Luukku 19: No se joulupukki

19.12.2016

Vastaanotin postaustoiveen vielä näin joulukalenterin loppuvaiheilla siitä, kuinka meillä suhtaudutaan joulupukkiin. Olen aiheesta joskus vuosia sitten blogiini kirjoittanutkin, mutta nyt tietenkin tämä alkaa olla entistä ajankohtaisempaa, kun lapsetkin ovat isompia. Eli joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, mitä me ollaan hänestä kerrottu lapsille? Saako lapsia huijata joulupukilla, entäs perinteinen tontuilla ja joululahjoilla kiristäminen?

Meidän lapset uskovat joulupukkiin, ja meillä käy joulupukki joka joulu. Eli kyllä, myös meillä on satuiltu lapsille tämän joulusedän olemassaolosta. Koen että ollaan annettu lapsille aika samantyyppinen lähestymistapa joulupukkiin jonka olen itsekin saanut lapsena äidiltä. He tietävät että joulupukki tuo kaikki lahjat, mutta he tietävät myös että joulupukki ei valmista kaikkia leluja Korvatunturilla yhdessä tonttujen kanssa, vaan vanhemmat, kummit ja mummit ostavat niitä myös kaupasta yhdessä pukin apuna ja pukki sitten jakaa ne aattona lapsille.

Sivusin aihetta myös tuossa viikko sitten kun vietiin Hopelle lahjapaketteja toisille lapsille yhdessä meidän tyttöjen kanssa. Joku kysäisikin että kuinka ollaan selitetty tytöille se, että jotkut lapset eivät saakaan pukilta lahjoja vaan muut ihmiset vievät niitä keräyspisteelle. Ja me ollaan tosiaan ihan rehellisesti kerrottu lapsille, että pukki ei voi viedä lahjoja jos ei kukaan ole ostanut niitä, ja että joillakin perheillä ei ole varaa ostaa itse lahjoja pukille tuotavaksi ja siksi me ja muut voidaan mahdollisuuksiemme mukaan auttaa niitä perheitä viemällä lahjoja keräykseen.

Meillä ei ole mitään ”Vain kiltit lapset saavat lahjoja” -bullshittiä koskaan syötetty lapsille, eikä heitä kiristetä sillä että pukki ei toisi lahjoja ollenkaan ”jos ei ole kiltti”, niinkuin ainakin vielä omassa lapsuudessani oli erittäin tavallista tehdä. Onneksi 2010-luvulla tiedetään että kaikki lapset ovat kilttejä, mutta eivät vaan aina käyttäydy mukavasti.

Mutta kyllä mekin ollaan sitä perinteistä tontut kurkkii-satua höpötetty lapsille, lähinnä siis siksi että heistä on niin jännittävää muka bongailla punaisia lakkeja ja koska jouluun kuuluu ainakin meillä pieni taianomaisuus. Mutta ollaan pyritty välttämään tonttujen yhdistämistä käyttäytymiseen. En tiedä tietävätkö tytöt miksi ne tontut kurkkivat, ne nyt vaan kurkkivat ja niitä on hauska yrittää nähdä. Pari kertaa he ovat ainakin olleet ihan varmoja että tonttu vilahti ikkunassa.

Uskon että ainakin meidän esikoinen tajuaa että pukkeja on useampi, ikää on kuitenkin jo sen verran ja kyky ymmärtää on monessa asiassa jo ihan uskomaton. Itsekin muistan kyllä aika pienenä tajunneeni että ei ne kaikki eri näköiset pukit vaan voi olla sama ihminen.  Itse en siitä välittänyt, eikä hänkään ole ainakaan toistaiseksi esittänyt purevia kysymyksiä joulupukin ainutlaatuisuudesta. Jos niitä alkaa tulla niin toki niihin rehellisesti vastataan.

Joulussa on taikaa, ja me juuri puhuttiin Otonkin kanssa siitä että jouluaatto vaan tuntuu juhlavammalta kun se punanuttuinen partahemmo käy pyörähtämässä vartin verran. Vaikka me ollaan jo aikuisia, niin salaa olen onnellinen siitä että meidän kolmosen ja esikoisen välillä on niin iso ikäero että sain vielä monen monta monituista vuotta jatkoaikaa joulupukin vierailuille sillä verukkeella että meillä on pienet lapset. Saa nähdä käykö meillä joulupukki vielä sittenkin kun lapset on aikuisia, hah! Ja mä olen sitäpaitsi käynyt Napapiirillä joulupukin pajassa, ja siitä on kuvakin todisteena. Että kyllä siellä joku joulupukki asuu ja mä ainakin haluan uskoa siihen vielä aikuisenakin edes vähän.

