Viikon arkikuva 5/52

14.02.2020

Arkikuvan paluu! Viime viikolla meillä oli reissua ja synttäreitä ja tavallinen arki jäi aika minimiin. Siksi tämä postaussarjakin oli tauolla viikon, kun ajatuksissa tai postauskalenterissa ei oikein ollut arjelle tilaa jet lagin, matkustamisen ja synttärijärjestelyiden lisäksi. Viikon arkikuva on kyllä noussut nopeaksi yhdeksi mun suosikeista, koska se on niin rento postaussarja täynnä rakkaita hetkiä meidän arjesta. Tämän viikon arkikuva on otettu ravintolassa. Käytiin 3-vuotiaan vapaapäivänä hänen kanssaan syömässä lounasta ja meillä oli aika hauskaa, kuten kuvasta näkyy.

Tämä on juuri sellainen kuva, jota en välttämättä laittaisi kuvitukseksi mihinkään ”normi” postaukseen. Koska mulla on tässä kaksari, mulla on epäedullinen kuvakulma ja lapsellakin on ketsuppia naamassa. Jokin aika sitten en kyllä olisi uskaltanut laittaa tätä varmaan arkikuvaksikaan, koska kuvassa näkyy kaikki ne piirteet, joista olen joskus ollut itsessäni epävarma ja joista mulle on täällä kommentoitukin eniten negatiivista. Hampaat, nenä, pyöreät posket. Minä. Mutta miksi mä olisin epävarma itsestäni? Tässä kuvassa meidän kasvoilla näkyy jotain, mitä en usko että sellaisilla ihmisillä on kovin paljon elämässä, jotka haukkuvat muita. Tässä näkyy aitoa onnea ja rakkautta. Ihmisen, jolla on niitä riittävästi, ei tarvitse olla toisille ilkeä.

Epävarmuuden sijaan mä koen iloa, kun mä katson tätä kuvaa. Mä muistan, miten ihana hetki tuohon kuvaan tallentui. Meillä oli niin hauskaa, että naurettiin vedet silmissä. 3-vuotiaat ovat aivan käsittämättömän hauskoja. Heillä on hienoja ja oivaltavia kysymyksiä ja teräviä huomioita elämästä. On hauskaa saada kuulla ja nähdä päivittäin, miten meidän kuopus oppii uutta ja ymmärrys kasvaa. On myös ihan mahtavaa, että meillä on yhteinen viikottainen vapaapäivä, jolloin voi keskittyä ihan täysillä häneen ne aamupäivän tunnit, kun isommat ovat koulussa ja eskarissa. Perheajan lisäksi kahdenkeskinen aika jokaisen lapsen kanssa ilman sisaruksia on mun mielestä ihan super tärkeää ja onneksi sitä järjestyy aina.

Vapaapäivinä meillä on yleensä tapana katsoa aamulla kainalokkain piirrettyjä, ulkoilla, lukea kirjoja (tänään luettiin New Yorkista ostamiani lasten kirjoja Coco Chanelista sekä ylläriylläri New Yorkista), käydä lounaalla ravintolassa ja halia paljon. Meidän 3v tykkää hirveästi käydä ravintoloissa ja hän on tottunut käymään ihan pikkuvauvasta asti. Mulle on tärkeää viedä lapsia kaikkiin erilaisiin paikkoihin tutustumaan, jotta he oppivat millaista niissä on.

Tänään meidän lapsilla alkaa hiihtoloma, jes! Siihen liittyen mä näinkin melko lennokasta unta viime yönä. Helsingin Rush-trampoliinipuisto oli menossa kiinni, eikä meillä olisi ollut tarpeeksi aikaa pomppia siellä, niin lähdettiin sitten lentokoneella käymään Amsterdamin trampoliinipuistossa, joka oli auki kaksi tuntia pidempään. Mun unessa lento kesti vain 35 minuuttia, eikä haitannut vaikka unohdettiin koko porukan passit kotiin. Amsterdamissa ei kuitenkaan päästy puistoon asti ja jouduin johonkin ihmeelliseen tunneliin, joka oli täynnä linnunkakkaa. Siis mitä?? Mistä näitä unia oikein tulee! Ollaan siis lomalla oikeastikin menossa käymään tramppapuistossa, mutta täytyy ajoittaa hieman paremmin kuin mun unessa, niin ei tarvitse lähteä Amsterdamiin asti, heh.

Hiihtoloman alun lisäksi tänään on vietetty ystävänpäivää. Mä sain Otolta vaaleanpunaisia ruusuja ja suklaalevyn yllärinä aamulla kun hän vei isommat kouluun ja eskariin! Tuli niin hyvä mieli. Itse olen laittanut monelle ystävälle hyvän ystävänpäivän toivotuksia ja sopinut treffejä. Tällä viikolla sain tutustua myös ihaniin uusiin ystäviin lukupiirissä, jossa olin mukana ekaa kertaa. Ystävät on kyllä ihan hirmuisen tärkeitä ja saan olla valtavan kiitollinen kaikista ihanista tyypeistä, joita mun ja meidän ympärillä on. Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle!


