Olen kirjoittanut viimeksi joulupukista vuonna 2016 kun meillä oli vasta kaksi lasta ja he olivat 3- ja 5-vuotiaita. Nyt kun meillä on neljä lasta ikähaitarilla 4kk-10 vuotta, niin on kertynyt ihan hyvin kokemusta tästä meidän tavasta toimia joulupukin suhteen. Ja sehän on kuulkaa toiminut.
Taustaa: Me ollaan kerrottu lapsille pienestä asti, että vanhemmat ja muut läheiset ostavat joululahjat, mutta meillä joulupukki tuo ne. Näin me pystytään olemaan rehellisiä, mutta kuitenkin nauttimaan yhdessä joulun taiasta ja joulupukki-sadusta. Samalla lapset välttyvät sellaisilta harhaluuloilta, että esimerkiksi kiltteys tai huono käytös korreloisivat jotenkin joululahjojen määrän kanssa. He eivät kuvittele, että joku lapsi on ollut ”tuhma” (= sana jota meillä ei käytetä edes), jos hän ei saanut paljon lahjoja. Eikä heitä myöskään ikinä uhkailla sillä, että joulupukki ei toisi lahjoja jos he käyttäytyvät kurjasti, tai että pukki toisi risuja tai muuta vastaavaa. He tietävät, että me viedään yhdessä joululahjoja joka vuosi joululahjakeräyksiin sellaisille lapsille, jotka eivät muuten saisi välttämättä ollenkaan lahjoja. Ja he tietävät, että nämä lapset eivät saa muuten lahjoja, koska heidän perheellä ei ole siihen mahdollisuutta, ei siksi, että perheiden lapset olisivat jotenkin huonokäytöksisiä.
Käytännössä me ollaan siis kerrottu lapsille juuri niin kuin asia on. Meillä joulupukki yleensä tuo lahjat, koska meistä se on kiva perinne ja tuo jännitystä siihen aattoon. Mutta he tietävät myös, että on useita joulupukkeja ja että joillakin vaan lahjat antavat suoraan ne, joilta lahja on. Joulupukki on satuhahmo, joka ilahduttaa, mutta hän ei yksin vie kaikille maailman lapsille lahjoja yhdessä päivässä.
Rehellisyys yleensä toimii lasten kanssa kaikkein parhaiten ja näin tässäkin asiassa, ainakin meidän mielestä. Lapsille tämä on hyvin yksinkertaista, eivätkä he ole esimerkiksi vielä ainakaan kyseenalaistaneet, että miksi tällainen ylimääräinen joulupukki-hahmo tuodaan tähän välikädeksi, eikä vaan anneta itse lahjoja toisillemme. Mutta jos he sitä kysyvät joskus, niin kerron niinkuin asia on: meistä se on vaan hauska perinne tai leikki, joka tuo hieman pientä lisäjännitystä aattoon.
Vaikka lapset tietävät, että joulupukki ei valmista lahjoja jossain lahjapajassa ja sitten kiikuta niitä kaikkialle, se ei ole ikinä estänyt olemasta innoissaan pukista. Edelleen koko perhe kirjoitetaan joulupukille, yritetään bongailla tonttuja ikkunoista, käydään katsomassa onko tonttuoven postilaatikkoon tullut minikokoista tonttupostia ja fiilistellään yhdessä tätä hauskaa satua.
Meillä on edelleen suosikkiohjelmana Joulupukin kuumalinja aina aattona, ja jokainen perheenjäsen terästäytyy siinä neljän jälkeen, kun tiedetään, että kohta se joulupukki pimpottaa ovikelloa ja tulee. Meistä on hauskaa laulaa joulupukille yhdessä Joulupukkii, joulupukkii ja jakaa muutama lahja yhdessä pukin kanssa isosta säkistä.
Jouluaattona kuten aina muutenkin on tärkeää myös kunnioittaa lasten omia rajoja. Meidän perheessä ei ikinä pakoteta lasta halaamaan tai edes tervehtimään joulupukkia (yleensä he kaikki tervehtivät kuitenkin ihan omasta vapaasta tahdostaan). Ja varsinkaan pukin syliin ei pakoteta, tai olla ikinä pakotettu. Pienenä lapset varsinkin kiipesivät mielellään itse pukin syliin, koska se oli niin jännittävää, mutta ikinä ei olla käsketty sitä tekemään. Nykyään harvemmin pukit sitä edes ehdottavatkaan, ainakin mun kokemuksen mukaan. Me aikuiset ollaan joulupukki-leikissä mukana ja lapset osallistuvat siihen jos heitä itseään huvittaa. Tähän asti ovat aina mielellään esim. laulaneet pukille ja auttaneet pukkia jakamaan lahjoja.
Uskon, että meillä joulupukki tulee olemaan osa jouluaattoa ainakin niin kauan kuin meidän joulunviettoporukassa on alle 10-vuotiaita. Eli ainakin seuraavat 10 vuotta. Ja varmasti sen jälkeenkin, kun Oton sisaruksilla ei toistaiseksi ole vielä lapsia, ja 10 vuoden jälkeen osa meidänkin lapsista on jo aikuisia, herregud. Tai ainakin siltä tuntuu nyt, että pukki on hauska ja tärkeä osa aaton juhlintaa myös tulevaisuudessa. Mutta katsotaan miten fiilikset kehittyvät.
Me käytetään nykyään joka vuosi samaa joulupukki-firmaa, jonka avulla pukin saa helposti varattua pk-seudulla. Ollaan saatu aina ihanan lämminhenkinen, hauska ja turvallinen pukki sitä kautta, eikä ole käynyt huteja. Meidän perheessä joulupukki on sekä satua että totta ja se sopii meille. Vähän niinkuin joulumanteli: aina se laitetaan puuroon ja katsotaan kuka sen saa. Ja ehkä hän, joka sen saa, saa osakseen hyvää onnea ja ihania tapahtumia seuraavalle vuodelle, ihan vaan koska mantelin ansiosta hän uskoo itseensä ja onneen vielä hippusen verran enemmän.