Pastellihiukset ovat nyt historiaa, ja mun tukassa on aivan uusi look! Kyllästyminen paljon vaivannäköä vaatineeseen ylläpitoon alkoi kyteä pikkuhiljaa. Mä olin niin perfektionisti etten halunnut olla haalistuneilla tai epätasaisen värisillä hiuksilla ollenkaan, ja pastellitukka vaati siis joka kerta suihkussa sävyttämistä jos sen halusi pysyvän tasavärisenä. Mä rakastin sitä väriä, se oli persoonallinen ja jotenkin niin minä, mutta nyt oli aika luopua siitä, ainakin toistaiseksi. Ehkä vielä joskus kokeilen jotain toista shokkiväriä, mun tukasta se on nimittäin ainakin helppo saada pois jos kyllästyminen iskee.

Tosiaan, viikko sitten olin vielä violettitukkainen. Annoin värin haalistua parin pesun ajan, ja sainkin omasta päästäni harmaan/blondin. Sitten istuin Essin penkkiin Salon Pepe Åhman Tapiolassa, ja me irroteltiin lisäkarvat ja sen jälkeen Essi värjäsi mun hiukset.

Tyvestä Essi värjäsi tummemman, jopa suklaan ruskeaksi ja latvasta sekaisin suklaiseksi ja vaaleamman karamelliseksi. Väristä tuli aivan ihana ja mä ihastuin siihen heti. Me ei hommattu pidennyksiä etukäteen sillä haluttiin ensin nähdä minkä väriseksi hius muuttuu, ei nimittäin ollut mitään takeita että violetista saa tällaisen. Essin upean työn jälkeen Essi ja Salon Pepe Åhman Espoontorin Heidi valitsivat yhdessä sopivat pidennykset mulle, ja tänään oli sitten Heidin aika laittaa ne.

Me päädyttiin laittamaan mulle tällä kertaa sinettipidennykset, sillä musta itsestä tuntui että kaipaan sellaista pidennystyyppiä jonka kanssa on helpompi laittaa hiukset kiinni niin halutessaan, ja joka ei erotu mun omasta ohuesta hiuksesta niin herkästi. Sinetit olivatkin ainoat pidennykset joita mulla ei vielä ole ollut kaikista perinteisistä eri vaihtoehdoista. Sävytettiin vielä uudelleen mun oman hiuksen latva sopimaan paremmin sinettipidennysten lämpimämpään sävyyn, ja sen jälkeen laitettiin tukka kiinni. Sinettien laitto sujui Heidiltä rivakasti, ja osiot on tosi pieniä jotta saatiin luonnollinen lopputulos. Hyvällä hoidolla sinetit pysyvät päässä jopa kolmesta neljään kuukautta.

Sisällä otetuissa kuvissa sävy näyttäytyy todellista lämpimämpänä valaistuksen vuoksi, enkä saanut sitä korjattua edes kuvia editoimalla. Ne ovatkin siis vain pidennysmuutoksen näyttämiseen. Ulkona otetuista kuvista näkee myös oikean sävyn.

Mun hiukset sekä värjättiin, hoidettiin että muotoiltiin Joicon tuotteilla, joita sain myös kotiin testattavaksi. Testissä on nyt kosteuttava Moisture Recovery -naamio*, Smooth Cure -lämpösuoja* sekä tyveä kohottava Body Luxe -vaahto*.  Näistä pitää raportoida myöhemmin lisää käyttökokemuksia! Mutta ainakin tiedän jo että kaikki kolme ovat yhteensopivia pidennyshiuksen kanssa, ja omaavat aivan ihanan tuoksun. Onko teillä kokemuksia Joicon tuotteista?

