Vuoden mutsi, minäkin

28.03.2012
11
Kiitos ihanalle Karolle tästä tunnustuksesta<3
Säännöt ovat seuraavanlaiset:

Laita siis tämä (ylläoleva maatuska) lätkä blogiisi ja täydennä seuraavat lauseet:
1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun… 
Tiara kiljahtelee onnellisena ja oppii uusia asioita. Myöskin silloin jos neiti on herännyt aamulla ennen seitsemää ja saan silti leffan katsottua illalla loppuun ilman että nukahdan kesken, se on nimittäin oikeesti aika haastavaa!

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on… 
Silloin jos Tiaralla on paha olla, esim. rokotuksen jälkeinen kuume ei ollut kiva. Muuten on aika rentoa kyllä mut kuume ei oo kaveri. Ainiin ja toinen haasteellinen juttu on Tiaran pyllyn peseminen lavuaarissa, koska se aina aina aina pitää väkisin jalkoja ihan tikkusuorana ja en meinaa saada sitä hanan alle niin etten kastelis koko vessaa pesun aikana. 
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän… 
Naurunkiljahdukset ja ne hetket kun Tiara hymyilee mulle söpösti ja takertuu mun hiuksiin, vaikka se sattuukin nii tiiän et se on hellyydenosoitus :D!
4. Kello 12 yöllä olen yleensä…. 
Yleensä nukkumassa jo, viikonloppuisin saatan valvoa pidempään.

5. Kello 8 aamulla olen yleensä…. 
Herännyt jo ja syöttelen juuri Tiaralle aamupuuroa.

6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että.. 
Kiitos että osallistut Tiaran hoitoon siinä missä minäkin ja oot maailman ihanin isi! Kiitos että ensimmäisenä pitkän työpäivän jälkeen sä jaksat leikkiä ja halia ja naurattaa meidän neitiä, etkä painele suoraan koneelle tai nukkumaan. Mä rakastan sua<3

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että.. 
Asuisitpa sä lähempänä niin voitaisiin nähdä useammin!  Ja haluan myös kiittää siitä kuinka kannustava ja ihana oot ollut alusta asti kun kerroin että musta tulee äiti. Kiitos myös että oot niin ihana mummu Tiaralle!
8. Viimeksi kiroilin, kun…. 
Varmaan eilen kun selitin jotain Otolle. Pitäis vähentää kiroilua kyllä, mut siinä oon sentään onnistunut et se kaikkein rumin sana on jääny kokonaan pois ja käytän vaan vähemmän pahoja kirosanoja kuten perkele :DDd
9. En ole koskaan osannut… 
Olla mikään kodinhengetär joka pitää paikat putipuhtaana aina, mutta nyt musta tuntuu et oon pikkuhiljaa alkanu oppimaan. Siitä on tullu jo ihan rutiini että aina Tiaran aamupäikkäreillä mä laitan kaikki paikat kuntoon!

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on…
Nukkua! Tai sit vaan olla Oton kanssa ja syödä hyvin ja katella leffaa rauhassa.
Sitten laita viesti eteenpäin ainakin yhdelle hyvälle mammabloggaajalle, jonka uskot ehtivän vastata haasteeseen.
Sara sä oot vuoden mutsi ja susta on tullu kyl niin lyhyessä ajassa ihan mahtava kaveri mulle, kuten Eliaksestakin Tiaralle!

