Ei ehkä se helpoin ensimmäinen arkiviikko

16.08.2019

Me tiedettiin jo etukäteen, että tämä ensimmäinen arkiviikko tulee olemaan toiminnan täyteinen, ehkä jopa raskas. Siksi haluttiin lomailla oikein kunnolla Oulussa vielä viime viikolla. Ja onneksi me lomailtiin, koska se todella tuli tarpeeseen.

Me tiedettiin, että tällä viikolla Otolla tulee olemaan tämän viikon ajan koulua sekä päivisin lähiopetuksena että iltaisin normaalisti monimuotona. Tiedettiin, että mulla on viisaudenhampaan poisto heti keskiviikkona. Tiedettiin, että lapsilla on dagiksen, eskarin ja koulun sekä normaalien harrastusten lisäksi tutustumistunnit x3 uuteen (mahdolliseen) harrastukseen. Niiden vuoksi harrastuksia oli ekalle viikolle yhteensä 5 kertaa ja kaikki jo alkuviikosta. Pyrin itse varautumaan töiden puolesta tekemällä maanantaina ja tiistaina 12h työpäivät, jotta ehdin sitten levätä oman hammasoperaationi jälkeen kunnolla.

Tiistaina mun äiti joutui sairaalaan sydänoireiden ja hengitysvaikeuksien vuoksi ja huoli varjosti meidän viikkoa, kun ei tiedetty mistä oli kysymys. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä en juurikaan nukkunut, kun pelotti sairaalassa olevan äidin puolesta ja lisäksi ahdisti se oma hammasoperaatio. Onneksi keskiviikko vaihtui iloiseksi, kun melkein heti kun olin itse päässyt hammaslääkäristä kotiin, äiti laittoi viestiä, että hänkin pääsee sairaalasta kotiin. Kyseessä ei ollutkaan onneksi mikään vakava juttu. Äiti tutkittiin ja kuvattiin tosi hyvin, joten ei jäänyt mitään sellaista pelkoa, että entä jos se sittenkin oli jotain pahempaa, mitä ei vaan löydetty. Nyt voi olla ihan rauhallisin mielin.

Siinä vuorokauden aikana kaikenlaisia pelkoja kerkesi kuitenkin käydä taas mielessä ja harmitti niin hirveästi, että oltiin just ehditty tulla takaisin tänne kauas Helsinkiin kun äidin oireet alkoivat. Epätietoisuus oli pahinta ja se, että ei oltu läsnä. Ei voitu olla siellä tukena ja auttamassa esimerkiksi Armaksen kanssa. Onneksi kaikki selvisi ja äiti voi nyt jo hyvin. Olin niin helpottunut kun äiti pääsi kotiin.

Kuopuksella on torstait ja perjantait vapaat, joten hän on ollut täällä mun kanssa eilen ja tänään päivät, kun Otto on ollut koululla. Eilen Oton sisko oli onneksi auttamassa myös. Operaation jälkeen ei saa kolmeen päivään nostaa mitään painavaa tai tehdä mitään raskasta (eikä ollut hirveästi energiaakaan). Ainakin meidän taapero kun tulee vielä mielellään syliin, niin oli ihan hyvä, kun täällä oli joku leikkikaverina ja viemässä ulos eilenkin. Tänään me ulkoiltiin jo taaperon kanssa kahdestaan, eikä häntä ole tänään tarvinnut nostella. Huomisesta eteenpäin mulla on lupa nostaa ja vaikka hikoilla, mutta taidan olla vielä rauhassa viikonlopun ajan, kun Ottokin on kotona.

Suu on parantunut tosi hyvin eikä hampaan jättämä kolo ole ollut juuri ollenkaan kipeä hetkittäisiä vihlaisuja lukuunottamatta. Ikävää on ollut nälän aiheuttama heikko olo ja päänsärky. Kaksi ekaa päivää söin vain neste/sosemuotoista ruokaa, joten nälkä yltyi välillä kovaksi, vaikka kuinka koitin koko ajan juoda proteiinijuomia ja smoothieita ja syödä sosekeittoa. Tänään olen uskaltanut jo syödä kiinteää ruokaa ja ai että miten olo on parantunut ja tuntuu taas omalta itseltä. Ruualla on niiiiiiiin iso merkitys mun jaksamiseen!

