Moikka tyypit! Viikko lähti aika mahtavalla ukkosella käyntiin, meillä tärisi toimistolla ikkunat ja pöydätkin kun kävi niin kova jyrinä eilen. Itsehän tietenkin aamulla jätin sateenvarjon kotiin, ja kävelin sitten metroasemalta kaatosateessa hakemaan lapsia päiväkodista, näytin aivan uitetulta koiralta kun pääsin perille. Onneksi ei kuitenkaan ollut kylmä, lähinnä se oli huvittavaa. Mä tykkään kyllä kesäsateesta, silloin kun ei tuule niin sade on ihanan rauhallista ja rentouttavaa, olin mä itse sitten ulkona tai sisällä.

Mä en malttaisi enää odottaa loppuviikkoa, kun mun ystävä Emmis tulee meille muutamaksi päiväksi käymään. Ei olla nähty moneen kuukauteen, meidän välissä kun on yleensä yli 800 kilometriä. Onneksi whatsapp ja soittelu luovat tunteen siitä kuin olisi ihan lähellä, on niin ihanan helppoa kuitenkin pitää kavereihin yhteyttä niiden avulla. Me lähdetään torstaina Emmiksen kanssa vähän ulkoilemaan, toivottavasti olisi kiva terassikeli siis.  Viikonloppu vietetään ihan tyttöjen kesken, kun Otto suuntaa pariksi päiväksi poikien reissulle. Tiara odottaa jo innoissaan kummitätiään kyläilemään, ja taidetaan saada Zeldankin kummitäti tänne seuraksi, kun perjantaina ajateltiin vähän herkutella ja mennä ehkä vähän piknikille.

Vielä on pari vähän pidempää päivää ennen kaverijuttuja, mutta onneksi kaikkea kivaa. Lapset ovat aivan onnesta soikeana päiväkodissa kun he ovat saaneet ulkoilla vielä tavallistakin enemmän kauniiden säiden ansiosta. Eilen tosin taisivat olla vielä enemmän innoissaan kurakelistä, siellä he rakensivat isompien lasten johdolla vesiputousta eivätkä olisi millään malttaneet lähteä kotiin kun leikki oli niin jännittävä. Kieltämättä olisin itsekin jäänyt mieluummin rakentamaan vesiputousta, jos jalassa olisi ollut kurahousut, kuin lähtenyt tarpomaan vesisateeseen rattaiden ja pussikassien kanssa.

Me juhlistettiin viime viikolla kesän alkua ja kevään päättymistä käymällä Itiksen vohvelibaarissa Oton ja lasten kanssa, ja voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä paikkaa. Annokset olivat megaisoja, lapset saivat vain vaivoin syötyä heille puoliksi ostetun vohvelin. Mulle olisi kyllä mahtunut lisääkin, niin hyvää se oli. Muuten viikonloppu sujui rennoissa kotitunnelmissa ja leikkipuistossa, eikä tehty mitään sen ihmeempää. Se taisi olla juuri se mitä me kaivattiinkin.

Mukavaa ja aurinkoista tiistaipäivää kaikille <3

Vastaanotin kesäsesonkiin sopivasti postaustoiveen siitä, millä tuotteilla mä hankin mun rusketuksen ja miten ylläpidän sitä. Mä olen käyttänyt itseruskettavaa ensimmäisen kerran ylä-asteella, seiskaluokalla. Muistan vielä tämän kokemuksen, se oli kerrassaan kauhea. Levitin jotain Garnierin tököttiä koko kropan täyteen, kuivattelin sitä alasti yksin kotona kaksi tuntia uskaltamatta koskea mihinkään, puin kevyet vaatteet päälle ja hengasin koko päivän varovaisesti. Silti seuraavana aamuna, kouluaamuna, heräsin niin raidallisena että kieltäydyin lähtemästä kouluun kun hävetti. Vietin koko päivän suihkussa kuorien ja seuraavana päivänä menin silti kouluun suunnilleen poolopaita päällä, toukokuun lämpimillä säillä. En tiedä oliko vika siinä ettei kyseinen tuote vain sopinut mulle, vai levitinkö mä sen vaan ihan päin pyllyä, vai puinko vaatteet liian nopeasti päälle.

