10 Kuvaa mun lapsuudesta

25.11.2017

Tässä vähän aikaa sitten etsin mummustani kuvia, ja samalla tulin käyneeksi läpi omiakin lapsuuden kuvia. Sain idean postata omasta lapsuudestani kymmenen kuvaa. Kymmenen eri hetkeä ja tarinaa niiden takana. Tehtävä oli hauska, ja haastavakin: lapsuuden kuvia kun on ainakin mulla kymmeniä albumeita. Tai ainakin yli kymmenen, en ole tarkkaa määrää laskenut. Iso osa kuvista on äidin luona ja mun papan luona, mutta on mulla itsellänikin paljon ihania muistoja albumeissa täällä kotona. Kävin niitä läpi, ja valitsin kymmenen kuvaa joiden takaa löytyy tarina, ja joista tilanteet suunnilleen muistan (vauvakuvia lukuunottamatta).

1. Pikkuvauvana äidin olkapäällä nukkumassa. Mä rakastan tätä kuvaa, ja sitä miten onnelliselta äiti näyttää. Mä vaan hengailen ihan tööttinä siinä olkapäällä, niin autuaan tietämättömänä kaikesta. Ja sohvan selkänojalla majaileva Karvinen oikein kruunaa kuvan, se oli meillä esillä monen monta vuotta.

2. Legoilla rakentelemassa. Tämä oli muistaakseni laivalta otettu, ja mä tykkäsin jo ihan pikkuisena rakennella legoilla. Muumitkin näyttivät olevan kova juttu mekosta ja henkseleistä päätellen. Tuo mun superkeskittynyt ilme on niin hauska, melkein voi kuulla kuvaa katsoessa kuinka aivot raksuttaa ”mihin tää palikka kuuluu??”.

3. ”Ja näääin minä syön ihan itse.”Taisi olla kova nälkä, aika reippaan näköisesti mä laitan ruokaa suuhun. Taisin olla hyvä syömään. Ja pöydällä kirjastosta lainattu dekkari, niin kuin äidillä aina oli kun olin lapsi. Äiti luki aina dekkareita, ja meillä sai lukea aamupalapöydässäkin jos halusi. Mä luin aina aamupalalla ja iltapalalla, sitten kun opin lukemaan itse.

4. Lihapulla eteisessä. Silloin kultaisella 90-luvullakin taisi olla tapana jättää ”vähän”kasvunvaraa talvihaalareihin. Tuloksena siis lihapulla, kun haalari kerääntyi mun lyhyiden raajojen ja keskivartalon ympärille.

5. Pallomeressä ihan yksin! Oikea onnenpäivä, missähän kaikki muut lapset on? Kyllä taisin olla ihan yhtä onnellinen pallomerestä kuin meidänkin muksut on, onhan se nyt kiva hengailla tuolla pallojen keskellä. Tämä on laivareissulta myös, me käytiin usein laivalla mun lapsuudessa, ja siksi se on varmaan mulle niin mieluisaa nykyäänkin. Mun lapsuudessa laivareissuilla mentiin aina lasten ehdoilla, ja niihin liittyy paljon rakkaita muistoja.

6. Paras kaveri ja lempivaatteet. Tuo dino-collegepuku oli mun itse valitsema suosikki, joka muistaakseni silloisesta Ahonlaidasta ostettiin. Muistan kun oltiin valitsemassa sitä, ja äiti ehdotti jotain Titi-nalle -pukua, mutta mä halusin tuon vihreän dinopuvun. Kuvassa näkyy myös mun silloinen paras ystävä, mummun ja papan koira Benji, joka oli melkein saman ikäinen kuin minä. Me kasvettiin yhdessä siihen asti että täytin kuusi vuotta, ja Benji sairastui. Jäin kovasti kaipaamaan rakasta koirakaveria jonka kanssa vietin aina kaikki kesät ja lomat pihalla juosten. Benji tykkäsi varastaa perunoita mummun perunamaalta, ja se ei koskaan suuttunut mulle vaikka puin sille kaulakoruja ja mun vaatteita, hah.

7. Hiihtämässä mummulan pihalla. Mä rakastin hiihtää pienenä niin kauan kun sain hiihtää omilla suksilla mummulan pihalla. Sitten kun piti hiihtää koulussa, se ei yllättäen kuulunutkaan enää lempipuuhiin. Mutta mummulassa hiihdin talvella joka päivä aivan into piukassa taloa ympäri uudestaan ja uudestaan. Rakastan tämän kuvan talvista tunnelmaa.

