Lähestyvän vuosipäivän (5 vuotta yhdessä) sekä ensi viikolla myös koittavan tokan hääpäivän kunniaksi mä listasin vähän meidän parisuhteen tärkeitä numeroita. Postauksen kuvat on ottanut meidän ihana rakas esikoinen.

0 – Ne kerrat kun kumpikaan on ajatellut toisen olevan ihan tyhmä kakkapää joka ei ymmärrä mistään mitään.

2 – leivät, jotka silti aiheuttivat meille kerran melkein tunnin kestäneen kinastelun. Kaksi väärään aikaan syötyä leipää voivat käynnistää aikamoisen tapahtumien kulun:  kun toinen syö kaksi leipää väärään aikaan, voi sarjan katselu venähtää ja suunniteltu jäätelö jäädä syömättä. Leivän syöminen väärään aikaan on tosi paha juttu. Tai olisikohan sittenkin ollut kyse siitä, että mieltä kaihersivat ihan muut asiat mitkä sitten purkautuivat sille rakkaalle leipäkiukkuna. Yksi meidän suurimmista riidoista, neljän vuoden takaisen katkarapuklassikon lisäksi. Tästä ei itseasiassa ole kauaakaan, mutta naurettiin sille jo samana iltana vedet silmissä.

3 – Asunnot joissa ollaan asuttu yhdessä. Meidän ensimmäinen yhteinen pesä oli Oton huone neljän pojan opiskelijasolussa, jonne muutin vaikka mulla oli omakin kämppä Ullanlinnassa. Ei vaan haluttu olla erossa toisistamme. Toka kämppä oli meidän eka oikea koti, 52 neliön kaksio muovilattioilla ja lasittamattomalla parvekkeella, jota me rakastettiin. Se oli meidän eka_oma_koti, niin iso juttu. Ja kolmas on tämä nykyinen, joka tuntuu kodimmalta kuin yksikään koti koskaan. Kolme vuotta tässä ollaan jo asuttu.

4 – Kerrat jotka olen käynyt Oton kanssa yhdessä leffassa. Siis voisin veikata että tämä luku on aika reippaasti alle parisuhteiden keskiarvon. Me ollaan käyty niin harvoin yhdessä elokuvissa että ihan naurattaa. Viimeisen leffa taisi olla Viikossa Aikuiseksi, joka käytiin katsomassa vuosi sitten hääpäivänä. Sad.

5 – Vuodet jotka me ollaan vietetty yhdessä. Kun ennen Ottoa mulla oli ollut vain pari suhdetta, on uskomatonta että takana on näinkin ”pitkä” parisuhde jo. Silti aika on mennyt kuin hujauksessa, ja meidän seurusteluaika on helppoutensa vuoksi tuntunut kyllä lyhyemmältä kuin mun yksikään aiempi suhde. Viisi vuotta, puoli vuosikymmentä. Tiedän että se on vain loppuelämän alku, mutta onhan se nyt hitsi vieköön aika pitkä aika kuitenkin.

7 – Ulkomaanreissut joita ollaan tehty yhdessä Oton kanssa. Oton kanssa olen nähnyt Lontoon, Berliinin ja Tukholman, joista viimeisimmän useampaan kertaan. Paras matkakumppani ikinä tuo rakas aviomies. Jostain syystä ollaan matkakohteista aina ihan samaa mieltä. Me aina tykätään tai ei tykätä samoista jutuista eri matkakohteissa.

8 – Kuukaudet jotka ollaan omistettu auto. Ja ai että mitenkö se liittyy parisuhteeseen? Me saatiin parisuhteelle varmaan tunti tai kaksi lisää aikaa per vuorokausi ihan vaan koska auto. Viikossa se tekee jo aika monta yhteistä tuntia lisää, mikä vaikuttaa parisuhteeseen todella positiivisesti. Vaikka elämäntilanne näyttää paperilla hektisemmältä kuin koskaan aiemmin, on meillä toisillemme enemmän aikaa kuin koskaan aiemmin. Aika win-win jos multa kysytään.