Sen jälkeen vannoin etten koskaan enää koske noihin kamaliin itseruskettaviin, mutta joskus ennen rippijuhlia mä halusin edes jotain kevyttä väriä pintaan sen kalpeuden tilalle. Ostin Lorealin kevyesti päivettävää after sunia, jonka kanssa kokemus oli jo ihan erilainen. Sain kevyen värin, eikä tullut raitoja. Tykkäsin siitä kyllä kovasti, mutta sitten kun siirryin todelliselle opiskelijabudjetille muutaman vuoden päästä, mä keksin Doven asteittain päivettävän kuuden euron purkin. Sitä levittelin harva se päivä ja olin välillä kyllä niin oranssi että kuolen nauruun kun mietinkin. Olipahan ainakin hyvin kosteutettu iho silloin, vaikka ”vähän” oranssi olikin. Ohjeen mukaan käytettynä väri ei varmasti olisi ollut niin oranssi, mutta mun piti aina saada mahdollisimman tummaa mahdollisimman nopeasti.

Teini-iän nolompien rusketusten jälkeen olen yrittänyt löytää jotain vähän luonnollisempaa, joka levittyy kauniisti ja lähtee myös kauniisti pois. Matkan varrella on tullut silti kokeiltua aika montaa sammakkoa, varmaan kymmentä eri merkkiä ja kaikkia mahdollisia koostumuksia suihkeista voiteisiin, geeleistä mousseihin. Blogin myötä olen myös päässyt testaamaan jos jonkinlaisia itseruskettavia aina ajoittain, mutta yksikään niistä ei ole mun mielestä ollut kokonaisuutena niin hyvä että olisin halunnut erikseen täällä mainita. Sen sijaan olen löytänyt omat suosikkituotteeni, joita ostan kuukaudesta toiseen.

Ne tuotteet ovat Kick’sin Self Tanning Mousse ja Kick’sin Self Tanning Face Gel.

Mä tykkään Mousse-koostumuksesta, sitä on helppo levittää ja Kick’sin moussessa on myös levitysväri joka helpottaa levitystä, kun on helppo nähdä missä rusketusta jo on. Levitysväri on todella tumma, sen yhden päivän ajan mä olen aina ihan överiruskea. Pesen levitysvärin aina seuraavana päivänä pois, ja alta paljastuu luonnollinen eikä yhtään oranssi, mutta tarpeeksi tumma rusketus. Yleensä laitan tätä kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä joka viikko, niin saan haluamani sävyn ja rusketus pysyy nättinä pidempään.

Tässäkin moussessa on haittapuoli, nimittäin se että se levitysväri värjää lakanat yöllä nukkuessa, ja sitä tarttuu myös vaaleisiin vaatteisiin iholta. Väri onneksi lähtee normaalissa konepesussa pois, mutta välillä on aika hirveän näköisiä lakanoita meillä. Levitysväri myös menee hirveän näköiseksi kastuessaan, koska sitä väriä lähtee heti pois jos se kastuu pisarankin, voitte siis kuvitella miltä mun käsivarret näyttää paljaana vesisateessa. Tämä ei vaikuta rusketuksen lopputulokseen (ellei kastuminen tapahdu ihan pari tuntia levityksestä), mutta näyttää ihan hirveältä ennenkuin sen levitysvärin pesee pois. Sitten kun se on pesty, ei väriä tietenkään enää tartu mihinkään tai valu vaikka rusketus säilyykin.

Sama haittapuoli löytyy myös esimerkiksi kaikista Vita Liberatan mousseista joita olen testannut. Niissä ei ole mielestäni mitään muuta eroa tähän Kicks’in mousseen verrattuna kuin paljon suolaisempi hinta. Kick’sin mousse 14,50€ (tai clubikortilla -20% joka kuukausi, jos käyttää kuukausittaisen alennuksen tähän tuotteeseen) ja Vita Liberata kokeilemani Phenomenal -voide 46,90€. Phenomenal ei myöskään kestänyt lupaamaansa 2-3 viikkoa, vaan lähti pois ihan samalla tavalla viikon kuluessa kuin edullisemmat kaveritkin.

Mä levitän itseruskettavan vartalolle aina hanskalla, koska nämä mousset tarttuvat lujaa kiinni käsien kuivimpiin kohtiin, testattu on. St. Tropezin hanska on hyväksi todettu, ja siitä en enää luopuisi.

Kick’sin omasta sarjasta löytyy monenlaisia itseruskettavia ja kerran ostin vahingossa heidän suihkettaan kun kiireessä nappasin väärän purkin. Tämä suihke antoi kauniin vaaleahkon lopputuloksen ja levittyi erittäin tasaisesti, mutta purkki ei ollut kovin riittoisa. Hinta taisi olla suht sama kuin tuolla moussellakin. Tästä suihkeesta ei mitään levitysväriä tartu, mutta lopputuloskin on huomattavasti vaaleampi kuin sotkevaisemmalla kaverillaan.

