Seuraajat saivat lähettää Instagramissa kysymyksiä jouluun liittyen, joista lupasin koostaa blogipostauksen! Tässä siis tulevat kysymykset ja vastaukset liittyen meidän perheen jouluun. Idean sain @homevialaura Lauralta, joka oli tehnyt samanlaisen postauksen. Toki tässä on nyt hieman eri kysymykset, koska vastasin omien seuraajien lähettämiin kysymyksiin.

1. Paljonko teillä kuluu joululahjoihin rahaa? Paljonko käytätte lasten lahjoihin rahaa?

Veikkaisin, että koko perheen, läheisten ja kummilasten lahjoihin yhteensä n. 2000€. Lahjoja ei määrällisesti tule kovin montaa per ihminen, mutta meitä on kuitenkin kuusi ihmistä ja läheisiä paljon ja kummilapsiakin jo kolme. Mulle pakettien määrää tärkeämpää on laatu, haluan ostaa järkeviä lahjoja, etenkin isommille lapsille ja aikuisille, jotka toivovat jo muuta kuin leluja. Ja joskus laadukkaat ja fiksut lahjat voivat olla kalliimpia kun sitten taas joku krääsä. Ostan lahjoja myös käytettynä ja taaperolle annan myös joitakin sisarusten vanhoja leluja paketoituna. Meillä lapsilla on kullakin ne omat toiveensa, eivätkä ole kateellisia toisten joululahjoista tai ajattele mitään että joku sai paremman lahjan kun joku toinen. Viime vuonna esim yksi toivoi uutta puhelinta ja sai sen, eikä se ollut muille mikään ongelma, vaikka eivät saaneet yhtä kalliita juttuja. Tänä vuonna taas toinen toivoo iPadia (ja on toivonut sitä pitkään ja perustellut toiveen hyvin, koen sen aidosti järkeväksi), eikä se varmasti ole sisaruksille ongelma jos hän sen saa.

2. Käyttekö jouluna kirkossa / Käyttekö kauneimpien joululaulujen tilaisuuksissa tai aattohartaudessa kirkossa?

Ollaan monesti käyty Kauneimpien joululaulujen laulutilaisuudessa, mutta muuten ei käydä jouluna kirkossa.

3. Missä vietätte joulun?

Me vietetään joulua omassa kodissa tänä vuonna, niinkuin lähes kaikkina vuosina sen jälkeen kun esikoinen täytti yksi vuotta.

4. Miten pukeudutte jouluun?

Tämä onkin hyvä kysymys! Yleensä meillä on aattona mekot tai juhlavaatteet päällä tyttöjen kanssa ja Otolla dinosauruskuvioinen jouluneule. Mulla on ollut sama punainen joulumekko jo varmaan viiden tai kuuden joulun ajan.

5. Kuka koristelee teidän joulukuusen, onko siitä videota?

Minä ja lapset yhdessä. Kuvattiin kyllä videolle tänäkin vuonna (timelapse) mutta en ole julkaissut sitä missään. On hauska katsoa videolta kun tyhjä kuusi täyttyy hetkessä.

6. Mistä teidän joulukuusi on ostettu?

Etolasta ostettu vuonna 2018.

7. Jos jokainen perheenjäsen saisi valita vain YHDEN lempparijouluruuan, mitkä ne olisi?

Iina: hernerokka/hernetuuvinki, oululainen perinneruoka, jota mun mummu aina teki. Sellainen paksu suolainen hernemössö.

Otto: Savuporoterriini

Esikoinen: Bataatti-vuohenjuustolaatikko

9v: Lanttulaatikko

5v: Graavilohi

1v: Ei ole vielä maistanut mutta veikkaan, että tykkää kyllä laatikoista ja ehkä tehdään hänelle oma uunilohi, lohta hän rakastaa.

8. Paras lapsuuden joulumuistosi?

Kaikki serkkujen luona Oulussa vietetyt joulut. Siinä oli sitä joulun taikaa kun sai jakaa joulupukin odotuksen jännityksen samanikäisten serkkujen kanssa.

