Viisaudenhampaan poisto x2 – positiivinen ja hirveä kokemus

14.08.2019

Noin. Multa on nyt poistettu kaksi viisaudenhammasta. Ensimmäinen poistettiin, tai siis leikattiin, karvan alle 1o vuotta sitten ollessani vielä alaikäinen. Yhdeksän vuoden oikomishoidon jälkeen mulle sanottiin, että viisaudenhampaat eivät mahdu mun suuhun ja viisainta ne olisi poistaa jo ennen kuin täytän 18 vuotta, jotta saan toimenpiteet ilmaiseksi julkisessa hammashoidossa. Tein työtä käskettyä ja varasin itselleni vielä 17-vuotiaana ajan ensimmäiseen – alaviisurin – poistoon. Yksikään viisaudenhammas ei ollut tässä vaiheessa vielä puhjennut.

En tiennyt yhtään mitä odottaa, joten suuntasin toimenpiteeseen avoimin mielin. Mut vastaanotti ynseä keski-ikäinen naispuolinen hammaslääkäri, joka käski vain istua tuoliin ja alkoi hommiin. Hän ei selittänyt mitään, vaan laittoi mulle arskat päähän ja alkoi puuduttamaan. Lähes välittömästi puudutuspiikin irroittamisen jälkeen hän alkoi leikkaamaan mun ientä auki ja irroittamaan hammasta (sanomatta edelleenkään mitään).

Sanoin, että mua sattuu ihan järjettömän paljon, ja hän laittoi mulle kaksi puudutuspiikkiä lisää, minkä jälkeen hän jatkoi operaatiota. Vääntelehdin, kyynelehdin ja jopa huusin ääneen kun mua sattui niin paljon, ja hammaslääkäri vaan käski mun olla hiljaa, ”koska muut asiakkaat säikähtävät”. Hän ilmoitti, että hampaan juuret ovat kiinni hermossa ja laittoi taas yhden puudutuspiikin lisää.

1,5 tuntia ja vielä kaksi puudutuspiikkiä (ihan yhtä tehotonta kuin ne neljä aiempaa) myöhemmin hammas irtosi ja haava tikattiin. Olin kärsinyt 1,5 tuntia aivan sietämättömästä hermokivusta hammaslääkärin tuolissa ilman yhtäkään empaattista sanaa, taukoa tai että kukaan olisi sanonut, että toimenpiteen ei kuulu sattua. Luulin, että se kipu kuului asiaan ja just näin sen kuuluikin mennä. Ajattelin, että mulla oli vaan tosi matala kipukynnys ja olin huono potilas kun huusin ja pelottelin huudollani muita.

En saanut edes kipulääkereseptiä kouraan, vaan hammaslääkäri vain passitti mut siitä suoraan kotiin. Kävelin bussipysäkille verta sylkien (koska suuhun annettu haavataitos ei pitänyt sitä järjetöntä verenvuotoa kurissa). Koko bussimatkan syljin verta ja bussista ulos päästyäni oksensin kadulle sitä. Kotona otin buranaa ja panadolia, mutta ne eivät auttaneet siihen hermosärkyyn. Puudutustenkin olisi pitänyt vaikuttaa, mutta ne eivät olleet auttaneet edes operaation aikana, saati sitten sen jälkeen. Yksin kotona kiemurtelin koko päivän kivusta ja otin lisää lääkettä aina kun sain ottaa. Kivut olivat kovat vielä monta päivää sen jälkeenkin, mutta onneksi haava sentään parantui.

En ollut koskaan aiemmin pelännyt hammaslääkäriä, vaikka oikomishoitokin sisälsi joitakin epämukavia toimenpiteitä. Tämä viisaudenhampaan poisto sai kuitenkin mussa aikaan hammaslääkäripelon. Sen takia olen käynyt aikuisiällä liian harvoin hammastarkastuksissa ja hammaskiven poistossa, vaikka tiedän, että niissä kuuluisi käydä säännöllisesti. Sen takia olen lykännyt toisen alaviisurin poistoa, vaikka hammas on parin vuoden ajan tullut toistuvasti kipeäksi. Kesän alussa se tulehtui niin pahasti, että menin hammaslääkäriin, kun en pärjännyt enää kivun kanssa. Sain kouraan antibiootit ja käskyn käydä hammaskiven poistossa (onneksi ei ollut muita ongelmia), sekä ajan leukakirurgille viisurin poistoon tälle päivälle.

Tämän päivän ajatteleminen sai mussa kauhua aikaan tasaisin väliajoin koko kesän ajan. Pelkäsin tätä päivää koko kesän ja se varjosti myös muuten kivaa kesäfiilistä. Mun aiempi kokemus jätti sellaisen trauman, että en ole varmaan mitään toimenpidettä koskaan pelännyt niin paljon kuin tätä viisaudenhampaan poistoa tänään. Odotusaulassa tärisin ja heiluttelin jalkoja. Otto tuli mun mukaan, ja kun leukakirurgi tuli hakemaan mua, kysyin, saako Otto tulla huoneeseen mukaan. Leukakirurgi sanoi, että ei mielellään ja siinä vaiheessa en voinut enää estää kyyneliä virtaamasta. Otto jäi aulaan odottamaan ja mä menin huoneeseen kauhusta kankeana kyyneleet valuen. Mua hävetti niin paljon, että heti alkuun jo pillitin, mutta en vaan voinut sille mitään.

Hammaslääkäri oli onneksi kirjannut ylös mun aiemman huonon kokemuksen (siis se, jonka vastaanotolla kävin kesäkuun alussa ja kerroin siitä), joten leukakirurgi oli varautunut siihen, että mua pelottaa. Hän oli aivan älyttömän mukava ja kuunteli mua ja kertoi tarkalleen, mitä tulee tapahtumaan. Juteltiin alkuun varmaan n. 5 minuuttia ja hän rauhoitteli mua. Koko ajan musta tuntui, että en pysty silti edes hengittämään ja kyyneleet vaan valui, vaikka yritin olla coolisti. Hän myös kertoi, että toimenpide on mahdollista tehdä esilääkityksessä tai nukutuksessa, mutta sain soperrettua, että tehdään vaan nyt se kuitenkin. Ja onneksi voitin mun pelon ja istuin siihen tuoliin. Ihana hoitaja antoi mulle stressipallot puristeltaviksi käsiin, että pystyin keskittymään niihin.

