Yksi jouluperinne, jota lapset odottavat joka vuosi, on meillä ”aattoaamun selviytymispakkaukset”. Eli pienet lahjat, jotka lapset saavat avata jo heti aamulla jouluaattona. Niissä on yleensä lapselle jotain luettavaa tai tekemistä, jotain puettavaa kuten oloasu, yökkäri tai juhla-asu, jokin herkku (kuten vaikka ainekset vaahtokarkkikaakaoon) sekä jokaiselle oma joulukirje, johon kirjoitan ihania asioita ja vahvuuksia lapsesta, yhteisiä muistoja ja lapsen hienoja onnistumisen hetkiä tältä vuodelta ja miksi rakastan lasta ja olen ylpeä hänestä. Rakastan tehdä aattoaamun selviytymispakkauksia ja tiedän, että ne merkitsevät myös lapsille paljon.

Viime vuonna lainasimme kirjat pakkauksiin luettavaksi kirjastosta ja se idea oli lasten mielestä ihan loistava! Olimme myös onnistuneet valitsemaan heille kiinnostavaa luettavaa. Tänä vuonna päätimme toimia samalla tavalla, eli lainasimme kirjastosta heille kirjat ja nyt on sormet ristissä, että kirjavalinnat menivät nappiin. Lapset saivat massiivisen kirjapaketin luettavaksi jo kuukautta ennen joulua mun työn puolesta, ja siellä oli kaikki ne uutuudet suomeksi, joita he odottivat. Joten nyt lainattiin sitten vain ruotsinkielisiä kirjoja (ja yksi englanninkielinen), että saavat myös toisella kielellä kiinnostavaa luettavaa.

Kirjastosta lainattujen kirjojen lisäksi paketteihin pakattiin tänä jouluna jälleen lapsille uudet yökkärit. Siis miten ihmeessä he voivatkin kasvaa niin paljon vuodessa? Toivottavasti he tykkäävät uusista yökkäreistään ja joulukirjeistään. Mua ainakin itketti kirjoittaessani niitä. Miten hienoja lapsia meillä on, miten upea vuosi heillä on takana, vaikka tämä vuosi on menetysten ja äitini sairaala-ajan ja sairastamisen vuoksi ollut heillekin varmasti rankka. Olen niin valtavan ylpeä heistä. 

Laitetaan vielä pehmeiden yökkäreiden ja kirjojen lisäksi mukaan perinteiset vaahtokarkkikaakaon ainekset heidän omissa kirjainmukeissa. Tämäkin on perinne jo varmaan kahdeksan vuoden ajalta, että jouluaattoaamuna keitellään vaahtokarkkikaakaot samalla kun katsellaan Joulupukin kuumalinjaa.

Huomenna ja jouluaattona ilmestyy vielä viimeiset joulukalenterin luukut <3 Ihanaa päivää kaikille! 

Kirjoitin viimeksi meidän perheen jouluperinteistä jo heti joulukalenterin ensimmäisenä vuonna, eli kymmenen vuotta sitten! Sen jälkeen on tosiaan ollut aikaa luoda omia tärkeitä jouluperinteitä meidän perheelle ja ne alkavat olla jo todella vakiintuneita. Oli hauska tehdä katsaus kymmenen vuoden takaiseen ja pohtia mitkä perinteet sieltä ovat säilyneet, mitkä ovat jääneet pois ja mitä uutta on tullut lisäksi.

Puhuin kymmenen vuotta sitten kovasti siitä, miten joulu tuntui joulummalta silloin, kun vietimme sitä Oulussa yhdessä mun suvun kanssa. Olin viettänyt kaikki joulut ennen Oton tapaamista aina sukulaisten luona Oulussa, enkä tiennyt edes millainen joulu omassa kodissa voisi olla. Vuonna 2012 vietimme ensimmäistä kertaa joulua perheen kesken Helsingissä ja aloimme luomaan omia jouluperinteitä. Kymmenen vuotta sitten haaveilin siitä, että viettäisimme joulua joka toinen vuosi Oulussa ja joka toinen vuosi kotona, mutta myöhemmin olen pyörtänyt puheeni. Me olemme luoneet niin ihanan perhejoulun Helsinkiin, että mieluiten vietän joulua aina kotona. Sukulaisten luona on kyllä ihanaa käydä muuten, mutta kotijoulu on nykyisin meidän joulu.