10 – Yöt jotka ollaan vietetty kahdestaan, erossa lapsista, sen jälkeen kun he ovat syntyneet. Näistä öistä seitsemän ovat olleet reissuja Tukholmaan, Lontooseen ja Berliiniin. Yksi oli meidän hääyö, ja kaksi yötä ollaan vietetty kahdestaan hotellissa, toinen Oton synttäreillä ja toinen mun. Lapset ovat olleet kotona mummun kanssa nuo kaikki kymmenen yötä.

13 – Sarjat jotka ollaan katsottu Oton kanssa kokonaan tai niin pitkälle kuin mahdollista Netflixissä/Viaplayssa. How I Met Your Mother, Shameless, Breaking Bad, Suits, Modern Family, Sense8, Brooklyn 99, Game of Thrones, Mr. Robot, American Horror Story, Deadman Wonderland, FoodWars, Haikyu.

16 – Yöt jotka ollaan vietetty erossa toisistamme sen jälkeen kun muutettiin yhteen kuukautta vaille viisi vuotta sitten. Näistä suurin osa tuli niiltä ajoilta kun olin sairaalassa Tiaran odotusaikana yksin vuodelevossa. Pari kertaa olen ollut yksin työmatkalla, ja kerran yksin Oulussa Tiaran kanssa pari yötä. Ja sitten on Oton vuosittaiset mökkireissut joka kesä.

33 – päivät jotka vietin edellisessä parisuhteessani ennen Ottoa. Kestoläppä, joka naurattaa edelleen. Pisin suhteeni ennen Ottoa.

48 – Vuorokaudet jotka oltiin tunnettu ennenkuin tein positiivisen raskaustestin. Niitä ei ehtinyt kertyä kovinkaan montaa. Uudenvuoden aattona tavattiin ja helmikuun 17. päivä vuonna 2011 Tiara ilmoitti tulostaan. Ja tässä me silti ollaan.

1000 – sipulit jotka Otto on näiden vuosien aikana pilkkonut. Tämä postaus sai ideansa Oton nerokkaasta huomiosta, että hän on pilkkonut aivan törkeän monta sipulia meidän yhdessäolon aikana. Sipulia löytyy meillä 9/10 ruoasta, ja Otto on yleensä se joka pilkkoo.

775759938373783939392534435 – Kerrat jotka ollaan sanottu toisillemme Minä rakastan sinua. Monta kertaa päivässä, joka päivä, viiden vuoden ajan. Muistan vieläkin sen ekan kerran kun sanottiin niin. Muistan tilanteen ja muistan päivämääränkin, ai että se oli söpöä. Ikinä en elämässäni ollut tarkoittanut mitään niin paljon kuin sitä silloin, ja tarkoitan edelleen vähintäänkin yhtä paljon.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3

Nykyään kun mulla on puhelimessa tosi hyvä kamera, tulee enemmän napattua puhelimellakin kuvia. Silti vain murto-osa kuvista päätyy sosiaaliseen mediaan tai blogiin, ja mun puhelin on täynnä kaikenmaailman hassuja puhelinnäpsyjä Mä rakastan kuvaamista, ja kaikkein eniten rakastan kuvata niitä arjen tavallisia hetkiä. Sellaisia tilanteita joissa ollaan aidoimmillaan. Silti sosiaaliseen mediaan jaettavaksi (ja blogiin) valikoituvat yleensä ne otokset joissa on värit kohdillaan ja jotka ovat muuten laadukkaampia kuin nämä hassut pikku näpsyt.

Tämä postaus on vähän kuin aiemmat arkikuvapostaukset, mutta ehkä vielä arkisempi. Nämä eivät ole kuvia jotka ovat jostain syystä jääneet julkaisematta, nämä ovat kuvia joita en alunperin tarkoittanutkaan miksikään muuksi kuin omaksi muistoksi. Mutta mulle tuli sellainen olo että haluan kuitenkin näyttää ne, koska ne on niin me.