Elämä olisi tosi tylsää jos ei yhtään saisi nauttia saduista. Mun mielestä on todellakin  eri asia valehdella perustavanlaatuisesti jostain vakavista asioista omaksi edukseen, kuin piristää pienten lasten perinnejuhlaa pikkusadulla.

Mitä mieltä te olette? Onko joulupukkia olemassa, ja saako lapsille sanoa että on?

PS: Kuvituksena aiempien jouluaattojen kuvia, en kestä miten pieniä meidän pallerot on olleet???


25 Responses to “Luukku 19: No se joulupukki”

  1. Avatar Jassu sanoo:

    Olen 29 ja uskon yhä että joulupukki on olemassa . Ihmiset uskovat höpöjä kind asioita jopa monet sadat ihmiset. Lapsensa on luja asia.

  2. Avatar Susanna sanoo:

    Olen kyllä samaa mieltä, että joulupukki vaan kuuluu jouluun! Minä olin nuorin sisaruksistani ja meillä kävi pukki niin kauan, kunnes olin kouluikäinen. Sitten perheeseemme syntyi iltatähti sopivasti, joten pukkiperinnettä jatkettiin katkeamattomana. Kun iltatähti alkoi olla kouluikäinen, vanhin sisaruksiatani sai lapsen ja taas oli syy olla pukki jouluna! ehkä se pukki olisi sitten aikuisikin varten pyydetty, jos ei lapsia olisi sattunut näin tulemaan. Mutta siis 26 vuotias olen ja ei ole ollut yhtään joulua ilman pukkia! Nyt sopivasti oma esikoinen tulossa, joten pukkiperinne jatkukoon! Jouluna meillä kaikki uskovat omalla tavallaan pukkiin, myös aikuiset. Joulun taikaa.

    Itselläni on hyvin samankaltaiset ajatukset kuin sinulla siitä, mitä lapsille pukista kerrotaan. Itseni on kasvatettu asiaan samalla tavalla, ja ei ole kyllä mitään traumoja jäänyt asiasta..

    Ihanaa joulunodotusta sinne koko perheelle! ❤

  3. Avatar Elina sanoo:

    Meillä joulupukki on aina ollut osa joulua ja yksi ohjelmanumero. :) On edelleenkin, vaikka meistä sisaruksista nuorinkin on jo 16v, isälle on joulun kohokohta leikkiä joulupukkia sen hetken verran. :D Kun oltiin pieniä, niin joku vanhemmista serkuista kävi joulupukkina.

  4. Avatar Miba sanoo:

    Tuli mieleen tossa kun puhuit useammasta pukeista niin itse olen lapsena kuullut (muistaakseni tonttu toljanterin joulukalenterista) että ne kaupungilla, ostoskeskuksissa ja kodeissa käyvät pukit ovat sen aidon joulupukin apureita, koska ei pukilla olisi aikaa tehdä kaikkea yhtä aikaa. Näin ajattelin myös omille lapsille tulevaisuudessa opettaa :)

  5. Avatar Tuuli sanoo:

    Alle kouluikäiset lapset ovat meillä hyvinkin intona joulupukista, vaikka emme ole koskaan puhuneet siitä totena. Olemme sanoneet, että se on sellainen yhteinen kiva leikki/satu joulun ajalle, ja vaikka he esim. tietävät että pappa on pukeutunut joulupukiksi ja lahjat ovat vanhempien yms. ostamia, ei minusta tunnu, että he ovat menettäneet mitään. Leikkivät innoissaan tonttuja itsekin ja tykkäävät askarrella lahjoja muille.. Että mielestäni vaihtoehdot ei tarvitse olla, että joulupukki joko on totta tai sitten ei ole mitään joulupukkiin liittyviä juttuja, lapsen maailmassa ne tuntuvat silti taianomaisilta asioilta kuten kaikki mielikuvitusleikit, mutta ei tule sitten sitä pettymystä myöhemmin, että vanhemmat ”valehtelivat”. Toisekseen haluamme pitää eron siinä, että meillä perimmäinen syy joulun vietolle on kuitenkin Jeesuksen syntymäjuhla ja siksi puurot ja vellit tuntuisivat menevän sekaisin, jos puhuisimme joulupukista myös vakavissaan. Kyllä meillä silti tonttuillaankin ja leikitään niitä juttuja.

