Tänään mun blogi täyttää seitsemän vuotta, ihan uskomatonta! Seitsemän vuotta sitten tänä päivänä naputtelin ensimmäiset lauseet bloggerin blogipohjaan, ja painoin ”julkaise”. Tänään mun blogi on ekaluokkalainen, koirien iässä jo keski-ikäinen. Kaiken koetun perusteella luulen, että blogini on lähempänä sitä keski-ikää kuin ekaluokkaa, sillä blogi-ikä taitaa olla vähän erilainen kuin ihmisten ikä. Uusia blogeja syntyy edelleen uskomatonta tahtia joka päivä, ja yksi vuosi blogimaailmassa voi muuttaa koko alaa todella paljon. Enää en kuitenkaan sanoisi, että vaikuttajamarkkinointi on Suomessa lapsen kengissä. Meillä on täällä ihan mahtavan suuri ala ja yhteisö, jossa puhalletaan yhteen hiileen, ja kehitetään alaa koko ajan läpinäkyvämmäksi, vastuullisemmaksi ja tekijöidensä näköiseksi.
Siinä missä te näette täältä sen konkreettisesti mitä olen näiden seitsemän vuoden aikana oppinut, mä itse taas tunnen sisälläni sen henkisen kasvun, jonka olen bloggaajana käynyt läpi. Ne tuhannet tähän blogiin upotetut tunnit ovat muokanneet mun arvomaailmaa, ajatuksia, toiveita ja tavoitteita ihan siitä ekasta päivästä lähtien. Vaikka sisimmältäni olen sama ihminen kuin seitsemän vuotta sitten, on ymmärrys ihmisiä, elämää ja valintoja kohtaan kasvanut hurjasti. Siitä kuuluu kiitos teille mun mahtavat, tiedostavat, fiksut, ihanat, empaattiset, rohkeat seuraajat. Teidän kanssa on tänäkin vuonna vaihdettu yli 12 000 ajatusta pelkästään täällä blogin kommenttiboksissa, puhumattakaan niistä sadoista viesteistä joita joka viikko vaihdamme Instagramissa ja muissa somekanavissa.
Blogi on mulle kuin peili johon katsoa, se kertoo kyllä kuinka menee. Te ihmiset siellä ruutujen takana kerrotte mulle kun on aihetta juhlaan, ja sanotte suoraan kun joku ei ole mennyt ihan putkeen. Omien ajatusten kirjoittaminen on uskomattoman terapeuttista, mutta usein myös pelottavaa. Jokaista sanaa kirjoittaessa pelottaa, että se sana onkin väärä, ja särähtää jonkun korvaan. Olen kuitenkin oppinut erottamaan, milloin joku sana särähtää vain ärsyyntymisen ilosta, ja milloin mulla on oikeasti kehityksen paikka. Vaikka edelleenkin onnistun joskus päästämään sammakoita suustani, tapahtuu sitä huomattavasti harvemmin nykyään, kuin seitsemän vuotta sitten.
Olen oppinut olemaan provosoitumatta, ja reagoimatta kaikkeen. Olen tunnistanut sen, että tärkeintä on, että itse olen rehellinen, ja rohkeasti oma itseni. Minä tiedän kuka olen, ja niin tietää jokainen muukin jolla on mulle merkitystä. Olen oppinut sanomaan vain sellaisia asioita, joiden takana voin seisoa.
Yksi hienoimmista taidoista jonka olen oppinut, on taito ottaa muut ihmiset huomioon kun kirjoitan. Tiedättekö, kun joku stereotypioita viljelevä tyyppi sanoo, että ”no ei kaikkia vaan voi ottaa huomioon, menisi ihan hankalaksi sellainen kirjoittaminen, eikö täällä uskalla sanoa enää mitään” niin mä tiedän että se on väärässä. Mä tiedän, että on mahdollista puhua vaikeistakin asioista niin, että ei loukkaa vähemmistöjä, tai ketään muutakaan. Siitä olen ylpeä, sillä niin sen pitää ollakin.