 

9. Millainen on teidän perinteinen joulu, teidän jouluperinteet? Jouluaaton ohjelma?

Aattoaamu alkaa lasten, Oton ja mun äidin kanssa Joulupukin kuumalinjaa katsellen. Yleensä aamulla vielä valmistellaan Oton kanssa jouluruokia ja keitetään lounaalle riisipuuro, johon piilotetaan manteli. Alkuiltapäivästä käydään haudoilla, missä tavataan myös Oton isä ja sisarukset puolisoineen. Sitten tullaan porukalla heidän kanssa meille, hengaillaan ja valmistellaan lisää jouluruokia. Ensimmäinen jouluateria syödään melko aikaisin, yleensä n. klo 16, ja sen jälkeen sitten on usein tullut joulupukki. Sitten jaetaan lahjat ja availlaan niitä porukalla. Sen jälkeen aikuiset monesti istahtaa uudelleen ruokapöytään ja lapset touhuilee lahjojen kanssa. Illalla pelataan aina lautapelejä porukalla, herkutellaan ehkä juustoilla ja glögillä ja istutaan myöhään yöhön vielä lasten mentyä nukkumaan.

10. Ostatteko Oton kanssa toisillenne lahjat? Esitättekö toisillenne toiveita, vai tuleeko lahjat yllärinä?

Ostetaan toisillemme lahjat. Kumpikin esittää yleensä jonkin toiveen, mutta tykätään myös yllättää. Tänä vuonna meillä on joululahjahaaste, josta tein aiemmin joulukalenteriluukun.

11. Teidän perheen jouluherkut, mitä löytyy joulupöydästä?

Joulukalenterissa on tulossa vielä jouluherkuista oma luukku, jossa kerron tämän vuoden joulumenun! Ja siinä kerron tämän joulun kokeilut myös, koska kokeillaan aina muutamaa uutta herkkua joulupöydässä joka vuosi. Ja joskus niistä tulee sitten vakkareita, jos tekevät kunnon vaikutuksen. Mutta sellaisia mitä meillä on joka vuosi joulupöydässä on ainakin:

Lounas: Riisipuuro kanelilla ja sokerilla

Alkuruuat: Graavilohi, Mädit + smetana + punasipuli, Valikoima erilaisia herkkusillejä, Saaristolaisleipää, Sienisalaatti, Savuporoterriini

Pääruuat: Joulukinkku & kinkun kastike mummon reseptillä, Bataatti-vuohenjuustolaatikko, Imelletty perunalaatikko, Hernetuutinki, Jälkiruoka: Puolukkaparfait, Iltaherkku: Juustotarjotin & tapakset

Näiden lisäksi tehdään vaihtuvia salaatteja tai muita alkupaloja ja sitten on tietysti myös konvehteja!

12. Lapsuutesi ikimuistoisin joululahja? Lempilahja jonka olet ikinä saanut/antanut?

Varmaan se kun sain 8-vuotiaana ensimmäisen Nokian puhelimen. En muista enää osasinko odottaa sitä, mutta muistan, että olin siitä maailman eniten innoissani. Siinä oli keltainen etukuori, antenni ja matopeli!

Mun lempparijoululahja ikinä on varmaan ollut New Yorkin reissu, joka annettiin toisillemme Oton kanssa 2019 jouluna. Se oli ihanin lahja antaa ja saada ja vaalin niitä muistoja ja kaikkea sitä mitä saatiin yhdessä kokea.

13. Hauskin joulukommellus?

Hahh mietittiin tätä yhdessä Oton kanssa ja tuli mieleen se kerta kun leikattiin kinkusta verkko pois ennen paistoa vuonna 2013. Oltiin jo aiempana jouluna paistettu kinkku menestyksekkäästi, mutta jostain syystä meillä kävi seuraavana jouluna joku ajatuskatkos ja ajateltiin, että verkko pitää leikata pois, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Siinä sitten ompelimme verkkoa takaisin kinkun päälle hiki hatussa. Samana jouluna vielä meidän kakkonen oli tosi kipeänä ja oltiin nukuttu huonosti. Silloin ei naurattanut, mutta jälkeenpäin hihityttää.

14. Onko ikinä sellainen olo, ettei meinaa millään löytyä joulumieltä?

On joskus ollut jos elämässä muuten on ollut tosi kuormittavaa. Mutta harvemmin sitä lasten kanssa kestää kovin pitkään. He ovat aina niin innoissaan joulusta ja kuitenkin haluaa mahdollistaa sen taianomaisen joulun heille, niin samalla sitten innostuu itsekin.