  6. Hyvät periaatteet. Meillä se joulupukki ei ole ihan vielä ajankohtainen, mutta jotain vastaavanlaista minäkin olen ajatellut. Pitää kuitenkin miehen kanssa keskustella siitä, millaiseen ratkaisuun me lopulta päädymme tässä joulupukki/tonttu-asiassa. Me ollaan kuitenin joissain asioissa niin eri mieltä. :D

  7. Avatar Nuu sanoo:

    Omasta lapsuudesta muistan niin vahvasti joulun taianomaosuuden ja jännityksen, että haluan kyllä sen saman tunteen luoda lapsillekin (jos niitä joskus tulee). Ja eihän joulupukki ainut satuolento ole, toisilla on hammaskeijukin käytössä. Kuitenkin pelottava (kivun kannalta) se hampaiden irtoaminen, että mielestäni ihan kiva, että siitä saa keijulta palkinnon :)

  8. Avatar Anna sanoo:

    Niin samaa mieltä! Lapsuuteen nyt vaan kuuluu sadut ja mielikuvitusleikit ja joulupukki lukeutuu meillä samaan sarjaan. Samoin mulle tärkeää kertoa lapsille jos lahjan on esim kummi antanut, ja ne oikeastaan ite kyselevät suunnilleen joka lelun kohdalla että keneltä tämä on ja entä tämä Ihanaa joulua ja onnea loppuraskauteen❣

  9. Avatar Katja sanoo:

    Musta toi on ihana tapa puhua pukista, antaa tilaa sadulle, mutta selittää hyvin myös sitä, miks toiset saa enemmän, toiset vähemmän lahjoja, kun ei se kiltteys voi aina sitä selittää. Tuosta mallista puuttuu uhkailu ja jakoa uskoo-ei usko ei tarvita. Taidan käyttää samaajoskus omille lapsilleni :)

  10. Avatar Laura sanoo:

    Kiitos!! :)
    Vahvistit mun ajatuksia siitä että meidän ”tarinaa” on vähän muutettava. :)

  11. Avatar Nimetön sanoo:

    ”Kaikki lapset ovat kilttejä, mutta eivät vaan aina käyttäydy mukavasti.” Tämä edellinen lause on mun mielestä tosi ihanasti puettu sanoiksi ja muutenkin koko joulupukkihomma. :)

  12. Avatar Amanda sanoo:

    Täällä kans yks, jonka mielestä Joulupukki kuuluu jouluun. Viime joulunakin pukki (saattoi tosin olla perheenjäsen pukiksi pukeutuneena…) tuli sillä verukkeella, että meillä oli koiranpentu talossa. :’) Saa nähdä tuleeko tänä vuonna :D

  13. Avatar Ansku sanoo:

    Omani on vielä niin pieni että ei tarvitse miettiä mitä kertoo, mutta käytiin silti jo Napapiirillä pukkia moikkaamassa. :D
    Lähipiirissäni on kuitenkin ollut joulu, jolloin 10-vuotiasta on rankaistu huonosta käyttäytymisestä jättämällä täysin ilman lahjoja. Se kyllä tietysti yritettiin estää mutta eipä sitä voi tietysti määräänsä enempää tehdä. Mutta siis ainakin siitä samoilla linjoilla että mikään kiristysnappula ei lahjat voi olla.
    Ihanasti näkyy tossa vipassa kuvassa mistä oot kauniin hymys perinyt! Ihanaa joulunaikaa ja tulevaa vuotta teidän perheelle ja kiitos ihanasta blogista. <3

  14. Avatar Janita sanoo:

    Kyllä joulupukki vaan kuuluu niin jouluun! Itse oon esikoinen ja ikäeroa kuopukseen on 8-vuotta niin kun mä tai 2 vuotta nuorempi siskoni alettiin tulla siihen ikään ettei enää uskota, niin tuli kuitenkin joulupukki pikkuveljen takia ja mun mielestä se oli aivan ihanaa. Oon muutenkin niin suuri jouluihminen ja rakastan sitä joulun taikaa ❤️ Kai sitä yliopisto opiskelijakin saa vähän uskoa

  15. Avatar Anonyymi sanoo:

    Itse kun olin pieni, niin huomasin joulupukkien näyttävän joka vuosi erilaiselta. Ajattelin sitten, että joulupukki ei kerennyt tulla meille ja tonttu sijaisti häntä :D

