Nuoren äidin kirjan opit vuodelta 1947

20.08.2020

Kirppislöydöillä jatketaan, löysin nimittäin kesän aikana SPR:n Kontista mielettömän aarteen: Nuoren äidin kirjan vuodelta 1947, joka on Armas Ruotsalaisen kirjoittama ja Werner Söderström osakeyhtiön kustantama. Minun löytämäni versio on kirjan 8. painos. Ja siis kirjahan ei ole aarre siksi, että siitä löytyisi täydelliset vinkit 2020-luvun mamitsuikkeleille kuten minä, vaan siksi, että monet asiat ovat niin absurdeja, että niitä on vaikea edes käsittää. Halusinkin listata tähän postaukseen kirjan oppeja.

Äidit vuonna 1947 ovat lähteneet äitiyteen aivan erilaisista lähtökohdista kuin me. Neuvolatoiminnan perusteet luotiin Arvo Ylpön toimesta 1920-luvulla ja vuonna 1944 Suomessa annettiin laki, jonka mukaan joka kuntaan oli vuoteen 1949 mennessä perustettava äitiys- ja lastenneuvola. Laki äitiysavustuksesta oli annettu kymmenen vuotta ennen kirjan ilmestymistä, vuonna 1937, mutta vasta n. 2/3 äideistä sai sen silloin. Vasta vuonna 1949 äitiysavustus tuli kaikkien äitien saataville. Lähteet (Kela & Wikipedia).

Vuonna 1938 äitiysavustuksen sai noin kaksi kolmasosaa synnyttäjistä. Silloin äitiysavustuksen arvo oli 450 markkaa kutakin syntyvää lasta kohden. Summa vastasi runsasta kolmannesta teollisuustyöntekijän kuukauden keskipalkasta. Avustus myönnettiin raha- tai luontaisavustuksena tai osittain kummassakin muodossa.” (Kela.fi)

Listasin omasta mielestäni mielenkiintoisimpia neuvoja, joita 73 vuotta sitten annettiin äideille koskien raskautta, synnytystä, lapsivuodeaikaa, imetystä ja vauvan ensimmäistä vuotta. Neuvot ovat suoria lainauksia kirjasta. Osa niistä on yllättävän samankaltaisia kuin nykypäivänä – osa taas tuntuu ihan käsittämättömiltä.

Nuoren äidin neuvot vuonna 1947

Raskausaika:

– ”Raskaan naisen elintavat olkoot ylimalkaan mahdollisimman samanlaiset, kuin ne ovat olleet aikaisemmin, jos ne nimittäin ovat olleet terveydenhoidollisten vaatimusten mukaiset.”

– ”Raskauden alkukuukausina tosin niinä päivinä, jolloin kuukautisten pitäisi ilmestyä, jossakin määrin on tarpeen ruumiillinen lepo. Näinä aikoina näet emä on tavallista herkemmässä tilassa, ja silloin voi helposti syntyä keskenmeno ruumiillisten ponnistusten vaikutuksesta. Mutta mitään syytä ei ole heittäytyä laiskaksi, säästää muka voimiansa ja mennä heti vuoteeseen vähäpätöisten vaivojen vaikutuksesta.”

– ”Kaikkinainen raskas työskentely, raskaiden esineiden nosteleminen ja kantaminen, rasittava suursiivous jms. muut toimet eivät sitä vastoin tietenkään ole soveliaita puuhia raskauden tilassa olevalle.”

– ”Erikoisen tärkeä on kohtuullinen jokapäiväinen kävely ulkona. Se on hyödyllistäkin varsinkin raskauden ajan loppukuukausina, kun vaikeutunut liikkuminen helposti pyrkii synnyttämään ummellaoloa.”

– ”Raskauden aikana on säännöllisesti joka neljäs viikko tutkitutettava virtsa. Vain siten voidaan ajoissa havaita häiriöt munuaisten toiminnassa. Munuaistaudin oireina: turvotusta jaloissa ja ulkoisissa sukuelimissä, päänsärkyä, näköhäiriöitä ja huimausta.” (nyk. pre-eklampsia?)

– ”Erikoista ruokavaliota ei raskauden aikana tarvitse noudattaa, jos henkilö on tavallisessa kunnossa.”

– ”Tavallinen sekaruoka on meidän oloissamme paras, kumminkin niin, että lihansyöntiä vähennetään ja se jätetään kokonaan pois raskauden viimeisenä 1-2 kuukautena.”

– ”Kaikkia kovin happamia aineita, etikkaa sekä viiniä ja alkoholijuomia on vältettävä raskauden aikana.”

– ”On ollut vallalla luulo ja yhä vieläkin on, että äiti kykenee vaikuttamaan sikiön kasvuun, siis pysyttämään sen pienikokoisena, määrättyä ruokavaliota noudattamalla. Täten muka synnytys tapahtuu suhteellisen helposti. Tämä luulo on kumminkin väärä.”