Mainio viikonloppu

25.03.2012
55
Mun mielestä mainio on ihana sana! Mä vaan käytän sitä liian harvoin niin nyt päätin änkeä sen tohon otsikkoon. Mut aika mainio viikonloppu meillä on oikeestikin ollut kyllä. Perjantaina pyörittiin Itäkeskuksessa muutama tunti ja mä löysin kuin löysinkin ne täydelliset farkut joita menin sinne ettimään. Löysin myös täydellisen neonvihreän topin jota myöskin oon etsinyt jo pidemmän aikaa, jee! Tiarallekin löytyi aivan ihastuttava pallo, tosin pitkällisen etsinnän jälkeen vasta. En voi ymmärtää että miksei ole helpommin löydettävissä vauvoille sopivan kokoisia, pehmeitä palloja? Mun käsittääkseni kumminkin aika monet vauvat palloista tykkää niin luulis niitä olevan ihan helposti saatavilla, mut ei. Br-lelukaupasta me vihdoin sit löydettiin, mut sekin oli jossain ihan piilossa siellä, ainoa laatuaan ja siinä ei ollu ees hintalappua. Myyjä myi sen sitten viidellä eurolla meille ja oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. 
                   Viimeisenä mentiin piipahtamaan Tigeriin ja sieltä löysin Tiaralle just semmosen naulakon jota oon etsinyt jo pidemmän aikaa, ja mihin hintaan! Naulakko maksoi vaivaiset 4 euroa, vaikka sen vastaavanlaisesta (tosin ei mun mielestä yhtä hienosta) design-kaverista saa pulittaa  reilut 200 euroa. Mutta nyt voisinkin laittaa muutaman kuvan perjantailta ja esitellä vähän meidän ostoksia:

Tiarakin  sai eka kertaa kevätkengät jalkaan kun mä yhtäkkii muistin että hei meillähän on tämmösetki! Kuinka söpö ja ilonen voi toinen olla<3 Itsekin siirryin käyttämään nahkatakkia ja laitoin jo shortsit jalkaan kun oli niin ihanan keväinen auringonpaiste.

Muutama kassillinen lähti tavaraa mukaan. Tigeristä löytyi naulakon lisäksi mm. tiskiharja ja kaikkea muuta sälää. Loistava kauppa, suosittelen!

Toi on niin ihana! Ja toi on tommonen oveen kiinnitettävä malli, tai siinä on semmoset koukut että ei ei tartte ees mitään nauloja tai ruuveja. Haluaisin kyllä kans semmosen seinään kiinnitettävän, mut en tänne kämppään kun en tiiä kuinka kauan me täällä vielä asustellaan (kauhee kämppäkuume!).

Tässä siis Tirriskän uusi ihana muumipallo, ja näyttää kelpaavan neidille oikein hyvin. Tiara tykkää myös kun äiti heittelee palloa ilmaan ja ottaa kiinni, se kirvoittaa hyvät naurut. 

”Toisella kädellä mä pidän kiinni pallosta ja toisella varpaista, et ne ei karkaa!”

Toppi – Gina Tricot
Farkut – Zara
Oon niin onnellinen tosta topista! Mä kattelin noita kun niitä roikku siellä Ginassa vaatetangolla ja kirosin Saralle kun siinä oli vaan M, L ja XL -kokoja jäljellä. Mut sitten menin sovittamaan jotain farkkuja ja löysin rutusta sovituskopin lattialta ton ja se oli kokoa S! On sekin vähän iso mut ei se onneksi tossa mallissa haittaa kun saa kiristettyä ja mä halusin tota niin kovasti. Otto valitsi noi farkut mulle. Kierrettiin varmaan valehtelematta kymmenen kauppaa ja kymmeniä farkkuja läpi ja mitkään ei istunu täydellisesti kun ne oli aina joko liian lyhyitä tai liian isoja pyllystä.
              Mut sitten Otto löysi noi ja kuulemma ne oli kaikista parhaat. Johtuiskohan siitä että noi on joku Push Up -malli eli niissä pyllyn pitäis näyttää hyvältä?  En tiiä näyttääkö, Otto sano että näyttää mut mä oon itte viel nii hukassa kun ennen raskautta mä en omistanu ollenkaan pyllyä vaan pelkät jalat ja selän :D…. Laitoin nyt kuvan sitten erisuunnastakin kun joku mulle kerran sanoi et ois kiva jos esittelisin vaatteita muutenkin kuin edestäpäin kuvattuna. Mitäs tykkäätte?
Ja tässä meidän ihana iloinen pallero ja rönttönen mami! Älkää välittäkö noista mun vilkkuvista rintsikoista, ei sentään näy mitään oikeesti epäolennaista :——-D Tää oli vaan niin ihana kuva Tiarasta et halusin laittaa<3
Eilen käytiin vähän ulkoilemassa, toisinsanoen käveltiin kauppaan kun tossa ilmassa ei hirveesti ollu kehumista niin ei jaksettu hirveesti käveleskellä. Illalla mä pyörähdin vielä solkussa kun mulle tuli tunne että toi uus neonvärinen toppi ei ollenkaan näytä hyvältä mun superkalpean ihon kanssa. Pää
tin että nyt alkaa oikeen kunnon solkku-kuuri ja meen tänäänkin solkkuun ja vielä pari kertaa ens viikon aikana. Tää aamu alkoi ihanalla höyryävän kuumalla kahvikupillisella (kuinkas muutenkaan!) ja Tiaran luksusyöunilla jotka kestivät 21.30-09.15! Okei ehkä toi kellojen siirtäminen vaikutti siihen että neiti nukkui muka yhdeksään mut kyllä se ysi näytti silti siinä kellossa kivemmalta kun normaali 7 tai 8. Pian meillä olis tarkoitus lähteä kiertämään mun ja Saran vakkarireitti Oton ja Tiaran kanssa ja siitä sitten pistäydyn pikaisesti Solariumin ihanassa lämmössä. Tässä vielä vähän kuvia eiliseltä:

