Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n & Indieplacen kanssa ja sitä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Mulla on suuri kunnia olla tänäkin vuonna mukana levittämässä sanaa WWF:n Earth Hourista, jota vietetään jälleen tämän viikon lauantaina klo 20.30-21.30. Earth Hour on ympäristöjärjestö WWF:n järjestämä maailmanlaajuinen ilmastotapahtuma, jota on Suomessa vietetty jo vuodesta 2009. Kaikki ihmiset ovat tervetulleita osallistumaan Earth Houriin. Mekin ollaan vietetty Earth Houria lasten kanssa jo vuosia ja siitä on tullut meille hauska perinne, että tehdään aina jotain jännittävää pimeässä sen tunnin ajan.

Tänä vuonna me aiotaan pitää pimeässä disko, jota harjoiteltiinkin jo hieman etukäteen lasten kanssa, jotta saatiin hauskat kuvat tähän postaukseen. Laitettiin eko-glitterit poskille, bilevaatteet päälle ja tanssittiin kuin viimeistä päivää. Lauantaina bailataan pimeässä taas ja näytetään sammuttamalla valot, että mekin olemme mukana kiinnittämässä huomiota ympäristön tilaan ja ilmastokriisiin sillä symbolisella eleellä.

Viime vuosina WWF on halunnut kiinnittää Earth Hourin aikana huomiota erityisesti ruuan ympäristövaikutuksiin. Kirjoitin jo vuosi sitten Earth Hour -postauksessa meidän ruokailutottumusten muutoksesta ja siitä, kuinka olin lakannut mainostamasta blogissani punaista lihaa ja siipikarjan lihaa. En myöskään ole yli 1,5 vuoteen jakanut enää reseptejä, joissa on käytetty niitä. Olen pitänyt näistä periaatteista kiinni, vaikka se on tarkoittanut kieltäytymistä jopa kymmenistä arvokkaista kaupallisista yhteistöistä. Olen kuitenkin kokenut tärkeäksi sen, että en omalla toiminnallani edistä lihan syöntiä enää yhtään enempää. Kestävästi pyydetyn MSC-sertifioidun kalan syönnin puolesta sen sijaan puhun edelleen, kuten tekee myös WWF kalaoppaan avulla.

Vaikka me ei edelleenkään olla luovuttu täysin lihan syönnistä, me ollaan vähennetty sitä reilusti entisestään. Nykyisin voisi sanoa, että kasvisruoka oikeasti on meidän arkiruokailuissa se normi ja liharuuat ovat enemmän sellainen spessujuttu. Lisäksi kuluneen vuoden aikana olemme vaihtaneet yli puolet käyttämistämme maitotuotteista vastaaviin kasviversioihin. Se on ollut myös tosi iso muutos. Edelleen käytämme jonkin verran myös maitotuotteita, mutta vähintään yhtä paljon käytämme esimerkiksi kotimaista kauramaitoa, kotimaisia kaurapohjaisia ruuanlaittovalmisteita ja nyt uusimpana (kiitos teidän suositusten) myös herkullisia kasvipohjaisia ”juguja”.

Vaikka Suomessa lihan kulutuksen kasvu näyttää onneksi pysähtyneen, maailmalla lihaa syödään yhä enemmän. Ja Suomessakin lihaa syödään edelleen aivan liian runsaasti. Tällä hetkellä ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja ja suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden romahtamiseen. Suurin osa ruoan ympäristövaikutuksista syntyy eläinperäisen ruoan tuotannossa. Ruoan ilmastopäästöistä jopa 80 prosenttia syntyy eläinperäisestä tuotannosta, ja maatalousmaasta jopa 83 prosenttia on eläinperäisen tuotannon käytössä. Lihan, kananmunien ja maitotuotteiden tuotantoon tarvitaan aina myös kasvikunnan tuotteiden kasvatusta rehua varten, joten eläinperäisillä tuotteilla on moninkertaiset ympäristövaikutukset kasviperäisiin tuotteisiin verrattuna.

Suomalaisten runsas lihankulutus mm. rehevöittää Itämerta, kuormittaa ilmastoa ja uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Erityisesti naudanlihan tuotanto kuormittaa ilmastoa, sillä naudan luontaisessa ruuansulatuksessa syntyy metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu.

Kannattaa myös muistaa, että suomalaisten ruuan kulutuksen vaikutukset ulottuvat Suomen rajojen ulkopuolelle. Syömämme ruuan tuotantoon tarvittavasta maa-alasta jopa 40 % on Suomen rajojen ulkopuolella. Yli 90 % suomalaisten kuluttaman ruuan monimuotoisuusvaikutuksista kohdistuu muualle maailmaan. Eikö kuulostakin epäreilulta?

