa. Tekstiä on välillä raskasta lukea juuri tämän takia. Ymmärrän kyllä sen, että toisaalta näillä sivuhuomautuksilla voi iisisti välttää jotkin valituskommentit ja näin ollen ”väistää luodin”. Luota kuitenkin siihen, että lähtökohtaisesti sun tekstit tulkitaan niin, että vaikutat ihan mielettömältä äidiltä! 🙂
Mä oon ehdottomasti samaa mieltä ettei toisten valintojen arvostelu johda mihinkään. Nykymaailmassa teknologian välttely on niin hankalaa ja mitä aiemmin sitä alkaa opettamaan sen helpommin kaikki säännöt ja vaarat tulee tutuiksi. Mun pikkusiskon koulussa on käytössä jo tabletitki (ala-asteella) osana opetusta ettei tota kukaan vanhempi oikeen voi vältellä ikuisuuksia. Totuus on se että teknologia tulee vuosi vuodelta vaan isommaksi osaksi ihmisten arkea jo lapsesta alkaen.
Superhyvä postaus! Ei lasten kännykän käytössä ole mitään pahaa tai hirveää, jos säilyttää järjen ja tasapainon. Nimenomaan parhaat puolet käyttöön. 🙂
T: Krista
https://vuorellakasvavapuu.blogspot.fi/2017/07/rumilla-tytoilla-on-hauskempaa.html
Olisi mielenkiintoista kuulla seuraavassa aihetta käsittelevässä postauksessa, että miten Zelda reagoi siihen että Tiara sai puhelimen, mutta hän ei? Ymmärsikö perustelut vai onko kateellinen puhelimesta, ja saako käyttää siskon puhelinta? 🙂
Hyvä postaus!
Aihe ajankohtainen, sitten kun on omia lapsia, niin tällaisia tulee mietittyä.
Tykkään sun blogista!
En myöskään ymmärrä arvostelua tässä tilanteessa. Itse hommattiin koulua edeltävänä kesänä kännykkä, ei pidetty tarpeellisena aikaisemmin. Mutta tiarahan osaa lukea ja kirjoittaa joten oikeesti hyötyy puhelimesta kun pystyy viestejä laittaa kukin tavallaan.
Miten teillä youtuben käyttö on?
Tosi hyviä pointteja! Mielestäni kiva, että avasit teidän tarpeet puhelimelle. Vaikkakin mielestäni omia valintoja ei aina kaikille kummastelijoille tarvitsekaan selitellä, mutta onhan se kypsää, että osaa perustella valintoja ja se kertoo siitä, että niitä on tosiaan punnittu ja mietitty:) Minä ymmärrän myös aivan yhtä hyvin sen jos puhelinta ei vielä hankita tuon ikäiselle ja luulen että itsekin hankintaa tulee venytettyä siihen asti kunnes on ”pakko”. Uskon, että se on aivan yhtä hyvä ja toimiva valinta! On sen saanut sitten missä iässä vaan, voi käyttäjästä tulla fiksu käyttäjä, se on kiinni säännöistä yms. Ei arvostella muiden valintoja, on lapsella sitte näppäinnokia tai iphone, kukin parhaaksi kokee.
Hyvä postaus! Mielestäni ihan fiksuja juttuja, ja kuten moni muukin on maininnut niin maailma muuttuu. Haluaisin kuitnkin huomauttaa parille muulle kommentoijalle, että ei se arvostelu oli aina ”asiatonta”. Tai siis, mielestäni kritiikki pitää esittää kohteliaasti ja fiksusti, mutta jos joku asia, kuten älyteknologia, liitetään vaikka terveyshaittoihin, niin mielestäni on ihan fiksua myös pohtia niitä negatiivisia puolia lasten teknologian käyttöön liittyen. Fakta kuitenkin on että ruudut ja teknologia vaikuttaa aivoihin, ja varsinkin kehittyvän lapsen aivoihin. Opiskelen kehityspsykologiaa ja teemme juuri tutkimusta siitä miten 4-vuotiaat käyttävät teknologiaa ja miten tämä vaikuttaa neuronitasolla aivojen kehitykseen. Teillä ei todellakaan teknologian käyttö tunnu olevan mitenkään liian suurta, mutta toivoisin myös että tällaista kritiikkiä ei aina otettaisi semmosena ”olet huono vanhempi, koska haluat päästä helpolla ja laittaa padin lapsen eteen” vaan miettiä että joo, se voi olla helppo ratkaisu sillä hetkellä, mutta ruudun tuijottaminen 3 tuntia ei ihan oikeasti ole lapsen aivoille hyväksi, esimerkiksi vaikka keskittymisen tai itseregulaation kannalta. Oma tutkimuksemme on jatkoa eräälle australialaistutkimukselle jossa ruutujen katselu vaikutti merkittävästi jo 2-vuotiaiden unenlaatuun sitä heikentävästi. Tietenkin vaikka itse tiedän kaiken tämän niin käytän aikuisenakin hirveästi teknologiaa ja koen siitä syyllisyyttä, eikä kukaan voi elää optimaalisesti. Mutta kritiikkikin voi joskus olla ihan aiheellista 🙂
”Kaikki on tietysti kiinni myös lapsen luonteesta, ja vanhemmista – jos kyseessä on lapsi jonka kanssa saa muutenkin tapella iPadin käytöstä, tai siitä ulkoileeko ja leikkiikö hän tarpeeksi vai katsooko vain Netflixiä, ei puhelinta varmaan kannata hankkia ennen kuin on ihan pakko. Ja tietysti jos itse kokee olevansa kyvytön asettamaan turvallisia ja selkeitä rajoja puhelimen käyttöön (ja vaatimaan niiden noudattamista), sitä ei tietenkään kannata hankkia.”
Heh, hörähdin kyseiselle tekstille. Mielestäni osuva huomio – jos ei aikuisena ja vanhempana pysty pitämään (sovituista) rajoista kiinni niin on ehkä parempi jättää puhelimet kauppaan.
http://blogit.kauneusjaterveys.fi/ostolakossa/tukholman-huikein-ravintola-koh-phangan/
Jos teillä on ravintola hakusessa tukholman reissulle niin tsekkaa toi postais. Näyttää upealta, erilaiselta, lapset varmaan tykkäis ja tuosta sais ehkä postauksenki aikaan?
Hyviä pointteja, ekaluokkalaisella tai eskarilaisellakin puhelin voi tosiaan jo olla ihan tarpeen. Ite sain ekan puhelimen tokaluokalla ja se oli loppujen lopuksi hirmu kätevä kun kuljin koulumatkat koulutaksilla ja välillä joutui äidille soittelemaan muuttuneista kyydeistä. Kaikki noi padit on kyllä vähän sellasia että ymmärrän just ehkä autossa ja suht harvoin käytettynä, mutta on kauheeta kattoa jotain 3-4v ikästä lasta joka on siinä laitteessa kiinni oikeesti koko päivän melkeen pakkomielteisesti. Joskus tuli käytyä kaverin kaverin luona kylässä jolla oli sellanen just 4v täyttänyt tyttö ja tää äiti työnti padin eteen jatkuvasti… Päiväkodeissahan on näköjään kans nykyään padeja lapsilla, en oikeen tiedä mitä mieltä oisin siitä 😀
Meidän lapsi sai eskarivuonna puhelimen ja oikeastaan vaan siksi, kun alkoi kulkemaan kavereilla itsenäisesti. Helppo soittaa missä menee ja pyytää kotiin jne.
Itse oon niin vanha, että sain ensimmäisen puhelimen 18-vuotiaana 😀 Maailma muuttuu, eikä siinä ole mitään pahaa.