Mä olen väriin tosi tosi tyytyväinen, ja on kivaa kun on vaihteeksi tavallisen värinen tukka. Olen nimittäin himoinnut yhtä keltaista toppia koko kesän, mutta se ei olisi sopinut ollenkaan yhteen pastellivioletin kanssa. Ehkä mä nyt kipaisen ostamaan sen kun se sopisi hyvin tukan sävyyn, tai ei ainakaan riitelisi sen kanssa. Kiitos sekä Essille upeasta värjäyksestä, että Heidille ihanista pidennyksistä! <3

Pakko laittaa vielä puhelimella nappaamani kuva, koska siinä väri on musta kaikista eniten lähellä sitä miltä se omaan silmään näyttää:

Mulla on teille vielä kiva lukijatarjous, eli saatte yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin kaikista salongeista nyt kulmien värjäyksen kaikkien palveluiden yhteydessä veloituksetta (arvo 19€). Kulmaväri on kyllä kesäksi kiva ja helppo juttu, ei tarvitse paljoa meikata ovesta lähtiessä. Tarjous on voimassa kun mainitsette varatessanne (netissä tai puhelimitse) että bongasitte tämän IINAN BLOGIsta. Varaamaan pääsette täältä.

Mitä mieltä olette uudesta väristä? Sopiiko ruskea vai tuntuuko tylsältä pastellitukan jälkeen? 

Olen mukana Indiedaysin ja NIVEAn Caring Shower Silk Mousse -kampanjassa, jossa testattiin Nivean uutta, nimensä mukaista, suihkumoussea. Mousse tarjoaa aivan erilaisen vaihtoehdon perinteisille suihkusaippuoille pehmeällä, jopa muotovaahtomaisella koostumuksellaan. Mun mielestä oli mahtavaa päästä kokeilemaan ihan uudenlaista tuotetta, koska suihkumousse on ainoa laatuaan, ja kieltämättä se oli ihanan pehmeää ja silkkistä. Tykkään itse vaahtomaisesta koostumuksesta myös itseruskettavissa ja meikinpuhdistusaineissa, joten miksipä en siis suihkumoussessakin.

Arki on meidän perheessä aika hektistä meille vanhemmille, kun yritetään töistä huolimatta antaa lapsille kiireetön arki. Siksi mun oma aika on usein aika minimissä, kun teen töitä vain lasten nukkuessa tai ollessa päiväkodissa. Monesti käy niin että päivän ainoa oma rauhallinen hetki on suihkussa käynti, ja siksi siihen hetkeen mielellään lisää jotain pientä ekstraa. Oli se sitten pitkä kuuma suihku illalla ennen nukkumaanmenoa, tai pikasuihku aamulla ennen töihin lähtöä, on ihanaa että voi helliä ihoa pehmeällä moussella ja nauttia hetken ihanasta tuoksusta ja rauhasta, jossa kuuluu vain suihkun kohina.

Mulla on vielä meidän Mallorcan reissun ja auringossa oleskelun jäljiltä kuiva iho, ja se janoaa kosteutusta sekä suihkun aikana että sen jälkeen. Mun suurimmaksi lemppariksi kolmesta erilaisesta NIVEA Caring Shower Silk Moussesta nousikin vaaleansininen Soft, joka sisältää rauhoittavaa ja ravitsevaa manteliöljyä ja jättää ihon unelman pehmeäksi.

NIVEA Caring Shower Silk Mousseja on saatavilla siis kolmea erilaista, Softin lisäksi, liila Smooth joka sisältää silkkiuutetta ja tekee ihosta täydellisen sileän, sekä tummansininen Care joka sisältää eteerisiä öljyjä ja tekee ihon kimmoisan ja täyteläisen tuntuiseksi suihkun jälkeenkin. Ylelliset suihkumousset sopivat kaikille ihotyypeille ja ovat jo saatavilla tavarataloista sekä kaikista K-ruokakaupoista.

Arvatkaa mitä mulle muuten paljastettiin: Jos suihkumoussea pursottaa lautaselle ja antaa sen hengata siinä pari tuntia, voi lautasen kääntää ylösalaisin eikä mousse valu tai haihdu tai lässähdä! Tätähän oli tietenkin pakko kokeilla lasten kanssa. Ei ehkä sitä mihin tuote on tarkoitettu, mutta tästähän voi lasten kanssa myös taiteilla vaikka vaahtotaideteoksia!

LUKIJAKILPAILU: Miten sinä hemmottelet itseäsi kiireisen arjen keskellä? Vastaa kysymykseen ja osallistut kolmen NIVEA Caring Shower Silk Mousse -tuotepaketin arvontaan. Kukin paketti sisältää kolme tuotetta. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajille ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonta päättyy 24.6.2016 klo 22.00. Onnea arvontaan!