Pilkutusta sen sijaan harjoittelen edelleen, ihan joka päivä, vaikka nekin on varmasti mahdollista oppia. Pyrin aina kirjoittamaan niin hyvin kuin osaan, mutta pilkut on mun ikuinen kompastuskivi. Aina silloin kun löydän jostain sopivan ekstrahetken, mä käyn kertaamassa pilkkusääntöjä, jotta osaisin paremmin. Nopeasti ne kuitenkin unohtuvat, ja varsinkin silloin kun kirjoitan ajatusten virtaa ja naputtelen hullua tahtia, saattaa pilkkuvirheitä tulla paljonkin.
Yritän parhaani, mutta kun mietin arjen prioriteetteja, eivät pilkut ole siellä ykkössijalla, ja tämänhetkisessä arjessa ei juurikaan niitä ekstrahetkiä ole. Silloin joskus kun saa sen hetken rauhallisen minuutin, ei ekana tule välttämättä mieleen, että ”kertaanpa pilkkusäännöt tähän väliin”, vaan saatan vaikka ihan istahtaa alas ja soittaa äidille. Ja se on ihan fine, sillä tärkein näiden vuosien aikana opittu asia on armollisuus itseä kohtaan. Kyllä mä nykyään pilkutan ainakin paremmin kuin seitsemän vuotta sitten.
Armollisuus itseä kohtaan äitinä, yrittäjänä, puolisona ja bloggaajana. Se on hemmetin tärkeää. Kun koittaa se hetki, jolloin ei vaan löydy mehuja jonkun asian tekemiseen, niin sitten mä en väkipakolla ala sitä tekemään. Ennen olisin tehnyt, tai ainakin tuntenut järkyttävän huonoa omaatuntoa lykkäämisestä tai tekemättä jättämisestä. En enää. Tunnistan omat rajani, ja tiedostan kuinka tärkeää on pitää omasta jaksamisesta huolta.
Aina joskus kysytään, että tuntuuko näin monen vuoden jälkeen, että kaikki olisi jo sanottu? Voin vastata sekuntiakaan epäröimättä, että ei tunnu. Päin vastoin. Mitä enemmän tätä teen, sitä enemmän mulla on sanottavaa. Nytkin mulla on pitkä lista ideoita valmiina, jotka odottavat vaan sopivaa hetkeä tulla toteutetuksi. Mä rakastan kirjoittaa ja kuvata, ja löydän inspiraatiota ihan joka puolelta. En usko että se on ihan äkkiä muuttumassa mihinkään, päin vastoin. Musta tuntuu, että se silmä nähdä kiinnostavia aiheita ja kehittää postauksia ohikiitävistä ajatuksista kehittyy koko ajan, mitä kauemmin tätä tekee.
Jotenkin niin hullua ja ihanaa, että blogi, joka lähti siitä kun odotin esikoistani, on nyt paikka, josta hän itse voi käydä lukemassa millaista odotus on ollut, mitä hän on puuhannut vauvana, ja kuinka hän on pukenut villasukkia innoissaan jalkaan yksivuotiaana. Tämä on niin arvokas muistojen kirja meidän koko perheelle, että ei sitä voi sanoin edes kuvailla. Olen onnellinen siitä, että esikoinen on innoissaan kaikesta, mitä ollaan täältä blogista yhdessä luettu. Hänestä on mahtavaa nähdä lapsuuskuvia, ja lukea tarinoita ja ajatuksia.
Haluan kiittää teitä kaikkia kuluneista seitsemästä vuodesta täydestä sydämestäni, ja toivon antoisia vuosia myös tulevaisuuteen! On ihan mielettömän suuri etuoikeus saada tehdä työksi sitä mitä rakastaa. Mun blogilla on vuodesta toiseen poikkeuksellisen sitoutunutta ja osallistuvaa lukijakuntaa, ja oon suuri kunnia saada tehdä tätä blogia juuri teille. KIITOS <3
Tätä blogin seitsemättä syntymäpäivää mulla on ollut ilo ja kunnia viettää PING -Helsinki -tapahtumassa, johon mut kutsuttiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Mikäs sen parempi tapa viettää blogin syntymäpäivää, kuin kehittämässä itseään ja blogiaan. Tsekatkaa Insta Storiesista päivän tunnelmat, sekä Instafeedistä ja Fb-sivulta pienet synttäriyllärit teille!
