Ensimmäinen arkiviikko paketissa

23.08.2020

Arki alkoi tällä viikolla ja täytyy sanoa, että melko hyvin ollaan päästy siihen jo kiinni. Aloitettiin viikko tekemällä kunnon suursiivous – tyhjennettiin kaikki alakerran kaapit (muualta kuin keittiöstä) ja nurkat. Kannettiin tavarat ulos ja imuroitiin ja siivottiin lattiasta kattoon. Pestiin pyykkikori(e)n kaikki pyykit puhtaaksi ja viikattiin kaappeihin. Eteisessä tein kenkäinventaariota ja sainpa tällä viikolla käytyä myös kuopuksen vaatekaapin perusteellisesti läpi. Erottelin sieltä pienet, sopivat ja liian isot vaatteet, kun kesän aikana tuli laitettua kaikki vaan kerralla samaan kasaan pyykistä. Kaapit menee meillä aina sekaisin, jos on useampia reissuja lyhyen ajan sisään ja puretaan ja pakataan jatkuvasti. Mutta nyt on paljon kivempi, kun nekin on ojennuksessa. Oli ihanaa muutenkin aloittaa arki puhtaassa ja siistissä kodissa. Paljon rennompi fiilis kun ei ärsytä sotkut. 

Koulun aloitus on sujunut mahtavasti pitkästä tauosta huolimatta. Lapset ovat olleet aivan fiiliksissä siitä, kun ovat päässeet kouluun. Eniten minua jännitti kuopuksen dagiksen jatkaminen ekaa kertaa sitten maaliskuun alun, mutta sekin on mennyt mainiosti, ei mitään probleemaa. Olen kysynyt pari kertaa itseltäni, että voiko tämä  arkeenpaluu oikeasti sujua näin kivuttomasti, vaikka oli niin pitkä tauko? Mutta ilmeisesti se voi. 

Tämä viikko on toki ollut koulussa vielä pehmeää laskua ja ensi viikolla sitten alkavat uudet päivät ja uudet lukujärjestykset, mutta eiköhän se “oikea” arkikin mene ihan yhtä mukavasti kuin tämä viikko.  Säät hellivät ja käytiin vielä torstaina uimassa lasten kanssa, silloin ei tuntunut yhtään arkiselta. Leivottiin myös pari kertaa omena-kaurapaistosta oman pihan ompuista iltapalaksi ja se on kyllä niin hyvää! Onneksi ne omput on niin hyviä, että ei tarvitse edes juurikaan laittaa sokeria mukaan. 

Nyt viikonloppuna pidettiin pienimuotoiset rapujuhlat Oton perheen kanssa ja oli hauskaa. Tämä oli mun aivan ensimmäinen kerta rapujuhlissa ikinä ja mua vähän jännitti etukäteen, että osaanko! Mutta hyvinhän mulla sujui rapujen syöminen, kun oli hyvät opettajat. Naurattaa se, että koko viikon oli ihan mielettömän upeat säät, mutta eilen sitten satoi ihan koko päivän. Onneksi meillä on katettu terassi, niin pystyttiin silti viettämään rapujuhlia ulkona. Oikeastaan oli aika tunnelmallista, kun ei kuitenkaan ollut yhtään kylmää tai tuulista. 

Sade ropisi ympärillä ja terassilla oli lämmin tunnelma. Ja sade piti myös kaikki ötökät pois terassilta meitä kiusaamasta, mikä oli erittäin mukavaa. Herkuteltiin rapujen lisäksi meidän tekemillä perunasalaatilla, Västerbottenost-piirakalla ja kanttarellipiirakalla, sekä Oton siskon tuomalla raparperipiirakalla. Aika paljon piirakkaa, mutta hyvää oli kaikki! 