Vaikka tämä ensimmäinen arkiviikko on tuntunut välillä ihan loputtoman pitkältä ja ollaan vietetty kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa lähinnä keskiviikkona siellä hammasoperaatiossa (senkin jälkeen Otto teki koulujuttuja koko päivän lasten ollessa hoidossa ja illan heidän mentyä nukkumaan ja mä lepäsin sohvalla), me selvittiin.

Ei tämä nyt pahin mahdollinen viikko tietenkään ollut ja se sai ihan onnellisen lopunkin. Onneksi kenelläkään ei ollutkaan mitään pahaa hätää ja kaikki hommat on saatu hoidettua. Ja onneksi edessä on nyt aivan tavallinen viikonloppu, johon kuuluu ystävien tapaamista ja huominen päivä vaan rentoa hengausta perheen kesken. Ensi viikko näyttää kalenterissa jo huomattavasti tavallisemmalta ja mukavammalta ja rennommalta ja sitä odotan todella innolla. Onpahan nyt ainakin palattu rytinällä arkeen ja se aivan tavallinen arki ilman mitään erikoista kuulostaa just nyt todella houkuttelevalta. Sitä odotellessa!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua, toivottavasti teillä on sujunut arkeen paluu hieman rauhallisemmin <3 


4 Responses to “Ei ehkä se helpoin ensimmäinen arkiviikko”

  1. Avatar Tiina sanoo:

    Susta harvoin keksii huonoa sanottavaa. Ihailen sua äitinä ja sulla on aivan ihana rauhallinen olemus. Ja teidän perhe on aivan ihana. Mutta täytyy nyt kyllä sanoa että tuosta viisurinpoistosta teet kyllä hieman isomman asian mitä se on..😅

  2. Avatar Nimetön sanoo:

    Oliko sulla ohje että nestemäistä ruokaa vai etkö vaan ole pystynyt normi ruokaa syömään? Multa poistettiin vajaa vuosi sitten viisaudenhammas eikä ollu mitään rajoituksia tai mielestäni ainaki söin ihan normaaliruokaa joku pari tuntia kai piti olla kokonaan syömättä mutta sen jälkeen. Mulla ei ollu kyllä mitään kipuja enkä joutunut särkylääkettä ottamaan, tuo rehkimis kielto oli kyllä kans mutta meillä oli just muutto kesken nii ei siltäkään täysin välttynyt 🙈

  3. Avatar Nellis sanoo:

    Kiva, että viikon haasteet kääntyivät kuitenkin parhain päin :) Joskus hektisen arjen keskellä on virkistävää, jos on tiedossa joku matka (ei välttämättä ulkomaille, vaan vaikka kotimaassa johonkin innostavaan kohteeseen), jota odottaa. Muistanko oikein, että olette tänä vuonna myöhemmin lähdössä jonnekin ulkomaille matkalle?

  4. Avatar Nimetön sanoo:

    En muista oonko ikinä kommentoinut mitään, vaikka olenkin sun blogia useita vuosia lukenut. Mulla ei ole lapsia, joten on vähän hassua että vuosikaudet olen tätä lukenut 😊 Aiemminkin olen sun äitiin liittyviin juttuihin halunnut kommentoida, mutta en ehkä koskaan ole tehnyt niin.

    Tiedän vähän liiankin hyvin, millaista on kun on huoli ja pelko äidistä. Kun olin nuorempi, mun äiti oli useita vuosia vaikeasti masentunut. Äiti yritti monta kertaa itsemurhaa, ja varmaan melkein 10 vuoden ajan pelkäsin jokainen päivä, että äiti löytyy kuolleena kun tulen kotiin koulusta tai jostain. Tuntuu jotenkin niin väärältä, että nuorena joutuu tuollaista asiaa pelkäämään. Eikä se pelko häviä koskaan. Onneksi sun äidillä oli nyt kaikki hyvin ❤️ Halusin vaan kertoa, että on muitakin, joiden elämässä on ollut äidin vakava sairaus ja pelko. Kiitos kun olet välillä kirjoittanut aiheesta. ❤️

Kommentoi