Joka vuotisen perinteen mukaan, esitän kainon toiveen, että kertoisitte itsestänne tänne kommenttiboksiin. Sana on vapaa! Jos haluatte niin kertokaa kommenttiboksiin keitä olette, kauanko olette lukeneet mun blogia ja miten olette löytäneet tienne tänne, sekä voitte halutesssanne esittää postaustoiveita jos sellaisia on. Musta on aina hienoa lukea teistä ja teidän ajatuksista, ja siitä saa hurjasti inspiraatiota, kun saa lukea teidän ajatuksia. Kiitos että olette täällä, uudet ja vanhat huipputyypit <3
Moi! Mä oon Niina Mikkelistä. Mun perheeseen kuuluu aviomies Sauli, Kiia 3v. Ja Kerttu 5 kk. Ammatiltani olen lastentarhanopettaja mutta nyt luonnollisesti äitiyslomalla. Löysin blogiisi esikoisen vauva-aikana ja tykästyin! Tykkään edelleen. Mukava lukea teijän arjesta
Onnea ihanalle blogille!! <3
Täällä on 22-vuotias, pian valmistuva lastentarhanopettaja, joka löysi blogiisi vuosia sitten aivan sattumalta. Muistan kiinnittäneeni ensimmäisenä huomiota blogin nimeen, joka jäi mieleen erilaisuutensa ansiosta. Jäin heti koukkuun tapaasi kirjoittaa ja blogistasi tuli hyvin pian ainut blogi, jota halusin seurata säännöllisesti. Ja täällä sitä ollaan edelleen! 😀 Teidän elämää on ollut aivan ihana seurata, ja toivon saavani kulkea matkassanne blogisi kautta vielä monen vuoden ajan. <3
Olen lukenut n.6 vuotta, mutta jokaisen postauksen ensimmäisestä alkaen olen lukenut jälkikäteen. Toiset paremmin ja toiset nopeemmin lukien. Facen kautta seuraan uuden postauksen julkaisuja ja blogin löysin aikanaan varmaan jostain somesta ehkä..☺ Tykkään paljon kun blogissasi on kaikkia minulle kiinnostavia aiheita sopivasti. Lasten kehitystä seuraavat postaukset on ollu huippuja+raskaus ja näin pian valmiina terveydenhoitajalta on ollut niitä kiva seurata. Myös asupostaukset on ollu kivoja ja ruokavinkit ihania☺ ja sisustusjutut huippuja kiitos jatka samaan malliin
”Armollisuus itseä kohtaan äitinä, yrittäjänä, puolisona ja bloggaajana. Se on hemmetin tärkeää. Kun koittaa se hetki, jolloin ei vaan löydy mehuja jonkun asian tekemiseen, niin sitten mä en väkipakolla ala sitä tekemään”
⬆️ Siis Amen Tämän kun kaikki oppisi ja sisäistäisi! ❤ Tuntuu että nykyään etenkin äitiyteen liittyy ihan mielettömästi paineita ja teet mitenpäin vaan niin aina se on jonkun mielestä väärin. Itsekin tota armollisuutta koitan kovasti kehittää ja muistaa että kukaan ei ole, eikä edes tarvitse olla täydellinen missään 🙂
Olen lukenut blogiasi ihan alusta alkaen, ja se taitaakin olla ainoa blogi mitä olen näin pitkään seurannut säännöllisesti. Monet muut blogit vaan jäänyt, ovat lopettaneet tai itsellä vaan tullut piiitkä tauko lukemisessa.
