Kirppistelyä ja kavereita

04.01.2012

Eilen käytiin Nonan ja Tiaran kanssa Piilo -kirppiksellä pyörimässä. Tein kyllä taas aivan mielettömiä löytöjä! Piilo -kirppis sijaitsee täällä Vuosaaressa, aika lähellä meitä ja sinne on parin minuutin kävelymatka Vuosaaren metroasemalta. Mä en itte henkilökohtasesti oo ollenkaan kirppisihminen vaikka kuinka haluaisin olla, enkä koskaan oo löytäny kirppiksiltä oikeen yhtään mitään. Mut Piilo on ihan toinen juttu, sieltä en oo kyllä koskaan poistunu tyhjin käsin, aina löytää laadukasta tavaraa hyvään hintaan, varmaan lähes puolet Tirriskän vaatteista on sieltä, kuten myös leikkimatto ja muutama muukin lelu. Ei se oikeestaan tunnu kirppikseltä ees, se on lastentavaraliike mistä löytää huippuhienoja juttuja halvalla ja bonuksena vielä maailman mukavin omistaja! Ja tää ei ole sitten mitään mainostusta enkä hyödy näistä kehuista mitenkään, halusin vaan vilpittömästi kertoa teille muillekin pk-seudulla asuville äideille jotka mahdollisesti saattasitte olla kiinnostuneita Piilosta. Suosittelen!

Onnellinen uusien vaatteiden omistaja!♥

”En mä kyl oikeesti älyy näistä vaatteista mitää, äiti vaa haluu ajatella et muaki kiinnostaa!”

”Mut vaikken älyykkää nii mulla on silti maailman hauskinta!”

”JEE!”
Tässä meidän ihanat ostokset:

Kirppistelyn ja kaupassakäynnin jälkeen tultiin Oton, Nonan, Jermun ja tietysti Tirriäisen kanssa meille ja Otto teki meille kaikille ruokaa. En kyl voi uskoa et mulla on noin ihana kulta, ensin se vääntää ylipitkän 9 tunnin duunipäivän ja sit soittaa mulle et ”mä selailin vähän Hellapoliisin sivuja ku mun tekee mieli tehdä sulle ruokaa et saat vähän levätä!” Niin se sitten osteli kaupasta tarvikkeet ja teki ihan mielettömän hyvää Välimeren kasviskiusausta, NAM! On toi Otto kyllä ihana mies, en luopuis mistään hinnasta♥
                         Kuvailtiin muuten Nonan kanssa mun kiharrussessio joten videopostausta tulossa heti kun mä osaan liittää noi miljoona videoo yhteen ja tehdä siitä jotain fiksua, siinä saattaa mennä päivä tai pari mut yritän olla mahdollisimman nopsa, eli sellainen on jo tulossa joten ei hätää! Jos en muokkailis noita nii siihen postaukseen tulis joku kymmenen pitkää videota täynnä turhaa höpötystä ja täriseviä kohtia, eli ei kovin jees.

Ihana kummitäti♥

”HAHAA mä oon maailman ilosin vauva!”

NAMI! Mä oon lihansyöjä henkeen ja vereen mut toi oli kyllä superhyvää ilman lihaakin!

Sellainen oli eilinen, tänään aateltiin Tirriskän kanssa mennä moikkailemaan vielä mun kaveria Ossia tohon Columbukseen ku Ossi lähtee huomenna takasin Ouluun. Ainiin ja pakko viel kertoa, neiti nukkui viime yönä 22.30-9.00 putkeen, ilman yhtään heräämistä! Ja mä kun luulin et ne 8 tunnin unet oli luksusta! Mut tietenki itte oon niin tyhmä etten osaa mennä ajoissa nukkumaan nii mun unet jää ehkä hieman lyhkäsemmiksi mutta se on kyllä täysin mun omaa syytä, Tiara on aivan loistava nukkuja! Meidän ihana murunen♥

Nyt mun pit
ää alkaa pikkuhiljaa laittautuun ja herätteleen kohta tota Tirriäistä päikkäreiltä ettei mee ihan nukkumiseksi koko päivä, mut mä teen sen hiusvideopostauksen mahdollisimman pian ja vastailen myöskin kommentteihin! Hei ja kiitos teille kaikille jotka kommentoitte imetys -postaukseen, aivan mielettömän asiallisia ja mukavia kommentteja kaikki!♥ Hauskaa keskiviikkoa teille♥


Tervetuloa 2012!

