Vain hetkeä ennen myrskyä

19.08.2017

Viime lauantaina oli myrsky, ensin Klaaraksi kutsuttu ja sittemmin Kiiraksi nimitetty. No, meille se oli Klaara-myrsky kun tytöt jo kerkesivät kiintyä siihen nimeen. Lauantai-iltapäivällä sää oli vielä oikein kaunis, joskin aavistuksen painostava ja helteinen. Me päätettiin lähteä käymään Vantaalla Silvolan tekojärvellä uimassa, sillä oltiin kuultu että se on mukava ja rauhallinen ja lapsille kiva uimapaikka. Sinne siis ajeltiin, ja pystytettiin biitsileiri nurmelle.

Paikka oli oikeastikin tosi kiva ja lapsiystävällinen, siistit sisävessatkin löytyi ja lisäksi järvestä oli erotettu lapsille turvallinen matala alue. Vesi oli tosi lämmintä, jopa mäkin lähdin heti pulikoimaan enkä joutunut totuttelemaan ollenkaan. Vaikka päivä oli kuuma ja rannalla paljon porukkaa, kaikille oli silti tilaa. Lapset löysivät vielä mahtavan vesilätäkön jossa vesi oli yhtä lämmintä kuin porealtaassa, ja intoutuivat leikkimään siinä.

Päivä oli täydellinen kesäpäivä, olen niin iloinen että saatiin kokea edes yksi sellainen ennen kuin arki alkoi jälleen. Lapsetkin nauttivat kiireettömästä fiiliksestä, kunnes yhtäkkiä taivas alkoi mustumaan. Todettiin että parempi lähteä ennen kuin alkaa sataa ja kaikki meidän tavarat kastuvat. Päästiin autolle ja kerettiin ajaa joku viisi minuuttia kohti Helsinkiä, kun yhtäkkiä mustat pilvet vyöryivät meidän ylle ja alkoi satamaan, tuulemaan ja salamoimaan ihan täysillä! Siis hyvänen aika että se oli jännittävää, me oltiin niin fiiliksissä kaikki autossa, paitsi Otto joka kieli keskellä suuta yritti pysyä poissa vesiliirroista ja nähdä jotain tulvivien ikkunoiden läpi.

Kotipihaan ajaessa satoi edelleen ihan kaatamalla ja jyrisi ja salamoi, ukkonen oli ihan päällä. Me juostiin ja tytöt kiljuivat naurusta kun juoksivat kaatosateessa. Meillä ei ole olkkarissa lamppua, kun siirrettiin se kesän alussa meidän makkariin, kun ajateltiin ostaa uusi ennen kuin syksyn pimenevät illat koittavat. Ei siis oltu varauduttu siihen että alkuillasta on ihan pilkkopimeää, kun iskee yhtäkkiä myrsky. Täällä me pimeässä ihmeteltiin säätä, ja kuunneltiin jyrinää. Tytöt seisoivat ikkunassa laskemassa montako salamaa taivaalla iskee.

Lasten kanssa kaikki tuntuu niin jännältä ja merkitykselliseltä, se on ihanaa. Tällainen myrsky on oikeasti ihan mieletön elämys heille, ja jää mieleen pitkäksi aikaa. Vaikka aikuisena on itse muka jo ihan konkari ja kokenut elämässä vaikka ja mitä, lasten kanssa kaikesta voi innostua ihan uudella tavalla. Mä en ainakaan edes haluaisi olla tottunut kaikkeen ja sellaisella hälläväliä-asenteella, mä rakastan sitä että ukkonen on iso juttu, ja se että saa syödä iltaruuan olkkarin matolla ”piknikillä” on mieletön elämys.

Tämä rantapäivä myrskyineen oli kertakaikkisen täydellinen lopetus tälle unohtumattomalle kesälle, ei voi muuta sanoa. Olen niin onnellinen että saatiin kokea tämä kesä 2017 lasten kanssa. Se jää muistoihin yhtenä mun elämän parhaista kesistä ikinä, toivottavasti lasten ja Otonkin.

Kirjoitin tämän tekstin eilen perjantaina iltapäivällä, vain hetkeä ennen kuin lähdin kaupungille tapaamaan ystävääni. Vähän ennen viittä, matkalla keskustaan, luin ensimmäiset uutiset siitä mitä eilen tapahtui ja iski paniikki siitä, ovatko Turussa asuvat ystäväni kunnossa. Onneksi olivat. Kun vain ajattelenkin sitä hätää, kauhua, tuskaa ja epätoivoa mitä Turussa on eilen koettu, ja mitä uhrit ja omaiset edelleen kokevat, kyyneleet nousevat silmäkulmaan. Voimia kaikille keitä tämä hirveä tapahtuma koskettaa <3


11 Responses to “Vain hetkeä ennen myrskyä”

  1. nk sanoo:

    moikka ajattelin kommentoida juttua myrskystä ja ukkosesta.Se voi olla myös huono kokemus ja aiheuttaa paljon tuhoa.itse asumme keski suomessa maalla ja täällä kova ukonilma ja myrsky ei ole mukava juttu.Vaarana on että sähköt katkeavat moneksi tunniksi tai jopa päiviksi,jokunen vuosi olimme melkein viikon ilman sähköjä. Kaupungissa ukkonen ja myrsky voivat olla täysin erinlaisia.sähköihin tottuneena ja pienten lasten kanssa sähköttömyys tuo haasteita mutta eniten harmittaa pakkasesta sulaneet marjat jotka on hartaudella kerätty talvea varten
    Hyvää alkanutta syksyä