Sun blogia olen kuitenkin tosiaan ihan alusta alkaen lukenut, vaikka vasta nyt voi enempi tähän samaistua, kun itsellä teidän nuorimmaista pari kk vanhempi lapsi 🙂
On ollut kuitenkin mahtavaa seurata kuinka blogi on kehittynyt, ja ainakin blogin välityksellä tuntuu että sä olet myös kasvanut ja kehittynyt ihmisenä tässä samalla. Pakko myöntää että ihan blogisi alkutaipaleilla suhtauduin hieman skeptisesti teihin nuorina vanhempina, joille ensimmäinen lapsi oli tulossa niin lyhyen tuntemisen jälkeen, mutta on mahtavaa huomata että niin väärässä olin, ja tässä toki itselle peiliinkatsomisen paikka
Olette upeita vanhempia, joista moni saisi ottaa mallia. Annatte ja kannustatte teidän ihanaa kolmikkoa olemaan juuri sellaisia kuin haluavat, ja tuette siinä (tai ainakin tälläisen kuvan olen saanut) ja se on jotain sellaista millä tytöt pääsevät pitkälle ja varmasti osaavat arvostaa vanhempana. Teidän perheellä tuntuu myös olevan upeat arvot ylipäätänsä, ja ainakin itselle välittyy kuinka arvostatte toisianne sellaisena kuin olette, ja oikeasti nautitte toistenne seurasta ja haluatte viettää aikaa ja tehdä yhdessä. Tämä kun ei ikävä kyllä ole aina itseestäänselvyys perheissä 🙁
Myös panostus ja vaivannäkö blogiisi näkyy kyllä, ja varmasti myös siksi tätä on ihana lukea. On hienoa että osaat myös ottaa rakentavan kriitikin oppina itselle, ja erottaa sen myös pelkästä ilkeilystä. Eli kaikenkaikkiaan, kiitos blogistasi ja jatka samaa rataa! Ihanaa kevättä ja tulevaa kesää & lomamatkaa koko teidän perheelle! ❤
En kyllä muista mistä löysin blogisi koska aloin lukemaan tätä jo silloin lähes 7 vuotta sitten 😮
Moi Iina!
Täällä on 23-vuotias pitkäaikainen lukija. Oon seurannu sun blogia siitä asti, kun odotit Zeldaa. Mielenkiintoiset ja vaihtelevat jutut vetävät puoleensa vuodesta toiseen.
Pelkän ajanvietteen sijaan oot onnistunut vaikuttamaan muhun ja itseasiassa mun koko perheeseen tietyllä tapaa aivan valtavasti. Itseasiassa, sun blogin antama mielikuva vanhemmuudesta on yks syistä, minkä takia mulla edes on perhe! Tulin nimittäin vuosi sitten kesäkuussa yllättäen raskaaksi vain reilu vuoden kestäneen suhteen jälkeen ja varsinkin miehelleni se oli iso paikka. Blogistasi olen saanut vuosien varrella niin valtavasti positiivisia ajatuksia siitä, millaista perhe-elämä voi parhaimmillaan olla kun uskaltaa tehdä siitä omanlaisensa, että täältä sain osaksi omaa vahvistusta siihen, että olen valmis alkamaan äidiksi. Ja tämä taas vakuutti mieheni siitä, että hänestäkin on isäksi. Ja nyt tässä kommenttia kirjoittaessani meillä nukkuu 2kk poika vieressä, emmekä voisi olla onnellisempia.
Kiitos siis siitä, että kirjoitat juuri tällaista blogia! Annat kirjoituksillasi lisätsemppiä muistaa positiivinen asenne arjessa ja näytät, että kaavoisin kangistunut arki ei ole ainut vaihtoehto lapsen kanssa.
Aivan ihanaa kesää teidän koko poppoolle!
Täällä 26-vuotias tyttövauvan äiti Jatka samaa rataa ainakin toiset seitsemän vuotta!
Hei Iina!