01.01.2012
 En sitten saanut enää aikaiseksi eilen kirjotella Uuden Vuoden toivotuksia, mutta siis Mielettömän ihanaa Uutta Vuotta 2012 kaikille♥

Ihan ensiksi haluaisin kiittää myös teitä lukijoita siitä miten ihana viime vuosi oli. Aloitin blogin toukokuun alussa, joten ehdin kirjoittaa tätä viime vuoden puolella sellaiset melkein kahdeksan kuukautta. Siinä ajassa oon kyllä huomannu sen että oma kirjoitustaito on kyllä kehittyny, ensimmäisiä postauksia nykyisin selaillessani en voi uskoa että olen joskus kirjoittanut jotain tollasta, myötähäpeä itteeni kohtaan on suurta joidenkin tekstien kohdalla. Mutta ei kukaan oo seppä syntyessään vai miten se kliseinen sanonta meni.
                     (Oman kirjoitustaidon?) kehittymisen huomaan myös siitä että blogin lukijakunta on jatkanut kasvuaan tasaisen varmasti koko blogin olemassaolon ajan; ensimmäisenä iltana postauksen tehtyäni lukijoita ilmestyi bloggerin kautta 16, tätä kirjottaessani luku on  jo kasvanut niinkin isoksi kuin 771! Ihan huikeeta, kiitos paljon teille kaikille♥ Blogin oikeassa yläreunassa ollutta anonyymit lukijat -kyselyäkin oli käynyt sulkeutumiseen mennessä klikkaamassa 1352 henkilöä, kiitos myös teille että ilmoititte olemassaolostanne! Bloglovin’issa ja Blogilistalla seuraajia on yhteensä useita satoja, kiitos myös teille sitä kautta blogia seuraaville, on ihan mahtavaa tietää että teitä kaikkia on niin huikea määrä seuraamassa meidän elämää ja Tiaran kasvua. Vaikka välillä 120 000 kuukausittaisen vierailun määrä jopa vähän pelottaakin niin on musta silti aivan mieletöntä että te jaksatte olla mukana meidän elämässä, päivittäisinä piristäjinä, ideoiden antajina  ja oivaltavien huomioiden tekijöinä. Yksinkertaisesti: KIITOS♥

Sitten sitä asiaa meidän uudenvuodenaatosta jota siis vietettiin ihan kotosalla Oton ja Tiaran kanssa. Aamulla siivottiin ja käytiin kaupassa ostamassa ruokatarvikkeet illan herkkuja varten. Leikittiin myös Tiaran kanssa ja pelleiltiin ihan muuten vaan, meikkailin rauhassa ja jaksoin vääntää nopeat viiden minuutin laineetkin hiuksiin uudenvuoden kunniaksi. Mä jopa pitkästä aikaa otin kameran kaksi (!) kertaa ulos mukaan niin sain räpsittyä teille vähän otoksia meidän ah niin talvisesta Helsingistä. Tässä olis ensin vähän kuvia meidän neidistä josta kyllä huomaa että harjoitus tekee mestarin, päivä päivältä päätä jaksetaan kannatella masulleenkin ollessa pidempään ja pidempään! Neidin kuvien lisäksi myös kuvia kävelyreissulta kauppaan:

Taustalla ihanan sotkuinen kämppä eilen ennen siivousta, onneksi meidän hymytyttö varastaa huomion!♥

Ihana Tiara♥

Päivän eka hissipose, kauppaan lähdössä! 😀

Ihanan ”Talvinen” Vuosaari♥

Bongattiin me kumminki vähän jotain lumen tapasta yhdeltä pieneltä nurmikkopläntiltä!