Lol, näitä Converse -kuvia oli aina kaikilla kun mä olin teini 😀 Mut oli pakko laittaa, noi on nimittäin edelleen samat Converset jotka ostin 6-luokalla, mun ensimmäiset! On mulla monta muutakin paria Converseja mut jotenkin aina noi vanhat on mun kaikista lemppareimmat, eikä niissä ole edes yhtään reikää vaikka ne on useina vuosina olleet jatkuvassa käytössä. Ikää noilla taitaa olla siis mun laskujen mukaan joku 9 vuotta? Siihen nähden ihan huikean hyvässä kunnossa!
Mun ihana<3

Tiara ei oikeen ollu yhteistyöhalunen ku halusin kuvata sitä, kun se alko vaan syömään tota kameran hihnaa. Ihanat kuolatkin valutti siihen, naminami!

Mörkö -muki on mun ehdoton lemppari, vaikka myös pikkumyy ja haisulikin on ihan kivoja!

Mä alan nyt päristelemään Tiaran masua kun se tuolta jo päristelee mulle isin sylistä että ala äiti tulla! Pitäis käydä vielä pikasuihkussa ennen ulkoilua ja solariumia ja sit niiden jälkeen loppuilta kuluukin varmaan ihan vaan öllötellessä. Mahtavaa viikonalkua teille ja ootte ihania kun jaksatte aina kommentoida ja piristää päivää<3

PS: Osa teistä on varmasti huomannutkin mutta käykääpäs kaikki vastailemassa noihin pariin kyselyyn jotka laitoin tuonne reunaan, mua kiinnostaa hirmuisesti tietää noihin kysymyksiin vastauksia. Nyt moikkamoii!


