Viikonloppu on käynnistynyt rennoissa merkeissä. Mun äiti tuli eilen meille joulunviettoon, ja toi mukanaan mun kaikki vanhat duplot ja pikkulegot, sekä lisää barbien tavaroita, vaatteita ja barbeja. Tytöt olivat arvatenkin innoissaan mutta kyllä täytyy sanoa että kaikkein eniten innoissaan taisin olla minä itse. Pakko myös ylistää täät nykyaikaa sen verran, että on se google vaan niiiin kiva kaveri!

En ollut kasannut Lego Belville -settejäni vuosikausiin, siis silloinkaan kun niillä vielä aktiivisesti leikin. Nyt kuitenkin kirjoitin vaan googlehakuun ”Lego Belville Ice cream bar” etc. ja heti löytyi ohjeet. Olipa hauska nähdä  kasattuna nuo lapsuuden lempparit, joista silloin meni heti ohjeet hukkaan ja päädyin rakentelemaan mitä mielikuvituksellisempia omia systeemejä. Ei sillä että nuo rakennelmat olisivat kauan pysyneet kasassa meidän neitien käsittelyssä, eikä tarvitsekaan. Oli vaan hauska kerran testata.

Tämä aamu alkoi rennosti kuopuksen kanssa, kun hän heräsi kaksi tuntia ennen kaikkia muita. Kuunneltiin Puuha-Pete ainakin kymmenen kertaa, ja 1v8kk ikään ehtinyt ikiliikkujamme istuskeli mun sylissä koko aamun. Oli ihana pitää tyyppiä sylkyssä, kun hän yleensä suhaa ympäri kämppää touhuten kokoajan eikä juuri viihdy paikallaan. Vähän ennen Tiaran heräämistä alkoi tulla jo kova ikävä, jatkuvasti piti käydä ovella huutelemassa ”Yhki, kahki, komme, nejjä, viivi, kuui, seihtemän, kahkehkan, yhkehkän, kyppeppe, avaa ovii! Ähtööön! Tiawaaa! Hetätyyy!”. Ihana pieni<3

Päivällä ollaan ulkoiltu, ja pian meille on tulossa vähän kummitonttuja kylään tuomaan lasten joululahjoja ja hengailemaan. Lähdetään illan päälle juhlimaan Oton kaverin Akun 25v-synttäreitä ja pidetään hauskaa. Otetaan vähän tälläinen varaslähtö lomailuun! Otolla ei ole enää kuin kaksi päivää töitä ennen joululomaa, ja ne ei onneksi tunnu enää juuri missään kun voi starttailla rauhassa jouluaaton valmisteluja ja ottaa rennosti. Lapset jäävät mummun hellään huomaan mielellään, ja kortti synttärisankarille on piirretty hienosti valmiiksi. Tiara piirsi siihen kakun, 25 kynttilää, ja hienon krokotiilin joka sanoo Grattis!

Mä oon täällä ihan fiiliksissä, nyt alkaa tulla se rento olotila jota olen kaivannut alkutalven ajan. Stressi on hellittänyt ja kaikki alkaa olla reilassa. Ihana tunne! Iso kiitos siitä kuuluu kyllä Otolle, joka on ollut mun tukena, ja joka on fiilistellyt lomaa mun kanssa tässä ja tsempannut silloin kun väsy on meinannut iskeä. Aamun ulkoilukuvissa on meikitön nassu, mutta tällä hetkellä näyttää tältä:

Ihanaa viikonloppua kaikille! Huomenna ilmestyy neljänneksi viimeinen joulukalenteriluukku! 🙂

Ajattelin valottaa tässä neljänneksi viimeisessä luukussa hiukan meidän tulevia lomasuunnitelmia. Joululoma häämöttää jo muutaman päivän päässä, enkä voi sanoin kuvailla miten paljon sitä odotan! Syksyyn on mahtunut paljon, ja nyt on aika hiljentyä nauttimaan perheestä, rauhasta ja tietenkin siitä joulusta. Meillä on edessä kahden viikon loma yhdessä, ja siitä tulee ihan parasta! Me ollaan pitäydytty lomasuunnitelmien suhteen ihan minimissä, mutta muutama juttu kuitenkin on joita halutaan ja aiotaan tehdä. Kuvituksena tänään viime vuoden lomatunnelmia, en ehkä kestä miten pieniä meidän pallerot oli silloin!