Rakas avomieheni ja hänen charmikas poseerauksensa♥ :—-D

Edelleen mä työntelen vaunuja yhtä tarmokkaana kun lokakuun alussakin, se on ihana tunne ku tietää et oma pieni ihme, maailman kallein ja rakkain asia tuhisee tyytyväisenä vaunuissa♥

Kauppareissun jälkeen tultiin kotiin valmistamaan ihania juhlaherkkuja; yrttistä prosciutto-pekonipiirakkaa ja meksikolaista salaattia. Ohjeet sain erittäin toimivaksi havaitulta Hellapoliisi -sivustolta, ja tässä ne on jos joku muukin haluaa: Meksikolainen salaatti ja Yrttinen Parmankinkkupiiras (jota muokattiin lisäämällä pekonia parmankinkkujen joukkoon ja lisäämällä täytteeseen Valion yrttinen rahka. Voin kertoa että ehkä parhaimpia herkkuja mitä ikinä ollaan Oton kanssa kokkailtu, pitää tehdä useemminkin! Otto kattoi hienosti pöydän ja ruokajuomana nautittiin sitä Oton joululahjaksi saamaa alkoholitonta luomu omenasiideriä, oli kyl tosi hyvää!

Ruoan jälkeen seittemän aikoihin illalla lähdettiin Oton ja Tirriskän kanssa ulos ampumaan raketteja, eli toisinsanoen pamauttelemaan omat pikku paukkumme ja kattomaan muiden hienoja rakettiviritelmiä:

Ostettiin vaan pikkupaukkuja ku aateltiin et jos Tiara pelkääkin sit raketteja nii menis ihan hukkaan kaikki rahat ´ku ei niitä vois ampua, mut ei se neiti kyllä yhtään pelänny vaan innossaan katteli mun sylistä.

Ihana pikkuneiti, kerrankin hereillä vaunuissa 😀

Ihana mietteliäs, pallero, mitähän tuolla pienessä sievässä päässä liikkuu?♥

Päivän toka hissipose, ehkä hieman rähjäisempänä kun aiemmassa ja mä viel laitoin laskutakin päälle ja pipon päähän ettei vaan tuu kylmä!

Ihana neiti raketeilta turvassa äitin sylissä 🙂

”Mitä täällä tapahtuu oon aivan pihalla!”

”Jänniä nuo raketit!”

Viihdyttiin semmonen vajaa tunteroinen ulkona ja sitten kun tultiin sisälle ja alkoi Tirriskän iltatoimet ja sit vietiin neiti omaan sänkyyn. No eihän se mitään unta saanu ku kokoajan raketit paukahteli, arvatkaa mitä se teki?! Se jokelteli ja lauloi yksin meidän makkarissa omassa sängyssään tunnin ennen kun nukahti viimein. Mut siis me kokoajan itkuhälyttimestä olkkarissa kuunneltiin ja hihiteltiin ja ootettiin et millon tulee itku mut ei, sinne se sit sammu. Meidän maailman ihanin tytsy♥
                             Tasan kello 00.00 tehtiin murun kanssa samaa kuin tasan vuosi sitten, pussattiin rakettien poksahdellessa ympärillä ja sen jälkeen kilistettiin ansaitut skumppalasilliset. Eilen tuli siis tasan vuosi siitä kun me nähtiin ekaa kertaa ja tutustuttiin Oton kanssa mun kaverin uudenvuoden bileissä, eipä tiedetty sillon että tänä vuonna asiat olis näin. Oli kyllä ihanaa muistella eilen meidän tutustumista ja edellistä uutta vuotta ja vaikka vuosi sitten oli hullut bileet nii kyllä tää uusi vuosi kotona rakkaiden ja hyvän ruoan kanssa ylitti sen tuhatkertaisesti. Ei vaan pysty käsittämään että siitä on jo vuosi kun meidän rakkaustarina alkoi, pian siitäkin on jo vuosi kun me saatiin tietää neidin olemassaolosta… Voivoii nyt lopetan ihan oikeesti tän muistelemisen tai tulee onnen itku silmään! 😀
                             Tää päivä on kulunut vaan kotona lagaillessa ja eilisen nameja jämiä syödessä. Sisustin myös vähän ruokailutilaa kun vaihdoin pari taulua ja lisäsin yhden taulun sinne. Tiarakin on ollu ylläri ylläri tapansa mukaan kuin naantalin aurinko kokopäivän ja ollaan juteltu ja leikitty ja harjoteltu päänkannattelua ja leluun tarttumista. Tässä vielä kuvia vuoden ensimmäiseltä päivältä:

”Hui ku tää leikkimatto on JÄNNÄ!”