Hammaslääkäri puudutti mut ja sitten vielä varmisti kunnolla, että alue on joka puolelta puutunut. Sen jälkeen hän kertoi, että nyt hän irrottaa hampaan. Sitten tunsin vaan jotain liikuttelua ja rahinaa mun suussa ja sitten hän nosti hampaan ja näytti sitä mulle ja kysyi haluanko sen mukaan. ”Se oli siinä”. Sain haavataitoksen suuhun ja käskyn purra hampaita yhteen. Sitten olin valmis. Sain kipulääkereseptin ja hoito-ohjeet ja multa vielä varmisteltiin, että olen kävelykunnossa. Koko toimenpide puudutuksineen kesti n. 5 minuuttia, josta hampaan irroitus alle minuutin. Olin huoneessa reilut 10 minuuttia ja siitä pisin aika meni siihen, kun juteltiin etukäteen. Koko siellä olon ajan mulla valui kyyneleet silmistä, vaikka muuten pärjäsin ihan hyvin.

Kun mä tulin ulos huoneesta, Otto luuli, että hammasta ei oltu edes saatu poistettua. Missään ei ollut verta, mä en näyttänyt tuskaiselta tai mikään ei indikoinut, että olisin käynyt läpi läheskään mitään sellaista, kuin aiemmassa poistossa 10 vuotta sitten. Olin kertonut siitä Otolle ja oton kuullen monet kerrat, joten hänkin pelkäsi pahinta, vaikka ei sitä mulle etukäteen onneksi sanonutkaan, vaan tsemppasi. Kun me päästiin ulos hammaslääkäriasemalta, mun kaikki tunteet vaan purkautui ja tärisin ja itkin helpotuksesta vielä vähän lisää, vaikka olisi voinut luulla, että itkin kaikki kyyneleet loppuun jo toimenpiteen aikana.

Me ajeltiin kaikessa rauhassa kotiin ja kotona otin särkylääkettä, sekä kylmäpakkauksen poskelle ja otin haavataitoksen pois suusta. Kolosta ei tullut enää verta, eikä ole tullut koko päivänä. Puudutuksen vaikutus lakkasi kolme tuntia operaatiosta, mutta mulla ei silti ole ollut kipuja, vaan kipulääke (jota olen ottanut kaksi kertaa tänään) on riittänyt oikein hyvin.  Välillä on tuntunut ihan pientä vihlontaa, mutta suurimmaksi osaksi ei ole tuntunut oikeasti yhtään mitään. Olen hautonut poskea kylmällä, eikä se näytä myöskään kovin pahasti turvonneelta.

Varauduin tulevaan tekemällä maanantaina ja eilen 12h työpäivät, jotta ehtisin parannella rauhassa tänään ja huomenna, mutta vielä mitä. Jaksoin aivan hyvin kirjoittaa tämän postauksen ja nälkää lukuunottamatta mulla on ollut oikein hyvä päivä. En saa hikoilla tai tehdä mitään raskasta kolmeen päivään, mutta muuten saan olla aivan normaalisti ja huomenna varmaan uskallan jo syödä ainakin sosekeittoja. Tänään olen pitäytynyt protskujuoma-smoothie-jätski-linjalla hoito-ohjeen mukaan ja siksi on ollut nälkä. Mutta kyllä nyt yhden päivän nälkää kestää kun muuten on ollut niin helppo ja hyvä kokemus.

Halusin jakaa mun molemmat kokemukset, ettei kukaan ikinä maailmassa suostu tuollaiseen kokemukseen, jonka minä sain ensimmäiseksi, kun en tiennyt paremmasta. Ja myös siksi, että jos jollain on yhtä kauhea kokemus taustalla, se joku voisi saada rohkaisua tästä mun toisesta todella positiivisesta kokemuksesta ja uskaltautua itsekin uudelleen poistamaan viisaudenhampaan, jos se on tarpeen. Tämä 15min kokemus oli todella eheyttävä ja uskallan kyllä käydä poistamassa nyt yläviisuritkin heti, mikäli ne rupeavat oireilemaan.

Maksoin oikein mielelläni 160 euroa nyt aikuisena tästä viisurin poistosta ja olen äärimmäisen kiitollinen ammattitaitoiselle leukakirurgille ja ihanan empaattiselle hoitajalle, jotka kohtasi mut niin rauhallisesti ja asiallisesti vaikka olin aivan paniikissa.

Nyt mä haluaisin kuulla teidän kokemuksia viisureiden poistoista tai hammaslääkäristä ylipäätään! Nyt saa jakaa kaikki kauhutarinatkin, kun mun ei tarvitse enää kuumotella mitä on tulossa, hah! Toivottavasti teillä on ollut mukavampia kokemuksia kuin tuo mun oma ensimmäinen. 

PS: Halusin hampaan mukaan, että voin näyttää lapsille. Päivän parasta antia oli heidän reaktiot mun jättimäiseen viisaudenhampaaseen. En ajatellut säilöä sitä, heh.


36 Responses to “Viisaudenhampaan poisto x2 – positiivinen ja hirveä kokemus”

  1. Avatar Iina / MouMou sanoo:

    KIITOS TÄSTÄ! Mulla on ongelmana, ettei se johtopuudutus toimi mulla ja viisuri pitäisi poistaa, joten oon ihan paniikissa. Mutta ihana kuulla, että näinkin helpolla voi päästä! <3

    Missä tämä hyvä kokemus oli?