Ihanaa ja pehmeää sunnuntaipäivää kaikille <3

Pitkästä aikaa on vuorossa kurkistus mun puhelimen kamerarullan syövereihin. Edellisen puhelinkuvapostauksen tein joskus huhtikuussa muistaakseni, sillä toukokuussa meidän reissu ajoittui juuri niille päiville kun normaalisti se oli postausaikataulussa, ja se vaan sitten jotenkin unohtui. Nyt luvassa siis kurkistelua kuluneisiin pariin kuukauteen, joista valkkasin meidän arki- ja lomahetkiä näkyviin.

1. Auringon fiilistelyä partsilla toukokuussa, juuri ennen Mallorcan reissua. Taisi olla yksi kevään ekoja oikeasti lämpimiä päiviä.

2. Näkymää vähän toisenlaiselta partsilta, nimittäin meidän hotellihuoneen terassilta Mallorcalta. Siellä meillä oli hyvät ponileikit ja siellä syötiin aamuisin aamupalaa.

3. Yhden Mallorcapäivän päivällinen, vaihteeksi italialaista. Mä söin herkun Tortellini Tricoloren jossa oli sekä carbonaraa, bolognesea että pestoa.

4. Bikiniselfie altaalta!

1. Lentomatkalla takaisin kotiin hymyilytti.

2. Laiskan kokin kotipizza: pakastepizzaa, salaattia ja itsetehtyä kastiketta. Ihan yli liian hyvää!

3. Sushilounasta töissä, meidän vakkari on Iso-Roobertinkadun Yamato Sushi.

4. Voi Ottoa<3

1. #COOLNESS. En kestä näitä ihania palleroita, heillä on aina niin parhaita posetuksia.

2. Vesivärimaalausta sadepäivänä, ihan kuin parina viime päivänäkin.

3. Lempparilounas Hokussa Viiskulmassa, eli teriyakilohta, perunasalaattia ja riisiä sekä pikkelöityjä vihanneksia. Jos pitäisi syödä vaan yhtä lounasta koko loppuelämä niin se olisi juuri tämä.

4. Pieni iltasatujen lukija, hän osaa jo synttärilahjaksi saadun barbiesadun melkein ulkoa.

1. Tytöt Hernesaaren rannassa eräänä kauniina kesäiltana.

2. Kauppahallin soppakeittiön keittolounas, olikohan tuo katkarapukeittoa! Naminami, herkullista ainakin.

3. Siisti lastenhuone kerrankin, olihan siitä aivan pakko ottaa kuva!

4. Neitokaiset hiekkalaatikolla rakentelemassa.

1. Aikaisemmin jo hehkuttamani ”auki jäätynyt pakastin”. Ai että, aika kauan meni sulatellessa. Mutta nyt on niin puhdas ja siisti pakastin että sielu lepää joka kerta kun sen avaa.

2. Helteisenä iltana livahdettiin kanavanrantaan jäätelölle ja jäätiin ihmettelemään pieniä hyppelehtiviä kaloja.

3. Oton synttäri-illallisella syötiin koko perhe mahat aivan täyteen, paitsi Otto, jolle olisi kuulemma maistunut vielä toinenkin pippuripihvi.

4. Hiekkis on kesän kovimpia juttuja heti uimisen jälkeen. Kun on vaan niin parasta päästä rakentelemaan erilaisia linnoja.

 

Tänään  on ollut ihana lauantai sateesta huolimatta. Aamulla herättiin aikaisin koko perhe, ja kymmenen aikaan oltiin jo Ikeassa pitkästä aikaa pyörähtämässä. Mulla on ollut niin hyvä fiilis koko päivän, oli vaan niin ihana herätä murun vierestä ja loikoilla kaikessa rauhassa. Huomenna me aiotaan päästä lasten kanssa pyöräilemään, joten aurinko hei viitsisitkö näyttäytyä?!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Eilen illalla tytöt siivosivat huoneensa, ja sen jälkeen tehtiin neideille siskonpeti lattialle. Onpa muuten hassu termi, en ole ennen käyttänyt mutta nyt se oli niin sopiva, hah. Mä tiesin, siis sieluni silmin jo näin sen, miten höpötys ja kikatus tulee jatkumaan vielä pitkään nukkumaanmenon jälkeen, mutta silläkin uhalla petasin lattialle tytöille oman pesän. Itseasiassa jo sen höpötyksen ja kikatuksen ajattelu sai mulle hyvän mielen. Miten erityisen ihana meininki noilla on keskenään, miksi en edistäisi sitä niin paljon kuin pystyn? Tiedossa oli vapaapäivä eikä mitään kiirettä herätä.