”Ihania pupuja ja virtahepoja!”

Otto pelaa :DD Mun dataustuolista on tullu Oton pelaustuoli 😀

Toi vasemmanpuoleinen Marilyn on uusi ja toi oikeenpuolimmainen on ollu tossa jo kauan 🙂 Sopii kivasti yhteen mun mielestä vaikka kehykset onkin erilaiset 🙂

Upea Demin julistekalenteri tälle vuodelle, leikkelin vähän ja asettelin kehyksiin, mä ainakin tykkään! 😀

Tää on mun yhden luokkalaisen ylä-asteella kuvaama taideteos, mä rakastan tota edelleenkin ja mun mielestä toi sopii täydellisesti meidän kotiin 🙂

Ja tältä meidän ruokailutila nyt näyttää ja en usko et alan enempää enää sisustelemaankaan kun varmaan keväämmällä muutetaan isompaan kämppäänkin jos löytyy kiva kämppä tästä läheltä 🙂

Mä vastasin tänään kaikkien edellisten postausten kommentteihin vihdoin, oon todella pahoillani että mulla kesti niin kauan vastata! Ette oo jaksanu kommentoidakaan mulle kun en oo vastaillut, anteeksi vielä! Mä lupaan ryhdistäytyä tässä kommentteihin vastaamisessa nyt ku oon terveenä! Toivottavasti jaksatte kommentoida vielä mulle vaikka oonkin ollut tämmönen hidas kakka, sillä teidän kommentit on aivan ihanaa luettavaa ja mä tykkään vastata niihin! Ois ihana kuulla teidän uudenvuoden menoistakin kun nyt kerroin oman puoleni! Nyt toivotan vielä viimeset Uuden Vuoden toivotukset teille ihanuuksille, moikkamoii♥


Ruokaa mulle tuokaa!

18.12.2011

Meinasin otsikoida tän postauksen läpällä sanoilla ”Suuhun pantavia asioita” koska tää käsittelee lähinnä ruokaa ja Tiaran nyrkkejä mutta tuli sellanen olo et siitä ois kyllä taas ollu semmoset keskustelut demi.fi:ssä että jätin väliin.. Sillon pari viikkoa sitten kun kyseiseltä sivustolta löysin linkin kuvaan jossa Tiara oli mun sylissä ihan normaalisti ja linkin laittaja oli kirjoittanut kuinka rivo kuva hänen mielestään oli. Nojaa mielipiteitä on monia, mutta olkoon.

Me ei olla oikeestaan viikonloppuna paljoa muuta tehty kun syöty ja rentouduttu kunnolla. Mun hemmottelupäivä ei ollukkaan perjantaina vaan vasta eilen kun Otolla meni perjantaina niin myöhään töissä, mut eilinen oli kyl odottamisen arvoinen. Sain ihan mielettömän hyvää ruokaa, valita elokuvan mikä katottiin (Joulutarina, en ollu ennen nähny mut oli aivan ihana ja Ottoki tykkäs) ja kaiken kruunasi vielä ihana hieronta! Kiitos ihanalle kullalle vielä♥ Perjantaina osteltiin vähän joululahjoja ja Otto toi taas töistä saadun joululahjan kotiin, ihan mielettömiä herkkuja vaikkei entisiäkään oo viel saatu syötyä loppuun! Mutta nyt antaa kuvien puhua puolestaan, luvassa siis herkkuja ja nyrkkejä (Tiaran mielestä ne taitaa tosin olla sama asia):

Herkut Oton duunista:

Suklaapalleroita, 2006-vuosikerran punaviiniä, chilioliiviöljyä, piparkakkutalo, sokerikuorrutetta ja suklaalevy♥
Pestoa, Christmas Chutneytä, Gourmet -sormisuolaa, munakoisokaviaaria ja ankka-herkkutattiterriiniä.

