Viime perjantaina oli meidän tulevan ekaluokkalaisen viimeinen eskaripäivä, ja torstaina oli viisivuotiaan viimeinen dagispäivä ennen kymmenen viikon kesälomaa. Ja ai että me ollaan nautittu, me ollaan nautittu niin paljon. Ei olla edes tehty mitään ihmeellistä kesäpuuhaa, ja nämä pari viikkoa ennen Oton loman alkua ovat vielä melko toiminnan & työn täyteisiä. Mutta jo se fiilis, että ei ole illalla kiire laittaa lapsia nukkumaan, vaan voi lähteä vaikka leikkipuistoon vielä seiskalta, on niin parasta. Kesäloma ja vapaus on niin best!

Eikä mun mielestä loma ole välttämättä pelkkä konkreettinen vapaa, vaan mulle se on enemmänkin mielentila. Tämä on varmasti seurausta yrittäjyydestä: kun ei niitä ”oikeita” lomia juuri koskaan ole, on loman merkitys muuttanut muotoaan. Nykyään loma on silloin kun muulla perheellä (tai vaan lapsilla) on loma, ja sitten se konkreettinen loma on se pieni harvinainen herkku silloin tällöin, joka tuntuu ajatuksena jo niin utopistiselta, että sitä ei oikein edes osaa kaivata.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö tulisi nauttimaan varmasti ihan uskomattoman paljon siitä viikosta, joka me Kreikassa vietetään, ja jonka aikana en voi avata konetta kertaakaan, koska en ota sitä mukaan. Tuntuu hassulta ajatella, että se on yli kahteen vuoteen ensimmäinen kerta, kun en avaa konetta viikkoon. Tiedän myös jo valmiiksi, että vaikka tulen nauttimaan vapaudesta, tulen myös kaipaamaan naputtelua. Tämä blogi on niin syvällä mussa, että sitä alkaa kaivata jo parin päivän jälkeen. Ja hyvä niin. Se, että saa itse päättää työajoista, työn määrästä ja työn sisällöstä, ja tehdä sitä mitä rakastaa, on suuri etuoikeus. Sen rinnalla on ihan pikkujuttu luopua niistä palkansaajan lakisääteisistä lomista.

Lasten ollessa lomalla ihaninta on spontaanius ja kiireettömyys. Se, että ei joka päivä ole tiettyjä aikoja milloin jonkun pitää olla jossain, on ihanaa. Vaikka Otolla on töitä vielä pari viikkoa ennen lomaa, niin hän voi tehdä niitä etänä tai liukuvilla työajoilla, ja vaikka mulla on töitä niin mä voin tehdä ne täysin omilla ehdoillani. Kukaan ei määrää, että lapsen x pitää olla paikassa x kellonaikaan x joka arkipäivä. On niin ihanaa, kun voi ihan tavallisena tiistaina paistaa banaanilettuja aamupalaksi ison kasan, vaikka siinä kestää tunti. On ihanaa, kun ei tarvitse pakata joka ilta reppuja valmiiksi, ja voi lukea vielä toisen tai kolmannenkin iltasadun, jos lapset niin haluavat.

Tänäänkin ollaan nukuttu aamulla puoli kahdeksaan koko perhe (voitto!), lapsilla on ollut esikoisen tuleva luokkakaveri kylässä, mä olen käynyt pari tuntia työtapaamisessa, iltapäivällä laitettiin rauhassa ruokaa ja käytiin leikkipuistossa vielä seitsemän jälkeen illalla. Siellä oli ihanan rauhallista. Tänään aiotaan katsoa Oton kanssa Netflixistä Happya just niin monta jaksoa kuin tekee mieli, eikä tuijoteta kellosta, että klo 23 on pakko mennä nukkumaan. Ei ole, nyt on kesä!

Meillä on seuraavan viikon sisään tiedossa vaikka mitä kivaa, mutta kaikkein eniten me taidetaan odottaa lauantain Marcuksen & Martinuksen keikkaa tyttöjen kanssa! Siitä tulee niiiiiiiin siistiä, enää kolme yötä. Huomenna pitääkin pestä muuten Marcus & Martinus -vaatteet tytöille, että saavat ne sitten lauantaina päälle. Tätä on odotettu niin pitkään, ja tiedän että meillä tulee olemaan kolmestaan niin hauskaa siellä. Mun isot tytöt! Ihanaa iltaa kaikille <3