Arkeen paluu hiihtoloman jälkeen

25.02.2020

Tultiin takaisin kotiin Oulusta ja meillä oli kyllä siellä niin kivaa! Lasten hiihtoloma kului kuin siivillä, kun Oulussa oli niin paljon kivaa tekemistä ja rakkaita ihmisiä. Meidän hiihtolomalle ei tällä kertaa kuulunut varsinaista hiihtämistä (no okei, ei ole kuulunut vielä ikinä), mutta ulkoilua senkin edestä. Oulussa oli jo valmiiksi lunta ja viikonloppuna sitä satoi vielä reippaasti lisää. Kun me lähdettiin sieltä, Oulu oli vihdoinkin se ihana ja kaunis talven ihmemaa, jollaisesta ollaan haaveiltu koko alkuvuosi.

Hiihtoakin on kuitenkin luvassa, sillä lähdetään ensi viikolla vielä Oton perheen kanssa mökkeilemään ja laskettelemaan! Vanha alppihiihtovirtuoosi Otto palaa rinteeseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja saa samalla opettaa meidän lapsetkin laskettelemaan (ja mut). Mä olen itse lasketellut kaksi kertaa koko elämäni aikana ja meidän esikoinen on ollut kaksi kertaa laskettelemassa, mutta nuorimmat pääsevät ensi viikolla rinteeseen ekaa kertaa. Onneksi Oton perheessä on monta taitavaa laskettelijaa, niin opettajia riittää meille kaikille noviiseille. Siitä tulee varmasti hauskaa ja jännittävää!

Jotenkin hassua, että ei olla aikaisemmin lähdetty porukalla laskettelemaan, kun joskus alppihiihto on ollut puolet Oton elämästä. Mutta hei, kerta se on ensimmäinenkin. Meillä on ollut niin paljon kaikkea muuta hauskaa, että laskettelu ei ole käynyt edes mielessä. Mutta voi olla, että tämän jälkeen laskettelukärpänen puraisee pahemman kerran ja ollaan rinteessä jatkossa joka talvi enemmänkin. Ei voi tietää jos ei kokeile.

Viikonloppuna juhlittiin Oulussa mun tädin nelikymppisiä. Päivällä kahviteltiin ja lapsetkin olivat mukana, mutta illaksi he lähtivät yökylään mummulaan. Enpä ole aikoihin ollut yhtä vauhdikkaissa kotibileissä kuin nämä! Vanhat kunnon kotibileet olivat kyllä niin hauskat ja tanssittiin ja tampattiin ihan hulluna kasari-ysärisoittolistan ja Antti Tuiskun tahtiin. Jos mun nelikymppiset sitten tulevaisuudessa on edes puoliksi näin vauhdikkaat niin olen kyllä onnistunut, hah. Oli ihana juhlia mun tätiä, joka yleensä järjestää kaikille muille juhlia. Kerrankin hän oli illan tähtenä ja mä sain auttaa seremoniamestarina. Vedin mm. tietokilpailua ja pallonheittokisaa, joista jälkimmäisessä olin itsekin mukana ja sain muuten vieläpä eniten palloja koriin! Yllätyin kovasti tästä menestyksestä.

Käytiin Oulussa lasten kanssa leffassa katsomassa uusi Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -leffa joka oli kyllä hauska. Se oli ehkä mun mielestä hauskin Heinähattu & Vilttitossu-leffa tähän asti, jonka myös meidän 3-vuotias jaksoi hyvin katsoa. Leffassa tapahtui koko ajan, eikä se ollut mitenkään liian pitkä vaan juuri sopiva. Leffassa on sympaattisten ja hauskojen juttujen lisäksi kyllä myös yllättävän paljon lällättelyä ja nimittelyä, mikä mua vähän häiritsee.

Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että miksi sellaista pitää ylipäätään näyttää tai opettaa vielä lapsille?  Sellainen toive tulevaisuuden Heinähattu & Vilttitossu -leffoille, että voisiko sitä lällättelypuolta edes aavistuksen vähentää? Olen varma, että hauskan ja viihdyttävän lasten elokuvan saa tehtyä ilman nimittelyä ja lällättelyäkin. Vai mitä olette muut vanhemmat mieltä? Toki Vilttitossun ilkikurisuus ja pikkusiskon kujeilu on nimenomaan se juttukin, mutta olen varma, että sitäkin voi toteuttaa muuten kuin esim. nimittelemällä.