Lihan globaalin kysynnän kasvun vuoksi tarvitaan lisää laidunmaita ja peltoja rehun viljelyyn. Peltojen tieltä kaadetaan mm. sademetsiä, minkä vuoksi villieläinten elintila pienenee ja elinmahdollisuudet heikentyvät entisestään.

Me ei perheenä todellakaan olla ruuan kuluttajina tai kuluttajina muutenkaan täydellisiä, vaan meillä on vielä pitkä matka edessä. Tehdään kuitenkin parempia valintoja siellä, missä voidaan. Muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Kuten olen usein kertonut, aloitimme yhdestä kasvisruokapäivästä viikossa ja vuosien saatossa olemme pikkuhiljaa edenneet siihen, että nyt meillä ei välttämättä ole enää edes yhtä liharuokapäivää joka viikko. Pienistä muutoksista tulee suuria, kun niistä pitää kiinni. Kasvisruokaa oppii valmistamaan, kun kokeilee sitä helppojen ja herkullisten reseptien kautta. Vaihtamalla edes yhden liharuuan viikossa kasvisruokaan tai kestävästi pyydettyyn kalaruokaan, voi tehdä ilmastoteon joka viikko.

Vaikka alkuun voi tuntua hankalalta keksiä mitään tai oppia tykkäämään kasvisruuasta, se onnistuu vain aloittamalla. Yksi toimiva keino on aloittaa suosituista klassikko-kasvisruuista, jotka ovat helposti lähestyttäviä ja täynnä makua: ekana tulee mieleen esimerkiksi avokadopasta, uunifetapasta, tortillat ja tacot tai erilaiset curryt. Kaikki toimivat loistavasti, eivätkä ole syyttä nousseet suureen suosioon. Kasvisruoan syöminen ei tarkoita luopumista mistään, se tarkoittaa uusien ihanien ruokien ottamista repertuaariin vaihtoehdoksi niille samoille vanhoille liharuuille.

Kyselin tammikuussa Instagramin puolella, että kuinka moni mun seuraajista syö kasvisruokaa säännöllisesti arjessa ja  1386 vastaajan vastaukset menivät näin: 679 vastasi, että syö 0-2 kertaa viikossa kasvisruokaa, 270 vastasi että syö 3-5 kertaa viikossa kasvisruokaa ja 435 vastasi, että syö useammin kuin viisi kertaa viikossa tai pelkkää kasvisruokaa. Yli puolet söi siis vähintään kolme kertaa viikossa kasvisruokaa, mikä on ihan mahtavaa! Harmi kun ei ole aiempaa kyselyä, niin ei voi verrata tuloksia. Ehkä pitää toteuttaa tällainen uudelleen esimerkiksi vuoden päästä ja verrata vastauksia sitten. Nyt haluan kuitenkin omalta osaltani kannustaa kaikkia kokeilemaan rohkeasti kasvisruokaa ja ajattelin jakaa teille mun makurikkaimman vegaanisen ruuan, jota itse osaan valmistaa. Tämä on niiiiiin täynnä makua!

Vegaaninen massaman curry (6 annosta) / valmistusaika n. 30min 

500g maustamattomia Beanit-suikaleita (tai muuta valitsemaasi kasviproteiinia tai esim. papuja)

4dl basmatiriisiä

3 isoa porkkanaa

3 keskikokoista perunaa

2dl maapähkinöitä

1 iso sipuli

kevätsipulia varsineen

1:n limen mehu

1 tölkki kookosmaitoa

2dl kasvislientä

2rkl ruokosokeria

4rkl massaman curry -tahnaa

4 kaffirlimen lehteä

3rkl Öljyä

Pilko sipulit. Laita paistokasariin öljy ja massaman curry -tahna, sekoita ne keskenään ja anna lämmetä hetken aikaa. Lisää sitten sipulit ja kuullota niitä kasarissa n. 5 minuuttia. Pilko perunat ja porkkanat ja lisää kasariin. Kaada sekaan kookosmaito ja kasvisliemi, sekä kaffirlimenlehdet ja ruokosokeri. Keitä n. 20 minuuttia. Ruskista Beanit-suikaleet nopeasti pannulla. Lisää ruskistetut Beanit-suikaleet ja pähkinät kasariin, keitä vielä 5 minuuttia. Mausta curry limen mehulla.  Tarjoile riisin kanssa. NAM!

Tänä keväänä meidän yksi ilmastoteko tulee myös olemaan (kasvisruuan osuuden entisestään lisäämisen ohella) se, että meidän uudessa kodissa saamme monipuolisen ja hyvän jätteiden lajittelusysteemin käyttöön. Omakotiasumisessa kaikki tulee olemaan meidän omalla vastuulla, eikä voi enää nojata taloyhtiön vastuuseen oikeanlaisten jätepisteiden järjestämisessä. Onneksi lähellä meidän kotia sijaitsee myös lähin kunnan kierrätyspiste, jonne voimme käydä viemässä muovit, metallit, lasit ja muut. Biojäteastia tai kompostori meidän sen sijaan pitää hommata itse ja tulenkin selvittelemään tähän sitä kaikkein kannattavinta vaihtoehtoa.