1. Zelda menossa tanssitunnille <3
2. Meidän hupsu pieni perhe hississä, Zeldalla duckface ja Otto vähän pölähtäneenä. Mulla iloinen hymy, ja Tiara touhuaa omiaan.
3. Selfie. Tämän (ja tämän kaverit) kyllä varmaan tarkoitin julkaistavaksi, mutta kriittisyys iski ja jätin julkaisematta.
4. Otto kuvaa ruoka-annosta, siitä oli pakko ottaa kuva! Niin harvinaista. Taisi näyttää kaverille meidän caesar-saldea.

1. ”Äiti kato mä piirsin käsinuken!!!” kiljaisi esikoinen innoissaan.
2. Frozen on katsottu jo niin moneen kertaan että samalla voi vähän kiipeillä ja touhutakin.
3. Pieni rakas kömpi äidin kainaloon köllimään aikaisin aamulla ennen päiväkotia.
4. Esikoinen pysähtyi shoppailureissulla vähäksi aikaa leikkimään junaratakaupan eli Popin junaradalla.

1. Kuopus sai lainata isosiskon My Little Pony-pinniä ja oli niin tyytyväinen.
2. Tyttöjen lounas näytti yhtenä päivänä tältä: Uunissa paahdettua bataattia, itse marinoitua valkosipuli-limekanaa ja vihanneksia. Hyvin maistui.
3. Ja tässä taas Oton mulle iltapalaksi taiteilema club sandwich, nami!
4. Otto tahallaan esitti mua hississä ja väänteli itseään kummalliseen asentoon, ilkeä kakkapää! 😀

1. Minä ja Zelduska Burger Kingissä, odotettiin innolla ruokaa.
2. Crispy Chicken ateriat, muksuille lasten ateria puoliksi ja niitä uusia kanaranuja mulle ja Otolle.
3. Otto ja neidit leikkivät uudella automatolla ihan innoissaan, Otto ehkä eniten innoissaan.
4.  Lapset lähdössä tarhaan yhtenä aamuna kun satoi lunta. Meillä oli ihana höpötysmatka <3

Mulle nämä arkiset räpsäisyt merkkaavat paljon. Näissä näkyy meidän perhe, sellaisena kuin me ollaan. Nämä eivät ehkä ole laadukkaita tai taiteellisia tai hienosti rajattuja, mutta nämä ovat täynnä tunnetta.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

 

*Neppisautot saatu Plastexilta blogin kautta.

Lastenhuoneessa on vihdoin se matto mitä himoitsin jo syksyllä, H&M:n mustavalkoinen automatto. Nyt huone alkaa näyttää muuten jo siltä kuin pitääkin, mutta yksi iso juttu pitäisi vielä vaihtaa: lastenhuoneen pöytä ja ehkä tuolitkin. Meillä on ollut tuo sama Lack-pöytä nyt siitä asti kun tähän kämppään muutettiin, ja se ei tosiaan kyllä enää toimi. Se on liian pieni, ihan kulunut ja muutenkin hankala. Etenkin kun esikoinen aloittaa ensi vuonna jo eskarin, olisi kiva nyt löytää kerralla sellainen pöytä jossa hän voisi ehkä sitten tulevaisuudessa tehdä myös koulutehtäviä.

Tällä hetkellä kaikki askartelu ja piirtäminen ja muovailuvahaleikit tapahtuu siis keittiössä, koska eihän tuon pikkupöydän ääreen mahdu. Se kelpaa nykyään ainoastaan lasten ravintolaleikkiin. Samalla joudutaan miettimään myös pikkukeittiön paikka uusiksi, koska ehdottomasti nykyistä isompi pöytä on hakusessa. Pikkukeittiöllä kuitenkin leikitään melkeinpä päivittäin, eli vielä ei olla valmiita luopumaan siitä. Tottakai on ihanaa puuhastella yhdessä kaikki keittiössä, mutta jos omassa huoneessa olisi tarpeeksi tilaa ei askarteluita tarvitsisi siivota lounaan tieltä aina.