Lapset söivät iltapalat ennätysvauhtia ja hampaidenpesu meni tavallistakin sujuvammin, kun he niin kovasti odottivat että pääsevät nukkumaan vierekkäin. Molemmat valkkasivat lempipehmot pesäänsä, ja sen jälkeen luettiin ainakin viisi iltasatua. Tyttöjen äänestä paistoi vilpitön onni, kun he sanoivat ”kiitos äiti, kun me saadaan nukkua patjoilla!”. Se on hauskaa, miten pienet asiat tekevät lapset onnelliseksi. Toki muistan itsekin kuinka jännittävää oli kun kaveri tuli yökylään, tai meni itse jollekin yökylään ja sitten nukuttiin vierekkäin ja supatettiin ihan liian myöhään.

Siellä he supattivat, kikattivat ja höpöttivät eilen vaikka kuinka pitkään, ja aamulla herätessään tulivat halimaan mua ja kiittämään siitä että saivat pitää jännittävän patjallanukkumisyön. Ja arvatkaa moneltako he tulivat herättämään mua?? Vartin yli yhdeksän! Oli aika häkeltynyt olo siitä miten paljon kello oli jo, yleensä meidän tehopakkaukset on hereillä ihan viimeistään kasilta. Tämä päivä onkin otettu niin rennolla meiningillä kuin olla ja voi, ja tehty vain ja ainoastaan kivoja juttuja eikä mitään tylsää.

Aamupalaksi vedettiin kilo vesimelonia, puoli kiloa mansikoita, mysliä, maitoa ja mantelimaitoa, sekä hunajaa. Lounaaksi tehtiin nuudeliwokki, ja iltapäivällä auringon viimein pilkistäessä me lähdettiin puistoon ja käytiin sen jälkeen ostamassa jäätelöt. Ollaan leikitty prinsessaa, pelattu jalkapalloa parvekkeella niin että pallo lensi partsilta alas ja kipitettiin kikattaen hakemaan se pihalta, tehty toisillemme niin glitterisiä meikkejä että naama on ollut ihan hopea ja katsottu yhdessä elokuva. Meillä on ollut juuri sellainen perjantai josta mä haaveilin eilen kuunnellessani tyttöjen kikatusta ja käkätystä. Rento, nauruntäyteinen ja hauska. Ja sen kruunasi vielä se kun Otto tuli pari tuntia sitten kotiin.

Juuri nyt on hyvä näin. Tytöt tuhisevat omissa sängyissään jonne nukahtivat kikatuksekkaan yön ja touhukkaan päivän jälkeen ennätysnopeasti, Otto katsoo mun vieressä jotain höpöä youtubevideota meidän telkkarista ja tässä mä kirjoitan tätä tekstiä hymy kasvoillani. Tästä tulee varmasti huippu viikonloppu, toivottavsti myös teille kaikille!

Ihanaa perjantaita tyypit <3

Tänään Otto täytti 26 vuotta. Tuntuu ihan kreisiltä, että ihan oikeasti Otto täytti kaksikymmentäkuusi vuotta! Kun me tavattiin, Otto oli 20 ja mä 19, ja siitä on ikuisuus. Tiedän että ollaan me edelleenkin nuoria mutta kuitenkin, ei sitä pysty vaan käsittämään. Nämä oli Oton kuudennet synttärit meidän yhdessäolon aikana ja silti musta tuntuu että ne Oton ensimmäiset synttärit jotka yhdessä vietettiin oli aivan vasta.

Palataan hetkeksi niihin tunnelmiin, niihin viiden vuoden takaisiin tunnelmiin kun Otto täytti 21. Hitto me oltiin silloin nuoria, hölmöjä, ja rakastuneita, se täytyy sanoa nyt ihan alkajaisiksi. Luin äsken viisi vuotta sitten kirjoittamani postauksen, ja kyllä sellainen kevyt häpeäaalto pyyhkäisi ylitseni. Mutta jostain sitä on lähdettävä etenemään, eikö?