Vaikka joka kerta puhuessani näistä asioista saan myös syyllistystä niistä asioista, joissa emme ole täydellisiä, koen tärkeäksi avata suuni. Minulla on mahdollisuus kannustaa muita syömään kasvisruokaa ja tekemään pieniä hyviä valintoja ja haluan käyttää sen mahdollisuuden viisaasti. Jos voin kannustaa edes yhtä ihmistä tekemään jotain ilmaston hyväksi, se on sen arvoista. Siksi me ensi lauantaina bailataan pimeässä diskossa ja vietetään Earth Houria. Tule säkin mukaan!

OSALLISTU EARTH HOURIIN:

Earth houria vietetään lauantaina 28.3. klo 20.30-21.30. Voit osallistua yksinkertaisesti sammuttamalla valot silloin, mutta toki voit keksiä myös muuta hauskaa tekemistä pimeässä! Osallistukaa tekin WWF:n Earth Houriin (tästä pääsette Earth Hourin FB-tapahtumaan) ja jakakaa omia tunnelmianne somessa hashtagilla #EarthHourSuomi. 

Miten sinä ajattelit osallistua Earth Houriin? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n & Indieplacen kanssa.

Olen jo aiemmin kertonutkin, että toimin WWF:n kautta norppakummina. Kummiksi päädyin vuonna 2014 kun asematunnelissa WWF:n feissari nykäisi mua hihasta. Mulla oli jo silloin suuri heikkous hyviin myyntipuheisiin, mutta tykkäsin erityisesti siitä, että WWF:n kohdalla kyse ei ollut ainoastaan hyvästä myyntipuheesta vaan konkreettisista asioista ja toimista, joihin mulla oli oikeasti mahdollisuus vaikuttaa. Lähdin mukaan siinä saman tien summalla, joka oli 12 euroa kuukaudessa. Meillä oli silloin rahasta tiukkaa, järjestimme häitä ja niissä oli paljon kuluja, eikä meillä ollut varaa mihinkään ylimääräiseen vain yhden aikuisen keskivertotuloilla. Mua jännitti kertoa Otolle, että olin ryhtynyt kummiksi juuri siksi, koska oltiin yhdessä puhuttu, että yritetään säästää. Se tuntui kuitenkin niin tärkeältä, että lähdin samantien mukaan ja toivoin vaan, että se on Otolle ok. Otto ei epäröinyt hetkeäkään kun kerroin, vaan oli vaan iloinen, että olin lähtenyt mukaan.

12 euroa kuukaudessa oli kuitenkin niin pieni summa, että se tuntui mahdolliselta ja olikin sitä. Kertaakaan näinä vuosina en ole edes huomannut sen katoamista mun tililtä suoraveloituksena, vaikka tiesin, että se sieltä menee. Nykyisin olen nostanut summaa hieman suuremmaksi, koska pystyin, mutta jo kuusi vuotta sitten feissari kertoi hyvin selkeästi mitä meidän norppakummien tuella saa aikaan. Ne olivat isoja, konkreettisia ja tärkeitä asioita:

• Hankitaan varusteet kinoskolaajille apukinoskolauksiin
• Katetaan saimaannorpan poikasten pesälaskentojen kulut
• Tuetaan taloudellisesti saimaannorpan suojelututkimusta
• Laaditaan vaatimuksia ja aloitteita päättäjille
• Kehitetään norpparekisteriä suojelutyön tueksi

Ja täytyy myös huomioida se, että 12 euroa kuukaudessa on vuodessa jo 144 euroa. Viidessä vuodessa jo 720 euroa. Pienistä summista kasvaa suuria, kun on säännöllinen kuukausilahjoittaja. Säännöllinen kuukausilahjoittaminen mahdollistaa pitkäjänteisen ympäristön ja luonnon suojelutyön.

Jos haluat nähdä videon apukinoskolauksista, WWF:n Facebook-sivuilta löytyy.

Tykkään siitä, että mulle kerrotaan aina WWF:n kummikirjeissä mitä mun lahjoittamalla rahalla on tehty.  Kun WWF aloitti norppien suojelun vuonna 1979, Saimaassa ui hieman yli 100 norppaa. Vuonna 2019 yksilöitä arvioitiin olevan jo yli 400. Kannan kasvu on selkeä osoitus suojelutyön onnistumisesta, mutta tehtävää riittää, sillä ilmastonmuutos uhkaa norppien tulevaisuutta. Viime vuosien aikana norpille on kolattu aina tarvittaessa apukinoksia pesimistä helpottamaan, mutta apukinoksia ei voida kolata, mikäli lunta ja jäätä ei ole.