Tänään käytiin iltapäivällä kurkkaamassa Oton serkun jenkkifutis-matsia lasten kanssa ja haettiin japanilaista noutoruokaa illalliseksi Kampai 3:sta. Mielettömän hyvää! Oli leppoisa sunnuntai ja koko viikko lasten kanssa. Arki tuntuu hyvältä ja jotenkin ihanan simppeliltä juuri nyt. Ja sekin on muuten aika kivaa, että viikonloput tuntuvat taas viikonlopulta. Lasten kesälomalla se arjen ja viikonlopun raja on häilyvä, mutta nyt on taas niin nautinnollista, kun saa herätä ilman herätyskelloa.

Mä lähden innolla kohti seuraavaa arkiviikkoa! Toivottavasti teilläkin on sujunut arkeen paluu mukavissa merkeissä <3


Arkeen paluu viiden kuukauden jälkeen

17.08.2020

Maaliskuun puolivälissä lapset jäivät määrittelemättömäksi ajaksi etäkouluun ja kotihoitoon ja tuttu aikataulujen ohjaama arki muuttui. Yhtäkkiä ei tarvinnutkaan herätä enää väkisin aikaisin, viedä ja hakea lapsia, käyttää iltoja harrastuksissa rampaten ja juosta tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Yhtäkkiä koko arkea pystyi pyörittämään kotoa, yhdessä ja omassa aikataulussa. Harrastukset harrastettiin etänä ja oli enemmän aikaa hengittää ja vaan olla.

Tavallaan se, mitä eniten rakastan yrittäjyydessä (vapaus & omat aikataulut), laajeni koskemaan koko perheen arkea. Toki samalla myös yrittäjyyden epävarmuus oli yhtäkkiä osa koko perheen arkea. Yhtäkkiä ihan kaikki oli epävarmaa. Ei tiedetty kuinka kauan lapset ovat vielä kotona, onko ensi kuussa töitä, voiko harrastuksiin palata koko keväänä tai nähdäänkö läheisiä ollenkaan kesällä. 

Oli ihan hirveää kun ei saanut nähdä ketään, mutta oli ihanaa olla kotona. Ja kesällä toki on saanut jo nähdä ihmisiä ja tehdä kaikkea muutakin kivaa omassa tahdissa, eikä vaan olla kotona. Voin ihan suoraan myöntää, että aikataulujen määrittämään arkeen hyppääminen tämän ajanjakson jälkeen vaatii itseltäni sopeutumista. Nämä viisi kuukautta vain vahvistivat sitä, että olen tehnyt oikean valinnan ryhtyessäni yrittäjäksi. Vapaus ja omasta elämän rytmistä päättäminen ovat asioita, joista en haluaisi luopua. 

Jos saisin päättää, en koskaan elämässäni haluaisi herätä herätyskelloon. Valvoisin aina juuri niin myöhään kuin huvittaa (yleensä puoli yhteen) ja heräisin aina ilman herätyskelloa puoli ysiltä ja aloittaisin aamun juomalla rauhassa kupin kahvia ja lukemalla kirjaa. Sitten olisin aina energinen, kokisin saavani aina riittävästi omaa aikaa, riittävästi perheaikaa ja ehtisin myös ajatella ja luoda uutta. Ajattelin aina, että 100% omassa rytmissä eläminen on ihan utopiaa kolmen lapsen kanssa – arki ei voi olla sellaista, koska koulu, varhaiskasvatus, harrastukset ja työt. Mutta nyt meillä on ollut viisi kuukautta sellaista. 

Toki viiteen kuukauteen on mahtunut joskus niitäkin päiviä, että on ollut aidosti kiire, on tuntunut joskus siltä, että ei saa työrauhaa kun kaikki ovat kotona tai olisi kaivannut vaan rauhallisen ja tehokkaan aamun ilman yhtään keskeytystä. Mutta silti arki kokonaisuutena on ollut sitä utopiaa. Kaikkea on ollut riittävästi. Tiedän, että olemme olleet todella onnekkaita, kun olemme voineet olla koko ajan kotona ja minä olen voinut työskennellä ja Otto suorittaa opintoja etänä ihan samalla tavalla kuin muutenkin. Kaikilla ei ole ollut sitä mahdollisuutta.