Toivepostaus: Vanhemmuus

22.03.2012
80
Mä vastaanotin postaustoiveen vanhemmuudesta tuossa oisko ollut viikko, kaks sitten. Hukkasin tietystikin sen alkuperäisen kommentin jossa oli eritelty mitä multa toivottais mutta koitan nyt parhaani mukaan kertoa miltä musta tuntuu olla vanhempi, iloineen ja suruineen (joita en tosin tiedä keksinkö kovinkaan paljoa?).
Koen olevani vielä suhteellisen tuore äiti, vaikka Tiara onkin jo puolivuotias. Mutta silti mä oon saanut jo reilusti kokemusta siitä millaista on olla äiti ja musta tuntuu että äitinä oon kehittynyt ihan huikean paljon tämän puolen vuoden aikana. Alussa mulla oli todella epävarma olo, mua pelotti ihan yksinkertaisetkin asiat kuten vaipanvaihto tai vaikka sukkien laittaminen Tiaran jalkaan kun ne oli niin hauraat ja pienet että tuntui et ne menee rikki kun ottaa jalan käteen. Nykyään 8-kiloisen palleron äitinä on jo tosi vaikea käsittää sitä miten pieni toi neiti joskus olikaan. Mulla oli alussa hirveän kova tarve varmistella sitä että toimin oikein äitinä ja kysyin pienen pieniinkin juttuihin neuvoja. Musta se on vaan hyvä että kyselin ja varmistelin, enpähän ainakaan jäänyt huuli pyöreenä miettimään että mitäs mä nyt tekisin. 
Tiaran ensimmäisinä viikkoina oli aivan loistavaa että mun äiti oli meillä apuna ja tukena. Äiti oli tukena just oikein mun mielestä, ei tyrkyttänyt apuaan mutta auttoi jos pyysin. Itse me hoidettiin Tiaraa kokoajan mutta äiti oli siinä taustalla ja oli kokoajan semomnen turvallinen olo että ei oltu ihan ypöyksin uudessa tilanteessa. Kysyin äidiltä alussa paljon neuvoja, koska me ei oltu vielä niin selkästi löydetty kaikkia omia tapoja miten toimia Tiaran kanssa, eihän me oltu neidin kanssa tunnettukaan kuin pari hassua viikkoa. Mutta seuraavalla kerralla kun äiti tuli käymään, Tiaran ollessa kaksi kuukautta, mä huomasin että neuvoin ja ohjasin itse äitiä kokoajan että miten juuri Tiaran kanssa toimitaan. Siitä tuli ihan uskomattoman hyvä fiilis ja se kohotti mun itsevarmuutta äitinä tosi paljon.
                  Äkkiä meille muodostui rutiinit ja päivärytmi, tavat miten toimitaan missäkin tilanteissa. Onhan ne rytmit toki menneet uusiksikin useaan otteeseen näinä kuukausina, mutta aina on ollut jotkin tietyt jutut mistä tietää miten päivä kulkee. Alusta asti me ollaan totutettu Tiaraa tiettyyn rytmiin ja hyvin siinä mun mielestä onnistuttukin. Tiara on nukkunut kokonaisia yöunia 2,5kk iästä asti ja muutenkin mä tykkään meidän päivistä enkä koe että meillä olisi rankkaa tai että Tiara olis mitenkään haastava vauva. Juuri ennen kuin Tiara alkoi nukkumaan kokonaisia öitä, meillä oli ehkä rankin vaihe. Silloin ne viikot tuntui ikuisuudelta, vaikka todellisuudessa tämä ”rankka” vaihe kesti ehkä kolme-neljä viikkoa. Tiara ei meinannut iltaisin millään nukahtaa omaan sänkyyn, vaan nukuttamisen kanssa sai taistella joinakin iltoina jopa pari tuntia. Mutta ei meillä silloinkaan oikeastaan ollut kovin rankkaa, sen jälkeen kun saatiin aina vihdoin Tiara nukutettua niin yöt sujuivat mallikkaasti ja aamuisin neiti nukkui pitkään. 
 Välillä musta tuntuu että me ollaan päästy ihan hävettävän helpolla tässä vanhemmuudessa, kun Tiaralla on kaikki sujunut niin helposti. Mutta toisaalta sekä mulla että Otolla on aiemmin ollut omat vaikeutemme ja mä uskon ja luotan siihen että me ollaan omat paskamme kärsitty ja nyt meillä on oikeus elää tätä kivaa elämää. Usein kuulee toisten äitien suusta sanonnan että ”Kenellekään ei anneta enempää painolastia kuin hän jaksaa kantaa”. Tai ainakin useissa kommenttibokseissa ja vauvalehdissä oon siihen törmännyt kun on ollut kyse ns. haastavempien vauvojen vanhemmista. Mussa se aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä; toisaalta tulee tunne että mä oon kyllä nuorempana jo omia lasteja kantanut sen verran että ihan kiva ettei nyt just tarvi. Toisaalta taas tuntuu siltä että oonko mä jotenkin huonompi tai huonommin jaksava äitinä, että mä en muka pärjäis haastavamman lapsen kanssa kun me ollaan saatu perustyytyväinen vauva. En tiedä, ehkä tää on nyt vaan mun ihan omaa turhan syväluotaavaa mielipiteiden analysointia, mutta tämmösiäkin asioita mä täällä mun pienessä pääkopassa pyörittelen. 
Mutta millainen äiti mä sitten koen olevani? Tai millainen enemmänkin yritän olla. No ennenkaikkea läsnäoleva ja rakastava. Mä ihan oikeesti haluan viettää aikaa mun lapsen kanssa, enkä vaan koita keksiä sille tekemistä että ”se nyt viihtyis yksinäänkin”. Tottakai Tiara välillä leikkii ihan itsekseenkin, silloin kun se haluaa ja musta tuntuu että ainakin meidän neiti on alkanut jopa kaipaamaan semmosta omaa rauhallista leikkihetkeä välillä ja viihtymään tosi hyvin vaikka lattialla ihmettelemässä jotain lelua ihan itsekseenkin. Pointti oli se että mä haluan ja tykkään leikkiä Tiaran kanssa ja höpsöttää ja pussailla ja ties mitä kaikkea hömppää me aina puuhaillaankaan. Meidän lukuhetket on myös ihan parhaita! Mutta nyt poikkesin kyllä aiheesta..
Mä haluan ja yritän olla rento äiti joka ei turhista stressaa. Mä en oo turhantarkka Tiaran vaatteista kun ollaan kotosalla, enkä myöskään siitä onko naamassa sose -tai maitotahroja. Ihmisten ilmoille kun mennään niin haluan että kaikki on suhteellisen tiptop. Mä koen oikeestaan olevani aika huoletonkin äitinä; usein kun me lähdetään vaikka kauppaan niin mulla ei välttämättä ole edes hoitolaukkua mukana, joku varavaippa kumminkin yleensä on. Meillä on niin tarkat rutiinit ja Tiara muutenkin yleensä tekee samat jutut samaan aikaan joten mä tiiän että en vaikka tunnin reissulla tartte yleensä mitään jos neiti on syönyt alle pari tuntia sitten. Mutta en silti oo liian huoleton, mä pidän tarkasti kiinni meidän ruoka -ja uniajoista ja siitä että Tiaralla on hyvä olla kokoajan.
”Anonyymi
klo 17:36
vaikutat aika täydellisyydenhakuiselta…….? ”Meidän Tirriäinen osaakin jo” Mitäs jos hän ei vaikka koskaan opi kävelemään… Vaikutat juuri sellaiselta pinnalliselta äidiltä, että jos lapsi ei ole täydellinen, se on noloa..”