  2. Nora sanoo:

    Pakko korjata, tuo ranta on Vetokannaksen uimaranta. Se on toki Silvolassa, mutta Silvolan tekojärvi on erikseen, huimasti isompi järvi siinä vieressä. Ja sinne ei oo kellään mitään asiaa sakkojen uhalla itekin käynyt aidalla ihmettelemässä että näkiskö sinne jostain.. Vetokannas on kyllä ihana ranta! Ja ihania imetyskuvia!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Aijaa mä kuulin tämän paikannimen sukulaiselta jonka kanssa sinne mentiin ja helsinkiläisenä ei ole mitään hajua Vantaan paikannimistä itsellä, mutta hyvä että selvensit :D!! Ihana paikka any way! Kiitos paljon <3

      • Minna sanoo:

        Pakko lisätä itse vantaalaisena ja Silvolan lähellä asuvana, että minulle ja kaikille kavereilleni paikka on aina ollut Silvolan uimaranta siltikin :D ja aina ollaan kaikki ymmärretty mistä rannasta on kyse. En ole kuullut, että kukaan käyttäisi tuota Vetokannaksen uimaranta nimitystä, vaikka se virallinen nimitys olisikin? Mutta varmasti molemmilla nimillä toimii kyllä :)

  3. Roosa sanoo:

    Ihanan kuuloinen päivä teillä ollut. Itsekin muistan lapsuuteni ukkosmyrskyt ja kuinka jänniä ne olivatkaan!

    Mulle oli jotenkin tosi tärkeää, että mainitsit tuon Turun iskun. Ymmärrän, että monikaan somevaikuttaja ei kommentoi julkisesti näitä tapahtumia ja ne eivät sovi monenkaan julkisuuskuvaan. Itse olen aivan murtunut uudesta iskusta ja tuntuu jollain tapaa lohduttavalta ja inhimilliseltäkin, kun joku muukin kertoo olevansa tapahtuneesta suruissaan. Se tuo ihmisiä lähemmäs toisiaan. Pidetään toisistamme huolta ja pidetään yhtä. Yhdessä me ollaan vahvoja <3

  4. Miia sanoo:

    Ihania imetyskuvia totta tosiaan!
    Otsikko sopii hyvin sekä myrskyyn että Turun tapahtumiin. Otsikon perusteella luulin että postaus on kokonaan Turusta. Voimia turkulaisille ja kaikille, ketä tapahtumat koskettaa <3

  5. Miukumauku sanoo:

    Mäkään en osannu nauttia ukkosesta, kun mietin onko auki jääneet parvekelasit tallella kun tullaan kotiin.. (oli ne!) Sunnuntainen iltakävely puistossa oli ennemminki esteradan ylitystä kaatuneiden puiden takia. Ja autolla en enää uskalla ukkosella ajaa, kun fyysikko kaveri selitti, et auto ei olekaan niin turvallinen kuin yleensä luullaan..

  6. Elina sanoo:

    Mäkin rakastan ukkosmyrskyjä! Mua neuvottiin lapsena pysymään poissa ikkunoiden äärestä ukonilmalla, samoin kuin aukeilta paikoilta ja puiden alta. En tiedä onko tämä hätävarjelun liioittelua tai voimassa vain tyyliin maaseudulla. En siis tarkoita millään pahalla, tuli vaan mieleen lapsuuden kiellot kun luin tyttöjen olleen ikkunan ääressä.

  7. Se myrsky oli melkoinen. Meidän taapero vain kikatteli ukkoselle, jonka nimesi Kekkoseksi, kun ukkonen ei aluksi meinannut sanana sopia pieneen suuhun. :’D

    Turun tapahtumat olivat hirvittäviä. Mekään emme onneksi saaneet huonoja uutisia siellä päin asuvista sukulaisista, mutta kyllä oli kamalaa. :( En halua edes kuvitella, mitä uhrit ja omaiset joutuvat käymään läpi nyt.

  8. Nimetön sanoo:

    Muakin vähän ihmetyttää toi myrskyn hehkutus.
    Siinä olisi voinut oikeasti käydä tosi pahasti, jos joku olisi sattunut olemaan sanomatalon nurkalla juuri silloin kun tuuli repi laseja alas.
    Muistan myös joskus lapsuudestani, kun trombi repi naapuritalostamme kattoa irti ja kuljetti sitä parinsadan metrin päähän sekä kaatoi meidän pihalta betoniset pylväät. Siitä oli jännitys ja hauskuus kaukana silloin, kun myöhemmin asuinalueen pihalla suoritettiin raivaustöitä.
    Itse en ehkä alkaisi lapselleni opettamaan ukkosmyrskyä ”hauskana ja jännittävänä” asiana, josta iloitaan olkkaripiknikillä. Pelkoa lietsomatta haluaisin lasten tiedostavan myrskyjen olevan uhkaavia luonnonilmiöitä, joiden voimasta ei koskaan voi olla varma. Ei vaan kivoja ukkosmyrskyjä.

  9. Terhi sanoo:

    Ihania imetyskuvia sulla ollut tässä matkan varrella! Omalla panoksellasi ”normalisoit” imetystä, tekemättä siitä suurta numeroa :) Rohkaiset varmasti samalla monia muitakin äitejä imettämään julkisilla paikoilla ja ruokkimaan vauvaa missä milloinkin satutaan olemaan. Isot pointsit sulle siitä! <3

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.