Olemme kesän aikana punninneet monta kertaa näitä asioita. Mitä haluaisimme takaisin “vanhasta arjesta”? Mitä haluaisimme säilyttää tästä arjesta, jota ollaan suurin osa tästä vuodesta eletty? Ja ollaan päätetty, että nyt jos koskaan on aika luoda vieläkin enemmän omannäköinen arki ja elämä. Miksi ei voitaisi ottaa parhaita paloja molemmista? 

Mehän voidaan ja otetaan. Kun arki huomenna alkaa, meidän kalenterit eivät ole täynnä aikatauluja. Toki on lasten koulu-aikataulut ja dagikseen haut ja viennit, mutta viikottaisten harrastusten määrää on pudotettu. Ohjattujen ja aikataulutettujen harrastusten vähennyttyä arjessa on enemmän tilaa perheen yhteiselle ajalle. Lenkeille, trampalla pomppimiselle ja puistossa riehumiselle. Liikunnan määrä on kasvanut, kuljetusten määrä vähentynyt.

Kalenterit eivät ole täynnä joka päivälle jotain menoa, sillä tänä aikana niin monet asiat on opittu hoitamaan etänä. Unirytmi on vielä vähän hakusessa, mutta mennään senkin suhteen rennolla meiningillä. Kyllähän me aikuiset opitaan menemään hieman aikaisemmin nukkumaan, jos ensin valvotaan yhtenä iltana vähän liian myöhään ja herätään yhtenä aamuna vähän liian aikaisin. Tulee se uni sieltä sitten seuraavana iltana aikaisemmin. 

Jos jotain ollaan tänä aikana opittu optimoimaan, se on ruokaostosten tekeminen. Kaupassa ramppaaminen on vähentynyt valtavasti ja viikon ostokset ovat oikeasti viikon ostokset. Se jos mikä säästää aikaa.

Ja jos jostain asiasta on tänä aikana tullut rentouttava ja tärkeä osa arkea, se on sauna. Ja saunasta me ei luovuta. Vanhassa kodissa saunoimme ehkä kerran parissa viikossa, joskus meni kuukausia ilman saunomista. Nykyisin sauna on ehkä mun arjen tärkein yksittäinen rentoutumiskeino. Saunassa on niin helppo pysähtyä, olla vaan hiljaa tai puhua ihan mistä tahansa. Vähemmän sarjojen tuijottelua (vaikka hitsi, sekin on kyllä ihanaa aina saunan jälkeen) ja enemmän aikaa pysähtyä kuuntelemaan toista ja olemaan läsnä. 

Tämä aika on tiivistänyt meitä perheenä entisestään ja valehtelisin jos väittäisin, ettei mulla ole vähän haikea fiilis kun kirjoitan tätä postausta. Mutta samalla olen innoissani. Olen innoissani tulevista työpäivistä ja siitä, että työn ja vapaa-ajan rajasta tulee taas hieman selkeämpi. Olen innoissani siitä, kun näen miten valtavan innoissaan lapset ovat kouluun & dagikseen paluusta (ja ekaluokan aloituksesta). Olen innoissani siitä, että vaikka mun ja Oton illoista katoaa ehkä yksi tai kaksi yhteistä tuntia, meidän päiviin tulee taas kahdenkeskisiä lounaita ja kenties yhteisiä juoksulenkkejä. Ainakin tämän syksyn ajaksi.

Tämän syksyn jälkeen Oton opintovapaa päättyy ja Otto valmistuu, mikäli opinnot eivät viivästy koronan (tai jonkin muun odottamattoman asian) vuoksi. Eikä meillä ole vielä mitään hajua, millaiseksi arjen rytmit sen jälkeen muodostuvat.