Sain tuon ylläolevan kommentin tänään, kuinkas muutenkaan kuin anonyymiltä. Mä en koe olevani täydellisyydenhakuinen jos hehkutan täällä uusia taitoja joita meidän neiti on oppinut. Mulle henkilökohtaisesti on aivan sama oppiiko Tiara ikinä kävelemään, olemaan kuolaamatta tai puhumaan, aivan yhtä rakas se on silti. Mutta toki mä saan iloita ihan niin paljon kuin haluan siitä jos Tiara oppii uusia juttuja ja kyllä mä saan Tiaran itsensä kannalta hartaasti toivoa että kehitys jatkuu aivan yhtä normaalina kuin tähänkin asti koska helpottaahan vaikkapa kävelyn taito aika paljon elämää. Mun mielestä ei ole millään tasolla noloa, jos lapsi on jollain tapaa erityislapsi ja jotkut asiat ovat hänelle haastavampia. Miten joku voi edes sanoa että se ois noloa? Ja mulle mun lapsi on täydellinen, niin Tiara kuin toivottavasti joskus tulevat pikkusisaruksetkin, riippumatta siitä ovatko he terveitä vai eivät.
             Mä koin että toi kommentti liittyi tarpeeksi läheisesti tähän vanhemmuus -aiheeseen ja päätin sen takia ottaa sen esille tässä postauksessa. Niin monet tekee oletuksia siitä millaisia vanhemmat ovat ja millaista vanhemmuus on, mutta ei sitä voi tietää ennen kuin sen on itse kokenut. Jokainen vanhempi, jokainen lapsi ja jokainen perhe on erilainen. Tärkeintä mun mielestä vanhemmuudessa on se että löytää omalle perheelle sopivat toimintatavat, rytmit ja muut jutut. Silloin kun vanhempi on itse tyytyväinen niin on helpompaa olla lapselle se vanhempi jonka lapsi ansaitsee.