 

8. Itse valitussa lempparicollegessa. Tuo lehmäpaita oli ihan mun suosikki, mä oisin voinut nukkua ja olla se päällä vaikka joka päivä. Ihan paras ysärityyli kyllä.

9. Pyörällä ilman apurattaita. 90-luvulla en ollut ikinä kuullutkaan mistään potkupyöristä, eikä kenelläkään mun kaverilla ainakaan ollut sellaista. Silloin pyöräily opeteltiin apurattailla, ja sitten ne otettiin jossain vaiheessa vaan pois pyörästä, ja sitten piti yrittää vaan pysyä pystyssä. Mulla kesti pari viikkoa, kun kuusivuotiaana opettelin ajamaan ilman apurattaita. Sitten kun vihdoin opin, olin niin ylpeä ja tyytyväinen! Meidän potkupyöräillyt esikoinen oppi pyöräilemään ihan ilman apurattaita neljävuotiaana, ja hänellä kesti harjoitellessa muistaakseni yksi tai kaksi iltaa.

10. Tämä kuva on otettu 1.1.2000, kun vuosituhat on juuri vaihtunut. Me kilisteltiin lasten skumpalla mummulassa, vaikka mun ilme on kyllä sellainen että olisi voinut olla aitoakin tavaraa, hah! Mutta lasten skumppaa se oli. Mulla oli kunnon bilevaatteet, vaikka oltiin ihan vaan mummulassa uusi vuosi. Tästä illasta on muitakin kuvia, joissa kaikki muut on verkkareissa, ja mulla on nämä paljettivaatteet päällä, niissä on hauska kontrasti.

Hahaa, olipa hauskaa uppoutua hetkeksi rakkaisiin muistoihin. Toivottavasti teillä oli hauskaa myös, kun katsoitte miten höpsö tyyppi mä olin pienenä. No okei, oon kyllä vieläkin! Olisi hauskaa nähdä muidenkin lapsuusmuistoja, joten jos koet idean omaksesi bloggaaja: tee ihmeessä säkin tällainen postaus. Ja eihän ole pakko jakaa kymmentä kuvaa, voi jakaa vaikka viisi.

Ihanaa lauantaita kaikille <3


22 Responses to “10 Kuvaa mun lapsuudesta”

  1. Milla sanoo:

    Ihania lapsuuskuvia voisin itekin niitä postailla. Lapset selvästi saman näköisiä kun sinä pienenä 😀 meillä tyttö mun näkönen ja poika isänsä.

  2. Nova myös sanoo:

    Jestas sun äiti on ihan sun näköinen ja sä näytät tossa vauvakuvassa aivan Novalta! Ja hajosin tolle lihapullakuvalle

  3. vm.-95 sanoo:

    Näissä 90-luvun kuvissa on vaan niin ihana, nostalginen tunnelma! Pitäisikin selata omia lapsuusajan kuvia taas.
    Jännittävä miettiä, tuleekohan nyt otetuista kuvista sama fiilis sitten 20 vuoden päästä.
    Nyt kaikki vaatteet, tavarat ym. tuntuvat tosi hienoilta, mutta niin varmasti tuntui nuo 90-luvun jututkin silloin! Välillä miettii, mitenhän maailma voi enää tästä kehittyä ja mitä uutta voi enää tulla kun nyt jo tuntuu kaikki niin upeilta.
    Tuosta kasvunvarasta… tosiaan tuttujuttu. Multa löytyy vieläkin jostain kaapista toppahousut, jotka ostettin jättäen ”vähän kasvunvaraa”… ne ovat liian isot vieläkin. 😀

  4. TarjaL sanoo:

    Ehdottomasti paras kuva se toppahaalarikuva kasvunvaroineen 😀

  5. Tuuli sanoo:

    Olipa söpöjä kuvia, paras on tuo ”lihapulla eteisessä”! 😀 😀

  6. teea sanoo:

    Toisessa kuvassa paljon samaa näköä Zeldan kanssa! Ja ihanaa huomata että sun onnelliset lapsuusmuistot vaikuttaa selvästi siihen mitä haluat antaa omille lapsillesi <3

  7. Emilia sanoo:

    Voi että kun sä näytät ihan sun lapsilta, erityisesti Zeldalta! No okei, ehkä ne kuitenkin näyttää sulta, eikä toisinpäin 🙂

  8. . sanoo:

    Näytät ihan Zeldalta tuossa ysikuvassa!