Jouluaatto on tietenkin jouluaatto, silloin juhlitaan joulua, tsiigaillaan joulupukin kuumaa linjaa samalla kun syödään riisipuuroa, katsotaan lumiukko, nautitaan jouluruuista ja jännitetään joulupukkia lasten kanssa. Ilta on pyhitetty kinkkuleiville ja yhteiselle ajalle. Joulupäivä ja tapani menevät varmaankin aika samoilla aktiviteeteilla, katsellen leffoja, ulkoillen, lasten kanssa uusilla leluilla leikkien ja jouluruuista nauttien. Kinkkuleipiä niin pitkään kun kinkkua riittää, tänä vuonna meillä on 6,5kg luuton kinkku jonka luulisi riittävän ainakin hetken!

Välipäivinä varmasti maistuu jo muukin ruoka, ja silloin voi keksiä kaikkea muutakin kivaa. Me tonttuvanhemmat ostettiin leffalippuja pukinkonttiin, ja suunnitelmissa olisi käydä leffassa pariin otteeseen. Kerran kolmestaan meidän esikoisen kanssa, kun kuopus ei vielä leffaan jaksa keskittyä ja kerrankin on mahdollisuus tehdä jotain vain esikoisen kanssa. Olen varma että hän nauttii siitä aivan täysillä. Kuopuksen kanssa pitää keksiä myös jotain kivaa kolmistaan, lapset tarvitsevat ehdottomasti myös molempien vanhempien jakamatonta huomiota!

Toisen kerran me mennään Oton kanssa kahdestaan elokuviin. Viimeksi ollaan käyty kahdelleen leffassa Zeldan odotusaikana, muistan kuinka jännitin koko leffan ajan että joudunko juoksemaan pissalle ja pystynkö istumaan paikoillaan kun supistelee! Näitä deittejä mä odotan innolla, kun ei ollakaan oltu kahdelleen treffeillä mun syntymäpäivän jälkeen. Pieni kahdenkeskinen ilta tekee oikein hyvää aina silloin tällöin!

Uutenavuotena meidän on tarkoitus juhlistaa uutta vuotta ensin lasten ja mun äidin kanssa kotona ja lähialueella, ainakin herkutellen, ja ehkä jopa muutaman raketinkin ampuen. Lasten mentyä nukkumaan me suunnataan viettämään meidän ensitapaamisen 4-vuotispäivää, aikalailla samojen tyyppien kanssa joiden kanssa oltiin silloinkin kun nelisen vuotta sitten tavattiin. Vaikka keesit ei ole pystyssä enää Otolla, eikä meidät kaksi yhteen saattaneella Simolla, meininki on varmasti ihan yhtä katossa kuin silloinkin!

Muita suunnitelmia meillä ei vielä olekaan, paitsi esikoisen telkkarista bongaama Risto Räppääjä -leffan mainos, jonka mukaan elokuva tulee kuulemma kakkoselta ”ennen Luppiaista”. Eli selvä, ennen Loppiaista katsotaan siis Ripe Räppääjää, vaikka ollaankin nähty jokaikinen leffa dvd:ltä kymmeniä kertoja, kiitos tosifanityttäremme, haha! Varmasti tavataan ystäviä ja sukulaisia, ja ulkoillaan ja nautitaan siitä että päästään joka päivä koko perhe ulos päivänvalon aikaan, kun sitä on talvella kuitenkin niin vähän. Rento loma paras loma!

Millaisia lomasuunnitelmia teillä on? Miten juhlistatte uuttavuotta?