”Oulussa meidän perinteisiin on kuulunut Joulupukin kuumalinja, käynti isoisovanhempien haudoilla, joululounas, joulusauna ja sitten se pukin vierailu.”

”Jouluperinteitä jotka haluan meidän perheen jouluihin pysyviksi on ehdottomasti joulusauna, itsetehdyt jouluruuat ja riisipuuro aamuisin, sekä tuo peliperinne, että aattoiltana pelataan yhdessä porukalla. Tietysti kaikki muutkin aiemmin postauksessa mainitut jutut ovat tärkeitä, mutta noista haluan pitää kiinni kynsin hampain. En ole mikään peli-ihminen muuten, mutta siinä että jouluna pelataan yhdessä on ihana yhdessä tekemisen ja joulun tunnelma. Ainiin, ja siinä riisipuurossa pitää ehdottomasti olla vain se yksi manteli jonka joku onnekas saa!”

Näin kirjoitti Iina 10 vuotta sitten.

No, miten on käynyt?

Joulupukin kuumalinja ja Lumiukko: Katsotaan edelleen joka aattoaamu! Niin tärkeä perinne jo omassa lapsuudessani kultaisella 90-luvulla. Ja joka vuosi lapset yrittävät soittaa, vielä ei ole päästy läpi.

Käynti haudoilla: Tämä on vaihdellut vuosien varrella. Silloin kun meillä ei ollut vielä omaa autoa, emme käyneet haudoilla, koska se olisi ollut julkisilla niin hankalaa aattona. Kun ostimme auton 2015, olemme sen jälkeen aina käyneet viemässä kynttilät Oton äidin haudalle, sekä muualle haudattujen muistomerkille. Käymme haudalla yleensä aattona alkuiltapäivällä.

Joulusauna: Yksi rakkaimmista jouluperinteistä mulle on ollut aamusauna jouluaattoaamuna. Mutta tästä me ollaan osittain ajankäytöllisistä syistä luovuttu ja käymme nykyisin useammmin saunassa vasta joulupäivänä. Kun joulu on järjestetty meidän kotona, on hommaa yleensä ollut aattoaamunakin sen verran, että saunaan ei ole ehditty.

Itsetehdyt jouluruuat: Ehdottomasti! Ehkä se kaikkein rakkain jouluperinne, kokataan yhdessä Oton kanssa kaikki jouluruuat ja edelleen on monissa jouluruuissa käytössä samat reseptit, jotka mun mummu mulle antoi vuonna 2012. Mukaan on tullut kuitenkin myös monia uusia jouluruokia, joista on tullut meidän uusia perinteitä. Jaan meidän tämän vuoden joulumenun jälleen osana joulukalenteria.

Riisipuuro aattoaamuna: Joka joulu! Riisipuuroa syödään kuitenkin aina lounaaksi, eikä aamiaiseksi. Ja aina laitetaan sinne yksi manteli joukkoon myös! Mun äiti on saanut mantelin aika monena jouluna. Olisipa ihanaa jos saisi tänäkin jouluna, niin hän saisi ripauksen onnea ensi vuoteen.

Lautapelit aattoiltana yhdessä: Todellakin! Lautapelit on yhtä tärkeä osa jouluaattoa kuin ruoka! Se on ihan parasta, kun illalla lahjojen avaamisen jälkeen istuskellaan syömässä juustoja ja konvehteja ja pelataan samalla porukalla jotain kivaa peliä.

