Tällaista on olla kummi eläimille

12.02.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n & Indieplacen kanssa.

Olen jo aiemmin kertonutkin, että toimin WWF:n kautta norppakummina. Kummiksi päädyin vuonna 2014 kun asematunnelissa WWF:n feissari nykäisi mua hihasta. Mulla oli jo silloin suuri heikkous hyviin myyntipuheisiin, mutta tykkäsin erityisesti siitä, että WWF:n kohdalla kyse ei ollut ainoastaan hyvästä myyntipuheesta vaan konkreettisista asioista ja toimista, joihin mulla oli oikeasti mahdollisuus vaikuttaa. Lähdin mukaan siinä saman tien summalla, joka oli 12 euroa kuukaudessa. Meillä oli silloin rahasta tiukkaa, järjestimme häitä ja niissä oli paljon kuluja, eikä meillä ollut varaa mihinkään ylimääräiseen vain yhden aikuisen keskivertotuloilla. Mua jännitti kertoa Otolle, että olin ryhtynyt kummiksi juuri siksi, koska oltiin yhdessä puhuttu, että yritetään säästää. Se tuntui kuitenkin niin tärkeältä, että lähdin samantien mukaan ja toivoin vaan, että se on Otolle ok. Otto ei epäröinyt hetkeäkään kun kerroin, vaan oli vaan iloinen, että olin lähtenyt mukaan.

12 euroa kuukaudessa oli kuitenkin niin pieni summa, että se tuntui mahdolliselta ja olikin sitä. Kertaakaan näinä vuosina en ole edes huomannut sen katoamista mun tililtä suoraveloituksena, vaikka tiesin, että se sieltä menee. Nykyisin olen nostanut summaa hieman suuremmaksi, koska pystyin, mutta jo kuusi vuotta sitten feissari kertoi hyvin selkeästi mitä meidän norppakummien tuella saa aikaan. Ne olivat isoja, konkreettisia ja tärkeitä asioita:

  • Hankitaan varusteet kinoskolaajille apukinoskolauksiin
  • Katetaan saimaannorpan poikasten pesälaskentojen kulut
  • Tuetaan taloudellisesti saimaannorpan suojelututkimusta
  • Laaditaan vaatimuksia ja aloitteita päättäjille
  • Kehitetään norpparekisteriä suojelutyön tueksi

Ja täytyy myös huomioida se, että 12 euroa kuukaudessa on vuodessa jo 144 euroa. Viidessä vuodessa jo 720 euroa. Pienistä summista kasvaa suuria, kun on säännöllinen kuukausilahjoittaja. Säännöllinen kuukausilahjoittaminen mahdollistaa pitkäjänteisen ympäristön ja luonnon suojelutyön.

Jos haluat nähdä videon apukinoskolauksista, WWF:n Facebook-sivuilta löytyy.

Tykkään siitä, että mulle kerrotaan aina WWF:n kummikirjeissä mitä mun lahjoittamalla rahalla on tehty.  Kun WWF aloitti norppien suojelun vuonna 1979, Saimaassa ui hieman yli 100 norppaa. Vuonna 2019 yksilöitä arvioitiin olevan jo yli 400. Kannan kasvu on selkeä osoitus suojelutyön onnistumisesta, mutta tehtävää riittää, sillä ilmastonmuutos uhkaa norppien tulevaisuutta. Viime vuosien aikana norpille on kolattu aina tarvittaessa apukinoksia pesimistä helpottamaan, mutta apukinoksia ei voida kolata, mikäli lunta ja jäätä ei ole.

Norppa on pesimisessään täysin riippuvainen lumesta ja jäästä. Tämä talvi onkin ollut erityisen surullinen, sillä kumpaakaan ei juuri ole ollut eteläisellä Saimaalla. Jos lumikinoksia ei synny itsestään tai niitä ei kolata, kuutit syntyvät jäälle, missä ne ovat täysin paljaana, vailla suojaa kylmältä, häirinnältä ja pedoilta. Esimerkiksi apukinosten kolaaminen, norppatutkimuksen tukeminen sekä norppien pesien ja poikasten laskeminen ovat juuri niitä konkreettisia toimia, joita voidaan tehdä ainoastaan kuukausilahjoittajien tuella.

Haluan opettaa meidän lapsille luonnon monimuotoisuutta ja muiden auttamista jo pienestä asti ja tämä on yksi niistä asioista, joissa koen näyttäväni heille esimerkkiä. Mä en ole täydellinen, enkä voikaan olla, mutta pyrin auttamaan niissä asioissa, missä voin. Koko ajan sellaisia asioita tulee lisää, vaikka en ehdoton olekaan. Mun on täytynyt opetella tämä tiedon hakemisen kautta vuosien varrella, mutta haluan, että mun lapsille luonnosta ja ilmastosta välittäminen ja huolehtiminen on tärkeä osa elämää jo pienestä asti. Sen lisäksi, että puhutaan paljon eläimistä, luonnosta ja ilmastosta, me luetaan yhdessä norpan kuulumisia ja ollaanpa haaveiltu apukinosten kolaajiksi lähtemisestäkin yhdessä, kunhan lapset vähän kasvavat.