Huhhuh, viimeisiä viedään jo! Ihan uskomatonta, että jouluun on enää viisi yötä! Mä aloitin tällä viikolla vihdoin paketoimaan lahjoja, ja siinä riittikin puuhaa. Osa on vielä paketoimatta, ja osa on vielä ostamattakin, mutta sain silti paketointiin kulumaan jo useamman tunnin. Pahoittelut että luukku tulee näin myöhään! Se johtui siitä, että piti odottaa että mun äiti tuli meille, jotta sain hetkeksi kämpän itselleni ja sain kuvattua paketit salaa lapsilta, ja vietyä äkkiä takaisin piiloon, haha!

Mä halusin tänä vuonna paketeista meidän joulukuusen värimaailmaan sopivia, mutta kuitenkin yhdellä piristysvärillä. Löysinkin Tigerista, Clas Ohlsonilta ja Saiturin Pörssistä (voi kyllä, luit oikein), juuri täydellisiä lahjapapereita kullan, kuparin, ruusukullan (?) ja mustan väreissä.

Sain Tigerilta jouluyllätyksenä pienen setin ruusukkeita ja lahjanaruja, juuri samoja joita olin itseasiassa ostanut itsekin jo etukäteen. Lisäksi ostin vielä puisia tähdenmuotoisia ”pakettikortteja”, ja entuudestaan meiltä löytyi Tigerin pari vuotta vanhoja puisia tonttu-pakettikortteja, sekä mustaa lahjanarua joka jäi häistä ylimääräiseksi. Mä tykkään kovasti noista puisista pakettikorteista, ne kun eivät ole kertakäyttötavaraa vaan käyvät hyvin vuodesta toiseen kun vaan muistaa laittaa talteen.

Sekään ei haittaa että nimet on valmiiksi kirjoitettu niihin, kun voi aina seuraavanakin vuonna laittaa saman tyypin pakettiin samannimisen kortin kun käyttää vain oman perheen kesken. Meillä on tosiaan nuo puiset tänä jouluna kolmatta kertaa käytössä ja oikein hyvin ovat säilyneet. Lahjapapereista tulee muutenkin jo hurjasti jätettä, niin on kiva että näissä pakettikorteissa on tälläinen kestävämpi ratkaisu tarjolla.

Lahjapapereista Tigerin kultainen glitterpaperi, sekä Saiturin Pörssin kuparinen kohokuviopaperi osoittautuivat erittäin yhteistyökyvyttömiksi teipin kanssa. Glitteristä se oli kyllä odotettavissakin, eikai sellaiseen pintaan voi oikein tarttua! Otin sitten avukseni Oton ja vähän järeämpää teippiä, ja saatiin teipit pysymään sen aikaa kiinni että sain narut tiukalle, ja paketit ovat kestäneet. Muutama ärräpää meinasi päästä, mutta oli kyllä sen arvoista. Nyt on tytöille niin prinsessapaketit että!

Helpoimpia käsitellä olivat Clasun ihana kiiltävä kuparipaperi, sekä Tigerin salmiakkiruutukuvioinen paperi, ne kun olivat ihan tavallisia. Clasun paperia oli tosi vähän pakkauksessa, olisi pitänyt ostaa toinen paketti kun se oli niin ihanaa! Tigerin paperista sen sijaan on riittänyt jo moniin paketteihin, kun käytin sitä silloin myös osaan keräykseen viemistäni lahjoista.

Vähän meinasi turhauttaa paketoidessa, teki mieli hakea jo nitoja avuksi, hahha! Mutta tuli niistä ihan nättejä ja meidän näköisiä, vaikka itse sanonkin. Mä tykkään kovasti paketoimisesta., se on mun sellainen oma juttu ja yksi joulun odotuksen kohokohdista! Meillä on tosin sellainen hauska juttu, että Otto on parempi paketoimaan kuin minä. Se tekee aivan täydelliset taitokset paketin sivuille ja on muutenkin ihan piirun tarkka, Oton paketit on oikeasti kauniita.  Mutta sellaisia me ollaan, mä olen suurpiirteinen ja Otto on supertarkka siinä mitä tekee! Silti mä olen aina se joka paketoi suurimman osan, koska mä tykkään paketoinnista mutta Otto ei, eikä se ole niin nöpönuukaa!