– ”Suojatakseen vatsanpeitteitä liialliselta venymiseltä, tulee raskauden tilassa olevan käyttää viidennestä kuukaudesta lähtien sopivaa vatsasidettä.”

– ”Yleisesti tunnettua on, että vatsan, reisien ja rintojen ihoon syntyy raskauden aikana raskausviiruja, joista myöhemmin jää rumentavia arpia. Näiden syntymistä voidaan jossain määrin ehkäistä. Se tapahtuu siten, että näiden paikkojen ihoa erikoisella tavalla hierotaan aamuin ja illoin kuudennesta raskauskuukaudesta alkaen. Ennen hierontaa on näihin paikkoihin siroteltava jotakin jauhetta, esim. talkki- tai lastenjauhetta. Sitten ihoa hierotaan 10-30 minuuttia ensin sivelemällä ja sitten sen kimmoistamiseksi kohottelemalla ihoa poimulle peukalon ja etusormen väliin kohta toisensa jälkeen ja siinä vatkaamalla. Tällainen menettely tuntuu kyllä ajan oloon rasittavalta, mutta sitä on kumminkin kärsivällisesti jatkettava loppuun saakka, jos toivotaan tuloksia.”

– ”Erittäin tärkeää on, että raskauden tilassa oleva kylpee usein ja muutoinkin mitä tarkimmin huolehtii puhtaudestaan.”

– ”Ulkoisia sukuosia on pestävä joka päivä lämpimällä vedellä ja huolellisesti kuivattava. Emättimen huuhteluja sitä vastoin ei saa käyttää raskauden aikana omin päin. Ne ovat sallittuja ainoastaan lääkärin määräyksestä. Jos ilmestyy valtavaa mätäistä vuotoa emättimestä, on asiasta viipymättä neuvoteltava lääkärin kanssa.”

– ”Raskauden vaikutuksesta emä alkaa suurentua nopeasti kaikkiin suuntiin. Raskauden tilassa emä tulee pallomaiseksi  ja runsaan verekkyyden sekä pehmeän sisällyksensä takia laadultaan pehmeän taikinamaiseksi.” (luulin ensin, että äidistä puhutaan emänä, mikä olisi tehnyt tästä aika hauskan, mutta se tarkoittaakin kohtua).

Raskausaikaan oli aivan valtavasti erilaisia neuvoja. Relevantein näistä on ehkä se, että raskausaikana saa noudattaa nykyisinkin suunnilleen samanlaisia elintapoja kuin ennen raskauttakin. Jännittäviä ohjeita oli mm. lihansyönnin vähentäminen ja lopettaminen kokonaan loppuraskaudesta. Liittyiköhän tämä jotenkin esim. mahdolliseen ummetukseen tms? Toki nykyisin tiedetään entistä paremmin liiallisen lihansyönnin haitat keholle, olikohan niistä jotakin tietoa jo silloin. Ja sitten tuo raskausarpien ehkäiseminen on kyllä aivan oma lukunsa. Siis että pitäisi joka päivä nipistellä ja vatkata ihoa ja se auttaisi muka jotenkin. 

Synnytys

– ”Kolme tai neljä viikkoa ennen odotettua synnytystä tulee raskaana olevan vielä kerran tutkituttaa tilansa lääkärillä, mikäli se suinkin on mahdollista.”

– ”Suurin osa synnytyksistä on aina tapahtunut ja tapahtuu yhä edelleenkin kotona. Tällä on monet etunsa. Mutta toisissa tapauksissa on edullisempaa tai aivan välttämätöntäkin, että synnyttäjä on erikoisessa synnytyslaitoksessa tai sairaalassa, jossa on synnytysosasto.”

– ”Synnytyshuoneeksi kodissa valittakoon tilavin, valoisin ja rauhallisin huone. Kaikki tarpeettomat huonekalut on siitä poistettava.”

– ”Tärkein periaate synnyttäjän hoidossa on se, että häntä koetetaan suojella mahdollisimman tarkoin kaikenlaatuiselta tartunnalta.”

– ”Synnyttimistä tapahtuva jälkivuoto on säännöllisissä oloissa tosin tympeän, mutta ei oikeastaan epämiellyttävän hajuista. Jos se muuttuu pahanhajuiseksi, on syytä epäillä lapsivuodeäidin tilassa jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.”

– ”Milloin äiti saa synnytyksen jälkeen nousta vuoteesta? Jos hän on täysin terve ja tuntee itsensä kyllin voimakkaaksi, voi hän neljäntenä, viidentenä päivänä synnytyksen jälkeen siirtyä hetkiseksi istumaan mukavaan nojatuoliin. Mihinkään raskaaseen ruumiilliseen työhön ei ole soveliasta ryhtyä ennen kuin kuuden viikon kuluttua synnytyksestä.”