Hakusessa on siro ja valkoinen pöytä, jonka ääreen mahtuisi ainakin kaksi mukulaa hyvin touhuamaan. Pöydässä ei tarvitse olla säilytystilaa, koska sitä huoneessa on muutenkin. Pöydän pitäisi olla sellainen joka on helppo pitää puhtaana ja kestää elämää. Millaisia lastenhuoneen pöytiä teillä on?

Hello tyypit! Tää viikko on vähän erilainen viikko, sillä teen suurimmaksi osaksi töitä kotoa käsin. Osa mun työkavereista on lomalla, joten olisin toimistolla lähestulkoon yksin koko viikon, joten sama tehdä hommat kotona. Siksi en muuten pidä sitä työpäiväkirjaa vielä tältä viikolta, koska tämä viikko on niin spesiaali! Mutta ensi viikolla mä aion sen toteuttaa, ja odotan sitä jo innolla.

Me ollaan otettu aamut rennosti tyttöjen kanssa ja olen vienyt heidät päiväkotiin vasta puoli kymmeneksi. Tänäänkin kuopus kuitenkin heräsi jo seiskalta, ja me leikittiin hänen kanssan bObles-temppurataa yli tunti ennenkuin esikoinen heräili unenpöpperöisenä. On ihan parasta kun on voinut aamuisin heräillä rauhassa, eikä ole tarvinnut herättää tyttöjä ennenkuin he itse ovat olleet valmiita heräämään. Musta on tuntunut silti jotenkin erityisen sydäntäraastavalta viedä heitä tällä viikolla päiväkotiin kun itse olen kotona, vaikka ihan samalla tavalla mä teen töitä kotonakin kuin toimistolla. Tai ehkä jopa vielä enemmän koska syön lounaankin siinä työnteon lomassa enkä lähde erikseen työkavereiden kanssa ravintolaan. Jotenkin vaan kauhea ikävä on tullut heitä ja on tehnyt mieli vaan juosta äkkiä päiväkodille hakemaan! Mutta eipä tässä nyt monta päivää enää ole kun on jo viikonloppukin.

Tänään me lähdettiin töiden ja tarhan jälkeen pyörähtämään pikaisesti Itiksessä ja Ikeassa. Käväistiin pitkästä aikaa Burger Kingissä, koska mulle tuli ihan jäätävä himo saada maistaa niitä uusia kanaranskalaisia kun ne kuulostivat niin hassulta. Mutta ei ne kyllä juuri nugettia kummoisempia olleet. Piipahdettiin H&M:llä jonne oli vih-doin-kin tullut niitä mustavalkoisia automattoja lisää! Eli jos joku halajaa sellaista lastenhuoneeseen niin Itiksen H&M:llä oli ainakin tänään, ja jos vielä liittyy H&M clubiin niin muutenkin edullisen maton saa vieläpä 20% alennuksella (tai koko ostoskerran). Minä liityin siinä lyhyehkön kassajonottelun lomassa, ei kestänyt kauaa.

Itiksen jälkeen lähdettiin vielä hakemaan Ikeasta äkkiä lakanoita ja lasinalusia, ja ostin parit söpöt vaaleanpunaiset kehykset lastenhuoneeseen ja liukuestettä mattojen alle. Oli hauskaa lintsata arkivelvollisuuksista ja olla laittamatta ruokaa tänään ja lapsetkin nauttivat.

Ihan mahtia tiistai-iltaa kaikille <3

 

Oulun reissulla me käytiin mun äidin luona kylässä, ja nappasin itselleni vähän omia lapsuuskuvia mukaan. Mulla on tähän asti ollut vaan muutama itselläni ja ajattelin että olisi kiva jos niitä olisi vähän enemmänkin! Olen joskus aiemmin näyttänyt omia lapsuuskuviani täällä ihan muutaman, mutta se taisi olla silloin kun Tiara oli alle 1-vuotias ja Zeldaa ei vielä ollut olemassakaan. Moni teistä myös aina kommentoi, että jompikumpi tai molemmat tytöistä näyttävät ihan multa, ja ajattelin itsekin että olisi hauskaa vähän vertailla että onko meissä samaa näköä vaiko eikö ole.