 Sitten Oton mulle kokkaamia herkkuja (NAMI!): 

Toast Skagenit♥♥
Vuohenjuustoperunoita, pestokuorrutettua possun ulkofileetä ja mozzarella-pestosalaattia♥
Tiramisua ja mascarponevaadelmajäätelöä♥ (Näitä muru ei kyllä leiponu mut loistava valinta kaupan valikoimista eikö ;D)

 Tiara tosiaan täyttää tiistaina jo kolme kuukautta joten eikös sillon saa varovasti alkaa maistelemaan jo soseita? Ainakin mun lähipiirissä on tässä iässä alettu maistelemaan aina. Noh, meillä oli jo kauan lojunut kaapissa kerran kaupasta mukaan tarttunu luumusose ku neidillä ei masu toiminu pari viikkoa sitten (masu alkoikin toimimaan heti soseen kotiuduttua kaupasta joten jäi silloin avaamatta) ja päätettiin eilen maistattaa sitten Tiaralla sitä ekaa kertaa. Ja voi sitä ilmettä! Neiti oli aivan onnessaan ja nuoleskeli huulista sosetta, eilen ei tullu edes yhtään sotkua!
                       Mutta auta armias ku me tänään sit rohkaistuttiin koittaan peruna-porkkanaa niin naama meni kyllä niin mutruun että huhhuh! Luumu on kaveri, perunaporkkana ei! Mut eikös se niin ole et lapsi tarttee 5-10 maistamiskertaa ennen kuin tottuu makuun? Ja ei siis olla mitenkään syötetty Tiaraa noilla vaan eilen meni ehkä yhteensä yksi teelusikallinen sosetta ja tänään ei varmaan sitäkään kun ei peruna tuonutkaan Tiaralle mukavaa makuelämystä. Kunnolla aletaan sitten maistelemaan kun on ollut 3kk neuvola 28.12. mutta tuskinpa siitä kauheaa haittaa on jos vaikka nyt totutellaan siihen asti näihin kahteen makuun vaikka kerran päivässä. Mutta tässä kuvia meidän pikku maistelijasta:

Luumu

”Nyt en kyllä älyä yhtään mitä tapahtuu”

”Mitä tää on! Apua! Sitä tulee lisää!”

”Ei hitsi mitä ne äiti ja isi oikeen on tunkenu mun suuhun!”

”Hmmmm.. No on tää ihan jees!”
”Hei täähän on just hyvää, antakaa lisää!”

”Naminami luumusosetta♥”

Perunaporkkana

”Hyi että! MITÄ TÄÄ ON?!!”

”No jos mä vähän maistan?”

”No okei, ehkä tää ei oo maailman kamalinta mut en mä ainakaa lisää haluu!”
”Mitä, Taasko?! EII”
”Hyi ällötys, en mä enää halunnu!”
”Nyt mä kyl syljen kaikki pois mun paidalle!”
”Noin! Paidassa on paljon parempi kuin suussa! :)”
Tiara löysi tällä viikolla uuden kaverin itselleen, oisko ollut torstaipäivänä. Nimittäin nyrkit! Niitä on niin kiva mussuttaa ja maiskuttaa isoon ääneen suussa jos ei oo muutakaan tekemistä. Tuttikaan ei enää aina enää kelpaa ku nyrkki on paljon kivempi. Tässä sitä taas huomaa kuinka isoin harppauksin noi ihanat pienet ipanaiset kehittyy♥
”Naminami nyrkkiä♥”
”Tää suu on aika hauska juttu, sitä on kiva räpeltää mun minisormilla!”
”Kattokaa mun söpöä kieltä!”
”Ai että, tää on mun lemppariharrastus!”
”Kyl se mahtuu, ihan kokonaan! Kattokaa vaikka!”

Sitten vielä pari ihanaa hymykuvaa neidistä ettei ihan mee irvistelyksi:

”Hihi oon väärinpäin!”
”Moikkamoii ootte ihania!”