Nyt otetaan siis kaikki ilo irti tästä syksystä. Ei mietitä vielä tulevaa, vaan ollaan kiitollisia jokaisesta koulupäivästä, jonka lapset saavat käydä tavallisesti koulua. Ollaan kiitollisia jokaisesta yhteisestä rauhallisesta työpäivästä. Ollaan kiitollisia kaikesta siitä mitä meillä on ja säilytetään se rento asenne, vaikka arkeen tulee aikatauluja. Ja ollaan ihan älyttömän kiitollisia siitä, että meille jäi tästä ajasta pääosin positiivisia kokemuksia ja ikävöitävää, koska tiedostan todellakin, että kuluneet viisi kuukautta ovat olleet joillekin ihmisille pelkkää huolta, pelkoa ja kärsimystä. Kyllä meilläkin oli huolta ja pelkoa ennen kaikkea läheisten puolesta – ja on edelleen – ei tässä vielä voi huokaista. Mutta lähdetään syksyyn avoimin mielin ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. 

Ihanaa arkiviikkoa kaikille <3


Arkeen paluu hiihtoloman jälkeen

25.02.2020

Tultiin takaisin kotiin Oulusta ja meillä oli kyllä siellä niin kivaa! Lasten hiihtoloma kului kuin siivillä, kun Oulussa oli niin paljon kivaa tekemistä ja rakkaita ihmisiä. Meidän hiihtolomalle ei tällä kertaa kuulunut varsinaista hiihtämistä (no okei, ei ole kuulunut vielä ikinä), mutta ulkoilua senkin edestä. Oulussa oli jo valmiiksi lunta ja viikonloppuna sitä satoi vielä reippaasti lisää. Kun me lähdettiin sieltä, Oulu oli vihdoinkin se ihana ja kaunis talven ihmemaa, jollaisesta ollaan haaveiltu koko alkuvuosi.

Hiihtoakin on kuitenkin luvassa, sillä lähdetään ensi viikolla vielä Oton perheen kanssa mökkeilemään ja laskettelemaan! Vanha alppihiihtovirtuoosi Otto palaa rinteeseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja saa samalla opettaa meidän lapsetkin laskettelemaan (ja mut). Mä olen itse lasketellut kaksi kertaa koko elämäni aikana ja meidän esikoinen on ollut kaksi kertaa laskettelemassa, mutta nuorimmat pääsevät ensi viikolla rinteeseen ekaa kertaa. Onneksi Oton perheessä on monta taitavaa laskettelijaa, niin opettajia riittää meille kaikille noviiseille. Siitä tulee varmasti hauskaa ja jännittävää!

Jotenkin hassua, että ei olla aikaisemmin lähdetty porukalla laskettelemaan, kun joskus alppihiihto on ollut puolet Oton elämästä. Mutta hei, kerta se on ensimmäinenkin. Meillä on ollut niin paljon kaikkea muuta hauskaa, että laskettelu ei ole käynyt edes mielessä. Mutta voi olla, että tämän jälkeen laskettelukärpänen puraisee pahemman kerran ja ollaan rinteessä jatkossa joka talvi enemmänkin. Ei voi tietää jos ei kokeile.

Viikonloppuna juhlittiin Oulussa mun tädin nelikymppisiä. Päivällä kahviteltiin ja lapsetkin olivat mukana, mutta illaksi he lähtivät yökylään mummulaan. Enpä ole aikoihin ollut yhtä vauhdikkaissa kotibileissä kuin nämä! Vanhat kunnon kotibileet olivat kyllä niin hauskat ja tanssittiin ja tampattiin ihan hulluna kasari-ysärisoittolistan ja Antti Tuiskun tahtiin. Jos mun nelikymppiset sitten tulevaisuudessa on edes puoliksi näin vauhdikkaat niin olen kyllä onnistunut, hah. Oli ihana juhlia mun tätiä, joka yleensä järjestää kaikille muille juhlia. Kerrankin hän oli illan tähtenä ja mä sain auttaa seremoniamestarina. Vedin mm. tietokilpailua ja pallonheittokisaa, joista jälkimmäisessä olin itsekin mukana ja sain muuten vieläpä eniten palloja koriin! Yllätyin kovasti tästä menestyksestä.