15. Kuinka saada puoliso innostumaan joulusta?

Kysyin vinkkiä Otolta:

”Ei ainakaan pakottamalla” Otto vastasi. ”Pitää löytää joku sellainen elementti joulussa, josta se toinen innostuu, ihan sama mikä se on. Sillä ei ole mitään väliä mikä se on, sauna tai kirkko tai kinkku tai joulupäivän peli-ilta, mutta kun löytää sen yhden asian ja panostaa siihen täysillä, niin sitten se joulu saattaa alkaa muutenkin pikkuhiljaa tuntumaan mukavammalta.” hän jatkoi.

Eli löytää sen jonkun jouluperinteen josta toinen nauttii, panostaa siihen ja pitää huolen siitä, että se toteutuu joka joulu. Jos se on vaikka joulusauna, niin tekee siitä kunnon jutun, että lämmittää saunan, käy vaikka ulkona kävelyllä ihailemassa joulumaisemia ennen sitä ja sitten ostaa vaikka puolison lempijuomaa saunaan, tai vaikka paria erilaista vaihtoehtoa. Ja oikein rauhassa nautiskelee.

Ja sitten jouluruuan osalta: tuo sinne pöytään osaksi joulua jotain toisen suosikkiruokaa tai useampaa, se voi olla ihan mitä tahansa. Mistä tahansa ruuasta voi tehdä jouluperinteen, jos se on toisen mieleen ja toiselle tärkeä.

Ja tärkeimpänä: viettää sellaista just itsensä ja puolisonsa näköistä joulua, molempien toiveita kuunnellen ja yhdistellen. Joulun pitää olla juuri sellainen kuin itse haluaa, ei ole mitään oikeaa tapaa viettää joulua. Kannattaa heittää romukoppaan kaikki ajatukset siitä millainen joulun pitäisi olla, ja tehdä vain niitä asioita, jotka tuovat itselle ja puolisolle (perheelle) iloa.

16. Kenen kanssa vietätte joulun?

Mun äidin, Oton isän sekä Oton sisarusten ja heidän puolisoiden kanssa.

17. Kenelle on vaikein hankkia lahja? Kenelle helpoin?

Vaikeinta on hankkia Otolle lahja, koska haluaisin aina niin kovasti yllättää hänet jotenkin super ihanasti. Ja helpointa lapsille, kun heillä on yleensä tosi selkeät ja melko kohtuullisetkin toiveet.

18. Mitä toivot itselle lahjaksi?

Toivoin uusia nahkahanskoja, koska mun edelliset on mennyt hukkaan ja olen kulkenut jollain lasten eriparisormikkailla koko talven tähän asti. Lisäksi toivon ainakin mun vakkari Lindt -suklaarasiaa, jonka toivon joka joulu.

19. Lähetättekö joulukortteja?

Yleensä ollaan lähetetty, mutta tänä jouluna ei ehditä. Meillä meni niin monta viikonloppua lasten näytöksissä ja muissa menoissa, että ei ehditty  ottaa kuvia ja tilata joulukorttikuvista kortteja ajoissa (arkisin on pimeää jo silloin kun lapset tulee kotiin). Olisi toki voinut ostaa kortit tai askarrella ja ehtisi vieläkin, mutta luulen, että tänä vuonna laitan kortin vaan whatsappissa läheisille. Toivottavasti ensi vuonna taas kuvataan joulukorttikuva ajoissa. Se on ihana perinne!

20. Tykkääkö koko perhe jouluruoasta?

Tykkää! Etenkin me aikuiset sekä koululaiset ollaan oikein kaikkien ruokien faneja. Mutta jokaiselle perheenjäsenelle on joulupöydässä tarjolla omia lemppareita ja jouluna (kuten aina muutenkin) ei ole pakko syödä mitään sellaista mitä ei itse halua, jokainen koostaa just sellaisen jouluaterian lautaselleen mistä itse tykkää. Meillä esim. 5-vuotias rakastaa graavilohta, joten hän odottaa eniten sitä.

21. Mitä lahjoja lapset ovat toivoneet?

Olen jakanut koululaisten toiveita TÄSSÄ luukussa, 5-vuotiaan toiveita TÄSSÄ ja taaperon toiveita TÄSSÄ.

22. Tapaatteko ei-perheenjäsen sukulaisia jouluna, esim. Oulussa asuvia tätiä ja serkkuja?

Ei tavata jouluna, mutta ollaan menossa heti uudenvuodenaaton jälkeen Ouluun useammaksi päiväksi ja silloin vietetään aikaa kaikkien rakkaiden kanssa siellä.

