Kevään 2020 tilinpäätös

30.05.2020

Sinne se meni. Oudoin kevät ikinä. Ja nyt on kesäloman ensimmäinen päivä. Tämä kevät tuntui samaan aikaan tosi pitkältä ja samaan aikaan meni ihan yhdessä hujauksessa. Meille tapahtui tänä keväänä niin paljon. Paljon enemmän kuin ikinä osasin vuoden ensimmäisenä päivänä aavistaakaan. 

Kun söin aamupalaa 1.1.2020 ei mielessä kyllä ollut, että ollaankohan kaikki tänä keväänä kaksi kuukautta eristäytyneinä omiin koteihin. Enkä osannut arvata sitäkään, että tänä keväänä me vihdoin löydettäisiin se meidän unelmien koti. Toki sitä kodin löytymistä toivoin uutena vuonna kun kello löi 00.00, olenhan salaa leikisti taikauskoinen hömppä. Mutta en silti arvannut. En oikeasti arvannut, että kevät toisi meidät tänne.

Maaliskuussa maailma ja elämä muuttui yhdessä viikossa enemmän kuin se on muuttunut koko mun aikuisuuden aikana. Viikon sisällä teimme ostotarjouksen asunnosta ja Suomi siirtyi poikkeustilaan. Tuntui uskomattomalta, miten kaikki vaan yhtäkkiä tyhjeni. Miten kaupassakäynnistä tuli pelottavaa ja miten niinkin tavallinen asia kuin laivareissu alkoi yhtäkkiä tuntua täysin utopistiselta ajatukselta.

Mutta niin siihenkin vaan tottui. Kotona olosta tuli uusi normaali. Halaukset ja kättelyt elokuvissa alkoivat tuntua oudolta. Haudattiin suunnitelmat Oton ja hänen ystävänsä ysäri-megakolmekymppisistä kesällä. Lakattiiin suunnittelemasta road trippiä. Järjestettiin tekemistä kotiin kasvimaan ja remontoinnin merkeissä. Kiinnityimme vahvemmin kotiin ja toisiimme. Jos mahdollista, hiouduimme entistäkin tiiviimmäksi yksiköksi perheenä. 

Kaksi kuukautta poikkeusarkea ja nyt vanhaan normaaliin asteittain palaaminen tuntuu kutkuttavan jännittävältä. Ylihuomenna avataan osittain ravintolat, matkustaminen kotimaassa on turvallisuus huomioiden hallituksen mukaan jopa suositeltua ja nyt lapsilla on kesäloma. Ihan samanlainen kymmenen viikon kesäloma kuin aiempinakin vuosina. Nyt ollaan kesän kynnyksellä ja ilmassa on toivoa. 

Olen valtavan onnekas, kun olen saanut viettää tätä kevättä perheen kanssa. En ole kärsinyt yksinäisyydestä ja silloin kun tilanne ja tulevaisuus on ahdistanut tai pelottanut, olen voinut turvautua Ottoon. Olen voinut keskittää ajatukset perheeseen ja töihin ja se on pitänyt pään kasassa pahimman yli. Nyt kun kaikki alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, alkaa vasta tajuta mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Miten epävarmaa ihan kaikki on ollut ja on osittain edelleen. Miten paljon olen pelännyt sitä, että virus lähtee kaikesta huolimatta leviämään hallitsemattomasti ja mun äidille käy huonosti. Miten kovasti olen pelännyt tulevaisuuden epävarmuutta.

Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta. Mutta uskallan ottaa pitkän henkäyksen ja keskittää kaiken tähän hetkeen. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Tässä hetkessä meillä tai äidillä ei ole mitään hätää. Meillä on toivoa, meillä on toisemme, meillä on edessä ihana kesä, josta otamme kaiken irti niissä puitteissa kuin voimme. Siitä ei kannata murehtia, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siihen voi vaikuttaa vain noudattamalla turvallisuusohjeistuksia omalta osaltaan, mutta siinä se. 

Huomenna meillä on edessä ensimmäiset treffit sitten helmikuun New Yorkin reissun. Oton isä tulee meidän lasten seuraksi, kun me menemme Oton kanssa siivoamaan vanhan asunnon lattiasta kattoon ennen sen luovutusta eteenpäin. Edessä on muutama tunti musiikkia, kaakeleiden ja ikkunoiden armotonta hinkutusta ja ennen kaikkea katkeamatonta jutteluaikaa kahden kesken. Siivoustreffit kuulostaa erittäin tervetulleelta tähän hetkeen. 

Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä. 

Nyt olen ihan valmis kesään kaikkine kujeineen. Lämpöön ja aurinkoon. Hitaisiin aamuihin, jolloin astellaan paljain varpain pihalle syömään aamupalaa. Siihen, että aurinko ei laske ollenkaan. Kukkaseppeleisiin, hiekkakakkuihin ja puhallettavaan uima-altaaseen. Ja jopa siihen keittiöremppaan, joka edessä siintää ja jännittää. 