Varsinaista synnytystä kirjassa ei ihan hirveästi käsitelty, siitä olikin hyvin kirjoitettu, että ”kirjan tarkoituksiin ei kuulu varsinaisten naistentautien kuvaaminen, ei synnytyksen selostaminen eikä synnytyksen aiheuttamien sairaalloisuuksien pohtiminen”, koska kirjassa on tahdottu antaa äideille vain tärkeimmät neuvot tapahtumista ja yleiset ohjeet terveydenhoidosta. Ohjeissa korostetaan erityisen paljon hygieniaa synnytyksen kaikissa vaiheissa, mikä on tietenkin tosi hyvä. Huomion kiinnitti se, että sängystä ei saanut nousta ollenkaan moneen päivään – kuinka iso kontrasti tässä onkaan siihen, miten nykyisin kävellään jo parin tunnin sisällä yksin suihkuun, mikäli se suinkin vain on mahdollista. 

Vastasyntyneen hoito

– ”Kokemuksesta tiedämme, että vasta ne keskoset, joiden paino on 1500 grammaa, saattavat yleensä jäädä elämään. Mutta on nähty tapauksia, että niinkin köykäiset kuin 1200 grammaa painavat keskoslapset on saatu huolellisessa hoidossa pysymään elossa ja kehittymään edelleen.”

– ”Keskoset nukkuvat paljon, eivätkä useinkaan herää syömään muuten kuin erikoisia keinoja käyttäen. Ennen syöttöä niitä on hoputettava hereille varovasti ravistamalla tai muulla tavoin.”

– ”Synnytysvaivojen jälkeen lapsi nukahtaa heti uneen, eikä tavallisesti herää siitä ollenkaan koko ensimmäisen elinpäivän kuluessa.”

– ”Kun lapsi on syntynyt ja päästänyt ensimmäiset parahduksensa, on ensimmäisiä tehtäviä napanuoran katkaisu ja silmätippojen pano vastasyntyneen silmiin. Silmätippoina käytetään 2-prosenttista laapisliuosta. Täten ehkäistään syntymästä vaarallinen silmientulehdus, joka on ennen tehnyt useat ihmiset ainaisesti sokeiksi.”

-” Äiti tarvitsee nyt lepoa ja rauhaa. Siitä syystä ei pienokainen saa yhtämittaa olla äidin vierellä vuoteessa. Lapsella tulee olla oma vuoteensa, jossa sitä yleensä makuutetaan. Mutta älköön kiellettäkö äitiä välistä pitämästä luonansa pienokaista, jonka takia hän on moninaiset vaivat kestänyt.”

– ”Vastasyntyneen henkinen tila on alussa aivan uinuksissa. Se ei tiedä mitään ympäristöstään eikä sen taholta ole havaittavissa mitään tahdon ilmauksia.”

– ”Imettämiseen ei tarvitse ryhtyä aivan kohta synnytyksen jälkeen, sillä vastasyntynyt nukkuu ensimmäisinä päivinä miltei lakkaamatta. Myös äiti tarvitsee lepoa synnytysvaivojen jälkeen. Sentähden jätetäänkin pienokainen alussa rauhaan. Luonnotonta olisi pakottaa sitä heti kohta syömään. Sitä paitsi varsinainen maidon eritys rinnoista alkaa useimmiten vasta toisena tai kolmantena päivänä. Ensi kerran lapsi asetetaan rinnoille tavallisesti vasta 12-14 tunnin kuluttua, kun se tulee levottomaksi ja kirkuen ilmaisee olevansa nälkäinen.”

Aika poikkeavaa nykyneuvoihin verraten, että ensi-imetystä suositeltiin vasta 12-14 tunnin kuluttua, kun nykyisin vauva usein laitetaan rinnalle asap. Toisaalta, imetyksen kannalta melko armollista, että ennen pidettiin hyvin normaalina sitä painon laskua alussa ja maidon nousun hitautta, kun taas esim esikoisen kanssa lisämaitoa tuputettiin meille jo seuraavana päivänä synnytyksestä, kun imetys ei sujunut, mikä stressasi kovasti. Hurjimpia olivat kyllä nuo keskosuuteen liittyvät neuvot ja se, että vasta 1500g keskosilla oli melko hyvät edellytykset selviytyä. Nykyisin lääketiede on niin kehittynyttä, että jo paljon pienemmät keskoset voivat selviytyä. Mutta keskosen ravistelu (edes varovasti) on kyllä ihan käsittämätön neuvo! Toisessa kohdassa kirjaa neuvottiin myös, miten äitikin voi opetella laittamaan keskoselle kumiletkun ruokintaa varten (nenä-mahaletkun).