Ollaan vietetty näiden 10 vuoden aikana kahdesti joulua muualla kuin kotona, ja tänä jouluna on vuorossa jälleen pitkästä aikaa sellainen joulu, että menemme aattoillaksi appiukon luokse, emmekä olekaan meillä. Emme luovu perinteistä kuitenkaan tänäkään jouluna, vaan valmistamme täyden joulumenun myös kotiin, jotta voimme sitten joulupäivänä ja tapanina herkutella täällä jouluyökkärit päällä rennosti. Ja riisipuurot, Joulupukin kuumalinjat ja muut ehditään hyvin katsella kotona aamulla ennen haudoilla käyntiä. Kaikkien perinteiden lisäksi tärkeintä joulussa on tietysti kaikki rakkaat ihmiset. Meille on perinne viettää joulua yhdessä Oton perheen kanssa, ja alusta asti sitä on vietetty myös mun äidin kanssa. Joulu vain oman perheen kesken kotona tuntuisi oudommalta, kuin joulu yhdessä läheisten kanssa jossain muualla. Läheiset on rakkain jouluperinne. <3

Ihanaa joulukuun kymmenettä! Enää tasan kaksi viikkoa jouluaattoon <3

Tänä(kin) vuonna me halusimme tehdä lapsille jo tutuksi tulleet aattoaamun selviytymispakkaukset. Niissä on yleensä lapselle jotain luettavaa tai tekemistä, jotain puettavaa kuten oloasu, yökkäri tai juhla-asu, jokin herkku sekä luukusta nro 21 tuttu joulukirje. Kysyin lapsilta tänä vuonna, että mitä he toivoisivat tänä vuonna pakkauksiin ja jokainen heistä sanoi, että ”No ainakin joku kirja, kun sitä on kiva lukea aattona aamupäivällä ja joululomalla.” Ja ilahduin ikihyviksi! Koska jotenkin ajattelin, että he vastaisivat ehkä jotain muuta (koska en ole koskaan aiemmin kysynyt). Mutta selkeästi juuri se, millainen pakkaus on aina ollutkin, on ollut heille mieluisa juttu.

Kun kävimme viime viikolla kirjastossa, bongasin sieltä valmiiksi paketoituja kirjoja. Olen jo aiemminkin ajatellut, että on aika hauska idea lainata kirjastosta kirja lahjaksi ja paketoida se! Koska neljän viikon laina-aikana kirjan ehtii hyvin lukea ja siinä voi ottaa vaikka vähän riskiäkin kirjavalinnassa, koska siihen ei tarvitse laittaa yhtään rahaa. Etenkin tänä jouluna kun moni joutuu kiristämään kukkaronnyörejä on musta tosi hienoa, että Helsingin kaupungin kirjastot näin toimiessaan näyttävät, että on hieno juttu paketoida lainakirja ja antaa se lahjaksi!

Me päätimme siis, että aattoaamun selviytymispakkauksen kirjat ovat tänä vuonna lainakirjoja kirjastosta. Kävimme kirjastossa ja löysimme sieltä todella hyvät kirjavalinnat jokaiselle juuri heidän mieltymysten mukaan. Ja ihan hulluttelimme ja valitsimme jokaiselle kaksi, ihan vaan kun oli niin hyvä tarjonta, eikä osattu päättää. Monesti ollaan ostettu kirjat pakkauksiin Kierrätyskeskuksesta tai SPR Kontista, mutta nyt mentiin vielä ”pidemmälle” kun ei ostettu kirjoja enää ollenkaan, vaan lainattiin. Haluan opettaa lapsille myös sitä, että kaikkea ei tarvitse omistaa. En sano, että ei joku vuosi voitaisi taas ostaakin kirjoja pakkauksiin, mutta tänä vuonna nyt toimimme näin. Lapsetkin näkivät kirjastossa aiemmin ne lahjapakettiin pakatut kirjat ja kommentoivat, että vitsit miten hyvä idea. Siitä juuri sain ”rohkaisua” toimia näin, kun selkeästi ajatus oli heidän mielestä hyvä.