Kasvoille en koskaan levitä vartalolle tarkoitettua itseruskettavaa. Mulla on muutenkin todella epäpuhtauksiin taipuvainen iho, enkä halua tukkia ihohuokosia enää yhtään enempää. Kick’sin myyjä suositteli mulle kauan sitten heidän omaa Self Tanning Face Geliä, ja sitä mä olen käyttänyt nyt vuoden päivät. Geelikoostumus ei tuki ihohuokosia, ja siitä tulee ihanan kuultava lopputulos. Geeli myös kuivuu nopeasti, ja yksi purkki riittää mulla suunnilleen puoli vuotta, vaikka onkin tosi pieni. Tätä levitän vähän useammin, n. jokatoinen päivä, jotta väri säilyy, kun kasvojen ihoa tulee kuitenkin pestyä meikkien takia paljon enemmän. Tällä tuotteella on hintaa reilu kymppi.

Rusketuksen hyvänä pitämisen olennaisimmat osat hyvän tuotteen lisäksi on kuorinta ja kosteutus. Ihoa on hyvä kuoria pari kertaa viikossa, jotta rusketus irtoaa tasaisesti eikä läikikkäästi. Ja kun muistaa kosteuttaa usein, väri pysyy pidempään. Mä olen laiska rasvaaja, mutta Nivean In-Shower Body Lotion, jota sain blogin kautta testiin, on ollut hyvä tuote. Yleensä teen niin että kuorin ihon suihkussa, jonka jälkeen levitän body-lotionin myös suihkussa, huuhtelen, ja sen jälkeen iho on hyvin kosteutettu ja voin pukea vaatteet samantien päälle ilman rasvaista tunnetta.

Kuorinnassa se on vartalolle melko sama mitä tuotetta käyttää, kunhan on hyvä kuorintahanska. Mun hanska maksoi kaksi euroa Tigerissa, ja se on ollut tosi hyvä apuväline. Jos länttejä kuitenkin onnistuu saamaan, toinen hyvä apu itseruskettavan poistoon ovat aina-niin-tehokkaat baby wipesit. Liberon wipeseilla lähtee jokainen läntti jos on tosi kyseessä. En tiedä miksi, mutta esimerkiksi kainaloihin viikon aikana kerrostunut itseruskettava irtoaa superhyvin niillä.

Huh mikä rusketuspläjäys! Mä olen edelleen innokas kokeilemaan myös jotain tuotetta, joka kuivuisi nopeasti, antaisi ensimmäisellä kerralla jo tumman ei-oranssin sävyn ja jossa olisi levitysväri, mutta joka ei värjäisi lakanoita kuitenkaan. Hinta-laatusuhde on mulle tärkeä. Käyttämäni mousse kestää n. 3-4 viikkoa per purkki, joten 1-2 kertaa kuussa ei haittaa maksaa neljäätoista euroa. Rusketus ei kuitenkaan ole mulle niin tärkeä että haluaisin siitä useampia kymppejä säännöllisesti maksaa että tuote on täydellinen. Mutta jos teillä sattuu tulemaan mieleen joku hyvä kuvausta vastaava tuote niin hilputtelen ilomielin kauppaan ja kokeilen.

Vita Liberata-, The Body Shop- ja Nivea -tuotteet saatu blogin kautta.

Uskon että mulla on vielä paljon opittavaa itseruskettavien käytöstä, joten kaikki vinkit saa jakaa! Varmasti teitä lukijoitakin kiinnostaa lukea muiden kokemuksia, joten vinkkipankki kommenttilootassa voisi olla ihan kiva.

Viikonloppu on vauhdissaan. Otto ja lapset siivoavat lastenhuonetta, ja mä otin oman hetken blogille. Kohta Otto tekee lasten kanssa ruokaa, ja mä kirjoitan edelleen. En voi olla kuuntelematta samalla, mitä ihania höpöjä juttuja lastenhuoneesta kuuluu. ”Zeldaa, komtsiga-kom-kom. Nu städar vi undan! Sit me saadaan maja, hipihipi nuu!”. Otto ja lapset rakentavat majaa kerrossänkyyn. Välillä pienempi pyytää että isi tekee hänestä makkaran, toisinsanoen käärii syliin ja kantaa häntä niinkuin vauvaa.