Tykkäättekö te paketoida? Millaisia lahjapaketteja te aiotte paketoida tänä vuonna? Löytyykö sieltä joku muukin ihanan glitterpaperin kanssa hermonsa menettänyt?

Joulu on jo ihan ovella, mutta vielä olisi arvottavaksi yksi joululahja, joka tosin ehtii perille vasta joulun jälkeen. Mutta ainakin pääsee sitten aloittamaan uuden vuoden herkullisissa merkeissä, tänään arvon nimittäin teille Nescafe Dolce Guston kapselikahvikoneen!

Meillä on ollut kotona blogin kautta saatu Dolce Gusto käytössä nyt reilun vuoden ajan, ja se on syrjäyttänyt perinteisen kahvinkeittimen aivan täysin. Meillä on jäänyt joululahjaksi saatu hiilihapotuskone laatikkoon, sauvasekoitin heiluu hyvin harvoin ja voileipägrilliä ei käytetä ikinä. Mutta Dolce Gusto on käytössä päivittäin, monta kertaa päivässä. Mulla on omat suosikkikahvit joista en luovu! Aamuisin juon Zoega’s Mollbergs Blandningia, aamupäivällä Grande Aromaa ja iltapäivällä herkuttelen joskus Cafe au lait’lla. Otto juo aina Latte Macchiato Vanillaa, hän kun ei ole muuten kahvinjuoja mutta herkkukahvit kyllä maistuu, haha!

Kahvikapselit saatu Dolce Gustolta.

Lapsille saa nopeasti lämpimät kaakaot, tai siis pupukahvit niinkuin meidän tytöt sanoo, kun tekee ulkoilun jälkeen Dolce Gustolla Nesquickia. Vieraillekin on kivaa tarjota erilaisia kahvimakuja, jotka valmistuvat nopeasti, eikä tarvitse stressata onko maitoa tai sokeria kun vaihtoehtoja on makeista maitokahveista tummapaahtoiseen mustaan kahviin.

Eniten mä tykkään siitä, että Dolce Gusto on uskomattoman helppo puhdistaa. Kahvi ei jämähdä koneeseen, kun se ei pääse koskettamaan koneen sisällä olevia osia ollenkaan tippuessaan. Ei tarvitse irrotella joka kerta osia tai tiskata maitosäiliöitä ikinä!

Arvon teille Nescafe Dolce Gusto Melody Automatic -kahvikoneen, sekä muutaman paketin kahvikapseleita. Koneesta löytyy 15 barin paine, ja 1,3-litrainen vesisäiliö, eli sitä ei tarvitse olla jatkuvasti täyttämässä jos pyöräyttää sumpit isommalle porukalle. Automaattinen kone on helppo käyttää, ei tarvitse itse arvioida veden määrää ollenkaan, vaan säätää rullasta kapselin ilmoittama (tai itse haluamansa) vahvuus. Meidän tytöt ainakin ihastuisivat Melodyn hauskaan muotoon ja keittäisivät sillä varmasti pupukahvit mielellään!

Osallistuaksesi arvontaan: Keksi itsellesi nimimerkki, kommentoi tähän postaukseen ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on maanantaihin 22.12.2014 klo 22.00 asti, jolloin arvon voittajan, ja ilmoitan voittajasta tässä postauksessa.

ARVONTA PÄÄTTYNYT! Osallistujien hurjasta määrästä johtuen voittajan julkaisussa hieman kesti, mutta nyt on voittaja arvottu. Voittajaksi selviytyi Crista! (18.12.2014 klo 15.38). Paljon onnea voitosta, sinulle on laitettu sähköpostia! Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja ihanaa uutta vuotta<3

Alkuviikko on kulunut meillä jouluostoksia tehden, ja hulinaa on riittänyt. Meillä on viikonloppuna menoa, ja ollaan haluttu hoitaa jonkinverran jouluruoka- ja lahjaostoksia pois alta vielä ennenkuin alkaa tulla hoppu. Kinkku vielä puuttuu mutta laatikkoainekset on jo aika hyvin kasassa, ja ruokalista alkaa hahmottua. Lahjoista on ostettu nyt suurin osa, varsinkin lapsille, mutta aikuisten lahjoja pitää vielä ostaa muutama.