Kiitos ihan mielettömän paljon teille kaikille ihanista kommenteista joita tuohon äidinrakkaus -postaukseen tuli♥ Te ootte niin ihanan rohkaisevia ja kannustavia ja todella mukavia ihmisiä 🙂 Niin se vaan on että äitiys on parasta maailmassa♥ Hei ja kiitos myös kaikista postausideoista joita oon teiltä viimeaikoina saanut, kokosin niitä tuonne sivuun taas tohon tulossa olevia postauksia -kohtaan ja mulle saa esittää lisääkin postaustoiveita, toteuttelen niitä sitä mukaa kun ehdin ja jaksan! Blogikirppiksen oon nyt päättäny laittaa pystyyn mutta kuluu varmaan pari päivää että saan kaiken valmiiksi, koitan ehtiä ennen joulua! Nyt hyvää yötä ihanat♥ Ja ihanaa JOULU-viikkoa!

EDIT// Tiedän kyllä että 4-6kk on yleinen suositusikä soseisiin ja tiesin sen jo ennen tämän postauksen tekoa, mutta kaikki korvikkeella olevat vauvat joita mä tunnen on alkaneet maistelemaan n. 3kk iässä tai jopa aiemmin ja kellekään ei oo mitään siitä tullu. Tiaralla ei ole tullut masuvaivoja tai mitään kummastakaan soseesta ja kuten ilmoitinkin niin aion tästä vielä neuvolassa jutella ennen kuin alan enemmän maistattamaan. Kiitos ja kuittaus.


9kk♥

10.11.2011

Käytiin tänään pitkästä aikaa Vapianossa syömässä murun kanssa kun meillä tuli eilen 9kk seurustelua täyteen. Tai itseasiassa oltiin muutenki päätetty mennä syömään ja sit vaan tajuttiin tänään et eilen oli kuukausipäivä, ei me 6kk jälkeen olla enää juhlittu niitä säännöllisesti. Mut oli kyl taas ihan mielettömän hyvää ruokaa ja mentiin just sopivasti sillee et siin vaihees ku me mentiin ei ollu yhtään jonoo ja siin vaihees ku saatiin meidän ruuat nii oli ihan hirveen pitkät jonot. Pikkuneiti nukkui koko reissun ajan vaunuissa tyytyväisenä eikä heränny vaikka me puettiin ja riisuttiin sitä ja vaikka ravintolassa oli välillä kovastikin meteliä kun jonottavia ihmisiä kerty meidän pöydän viereen. Taitaa olla samanlainen nukkuja kun äitinsä, vaikka pommi saa räjähtää ja mä en huomaa unissani mitään. Ainoo ääni minkä rekisteröin nukkuessani on se jos pikkunen ähisee tai itkee, en oo heränny edes herätyskellon soittoon varmaan yli vuoteen ellen oo vieny sitä jonnekki toiselle puolelle asuntoa et on pakko nousta sammuttamaan se. 
                     Se Ellos -paketti ei muuten tullutkaan tänään vaikka sen ois pitäny olla tänään jo haettavissa. No mut ainakin mulla on hyvä syy sit huomenna lähteä pikkuneidin kanssa vaunulenkille päivällä ja kävellä hakemaan pakettia jos se vaikka huomenna tulis. Toivottavasti huomennakin ois yhtä ihana ilma kun tänään ja eilen, tekee huomattavasti enemmän mieli mennä ulos kun aurinko paistaa niin ihanasti. Eikä toi kylmempi ilmakaan haittaa, piristää kivasti kun on kirpakoita talvipäiviä. Vaikka tuolla ei vielä niin talviselta näytäkään kun ei oo lunta nii kyl siel on jo sellanen talvifiilis, tuoksuu just semmoselta talviselta. Ei mee kyllä varmaan enää kauaa ennen kun lumi tulee vaikka ne kuinka lupailikin lämmintä talvea. Räpsittiin vähän kuvia keskustassa vaikka tietty oli kerenny tulla jo pimeä kun sinne asti päästiin, mut onpahan jotain kuvia ainakin:

Oton annos, ”CREMA DI POLLO kanafilettä, kermakastiketta, sipulia, paprikamaustetta”