Tämä kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen vuonna 2014 oli mulle varmaan ensimmäinen ja yksi helpoimpia askeleita alkaa tehdä parempia valintoja, koska se ei vaatinut itseltäni mitään muutosta missään, ainoastaan pienen summan rahaa, jolla oli iso vaikutus. Siitä oli hyvä aloittaa näiden asioiden tiedostaminen ja huomioiminen.

WWF:n missio on: Suojelemme luontoa ja ratkaisemme maapallon vakavimpia ympäristöongelmia innostamalla ihmiset mukaan muutokseen luonnon, ympäristömme ja hyvinvointimme puolesta. Aivan älyttömän arvokasta työtä. WWF n kasvanut pienestä, uhanalaisten lajien suojeluun keskittyvästä järjestöstä maailman vaikuttavimmaksi ympäristöjärjestöksi, jolla on toimintaa jo yli 100 maassa.

Vaikka olen itse norppakummi, tällä hetkellä maailma kaipaa kummeja ihan kaikille eläimille. Australian metsäpaloissa kuoli arvioiden mukaan satoja miljoonia eläimiä, mikä on aivan käsittämätön määrä. Jos me haluamme säilyttää luonnon monimuotoisuutta ja eläinlajeja myös lapsille ja lapsenlapsille, nyt täytyy toimia. Me voimme yhdessä vielä vaikuttaa tulevaisuuteen. WWF:n henkilökunta tekee päivittäin arvokasta työtä sen hyväksi, että tuleville sukupolville jäisi elinkelpoinen planeetta.

Tässä muuten pari kuvaa meistä syyskuulta 2014, jolloin kirjoitin WWF:n työstä ekan kerran blogissani. Tuo sama kuvassa näkyvä WWF:n jääkarhupehmo on bongattavissa myös tuoreemmista kuvista, sillä se on edelleen yhden meidän lapsista rakkain pehmo ja aina mukana. 

Kun liityt WWF:n yleiskummiksi, tukesi menee aina sinne, missä avun tarve on suurin. Nyt WWF kampanjoi vahvasti luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi ja ilmastokriisin hillitsemiseksi. WWF:n sivuilta voit myös lukea lisää siitä, mihin kummien lahjoittamia varoja käytetään. Lahjoittajaksi on edelleen mahdollista ryhtyä sillä samalla 12€/kk summalla, jolla minäkin lähdin aluksi mukaan, mutta toki summa voi olla korkeampikin. Kummina saa ajankohtaista tietoa luonnon tilasta ja tukijuuskohteesta niin uutiskirjeiden, kummiuutisten kuin WWF-lehdenkin muodossa.

Mitä enemmän meitä kummeja on, sitä vahvempia olemme yhdessä! Mä toivon, että mahdollisimman moni jolla vain on pienikin mahdollisuus lähtisi tähän mukaan. Se antaa ainakin mulle tosi paljon, kun tiedän, että kummina autan ja tuen luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.


18 Responses to “Tällaista on olla kummi eläimille”

  1. Sipi sanoo:

    Ei nyt liity tähän postaukseen. Eikä mitenkään pahalla mut ku näkee sun vanhoja kuvia oot nii freesinä. Nyt jotenki ehkä sun tukan väri tai et ehkä enää meikkaa tukka hapsottaa. Jotenki sun olemus nykyää kuvissa nuhjunen.

  2. Laura Linnea sanoo:

    Tärkeä aihe!

    Mä oon itsekin miettinyt nyt WWF:lle lahjoittamista. Olin pitkään SPR:n kuukausilahjoittaja sekä lahjoitin rahaa kenialaiselle lastenkodille, jossa olin itse vapaaehtoistyössä. Lopetin lahjoittamisen säästökuurin vuoksi, ja annoin lahjoituksia satunnaisesti, kuten jouluna ja synttäreinä. Nyt oon miettinyt alkavani WWF:n luontokummiksi ja Planin kautta kummiksi lapselle. Pitää vaan miettiä, kun myös aso-tilin avaaminen kiinnostaisi, että mihin kaikkeen on näin opiskelijana varaa. Mun mielestä hyväntekeväisyyteen on kuitenkin aina varaa. 🙂

    Saanko kysyä, millaisia summia sä tällä hetkellä lahjoitat yhteensä? Käsittääkseni sullakin on kummilapsi Afrikassa tän norppakummiuden lisäksi.