Toinen tärkeä juttu vanhemmuudessamun mielestä on se että tunnistaa sen hetken kun oikeasti on liian väsynyt, jos sellainen tulee. Vaikka meillä onkin ollut helppoa niin kyllä mäkin joskus tarvitsen superpitkät yöunet (yöunien lyhyys on mun oma moka, ei johdu siitä että Tiara ei nukkuisi yöllä vaan siitä että en osaa mennä itse ajoissa nukkumaan). Sen takia meillä on viikonloppuisin niin että mä saan nukkua lauantaiaamuna niin pitkään kuin huvittaa ja Otto nousee Tiaran kanssa 7-8 aikaan ja sunnuntaiaamuisin Otto taas vuorostaan nukkuu pitkään. Tää on osoittautunut tosi toimivaksi järjestelyksi ja sen avulla me molemmat jaksetaan oikein hyvin.
                    Tiara on tuonu mun elämään niin paljon hyvää etten olis ikinä voinut kuvitellakaan. Ne pienet ja isot hymyt, kiljaisut ja jokellukset neidiltä on parasta mitä voi olla. Ja silloin kun Tiara illalla väsyneenä kiertää kätensä mun kaulan ympärille ja samalla nuolee mun kaulaa tai kenties hiuksia (XD) nii mä vaa oon maailman onnellisin. Ja voi sitä tunnetta kun huomaa onnistumisen ilon lapsen kasvoilla kun hän on onnistunut kaivamaan pyllypyyhepaketin hoitolaukusta tai kun hän saa laulun soimaan leikkikaaresta. Viimeksi puoli tuntia sitten olin haljeta ylpeydestä, Tiara nimittäin eka kertaa toisteli jotain tavua, se sanoi ”Tätätätätää”! Ennen aina on tullut vaan ihania kujerruksia ja kurlutuksia mutta nyt tuli jo tommonen!

Yhden lieve-ilmiön mä oon vielä huomannut jonka vanhemmuus on tuonut mukanaan mun elämään. Kunnianhimon nimittäin. Mulla on halu kehittyä paremmaksi ja tarjota Tiaralle parempaa. Mä haluan opiskella itselleni hyvän ammatin ja löytää vakituisen työpaikan jotta me voidaan muuttaa meidän unelma-asuntoon ja matkustella vähintään kerran vuodessa ja ostaa vaikka oma kesämökki. Ei meillä nytkään mitenkään tiukkaa ole mutta ei nyt mitään mökkirahastojakaan ole missään piilossa. Mä tiedän kyllä että me pystytään jo nyt tarjoamaan Tiaralle kaikki mitä se tarvitsee ja enemmänkin, mutta jotenkin mä haluan silti pyrkiä parempaan. Mulla pitää olla tavoitteita elämässä, muuten mistään ei tule mitään.

Mä en tiedä oliko tässä tekstissä nyt ollenkaan päätä tai häntää, mutta toivottavasti. Ainakin mä pyrin tuomaan esille omia näkökulmiani vanhemmuuteen ja siihen liittyviin juttuihin. Tärkein juttu jonka tällä tekstillä haluan välittää on se että musta on maailman ihaninta olla äiti <3


Millasia mietteitä tää herätti? Vai tuliko minkäänlaista mielipidettä 😀 Ja millaista vanhemmuus teidän mielestänne on, muut vanhemmat? Millainen on hyvä vanhempi?

« Vanhemmat
Uudemmat »