Mun annos, ”RUCOLA RAVIOLI raviolia rucola-ricottajuusto-täytteellä,
sipulia, kirsikkatomaattia, pinjansiemeniä”

Keksittiin  muuten pikkuneidin kanssa tänään hauska leikki. Nimittäin leikittiin piilosta; mä laitoin aina kädet naamalle ja sanoin et ”piilossa” ja sit otin pois ja sanoin ”pöö!” Ei me kyllä todellakaan olla ainoita jotka tän leikin on ”keksiny” mut tulipahan kokeiltua ja pikkunen oli ihan innossaan. Se jopa hymyili mulle mitä se ei oo vielä kauheen montaa kertaa tehny sen ekan hymyn jälkeen. Ollaan myös jatkettu norsun heilutus -harjoituksia leikkimatolla ja hyvin sujuu edelleen. Tänään neiti kääntyi selältä kyljelleen mutta jämähti sit siihen että masulleen ei vielä menty. On kyllä ihanaa leikkiä päivisin pienen kanssa ja kattoo kun  se oppii uusia asioita ja koittaa itsekin opettaa sille kaikkea.
                        Oon kyllä niin ylpeä ja ilonen että pikkunen kehittyy näinkin nopeasti vaikka neuvolassa ihan ekoilla kerroilla sanottiinkin että kun on syntyny kuukauden etuajassa nii kehityskin saattaa olla vähän hitaampaa näin alussa mut en mä ainakaan mitään hidastusta oo huomannu, hyvinhän se oppii uusia taitoja! Pikkunen on ”oppinu” myös sellasen jutun et se on alkanu kuolaamaan tosi paljon, tai no ei nyt tosi paljon mutta kuolaamaan joka tapauksessa. Mä luulin jotenkin et kuolaaminen tulis vasta sitten ku hampaiden puhkeeminen alkaa olla lähellä mut ei se sit taidakaan olla niin. Mistähän mä oon tollasenki käsityksen saanu? No mutta eipä se pieni kuola pahaa tee kun ei tee puklutkaan, vaikka meillä pulautellaankin todella harvoin mistä oon myös yllättyny. Mä jotenkin oletin et vauva pulauttaa joka kerta jonkun verran kun se syö ja muutenkin siinä syöntien välissäkin usein mut ei meillä pulautella ees jokapäivä. Tässä vähän kuvia meidän pikku kuolaneidistä isin kanssa:
”Jee isi tuli kotiin!”

”Toi kameran ääni on kyl aika jännä!!!”

”Kattokaa mun bambisilmiä ku tuijotan kameraa!”

”Toi mun isi on aika velmu!”
Jep, sellasta kaikkea tänään! Menee kyllä paljon nopeemmin aika nyt ku Otto on töissä ja on joku rytmi meilläki, huomenna alkaa jo viikonloppu, tosi kummallista. Hyvä vaan niin tulee nopeemmin se isänpäivä et saan antaa sen lahjan! En ois kyllä vielä viime vuonna tähän aikaan uskonu et ihan tosissani odotan sunnuntaipäivää (ellei ollu kyse kesälomasta tai jostain matkoille lähdöstä). Mut nykyään sunnuntai on ihan yhtä kiva päivä kun kaikki muutkin, oikeestaan varmaan viikon kivoin päivä.
Millasia isänpäiväsuunnitelmia teillä on? Ja millasia lahjoja aiotte antaa?