  9. Kro sanoo:

    Voi että oletpa äitisi näköinen

  10. Enja sanoo:

    Tiara, Nova ja sinä ootte vauvana olleet ihan samannäköisiä ja yhdeksännessä kuvassa niin paljon yhtenäisyyttä Zeldan kanssa ! Aina niin hauska etsiä yhtenäisyyksiä lapsissa sinusta ja Otosta! 🙂 Olen lukenut blogiasi Tiaran vauva ajoilta saakka. Muistan ensimmäisen lukemani postauksen vapulta, jossa sinulla oli se räikeä pinkki hame ja yo-lakki päässä 😀 Alusta asti olen ihaillut teitä vanhempina ja ihmisinä, toivottavasti itsekkin joskus olisin yhtä rakastava vanhempi mahdollisille lapsille. Olipas sekava kommentti, mutta ehkä tästä jotain saa irti 😀

  11. Anna-Maija sanoo:

    Ihania kuvia, tuossa pyöräilykuvassa olet aivan samannäköinen Zeldan kanssa

  12. Mira sanoo:

    Hahah niin ihana toi 4. Kuva en kestä :DD oli tosiaan ihan yleinen juttu tuo ”vähän kasvunvaraa” sillon. Muistan kun äitin kanssa ostettiin vaatteita ja ärsytti aina kun ikinä ei saanu sen kokosta kun koki itse sopivaksi koska ”kasvunvara” :’D ja mulla oli tollanen täysin samanalainen paljettimekko ja oli ihan lemppari! 🙂

  13. Emmih sanoo:

    Kivoja kuvia! Odotan itse esikoistani ja sain äidiltäni omia ja sisaruksieni pienen pieniä vaatteita 80- ja 90-luvulta. Voin sanoa että pelkkä vaatteiden mitoitus on ollut turhan reilua, saati sitten että on jätetty vielä kasvunvaraakin varmasti, tuntuu että esim. koon 60 potkuhousut 90-luvulta on valtavan väljät verrattuna tän päivän ketjukauppojen superkapeisiin vauvapöksyihin 😀 Ja kyllä, ajattelin pukea oman muksuni ainakin välillä perintövaatteisiin… Hyvät naurut niistä ainakin saa aikaiseksi, lihapulla-efekti on taattu 😀

  14. Henna sanoo:

    Voi vitsi mitä kaikkea nostalgista tuli mieleen sun Aholaita-maininnasta! Meidän pikkuruises kaupungissa oli Aholaita (mitään muita tämmösiä halpisketjuja ei ollut) ja sieltä ostettiin aina kaikkea. Esimerkiksi ystäväni kanssa 10-11-vuotiaana ekat luomivärit. 😀
    Täytyykin soittaa äidille ja nostalgisoida hänen kans vähän tätä Aholaita-asiaa. 😀

  15. Emilia Matikka sanoo:

    Näin ysärilapsena aistin ihanaa nostalgiaa ja tulee omat lapsuusmuistot mieleen!<3

  16. N sanoo:

    Mulla oli ihan samanlainen paljettimekko 2000 luvun alussa ja se oli ihan mun lemppari! Hauska miten muoti kiertää, kun noita mekkoja on nyt kaupat pullollaan. 😀

  17. Iina sanoo:

    Lihapullahaalarit oli pop! Olen itsekin ysärin lapsi, joten vaatteet ovat hyvin tutun näköisiä 😀 Mahdollisimman värikästä ja kasvunvaraa jätetty tietty. Samoin apupyörien avulla pyöräilemään opettelu oli tuttua. Näytät muuten näissä kuvissa aivan Zeldalta 🙂

  18. Inga sanoo:

    Lihapulla eteisessä :DDD Kiitos nauruista! Näistä sun lapsuuskuvista huomaa kuinka paljon Zelda on sun näköinen! 🙂

  19. Miina sanoo:

    Ihana postaus! Mulla oli 2000-vuoden vaihtuessa ihan täsmälleen sama mekko päällä! 😀 Ollaan siis molemmat krebailtu sama outfit päällä uutta vuosituhatta, haha! Olin saanut vaatteet lahjaksi, upea hopea paljettimekko ja musta pitkähihainen paita, jossa luki 2000. Mekko taitaa olla edelleen tallessa mun vanhempien luona. 🙂

  20. milja sanoo:

    En ole kokeillut, mutta kuulostaapa näppärältä!

  21. J sanoo:

    Ei oo totta, mulla oli vuosituhannen vaihtuessa täysin sama asu päällä! 😀

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.