23. Miten teidän joulut on muuttunut vuosien aikana?

Ympärille on ainakin tullut lisää ihmisiä, mikä on maailman parasta. Sitä kautta mukaan on tullut uusia perinteitä aatoksi, kuten haudalla käynti. Aiemmin käytiin haudalla aina aatonaattona, nykyisin taas vasta jouluaattona yhdessä porukalla. Aiemmin me käytiin myös aina saunassa jouluaattoaamuna, mutta nykyään se on jäänyt pois, koska sitä on hankalaa ehtiä haudalla käynnin vuoksi. Mutta sitten taas joulupäivänä on aikaa saunoa kaikessa rauhassa. Muuten meidän joulut on olleet melko samanlaisia.

24. Mikä on teidän lemppari jouluperinne?

Yhdessäolo rakkaiden ihmisten kanssa on tietty ihan valtavan tärkeää, mutta mulle joulun vietto alkaa siitä, kun olen aloittanut joululoman ja me aletaan Oton kanssa yhdessä kokkaamaan jouluruokia aatonaattona. Se on vaan niin parasta! Viime vuonna kokkailu meni vähän härdelliksi, kun vauva halusi olla lähinnä kantorepussa. Joten tänä vuonna odotan yhteistä kokkailua vielä tavallistakin enemmän, siitä tulee i-ha-naa!

25. Lahjanauhat paketeissa. Avatessa turha hidaste, vai tärkeä yksityiskohta?

No mulle ne on tärkeä yksityiskohta ja laitan aina! Mutta käytän itse yleensä esim. paperinarua tai kangasnauhoja, en jaksa kihartaa muovinauhoja.

26. Miten teillä on joulupukki mukana joulun vietossa?

Yleensä ollaan tilattu pukki ja hän on tullut käymään iltaruuan jälkeen. Tänä vuonna ajateltiin pitää välivuosi siitä ja tehdä niin, että jätetään lasten kanssa pipareita ja maitoa illalla ja katsotaan jos ”pukki kävisi yön aikana tuomassa lahjat kuusen alle.” Mutta jaetaan ja avataan ne vasta sitten illalla, aamulla lapset saavat avata yhdet paketit kuten yleensäkin. Ollaan tehty kerran aiemminkin näin (lapset olivat silloin pienempiä) ja jaksoivat upeasti odottaa iltaan, vaikka välillä kävivät vähän kokeilemassa joitakin paketteja. Uskon siis, että hyvin menee. Sitten ensi vuonna kun taapero on vähän vanhempi voidaan taas ottaa pukki. Ja siitä, miten kerrotaan pukista lapsille, olen kirjoittanut aiemmin kokonaisen postauksen. Meillä lapset on aina tienneet, että vanhemmat ja muut läheiset ostavat lahjat pukin konttiin ja pukki on vaan se joka tuo ne. Pukki satuna tuo kuitenkin ihanaa taianomaista tunnelmaa jouluun vielä näin aikuisenakin ja uskon, että tavalla tai toisella joulupukkisatu tulee aina olemaan osa meidän joulua.

Huh, olipas valtavan hienoja kysymyksiä! Kiitos paljon niistä! 

Olen kirjoittanut viimeksi joulupukista vuonna 2016 kun meillä oli vasta kaksi lasta ja he olivat 3- ja 5-vuotiaita. Nyt kun meillä on neljä lasta ikähaitarilla 4kk-10 vuotta, niin on kertynyt ihan hyvin kokemusta tästä meidän tavasta toimia joulupukin suhteen. Ja sehän on kuulkaa toiminut.

Taustaa: Me ollaan kerrottu lapsille pienestä asti, että vanhemmat ja muut läheiset ostavat joululahjat, mutta meillä joulupukki tuo ne. Näin me pystytään olemaan rehellisiä, mutta kuitenkin nauttimaan yhdessä joulun taiasta ja joulupukki-sadusta. Samalla lapset välttyvät sellaisilta harhaluuloilta, että esimerkiksi kiltteys tai huono käytös korreloisivat jotenkin joululahjojen määrän kanssa. He eivät kuvittele, että joku lapsi on ollut ”tuhma” (= sana jota meillä ei käytetä edes), jos hän ei saanut paljon lahjoja. Eikä heitä myöskään ikinä uhkailla sillä, että joulupukki ei toisi lahjoja jos he käyttäytyvät kurjasti, tai että pukki toisi risuja tai muuta vastaavaa. He tietävät, että me viedään yhdessä joululahjoja joka vuosi joululahjakeräyksiin sellaisille lapsille, jotka eivät muuten saisi välttämättä ollenkaan lahjoja. Ja he tietävät, että nämä lapset eivät saa muuten lahjoja, koska heidän perheellä ei ole siihen mahdollisuutta, ei siksi, että perheiden lapset olisivat jotenkin huonokäytöksisiä.