Hyvää yötä kaikille♥♥ Ja pal
ailen huomenna! 🙂


Koostetta meidän viikonlopusta

22.10.2011

Eilen alkoi taas se kauan odotettu viikonloppu! Meille tuli illalla kylään pari mun lapsuudenystävää, Taru ja Yasmin moikkailemaan pikkusta ja oli kyl tosi mukava nähdä heitäkin pitkästä aikaa. Taru toi pikkuneidille lahjankin, aivan yli-ihanat vaavien Vansit. Tää on ollu kyl nii kivaa et nyt ku pikkuneiti on syntyny nii meil on käyny melko usein vieraita, raskausaikana kun saatto mennä pariki viikkoa nii et näin vaan Ottoa ja korkeintaan ehkä neuvolatätiä. Tai ei muuten mut sillon loppuraskaudessa just kun ei päässy niin hyvin enää liikkumaan. Mut onneksi nyt on asiat toisin ja on ihana nähdä kavereita usein!
                       Me herkuteltiin tyttöjen kanssa eilen kekseillä ja suklaamuffinsseilla perjantain kunniaksi ja juotiin kahvia. Kahvista on tullu taas mun ehdoton lemppari kyllä, monta kertaa päivässä keitän kupin jos toisenki. Pitäis vaan viel oppii juomaan sitä silleen että en laita montaa lusikallista sokeria sekaan, mut ajan kanssa, joka kupposella koitan laittaa ees himpun verran vähemmän.


Tänään tehtiin päivällä kävelylenkki Oton ja neidin kanssa tosta surkeasta säästä huolimatta ja käytiin sit hakemassa kaupasta kunnon hampparitarvikkeet. Mä tein itte pihvit ja sit laitettiin kaikkee muuta nannaa sinne väliin. Oli kyl oikeesti tosi hyvää, vaik itte sanonki! Otollekin maistui kuulemma hyvin vaik mua jännittiki et onks mun hampparit mistään kotosin mut onneksi oli.

Koska mussa edelleen asuu pieni lapsi nii mä askartelin tollasen ”hienon” ranskalaisjutskan suodatinpussista 😀 Otto vähän naureskeli mulle mut ei me nyt nii usei hamppareita tehä nii saan kai mä vähän panostaa! Mä nyt oon vähä tämmönen et innostun helposti, eikai siitä haittaakaan oo. Sit ku toi pikkuhömppä on vähän isompi hömppä nii voidaan tehä paljon hienompiiki ranskalaispussei. Mä oikeesti ootan nii paljo et ton murusen kanssa voi askarrella ja piirtää ja värittää värityskirjaa ja leipoo joulupipareita ja vaikka mitä! Mut siihen kyllä menee vielä vähän aikaa että pienellä pysyy kynä kädessä.

”BaaaaabaaÄÄÄöäöyäää” Meidän pikkunen laulaa meille puolet päivästä 😀 Tai no siitä ajasta jonka se on hereillä, toisen puolen se syö..

”Voin mä vähän hymyilläkki teille”
”Toi mun isi on aika hauska heppu ku se aina leikkii mun kanssa ja tänään se puki mulle tällasen hienon mekonki päälle”

Multa pyydettiin et alkaisin aina laittamaan pikkuneidinkin päivän asut nii ajattelin et voisin nyt laittaa sitten noi vauvanvaatteidinkin tiedot tähän:

 Päivän asut:
Meitsi:
Villatakki – Zara
Farkut – Bershka
Paita – Gina Tricot
Kaulakoru – Lahja äidiltä
Pikkuneiti:
Mekko, body & sukkahousut – Lindex
PäivänNassu?

Takki, pipo – H&M
Laukku – Gina Tricot
Tuubihuivi – Seppälä
Bikerbootsit – Bronx
Ihanan moni teistä olikin jo käynyt jättämässä arpakommenttinsa tohon arvontaan mut muistakaas viel käydä osallistumassa te jotka ette oo viel kerenny, eli täältä voi osallistua! Ja kiitos hirmuisasti teille jo osallistuneille palautteesta ja postausideoista, ihana saada näin runsaasti palautetta kerralla!
Nyt mä alan nauttimaan lauantai-illasta ton murun kanssa kahdenkesken kun pikkuneitikin on kylvetetty ja nukkumassa. Oon heittäytyny villiksi ja ostin yhden mansikka-limesiiderin jopa itelleni pitkästä aikaa, saas nähdä millasen huppelin sillä saa aikaseksi 10kk tauon jälkeen, luultavasti ei minkäänlaista mut eihän sitä tiiä paljonko mun alkoholinsietokyky on tässä kerenny huonontua. Millaisia kokemuksia muilla äideillä on ollu alkoholista raskauden jälkeen? Kuinka äkkiä synnytyksen jälkeen ootte menny ekaa kertaa juhlimaan kunnolla?
Hauskaa lauantai-iltaa ihanat♥