Me saatiin eilen vähän ikäviä uutisia, ei nyt mitään maailmaa kaatavia, mutta sellaisia kuitenkin että vaativat taas jälleen kerran sitä kuuluisaa organisointia. Ne meidän hakemat päiväkotipaikat kevääksi nimittäin, no ei natsaa. Vaikka en nirsoillut ollenkaan, vaan laitoin hakemukseen kaikki mahdolliset lähi- ja vähän kauemmankin alueen päiväkodit, ei paikkoja ole molemmille missään 1.3. alkaen (tein hakemuksen siis jo reilusti yli kuukausi sitten).

Vaihtoehtona olisi kuljettaa lapsia julkisilla jonnekin Helsingin sisällä ihan missä tahansa olevaan päiväkotiin pitkiä matkoja, mikä taas ei suinkaan helpottaisi elämää, vaan mutkistaisi aikatauluttamista entisestään. Siinä ei ole mitään järkeä että ottaisi päiväkotipaikan vastaan täysin eri puolelta Helsinkiä kuin missä asutaan, mikä tarkoittaisi että matkoihin menisi jo yli tunti per suunta. Se vielä onnistuisi ehkä että päiväkoti olisi jossain Oton työmatkan varrella ja/tai keskustan suunnalla, mutta siitäkään ei ole mitään takeita että paikka löytyisi juuri sieltä.

Näin ollen meillä siirtyy nyt luultavammin päiväkodin aloitus syksyyn, ja jokin ratkaisu pitäisi sitten keksiä kevääksi, miten sen ajan saa riittämään kaikkeen. Isompi tietenkin jatkaa kerhossa kaksi kertaa 2,5h viikossa, mutta alle kaksivuotias ei vielä pääse edes kerhoilemaan, ja jokin hoitoratkaisu me tarvittaisiin osa-aikaisesti. On kyllä ikävää, kun päiväkodit ovat niin täynnä, ja vaikka luulee tekevänsä kaiken oikein ja hakevansa paikkaa ajoissa, ei sitä kuitenkaan sitten löydy! Toivotaan että syksyllä on sitten parempi onni, kuten päiväkodinjohtaja mulle onneksi lohduttavasti ennusti, syksyllä kun eskarilaiset siirtyvät ekalle ja paikkoja vapautuu sitten sen ansiosta.

Kyllä mä tiedän että me selvitään keväästä, onhan sitä pärjätty tähänkin asti. Pitää vaan miettiä, mistä sitä aikaa sitten nipistää kaikille blogihommille, ja mitä tekee silloin kun on päivällä tapahtumia ja tilaisuuksia joihin lapset eivät voi tulla mukaan. Kuten sanottua, me selvitään. Järjestelyä se vaatii, kuten tähänkin asti, mutta ei se haittaa. Ollaan totuttu, hah!

Onneksi ihan pian on kuitenkin joululoma, kaksi viikkoa rentoutumista yhdessä perheen kanssa, ilman organisointia ja pakollisia menoja. Siitä tulee niin parasta ja se tekee meille niin hyvää! Keväällä on sitten aikaa miettiä näitä juttuja, joululoman loppuun asti mä aion olla uhraamatta niille asioille ajatustakaan. Tänään vietettiin rentoa päivää joulushoppaillen ja kahvitellen tyttöjen ja Kaislan kanssa keskustassa, ja pyörähdettiin myös Kampin Narinkkatorilla talvitivolissa tyttöjen kanssa! Siellä on nyt jokapäivälle kaikkea kivaa ohjelmaa lapsille, ja meidän neidit olivat ainakin ihan haltioissaan karusellista!

Miten te muut olette onnistuneet löytämään päiväkotipaikan? Onko meillä nyt jotenkin erityisen huono tuuri vaan vai miksi musta tuntuu että moni mun tuttu tai kaveri on löytänyt päikkypaikan ihan helposti ja läheltä!