#Olisinpatiennyt

01.06.2018

Maaret Kallio haastatteli viittä tunnettua suomalaista HS:n jutussa, ja kysyi heiltä, mitä he haluaisivat sanoa nuorelle itselleen, mitä he toivovat, että olisivat tienneet silloin. Siitä syntyi ilmiö #olisinpatiennyt, johon itsekin nyt otan osaa. Aihe on lähellä sydäntä, koska teinivuosiin liittyvät mun elämän kaikkein suurimmat vastoinkäymiset ja opettavaisimmat kokemukset.

Olisinpa tiennyt nuorena, että mäkin saan sanoa ei, eikä se tee musta yhtään huonompaa tai vähemmän kilttiä. Olisinpa tiennyt, että mun ei tarvitse jaksaa yksin kantaa aikuisen vastuuta, vaan se on aikuisten tehtävä. Olisinpa tiennyt 14-vuotiaana, että mun ei tarvitse yhdessä yössä muuttua tyttärestä äidiksi omalle äidilleni. Tietäisinpä sen nytkin. Se on jotain, mitä en osaa enkä tiedä vieläkään. Kun on vaihtanut rooleja äitinsä kanssa vasten tahtoaan puoli elämää sitten, ja huolehtinut ja ollut huolissaan vuosikaudet, on vaikeaa päästää irti ja luottaa, että kyllä se äiti pärjää.

Olisinpa tiennyt silloin, että äiti selviää aivoinfarktista, keuhkoveritulpista ja kaikista niistä seuranneista vastoinkäymisistä. Jos olisin tiennyt, olisin voinut hengähtää, ja päästää irti pelosta edes joskus, edes hetkeksi. Olisin voinut olla rippileirillä tekstaamatta äidille joka välissä vain tarkistaakseni, että äiti ei ole kuollut. Olisin ehkä säästynyt niiltä helpotuksen kyyneleiltä, joita itkin autossa, kun äiti tuli rippileirille vanhempien vierailuiltana, ja sain varmistuksen sille, että hän on ihan voimissaan. Olisinpa tiennyt että hän vielä joskus nousee masennuksesta, ja alkaa taas nauttia elämästä ja hymyillä.

Olisinpa tiennyt, että mä olen arvokas omana itsenäni, ja mun ei tarvitse suostua asioihin mitä en halua tehdä. Olisinpa tiennyt, että kenelläkään ei ole oikeutta satuttaa mua, tai tehdä mulle asioita, joita en halua mulle tehtävän. Olisinpa tiennyt, että mulla on oikeus päättää itse mun omasta kehosta, aina.

Olisinpa tiennyt, että kaikki kyllä järjestyy. Se olisi antanut toivoa. Toisaalta, olisinko tässä ilman sitä sisua, jota kaivoin jostain, kun tuntui, että mikään ei järjesty ikinä, ja asioille on pakko tehdä jotain. En ehkä olisi. En siis toivo, että olisin ollut vähemmän jääräpäinen, enkä toivo, että olisin tiennyt miten upean miehen ja perheen ja uran joskus voin saada. Jos olisin tiennyt, en olisi tehnyt niin kovasti töitä kaiken eteen. En ehkä olisi oppinut arvostamaan kaikkea sitä, mitä nyt osaan arvostaa. En olisi ehkä oppinut nauttimaan niistä pienistä ilon aiheista ja onnistumisista, joita elämä tarjoaa joka päivä.

Ne kaikki asiat, joita toivon, että olisin tiennyt, on niitä asioita, joita opetan mun omille lapsille. Tiedän myös kokemuksesta, että he eivät ehkä tule oppimaan ainakaan niitä kaikkia siitä huolimatta, että yritän opettaa. Kaiken sairauden keskellä mun äiti opetti mulle, että mä olen hyvä ja arvokas juuri omana itsenäni, ja mulla on oikeus sanoa ei. En silti oppinut sitä, koska teini-ikä. ja epävarmuus. Voiko joku oikeasti sanoa, että olisi tajunnut sen jo teini-iässä? Jos voi, niin hullut propsit hänelle. Lohdutuksen sanana kuitenkin, että suurin osa meistä oppii sen joskus, vaikka siihen menisikin aikaa. Toivon silti, että omat lapseni oppivat sen aiemmin kuin minä.

Mä toivon, että meidän lapset eivät koskaan tule kohtaamaan niin surullisia asioita teini-iässä, kuin oman vanhemman sairastuminen tai menettäminen. Yhä edelleen, mun pahin pelko on, että he joutuisivat samaan tilanteeseen, jossa me ollaan Oton kanssa molemmat oltu. Toinen on menettänyt vanhempansa nuorena, ja toinen on ollut hyvin lähellä menettää. Näitä pelkoja ja hetkiä mä toivon, että he eivät koskaan joudu kokemaan, niin kuin me ollaan jouduttu.

Kun mä katson tätä aikaa taaksepäin 15 vuoden kuluttua, mä toivon, että voisin sanoa itselleni: Olisinpa tiennyt, että saadaan elää terveenä ja onnellisena, ja selvitään kaikista vastoinkäymisistä yhdessä, mitä eteen tulee. Koska en voi vielä, ei auta kuin toivoa parasta, ja rakastaa täysillä joka päivä.