Vauvan hoito

– ”Ensimmäinen kylpy saa kestää vain 3 minuuttia. Pienokaisen kylvetys ei saa myöhemminkään kestää yleensä 5 minuuttia pitempää aikaa. Jos lasta pidetään liian kauan lämpimässä kylvyssä, se väsyy. Kylvetyksen jälkeen se makaa hiljaisena vuoteessansa eikä enää tyytyväisenä liikuttele käsiänsä ja ja jalkojansa kuten tavallisesti, vaan voi hikoillakin.”

– ”Silloin tällöin näkee kapalolapsen vaatekappalten joukossa myös vaha- tai kumikankaan. Vaha- ja kumikankaiden käyttö käy laatuun vain tilapäisesti ja lyhyen aikaa esim. matkoilla, kun kapalojen muutto voi olla hankalaa. Samaa on sanottava erikoisista pienokaisten kumihousuista, joita on viime aikoina ilmestynyt kauppaan.”

– ”Pienokainen tarvitsee ilmaa valoa, aurinkoa, puhtautta ja rauhaa. Sentähden onkin jokaisen, ken tahtoo terveitä lapsia ja kenellä on varaa ja mahdollisuutta siihen, annettava lapsillensa kaunein ja terveellisin huoneensa. Aivan nurinkurista on käyttää lapsen huoneena jotakin ahdasta ja pienehköä huonetta semmoisessa kodissa, missä esim. aurinkoinen ja ilmava sali pidetään käyttämättömänä ja etupäässä vieraiden varalta.”

– ”Sanomattakin on selvää, että lapsen huone on puhdistettava joka päivä. Huoneen puhdistuksen ajaksi lapsi on siirrettävä toiseen huoneeseen. Lapsen huonetta on useita kertoja päivässä tuuletettava, sillä raikas ilma on terveyden ensi ehtoja.”

Siivousneuvot kuulostavat melko vaativilta, joskin entisaikaan ilmanvaihto ei ollut yhtä kehittynyttä kuin nykyisin ja varmasti tuuletus ainakin oli ihan perusteltua. Ihana ajatus, että lapselle pitää antaa kodin kaunein huone! Ja nauratti myös kylvetysneuvot, ilmeisesti vauvan rauhallisuus koettiin ongelmallisena, kun ei saanut kylvettää liian lämpimässä ja liian pitkään. 

Vauvan ruokavalio & imetys

– ”Äidinmaito on paras imeväisen ravintoaine.”

– ”Joka aterialla on syötävä vain yhdestä rinnasta.”

– ”Lapsen ei tarvitse antaa imeä kauempaa kuin 15 minuuttia kullakin aterialla.”

– ”Ensimmäisinä päivinä syötetään lasta 5-6 kertaa vuorokaudessa. Kun sitten maidon eritys on tullut täyteen vauhtiinsa ja pienokainen on tottunut hyvin imemään, on rinnanantoa vähennettävä. Tavallisesta imetetään lasta viisi kertaa vuorokaudessa. Useampi rinnananto, mikä on tavallista, on luonnotonta ja vahingollistakin tavallisissa oloissa.”

– ”Missään tapauksessa ei aterioiden väliaika saa olla kolmea tuntia lyhyempi. Öisin on pidettävä aina pitempi väliaika, nimittäin 6-8 tuntia. Se on tarpeellista pienokaiselle, mutta vielä enemmän äidille ja muille perheenjäsenille.”

– ”Järkähtämättä on koetettava noudattaa tätä sääntöä jo alusta alkaen tekemättä siinä poikkeuksia.”

– ”(Ulkopuolisen) imettäjän valinta on aina jätettävä lääkärin tehtäväksi.”

– ”Imettämisen lopettamisen syynä on hyvin usein suorastaan kevytmielisyys. Varsinkin ylemmissä piireissä on päässyt tässä suhteessa vallalle ikävä muoti, ja sitä matkivat usein myös monet alempisäätyiset, vaikkakin useimmiten tietämättömyydestä. On tullut tavaksi olla imettämättä omaa lastaan, koska se ei ole hienoa. Imettäminen sitä paitsi estää äitiä seuraelämän vaatimuksia täyttämästä ja mielinmäärin huvittelemasta.”

– ”Kauneuden menettämisen laita on usein päinvastoin kuin luullaan. Monet ennestään laihat ja heikot naiset lihovat ja pulskistuvat imettäessään, kuten on aikaisemmin mainittu. Toista on, jos lapsia on syntynyt paljon ja tiheään, silloin kyllä nainen ennenaikojaan vanhenee ja lakastuu, mutta se ei suinkaan ole imettämisen, vaan liian tiheiden raskauksien ja synnytyksien syy.”

– ”Jos imettäjä on terve ja maitoa on riittävästi, niin on tarpeetonta liiaksi kiinnittää huomiota hänen luonteensa mahdollisiin heikkouksiin. Sillä ne eivät vaikuta mitään imetettävään lapsee, nimittäin maidon välityksellä, kuten usein turhanpäiten pelätään.”