Sellainen spontaani avautuminen, heh. No, ei onneksi ole niin vakavista asioista kysymys ja kyllä siis tykkään sekä kirjoista että leffoista tosi paljon, varsinkin, koska tulee myös oma lapsuus mieleen tutuista hahmoista. Mutta tällaisetkin jutut välillä vanhempana mietityttää, kun meidän kotona muiden haukkuminen tai tahallinen härnääminen ei vaan ole ok. Leffoissa tuo ehkä nimenomaan mietityttää enemmän, koska niissä siihen kiinnittää enemmän huomiota, kun on kuva ja ääni.

Nyt takaisin kiinni arkeen ja kotihommiin, meillä on ainakin viisi koneellista pyykkiä pestävänä, isot ruokaostokset tehtävänä ja paljon töitä ja koulua tälle viikolle. Ihanaa hiihtolomaa, jos lomailette tällä viikolla ja muille mukavaa arkiviikkoa!

PS: Meidän uusi Yhdessä -podcast-jakso ilmestyi eilen ja sen aiheena on ne kolme maagista sanaa, Minä rakastan sinua. Kuinka monelle Otto on sanonut ne ennen mua? Entäs mä ennen Ottoa? Milloin sanottiin toisillemme ekan kerran? Kuinka nopeasti ne voi sanoa? Miten osoitamme rakkautta arjessa ja mitä opetamme rakkaudesta lapsille? Sanommeko omille vanhemmillemme edelleen usein minä rakastan sinua? Mm. näihin kysymyksiin vastaus uusimmassa jaksossa, joka löytyy tuttuun tapaan Spotifysta, Soundcloudista ja Apple Podcasteista.


13 Responses to “Arkeen paluu hiihtoloman jälkeen”

  1. Avatar hiihtohiiri sanoo:

    Ihanaa kun pääsitte nauttimaan lumesta ja talven ihmemaasta! Sitä niin itsekin kaipaisi, on ollut niin onneton talvi! Huippua kun pääsette vielä laskettelureissullekin. Hiihtääkö teidän lapset? Vaikka se nykyyän Helsingin seudulla onkin ehkä vähän haastava harrastus, kannattaa jossain edes tutustuttaa suksilla liikkumiseen ihan perinteisesti murtomaahiihdon tavoin! Niitäkin välineitä voi vuokrata :)

  2. Avatar Yoti sanoo:

    Kävin 4-vuotiaan kanssa katsomassa tuon uusimman Heinähattu ja Vilttitossun. Kiinnitin myös huomiota lällättelyyn ja nimittelyyna ja se osaltaan pilasi muuten tosi hauskaa elokuvaa. Toivoisin elokuvatekijöiden kiinnittävän jatkossa huomiota ettei lällättely ja toisen kiusaaminen ole sopiva paikka repiä huumoria. Hauskuutta elokuvaan saisi varmasti muutenkin.

  3. Avatar Ohjaaja sanoo:

    Ite kyllä tavallaan ymmärrän tuon kommentin tosta lällättelystä ym. Itellä ei omia lapsia ole, mutta olen ollut paljon ohjaajana lastenleireillä, ja me ollaan paljon katseltu lasten kanssa bussimatkoilla js leffailloissa lastenleffoja. Ja kyllä mä kiinnitän leffavalinnoissa jonkun verran tollasiin asioihin huomiota. Koska me ollaan kokoajan yritetty viestittää että minkäänlainen ilkeily toisia kohtaan ei ole ok, niin en haluaisi että elokuvissakaan sitten esim. nimiteltäisi toisia tuohon tyyliin.

  4. Avatar Emminkemmi sanoo:

    Käyttävätkö lapsenne jo kevät vaatteita, lippalakkeja ja lenkkateita ulkona?

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Eivät käytä, nää on kaupunkitakit ja -kengät, kun ollaan just oltu esim. leffassa tai ravintolassa ja kuljettu autolla. :) Ulkoillessa on vielä toppakamppeet ja kunnon kengät ja asusteet.