Norppa on pesimisessään täysin riippuvainen lumesta ja jäästä. Tämä talvi onkin ollut erityisen surullinen, sillä kumpaakaan ei juuri ole ollut eteläisellä Saimaalla. Jos lumikinoksia ei synny itsestään tai niitä ei kolata, kuutit syntyvät jäälle, missä ne ovat täysin paljaana, vailla suojaa kylmältä, häirinnältä ja pedoilta. Esimerkiksi apukinosten kolaaminen, norppatutkimuksen tukeminen sekä norppien pesien ja poikasten laskeminen ovat juuri niitä konkreettisia toimia, joita voidaan tehdä ainoastaan kuukausilahjoittajien tuella.

Haluan opettaa meidän lapsille luonnon monimuotoisuutta ja muiden auttamista jo pienestä asti ja tämä on yksi niistä asioista, joissa koen näyttäväni heille esimerkkiä. Mä en ole täydellinen, enkä voikaan olla, mutta pyrin auttamaan niissä asioissa, missä voin. Koko ajan sellaisia asioita tulee lisää, vaikka en ehdoton olekaan. Mun on täytynyt opetella tämä tiedon hakemisen kautta vuosien varrella, mutta haluan, että mun lapsille luonnosta ja ilmastosta välittäminen ja huolehtiminen on tärkeä osa elämää jo pienestä asti. Sen lisäksi, että puhutaan paljon eläimistä, luonnosta ja ilmastosta, me luetaan yhdessä norpan kuulumisia ja ollaanpa haaveiltu apukinosten kolaajiksi lähtemisestäkin yhdessä, kunhan lapset vähän kasvavat.

Tämä kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen vuonna 2014 oli mulle varmaan ensimmäinen ja yksi helpoimpia askeleita alkaa tehdä parempia valintoja, koska se ei vaatinut itseltäni mitään muutosta missään, ainoastaan pienen summan rahaa, jolla oli iso vaikutus. Siitä oli hyvä aloittaa näiden asioiden tiedostaminen ja huomioiminen.

WWF:n missio on: Suojelemme luontoa ja ratkaisemme maapallon vakavimpia ympäristöongelmia innostamalla ihmiset mukaan muutokseen luonnon, ympäristömme ja hyvinvointimme puolesta. Aivan älyttömän arvokasta työtä. WWF n kasvanut pienestä, uhanalaisten lajien suojeluun keskittyvästä järjestöstä maailman vaikuttavimmaksi ympäristöjärjestöksi, jolla on toimintaa jo yli 100 maassa.

Vaikka olen itse norppakummi, tällä hetkellä maailma kaipaa kummeja ihan kaikille eläimille. Australian metsäpaloissa kuoli arvioiden mukaan satoja miljoonia eläimiä, mikä on aivan käsittämätön määrä. Jos me haluamme säilyttää luonnon monimuotoisuutta ja eläinlajeja myös lapsille ja lapsenlapsille, nyt täytyy toimia. Me voimme yhdessä vielä vaikuttaa tulevaisuuteen. WWF:n henkilökunta tekee päivittäin arvokasta työtä sen hyväksi, että tuleville sukupolville jäisi elinkelpoinen planeetta.

Tässä muuten pari kuvaa meistä syyskuulta 2014, jolloin kirjoitin WWF:n työstä ekan kerran blogissani. Tuo sama kuvassa näkyvä WWF:n jääkarhupehmo on bongattavissa myös tuoreemmista kuvista, sillä se on edelleen yhden meidän lapsista rakkain pehmo ja aina mukana. 

Kun liityt WWF:n yleiskummiksi, tukesi menee aina sinne, missä avun tarve on suurin. Nyt WWF kampanjoi vahvasti luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi ja ilmastokriisin hillitsemiseksi. WWF:n sivuilta voit myös lukea lisää siitä, mihin kummien lahjoittamia varoja käytetään. Lahjoittajaksi on edelleen mahdollista ryhtyä sillä samalla 12€/kk summalla, jolla minäkin lähdin aluksi mukaan, mutta toki summa voi olla korkeampikin. Kummina saa ajankohtaista tietoa luonnon tilasta ja tukijuuskohteesta niin uutiskirjeiden, kummiuutisten kuin WWF-lehdenkin muodossa.