Ja mitä matalammalta aloittaa, sitä paremmalta se tuntuu kun pääsee elämässä eteenpäin. Me aloitettiin sieltä ihan pohjalta, missä kukaan ei odottanut meistä mitään. Sieltä, missä ihmiset lukivat mun blogia naureskellakseen, tai nähdäkseen meidän eroavan ja epäonnistuvan vanhempina ja puolisoina täydellisesti. Meistä piti tulla ne varoittavat esimerkit joiden jo valmiiksi pilalle menneelle tulevaisuudelle tuhahdeltiin selän takana. Ja mä ymmärrän sen kyllä, ulospäin se varmaan näytti juuri tasan siltä, olisin mäkin meille tuhahdellut jos en olisi itse ollut minä.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Saatiin esikoinen, saatiin kuopus, mentiin naimisiin, eikä meistä tullutkaan kaikkien odottamia yhteiskunnan elättejä. Suuri kiitos siitä kuuluu Otolle. Hän on tehnyt töitä perheensä eteen alusta asti, välillä painanut töitä seitsemän päivää viikossa jotta päästiin muuttamaan hienompaan kotiin ja paremmalle alueelle silloin kun mä odotin vasta Zeldaa ja olin kotona Tiaran kanssa, eivätkä omat tuloni päätä huimanneet.

Mä olen onnellinen, että nykyään voin korvata Oton näkemää vaivaa omalla panoksellani. Oton tuki on mahdollistanut sen, että olen nyt missä olen, sillä ilman Ottoa mä en koskaan olisi yltänyt samaan. Ja en mä ole Otosta ylpeä vain isänä tai puolisona, vaan myös siitä mitä hän on saavuttanut itse omalla urallaan.

Hän on edennyt määrätietoisesti eteenpäin vuosi vuodelta, ja tavoitellut haaveitaan. Kun katsoo matkaa taaksepäin, se on pitkä ja kivinen ja mutkainen, mutta tässä hän nyt seisoo, tai no ei tässä vaan työmatkalla toisessa maassa. Nauttimassa synttäri-illallista työkavereiden kanssa. Videopuhelun päässä musta. Ajattelin laulaa luikauttaa vielä onnittelulaulun, kunhan tyyppi pääsee takaisin hotellille eikä kukaan muu kuule mun epävireistä Paljon Onnea Vaanta.

Me ollaan kuin paita ja peppu, mutta tavallaan nämä työmatkat ovat tehneet hyvääkin. Me ollaan huomattu, että pärjätään myös hetki ilman toisiamme. Vaikka puhelinlinjat käyvät kuumana, ja me höpötetään kokoajan ja ikävä on järjetön – me ollaan selvitty jo monta viikkoa ja vieläpä ihan hyvin. Ennen näitä reissuja me ei juuri olla oltu toisistamme erossa paria yötä kauempaa.

Me ollaan edelleen toisillemme ihan samanlaisia kuin viisi vuotta sitten. Kiusoitellaan toisiamme kokoajan, ja riidellään vaan hölmöistä jutuista. Yleensä nälkäisenä ja väsyneenä, muutoin ei. Ja me pussaillaan vieläkin paljon, ihan joka päivä jos van ollaan yhdessä. Edelleen mun mahassa on perhosia aina kun odotan että näen Oton, oli hän sitten hakemassa mua autolla normi työpäivän jälkeen tai tulossa lentokentältä kotiin.

Mä uskon että tämä fiilis tulee säilymään sinne asti että ollaan oltu yhtä kauan yhdessä kuin mun mummo ja pappa, ja mikäli terveys sallii niin pidempäänkin. En osaa kuvitella millaista olisi, jos en ensimmäisenä aamuna saisi sanoa tuolle höperölle huomenta, ja jos en illalla saisi viimeisenä toivottaa hänelle hyvää yötä. Otto on itsepäinen, sopivasti nörtti, kova höpöttämään vaikka moni ei uskoisi, ja niin hauska että poskiin sattuu kun naurattaa. Ja välillä se jopa nauraa mun jutuille, se on parasta.

Paljon Onnea Otto 26v, sä olet maailman paras ja mä rakastan sua <3