  2. Avatar Jeanette sanoo:

    Itsekin kärsin hammaslääkäripelosta, en oikein tiedä miksi? Luulen että tämä pelko on tullut koska sairastin ihan pienenä lapsena syöpää ja silloin joutuu käymään usein hammaslääkärissä koska hampaat kärsivät lääkkeistä ja muista hoidoista.
    Minulta poistettiin kaikki 4 viisaudenhammasta samaan aikaan, tämä toimenpide tehtiin Helsingin kirurgisessa sairaalassa ja keati noin tunnin, ensin lääkäri ihmetteli miksi toinen lääkäri oli määrännyt että kaikki 4 otetaan samaan aikaan, mutta tekstissä luki pelostani joten he päättivät että ottavat kaikki pois kerralla koska muuten en välttämättä tule takaisin 😅 koko toimenpide kesti noin tunnin, kaikki paitsi yksi piti leikata pois, ei tullut vetäämällä. Kaikki hoitajat ja lääkäri olivat super mukaavia ja kertoili koko ajan missä mennään. Kivuista kärsin kyllä jälkeenpäin aika kauan koska olivat sen verran paljon joutuneet tekee työtä voimalla että olin kun hamsteri, suu aukesi parin päivän ajan vaan sen verran että sain pillin mahtumaan 🙈 mutta vaikka kivut olivat kovat jälkeenpäin ja olo muutenkin hieman hassu niin tänä hammaslääkäri käynti oli kaikin puolin paras tähän asti!

  3. Avatar At sanoo:

    Hyvä että jäi hyvä mieli! :)

    Itse olin aina sanonut, että minulta ei niitä viisaudenhampaita vaan poistella. Kunnes yhden kerran tarkastuksen yhteydessä hammaslääkäri vaan kysyi, että mitä jos poistettaisiin toiselta puolelta ylä- ja alaviisurit, kun ne on jo sopivasti kasvaneet ja olisivat vaan nyppästävissä. No enpä siinä ehtinyt kummempia kommentoimaan, kunnes puudutteet laitettiin ja odoteltiin hetki niiden vaikuttamista. Sitten meni se 5 minuuttia ja molemmat hampaat oli otettu pois ennenkuin edes tajusin asiaa. Yhtään särkylääkettäkään en tarvinnut myöhemmin ja olin loppupäivän töissäkin, kun istuin lähinnä vain koneella.

    Eli viisureiden poisto voi todellakin olla helppo homma. Niiin helppo, että kun menin kuukauden päästä uudelleen, niin pyysin poistamaan kolmannenkin viisurin (ja oli yhtä mukava ja helppo kokemus).

    Enää yksi jäljellä, mutta siinä odotellaan josko se tulisi paremmin esille tai sitten se pitää leikata pois (eli ei onnistu vain nyppäisemällä).

    Ehdottomasti pitää jakaa kokemuksia myös niistä positiivisista käynneistä ja hampaidenpoistoista, koska ei ne aina ole ongelmallisia tai satu. Ja siis itsellekin jäi tosi hyvä mieli näistä käynneistä (julkisella), koska aina olen pelännyt hampaiden poistoa vaikken muuten hammaslääkäriä ole pelännytkään.

  4. Avatar Emmi sanoo:

    Missä sait noin hyvän kokemuksen? 😊 Tuntuu, että olen lukenut vain huonoja kokemuksia ja oma viisuri välillä oireilee ja pelkään jo valmiiksi sitten omaa kertaa…

  5. Avatar mils sanoo:

    Ihana että jaoit omat kokemuksesi!
    Mullakin oli lapsuuden kovakouraisen, huonoa suomea puhuvan lääkärin jäljiltä jäätävä hammaslääkärikammo, joten itku tuli kun viisuri tulehtui ja se päätettiin päivystysvastaanotolla yllättäen poistaa. Olin myös kuullut (pelkkiä) kauhutarinoita tosta toimenpiteestä ja olin varma että this is the end. En kuitenkaan tuntenut MITÄÄN, vain kevyen paineen ja tadaa, hammas oli irti ja kipu poissa! Siinä samalla katosi myös mun hammaslääkärikammo, koska hampaanpoisto oli aiemmin mun pahin pelko ja selvisin siitä niin hienosti :)

  6. Avatar SiruH sanoo:

    Voi vitsi, oon niin iloinen sun puolesta, että sait tällasen kokemuksen hammaslääkäristä! Mulla on ollut lähes identtinen kauhukokemus nuoruudessa, joskin juurihoidosta, joka aiheutti niin hirveät traumat, etten mäkään käynyt juuri hammaslääkärillä ennenkuin lähes kolmekymppisen, kun viimein oli jo pakko. Onneksi sitten tuli korjaavia kokemuksia, että oln päässyt pelosta yli. Kuukausi sitten oli viisurin poistossa, jota pelkäsin hirveästi, kun tiesin että se pitää irrottaa palasin, koska juuri oli kietoutunut viereisen hampaan juureen. Verta siinä kyllä tuli, mutta missään vaiheessa ei sattunut lainkaan, ja kipulääkkeet tehosivat täydellisesti. Hienoa, että hammaslääketieteellinen osaaminen on nykyään tällä tasolla, että uskoisin yhä harvemman jättävän hamnashoidon väliin pelon takia.

  7. Avatar Tinsku sanoo:

    Apua, tuo sun ensimmäinen kokemus kuulostaa tosi epäreilulta ja järkyltä :( ja hitsi vie miten kauaskantoiset seuraukset. Kiitos kun kerroit sun kokemuksesta, ja huippua että uskalsit uudestaan ja toinen kokemus sujui noin smuuthisti.

    Multa on poistettu yks viisuri ylhäältä ja se oli yhtä nopea ja nätti juttu kuin sulla tänään, en heti ees tajunnut että homma oli jo hoidettu!

  8. Avatar Laura sanoo:

    Mä kävin noin vuosi sitten hammaslääkärissä tarkistuksessa. No silloin huomattiin yksi reikä joka paikattiin samalla kertaa. Silloin oli tosi mukava hammaslääkäri, joka kertoi tosi tarkkaan mitä tekee. No sit silloin varattiin aika samalla yläviisureiden poistoon. Sit ku tuli sen viisureidenpoisto aika niin se hammaslääkäri olikin ihan päinvastoin kuin edellinen. Se ei kertonut juuri mitään mitä tekee. Sit ku se aloitti poistaa ensimmäistä hammasta nii se sattui niin paljon et itkin vaan. En oo siis aiemmin pelännyt hammaslääkärissä käyntiä tms. Sit tää hammaslääkäri jätti sen hampaan poiston kesken ja laittoi lisää puuduteainetta ja siirtyi toiseen hampaaseen. No senkin poiston aikana itkin mutta se ei sattunut läheskään niin paljoa. Molempien hampaiden aikana tuntui et se heilutteli hammasta kauan aikaa ennen kuin hammas lähti. Tuntui et tää hammaslääkäri ei välittänyt ollenkaan vaikka itkin siellä ja hammashoitajakin kattoi mun päälle silleen ”mitä sä siinä itket, ihan normijuttu”. Kyllä tän kokemuksen jälkeen on hammaslääkäripelko 🙄