Käytännössä me ollaan siis kerrottu lapsille juuri niin kuin asia on. Meillä joulupukki yleensä tuo lahjat, koska meistä se on kiva perinne ja tuo jännitystä siihen aattoon. Mutta he tietävät myös, että on useita joulupukkeja ja että joillakin vaan lahjat antavat suoraan ne, joilta lahja on. Joulupukki on satuhahmo, joka ilahduttaa, mutta hän ei yksin vie kaikille maailman lapsille lahjoja yhdessä päivässä.

Rehellisyys yleensä toimii lasten kanssa kaikkein parhaiten ja näin tässäkin asiassa, ainakin meidän mielestä. Lapsille tämä on hyvin yksinkertaista, eivätkä he ole esimerkiksi vielä ainakaan kyseenalaistaneet, että miksi tällainen ylimääräinen joulupukki-hahmo tuodaan tähän välikädeksi, eikä vaan anneta itse lahjoja toisillemme. Mutta jos he sitä kysyvät joskus, niin kerron niinkuin asia on: meistä se on vaan hauska perinne tai leikki, joka tuo hieman pientä lisäjännitystä aattoon.

Vaikka lapset tietävät, että joulupukki ei valmista lahjoja jossain lahjapajassa ja sitten kiikuta niitä kaikkialle, se ei ole ikinä estänyt olemasta innoissaan pukista. Edelleen koko perhe kirjoitetaan joulupukille, yritetään bongailla tonttuja ikkunoista, käydään katsomassa onko tonttuoven postilaatikkoon tullut minikokoista tonttupostia ja fiilistellään yhdessä tätä hauskaa satua.

Meillä on edelleen suosikkiohjelmana Joulupukin kuumalinja aina aattona, ja jokainen perheenjäsen terästäytyy siinä neljän jälkeen, kun tiedetään, että kohta se joulupukki pimpottaa ovikelloa ja tulee. Meistä on hauskaa laulaa joulupukille yhdessä Joulupukkii, joulupukkii ja jakaa muutama lahja yhdessä pukin kanssa isosta säkistä.

Jouluaattona kuten aina muutenkin on tärkeää myös kunnioittaa lasten omia rajoja. Meidän perheessä ei ikinä pakoteta lasta halaamaan tai edes tervehtimään joulupukkia (yleensä he kaikki tervehtivät kuitenkin ihan omasta vapaasta tahdostaan). Ja varsinkaan pukin syliin ei pakoteta, tai olla ikinä pakotettu. Pienenä lapset varsinkin kiipesivät mielellään itse pukin syliin, koska se oli niin jännittävää, mutta ikinä ei olla käsketty sitä tekemään. Nykyään harvemmin pukit sitä edes ehdottavatkaan, ainakin mun kokemuksen mukaan. Me aikuiset ollaan joulupukki-leikissä mukana ja lapset osallistuvat siihen jos heitä itseään huvittaa. Tähän asti ovat aina mielellään esim. laulaneet pukille ja auttaneet pukkia jakamaan lahjoja.

Uskon, että meillä joulupukki tulee olemaan osa jouluaattoa ainakin niin kauan kuin meidän joulunviettoporukassa on alle 10-vuotiaita. Eli ainakin seuraavat 10 vuotta. Ja varmasti sen jälkeenkin, kun Oton sisaruksilla ei toistaiseksi ole vielä lapsia, ja 10 vuoden jälkeen osa meidänkin lapsista on jo aikuisia, herregud. Tai ainakin siltä tuntuu nyt, että pukki on hauska ja tärkeä osa aaton juhlintaa myös tulevaisuudessa. Mutta katsotaan miten fiilikset kehittyvät.