Mä olen 24-vuotias seitsenkuisen tyttelin äiti ja oon lukenut sun blogia reilun vuoden. Löysin blogisi kun vuosi sitten raskaana ollessa etsin netistä synnytyskertomuksia ja sinun synnytyskertomus Novan syntymästä pisti silmään, siitä lähtien olen lukenut kaikki postauksesi ja selannut suurimman osan myös vanhoista postauksista.
Arvostan sua ihan hirveästi! Sun blogissa parasta on positiivinen asenne, yleinen raikkaus, ammattitaito ja mielenkiintoiset aiheet. Olet todella hyvä kirjoittamaan ja sun lapset ja mies on ihania ja teidän arjesta on todella mukava lukea.
Itse olen välillä kova murehtimaan ja pakko myöntään että välillä kadehdin sua kun osaat nauttia joka hetkestä ja olla pelkäämättä turhia. Jos joskus kaipaat uutta uraa, niin joku elämäntapavalmentaja ois sulle ihan loistava ammatti! Mä ainaki oisin sun eka asiakas! 🙂
Ja tuo kommentti siitä että kaikkeen voi ottaa kantaa loukkaamatta muita ihmisiä on täysin totta! Sä selkeesti arvostat kaikkia ihmisiä, oli he sun kanssa sitten samaa mieltä tai eivät. Oot myös siitä aivan huippu ihminen että vaikka et ilmeisesti oo lukion jälkeen hirveesti opiskellu (korjaa jos oon väärässä), niin oot silti todella sivistynyt ja asioista perillä oleva tyyppi!
Onnea blogin synttäreistä ja kiitos siitä että kirjoitat! ❤
Pilkkusäännöistä oli aikanaan irc-galleriassa hyvä ”muistisääntö” ryhmä: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka oisit mun? :D!
Tosi hyvä postaus ja olet kirjoittajana varmasti omassa elementissäsi. Aktiivisesti olen lukenut blogiasi Zeldan odotusajasta lähtien, kun olitte muuttamassa edelliseen asuntoonne. Ensikertaa blogiisi päädyin Tiaran ristiäisten aikoina, jolloin en jäänyt vielä aktiivilukijaksi.
Mä olen Jasmin, tänä vuonna 30v ja lukenut sun blogia T:n syntymän ajoilta, ehkä jo raskausajalta. En muista ihan tarkalleen. Muistan T:n vauvakuvat, olikohan niissä jotain puhekuplia vai oliko vaan kuvatekstit tosi kuvailevia.
Pitkään olen lukenut, joskus vähemmän ja nyt on taas kausi, että olen jo pidemmän aikaa käynyt täällä useamman kerran viikossa.
Nykyään olen jo äiti kahdelle, esikoiseni syntyi samana vuonna kuin Z ja yritin ostaa sulta raskausajan vaatteita, mutta niistä kaupoista ei koskaan tullut mitään. 😀
Paljon onnea!
Hyvin sanottu tuo, että asioista voi kirjoittaa loukkaamatta ketään. Se kyllä vaatii tietysti kirjoittajalta taitoa, näkemystä ja että ottaa asioista selvää. Sellainen kirjoittaja sinä mun mielestä oletkin. On silti karua, miten armotonta tämä on. Bloggaaja ei saa tehdä virheitä, sanoa väärin. Heti ollaan teilaamassa, vaikka se on ihan inhimillistä, kunhan myöntää virheensä ja oppii.
Minä olen 24-vuotias 10 kuisen tytön äiti. Valmistuin ammattikorkeasta vähän ennen tytön syntymää ja harrastan (jos ehdin) kaikennäköistä luovaa askartelusta lukemiseen.