  9. Avatar Suvi Maarit sanoo:

    Itselläni (onneksi) puuttuu kaikki viisaudenhampaat eli ei ole tarvinnut stressata niiden poistoa. Eka tarina oli ihan kamala. Kärsin samoin hammaslääkäripelosta ja pakon edestä sinne menen.
    Viimeisin kerta oli lähinnä outo, kun hammaslääkäri ja hammashoitaja tappelivat keskenään toimenpiteen aikana ja eivätkä välittäneet yhtään, että olin tuolissa makuullani paikalla todistamassa riitaa.
    (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)

  10. Avatar Saara sanoo:

    Onpa mukava lukea kerrankin hyviä kokemuksia! Miä oon todella hammaslääkärikammoinen ollut aina, kun pienenä oli hammaslääkäri joka runnoi ja käänteli itkusta huolimatta. Yhden kerran jäläkeen sanoi vielä tyhjään odotushuoneeseen tullessa että karkotti sitten kaikki pois (hyvinkin syyttävän sävyyn), olin 5-vuotias ujo tyttö ja tällainen hävetti. Nyt aikuisiällä oon saanut hyviäkin kokemuksia, kun oon mennyt lääkäreille ja jo varatessa sanonut pelkääväni kamalasti. Yks helpoimpia operaatioita oli alkuvuodesta poistettu tulehtunut hammas johon sain esilääkityksen. Pelkäsin tuota päivää kuollakseni, mutta hammaslääkärikäynnin lopuksi katsoin huoneeseen haettua miestäni ja sanoin ”kato miä selvisin, saanko nyt tarran <3". Hammaslääkäri pelottaa edelleen, mutta tuon kokemuksen jäläkeen uskallan jopa varata uutta aikaa tarvittaessa.

  11. Avatar Viisuriton sanoo:

    Ensimmäiset kaksi viisuria poistettiin leikkaamalla ollessani alaikäinen. Liittyivät minullakin oikomahoitoon. Kummastakaan ei jäänyt suurempia traumoja, mutta muistan olleeni todella kipeä jälkeenpäin. Sain kipulääkereseptin mukaan ja tulivatkin tarpeeseen. Kaksi muuta hammasta jätettiin tuolloin suuhun.
    Muutama vuosi myöhemmin silloisella asuinpaikkakunnallani soitin ja kysyin viisureiden poistosta. Ensin pitäisi käydä lääkärin tarkastuksessa ja suuhygienistillä. Lisäksi piti vielä erikseen käydä sairaalassa hammaskuvilla. Lopulta päästiin niitä hampaita poistamaan. 45min aika ja lähes koko aika meni sen yhden hampaan irroittamiseen. Hampaan nitkutteluun meni todella paljon aikaa. Toinen hammas siis jätettiin toiseen kertaan. Ja lopulta poisto jäi seuraavan asuinpaikkakunnan hoidettavaksi. Ja sama litania täälläkin, ensin hammaslääkärin tarkastukseen. Ajan sain puolen vuoden päähän! Eikä tietoa koska pääsee sitten sinne suuhygienistille. Huomasin hammaskiven määrän lisääntyneen huomattavasti. Päätin perua kunnalta varatun ajan ja varasin parin päivän päähän yksityiselle ajan. Ennen tarkastusta mainitsin lääkärille tuosta hampaasta. Lääkäri kysyi, että poistetaanko samantien? Häkellyin, mutta kyllähän se passasi. Röntgenkuvat otettiin samassa huoneessa ja hampaan poistoon meni kokonaista 5 minuuttia. Eikä sattunut yhtään ja hammas irtosi kuin itsestään.
    Traumani hammashoitoon liittyvät lähinnä peruskoulun suuhygienisteihin. Terävällä piikillä repivät hammaskiveä pois. Sattui julmetusti ja ikenet vuotivat verta. Muualtakin siis kuin sieltä ienrajasta.. Ainakin yksityiset käyttävät koneita hammaskiven poistoon ja puuduttavatkin puudutegeelillä ikenet ennen toimenpidettä. Väkisinkin sattuu puudutteista huomölimatta, jos on ientulehdusta, mutta menen ensivuonnakin tarkistuttamaan hampaani.

  12. Avatar Petra sanoo:

    Mä oon itse pelännyt ihan hulluna hammaslääkäriä vuosikaudet ja vältellyt sitä tosi pitkään, kunnes mulla keväällä puhkesi viisaudenhammas. Se oli niin inhottavasti tiellä ja kipeä, että oli pakko varata poistoon aika ja jankutin puhelimessa sata kertaa että olen pelkopotilas ja voin tulla näyttämään hammasta, mutta mitään ei saa tehdä. Kun sitä vaadin, tarkastuksessa mulle varattiin aika poistoon niin että saan siihen esilääkityksen. Ja se oli heittämällä paras hammaslääkärikokemus ikinä! Menin aamulla vastaanotolle, sain lääkkeen ja viidessä minuutissa olin ihan tokkurainen ja pää tuntui ihanalta pumpulilta. Koko toimenpide tuntuu unenomaiselta ja missää vaiheessa en tuntenut mitään, olo oli vain lämmin ja unelias kun lääke rauhoitti, enkä joutunut normaalisti tulevaan paniikkiin. Lämmin suositus esilääkitykselle, vieläkin pelko on vahva, mutta nyt on edes yksi mukava kokemus sitä pehmentämässä (: ainoana miinuksena se että mukaan tarvitsee aina saattajan ja loppupäivä pitää ottaa vapaaksi kun lääkkeen vaikutus kestää useamman tunnin.

  13. Avatar Nimetön sanoo:

    Aivan järkyttävä tuo eka kokemus. Onneksi sait nyt

  14. Avatar Kukka sanoo:

    Moi! Sattuipa hauskasti, juuri eilen oli itselläkin kahden viisurin poisto :D jännitti etukäteen, mutta oli ehkä helpoin hammaslääkärikäynti ikinä. Lääkäri puudutti suun kunnolla, nykäisi ensimmäisen hampaan irti ja seuraavaa joutui vähän leikkaamaan. Koko ajan myös kertoi mitä tekee. Ja tämä vielä siis kunnallisella hammaslääkärillä! :) ei kyllä jännitä mennä sitten jossain vaiheessa poistamaan loppuja, ainakaan jos pääsen samalle hammaslääkärille.