Kun mun työkaveri näki tuon ylemmän kuvan, hän meinasi tukehtua kahviinsa kun kerroin että se olen minä. Hän luuli pojaksi. Suurimmassa osassa mun lapsuuskuvista mulla on päällä just jotkut tuon pikkumyyasun tyyliset vaatteet, college ja collegehousut, usein siniset tai vihreät. Ja tuo korvasta korvaan -otsatukka, ai että! Meillä oli joskus trampoliinikin kotona, vitsi mä muistan vieläkin kuinka hauskaa siinä oli pomppia!

Ylempi kuva on otettu musta ja äidistä johonkin lehteen mihin äitiä haastateltiin, en kyllä yhtään muista enää että mihin tai miksi, varmaan liittyi jotenkin äidin töihin. Alemmassa kuvassa iloinen Iina ja ihanat muumilakanat sekä muumikalenteri suoraan ysäriltä, pinkkeine niiskuneiteineen. Näissä kuvissa mä olen 3-vuotias.

Lapsena mä vielä tykkäsin kovasti hiihtää, ja hiihtelin aina mummolan pihalla edestakaisin. Mihinköhän mun hiihtoinnostus hävisi siinä tarhaiän ja ala-asteen ensimmäisen hiihtotunnin välissä? Varmaan oli liian pitkä tauko välissä. Meidän tytöt eivät ole vielä kokeilleetkaan hiihtämistä, ehkä ensi talvena kun nyt nuo lumet jo sulivat pois.

Tämä kuva on mun 7-vuotissynttäreiltä otettu, huutakaa hep jos teilläkin oli Spice Girls -vaatteet!! Mä olin super fanittaja, ja olen vieläkin vähän. Löytyi barbit ja valokuva-albumit ja kaikki maailman vaatteet ja asusteet. Piirsinkin pelkkiä spaissareita ja se leffa piti katsoa VHS:ltä vähintään kerran viikossa. Jalassa oli tietysti Tukholmasta ostetut läskipohjalenkkarit, samantyyliset kuin Spice Girlseillä. Aww!

Minä syöttötuolissa pienenä vs. Zelda syöttötuolissa pienenä. Mä kuulemma luin aina hyvin tarkasti äidin hesarit läpi syöttötuolissa. Zelda vaan hoopoili muuten vaan. Eikää, ehkä ihan pieni vauvakuume tuli kun katson tuota kuopuksen veikeää hymyä.

Minä keinuhepan selässä 1-vuotiaana vs. Zelda keinuhepan selässä yksivuotiaana. Miten musta tuntuu että mä olin tosi vakavana kaikissa mun vauvakuvissa! Tai ehkä se johtuu siitä että 90-luvulla ei voinut ottaa niin monta otosta joka kerta että olisi saanut aina hymykuvan. Toista se on nykyään kun voi räpsiä vaikka 1000 kuvaa kerralla jos kärsivällisyys riittää, filmiä se ei kuluta yhtään.

Iloinen 2-vuotias Iina vs. iloinen 2-vuotias Tiara. En nyt tiedä onko samaa näköä, mutta yhtä iloiselta me ainakin näytetään molemmat! Pakko sanoa että en kestä noita ysärivaatteita, on ne aika hulvattomia!

Mä taisin olla pienenä yhtä innostunut tanssista kuin meidän tytötkin ovat! En tosin kestä noita tossuja, ai kauhea mun jalat näyttää ihan ankan räpylöiltä!

Mun silmiin ei näissä kuvissa meissä ole juuri mitään samaa näköä tyttöjen kanssa! Mutta sitten taas kun katson muuten vaan heitä niin kyllä mä löydän omiakin piirteitä. Suurin ero meillä on varmaan silmät, tytöillä kun on isot silmät ja mulla tämmöiset semipienet. Se tekee paljon. Lapsuuskuvia on kyllä hauskaa aina katsella, eikö!

Mitä mieltä olette? Löytyykö samaa näköä? Ja keneltä kaikilta löytyi Spice Girls vaatteita? 😀 Ihanaa maanantaita tyypit!