Löysin sun blogin teidän kuopuksen odotusaikana, kun olin itse juuri tehnyt plussatestin ja hullaannuin vauvajutuista. Jäin koukkuun samantien. Netti oli pullollaan mukahauskoja, sarkastisia blogeja ”karseasta” lapsiperhe-elämästä, jossa ”haukutaan” niin itseä, lapsia kuin yhteiskuntaakin. Se ei ollut ollenkaan mun juttu. Sun blogin positiivinen asenne vaan veti puoleensa. Se oli sitä, mitä halusin vauvakuplassani lukea ja se on sitä yhä vieläkin, vaikka kupla on vaihtunut reaalielämään. Parasta on lukea teidän arjesta, saada mahtavia tuotevinkkejä ja nähdä pukeutumista, niin äidin kuin lapsen. Uskallan väittää, että teidän ansiosta meillä muunmuassa aloitettiin kiinteät sormiruokaillen ja hullaannuttiin lastenvaatteista, vilpitön kiitos näistä <3
Postaustoiveena mulla on edelleen ne taaperon kesäkengät!
Täällä ruudun takana on 23-vuotias pian luokanopettajaksi valmistuva Joensuulainen. Blogisi löysin ehkä kolme vuotta sitten sattumalta, ja sait minusta heti vakkarilukijan. Jatka samaan malliin!
Ilona / https://stalkkaamunelamaa.blogspot.fi
Moi! Olen 28v nainen Varsinais-Suomesta. En muista kuinka kauan oon lukenut sun blogia, mutta pitkään. En oo normaalisti lainkaan kiinnostunut mistään lapsi- tai perheaiheisista asioista, eikä mulla ole tulevaisuudessakaan tarkoitus hankkia lapsia. Silti jostain syystä luen mielenkiinnolla teidän perhejuttuja imetyksestä HopLop reissuihin. Täytyy myöntää, että osan lapsijutuista kyllä skippaan, mutta erityisesti sellaisia tavallisia kuulumispostauksia on kiva lukea sun positiivisen asenteen ja elämänilon takia. Tämäkin on musta hauska juttu, kun itse oon enemmän sellainen mustan huumorin ja pahinta olettavan lähettiläs. Jatka samaan malliin ja haali ympärillesi positiivisia ja energiaa antavia ihmisiä!
Mä olen pysynyt matkassa mukana melkein seitsemän vuotta — taisi olla keskikesän paikkeilla, kun tänne löysin. Silloin olin aika nuori, kun nykyään olen 21-vuotias, mutta edelleen tämä on lempiblogini positiivisuuden ja mielenkiintoisen sisällön ansiosta. Itse opiskelen, eikä mulla ole suunnitelmissa hankkia lähiaikoina lapsia, mutta kummasti sun blogisi vaan kolahtaa vuodesta toiseen. On ollut jännää seurata teidän perheen matkaa tähän asti (ja varmasti jatkossakin :D) ja tuntuu melkein kuin tavallaan tuntisi teidät, kun on lukenut niin paljon teidän elämästä, hahah. Toki näytät vain pienen osan teidän elämästä ja hyvällä maulla, mutta silti.
Mulla on postaustoiveena, että jos sulla on blogin vanhoja bannereita tallessa, niin olisi hauskaa nähdä ja fiilistellä, millainen sun blogisi ulkoasu on ollut 🙂
Mielestäni loistava postausidea!
Abiturienttina aloitin blogisi seuraamisen, ehkä kirjoituksiin lukemista vältellen..? Kaikki postaukset on siis tullut luettua, osa jälkikäteen. Blogitaipaleesi aikana olen lukenut ylioppilaaksi, valmistunut lähihoitajaksi ja viimeisimpänä sairaanhoitajaksi, 25-v. hoitsu täällä siis hei!
Vaikka omat lapset ovat vasta haaveissa, ovat lapsiin ja lapsiperheen arkeen liittyvät postaukset mielenkiintoisia. Tapa, jolla kasvatatte lapsianne sekä arvonne ja asenteenne elämää kohtaa ovat hienoja. Koen itseni avarakatseiseksi ihmiseksi, ehkä se on yksi yhteinen tekijä blogisi (=sinun) ja minun välillä.
Vaikka ethän sinäkään ole pelkkä äiti tai blogisi pelkkä perheblogi, meissä on monia puolia.
Toivon sinulle pitkää uraa blogistina, oma ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) parisuhde on kestänyt vuodesta 2012 – eli siitä vuodesta alkaen, kun olen blogiasi seurannut.