Mitä enemmän meitä kummeja on, sitä vahvempia olemme yhdessä! Mä toivon, että mahdollisimman moni jolla vain on pienikin mahdollisuus lähtisi tähän mukaan. Se antaa ainakin mulle tosi paljon, kun tiedän, että kummina autan ja tuen luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Ensi viikolla, 30.3. vietetään taas Earth Houria. Monella on se virheellinen käsitys, että Earth Hour on joku sähköttömyys-tunti tai energiansäästötempaus. Oikeasti Earth Hour on WWF:n järjestämä maailman suurin ilmastotapahtuma, johon ihan kaikki voivat osallistua. Tapahtuman aikana näytetään valomerkki ilmaston puolesta sammuttamalla turhat valot. Tämän symbolisen eleen avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä päättäjille. Varsinkin näin vaalien alla on mun mielestä vielä ihan extratärkeää näyttää se voima, mikä meistä ihmisistä löytyy ja kertoa, että huoli ilmastosta on suuri ja kaipaamme päätöksiä, jotka ovat kestäviä ilmaston kannalta.

Tänä vuonna Earth Hourin teemana on ”Osallistu maailman suurimmalle kynttiläillalliselle ilmaston puolesta”. Tapahtuman keskiössä on siispä tänä vuonna erityisesti ympäristöystävällinen ruoka. IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin mukaan on lähes mahdotonta rajata ilmaston lämpeneminen tavoiteltuun 1,5 asteeseen ilman ruokavalion radikaalia muutosta. Tällä muutoksella tarkoitetaan erityisesti lihankulutuksen muutosta. Meillä Suomessa syödään jopa 81 kiloa lihaa per henkilö vuodessa. Se on paljon! Ruoka muodostaakin jopa viidenneksen meidän hiilijalanjäljestä eli saman verran kuin liikenne. Huh! Tuoreen tutkimuksen mukaan ilmaston kannalta olisi kestävää syödä punaista lihaa korkeintaan kerran viikossa. (lähde: https://www.earthhour.fi/tietoa/ruokatietoa/)

Jos eri suositusten mukaan terveyden kannalta sopiva kerta-annos punaista lihaa on 70-100g, se tarkoittaa mun logiikalla, että meidän tulisi päästä tuosta 81 kilosta henkeä kohden siihen, että lihaa syötäisiin maksimissaan 5,2kg vuodessa per henkilö. Sinne on vielä todella pitkä matka koko maan laajuisesti.  Mä olen ylpeä voidessani todeta, että me aletaan olla tuossa ilmaston kannalta kestävässä tavoitteessa meidän perheen punaisen lihan syömisen osalta.

Vähentäminen ei ole tapahtunut hetkessä, vaan pikkuhiljaa ja luonnollisesti. Kun ei olla pakotettu luopumaan itseämme lihasta, vaan ennemmin etsitty maistuvia ja kiinnostavia uusia kasvisruoka-aineksia ja -reseptejä, ei ole tuntunut siltä, että jostain joutuisi luopumaan. Ennemminkin ollaan vaan saatu uusia maukkaita ruokia repertuaariin ja lihan syöminen on vähentynyt siinä samalla kuin itsestään. Mä haluan aina jos mahdollista ajatella sen kautta, mitä hyvää saan, kuin sen kautta mistä joudun luopumaan. Meillä on Suomessa ihan älyttömän hyvä tilanne, koska esimerkiksi laadukkaita ja maukkaita kasviproteiineja on todella paljon erilaisia tarjolla ja kaupoista löytyy muutenkin nykyään valtavasti vegevaihtoehtoja.

Kyse ei ole ruuan ilmastovaikutuksissa pelkästään siitä, mitä me ihmiset syömme, vaan myös siitä mitä ruuaksi kasvatettavat eläimet syövät. Esimerkiksi yli 80 prosenttia Suomeen tuotavasta soijasta menee eläintuotantoon. Suurin osa siitä sikojen ja broilerien ruoaksi. Vaikka nauta ja lammas ovat sian ja broilerin lihaa huonompia ruokavaihtoehtoja ilmaston kannalta, myös broilerien ja sikojen kasvatus kuormittaa ilmastoa liikaa.

Soijaviljelmien alta kaadetaan sademetsiä, mikä taas heikentää luonnon monimuotoisuutta. Se ajaa villieläimet ahtaalle ja pienentää samalla hiilinieluja. Reilussa 40 vuodessa villieläinten määrä onkin romahtanut. Me ihmiset syömme villieläimiltä elintilat, pilaamme maaperän ja lisäämme hiilidioksidia, metaania ja dityppioksidia ilmakehään. Soija olisi loistavaa ruokaa ravintoarvoiltaan  myös meille ihmisille, mutta tällä hetkellä suurin osa soijasta kulkeutuu meidän lautasille eläinten kautta. (lähde: https://www.earthhour.fi/tietoa/ruokatietoa/)

Vaikka suurin osa ruuan ilmastovaikutuksista syntyykin alkutuotannossa, ruuan hiilijalanjälki koostuu monesta muustakin asiasta, kuten sen kuljetuksesta. Me suositaan nykyään mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi satokausituotteita, lähellä tuotettua sekä sertifioituja ruoka-aineita. Monet ulkopuolisten toimijoiden sertifikaatit takaavat, että ruoka on tuotettu ympäristön kannalta kestävämmällä tavalla kuin sertifioimattomat vaihtoehdot. Joitakin mun ostopäätöksiä ohjaavia sertifikaatteja ovat esim. UTZ-sertifiointi kahvi- ja kaakaotuotteissa ja MSC-sertifiointi kala- ja äyriäistuotteissa. Myös WWF:n kalaopas kannattaa tsekata, jos haluaa lisätietoa vastuullisista kalavalinnoista.