Me käytetään nykyään joka vuosi samaa joulupukki-firmaa, jonka avulla pukin saa helposti varattua pk-seudulla. Ollaan saatu aina ihanan lämminhenkinen, hauska ja turvallinen pukki sitä kautta, eikä ole käynyt huteja. Meidän perheessä joulupukki on sekä satua että totta ja se sopii meille. Vähän niinkuin joulumanteli: aina se laitetaan puuroon ja katsotaan kuka sen saa. Ja ehkä hän, joka sen saa, saa osakseen hyvää onnea ja ihania tapahtumia seuraavalle vuodelle, ihan vaan koska mantelin ansiosta hän uskoo itseensä ja onneen vielä hippusen verran enemmän.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

Meidän lapset kirjoittivat innokkaasti kirjeet joulupukille jo muutama viikko sitten. Ekaluokkalainen raapusti pitkän kirjeen hienoilla pikkukirjaimilla, 5v kirjoitti kieli keskellä suuta upeasti kuluneesta vuodesta itse, ja pyysi sitten äitiä kirjoittamaan lahjatoiveet perään. Kuopus piirsi joulupukille hienon kuvan, ja yhdessä kirjoitettiin pukille kirje, jossa taapero toivoo punaista lahjapakettia. Hän ei ole esittänyt mitään muita lahjatoiveita, kuin ”punaisen lahjapaketin”.

Kirjeiden kirjoittaminen oli hyvä hetki jutella lasten kanssa siitä, mitä he itse ajattelevat kuluneesta vuodesta. Meillä on tapana aina kirjoittaa kirjeeseen vuoden kuulumisia, eikä vain tehdä kilometrin mittaista lahjalistaa lelukirja kourassa. On mahtavaa kuulla millaisia asioita lapset haluavat pukille kertoa.

Silloin kun mä olin pieni, mun äiti tilasi mulle monena jouluna joulupukin kirjeen vähän ennen joulua. Muistan sen jännityksen ja ilon, kun kirje saapui! Ihan oikea kirje joulupukilta, MINULLE! En ollut edes muistanut tätä ihanaa mahdollisuutta, ennen kuin tänä vuonna mua kysyttiin mukaan tähän Postin kaupalliseen yhteistyöhön. Tämähän on aivan ihana juttu! Pieni vaiva, mutta suuri ilo lapselle. Lapsena en tietenkään tiennyt, että äiti sen oli mulle tilannut, mutta ei mua ollenkaan harmita näin aikuisenakaan vaikka sen nyt tiedän. Se toi sellaista ihanaa tainomaista fiilistä joulun odotukseen, juuri sitä joulun taikaa, jota rakastan ja jota haluan tuoda omien lastenkin jouluun.

Mun lapsuudessa kirjeen mukana tuli tarroja, ja mulla taitaa olla vielä mun muistojen laatikossa jokunen sellainen tarra ja ainakin yksi kirje tallessakin. Pitäisi käydä kaivamassa. Tänä vuonna kirjeen mukana tulee kiltteystodistus, sekä väritettävä kuvakortti.

Joulupukin Kirje lähetetään Napapiiriltä, Joulupukin omasta pääpostista. Kirjekuoressa on oikea postimerkki ja Napapiirin postin leima. Kirjeet personoidaan vastaanottajalle niin, että todistuksessa ja kirjeessä lukee vastaanottajan nimi. Muuten kirjeet ovat samanlaisia, eli jos tilataan vaikka useampi kirje, kuten meille tulee kolmelle lapselle, niin kirjeet ovat nimiä lukuunottamatta keskenään samanlaisia. Todistuksessa on sekä etu- että sukunimi ja kirjeessä etunimi.

Kirjeen hinta on 8,90 ja sen voi tilata 13 eri kielellä. Kirje tilataan suoraan postin verkkokaupasta. Kirjeen voi tilata myös ulkomaille. Joulupukin kirje pitää tilata kotimaassa viimeistään 16.12. verkkokaupasta, mutta mieluummin tietysti jo aikaisemmin. Jos tilaa kirjeen ulkomaille, täytyy toimia jo paljon aikaisemmin, heti joulukuun alussa. Kaukomaille kirjettä ei enää ehdi tilata, mutta Pohjois- ja Keski-Eurooppaan voi tilata vielä 11.12. asti. Kirjeet saapuvat kotiin postilaatikkoon vasta ihan lähellä joulua, viikolla 50-51. Ehkä se lieventää vähän jännitystä, ja auttaa odottelemaan joulua, jota ainakin meidän lapset odottavat aivan hurjan paljon!