  15. Avatar Annuska sanoo:

    Ihan kauhea kokemus sulla, en yhtään ihmettele että etukäteen pelkäsit!
    Itsellä onneksi vain positiivinen kokemus viisaudenhampaan poistosta, vaikka poistettiin 2 kerralla ja toinen oli tosi hankala. 1,5h meni ja 3 päivää olin saikulla, mutta silti jäi tosi hyvä fiilis. Ei sattunut yhtään, lääkäri oli tosi mukava ja koko ajan selitti ja vitsaili.
    Mikäköhän siinä on, että melkein jokaisella on inhottavia kokemuksia hammaslääkärissä käynnistä. Onko ne toimenpiteet vain sellaisia ettei niitä pysty tekemään miellyttävästi vai onko alalla jotenkin ynseämpää porukkaa, mikä jättää epämiellyttävän kokemuksen vaikkei itse toimenpide edes pitäisi olo mitenkään paha…

    • Avatar Sophh sanoo:

      Tuo hammaslääkärien tympeä käytös ei kuulu asiaan, harmi että niin monelle on sattunut kohdalle.
      Itse olen potilaissa tehnyt sen huomion, ettei epämiellyttävää oloa ja kipua siedetä yhtään. Poistossa on kipua puudutuksen verran ja toki se paine ja vääntö on epämiellyttävää poistoa tehdessä.
      Vastaanottotilanteesta tekee usein haastavan se, että potilas on etukäteen päättänyt että se on kauhea operaatio ja päästää tunteet valloille. Tämän takia käytän paljon aikaa potilaiden preppaamiseen ennen poistoa, niin tilanne on sekä hoitavalle taholle että hoidettavalla.
      Ja viimeiseksi, muistakaa kertoa näistä hyvistä kokemuksissa sillä liian usein puhutaan vain hankalista ja usein on väriä lisätty tarinaan.
      T. Nuori pelkopotilaita hoitava hammaslääkäri

  16. Avatar Nimetön sanoo:

    Minulla poistettiim kirurgisesti kaikki neljä viisuria kerralla. Näin siksi, että olin jo etukäteen varma, etten saa itseäni toiseen kerran tsempattua operaatioon.
    Mulla myös oikomishoidot takana, joten suun ronkkiminen oli tuttu juttu, mutta vaikka olin varautunut vaikka mihin, oli kokemus silti sen verran hirveä, että onneksi ei tarvitse uudelleen mennä. Kolme hammasta lähti helposti, mutta yhdessä oli hermot hankalasti juuren ympärillä ja sen kanssa väkerrettiin aika tovi.
    Toipuminen kävi yllättävän nopeasti, mutta muistoksi jäi tuntopuutoksia sen hankalan hampaan poistosta.

  17. Avatar Noora sanoo:

    Huh miten hirveä tuo eka poisto.. Onneksi sait nyt paljon mukavamman kokemuksen. Mulla on poistettu kaikki 4 viisuria ja onneksi kaikki kerrat on menneet hyvin. Silti olen jännittänyt jokaista poistoa, koska aina hammaslääkäriä on pakko vähän jännittää. :D Eka poisto oli oikeastaan ainut, mistä jäi jotain traumoja, mutta ne traumat ei liittyneet itse viisaudenhampaan poistoon.

    Hammaslääkäri halusi ottaa ensin röntgenin ja alkoi survoa sitä filmiä suuhuni. Mulla on suht pieni suu, herkkä nielu ja ihan jäätävä kammo oksentamista ja tukehtumista kohtaan. Aloin kakoa ja hammaslääkäri vaan pyysi hengittämään. Menin paniikkiin, kun pelkäsin oksentavani ja kiskoin filmin pois suusta. Päätettiin poistaa hammas ilman kuvausta ja itse poisto meni täysin kivuitta ja hyvin nopeasti. Tosta röntgenistä jäi vaan sellaiset pelot, että hädin tuskin uskalsin sen jälkeen käydä hammastarkastuksessa.

    Vaihdoin sitten pelkopotilaisiin erikoistuneeseen hammaslääkäriin ja se on ollut paras päätös ikinä. Tämä ihana hammaslääkäri on hoitanut mun loput viisurien poistot ja reikien paikkaukset. Multa ei ole tarvinnut yhtään viisaudenhammasta leikata ja kaikki ovat lähteneet helposti irti. Viimeisin jouduttiin poraamaan osiin, mutta sekään ei ollut kamalaa ja ei kestänyt kauaa. Myös poistoista toipuminen on sujunut hyvin joka kerta. Kipuja on ollut hyvin vähän. :) Pahinta on ollut ehkä just toi nälkä ja syömisen vaikeus aluksi. :D

  18. Avatar Nimetön sanoo:

    Mä olen ollut aiemmin todella pahasti hammaslääkäripelkoinen, siitä asti kun sinne menin pienenä, varmaan 1lk. Sillon oli yks reikä hampaassa ja se piti paikata – mut ei poralla, pyysin sitä varta vasten ja sitähän hammaslääkäri sit käytti ja poistuin itkien sieltä. Tänä keväänä edessä oli hammaskivenpoisto, reiän paikkaus ja viisurin poisto – hammaskivenpoiso meni vaihtelevasti koska lääkäri oli todella tökerö ja siitä annoinki palautetta. Reiän paikka jäi liian korkeaksi ja sitä piti hioa myöhemmin lisää. Mut hampaan poisto meni tosi hyvin, koska lääkäri oli IHANA (yksityisellä). Olisin ihan valmis menee uudestaan, se oli niin kiva kokemus!