Käytiin Oulussa lasten kanssa leffassa katsomassa uusi Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -leffa joka oli kyllä hauska. Se oli ehkä mun mielestä hauskin Heinähattu & Vilttitossu-leffa tähän asti, jonka myös meidän 3-vuotias jaksoi hyvin katsoa. Leffassa tapahtui koko ajan, eikä se ollut mitenkään liian pitkä vaan juuri sopiva. Leffassa on sympaattisten ja hauskojen juttujen lisäksi kyllä myös yllättävän paljon lällättelyä ja nimittelyä, mikä mua vähän häiritsee.

Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että miksi sellaista pitää ylipäätään näyttää tai opettaa vielä lapsille?  Sellainen toive tulevaisuuden Heinähattu & Vilttitossu -leffoille, että voisiko sitä lällättelypuolta edes aavistuksen vähentää? Olen varma, että hauskan ja viihdyttävän lasten elokuvan saa tehtyä ilman nimittelyä ja lällättelyäkin. Vai mitä olette muut vanhemmat mieltä? Toki Vilttitossun ilkikurisuus ja pikkusiskon kujeilu on nimenomaan se juttukin, mutta olen varma, että sitäkin voi toteuttaa muuten kuin esim. nimittelemällä.

Sellainen spontaani avautuminen, heh. No, ei onneksi ole niin vakavista asioista kysymys ja kyllä siis tykkään sekä kirjoista että leffoista tosi paljon, varsinkin, koska tulee myös oma lapsuus mieleen tutuista hahmoista. Mutta tällaisetkin jutut välillä vanhempana mietityttää, kun meidän kotona muiden haukkuminen tai tahallinen härnääminen ei vaan ole ok. Leffoissa tuo ehkä nimenomaan mietityttää enemmän, koska niissä siihen kiinnittää enemmän huomiota, kun on kuva ja ääni.

Nyt takaisin kiinni arkeen ja kotihommiin, meillä on ainakin viisi koneellista pyykkiä pestävänä, isot ruokaostokset tehtävänä ja paljon töitä ja koulua tälle viikolle. Ihanaa hiihtolomaa, jos lomailette tällä viikolla ja muille mukavaa arkiviikkoa!

PS: Meidän uusi Yhdessä -podcast-jakso ilmestyi eilen ja sen aiheena on ne kolme maagista sanaa, Minä rakastan sinua. Kuinka monelle Otto on sanonut ne ennen mua? Entäs mä ennen Ottoa? Milloin sanottiin toisillemme ekan kerran? Kuinka nopeasti ne voi sanoa? Miten osoitamme rakkautta arjessa ja mitä opetamme rakkaudesta lapsille? Sanommeko omille vanhemmillemme edelleen usein minä rakastan sinua? Mm. näihin kysymyksiin vastaus uusimmassa jaksossa, joka löytyy tuttuun tapaan Spotifysta, Soundcloudista ja Apple Podcasteista.


Joululoman viimeiset päivät

06.01.2020

Huomenna se arki taas alkaa ja tuntuu siltä, että nyt on oikein loistava hetki aloittaa se. Rentoilua on takana juuri sen verran, että viime yönä en meinannut saada unta, kun olen tainnut saada unta jo liikaakin varastoon. Yleensä siis nukahdan heti kun menen sänkyyn, mutta sitten kun takana on liian monet liian hyvät yöunet, ei uni enää tulekaan heti. Eilen oli juuri se tilanne, että pyörin vaan pirteänä sängyssä, vaikka menin yöpuulle aika myöhään. Onneksi heräsin tänään ihan pirteänä kuitenkin. Arki varmasti tasoittaa yöunitilanteen takaisin normaaliin ”laitan silmät kiinni ja alan nukkumaan” -meininkiin.