    Kiitos tärkeästä aiheesta postaamisesta! 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos, tämä on kyllä tärkeä aihe! Ihanaa kun tykkäsit! 🙂 Tosi hienoa, että olet ollut tekemässä ihan konkreettista vapaaehtoistyötä paikan päällä, varmasti todella arvokas kokemus. Arvostan ihan todella paljon sitä, että olet ollut siellä. Ja ihan mahtavaa, että vaikka olet opiskelija, niin haluat silti auttaa, tosi ihailtavaa!

      Mä olen WWF-kummiuden lisäksi Plan-kummina, sekin on hurjan antoisaa. Plan-kummiksi ryhdyin muistaakseni vuonna 2015. Jalo ajatus, että hyväntekeväisyyteen on aina varaa, vaikka ihan kaikilla ei taida siihen voimavaroja ollakaan, vaan on tärkeää huolehtia ensin itsensä kuntoon. Onneksi hyväntekeväisyyttä voi tehdä monella eri tavalla, eikä niihin kaikkiin tarvita edes rahaa. Mä lahjoitan säännöllisesti tällä hetkellä sen perus kuukausittaisen kummisumman Planille ja WWF:lle menee pari kymppiä kuussa. Lisäksi lahjoitan vuoden aikana kertalahjoituksia milloin millekin tärkeälle kohteelle. Esim. tänä vuonna olen lahjoittanut Australian metsäpalojen sammuttamiseen, viime vuonna lahjoitettiin isosti HelsinkiMissiolle ja joka vuosi lahjoitan Hope ry:lle joululahjoja ja vaatteita. Ihanaa kevättä sinne ja kiitos vielä ihanasta kommentista<3

  3. Kati sanoo:

    Ihanaa että vaikutat ja otat eläinasioitakin esille!

  4. Katja sanoo:

    Ihana postaus, tuli hyvä mieli teidän toiminnasta! <3
    Lapsillakin nämä asiat jäävät varmasti mieleen, ja todella tärkeitä ja ajankohtaisia asioita muutenkin. 🙂

  5. Kati sanoo:

    Jäin kaipaamaan viime viikon arkikuvaa, missä se viipyy? 🙁 Surullista jos ei edes kahta kuukautta jaksa pitää kiinni postaussarjoista.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Se on tulossa tänään, niinkuin sillä on ollut tapana ilmestyä loppuviikosta, viime viikolla ei oikein tavallista arkea ollut kun oltiin New Yorkissa. Surullista jos ei saa armoa edes yhden viikon vertaa. 🙁

      • Kati sanoo:

        Miksei sitä kuvaa voinut laittaa sieltä? Ihanat perheetkin meni plörinäksi.

        Olisiko helpoin olla lupaamatta viikko/kuukausipostauksia, kun tietää ettei niitä voi pitää?

        • Iina Hyttinen sanoo:

          Arkikuvan idea on mielestäni jakaa arkea, en kokenut New Yorkia arjeksi. Ihanat perheetkin jatkuu taas ensi viikolla, että ei se nyt mielestäni kokonaan mennyt plörinäksi kun aika monen ihanan perheen tarinan olen saanut jo kertoa ja kerron jatkossakin. Helpointa olisi se, jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyisi inhimillisyyttä ja ymmärrystä, kuten niin monelta ihanalta tyypiltä löytyykin. Mä en pysty kaikkeen, eikä mun tarvitsekaan.

  6. Tiina sanoo:

    Moi.
    Tosi tärkeä aihe mutta 12€ voi jollekin perheelle olla iso raha, eikä mahdollisuutta tuollaiseen lahjoitukseen ole. Olisi hyvä muista että kaikkien talous ei ole niin vahvoilla kuin sinun.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Moi. Tässä kaksi lainausta tekstistäni:
      ”Lähdin mukaan siinä saman tien summalla, joka oli 12 euroa kuukaudessa. Meillä oli silloin rahasta tiukkaa, järjestimme häitä ja niissä oli paljon kuluja, eikä meillä ollut varaa mihinkään ylimääräiseen vain yhden aikuisen keskivertotuloilla. Mua jännitti kertoa Otolle, että olin ryhtynyt kummiksi juuri siksi, koska oltiin yhdessä puhuttu, että yritetään säästää. ”

      ”Mä toivon, että mahdollisimman moni jolla vain on pienikin mahdollisuus lähtisi tähän mukaan.”

      Silloin kun mä ryhdyin kummiksi vuonna 2014, meidän yhteenlasketut kuukausitulot olivat varmaankin n. viidesosan nykyisestä. Muistan siis oikein hyvin, että kaikkien talous ei ole niin vahvoilla kuin minun juuri nyt. En sanonut tekstissä, että kaikkien pitää alkaa kummiksi, vaan kannustin kaikkia, joilla siihen on mahdollisuus, lähtemään siihen mukaan.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.