    Hammaskiven poisti ja reiän paikkas eri lääkäri kun joka otti viisurin pois ja ton ekan yksityisen lekrun perusteella EN olis menny uudestaan sinne, mut sit onneks varasin ajan toiselle hampaan poistoon ja AH! Paras kokemus :)

  19. Avatar Ella sanoo:

    Ymmärrän niin hyvin sun pelon tällä kerralla! Eikä siinä ollut mitään noloa, kuka tahansa pelkäisi tuollaisen ensimmäisen kokemuksen jälkeen. Mullakin valuu aina kyyneleet hammaslääkärissä kun hermostuttaa, vaikken edes itke :D Multa poistettiin TAYSissa viisuri muutama vuosi sitten, koska se oli kasvanut ihan vinoon ja tehnyt reiän viereiseen hampaaseen. Pelotti, kun en tiennyt mitä on edessä. Munkin hammaslääkäri oli vanhempi yrmeä mies, joka hermostui heti kun näki että mua pelotti ja sanoi että ”Voit lähteä samantien jos ei onnistu!”. Anteeksi mitä! Siinä sitten istuin tuolissa ja itkin ja sattui ihan hulluna, koska se lääkäri ei voinut hetkeäkäkään odottaa että puudutus alkaa vaikuttaa. Olin vielä yksin siellä sairaalassa kun ei mulla silloin ollut ketään joka olisi tullut mukaan. Jäi niin hirveä muisto. Onneksi mulle kävi vähän niinkuin sullekin, että myöhemmät käynnit hammaslääkärillä on osoittanut että jos puudutuksen vaan annetaan vaikuttaa niin ei mikään toimenpide ole ylitsepääsemättömän kivulias tai hankala. Huh mitä porukkaa osa hammaslääkäreistä…onneksi on niitä ammattitaitoisiakin!

    Hienoa että sun kokemus oli nyt näin hyvä!

  20. Avatar Nimetön sanoo:

    Multa on kans 2 poistettu ja on ollu tosi helppoja, pelkäsin ja tärisin ennen ekan poistoa kun kuullu just kauhutarinoita mutta rutinan kuunteleminen oli pahinta koko jutussa mieluummin hampaan poisto ku pitkä paikkaus operaatio jos ei mietitä sitä et menettää hampaan 😅

  21. Avatar Nuu sanoo:

    Itseltä on poistettu yläviisurit, ne on molemmat lähtenyt irti helposti varmaan jonkun minuutin heiluttelun seurauksena. Hammaslääkäri ollut todella mukava, kertonut aina mitä tekee ja sanonut ettei kipua tarvitse sietää. Pitää heti sanoa, jos sattuu, niin puudutetaan lisää.

    Ens viikolla olisi ekan alaviisurin poisto ja hieman jännittää, että kuinka pitkälle ne juuret on kasvaneet, kun ikääkin kuitenkin liki 27 vuotta. Mutta onneksi on tuo sama aiempi mukava lääkäri ja hampaista on röngtenkuvat otettu.

    Mutta ihmetyttää kyllä, että miten Suomessa on niin paljon epäempaattisia kovakouraisia hammaslääkäreitä, sen verran monilla, kun tuntuu huonoja kokemuksia olevan.

  22. Avatar Jenni sanoo:

    Tavallaan aika samalla lailla meni! Ensimmäinen oli kamalaa, toinen parempi :) Ensimmäisen alaviisuri oli hankalassa asennossa, ja se piti räjäyttää osiin, jotta se saatiin pois. Poiston jälkeen ei mielestäni tarpeeksi neuvottu puremaan sitä tuppoa, ja joko siitä johtuen tai muusta syystä verihyytymää ei tullut, ja haava ei alkanut parantua.

    Melkein viikon itkeskelin järkyttävää särkyä, johon ei auttanut särkylääke tai kylmähaude. Sitten menin päivystykseen, jossa kuivaan kuoppaan tungettiin ilman puudutusta joku desinfioiva sidetaitos, ja ai hitto että se sattui! Se kuitenkin auttoi, ja haava parani vihdoin.

    En siis mennyt iloisena poistattamaan toista alaviisuria, mutta se menikin todella paljon paremmin, vaikka olikin kiinni hermossa. Lääkäreissä on myös eroja, koska ensimmäisen otteet olivat todella paljon ronskimmat kuin jälkimmäsellä kerralla.

    Alaviisurit on kuulemma yleensä hankalampia, eli uskallan myös ehkä mennä poistattamaan ylhäältä jos alkavat oireilla :)

  23. Avatar Alina sanoo:

    Minulla onneksi kaksi positiivista viisauden hampaan poistoa takana. Ensimmäisen kanssa sinnittelin kaksi vuorokautta kivuissa, kunnes menin paikan päälle hammashoitolaan kysymään (pieni paikkakunta) aikaa hammaslääkärille. Heillä sattui olemaan sellainen tilanne, että asiakas ei ollut saapunut, joten pääsin 2 min sisään astelustani hammaslääkärin pakeille. Alaviisurin vielä osittain puhkeamaton ien oli tulehtunut, joten he poistivat yläviisurin painamasta tulehtunutta ientä, sain antibioottikuurin ja särkylääkkeen sekä uuden ajan alaviisurin poistoon. En kerennyt jännittämään hampaan poistoa, kun kaikki meni niin nopeasti. Hampaan poisto itsessään oli myös nopea ja kivuton, tunsin vain että jotain nitkutellaan ja kuulin rahinaa ja kas, hammas oli poissa. Kavereiden kanssa suunniteltu piknik vaihtui mulla jäätelön syömiseen ja tuppo suussa istumiseen.
    Hyvien ja huonojen kokemusten jakaminen on tärkeää, niin kuin edellä sanoitkin. Ei pidä alistua huonoon hoitoon, mutta pitää muistaa että yhtä huonoa on vastaan monta hyvää.

  24. Avatar Minna sanoo:

    Ihana kuulla, että tämä toinen kokemus oli nyt parempi ja siitä jäi hyvä maku suuhun ja ehkä vähän lieventää myös pelkoa :) Mulla on myös kaksi tosi erilaista kokemusta viisauden hampaan poistosta, ja vaikka molemmissa oli ihanat osaavat ammattilaiset, jotka ymmärsivät mun hammaslääkäripelkoa, niin silti se ensimmäinen kokemus oli paljon kivuliaampi ja koin, etten saanut tarpeeksi hyviä ohjeita jälkihoitoon, ja jouduin mennä uudestaan kun kipu oli niin kovaa, etten ollut työkuntoinen, mutta en ollut saanut sairaslomaa, sekä myös kipu oli niin kovaa ja vuoto, että tarvittiin jonkinlainen lääke”paikka” siihen päälle. Toisella kertaa pelkäsin etukäteen taas tosi paljon kipua ja olin varautunut kipuun ja siihen, että seuraavaan pariin päivään en voi tehdä mitään. Mutta silloin poisto sujuikin tosi nopeasti ja melko kivuttomasti, ja paraneminenkin oli tosi paljon nopeampaa.