Kun puhutaan siitä, miten ruoka vaikuttaa ilmastoon, on hyvä muistaa myös ruokahävikin minimoiminen. Jos ruokaa heittää roskikseen, on kaikki sen siihen asti aiheuttama haitta ilmastolle ja ympäristölle ollut aivan turhaa. Ruuanjämät menevät loistavasti lounaaksi ja niitä voi jatkojalostaa uusiinkin ruokiin. Nykyisin on myös paljon tarjolla erilaisia palveluita kauppojen ja ravintoloiden ruokahävikin vähentämiseen, ja mikä parasta: samalla voi saada itselleen tosi hyviä ruokia paljon edullisemmin kuin tavallisesti.

Me ei todellakaan olla ruuan kuluttajina täydellisiä ja meillä on paljon vielä parannettavaa myös ilmaston kannalta. Tärkeintä on kuitenkin, että yritetään parhaamme ja huomioidaan näitä asioita aktiivisesti arjessa, joka päivä. Pienilläkin teoilla on merkitystä ja yhdessä pienistä valinnoista ja muutoksista muodostuu kestävämpi elämäntapa. Itseltään ei tarvitse kieltää kaikkea (edes ilmaston mielestä), mutta on hyvä miettiä mikä vaikutus niillä omilla valinnoilla on kaikkien meidän yhteiseen tulevaisuuteen. Jo se, että lisää yhden kasvisruokapäivän viikkoon vaikuttaa merkittävästi, ja ainakin mun kokemuksella se yksi kasvisruokapäivä laajenee siitä helposti ajan saatossa siihen, että viikossa onkin enää yksi punaisen lihan päivä.

Mulle yksi suuri valinta yli vuoden ajan on ollut se, että en mainosta enää blogissani lihaa. Olen kieltäytynyt lukuisista lihakampanjoista tänä aikana. En myöskään jaa enää omia lihaa sisältäviä reseptejä, koska en halua enää kannustaa ketään kuluttamaan yhtään enempää lihaa. Lähden myös riemusta kiljuen mukaan jokaiseen kampanjaan, jossa puhutaan ilmastosta tai jaetaan ympäristön kannalta kestävämpiä reseptejä teille. Siksi mulle on suuri kunnia olla mukana tässä WWF:n kampanjassa jakamassa näitä asioita mahdollisimman monelle.

Me järjestettiin Oton ja lasten kanssa hieman etuajassa kynttiläillallinen olkkaripiknikin muodossa. Se oli lapsista hurjan hauskaa ja jännittävää. Valmistettiin illalliseksi teeman mukaisesti kasvisruokaa. Silloin aikanaan kun itse lähdin kokeilemaan ekoja kasvisruokareseptejä, koin mausteisen ruuan kaikkein helpoimmaksi lähestyä. Yksi ekoja kasvisruokia, joka maistui musta ihan super hyvälle, oli nachopelti tai nachovuoka. Haluan rohkaista kaikkia, jotka eivät yleensä itse kokkaa kasvisruokaa kokeilemaan tätä super helppoa reseptiä, jonka avulla kasvisruokiin on helppo lähteä tutustumaan! Toki tämä on kelpo resepti ihan kaikille muillekin ja maistuu hyvin myös lapsille.

Nachovuoka neljälle (vegaaninen)

1pkt maustamatonta kasviproteiinia (esim. Härkis tai nyhtökaura) tai tex mex -maustettua kasviproteiinia

1ps taco-maustetta (paitsi jos käytit maustettua kasviproteiinia)

1prk mustapapuja

1 punasipuli

2 tomaattia

2 avokadoa

1/2 limen mehu

1 prk maissia

1 purkki omavalintaista salsaa, meidän suosikki hedelmäinen tropical salsa

1 ps nachoja

1prk kaura fraichea

1ps vegaanista ”juusto”-raastetta

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä nachot uunivuokaan tai uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Valuta ja huuhdo mustapavut. Jos käytät maustamatonta kasviproteiinia, lämmitä se pannulla yhdessä taco-mausteen ja valutettujen ja huuhdottujen mustapapujen kanssa. (maustetun voit sekoittaa papujen kanssa kylmänä). Levitä kasviproteiini-papuseos nachokerroksen päälle. Lisää ”juustoraaste” ja paista uunissa n. 10 minuuttia. Pilko sillä aikaa tomaatti, sipuli ja avokadot sekä valuta maissit. Purista limen mehua avokadojen päälle. Tarjoile nachovuoka tuoreiden vihannesten, kaura fraichen ja salsan kanssa. Lisäksi voit tehdä kaveriksi itse guacamolea.