– ”Vielä on toivottavaa, että imettäjää ei aivan lyhyen ajan jälkeen lähetetä pois, vaikka lapselle ei hänen olonsa enää olisi välttämätöntäkään. Pelättävää näet on, että hänen joutuessaan huonopalkkaiseen toimeen on pakko jättää lapsensa halvasta maksusta kehnoon hoitoon ja siten todennäköisesti ennenaikaiseen kuolemaan.”

– ”Aivan vastasyntynyttäkin aletaan nykyisin ruokkia maidon ja kauraliman sekoituksella jo heti alusta lähtien. Limakeite sekoitetaan keittämättömään maitoon ja siihen pannaan myös tarvittava sokerimäärä. Sokeriprosentin lisäämiseksi käytetään joko tavallista sokeria, maitosokeria tai erikoista ns. ravintosokeria. Sokeria käytetään tavallistesti 5%.”

– ”Hunaja. Viime aikoina on koetettu käyttää sokerin asemesta myös hunajaa imeväisten maitoseoksiin ja onkin saatu sillä varsin hyviä tuloksia.”

– ”Tuoreet, siis keittämättömät hedelmä-, marja- ja juurikasmehut ovat tärkeitä pienokaisten terveydelle ja lapsi sietää niitä jo verraten aikaisin, aloitetaan lisäravintoaineksien anto nykyisin tavallisesti niillä. Sellaisia sopii lapsille syöttää jo melko aikaisin, nimittäin jo 2-3 kuukauden ikäisestä lähtien. Siten ne ehkäisevät vähäverisyyden ja riisitaudin kehittymistä pienokaisissa ja niitä käytetään myös näiden tautien hoitokeinona.”

– ”Puolen vuoden iässä, usein jo viidennelläkin kuukaudella, voi sitten rinnan tai pullon ohella antaa lapselle yhden maitoaterian sijasta jotakin entistä sakeampaa kasvisruokaa. Varsin soveliasta on aloittaa tällöin perunasoseella. Erittäin soveliaita tähän tarkoitukseen ovat perunan ohella porkkana- ja pinaattisose. Myös punajuurta, kukkakaalia ja herneitä voi käyttää pienokaisen lisäruuan valmistukseen.”

Nämä ruokailuun ja imetykseen liittyvät neuvot olivat todella mielenkiintoisia! Imetyksen puolesta puhuttiin vuolaasti, mikä on tosi hienoa. Samalla on todella hurja ajatus, että vielä 70 vuotta sitten oli myös ihan tavallista, että otettiin ulkopuolinen imettäjä, jonka oma pieni vauva saattoi sitten mennä jonnekin hoitoon sillä aikaa kun imettäjä imetti toisten vauvaa. Ja vauvan joka ruokaan lisättiin paljon sokeria! Kirjassa kirjoitettiin myös pitkästi siitä, että kaupoissa myytävät ”lastenjauheet” esim. Nestlen korvikejauheet ovat pahasta vauvoille ja paljon parempi ratkaisu on nuo lehmänmaito-kauralima-sokeri-seokset. Kumpikohan on oikeasti ollut silloin parempi vaihtoehto nykytiedon valossa arvioituna? 

Aivan oma lukunsa ovat tietenkin myös nuo kiinteiden ruokien suositukset! Siis sokeroituja mehuja 2kk iästä alkaen, nykyisin kiellettyjä nitraattipitoisia punajuurta ja pinaattia puolen vuoden iässä hyvinä ensiruokina ja hunajaa makeutukseen, mitä ei nykyisin saa botuliini-riskin takia antaa alle 1-vuotiaalle ollenkaan. Kirjassa ollaan melko armottomia myös lapsen ”normaalin koon” suhteen. Eräässä kuvassa esimerkiksi 9-kiloista viiden kuukauden ikäistä vauvaa on kuvailtu ”sairaalloisen lihavaksi”, vaikka nykyisin kaiketi ajatellaan, että ekana vuonna lapsi kehittyy omaan yksilölliseen tahtiinsa ja painon nousu siitä kyllä tasaantuu, kun lapsi lähtee liikkumaan enemmän. Mutta nykyään ei tietty tuputeta myöskään sitä sokeria vauvoille samaan tahtiin kuin ennen. 

Kirjassa on myös laajasti (satoja sivuja) tekstiä kasvatuksesta ja esimerkiksi 16-sivuinen luku lapsen karaisemisesta ilma- ja aurinkokylvyin (what!!) ja oma lukunsa myös imeväisten voimistelusta ja voimisteluharjoituksista kuvallisin ohjein. Kiinnostaisiko teitä oma postauksensa kirjan kasvatusneuvoista? Mä koin, että melkein 600-sivuisessa kirjassa on niin paljon mielenkiintoisia juttuja, että en edes yritä niitä kaikkia tunkea yhteen postaukseen, koska siitä tulisi niin mahdottoman pitkä.