  25. Avatar M sanoo:

    Mää sain jäätävän hammaslääkäri pelon ala-asteella kun koulusta bussilla mentiin n. 10 lapsen porukka tarkastukseen ja multa juurikin mitään ilmoittamatta poistettiin hammas. Huoneesta tulin itkien ja kauhun sekaisin tuntein pois. Lapsesta asti mulle piti saada aamun ensimmäinen aika, jotta mun pelko ei kerkee päivän aikana ottaa nii paljo valtaa vaan on heti ohi, vasta n. 22 vuotiaana alko olla pelko takana kun hammaslääkärit on ennen mun aikaa jopa perehtynyt mun tietoihin! Pelkkään paikkaukseen en oo yläasteen jälkeen ottanu puudutusta kun sen teho kesti aina sen 12 tuntia😲 vuosi sitten sain kuulla normi tarkastuksessa ettei mun suuhun viisureita ole tulossa ja luojan kiitos koska niitten poisto ois pitäny tehä nukutuksessa😁 nyt aikuisen iällä käyn vuoden välein tarkastuksessa, toki useammin jos tulee kipuja🙂

  26. Avatar J sanoo:

    Mä olin joku 15v kun poistettiin kaikki 4. Ei tosin kerrallaan kaikkia vaan kaksi ja kaksi per kerta. Se itse toimenpide oli helppo eikä tehnyt kipeää mutta se jälkikipu oli helvetillistä. Molemmilla kerroilla se kesti reilun viikon hyvistä särkylääkkeistä huolimatta. Toivotaan että sinä et ole jälkeenpäin kovin kipeä =)

  27. Avatar Mertsi sanoo:

    Mulla on yksi huono kokemus ja kaksi hyvää. Yläviisuria lähti poistamaan tavallinen hammaslääkäri, kun se vaivasi. 1,5 tuntia vääntöä ja toisen lääkärin yritys, mutta kumpikaan ei saanut hammasta pois. Se katkesi ja juuret jäi sisälle eli oli kaiken lisäksi turhaa. Kipuakin tunsin loppua kohden ja suunpieli oli aivan rikki väännöstä.

    Sain lähetteen suukirurgille ja hän poisti leikkauksella nuo juuret sekä alaviisurin. Kirurgisesti homma oli nopea en tuntenut kipua ja toivuin nopeasti. Sama kirurgi poisti myös myöhemmin toisen puolen, ylähampaan vetämällä ja alahampaan taas leikkaamalla. Ja siitäkin jäi yhtä hyvä kokemus. Röntgenkuvista selvisi, että tuon ekan hammaslääkärin ei olisi pitänyt itse edes yrittää poistoa, vaan olisi pitänyt jo alkujaankin leikata. Ja hän vielä meinasi silloin, että voisi samalla yrittää alahammastakin. Luojan kiitos yläviisuri vei silloin kaiken ajan, koska alahammasta ei olisi mitenkään voinut saada pois ilman leikkausta.

  28. Avatar Heli sanoo:

    Mulla valui tuskanhiki ihan hammaskiven poistossa. Mulla on vähän samantyyppisiä muistoja hammaslääkäristä, muistan varmaan ikuisesti kun itkin siinä penkissä ja hammaslääkäri kieltäytyi laittamasta puudutetta hampaan porausta varten. Siinä sitten itkua tuhertaen läpi kivun ja tuskan ja hammaslääkäri vaan sen jälkeen totesi ”eihän sulla hampaassa mitään hermoja ole, ei tuo voinut sattua”. Jäi hetkeksi hammaslääkärit käymättä, onneksi löysin hyvän yksityisen jolle on mukava käydä :) Onneksi sullekkin tuli nyt hyvä kokemus tästä käynnistä :)

  29. Avatar Jenya sanoo:

    Mulla on jonkinmoinen hammaslääkäripelko lapsuudesta ja siinä vaiheessa kun viisurien poisto tuli ajankohtaseksi ni vaadin esilääkkeet. Mulle pahinta on puuduttaminen. Onneksi molemmilla kerroilla sain lääkkeet ja kirurgi oli hyvinki symppis. Ekalla kerralla sain hervottoman tärinäkohtauksen mut toinen meni iisisti. Nyt on kaikki viisurit poistettu ja hyvä fiilis jäi.

  30. Avatar Minävaan sanoo:

    Onpa tosi kurja toi sun eka kokemus. Kuulostaa epäreilulta ja varsinkin, kun oot ollut vielä niin nuori. Onneksi toinen kokemus oli parempi ja sut otettiin oikeasti tosissaan. Turvallisuudentunne tuollaisessa tilanteessa on oikeasti tosi tärkeää!

    Mulla oli myös ihan järkyttävä pelko varsinkin viisurien poistoa kohtaan. Multa poistettiin ensimmäisellä kerralla toisen puolen ylä- ja alaviisuri ja seuraavalla käyntikerralla sitten loput kaksi. Alaviisurit multa leikattiin, kun juuret kasvoi jyrkässä kulmassa leukaluihin päin. Tiesin, että alahampaiden poisto ei siis todennäköisesti ole mikään piece of cake… mutta, kokemukset olikin yllättäen lähes kivuttomat ja niistä jäi hyvä luotto julkiseen hammashoitoon. Yläviisurit lähti tosi näppärästi. Alahampaiden poisto kesti molemmilla kerroilla noin 30-40 min, mutta mulla oli tosi ihana lääkäri, joka tuli käsipuolesta saattamaan huoneeseen ja kertoi koko ajan mitä tekee. Tsemppasi ja muistutti myös, että puudutetta voidaan lisätä, jos yhtään sattuu. Yhden ainoan kerran toimenpiteen aikana hieman vihlaisi ja sain heti puudutetta, joka auttoi. Puudutuspiikkien laitto oli siis ehkä kivuliainta koko toimenpiteissä.