Ps. En kestä teidän ihania instagram- videoita, ihana pala arkea tytöistä ❤
Mut jo taidat tietääkin! Olen 25v ja seurannut blogiasi alusta saakka. Työskentelen lähihoitajana ja asun Helsingissä 😀 ! En edelleenkää uskalla tulla teitä moikkaamaan vaikka useasti olen teidät nähnyt 😀 pilkutuksista en itse tajua mitää joten en koskaan tajua mitään kirjoitusvirheitä yms 😀 kunhan jatkat samaan malliin<3! Ihanaa ku kesä tulee ! Kivaa kesää teille <3!
Minä olen Mari 30v. Olen lukenut blogiasi juhannuksesta 2011 lähtien eli melkein alusta asti! En tosin muista, olenko kovinkaan montaa kertaa kommentoinut. Meillä on lapset vasta haaveissa, mutta silti blogisi aiheet ovat mielenkiintoisia. Täällä tulee käytyä lähes päivittäin. Viimeisen vuoden aikana on ollut mukava huomata, että olet alkanut suojella lasten yksityisyyttä enemmän, silti kuitenkin sujuvasti arjesta kertoen. Jatka samaan malliin! 🙂
Mulla on ongelmana kuvien arkistointi. Etsin tässä joku päivä kuvaa, jonka ”näin silmissäni” mutta en sitä mistään löytänyt. Kävin läpi KAIKKI kuvat blogini ajalta, siis kymmennen vuotta! Oli tosi kiva seurata, millaista muutosta on tapahtunut; miten putiikkini ilme on muuttunut, minä itse (lihava, tai vielä lihavampi) millainen kampaus milloinkin jne…
Jos mitä itselleni toivoisin, on uusi kamera, mutta sitäkin enemmän valokuvaustaitoja. Siinä suhteessa voin vain kateellisena katsella blogisi kuvia.
Moi! Amanda 23v ja oon lukenu blogiasi 2013 loppupuolelta tai 2014 alkupuolelta lähtien 🙂 on muutama blogi jotka on pysyny lukulistalla sieltä saakka ja tää on yks niistä. Oon saanu itsekin kasvaa aikuiseksi tässä sun blogia lukiessa. Oon toteuttanut mun unelmia, päässyt opiskelemaan, rakastunut, kihlautunut ja muuttanut pariin otteeseen näiden vuosien aikana. Oon rämpiny myös monen vaikean ajan läpi ja varsinkin silloin sun blogin kaltainen sisältö on saanut ajatukset pois kaikesta ikävästä. Hassua miten teidän perheen vaiheet ja kaikki mitä tänne kirjoittelet on kulkenut omassa elämässä mukana jo tosi pitkään. Blogisi tuntuu sellaiselta isosiskon päiväkirjalta, niin aidolta ja samaistuttavalta, vaikka elämäntilanteet on niin eri.
Kaikkea hyvää teijän poppoolle ja ihanaa kesää teille ❤
Olen Jessica, vaimo ja 1,5 vuotiaan Noel pojan äiti 🙂 tällä hetkellä äitiyslomalla. Olen lukenut blogiasi varmaan siitä saakka kun zelda oli noin parivuotias 🙂 sinun blogisi on paras ! Olen myös nähnyt sinut useammin koska olen aikaisemmin asunnut samalla aluella 🙂 ja tapasin myös sinut kunnolla kun tulin entisen työsi haastatteluun 🙂
Sinulla on ihanat tytöt ja sinun blogia on ihana seurata 🙂 onnea blogin synttäreiden johdosta ❤️
Moikka! Oon kohta 19-vuotias opiskelijatyttö, ja oon lukenu sun blogia 2016-vuoden alusta 🙂 Löysin sun blogin muistaakseni jostain syystä sun ponitukan takia 😀 siitä lähtien oon sitten lukenut sun blogia. Monet kaverit ihmetteli sitä, kun silloin 17-vuotiaana aloin lukemaan tällaista ”perheblogia” mut on tässä mun mielestä paljon muutakin 🙂 Tykkään monista asioista teidän kasvatustyylissä ja toivon että jos joskus mulla on perhe, että voisin monilta osin toimia samoin! Ihan kaikista asioista en oo samaa mieltä sun kans, mut silti sun blogia on kiva lukea. Kiitos tästä ja kaikkea hyvää sulle ja teidän perheelle!