Ajattelin, että nämä tällaiset raskaus- ja vauvavuoden jutut voi niputtaa yhteen, mutta ihan oma lukunsa voisi olla sitten  ne kasvatusaiheet ja lapsen kasvu muuten. Mun mielestä näitä on aivan super mielenkiintoista lukea ja erityisesti verrata nykyajan neuvoihin!

Tämä kirja on kyllä melkoinen aarre ja kattava kurkistus 1940-luvun äitiyteen. Kuvaavaa on etenkin se, että kirjassa neuvotaan nimenomaan äitejä ja isän rooli on aivan minimaalinen. Isiä ei mainita juuri missään kohdissa ainakaan näissä raskausajan ja vauvavuoden neuvoissa. Kasvatusosioon asti en ole vielä kunnolla edes ehtinyt.

Tekstin lähteet: Nuoren äidin kirja, kirjoittanut lääketieteen ja kirurgian tohtori Armas Ruotsalainen, kustantanut Werner Söderström Osakeyhtiö 1947.

Ootteko kuulleet esim omilta isovanhemmilta jotain hauskoja neuvoja, joita ennen vanhaan on ollut vauvan hoidosta tai imetyksestä? Tai jotain hurjia kertomuksia siitä, miten on selvitty vaikeista synnytyksistä tai keskosuudesta? 


23 Responses to “Nuoren äidin kirjan opit vuodelta 1947”

  1. Nimetön sanoo:

    Ihana kirja! Varmasti aikansa tuote.
    Sitä on syötetty, mitä on tarjolla ollut (eismerkiksi punajuurta on maalla kasvanut joka talossa). Noilla aurinkokylvyillä on pyritty varmasti korvaamaan nykyinen D-vitamiinilisä ja hedelmämehuilla C-vitamiinia.
    Vielä 70-luvulla neuvolakortin tekstissä ohjataan aloittamaan appelsiinimehun anto parin kuukauden iässä.

    Mielestäni parasta oli kuitenkin tämä synnyttäneen äidin levon kunnioittaminen:
    – ”Milloin äiti saa synnytyksen jälkeen nousta vuoteesta? Jos hän on täysin terve ja tuntee itsensä kyllin voimakkaaksi, voi hän neljäntenä, viidentenä päivänä synnytyksen jälkeen siirtyä hetkiseksi istumaan mukavaan nojatuoliin. Mihinkään raskaaseen ruumiilliseen työhön ei ole soveliasta ryhtyä ennen kuin kuuden viikon kuluttua synnytyksestä.”
    Nykyään kun on vallan muotia heittää sairaalasta kotiin jo mielellään samana päivänä tai viimeistään seuraavana. Oletuskin on se, että jokainen hoitaa omansa alusta asti itse, oli takana sitten millainen synnytys tai epävarmuus tahansa, niin syvään päätyyn vaan. Tuo kirjan armollisuus tuntuu ihanalta.

    • Kätilö sanoo:

      Varhainen liikkeellelähtö nopeuttaa synnytyksestä toipumista ja koti on paljon inspiroivampi ympäristö tutustua vauvaan. Sairaalassaoloon liittyy myös paljon riskejä, joten terveen äidin ja vauvan ei ole mitään syytä jäädä sairaalaan, joten armollisempaa on kyllä nykylääketieteen valossa se että perhe pääsee kotiutumaan mahdollisimman pian. Eri asia on, jos jommalla kummalla on jokin seurantaa tai toimenpiteitä vaativa seikka

  2. Heh, onpas huikea kirja. Ja joskus 70 vuotta sitten (vasta) se on ollut ihan täyttä asiaa. 😀 Onneksi ”kehitys kehittyy”. Tosin noista neuvoista moni sopii tähänkin päivään, ovat suorastaan itsestäänselvyksiä, kuten sanoit.

  3. Rosa sanoo:

    Olipa mielenkiintoinen postaus! Huvittaa tuo äitien makuuttaminen, imetysjutut ja raskausajan neuvot etenkin näin kätilön näkökulmasta 😁Hurjaa, miten paljon suositukset ovat muuttuneet suhteellisen lyhyessä ajassa – minkähänlaisia suosituksia on 50 vuoden päästä?

  4. Hurjaa sanoo:

    Hunajan antaminen alle vuotiaalle voi kyllä olla kohtalokasta, ihme että siitä on muka joskus saatu hyviä tutkimustuloksia… ja tuo että venymäarvet muka rumentaisivat kehoa, on aika surullinen juttu. Varsinkin kun kaikki tietävät että niitä voi tulla jo lapsena taiteini-iässä ihan tavallisen kasvun myötä. On sitä ennenkin osattu luoda ulkonäköpaineita.