  16. Avatar Emmi sanoo:

    Meillä oli lapsena mummolassa oma Tonttu. Joka vuosi joulun alla tuo Tonttu juoksenteli metsän reunalla lyhdyn kanssa ja kävi katsomassa, ollaanko me lapset oltu kilttejä ja vei sitten terveiset Joulupukille. Katseltiin aina Tontun juoksua ikkunasta, mutta emme saaneet (tai varmaan uskaltaneetkaan) mennä ulos. Yleensä vietiin Tontulle hieman mökistä kauempana olevan saunan terassille puuroa tai pipareita evääksi, mitkä hän kävi aina mutustamassa. Itselleni Tontun henkilöllisyys on (valitettavasti) selvinnyt, mutta osa serkuksistamme ei edelleenkään tiedä, kuka hän todellisuudessa olikaan. Ihanaa joulun arvoituksellistuutta!
    Tämä oli todella ihana ja jännittävä perinne mummolassa ja olemmekin nyt jatkaneet samaa omille sukulais- ja tuttavaperheiden lapsille omalla mökillämme. Tonttu on lasten mielestä hieman jännittävä, mutta kuitenkin tosi kiehtova. Meidän mökkitontulla on myös oma maja metsässä, josta välillä löytyy villasukkia tai muuta todistetta olemassaolosta. Hän myös jättää esim. kuistille nimikoidut kirjeet lapsille, joissa kehuu vaikkapa harrastusmenestystä tai sitä, kuinka kiltisti lapsi on auttanut sisaruksiaan tms. Itsekin olen muutaman kerran juossut ulkona tonttuna ja lasten ilmeet ”minut” nähdessään ovat aina aivan mahtavia <3

  17. Avatar Anni sanoo:

    Omasta mielestäni lapsi on tuhma, silloin kun käyttäytyy tuhmasti. Ja kiltti, silloin kun käyttäytyy kiltisti. Eikä aina kiltti, vaikka käyttäytyisikinkin tuhmasti..? Voin sanoa suoraan lapselle, että oletpas tuhma. Voihan sitä sanoa myös, että käyttäydytpäs tuhmasti. Minusta ne ovat sama asia.
    Ja minusta on ihan ok sanoa, ettei joulupukki tuo lahjoja jos ei ole kiltisti. Silloin oppii, että teoilla on seurauksensa. Mutta vaikkei olisikaan 100% kiltisti, niin kyllä jokainen lapsi lahjoja ansaitsee :)

    • Avatar Laura sanoo:

      Tähän Annin kommenttiin haluaisin lisätä nyt oman mielipiteeni.
      Sanoit että jos lapsi käyttäytyy tuhmasti, hän on tuhma. Näin ei todellakaan ole. Mielestäni kilteistä ja tuhmista lapsista puhuminen (ja lasten erottelu tällä tapaa) on hyvinkin vanhanaikaista, ja myös kasvatusalan ammattilaiset suosittelevat nykyään että tätä vältettäisiin. Esim. päiväkodeissa tällaista termistöä ei enää käytetä.

      Lapsi voi aika ajoin käyttäytyä hölmösti, huonosti tai ”tuhmasti” myös tarkoituksella mutta vauva tai lapsi ei koskaan OLE tuhma tai typerä. Samalla tavalla kuin esimerkiksi vauvasta ei mielestäni voi käyttää termejä kiltti tai vaikea – kyse on vain luonne-eroista, eikä imeväisikäinen ymmärrä millään muotoa huonoa tai hyvää käytöstä. Hän on vain vauva ja käyttäytyy puhtaasti sen mukaan mitä hänen tarpeensa vaativat.
      Jos lapsesta käyttää esimerkiksi termiä tuhma lapsen kuullen, voi sillä olla hänelle pahimmillaan hyvinkin itsetuntoa romahduttava vaikutus, ja se voi luoda hänelle kuvan todella vahvasta erottelusta (tuhmat/kiltit, tyhmät/fiksut jne). Lapsen tuhmaksi ”leimaaminen” voi saada lapsen myös todella ajattelemaan että hän on tuhma, ja näin ollen käyttäytymään toistuvasti tavalla joka näyttäytyy meille aikuisille huonona käytöksenä – koska lapsi on erittäin ymmärrettävästi oikeuttanut käytöksen itselleen.

      Lasten ajattelukyky ja kapasiteetti käsittää ja prosessoida tätä asiaa on kuitenkin hyvin erilainen ja yksioikoisempi kuin aikuisen, ja se meidän kaikkien aikuisten tulisi ymmärtää. Tällaisilla ajatusmalleilla voidaan pahimmillaan tehdä hallaa kasvavalle lapselle, vaikka nämä asiat näyttäytyykin usein meille aikuisille hyvin pieninä ja harmittomina.