Ollaan otettu kaikki ilo irti yhteisestä ajasta lasten kanssa: vietetty lapset päättää -päivää, käyty luistelemassa ja kiipeilemässä. Tänään vietettiin vielä koko päivä keskustassa Oton isällä ja käytiin illalla katsomassa LUX Helsinki -valonäytös. Sitä oli lähtenyt katsomaan ”muutama muukin” ja en tiedä johtuiko siitä väenpaljoudesta vai jostain muusta, mutta itselle tuli sellainen olo, että sitä on hypetetty ehkä vähän liikaa. Toki tuomiokirkko oli mielettömän näköinen ja valokuja Kaisaniemen puistossa oli upea, mutta muuten odotin somehypen pohjalta aika paljon, eikä tapahtuma ihan vastannut niitä odotuksia kaikilta osin. Mutta tulipahan sopivan pitkä iltalenkki hyvässä seurassa. Uskon, että eniten vaikutti ihmisten määrä, sillä kaikkea ei nähnyt kovin hyvin ja eteneminen oli paikoitellen todella hidasta tai täysin pysähtynyttä. Me lähdettiin paikalle heti viideltä lasten kanssa.

Ihan mieletöntä, että tällaisia tapahtumia järjestetään ja ihan mieletöntä, että tämä saa niin paljon ihmisiä liikkeelle. Jos aiot lähteä vielä katsomaan valotaidetta 7.1. tai 8.1., niin suosittelen ainakin pitkiä hermoja ja hyviä kenkiä ja lisäksi juotavaa mukaan, väentungoksessa voi mennä pitkään ennen kuin pääsee liikkumaan mihinkään suuntaan ja kaksi valoteoksista on sellaisia, että niihin pääsee vain erikseen jonottamalla (toinen niistä on myöskin merkitty ei lapsille suositeltavaksi).

Helsingin talvi on ollut todella leuto tähän asti ja luistelemaan on päässyt ainoastaan tekojäillä. Me käytiin lasten kanssa lauantaina Käpylässä luistelemassa ja se sujui kyllä tosi kivasti. Taaperon tasapaino on kehittynyt vuoden aikana ihan huimasti ja hänkin pysyi jo itsekseen pystyssä luistimilla tosi hyvin. Viime talvena hän oli jo hirveän kiinnostunut luistelusta, mutta silloin pystyssä pysyminen oli vielä paljon haastavampaa, kun ikää oli vuosi ja 11 kuukautta. Nyt meni niin hyvin, oli ihanaa katsoa toisen iloa uudesta taidosta.

Sunnuntaina käytiin kiipeilemässä koko perhe esikoisen kummisedän ja hänen tyttöystävänsä kanssa ja meillä oli sielläkin tosi kivaa! Siis mä en ole koskaan itse kiipeillyt lapsenakaan, muuten kuin johonkin lasten kiipeilytelineeseen. En todellakaan mihinkään puihin tai kallioille. Leikkipuistojen kiipeilyseinät tuntuivat jo lapsena musta pelottavilta ja ihan mahdottomilta ja voin kertoa, että olin eilen kiipeilemässä alkuun aivan pihalla. Multa puuttuu se luonnollinen ote kiipeilyyn aivan täysin. Mutta on myös todettava, että onneksi kiipeillessä oppii nopeasti!

Mua pelotti ihan vietävästi, mutta aloitin lasten radoilla ja kun pääsin ekan lasten radan ylös asti, uskalsin kokeilla helpoimpia aikuisten ratoja. Niissä en päässyt vielä puoliväliä pidemmälle, koska mua pelotti ajatus putoamisesta niin paljon. Mutta se oli niin kivaa silti, että aion kokeilla uudelleenkin ja voittaa mun pelot. Meidän lapset näyttivät upeasti mallia mulle, heillä taas on sellainen todella luontainen kyky kiivetä ja se näyttää heille niin helpolta ja vaivattomalta.