Meillä on oma arki, omat jutut ja omat rutiinit. Meidän perhe, se tuntuu vielä vuosienkin jälkeen ihan uskomattomalta kun pysähtyy yhtäkkiä miettimään. Meillä ihan oikeasti on yhdessä perhe, ja kaksi pientä makkaraa joista pitäisi kasvattaa fiksuja ihmisiä. Se on hemmetin iso vastuu. Mä tiedän kyllä että me händlätään tämä, lapset, minä ja Otto. Me ollaan tiimi, ja me pelataan loistavasti yhteen. Vaikka välillä tulee niitä hetkiä tai ajanjaksoja, kun kaikki on hankalaa, me kuitenkin aina muistetaan että me ollaan me.

Tämä kevät on ollut tähän astisen perhe-elämän vaativin oppitunti. Kaikki on heittänyt häränpyllyä, mennyt uusiksi ja kääntynyt ympäri takaisin. Meidän elämässä on tapahtunut maailman siisteimpiä asioita ikinä, ja samaan aikaan me ollaan kuitenkin stressattu, väsytty ja murehdittu. Silti kaiken sen keskeltä mä en muista niitä huonoja hetkiä, mä muistan ne hyvät hetket. Kun esikoinen sanoi ”Ei leikitä enää varg, kun se on liian hauskaa!”. Kun kuopus antoi mulle ainakin 38 pusua, sen jälkeen ainakin samanverran haleja, ja sitten vaihdettiin neniä. Kun me pompittiin yhdessä pomppulinnassa ja kiljuttiin niin että korvissa soi. Kun metrossa esikoinen sai ainakin puoli vaunua hymyilemään höpötyksillään, ja kun menin hakemaan lapsia päiväkodista ja he olivat oppineet heittämään koripallon koriin.

Tällä viikolla meidän harteilta on pudonnut taakka, joka niitä on tämän kevään ajan painanut. Nyt voi taas hengittää, kaikki on hyvin. Jotenkin sitä ei ole vaan vielä sisäistänyt. Eilen aloitettiin viikonloppu kiukuttelemalla toisillemme Oton kanssa. Ehkä se kaikki purkautui nyt, se kaikki mikä on pyrkinyt pintaan koko kevään, mutta joka ollaan vain määrätietoisesti sysätty sivuun ja menty apinanraivolla eteenpäin. Kiukuttelun jälkeen pyydettiin anteeksi, ja nautittiin vain toistemme seurasta lasten mentyä nukkumaan. Mietittiin että mitä hittoa me oikein kiukutellaan, kun kaikki on nyt hyvin, mitä jos vaan oltaisiin iloisia, tehtäis hyvää iltapalaa ja katsottaisiin sarjaa tabletilta.

Nyt vaan pitäisi vielä repäistä itsensä irti tästä keväästä, ja siirtyä kesään uudella fiiliksellä. Vasta nyt sen tajuaa, miten kovasti me ollaan tsempattu. Tämän kevään väsymystä ei nukuta pois yksillä päiväunilla, mutta mulla ei ole epäilystäkään etteikö se hälvenisi tästä kunhan saadaan kesäfiilis käyntiin. Suunnitelmissa siintää (toivottavasti) äkkilähtö, ja täydellinen rentoutuminen.

Tänään mä nauroin ekaa kertaa viikkoihin niin, että mun poskiin sattui ja meikit levisivät naurunkyyneleistä. Se tuntui niin hyvältä. Vaikka meidän kevät on ollut täynnä ihaniakin hetkiä, ja lapset ovat tuoneet iloa jokaiseen päivään, on ihana päästä lopullisesti irti näistä aikuisten murheista ja huutonauraa yhdessä lasten kanssa. Vaikka ulkona sataa vettä, pyykit odottavat koneessa kuivumaan laittoa ja kesälomaan on vielä kaksi viikkoa, juuri näin on hyvä. Meillä on koko kesä edessä, ja mä vannon että tästä tulee paras kesä ikinä.

Lastenhuoneesta huudellaan, ”Tule äiti leikkimääääääään. Me rakennetaan niin iso prinsessalinna legoista että mahdutaan ihan itse sinne!”. Tämä on pakko nähdä.

Kiitos kaikesta piristyksestä, tuesta ja kauniista sanoista joita olen teiltä saanut. Oman perheen lisäksi tämä blogi on yksi iso aurinko, joka teidän ansiosta valaisee sitä harmaintakin päivää. Ihanaa viikonloppua kaikille, olette ihan parhaita!