13 Responses to “Viikon arkikuva 5/52”

  1. Nimetön sanoo:

    Itse olen miettinyt juurikin ”epäedullisen kuvakulman” merkitystä. Kun ihmisen kanssa ollaan livenä, sitä toista ihmistähän nähdään vähän joka kulmasta ja usein kun tämä toinen julkaisee kuvan vaikkapa somessa, itsekseen miettii: ”Miten hän on saanut itsestään tuon näköisen?!”.
    Sinänsä siis jännä, miksi ei saa näkyä vaikkapa sitä kaksoisleukaa, etenkin jos sellainen tulee aina kun nauraa?
    Voisi olla aika voimauttavaakin kuvailla itseään kaikista mahdollisista kuvakulmista ja tutkailla miltä näyttää muualta kuin niistä ”edustavista” (joskus hyvin harhaanjohtavista) kuvakulmista.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Tosi hyvää pohdintaa! Ja siis ihan totta, livenähän sitä näkee toisen ihan eri tavalla. Mulla esim. ei tule aina kaksoisleukaa kun nauran, mutta yleensä silloin kun nauran täysin rentona ja estottomana (kuten oman perheen kanssa) niin sitten se tulee. 😀 ja ärsyttää sekin, että miksi kaksoisleuka on muka niin paha tai ruma asia, eihän se todellakaan ole! Se on yleinen juttu!

      Toi onkin hyvä vinkki, että voisi kuvata itseä kaikista mahdollisista kuvakulmista! IHanaa viikonloppua sinne ja kiitos kun kommentoit <3

  2. Iida sanoo:

    Niin ihana kuva! Tuli hyvälle mielelle pelkästään tuota katsoessa😊 tunnelma välitty tänne asti. Ihanaa lomaa teille!

  3. N sanoo:

    Nää on just niitä asioita, jotka huomaa vain itse. 😊 Mä kun avasin postauksen, katsoin, että onpa ihanan iloinen ja onnellinen kuva ja aloin lukemaan. Mitään sen tarkempaa en siitä huomannut (okei, Novan ihanan Leijonakuningas-paidan kyllä😍). Sitten vasta luettuani sun listaamista ”epäkohdista” oli pakko palata tarkistamaan ja etsimään ne kuvasta. Ja siis tunnistan itseni, ihan samalla tavalla arvioin kuvia itsestäni enkä julkaise niitä lähinnä ikinä minnekään.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No sehän siinä, et suurimmalle osalle onkin asioita, jotka huomaa vain itse (onneksi). Mulle ne on asioita, joista mulle on huomauteltu vuosien ajan täällä. 😀 Mutta kiitos hurjasti kauniista sanoista <3 Mutta mä oon aivan varma, että sä oot ihana ja kaunis just omana itsenäsi!

  4. Anskukka sanoo:

    Ihana, aito ja tunnetta täynnä oleva kuva, josta huokuu lämpö ja rakkaus arjen keskellä!

  5. Hieno arkikuva, ketsuppeineen kaikkineen. Arki on parasta <3 Hyvää lomailua, olkoon säät aurinkoisia ja iloa tulvillaan <3

  6. Alina sanoo:

    Se on jännä miten itseään katsoo kriittisin silmin, vaikka niin kuin N kirjoitti, mäkin katsoin miten ihana kuva ja miten aitoa iloa siitä huokuu. Sitten luin mitä olit kirjoittanut ja piti oikein katsoa kuvaa uudelleen. Silti mä en nähnyt mitään kaksoisleukaa tai ketsuppia kasvoilla, vaan sen hauskan hetken!
    Mutta ymmärrän kyllä pointin, koska itse katson omia kuvia samanlaisin kriittisin silmin. Ehkä jokin päivä ei tarvitsisi (kuvissa) yrittää aina näyttää parastaan vaan näyttää just siltä, miltä näyttää aina muutenkin

  7. Elbatar sanoo:

    Hei Iina! Tosi hauska nähä taas arki postausta, ei mikää ihme et nykin reissun jälkee tuu jet lageis postattuu 🙂 onhan se ihan out of this world experience salee ollu! Siitä puheen ollen, ois mielenkiintoista kuulla miten selviydyitte jet lageist? Varmaa erikoista ku kuula on aikaeron myötä jumissa ja lapset pyörii innokkaasti reissusta kysellen? Ois cool postaus aihe, vähemmän on itsellä kokemusta, ku pisin reissu atm lapsen tulon jälkee on yks yö Virossa..

  8. Kirmi sanoo:

    Musta toi on ihana kuva! Jo ennen tekstiä ajattelin, että tämä on ehkä suosikkikuvani sun kuvista blogissasi (jota olen lukenut siis tooodella kauan). Tuossa näytät niin onnelliselta, rennolta ja aidolta. Äitinä tietää, mitä tuohon hetkeen mahtuu. <3 olet kaunis, Muistathan sen aina Iina.

  9. Jensku sanoo:

    Aivan mahtava kuva, tälläset kuvat on just parhaita, eikai kellään voi olla niin tylsä elämä että oikeasti tutkii kuvan niin pikku tarkkaan että löytäisi varmasti jotain sanomista, lisää tälläsiä ihan normin postauksiinkin, ihan mahtavaa!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.