Me käytiin kiipeilemässä Suomenojan Boulderkeskuksessa, missä Otto on käynyt yksin ja meidän isojen lasten kanssa monta kertaa aiemminkin. Siellä on hieno kiipeilyalue lapsille ja sen lisäksi tosi paljon ja hienoja ratoja aikuisille. Aion ehdottomasti lähteä kyllä uudelleenkin. Meillä oli myös taapero mukana ja hänkin kokeili kiipeilyä ja innoissaan, vaikka ei ihan ylös asti ratoja vielä päässytkään.

Mulla on todella pitkä matka Oton tasolle vielä, mutta kiipeily oli tosi hyvää treeniä koko kropalle ja jotenkin tosi hauskaa ja palkitsevaa. Olin ihan yllättynyt siitä, että tuli se fiilis, että haluan mennä uudestaankin, koska ajatus kiipeilystä on ollut mulle itselleni jotenkin niin pelottava ja hankala. Ihanaa kun läheiset innostavat uusien kokemusten pariin.

Olen tosi kiitollinen siitä, miten ihana joululoma lapsilla ja meillä on ollut. Ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä, ollaan saatu olla kaikki terveenä ja ollaan tehty yhdessä ihania asioita. Tämä aika on ollut juuri sellaista kuin toivoinkin. Parasta oli se, kun kysyin lapsilta, että mikä on ollut kivointa, mitä ollaan joululomalla tehty. He vastasivat, että ”Vaikea valita, kun ollaan tehty niin paljon kaikkea kivaa. Mutta vaikka on ollut kivaa tekemistä, niin on ollut kivaa myös löhötä kotona paljon.” Ja sitäkin ollaan tehty kyllä ja olen nauttinut siitä vähintään yhtä paljon kuin lapset. Sopivassa suhteessa raitista ilmaa, liikuntaa ja sohvalla pötköilyä. BEST!

Näillä eväillä on hyvä lähteä arkeen. Joulukoristeet on kerätty ja koti tuntui päivällä ihanan valoisalta (kiitos pieni kerros märkää lunta) ja avaralta, kun joulukuusi lähti olohuoneesta. Arki saa tulla!

Lopuksi vielä älyttömän suuri kiitos kaikista New York -vinkeistä, niitä on tullut ihan valtavasti ja niin hienoja juttuja! Tässä vain matkainto kasvaa, vaikka vielä vähän aikaa pitää jaksaa odotella.

Ihanaa uutta viikkoa ja arkeen paluuta kaikille <3


Takaisin kiinni arjessa – heippa elokuu!

30.08.2019

Tämän kolmannen arkiviikon myötä tuntuu, että ollaan viimeinkin päästy takaisin kiinni arjen rutiineihin pitkän kesäloman jälkeen. Se ottaa aina oman aikansa, että solahtaa takaisin aikataulujen ja lisääntyneiden menojen maailmaan, mutta arki alkaa olla taas ihan hallussa. Alkuviikosta sairastamani flunssakin meni onneksi parissa päivässä ohi ja on nyt enää muisto vain.

Tämä viikko on ollut alkuviikon flunssan lisäksi tapaamisia, töitä, harrastuksia sekä vanhempainiltoja. Edellispäivien mielettömän upeat säät hieman vielä auttoivat pääsemään ihanaan arkifiilikseen. Kaikki on vaan niin parasta silloin, kun ulkona on kaunis ilma. Ulkoiltiin lasten kanssa monena iltana, käytiin lenkillä ihmettelemässä siirtolapuutarhan upeita auringonkukkia ja leikkipuistossa hyppimässä trampoliinilla.

Koska kuukauden viimeisiä viedään, ajattelin listata muutaman ihanan hetken, jotka tästä kuukaudesta jäivät mulle päällimmäisenä mieleen:

1. Se, kun yhtenä aamuna hammaspesulta tullessani löysin taaperon kietoutuneena tiukasti meidän eskarilaisen kainaloon ja molemmat katsoivat yhdessä Ryhmä Hauta isosiskon puhelimesta. Mun sydän suli.