Lopuksi haluan vielä sanoa, kuinka äärettömän ylpeä olen sekä lapsista että Otosta. Otto ja isommat lapset ovat hoitaneet omat koulunsa ja eskarinsa niin hienosti tänä keväänä. Kuopus on kasvanut ihan älyttömästi ja meillä on mennyt hienosti kotona ja hän on oppinut paljon uutta. Kaikkien neljän oppimista on ollut uskomatonta saada seurata vierestä. Kiitos, kun olette kaikki tehneet parhaanne <3 

Tervetuloa kesä 2020 ja ihanaa alkavaa kesää kaikille <3 


Vihdoinkin nahkatakki päällä ja avokkaat jalassa

01.04.2019

Näitä kelejä on odotettu, näitä on odotettu niin paljon! Mä olen kyllä henkeen ja vereen nahkatakkinen tyttö. Ollut 15-vuotiaasta asti ja tulen varmasti aina olemaan. Talvitakit alkoivat jo niin kyllästyttää ja niiden kanssa asukuvaaminen on aina vähän niin ja näin. En ole enää niin hurja ja seikkailunhaluinen, että uskaltaisin ainakaan kovin kylmällä kuvata ilman takkia. Talvella asukuvaaminen on siispä vaan tylsempää kuin kesällä, koska mulla on aina takki päällä. Multa ei löydy myöskään sitä massiivista takkivarastoa, joka auttaisi luomaan vaihtelua. No mutta, onneksi kevättakeissa valikoimaa on vähän enemmän, vaikka ylivoimainen suosikki nahkatakki onkin.

Kun mä ostin alkuvuodesta tämän käärmekuvioisen hameen, mä näin sen itselläni nimenomaan nahkatakin kanssa. Voin kertoa, että olin aivan seitsemännessä taivaassa, kun vihdoin pääsin pukemaan hameen juuri niin kuin olin sen kuvitellut mielessäni. Nahkatakin kanssa, muuten super yksinkertainen asu ja vielä korot kaverina. Juuri näin mä tämän halusinkin pukea. Tosin ehkä odotan vielä sitä, että hameen saa pukea paljaiden säärien kanssa +15 asteen keleillä.

Nahkatakki (keinonahkaa) on sama, jonka viime keväänä sain käytettynä mallikappaleena, ja joka on siitä asti ollut kovassa käytössä aina kun ei ole ollut pakkasta. Mä rakastan sen skarppia biker-mallia, jossa kaikki yksityiskohdat ovat juuri oikeissa paikoissa. Mä tykkään vyöstä, mä rakastan sen leikkausta. Se on vaan ihan täydellinen! Se on siis alunperin Lindexin mallistoa, ehkä tänä keväänä Lindexillä voisi olla saman mallisia, jos joku vielä etsii omaa the nahkatakkiaan.

Nämä mustat avokkaat ovat vuodelta 2015, jolloin ostin ne Zarasta. Ne ovat olleet oikein hyvä ostos, vaikkakin musta tuntuu, että mun jalka on nykyään puoli kokoa suurempi kuin ennen vuotta 2015, jolloin nämä olivat vielä täydellisen sopivat. Nykyisin ne hieman puristavat pidemmän aikaa jalassa ollessaan. Ne ovat kuitenkin mun ainoat mustat perus avokkaat. Täytyy miettiä, jos jossain vaiheessa sijoittaisin uusiin laadukkaisiin mustiin avokkaisiin, jotka olisivat jopa ihan oikean kokoiset, niin varvasparat eivät joutuisi liian koville. Tämä on kuitenkin sellainen ostos, jonka kanssa en aio kiirehtiä tai etsimällä etsiä. Jos sopiva pari tulee vastaan niin katsotaan sitten.

Paita on aivan tavallinen pitkähihainen musta trikoopaita, jollainen sopii mun mielestä kivasti hameen pariksi arkisemmassa asussa. Tykkään siitä, että hameeseen voi yhdistellä hienompia tai arkisempia materiaaleja, ja näin muunnella sitä juhlavasta paremmin arkeen sopivaksi.

Laukku on sama Guccin laukku, joka mulla on ollut päivittäisessä käytössä siitä asti kun sen syyskuussa Otolta sain. Lempparilaukkuni ikinä. Se ei ainakaan tässä reilun puolen vuoden aikana ole osoittanut minkäänlaista kulumista tai lörtsähtämistä, vaan on pitänyt täydellisesti muotonsa ja palvellut juuri niin hyvin kuin oletinkin. Voihan se olla, että käytön jälkiä vielä tulee ja varmasti tuleekin näin ahkeralla käytöllä. Mutta ainakin toistaiseksi laukku on kestänyt tätä ei-niin-varovaista lapsiperhemeininkiä erittäin hyvin. Käyttöön se on ostettu ja käytössä se myös on, ihan niinkuin kaikki muutkin laukut olisivat.

Takki Lindex | Paita Gina Tricot | Hame BikBok | Sukkahousut H&M | Kengät Zara | Laukku Gucci | Kaulakoru Gina Tricot |

Tämä taisi olla ensimmäinen kevät-asupostaus. Toivottavasti näitä on luvassa paljon lisää, ettei mikään takatalvi pääse enää iskemään. Me ollaan jo laitettu toppavaatteet kesän ajaksi varastoon, mutta onneksi lapsilla on irrotettavat kevyttoppavuoret välikausikamppeissa, niin tarkenevat, vaikka ilmat kylmenisivät tuosta vielä hetkellisesti.

Minkä vaatteen pukemista keväällä te odotitte eniten talven aikana? Tykkäättekö eniten kesä-, välikausi- vai talvipukeutumisesta itse?