Lisäksi paketteihin pakattiin tänä jouluna lapsille uudet yökkärit, sekä herkuiksi perinteiset ainekset vaahtokarkkikaakaoon, jotka laitoin valmiiksi heidän omiin vanhoihin kirjainmukeihin. Mun mielestä pakkauksista tuli taas tosi ihanat, enkä malta odottaa, että lapset näkevät ne huomisaamuna! IIK, enää yksi yö jouluun! <3 

Hyvää jouluaattoa ihanat tyypit! Tänään se vihdoin on, JOULU! Tätä päivää on odotettu niin paljon. Kaikki ollaan ihan täpinöissään ja into pinkeänä.

Halusin tehdä jouluaaton luukkuun sen perinteisen joulutervehdysvideon, joka siitä on monena vuonna aiemminkin löytynyt. Toivottavasti tykkäätte! Meidän joulutervehdykset eivät ole koskaan olleet mitään kovin suunniteltuja, käsikirjoitettuja tai harjoiteltuja. Ne ovat aina olleet sitä meidän perheen aitoa meininkiä, jossa mennään vaan fiilispohjalta.

Tällä videolla me päädyttiin kertomaan vähän jouluaaton odotuksista ja toiveista, sekä tietenkin loppuun lisättiin vielä pienimuotoinen koko perheen lauluesitys. Uskomatonta, miten meidän esikoinen on jo niin iso, että hän voi helposti toimia lauluesityksen säestäjänä. Ei tarvitse enää etsiä taustalauluja netistä meidän esityksiin!

Joulutervehdysvideolla nähtiin yksi toinenkin perinne, nimittäin se, että joku kertoo videolla lahjatoiveesta, josta kukaan ei ole koskaan aikaisemmin vielä kuullutkaan. Me aina kuvataan nämä videot yleensä siinä vaiheessa, kun kaikki lahjat on olleet jo paketoitunakin hyvän tovin, heh, joten yleensä ei videon jälkeen enää uusia toiveita lähdetä toteuttamaan. Mutta ei se ole niin justiinsa! Ja eipä kukaan ole koskaan niitä jäänyt kaipaamaan, mitä on näillä videoilla toivottu.

Tämän videon myötä blogi ja muutkin somekanavat jäävät joulutauolle, sillä minä jään joululomalle. Joulutauon aikana blogissa ilmestyy kuitenkin perinteinen vuosikooste ja Instan puolella saattaa tulla joku satunnainen päivitys (sekä yksi aiemmin valmiiksi tehty ja sovittu kaupallinen yhteistyö joulun välipäivinä). Tammikuussa jatketaan taas! Kiitos ihan hurjasti jokaiselle teille tästä vuodesta. Kiitos kun olette osallistuneet keskusteluun, toivoneet aiheita, antaneet palautetta, tsempanneet ja rohkaisseet. Tänä vuonna olen tarvinnut sitä enemmän kuin koskaan ennen. Se on ollut kultaakin kalliimpaa. Toivotaan, että vuosi 2021 tulee olemaan tätä vuotta parempi.

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille! Muistakaa olla itsellenne armollisia ja levätä, jos vain suinkin teillä on siihen mahdollisuus. <3 Ja teille jokaiselle, jotka jouluna teette töitä toivotan hyvää joulua ja hurjasti tsemppiä töihin! Kiitos kun teette tärkeitä hommia ja pidätte yhteiskunnan pyörimässä myös jouluna!