      • Avatar maiju sanoo:

        Mä taas oon Annin kanssa samaa mieltä. Väittäisin, että lapset ei ymmärrä tommosta hienoa kasvatuksellista ajatusta tässä asiassa.. Ainakin itse käyttäydyin lapsena paremmin joulun alla, kun muistutettiin, että tuhmat lapset ei saa lahjoja. Enkä loukkaantunu tai vahingoittunu siitä millään tavalla :D
        No ehkä tääkin on niitä juttuja, että jos perheessä on aina kaikki hyvin niin lapsi vahingoittuu helposti ties mistä…
        Mua on ainaki pienestä asti haukuttu enemmän tai vähemmän rumasti joten ei paljon tuhmittelu tuntunu missään.

      • Avatar Anni sanoo:

        Ei kukaan lapsi ole pelkästään kiltti tai tuhma, vaan vaihtelevasti molempia. Kun lapsi on tuhma niin hän saa toruja siitä, ja sitten kehutaan kun on kiltisti. Ei kyllä takuuvarmasti itsetunto muserru siitä. Tuolla tavallahan lapsi oppii miten kuuluu käyttäytyä.

  18. Avatar Myy sanoo:

    Mun isä on aina ollut sitä mieltä, että lasta ei saa huijata, joten mulle joulupukki on aina ollu hölynpölyä ja eräs tuttu mies, jonka tiesin kiertävän pukkitehtävissä. Serkut uskoi pukkiin ja mä naureskelin itsekseni, kun tiesin, että heitä on huijattu. :D En ole koskaan tykänny mistään pukeista, pelleistä tai muista ihmishahmoiksi pukeutuneista. Ennemminkin koen ne ärsyttäviksi.

    Mulla ei ole lapsia, mutta olen kaikessa niin realisti, etten syöttäisi heille pukkihömppää. Mun mielestä jokainen kuitenkin tekee omat valintansa tän asian suhteen. Itse en ole muutenkaan yhtään jouluihminen ja inhoan sitä kaikkea kaupallisuutta ja yltäkylläisyyttä mitä joulu nykyisin näyttää edustavan. Mulla ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, että toiset haluaa viettää joulua ja fiilistellä sitä. Jokainen tavallaan! :)

  19. Avatar Tiia sanoo:

    Hei kiitos postauksesta! Mä sitä just kyselin ja tää selvensi asiaa vielä lisää. Saa nähdä minkälaista satua sitä alkaa itse kertoa kun taapero tuosta kasvaa.
    Mutta mun mielestä joulupukki kuuluu jouluun. Muistan itse hyvin sen kun mulle selvisi, ettei meillä käyvä joulupukki olekaan se oikea ja että lahjat onkin oikeesti äitin ja isän ostamia. Eipä se ainakaan mille aiheuttanut mitään traumoja tai horjuttanut luottamusta vanhempiin. En siis pidä joulupukista ”valehtelua” mitenkään pahana.

    Mä olen töissä päiväkodin eskariryhmässä ja he on jo sen verran isoja, että monikaan ei enää usko joulunsatuihin. Mutta silti kun tonttu on tuonut kirjeen lapsille niin kyllä siitä joka lapsi innostuu ja ihan täpinöissään kirjeitä tontulta odottaa. Niiden lasten, jotka vielä tonttuihin uskovat, into ja riemu on niin tarttuvaa, että kyllä se tempaa epäilevätkin lapset mukaansa.

    Munkin mielestä jouluun kuuluu sadut ja tietty taianomaisuus, joten myös joulupukilla ja tontuilla on paikkansa joulussa. Ja tätä perinnettä meinaan myös lapselleni jatkaa.

    T.Tiia

  20. Avatar Kirsii sanoo:

    Mulle kerrottiin pienenä, kun utelin miksi pukki on eri näköinen kuin se jonka näin pari päivää aiemmin kaupassa jakamassa karkkia, että pukilla on monta veljeä, koska pukki ei ehtisi jakamaan lahjoja kaikille lapsille

  21. Avatar Elina sanoo:

    Mielestäni Joulupukki todellakin kuuluu jouluun! Itse olen 23 v. ja siskoni täyttää pian 18, mutta silti joulupukki käy joka vuosi tuomassa meille lahjat :D Viime vuosina Pukki on tosin ollut kovin hoikan puoleinen ja saapunut aina juuri silloin kun siskoni on ollut hakemassa lisää polttopuita takkaan ;)

  22. Avatar iuski sanoo:

    Äiti ei hennonut valehdella meille, koska ei olisi kestänyt niitä väpättäviä alhuulia kun huijaus paljastuu. Olen aina tiennyt, että joulupukki on sellainen satu, johon ihmiset haluavat jouluna uskoa, ja sitä satua ei saa keneltäkään pilata sanomalla että joulupukkia ei ole. Jos joskus saan lapsia niin varmaan jatkan äitini versiolla, tosin teidänkin tarina kuulostaa hyvältä.

Kommentoi