2. Se, kun meidän esikoinen oli ensimmäistä kertaa laulutunnilla ja sain kuulla hänen laulavan yksin, rohkeasti ja kovaa. Kyyneleet tuli mun silmiin ja mulla meni kylmät väreet koko biisin ajan.

3. Se, kun lupasin kauppareissun ajan pitää Oton wowihahmon kirjautuneena sisään painamalla välillä välilyöntiä (koska muuten hän olisi voinut joutua jonottamaan tuntikausia takaisin juuri julkaistuun peliin, jonka serverit olivat tukossa satojen tuhansien pelaajien vuoksi) ja Otto oli siitä niin kiitollinen. Vaikka se oli ihan pikkuhomma mulle tehdä.

4. Se, kun olin mun tädin kanssa saunassa Oulussa ja juteltiin melkein pari tuntia. Niillä Oulun saunareissuilla on mulle ihan valtavan suuri merkitys henkisesti.

5. Se, kun siivosin mun äidille koko hänen kodin lattiasta kattoon ja äiti kertoi, miten kiitollinen oli siitä. Tuli hyvä mieli, kun olin avuksi.

6. Se kun kävin mun ystävän kanssa Mummotunnelissa yksillä ja me juteltiin ihan kahdestaan pitkästä aikaa kaikesta mahdollisesta. Ystävät on ihan älyttömän tärkeitä mulle.

7. Se päivä, kun Oton sisko tuli mun ja meidän taaperon seuraksi mun viisaudenhampaan poiston jälkeen. Vaikka alkuun jännitin, miten toipuminen sujuu, päivä olikin tosi hauska, eikä mulla edes ollut mitään kipuja. Vietettiin vaan kiva päivä yhdessä ja höpötettiin.

8. Se hetki, kun meidän keskimmäinen tuli kotiin isänsä kanssa, kun he olivat olleet viettämässä eskarin jälkeen “rokkipäivää”. Siihen kuului mm. rock-musiikin kuuntelua autossa, kahdestaan kahvilassa herkuttelua ja jutustelua, kirjastokäynti ja kauppareissu. Rokkipäivä vaan oli hauska teemanimi. Oli aivan ihana nähdä miten hyvä mieli toisella oli yhteisestä ajasta. Kahdenkeskinen aika jokaisen lapsen kanssa on ihan mittaamattoman arvokasta.

9. Se, kun vietettiin Oton kanssa kahdestaan juustoiltaa yhtenä ihan tavallisena torstaina. Herkuteltiin kolmella eri juustolla, kekseillä, hillolla, oliiveilla ja artisokan sydämillä ja vaan juteltiin kaikessa rauhassa. Välillä on ihan parasta pitää joku tällainen ilta vaikka keskellä viikkoa, aina ei tarvitse säästää kaikkia spessujuttuja viikonloppuun.

10. Se hetki, kun meidän esikoinen leipoi elämänsä ensimmäisen kerran  mustikkapiirakkaa, alusta asti itse. Se oli aivan taivaallisen hyvää ja taivaallinen oli myös se fiilis, kun katsoin miten ylpeä ja iloinen toinen on omasta suorituksestaan.

Tästä on hyvä jatkaa kohti syyskuuta ja parin viikon päässä häämöttävää kesälomaa. Ihan mieletöntä, että parin viikon päästä me ollaan Espanjan auringon alla nauttimassa lämmöstä ja lomasta koko perhe. Lapset askartelivat itse jo meille lomakalenterin ja ruksittavat siitä innoissaan päivän toisensa jälkeen.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja kiitos ihan älyttömän paljon teille ihanista viesteistä, joita on viimeisen parin päivän aikana tullut ihan hurja määrä. Teidän myötäelo, keskusteluun osallistuminen ja tsemppaaminen on aivan korvaamatonta <3