Guacamole neljälle

2 syöntikypsää avokadoa

1 tomaatti

1 pieni punasipuli

1 punainen medium chili

1/2 limen mehu puristettuna

kourallinen tuoretta korianteria

1 tl (reilu) sokeria

ripaus suolaa ja mustapippuria

Poista avokadoista siemenet ja kuoret. Halkaise ja kuori sipulit ja halkaise tomaatti, pilko chili muutamaan palaan. Lisää kaikki ainekset paitsi tomaatit kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella tai sauvasekoittimen silppuriosalla.  Lisää sitten tomaatit ja surauta vielä kerran nopeasti kaikki sekaisin. Tarjoile tex mex -ruuan kanssa.

Earth Houria vietetään ensi viikon lauantaina 30.3. klo 20.30-21.30. Meillä yleensä lapset ovat jo siihen aikaan nukkumassa, mutta ajattelin, että ensi viikolla he saavat valvoa. Syödään vaikka iltapala yhdessä pimeässä ja jutellaan näistä asioista, niinkuin juteltiin tämän olkkaripiknikin aikanakin. Mä toivon, että ensi viikon lauantaina ihan jokainen koti, jonka ikkunat näkyvät meidän ikkunoista, on pimeänä. Osallistukaa tekin Earth Houriin (tästä pääsette Earth Hourin FB-tapahtumaan) ja jakakaa omia tunnelmianne somessa hashtagilla #EarthHourSuomi. Mä postaan silloin meidän fiiliksiä mun Insta Storiesiin mun @iinalaura -tilillä.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Olen toiminut WWF:n kummina nyt reilut kolme vuotta. Muistan vieläkin sen päivän kun ryhdyin kummiksi: olin kävelemässä Helsingin rautatieaseman asematunnelissa pikavauhtia metroon, että ehtisin tapaamaan Oton ja tytöt ja mentäisiin yhdessä ruokakauppaan päivän jälkeen. Matkalla tunnelista liukuportaisiin mut pysäytti kuitenkin WWF:n edustaja, joka oli siellä värväämässä kummeja Saimaan norpille. Ensin en meinannut pysähtyä, koska mulla oli oikeasti kiire, ja tiesin että Otto ja tytöt odottivat. Mutta jotenkin mä vaan pysähdyin, ja sitten jäin siihen kuuntelemaan kaiken infon, ja kyselin vielä lisää, ja lopulta värväydyin sitten kummiksi.

Kummiksi ryhtyminen oli helppoa, ja kummina oleminen on vielä helpompaa kummille itselleen: multa menee vaan suoraveloituksena tietty summa kuukaudessa norpille, eli mun ei tarvitse itse tehdä yhtään mitään. Jos kuitenkin haluan, voin osallistua kummina enemmänkin. Saan WWF:n kummilehden säännöllisesti, ja saan sähköpostiini raportteja siitä miten norpat ovat kummien lahjoituksista hyötyneet. Lisäksi voisin osallistua kummeille järjestettäviin tapahtumiin, joita on aina välillä.

Mulle on tärkeää se, että tiedän, että mun  rahat menee oikeasti suoraan norppien auttamiseen, ja on mahtavaa nähdä millaisia tuloksia niillä saadaan aikaan. Esimerkiksi viime talvena norpille kolattiin apukinoksia, jotta ne saivat pesiä rauhassa ja synnyttää poikasia, vaikka lunta ei ollut satanut tarpeeksi. WWF:n työntekijät ja vapaaehtoiset konkreettisesti kolasivat siis kymmeniä apukinoksia lumesta Saimaalla – sen konkreettisempaa luonnonsuojelutyötä on vaikea kuvitella. Apukinokset tarjoavat vähälumisina talvina saimaannorpan poikasille korvaamatonta suojaa kylmyyttä, petoja ja häirintää vastaan. Ilman ilmastonmuutosta norpilla riittäisi lunta joka talvi, mutta talvet ovat lämmenneet vuosi vuodelta ja ilman apua norpat eivät enää pärjää. 