    Myös parantuminen oli nopeaa ja kivut pysyivät ensimmäisten poistojen jälkeen särkylääkkeillä hyvin hallinnassa. Nälkä oli ehkä pahinta, haha. Toisesta leikkauksesta toipuminen oli hieman kivuliaampaa, koska ommel jäi kiristämään ilmeisesti jotain hermoa ja se aiheutti hermosärkyä, mutta kävin poistattamassa tikin muutaman päivän päästä ja kipu helpotti nopeasti. Eli tosi hyvät kokemukset julkiselta puolella!

  31. Avatar Epe sanoo:

    Mäkin olen kuullut, että alaviisurit on vaikeampia poistaa kuin ylä-. Siksi vähän jännitänkin, tarviiko multa niitä poistaa. Oikomishoidoissa myös ravannut ja normihampaita poistettu noin tusina lääkärissä, sekä yksi yläviisuri. Olin myös varautunut kylmäkalleineni ja särkylääkkein, mutta oikeasti oli tosi nopea prosessi, jonka pahin kohta oli jälkikäteen tuppoon pureminen :D Siinä sitten pakollisella luennolla istuin kylmää pidellen, jonka jälkeen menin vielä töihin ja kaikki meni hyvin :) Särkkäriäkin otin vain varmuuden vuoksi ja tulehduksen välttämiseksi, kipua ei ollut missään vaiheessa.

    Tärkeä puhua näistä hyvistä kokemuksista, eräs kaverini helpottui suuresti kun kerroin oman tarinani, ja hänelläkin meni sitten hyvin :) Silti jännittää jos vielä tarvitsisi poistaa, kun niitä kauheuksia kuulee niin paljon!

  32. Avatar Riikka sanoo:

    Mulla poistettiin tammikuussa kaikki (3) visuria, neljättä ei oo ilmeisesti olemassakaa. Kauhutarinoiden takia mua pelotti tosi paljon, pyysin rauhottavan lääkkeen ennen toimenpidettä. En koe et siinä oli mitään mullistavaa vaikutusta rauhallisuutee. Mulla oli ihana kirurgi, tsemppas ja kerto koko aja mitä tekee. Koko homma alle puoles tunnis ohi ja alhaalta tikattiin. Sain hyvät dropit ja ohjeet mukaa, olin aika turvoksissa sen jälkee mut mitää suurempia kipuja ei ollu ettenkö ois iha buranalla selvinny. Jäi tosi hyvä kokemus tosta käynnistä! :)

  33. Avatar Mimi sanoo:

    Multa jouduttiin leikkaamaan kaks viisuria ja olin jo etukäteen päättänyt että haluan että ne leikataan molemmat samalla kerralla. Hammaslääkäri oli tosi ihana ja selosti koko ajan mitä tekee, mutta ei kertonut liikaa yksityiskohtia, koska olin sanonut etukäteen että mua ällöttää sellaset helposti. Puudutuspiikkiä en nähnyt, koska kerroin etten halua nähdä sitä. Niimpä lääkäri käski laittaa silmät kiinni ennen piikkiä. Ekan hampaan poisto meni ihan ok, joskin kesti tosi kauan, koska mulla on ilmeisesti erityislaatuisen pitkät ja mutkikkaat juuret. Sitten mulle jostain syystä iski paniikki ja rupes itkettämään, kun toisen hampaan puudutusta oltiin alottamassa. Hammaslääkäri oli niin symppis, otti mua kädestä ja jutteli mukavia (kerto esimerkiks kissastaan ja jutteli aamun säästä) ja sit rauhotuin ja hammas saatiin pois. Leikkauksen jälkeen hammaslääkäri kehu, että olin tosi reipas ja selviydyin erinomaisen hienosti, mistä jäi tosi hyvä mieli, vaikka oonkin ihan aikuinen. Laitoin jälkikäteen vielä palautetta ja kiitokset tälle hammaslääkärille, koska hän selvästi teki ihan kaikkensa, että mulla olis mahdollisimman hyvä kokemus.

  34. Avatar pikkukalanen sanoo:

    Tuolla ekalla kerralla varmaan kävi niin, ettei lääkäri saanut puudutusta osumaan oikeaan kohtaan. Alaviisureita poistaessa pitää tehdä se koko leuan puudutus, ja leukahermo voi mennä jokaisella hiukan eri kohdassa, ja jos ei onnistu osumaan juuri siihen oikeaan pisteeseen, niin se ei tepsi kunnolla. Harmi että sulle sattui huono kokemus siitä, ja onneksi tämä uusi kokemus oli parempi! Yläviisurit, varsinkin nuorilla ihmisillä, lähtee yleensä todella helposti (jos ne siis on puhjennut suuhun, ettei tarvitse leikata), mitä vanhemmaksi tulee niin sitä tiukemmassa ne sitten on :D että siinä mielessä kannattaa poistattaa ne yläviisuritkin nuorena jos yhtään siltä tuntuu.

  35. Avatar Jensku sanoo:

    Mulla on kamala pelko oon kohta 3vuotta lykännyt mun hampaan poistoa, koska en vaan uskalla mennä, mulle on pelko tullut jo ala-asteella ja ihan samanlainen tapaus kuin sinulla ainoa ero että kyseessä ei ollut viisauden hammas vaan ihan normi hammas joka oli vaan niin pahasti tulehtunut ja märki menin keskellä yötä päivystykseen jossa otti märkää pois varasi seuraavalle päivälle omalta hammaslääkäriltä ajan että märkää poistetaan lisää ennen kuin hammas poistetaan, no eipä siellä omassa poistettukkaan märkää vaan suoraan hammas ja puudutteet ei toimineet ja hammaslääkäri ei uskonut vaan oli sitä mieltä että mä vaan pelkään ja pakko on puudutteen toimia kun olen niin pieni ja mulle annettu jo aikuisten annos… No haukuin rääväsuuna hammaslääkärin ihan kunnolla ja saatoin jopa uhkaillakkin vaarini oli mukana ja joutui kantamaan mut pois kun olin niin raivoissani…

    Missö olit hammaslääkärissä? voisin ehkä itseklin tuonne uskaltautua

Kommentoi