  5. Soila sanoo:

    Okei wou mikä löytö! Ihan mielettömiä juttuja varmasti koko kirja täynnä. Kiinnostaisi todellakin kuulla, mitä kirja kertoo lasten kasvatuksesta. Oon ite (nuori 23v) varhaiskasvatuksen opettaja ja mielelläni kuulisin vanhempia kasvatusmetodeita. Tykkään kyseenalaistaa ja perustella lapsiin liittyviä asioita. Tee siis ihmeessä vaikka kokonaan oma postaus lasten kasvatuksesta! 😍

  6. Katja sanoo:

    Oho, mitä neuvoja!! Kiinnostaa kyllä lukea lisää aiheesta! Muistan, että mummo on lisännyt lähes kaikkiin mun ruokiin sokeria, kun olen ollut hänen luonaan hoidossa. Tässä syy? 😁

  7. Ida sanoo:

    Historianopettajana ja 1-vuotiaan äitinä oli tosi mielenkiintoista lukea näitä neuvoja, kiitos postauksesta! 70 vuoden jälkeen ihmetellään varmasti tämän aikakauden elintapoja ja oppeja.

  8. Lotta sanoo:

    Tosi mielenkiintonen ja kiva postaus! Ehdottomasti toivon tälle jatko-osaa. 🙂

  9. 3lapsenäiti sanoo:

    Mummoni kauhisteli kun pääsin ja lähdin melkein heti synnytyksen jälkeen kotiin vauvan kanssa, nykyään kun se on mahdollista jos muuten raskaus ja synnytys on edenneet tavallisesti ja hyvin. Tuumasi silloin että itse 50 vuotta sitten oli viikon makuuasennossa sairaalassa ja silloin tällöin näki vauvaansa lähinnä sen imetyksen merkeissä. Hän myös kummasteli sitä kun nykyäänhän ei myöskään vauvoja kylvetetä joka sairaaloissa automaationa, mutta ymmärsi kyllä kun selitin pointin. Toki varmisteli mummo sen verran että pestiinhän me vauva sitten heti kotona 😅
    Pitääkin tämän postauksen tiimoilta kysellä hältä taas lisää näitä kokemuksia, innolla jään odottamaan myös jos kasvatukseen liittyen teet oman julkaisun 🙂

    • Tiia sanoo:

      Hei tuo peseminen on mielenkiintoinen juttu. Sehän on sinällään ”aika uusi” juttu, ettei pestä. Meidät on vielä 90-luvun luvulla pesty heti syntymän jälkeen. Olisiko vielä 2000-luvun alussakin pesty vauvat? Ja tämä tulee vielä nykyäänkin yllärinä monille ensisynnyttäjille. Tosi huikeita, miten asiat muuttuu, kun uutta tietoa saadaan.

  10. Iida sanoo:

    Super mielenkiintoista!! Todellaki toinenki postaus niistä kasvatusneuvoista 😄

  11. pikkukalanen sanoo:

    Tosi hauskaa ja kiinnostavaa lukea näitä! Kyllä lukisin mielelläni myös niistä kasvatusneuvoista. Mä itse pelastin roskiskuormasta Otavan Suuren Keittokirjan 50-luvulta, siitä on ollut hauska lukea sen aikaisia ruokasuosituksia juurikin esim. pikkulapsille, melko erilaisia juttuja kuin nykyään 😀

  12. Mary sanoo:

    Kyllä kiinnostaisi kuulla niistä kasvatusneuvoista, kiitos!
    Itse kuulin sukulaiseltani tarinan 40-luvun keskosesta, joka laitettiin aina ”uuninpankolle” lämpimään päivän töiden ajaksi ja iltaisin imetettiin (toivon ja oletan, että on muulloinkin imetetty?), mutta aika karulta kuullosti. Tästä keskosesta kasvoi kuitenkin iso, terve mies.
    Mummoni kuulemma synnytti kaikki 15 lastaan (kyllä, 15!) nelinkontin ponnistaen, koska silloin lapsi mahtuu parhaiten tulemaan. Tämä 20-40-luvuilla.
    Setäni 80 v. tuo vieläkin kyläillessään aina isot kasat suklaata lapsille, koska lapsen aivot tarvitsevat kuulemma sokeria kehittyäkseen ja toimiakseen…

  13. Anna sanoo:

    Oma isoäitini ohjeisti esikoiseni syntyessä, että poikavauva ei saa potkia tyhjää, tai kivekset vaurioituvat. Poikavauvaa tulisi tämän vuoksi pitää tiukassa kapalossa ensimmäiset kuukaudet. Arvatenkaan en noudattanut tätä ohjetta. :’D