Viime vuosi oli historian lämpimin vuosi, ja sen takia uusia Lumi-kummeja tarvitaan kipeästi! Lumi-kummit tukevat eläimiä ja luonnonsuojelutyötä vähän laajemmin kuin me norppakummit. Lumi-kummit tukevat arktista suojelutyötä, jonka tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä lumesta ja jäästä riippuvaisten lajien suojeleminen. Lumi ja jää merkitsevät monille lajeille turvaa ja piiloa, synnytys- ja pesäpaikkaa, kulkutietä, ravinnonlähdettä, sekä saalistus- ja lepopaikkaa. Ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa arktisten lajien elämää jo nyt monella eri tavalla.

Ilmaston lämpeneminen uhkaa arktisen alueen ainutlaatuista luontoa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat juuri arktisilla alueilla kaikkein suurimmat: arktinen alue lämpenee nimittäin yli kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo. Esimerkiksi jääkarhut ovat kuolemassa sukupuuttoon kun jäätiköt sulavat. Alueella on tärkeä rooli maapallon ilmaston säätelyssä, ja jäätiköiden sulaminen vaikuttaa merenpinnan nousuun kaikkialla maapallolla. Jos ilmastonmuutos etenee nykyistä tahtia, sillä on suuria vaikutuksia meihin kaikkiin. Suomikin on arktinen maa, ja monet meidän lajeistamme, kuten naali ja itämerennorppa, ovat arktisia lajeja. Vaikutukset eivät kuitenkaan ulotu pelkästään eläimiin, vaan meidän kaikkien elämään. (WWF: Arktinen alue)

WWF tekee tärkeää työtä, josta yli puolet rahoitetaan yksityisten ihmisten lahjoituksilla. WWF:n työhön arktisilla alueilla kuuluu mm. ilmastonmuutoksen hillitseminen, lajien suojelu niiden elinympäristössä, luonnonsuojelualueiden perustaminen sekä luonnonvarojen ryöstämisen estäminen. WWF:n perustaa ja varustaa jääkarhupartioita, suojelee naaleja Suomen Lapissa ja lainaa öljyntorjuntajoukkojen osaamista arktisille alueille.

Kyllä sen huomaa ihan maallikkokin, että talvet on nykyään paljon lämpimämpiä kuin mun omassa lapsuudessa. Silloin lunta oli joulukuusta maaliskuuhun vähintään, ja kovia pakkasiakin pitkiä aikoja putkeen. Toki talvien lämpötilat vaihtelevat joka vuosi, mutta fakta on että nykyään talvet ovat lämpimämpiä. Jos tulee päivä jolloin pääsee pulkkamäkeen tai saa tehtyä lumiukon, se päivä todella kannattaa käyttää siihen, koska ei ole mitään takeita että seuraavana päivänä enää olisi tarpeeksi lunta. Meidän lapset eivät enää saa kokea samanlaisia talvia kuin mun omassa lapsuudessa oli, koska suurimman osan talvesta on yleensä lumetonta ja märkää. Mun lapsuudessa oli ihan ok lähteä meren jäälle kävelemään tai hiihtämään, nykyään ei tulisi mieleenkään lähteä noille ohuille jäille talsimaan.

Ilmastonmuutos ja arktisten alueiden lämpeneminen on helppo unohtaa päivittäisessä arjessa, mutta se ei poista sitä faktaa että se tapahtuu koko ajan, joka päivä, joka sekunti. Tärkeintä on kiinnittää arkipäivässä huomiota siihen millaisia valintoja itse kuluttajana ja esimerkiksi vanhempana tekee. Mutta auttaa voi myös helposti ryhtymällä Lumi-Kummiksi. Pienin lahjoitussumma on vain 8 euroa kuukaudessa, joka ei todellakaan paljoa kenenkään lompakkoa rokota. Saman verran menee leffanvuokraukseen ja karkkeihin, tai yhteen pikaruoka-ateriaan kerralla. Siitä on kuitenkin vuositasolla jo iso hyöty. Ja jos pystyy, voi toki lahjoittaa enemmänkin.

Niin kuin kerroinkin, Lumi-kummiksi ryhtymisen jälkeen ei tarvitse tehdä mitään jos ei halua, vaan lahjoitussumma lähtee kuukausittain tililtä suoraveloituksella. Lahjoittaa voi myös kertalahjoituksena. Se on loistava aineeton lahjaidea jouluun tai vaikka nyt isänpäivään heille, joilla on jo kaikkea.

Lumi-Kummi KILPAILU: Voita liput Planeettamme Maa -konserttiin Hartwall Areenalle 24.2.2018. Miten nykytalvet eroavat lapsuutesi talvista? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja voita kahden hengen lippupaketti Planeettamme Maa -konserttiin. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 16.11.2017 asti, ja tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan!

Käy ihmeessä lukemassa lisää Lumi-kummiudesta WWF:n sivuilta, tai tee kertalahjoitus joululahjaksi tai isänpäivälahjaksi, tai vaikka ihan muuten vain. Jokainen euro on tärkeä!