Olen Miia, 28-vuotias ja asun keski-suomessa. Aloin lukemaan blogiasi sattumalta noin muutama vuosi sitten. Päivittäin käyn katsastamassa onko tullut mitään uutta. Mielenkiintoinen blogi, jatka samaan malliin!
34-vuotias 3 lapsen äiti täällä moi!esikoisen odotusajasta lähtien blogia seurannut eli sieltä 2012 vuodesta.kirjoituksesi on ihania joten jatka samaan malliin✌ oikein hyvää kesää teidän perheelle
Olen 25-vuotias sun blogin pitkäaikainen lukija. Sun blogi on ehdottomasti lempiblogini, vaikutat niin älyttömän mukavalta, fiksulta ja hyväsydämiseltä tyypiltä! Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta on mukava saada sun blogin kautta kurkistaa tavalliseen perhearkeen. Toivon sulle ja sun perheelle kaikkea hyvää, toivottavasti tämä blogi jatkuu vielä pitkään!
Moi!
Aada tässä Tampereelta! Olen 23-vuotias kasvatustieteiden opiskelija. Olen naimisissa ja haaveilen lapsista… Olen seurannut sun blogia noin kaksi vuotta. Kun äitini alkoi odottaa pikkuveljeäni (4/2016), mua alkoivat kiinnostaa lapsiin liittyvät asiat ja perhearki. Onneksi löysin sun blogin. Olin ehkä puolisen vuotta seurannut, kun kerroit sun raskaudesta. On ollut ihana seurata raskauden etenemistä ja sitten Novan kasvua <3
Onnittelut sulle 7-vuotiaasta blogista! Oot huikee nainen!
Itse olen seurannut ehkä siitä alkaen kun zelda oli taapero. Taisi olla jokin mainos jonkun toisen blogin yhteydessä, minkä saattelemana tutustuin ensi kerran mahtavaan blogiisi ja jäin lukijaksi. Tuli mieleen, kun puhuit omasta blogistasi kouluikäisenä, että onko esikoisellasi ollut mitään kouluun ja ekaluokkaan tutustumista nyt keväällä? Olisi kiva kuulla lapsen tai itsesi fiiliksiä tästä aiheesta, kun itselläkin ajankohtaista oman lapsen kohdalla 🙂
Moi! Oon 28v ja lukenut sun blogia siitä asti, kun odotit esikoistasi. En muista yhtään mistä löysin sun blogin, mutta se oli jo silloin mukavaa luettavaa, vaikkei elämäntilanteet kohdannutkaan. Nykyään oon entistä enemmän sun tyylin lumoissa – hyväntuulisia ja rehellisiä postauksia on ihana lukea! Ei pelkkää lapsiperhearkea, vaan just sopiva sekoitus kaikkea muutakin.
Nyt odotetaan pitkän taipaleen jälkeen (vihdoin) vaimon kanssa omaa esikoista, ja on ollut ihan huikeeta kaivella sun blogin kätköistä tekstejä sun omalta odotusajalta. Kiitos, että oot edelleen täällä kirjottamassa!
Hei jee, onnea! Mulla tulee tässä toukokuussa täysi kymppi täyteen sisällöntuottajana. Aika uskomatonta! 😀
Sun blogiin olen päätynyt varmaankin ensimmäisen kerran kun tavattiin jossain, olisikohan ollut joku ehkä Zalandon tilaisuus tms? 🙂 Ensivaikutelma susta oli että olet ihanan ystävällinen ja pirteä tyyppi <3
Siis sun blogi on aivan huippu! Ainut blogi, jota seuraan säännöllisesti ja, joka kiinnostaa. Jatka samaan malliin!