Tässä tulee todellinen superhelppo arkiruoka, nimittäin Pulled beef tortillat. Me tykätään kauheasti kaikista eri pulled beefeistä, -porkeista ja -chickeneistä ja syödään niitä näin kesäaikaan aika usein, ainakin kerran viikkon on jotain pulledia, hah. Kieltäydyn käyttämästä sanaa nyhtö, se kuulostaa niin hölmöltä, ei sillä että pulled kuulostaisi suomen seassa sen fiksummalta. Mutta palatakseni tähän ruoka-aiheeseen, on mielestäni arkena puolivalmisteella huijaaminen ihan sallittua aina joskus. Meille tämä on usein sellainen ”viimeinen arkiruoka ennen viikon kauppareissua” -tyyppinen ratkaisu, koska melkeinpä aina nuo erittäin yksinkertaiset ainesosat löytyy kaapista, sen yhtään ruuan makuarvoa vähentämättä.

Lidlin erilaiset nyhtölihat ovat osoittautuneet sen alusta asti itse valmistetun lihan ohella oikein maukkaiksi vaihtoehdoiksi, tosin me jätetään aina se mukana erikseen tuleva valmis kastike käyttämättä. Nyhtölihassa on mun mielestä jo omasta takaa herkullinen ja hyvin erottuva maku, enkä tykkää siihen sotkea valmiita bbq-soosseja. Lidlin lihat ovat siis esikeitettyjä, ja ne vaativat vain uunissa lämmityksen tai grillauksen, ja sitten sen nyhtämisen kahdella haarukalla joka on aivan piece of cake. Hamppareihin tykätään käyttää kanaa tai possua, ja tortilloihin sitten Pulled beefiä.

Pulled beef tortillat

1pkt esikeitettyä Pulled beefiä (esim Lidl grillimaisteri tai muissa kaupoissa Jensens)

8 tortillaa

2 kevätsipulia varsineen

1rs kirsikkatomaatteja

1/2 kurkku

rucolaa tai muuta salaattia

juustoa tai juustoraastetta (mikä tahansa käy, meillä nyt sattui olemaan cheddaria mutta vaikka oltermannin jämät raastettuna, feta tai halloumikin käy)

Srirachaa

Paprikamajoneesia

Paista liha ohjeen mukaan foliolla peitettynä uunissa ja nyhdä kahdella haarukalla. Pilko vihannekset, raasta juusto. Lämmitä tortillat, tarjoile lihan, vihannesten ja soosien kanssa. Srirachalla saa ihanasti vähän tulisuutta mukaan. Näihinhän voi laittaa mitä tahansa vihanneksia, kastikkeita, lihoja ja tehdä enemmänkin texmextyylillä jos haluaa, mutta tämä on tällainen perushyvä versio josta voi lähteä muokkaamaan omaan makuun sopivaksi.

Herkullista perjantaipäivää kaikille <3

Yöunet jäivät viime yönä aika vähiin, kun typeryyksissäni ajattelin saavani nukkua puoli yhdeksään ja valvoin vähän pidempään, eivätkä tytöt sitten nukkuneetkaan kuin puoli seitsemään, toisin kuin yleensä kotipäivinä. Ei se mitään, mä yleensä toivun aika nopeasti väsymyksestä aamulla, kunhan saan kupin kahvia ja alan vain touhuamaan. Jäipähän ainakin enemmän aikaa aamuun, ja innostuin kuuraamaan koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon sillä aikaa kun tytöt leikkivät suihkussa barbiella ja odotin että mun Olaplex-kotihoito on ollut hiuksissa tarpeeksi kauan.

Ihan tehokas startti päivälle tuo kylppärin hinkkaus, siitä me sitten lähdettiinkin melkein heti ulos. Ensin käytiin kävelylenkillä tyttöjen kanssa, ja juuri kun ajattelin että tuuli on jo ihan liikaa kun meinaa suunnilleen kaatua kävellessä, me löydettiin yksi pieni täysin tuuleton ja aurinkoinen kohta ihan kodin läheltä ja jäätiin siihen puhaltelemaan saippuakuplia ja höpöttelemään. Siinä yhdessä kohdassa tuntui ihan kesältä eikä tarvinnut takkia, vaikka kävellessä sai kiskoa takin kiinni niin ylös kuin vain sai.

Se oli meidän oma pieni ihana kesähetki keskellä tuulista päivää, saippuakuplia puhallellessa kaikki tuntui ihan täydelliseltä, ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Sen aurinkoisen hetken jälkeen palattiin takaisin normaaleihin arkijuttuihin kuten kaksivuotiaan en-halua-mennä-sisälle-uhmaan, mutta ei siitä sen enempää. Se hetki oli ihana sellaisenaan, ja koko loppuillan on hymyilyttänyt kun on tullut mieleen kuinka lämmintä ja kivaa meillä oli.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3