  5. Avatar Julia sanoo:

    Omaankin korvaan aluksi kirjoissa särähti pahasti heinähatun ja vilttitossun lällättely ja ajoittainen kielenkäyttö. Kuitenkin ymmärrän, että ne ovat ”olennainen” osa kirjaa, ja kyseisen leffan käsikirjoitus vahvasti pohjautuu tähän kirjaan.
    Meidän lapset poimii noita lällättelyjä ”mukavasti” kirjoista ja leffoista, mutta en ole huomannut heidän käyttävän niitä muihin lapsiin. Lähinnä naureskelevat hassuille jutuille, ja tätä tekee koko porukka.

    • Avatar Laura sanoo:

      Meillä on kuunneltu paljon Heinähattu ja Vilttitossu – äänikirjoja Storytelistä, ja ne ovat todella hauskoja. Päätimme kuitenkin unohtaa kirjat hetkeksi sen jälkeen, kun kylässä olleen vieraan lähdettyä nelivuotiaamme tuli sanomaan, että he sanoivat vierasta ”paksuksi pullamahaksi”. Tämä oli juurikin Ärhäkkä koululainen -kirjasta opittu.

  6. Teillä ollut mukava lomaviikko! <3

    Me ei pahemmin lumesta olla päästy nauttimaan, mutta muuten oli
    mukavaa puuhaa museoissa leikkien ja askarrellen.

    Oon miettinyt jos lähtisi 5 veen kanssa katsomaan tuote leffaan.

    https://www.kotonajakaupungilla.fi/

  7. Avatar Anna sanoo:

    Mä en myöskään tykkää jos lastenohjelmista tai lastenkirjoista on lämmittelyä ja nimittelyä. Meillä on 2v Ja 4v lapset, niin jos kirjojakin luen , niin jätän vaan lukematta kohdat missä tuollaista on. Tympeää, kun aikuiset haluaa semmosta laittaa noihin lapsille tarkoitettuihin elokuviin, kirjoihin yms. Mulla ne särähtää kans kovasti korvaan, ja semmosia en halua omille tytöilleni opettaa, koska musta se nimittely yms ei ole yhtään hauskaa.

  8. Avatar Anna sanoo:

    Tarkoitin siis lällättely enkä lämmittely, kiva ennakoiva syöttö :D
    T: Anna

  9. Avatar Laura sanoo:

    Oletko muuten huomannut tän postauksen. Vaikuttaa suoraan kettuilulta sun blogiin. 😬
    https://www.poikienaidit.fi/2020/02/22/aina-ei-kuulu-olla-positiivinen/

  10. Avatar Pinja Niemi sanoo:

    Moi Iina! Haluaisin kysyä ihan rehdisti sun mielipidettä tähän postaukseen https://www.poikienaidit.fi/2020/02/22/aina-ei-kuulu-olla-positiivinen/ kun oot usein tuonut esiin sitä että teillä ei olla eri mieltä, ja muutenkin teidän elämä on tosi me-henkistä. Enkä siis kysy pahalla, mutta kun tää poikkeaa niin vahvasti sun ”elämäntyylistä” ja tässä kuitenkin käytetty myös alan ammattilaisia taustatyössä, niin ois kyllä mukava kuulla että mitä sinä ajattelet. Vaikkapa just tuosta, että lapsi tarvitsee myös konflikteja jne?

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Moikka! Ihan asiallinen postaus ainakin joiltain osin, mutta ei kyllä liity mun mielestä meidän elämään mitenkään. Kyllä meillä ollaan eri mieltä ja kinastellaan ja olen sen kyllä monesti tuonut esiin. Se mitä olen sanonut on, että meillä ei HUUDETA. Mutta kinastella voi ja erimielisyyksiä voi olla vaikka ei huutaisikaan, missään ei sanota, että lasten pitäisi kuulla huutamista ja esimerkiksi toksista riitelyä, se mitä lapsen pitää kuulla on se, kuinka erimielisyyksistä päästään eteenpäin ja kuinka niitä selvitetään. :) Meidän elämä ei myöskään ole pelkkää positiivista, minkä voi täältä lukea aika monesta eri postauksesta. Meillä on surua, sairauksia ja vastoinkäymisiä ihan niinkuin kaikilla muillakin ja olen niitä kyllä tuonut esiin. :)

Kommentoi