  14. Mila sanoo:

    Musta tuo on jotenkin ihanaa, että ennen vanhaan äiti on kunnolla saanut levätä synnytyksen jälkeen! Esikoisen hankalan synnytyksen jälkeen olisin itsekin tarvinnut lepoa, olin niin voipunut etten edes jaksanut syödä..kaksi vuorokautta putkeen valvonut. Niin vaan piti vauvaa herätellä syömään min. 4h välein ja väliajat käydä pumppaamassa maitoa jota ei stressin vuoksi tietenkään tullut.. Ehkä se imetys olisi esikoisen kanssa onnistunut jos en olisi kuormittunut aivan äärirajoilleni, paniikkioireisena kotiutunut sairaalasta. Edelleen mietin, miksi sitä vauvaa pitää herätellä syömään syntymän jälkeen, kuoleeko se jos ei niin tee? Luulisi että luonto ois näinkin luonnollisen asian hoitanut sillä että vauva itse herää kun tarvitsee ravintoa?

    • Nims sanoo:

      Valitettavasti kaikki vauvat ei ymmärrä herätä itse ajoissa syömään ja liian pitkään ollessa syömättä verensokeri laskee niin alas, ettei jaksakaan herätä. Lisäksi tiheämmällä syöttämisellä huolehditaan, ettei vauvan painon pudotus olisi liian suuri ja että maito nousee.

  15. Tiia sanoo:

    Olipas todella mielenkiintoista!
    Mulla heräs seuraavia pointteja sun omien mietintöjen pohjalta. Synnytykseen liittyen tuo monen viikon lepo voisi ehkä liittyä siihen, ettei kotisynnytyksessä välttämättä ollut aina kätilöä paikalla ja näin ollen kukaan ei ollut katsomassa tai tikkaamassa repeämiä tai verenvuodon määrää. Näin ollen voisin arvata, että vuodelevolla kerättäis voimia, jos paikat ovat enemmän rikki ja vuoto ollut runsasta? Ettei kukaan lähde peltotöihin heti synnytyksen jälkeen tms.
    Ja kiinteiden alottamisesta tuli mieleen, että jos imetys tapahtuu noin harvoin ja ihmeteltiin sen ajan tiedon mukaan, kun lapset on pieniä ja mahdollisesti sairaita, pyrittiin ehkä aikaisella kiinteiden aloittamisella kompensoimaan tätä energiavajetta? Eli imetysosaamisen tiedonpuutteesta johtuvaa korjaustyötä. Esim verrattavissa nykypäivänä pikkukeskosena syntyneen aikaisiin kiinteiden aloittamisiin.

    Nämä ihan omaa aprikointia siis. Mutta todella mielenkiintoista! Ihan huippu postaus. Kiitos kun jaoit!

  16. Tuua. sanoo:

    Oma mummoni on lisännyt raakaa kananmunaa vauvan maitopulloon ”vahvikkeeksi” että vauva saa helpommin mahan täyteen ja nukkuu siten paremmin 😊 niin ne ajat ja suositukset muuttuu

  17. TarjaL sanoo:

    Mahtava kirja! Ja mikä toi silmätulehdus vaara vauvalla synnytyksessä?!
    Kyllä meillä on kylvetetty heti kohta syntymän jälkeen vielä 2014 syntynyt vauva.. Nyt ei enää kylvetetty, kun syntyi 2018.
    Käsittämätöntä, ettei imetyksen tiheydestä alussa puhuta. Vauva herätellään sen vuoksi syömään, että maito nousisi kunnolla. Rintoja täytyy imeä tiheästi, jolloin maitokin nousee. Toki, jos vauva on pienikokoinen, verensokerin tasaisena pysymisen vuoksikin on imetettävä usein. Pari tippaa silloin alkupäivinä on vauvalle tarpeeksi. Ja vaikuttaahan tiheä imetys myös siihen keltaisuuteen positiivisesti. Mutta eihän näitä sanota useinkaan!

  18. neito sanoo:

    Mulla mies on syntynyt 80-luvun alussa Neuvosto-Virossa. Hänen äitinsä oli vauvansa (eli mieheni) kanssa viikon sairaalassa ja vauvan isää ei päästetty koko viikon aikana tapaamaan vauvaansa ja vaimoansa. Isät eivät kuuluneet kuulemma ollenkaan synnytyssairaalaan.

  19. […] Ensimmäinen osa Armas Ruotsalaisen Nuoren äidin kirjan neuvoja oli menestys, jolle toivottiin jatko-osaa. Ensimmäisessä osassa käytiin läpi neuvoja raskauteen, synnytykseen, imetykseen ja pikkuvauvan hoitoon. Toinen osa käsittelee kirjan kasvatusosiota, jossa onkin mitä moninaisempia neuvoja siihen, kuinka vauvoista kasvatetaan hyvinvoivia lapsia. Tässäpä siis tulee kootut vanhan ajan kasvatusneuvot nuorille äideille vuodelta 1947. Kaikki neuvot ovat suoria lainauksia Nuoren äidin kirjasta, jonka julkaisi Wsoy.  […]

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.