Perinne, joka meillä on ollut jo joulukalenterin alkuajoista lähtien: aattoaamun selviytymispakkaukset. Siis mitkä? Ihanat pienet lahjat lapsille, jotka saa avata jouluaattona heti aamulla. Niiden avulla jaksaa hyvin odotella aattoiltaa ja on mukavaa tekemistä sillä aikaa kun aikuiset touhottavat jouluruokien parissa tai laittautuvat. Tämä perinne tulee alunperin meille jenkeistä, siellä Christmas Eve boxit ovat ainakin Pinterestin mukaan suosittuja. Jenkeissä kun lahjat jaetaan joulupäivänä aamulla, annetaan joissakin perheissä lapsille edellisenä iltana Christmas Eve boxit. Meillä taas on toisinpäin, lahjat jaetaan vasta illalla, niin aamulla saa tämän aattoaamun selviytymispakkauksen.

Meillä on ollut niissä usein esimerkiksi jokin jouluaiheinen satukirja tai puuhakirja, joko asu tai asuste jouluaatoksi, esim. jouluneule tai jouluyökkäri tai jouluinen hiuspanta, sekä sitten joku jouluherkku, kuten esimerkiksi vaahtokarkkikaakaon ainekset lasipurkissa tai muut pienet herkut. Amerikkalaisversiot ovat yleensä runsaampia kuin nämä meidän, niissä voi olla näiden lisäksi vaikkapa leffa, ”poron ruokaa”, leffaherkkuja ja muuta tekemistä aattoillalle. Me ollaan todettu, että tällainen hieman pelkistettykin versio toimii oikein hyvin aattoaamuna.

Tämän vuoden selviytymispakkauksiin ostin kirjat jo hyvissä ajoin Kierrätyskeskuksesta. Sieltä löytyi kuopukselle ruotsinkielinen Mikki Hiiri -joulusatu, keskimmäiselle ruotsinkielinen Tsatsiki & mutsi -kirja (sarja jota rakastin itse lapsena) sekä esikoiselle meiltä puuttunut The Baby Sitters Clubin 11. osa nimeltä Lisä ja nirppanokat. Näissä heille riittää luettavaa aattoaamuksi. Aiemmin olen kokenut tärkeäksi ostaa vain jouluaiheisia kirjoja, mutta olen joustanut tästä säännöstä, kun ei niitä joulukirjoja tarvitse välttämättä ihan niin paljoa, kuin näistä paketeista vuosien saatossa kertyisi.

Lisäksi paketoin aattoaamun selviytymispakkauksiin jo aiemmin täällä blogijoulukalenterissa esiteltyjä kaakaopommeja, sekä kaikille kolmelle jouluaiheiset sukat. Sukkia ei ole koskaan liikaa meidän perheessä, joten ajateltiin, että tämä on tosi hyvä ja käytännöllinen lahja. Joulusukkia voi käyttää joulun lisäksi loistavasti ympäri vuoden, ainakin jos on tällainen jouluhullu kuin meidän perhe on.

Tänä vuonna tein vielä jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt, mutta mitä halusin erityisesti juuri tänä jouluna lisätä mukaan. Kirjoitin jokaiselle lapselle oman joulukirjeen, jossa kävin läpi tätä kulunutta vuotta ja kehuin heitä kaikista ihanista pienistä jutuista, jotka ovat tältä vuodelta jäänyt mieleen ja joista olen heille kiitollinen. Kirjoitin kirjeisiin, miten kovasti rakastan heitä ja miten monella eri tavalla olen heistä ylpeä. Tämä oli niin ihana tapa, että haluan ehdottomasti toteuttaa tätä jatkossakin. Toivon, että lapsille tulee kirjeistä ihana joulufiilis. Ja ehkä isommat jopa säästävät kirjeet ja lukevat niitä joskus myöhemmin. Ajattelin, että miksi ihmeessä en tekisi näin. Tiedän itsekin miten ihana fiilis siitä tulee, kun joku on ajatellut juuri minua ja kirjoittanut juuri minulle kirjeen. Halusin antaa sen saman fiiliksen meidän tytöille. Toivottavasti onnistun!

Enää yksi yö jouluun!