Lapset rakastavat saada omaa postia, ainakin meillä. Muistan itsekin, miten ihanaa oli saada omia kirjeitä lapsena, koska niitä ei tullut niin hirveän usein. Aina kun postilaatikkoon kolahtaa postikortti kummeilta jostain päin maailmaa tai isovanhempien pieni yllätyskirje, lapset ovat aivan innoissaan. Joulupukilta he eivät edes osaa odottaa kirjettä, ja mä en itse malta odottaa, että näen millaiset reaktiot kirjeet saavat aikaan! Lasten ilo on maailman ihaninta katsottavaa, ja se tarttuu nopeasti aikuisellekin.

Me ei olla vielä päästy näkemään kirjettä, sillä niitä tosiaan postitellaan vasta juuri ennen joulua. Mutta innolla odotan, milloin lapset pääsevät lukemaan pukin terveisiä. Siitä tulee varmasti ihana muisto meille kaikille.

Oletteko te saaneet itse joulupukin kirjeitä lapsena, tai oletteko tilanneet niitä omille lapsille? Mitä lapset ovat tykänneet?

Ihanaa Tapaninpäivän iltaa kaikille! Pieni tauko tietokoneesta teki aika hyvää intensiivisen joulukuun postaustahdin jälkeen. Jouluaatto oli ihana, juuri niin kuin toivoimme, vaikka eihän me kommelluksiltakaan vältytty. Ja arvatkaa mitä: joulupukki tuli liian aikaisin tänäkin vuonna! Vaikka oli eri pukki, siis miten voi olla, että meidän pukit on aina etuajassa?? Onneksi oltiin tehty hyvä päätös syödä vasta pukin käynnin jälkeen, niin ei tullut kiire ruokailla.

Aattoaamuna meillä oli kaikki kinkun kastiketta lukuunottamatta valmiina, ja mä keittelin sen heti siinä aamuseiskalta valmiiksi. Koko aamu mentiin rennolla meiningillä, katseltiin Joulupukin Kuumalinjaa, Lumiukkoa ja luettiin lasten aattoaamun paketeista saamia kirjoja. Aamutossut olivat hitti ihan niin kuin ounastelinkin, ja ovat olleet pikkutyypeillä jalassa siitä asti kun he saivat ne. Varmaan lähtisivät uloskin niissä jos mahdollista, haha.

Puolen päivän aikaan syötiin perinteinen riisipuurolounas kanelilla ja sokerilla tietenkin, oli niin hyvää. Riisipuuroa voisi kyllä syödä useamminkin kuin vain jouluaattona. Mietin tätä samaa joka joulu, ja silti teen sitä kuitenkin seuraavan kerran vasta seuraavana jouluna. Ei vaan tule ikinä mieleen tehdä sitä, mutta sitten kun jouluna syö sitä niin muistaa taas miten uskomattoman herkullista joku niinkin yksinkertainen ruoka voi olla.

Lounaan jälkeen saatiin Oton perhe tänne meidän seuraksi, ja sitten alkoikin olla jo innostus ihan käsinkosketeltavissa, kun pukkia oltiin odotettu jo koko päivä. Melko nopeasti se pukki siitä tulikin sitten, ja laulettiin pukille tietenkin ”Joulupukkii Joulupukkii”. Pukki rupatteli ja oli oikein mukava meille kaikille, ja toi hirveän kasan lahjoja, kun meitä oli niin iso porukka. Hän ei meinannut itse mahtua ovesta sisään kun kaikki säkit olivat tiellä meidän pienessä tuulikaapissa, voi pukkiparkaa. Onneksi hän pääsi sitten kuitenkin sisään. Lapset saivat avata yhdet paketit heti ennen ruokailua, ja loppuja ei edes jaettu ennen ruokaa.

Pukin käynnin jälkeen alettiinkin siis valmistelemaan jouluruokailua, ja meillä oli niiiiiin herkulliset tarjoilut tänä vuonna vaikka itse sanonkin. Kalapöytä pullisteli mitä ihanammista herkuista, ja tuntui niin hyvältä saada kaikkia niitä ruokia, mitä en viime vuonna voinut raskauden takia syödä. Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan, ja nautittiin kaikista herkuista. Lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin keskittyä ruokailuun ja maistoivat niin mätiä kuin graavilohtakin, (silliä eivät halunneet, minkä ymmärän hyvin, sillien hienouden olen itsekin ymmärtänyt vasta aivan viime vuosina) vaikka lahjat oli vielä jakamatta.

Lahjat jaettiin, ja kaikki saivat vaikka mitä kivoja juttuja joista on iloa. Mä sain kaikkea älyttömän ihanaa, osaa olen vilauttanut insta storiesin puolellakin, ja siellä kantsii muutenkin seurailla, jos haluaa nähdä muutakin kuin blogin harkittuja kuvia. Siellä näkyy ihan sitä perus hömppää mitä elämä pitää sisällään.