PS: Olisinpa tiennyt, että ei kannata tehdä seitsemää markettivärinpoistoa kuudessa päivässä, se polttaa tukan kahden sentin mittaiseksi.


7 Responses to “#Olisinpatiennyt”

  1. Tipa sanoo:

    Koskettava teksti. Olisinpa itsekkin tiennyt monia asioita.. Minkä ikäisenä Otto on menettänyt vanhempansa, isän vai äidin, ja minkä takia? Surullista joka tapauksessa.

  2. TarjaL sanoo:

    Tää on varmaan tosi henkilökohtainen, mutta kysyn kun kerran kirjoitit.. Ootko joutunut kokeen nuorena jtn väkivaltaa tms. Ootko kertonut täällä blogissa siitä aiemmin?
    Hyvä ja tärkeä kirjoitus<3

  3. Ilona sanoo:

    On niin helppo sanoa jälkikäteen, että ”olisinpa tiennyt”. Ja vaikka olisin jotenkin päässyt kertomaan ne asiat teiniminälleni, ei häntä olisi vähempää kiinnostanut. Onneksi elämässä oppii myös kantapään kautta, ja usein parhaiten niin päin! 😀

    Ilona / https://stalkkaamunelamaa.blogspot.fi

  4. Julia sanoo:

    Huomaa, että vaikeat kokemukset on lopulta vahvistaneet sua ja teitä. Teistä näkee, että ette pidä toisianne itsestäänselvyyksinä, ja mä näin ulkopuolisenä uskon, että se on teidän hyvän parisuhteen ytimessä. Toi viimenen kappale sai mut kyyneliin. Niin hyvin sanottu <3 Ihanaa kesää teille <3

  5. Elisabeth sanoo:

    Olipa taas hieno kirjoitus. Halusin kuitenkin tuoda esiin, että ennen kaikkea – olisitpa tiennyt, että tulet osaamaan kaikkia noita tunteita ja kokemuksia sanoittaa. Se on hieno lahja, ehkä se olisi se tärkein mitä lapsille voi opettaa? Itse koen, etten olisi sama ihminen jos minulla ei olisi ollut vastoinkäymisiä. Ei niin, etten joka päivä toivoisi ettei niitä olisi ollut, mutta jollakin ihmeellisellä tavalla ne kasvattaa. Tietysti toivon, että olisin tiennyt milloin menetän vanhempani, edes vähän aikaisemmin, joten heidän kanssaan olisi voinut keskustella elämästä heidän jälkeen. Toinen asia on, että itseäni yllättää joskus eniten, että samanhenkisiä ihmisiä löytyy nykyään netin avulla. Nuorena aloin vasta sitä tajuamaan, nykyään tutustun usein netin kautta uusiin ihmisiin. Maailma on pieni, vielä pienempi kuin mitä se oli nuorena. Silloin maailma tuntui suurelta, jopa käydä keskustassa 20 min. ratikkamatkan päässä oli spesiaalia.

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.com/

  6. Äiti minäkin sanoo:

    Todella koskettava teksti, ja löysin sieltä myötäelettäväksi monta tuntemustasi. Minäkin kirjoittaisin; ”Olisinpa tiennyt, että äitini selviää sairauksistaan ja minullakin oli huolen sekaisessa lapsuudessa lupa hengähtää”, lisäksi sanoisin; ”Olisinpa nuorena aikuisena tiennyt, etten ollut vastuussa toisen valinnoista ja selviän sisareni menetyksestä. Olisinpa tiennyt, että selviän äitiydestäni hienosti yksin. Olisinpa tiennyt, että vielä tulee se päivä kun hymyilen koko sielullani.”
    Ehkä emme jokainen tahoillamme olisi heitä, joita nyt olemme jos olisimme tienneet mihin maailma meitä kuljettaa? Nuo tunteet ja hetket varmasti on kasvattaneet ihmisenä, eikä ilman niiden tuomaa kasvua osaisi antaa itsestään jälkeläisilleen sitä tietoa jota itsellä on.
    Nauti ihanasta auringosta, joka sinulle paistaa! <3

  7. Yotimix sanoo:

    Erittäin koskettava teksti. Luen tämän jo kolmatta kertaa ja taas tuli tippa linssiin. Etenkin kohta: ”Olisinpa tiennyt, että mä olen arvokas omana itsenäni, ja mun ei tarvitse suostua asioihin mitä en halua tehdä. Olisinpa tiennyt, että kenelläkään ei ole oikeutta satuttaa mua, tai tehdä mulle asioita, joita en halua mulle tehtävän. Olisinpa tiennyt, että mulla on oikeus päättää itse mun omasta kehosta, aina.”
    Tuon paremmin asiaa ei voi ilmaista. Toivoisin, että olisin kunnioittanut itseäni teininä ja rohkeasti sanonut ei monille asioille, mitä joutui kokemaan. Toivoisin, että kunnioittaisin itseäni nyt enemmän ja selviäisin lapsuuden traumoista täysin, vielä jonain päivänä.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.