Jouluaattoilta kului lasten leluja kasaillessa, Oton veljen itsetekemää herkullisen sitruksista glögiä maistellessa, ja jälkkäriksi syötiin vielä Oton siskon tekemää puolukka-parfaitia, ja mun tekemää piparihyydykekakkua puolukkakastikkeella. Lapset nukahtivat samantien kun vihdoin malttoivat mennä nukkumaan kivan ja pitkän päivän jälkeen.

Nämä kaksi päivää ollaan öllötelty mukavuusvaatteissa vaan, ja vietetty perheaikaa legojen leffojen ja monopolin parissa. Ja tietysti ollaan myös luettu paljon kirjoja, itsekin kerkesin eilen uppoutua hyvin kirjan pariin, ja jopa nukkua pienet päiväunet, mitä olen tehnyt viimeksi keväällä kun meillä oli vatsatauti. Päiväunet oli ihan luksusta!

Nyt mennään ottamaan erä monopolia, ja illalla suunnataan mun isotädille kyläilemään Espooseen. Ihana, rento joululoma takana. Ja onneksi lapsilla on vielä melkein kaksi viikkoa lomaa jäljellä, ja mekin päästään lomailun makuun uudelleen heti viikonloppuna, kun Otolla on koko ensi viikko vapaata. Parasta!

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille ja kiitos ihanista jouluntoivotuksista ja viesteistä mitä olette laittaneet <3

 

Moikka ja ihanaa perjantaiaamua! Huomenna järjestetään jälleen kerran Lasten PR:n suosittu LastenTori, ja tällä kertaa se pidetään Tavastialla Helsingin keskustassa. Me ollaan siellä myymässä, ja mulla on super paljon myytävää, sillä meidän kuopus kasvaa hillitöntä vauhtia ja isommatkin ovat antaneet omia pieneksi jääneitä vaatteitaan myyntiin. Lisäksi myynnissä on mm. Baby Wallabyn ensipeittosetti & vaunuverho, Kaiser Hoody lämpöpussi, unipussi, Lifefactoryn käyttämättömät tuttipullot, käyttämättömät Baby Converset ja uudenveroiset ruusukultaiset mokkasiinit, ja paljon muuta. Vaatteissa merkkeinä mm. Mini Rodini, Papu, Maino, Polarn O. Pyret, Gugguu, Vimma, Tinycottons, Taival Clothing & perus ketjumerkit. Myös ulkovaatteita on myynnissä. Vaatetta on PAL-JON ja haluan saada kaikille uudet ihanat kodit joissa ne pääsevät käyttöön.

Meidän kirppispöydän & muiden bloggaaja-kirppispöytien lisäksi paikalla on aivan super paljon kaikkea muutakin jännää lapsille ja aikuisille, kuten Polarn O. Pyretin sample sale, joulupukki, bObles -rata, Gymi-temppurata, joulukoristeen askartelupiste, ja paljon muuta. Paikalla omia ständejä on myös huikeilla suomalaisilla merkeillä ja siellä onkin varmasti tarjolla paljon loistavia joululahjaideoita ja vieläpä hyvään hintaan.

Tapahtuma alkaa klo 10.00 ja päättyy klo 14.00 mutta mun kokemuksen mukaan kannattaa tulla paikalle niin aikaisin kuin mahdollista! Ainakin parina viime kertana mä oon myynyt pöydän tyhjäksi jo ennen puolta päivää. Toki paikalla on kirppiksen lisäksi kaikkea muutakin jännittävää, eli iltapäivälläkin tekemistä varmasti riittää. Paikka on tosi helppo kun se on ihan Kampin vierestä, sinnehän hujauttaa nopeasti niin Espoosta Länsimetrolla, kuin mistä päin Helsinkiä tai Vantaata tahansa.

Tulkaa ihmeessä moikkaamaan, askartelemaan, leikkimään ja pitämään hauskaa! Instagramista @iinalaura näet kymmenen kuvan verran tarkemmin mitä kaikkea mulla on myytävänä, jos kiinnostaa kurkkailla. Toivottavasti me nähdään huomenna, mä olen ainakin aivan intona kun pääsen taas tapaamaan teitä, se on aina niin sydäntä lämmittävää ja ihanaa!

Mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille <3