Tänään oon käyttäny koko päivän ruuan miettimiseen. Aamulla ku heräsin aloin suunnitteleen meille ruokalistaa seuraavien päivien ajalle ja sit innostuin ettimään uusia reseptejä netistä. Löysin aivan ihania ruokaohjeita ja lisäks keksin viel et tänään leivotaan omenapiirakkaa. Ruoka onnistu ihan täydellisesti mut toi leipominen ei vaan edelleenkään luonnistu multa, varmaan sekin vaikuttaa et meil ei oo sähkövatkainta ja on aika hankala koittaa tehdä kuohkeaa muna-sokeri -vaahtoa ilman sitä. Mut maku oli maailman paras koostumuksesta huolimatta ja se on tärkeintä!

Pekoni-tomaattikeitto & itsetehtyjä krutonkeja

Tässä on mun versio omenapiirakasta :D:D

 Ton taikinan siis ei ois pitäny olla löysää kun se laitettiin tohon pellille, siks noi kaikki omenat uppos tonne sisälle. Mä oon myös allerginen raa’alle omenalle joten mä karamellisoin ne omenat paistamalla ne sokerissa pannulla ettei ne varmasti ois raakoja. Unohdin ne tosin pannulle liian pitkäksi aikaa ja tohon piirakkaan laitetut omenat oli muuttanu olomuotonsa lähinnä hilloksi. Mut maistettiin äsken Oton kaa tota ja vaniljakastiketta päälle ja ai että oli maailman parasta! Toi pohja oli niiiiiiiiiin hyvää ja ei haitannu ollenkaa vaik ne omenat oliki siell sisällä ja vähä mössösinä. Ens kerralla ku tehään tota ni meil on sähkövatkain jonka äiti tuo viikon päästä ja voisin vaik vähän tarkemmin kattoo kelloo ku paistan omenoita ni sais ton koostumuksen yhtä hyväksi kun makukin on :D. Kyllä must viel joskus tulee hyvä leipomaan, harjotus tekee mestarin ja mulla ei leipomisesta oo paljoo kokemusta, toisin ku kokkaamisesta.

Neule, huivi ja leggingsit: Gina Tricot, Kengät: H&M

Tollasta oli tänään kauppareissulla päällä ja käytiinpä me pyörähtämässä siel Piilo-kirppikselläkin josta kerroin aiemmin. Siel oli aivan ihania Ticket to heavenin haalareita vauvalle mut jätettiin ostamatta ku neidillä on jo kaks haalaria ja haalarista oli hintapyyntö 60€, mun mielestä aika iso summa käytetystä vaatteesta joka menis vauvalla vaan kuukauden-pari. Mut pitää katsella jos vaik löytyis halvemmalla myöhemmin..

Nyt mä taidan alkaa katteleen Oton kaa Harry Potter ja viisasten kivi -leffaa, meil ois tarkotus tän ja huomisen päivän aikana saada katottuu kaikki Potterit ja mennä sit vihdoin leffaan kattomaan se uusin. Mut kertokaapas mulle et onks teillä ollu ikinä tollasii leipomiskatastrofeja? Vai onko mun lukijoiden joukossa mestarileipureita? 🙂 Huomenna luvassa varmaankin masupäivitystä koska meneillään on jo 32. viikko ja maha on jättimäinen!

Hyvää yötä kaikille ihanille ja tsemppiä teille joilla alkoi koulu! :)♥

Sain tällaisen aivan ihanan postaustoiveen jokin aika sitten kun kyselin uusia ideoita ja päätin nyt näin lauantain kunniaksi toteuttaa tän. Oli tosi mielenkiintosta pohtia itsekkin että mitä mä elämältä näin pitkällä tähtäimellä oikeen haluan. Viimeaikoina kun oon lähinnä eläny päivän kerrallaan ja suunnitellut/haaveillut suunnilleen synnytykseen asti ja ehkä ekoja kuukausia vauvan kanssa. Mutta nyt siis mietin oikeen toden teolla ja jaoin noi haaveet viiteen eri osa-alueeseen; Opiskelu & ura, Koti, Perhe, Ulkonäkö ja Matkustus. Noista osa-alueista saa jo aika hyvän käsityksen siitä mitä pidän tärkeenä.

Ihan ekaksi haluaisin jatkaa mun parturi-kampaajan opintoja sitten kun pikkuneiti on tarpeeksi vanha. Mä haaveilen siitä et menisin jonnekki yksityiseen oppilaitokseen opiskelemaan ja pa-ka -opintojen jälkeen viel opiskelisin maskeeraajaksi. Mä oon aina rakastanu muotia ja kaikki kesät kattelin FashionTV:tä mummolassa pienenä. Sillon jo mussa heräs unelma et mäki olisin osana muotimaailmaa viel joskus, joko suunnittelijana, mallina tai stylistina.

Vaatesuunnittelijahaaveet kaatu siihen et mä yksinkertasesti vihaan ompelemista vaik rakastankin piirtämistä, mut Suomessa ei oo varaa olla pelkkä suunnittelija ja laittaa muut ihmiset vaan ompelemaan, eihän kellään oo aluksi tollaseen mahdollisuutta. Niinpä päätin jo ylä-asteella haudata ton suunnitelman. Malliksi musta ei koskaan olis ollut ainakaan pituuden takia ja kyllä multa varmaan muitaki olennaisia ominaisuuksia puuttuu, joten ainooksi vaihtoehdoksi jää stylistin ammatti. Siksi mun unelmana ei suinkaan siis olis perustaa omaa parturi-kampaamoa, vaan matkustella ympäri maailmaa vaikkapa muotiviikoilla laittamassa malleja näytöskuntoon Diorin, Cavallin ja Marc Jacobsin backstageilla. Realistisempi unelma ois varmaan päästä tekemään vaikkapa Suomessa kuvaus-ja näytösmeikkejä malleille sekä tietysti kampauksia.

Noiden lisäksi haluaisin jatkaa mun kuvataiteen opintoja ja hakea opiskelemaan vaikkapa Lahden muotoiluinstituuttiin tai Taideteolliseen korkeakouluun. Haaveilen myös historian opinnoista, koska historia on aina ollu mun lempiaine koulussa ja oon tykänny kotonakin lukea historiaa ihan pienestä asti. Mulla on paljon uraan ja opiskeluun liittyviä haaveita ja mulla menee varmaan eläkeiän puolelle että saan kaiken haluamani opiskeltua työnteon ja perhe-elämän ohella, mut pitäähän ihmisellä olla tavoitteita. Ennen ajattelin et historian ja parturi-kampaajan opintojen yhdistäminen elämässä on mahdotonta, mut en mä historiasta ammattia itselleni haluakkaan, haluan vaan lisää tietoa asioista jotka mua kiinnostaa. Voinhan mä mennä vaikka joillekin työväenopiston kursseille tai avoimeen yliopistoon.

Mä haaveilen valoisasta ja tilavasta omistusasunnosta johon kuuluu oma piha. Oli se sitten rivitalo-, kerrostalo tai omakotitaloasunto niin oma piha pitää olla! Mä haluun kattoo kun meidän pikkunen temmeltää ja leikkii hiekkalaatikolla omalla pihalla ja muutenkin on ihan erilaista rauhaa ja tilaa kun on oma piha missä istuskella tai makoilla ja ottaa aurinkoa. Mä rakastan myös laittaa ruokaa ja mun mielestä keittiö on kodin sydän. Siksi haluaisin suuren ja toimivan keittiön kaikilla mahdollisilla vempaimilla varustettuna ja ison jääkaapin jossa on ovessa jääpalakone.

Oon asunut Oulussa neljä vuotta ja mun äiti ja kaikki sukulaiset asuu siellä edelleen. Yhtenä haaveena mulla on ehkä takaisinmuutto Ouluun joskus, lähelle äitiä ja sukulaisia ja rauhallisempaan kasvuympäristöön kuin Helsinki. Oulu on ihana paikka ja vaikka se joskus murrosikäisenä tuntui Helsingin jälkeen pieneltä niin aina mä siellä kuitenkin viihdyin. Toisaalta mulle kyllä kelpais sekin että äiti muuttaisi tännepäin. Siellä on oikea koti missä äitikin on, oli se sitten Helsingissä, Oulussa tai vaikka Kiinassa.

Koska tykkään lukea, ois ihana jos meidän kodissa ois suuri koko seinän mittainen hylly täynnä mitä erilaisimpia kirjoja ja sen vieressä ihana lukunurkkaus johon voisi käpertyä ahmimaan rakkaustarinoita ja historian tapahtumia. Olis myös ihana jos tällasessa lukutilassa ois vaikkapa takka joka tois ihan omanlaista tunnelmaa lukuhetkiin.  Ostoslistalla siis täydellinen nojatuoli ja paljon paljon kirjoja!

Meidän lapselle (lapsille?) haluaisin kyetä tarjoamaan juuri sellaisen lastenhuoneen kun lapsi itse haluaa. Niinkuin vaikka Hurja remontti -ohjelmassa jossa aina toteutetaan ihan mielettömiä huoneita täynnä vakkapa koripalloon tai keijukaisiin liittyviä juttuja. Joo huomaa vissiin et mulla on ihan liikaa aikaa olla himassa nykyään ku kattelen kaikki remonttiohjelmatkin läpi :D. Mut kumminkin sellanen huone ois ihana missä vois kuvitella olevansa vaikka merirosvolaivassa tai prinsessalinnassa.

Kuten oon jo aiemminkin täällä kertonu, haaveilen isosta perheestä ja oon aina haaveillu. Mä haluaisin ainakin kolme lasta, mieluummin ehkä neljä. Tietenkin mieli saattaa muuttua vielä tottakai sitten kun se lapsiperheen arki on oikeasti totta, mut tällä hetkellä tuntuu tältä. Tietenkin tärkein haave on tällä hetkellä se et loppuraskaus ja synnytys sujuu ongelmitta ja että vauva on terve.

Mä haaveilen pitkästä, terveestä ja onnellisesta elämästä Oton kanssa ja siihen kuuluu olennaisena osana haave avioliitosta. Toivon romanttista kosintaa ja unelmahäitä, sitten joskus. Näillä jutuilla ei oo mikään kiire vaan mennään omaan tahtiin. Naimisiin mennään sitten kun tuntuu hyvältä (ja sitten kun Helsingin Tuomiokirkossa on sopiva päivä vapaana, sillä missään muualla en suostu menemään naimisiin :DD.) Oma koira ois myös kiva sitten jonain päivänä, Chihuahua niinkuin äidin ja mun koira Mörkökin on. Mutta vasta sitten kun lapsi/lapset on isompia ja koirallekin on oikeasti aikaa ja mahdollisuuksia antaa sen ansaitsemaa huomiota.

Rakastan matkustaa ja haaveilen ihan yhtälailla niin suurkaupunkien sykkeestä kuin ihanista valkoisista hiekkarannoistakin. Lontoossa olen jo käynyt ja ihastuin kaupunkiin ensisilmäyksellä, voisin vaikka asua siellä. Oishan se mielenkiintoinen kokemus muuttaa vaikka vuodeksi ulkomaille, eikä se niin mahdotonta ole nykypäivänä jos löytyy vaan töitä ja sopiva asunto. Lapsellekin olisi varmasti ihan mielettömän mahtavaa päästä näkemään vähän erilaista kulttuuria ja tutustua erilaisiin lapsiin ja koulumaailmaan. Lapselle myös tarttuisi helposti vieras kieli josta olisi sitten hyötyä myöhemmin elämässä.

Lontoossa on myös aivan mielettömiä opiskelumahdollisuuksia Suomeen verrattuna ja siellä olis ihan eri tason työmahdollisuuksia muodin ja hiustenkin parissa. Tää ulkomaille muutto on ehkä se mun kaikkein epärealistisin unelma, mut kukaan ei oo kieltäny haaveilemasta ja melkeinpä mikä vaan on mahdollista jos tarpeeksi kovasti yrittää ja haluaa.

Kollaasien kuvat / Canva

Ulkonäkö on aina ollu mulle tärkeetä ja mulla on myös monia ulkonäköön liittyviä haaveita. Suurin haave on tällä hetkellä se että synnytyksen jälkeen palautuisin vielä takaisin omiin vanhoihin mittoihini. Mä oon valmis tekemään kovastikin töitä jotta saan mun vanhan kropan takaisin mut oishan se tietty aina kivempi jos sen vyötärön sais takasin suht vähällä vaivalla. Sitten kun oon päässy takas mun omiin mittoihin mä haluaisin alkaa kehittää mun lihaskuntoa ja unelmoinkin täydellisen atleettisista käsivarsista ja pyykkilautavatsasta.

Mun ikuinen unelma on tuuheat pitkät hiukset. Mun oma tukka on aina ollut suhteellisen hento joten oon tätä hiustilannetta pyrkinyt pidennyksillä paikkailemaan. Ois kyl ihan mahtavaa jos joku joskus keksis jonkun ihmeaineen jolla hiukset sais kasvamaan super pitkiksi ja paksuiksi, mut tää taitaa olla jo vähän liikaa toivottu :D.

Pienin ja toteuttamiskelpoisin unelma on ihanat, koristeelliset rakennekynnet. En tiiä mikä siinä on et se on nii hirveen vaikeeta kävellä sinne kynsistudioon ja laitattaa ne muutaman kympin kynnet, ikinä en oo vaan saanu aikaseksi vaik oon siitä vuosia haaveillu. Hiuksiin oon kyllä laittanut useitakin satasia kerralla ja varmaan tuhansiakin euroja jos kaikki yhteen laskisin mut jotenki aina tuntuu et koskaan ei oo oikee hetki ja rahatilanne ottaa niitä kynsiä, joku muu on aina tärkeempää.Mut mä oon päättäny et otan viel tän vuoden puolella kynnet, ei se niin iso asia oo.

Tästä tuli kyl ihan mielettömän pitkä teksti, oon hämmentyny jos joku jaksoi lukea loppuun :D! Mut tästä tuliki lähinnä tämmönen mun oma unelmien kartoitus, innostuin kun aloin oikeesti kerrankin miettimään et mitä mä elämältä toivon ja haluan. Mut jos jaksoitte lukea loppuun nii kertokaa ihmeessä mitä ootte mieltä mun haaveista ja jakakaa mielellään omiannekin, ois kiva tietää mistä mun lukijat haaveilevat!Hauskaa lauantai-iltaa kaikille♥

Tehtiin Oton kanssa tänää sellanen päätös heti aamusta et tänää ei oikeesti tehdä yhtään mitään muuta ku käydään kaupassa. Koko viikko ollu taas kunnon hulinaa ja päätettii et tänää levätää kotona ja käydään korkeintaan kaupassa. Noh kaupassa tosiaan käytiin ja sieltä tarttui sitten pikkuiselle mukaan lelulaatikko. Ostettiin nyt toistaseksi tollanen rottinkinen kangasvuorella varustettu laatikko mut sit ku pikkunen alkaa itte liikkumaan nii varmaan siirrytään muoviseen ihan hygieniasyistä. Laatikko kumminki hengaa lattialla ja en usko et toi rottinki on kovin puhdasta jos vauveli menee sitä nuolemaan tai puremaan et siksi on varmaan sit myöhemmin se muovinen parempi. Mut toistaseksi toi on ihan passeli! Pitää vaan hankkia enemmän leluja täytteeksi. Sitten mulla oli kans unohtunut esitellä teille toi lelukaari jonka mun täti toi meille tällä viikolla joten siitäkin sitten oiskuvaa tarjolla:

En nyt tiiä mitä me tehdään sit sen leikkimattoasian kanssa kun saatiin toi lelukaari, varmaan ostetaan sit sellanen leikkimatto jos ei oo sitä lelukaarta ollenkaan vaan on kaikkia härpäkkeitä siinä itse matossa. Toi lelukaari on kumminki tosi kiva ja siit kuuluu ääniä ja kaikkee nii voi sit laittaa sen siihen maton päälle. Tai katsotaan nyt et mihin ratkasuun päädytään.
                  Päätettiin tehdä tänään pastaa ruuaksi ja kuvasin sit kerrankin ihan noi ainesosatkin et mitä sen ruuan valmistukseen käytettiin. Innostuin ku Otto teki meille nii hienot annokset nii munki piti sit asetella noi tolleen hienosti, vaik Otto kyl teki paremmat :D.

Oli nannaa! Pitää tehdä kyl toistekkin tota 🙂

Sit tän päivän varsinainen aihe ois se et Essi haasto mut tekeen tollasen top 10 -kosmetiikkapostauksen missä esittelen siis mun kymmenen suosikkituotetta teille. Kiitos haasteesta Essi ja tossa ois sit noita tuotteita, ne ei oo missään järjestyksessä sitten.

Ihan paras asteittain päivettävä, saa nopeesti tumman tuloksen ja ei jää mitää rumii läiskii

Vaik tää onki markettituote nii toi on yksinkertasesti paras lmpösuoja mitä oon koittanu. Vaik mul oli ennen iso valikoima kampaamotuotteita käytössä koulussa nii tää on edelleen mun suosikki.

En tiiä tosta kiinteyttävästä vaikutuksesta mut kosteuttaa tosi hyvin ja kuivuu nopeesti iholla. Tota oon hieronu masuun, reisiin ja muille alueille joihin saattaa tulla raskausarpia ja ainakin toistaseksi olen arveton ja todella toivon ettei niitä tulekkaan!

Uusi tuttavuus itseruskettavissa, toi on tollanen kevyt suihke joka kumminkin levitetään käsin, aika voimakas tuoksu mut antaa luonnollista väriä ja kuivuu tosi nopeesti eikä jätä läiskiä.

Mä en muutenkaan hikoile paljoo mut tää estää hikoilun täysin ja kainalot tuoksuu hyvältä viel 24 tunnin jälkeenkin

Yksinkertasesti paras ripsari, mulla on tosi harvat ripset mut tällä saan niihin ees jotain etäisesti tuuheaa ja pitkää muistuttavaa ulkonäköä aikaseksi.

Tää on mun jokapaikan höylä, käy hätätilassa myös meikkivoiteena ja toi on maailman riittosinta, ostin ton lokakuussa 2010 ja oon useasti sutinu tota moneen muuhunki paikkaan ku silmänympäryksiin ja edelleen hyvin riittää.

Tää tuuheuttaa tosi hyvin ripsiä ja tulee todella musta ja näyttävä sävy, harmi vaan kun ei ole Suomesta saatavilla

Täydellinen meikkivoide mun sekaiholle, ei tuki ihohuokosia ja iho pysyy mattapintasena koko päivän

Oon käyttäny kaikkia maailman ihotuotteita apteekin valikoimista kosmetologin suosittelemiin mut tällä saa kaikkein puhtaimman fiiliksen ja toi on tosi monikäyttönen. Mun iho ainaki pysyy tällä parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Uudenvuoden aattona 2010 olin mun kaverin järjestämissä megabileissä Helsingin Suutarilassa ja sinne tuli vaan pari tyyppiä joita en tuntenu alunperin. Yksi heistä oli Otto. Me vilkuiltiin toisiamme koko illan ja mulla oli sellanen pieni kisa mun kaverin kaa et kumpi iskee Oton ja niin siinä sit kävi et Otto autto mua ampumaan raketteja ja nukuttiin sitten vierekkäin se yö. Seuraavana aamuna sit heitettiin läppää ja hengattiin iltaan asti yhdessä. Vaihdettiin sit numeroitakin ja myöhään illalla ku pääsin kotiin mulle tuli maailman ihanin tekstari.
                     Koko tammikuun alku oli vähän hankala ku mä sairastuin keuhkokuumeeseen ja lähdin mun äidin luokse Ouluun sairastamaan nii me ei nähty kunnolla, mut joka päivä puhuttiin tuntikausia mesessä ku sairastin äidillä ja Otto jakso piristää mua ja pitää mulle seuraa. Kun tulin Oulusta takas niin alettiin sit näkemään lähes päivittäin ja käytiin syömässä ravintolassa ja oltiin toistemme luona yötä. Kateltiin leffoja aamuun asti ja naurettiin tyhmille jutuille.  09.02.2011 laitettiin sit virallisesti facebookkiin et seurustellaan.
                     Viikko sen jälkeen kun oltiin alotettu ”virallinen seurustelu”, 17.02.2011 mä tein positiivisen raskaustestin ja olin onneni kukkuloilla. Oltiin yhdessä ostettu testi kun olin jo epäilly et oisin raskaana ja puhuttu asioista jo etukäteen ja sovittu et jos olen raskaana niin pidetään vauva. Se oli maailman suurin helpotus ku tiesin ettei Otto oo menossa minnekkään, et tää on meidän yhteinen tulevaisuus ja meidän yhteinen vauva. Niistä kahdesta punasesta viivasta on alkanu mun elämän onnellisin aika.
                      Hiihtolomalla mentiin Oton kanssa yhdessä Ouluun mun äidin luokse ja Otto tutustui mun äitiin ja sukulaisiin. Mun äiti oli heti ihan rakastunu Ottoon ja miksei olis, Otto on maailman ihanin ♥ Äiti tiesi jo siinä vaiheessa et meille tulee vauva ja sit kun äiti näki millanen Otto on niin se ei enää stressannu yhtään että miten me tullaan pärjäämään. Kun tulin takas Oulusta Helsinkiin pari päivää Oton jälkeen, mulle tuli aivan kauhea vatsatauti. Menin sit Oton luokse ja Otto hoiti mua maailman parhaiten. Sen päivän jälkeen en ookkaan nukkunu yhtään yötä missään muualla ku mun murun vieressä. Aluks mun piti olla Oton asunnolla vaan siihen asti et paranen mut jotenkin se meni sit siihen et kävin vaan aina parin viikon välein piipahtamassa kotona hakemassa lisää vaatteita.
                     Huhtikuun lopussa sit muutettiin virallisesti yhteen tänne meidän unelmakämppään ja en vois olla onnellisempi. Tossa pojassa on kaikki mitä mä oon aina halunnu ja toivonu ja miljoona kertaa enemmän. Nykyään meidän suhde on tällast rauhallista arkielämää ja mä en tiiä kauan sen ns. kuherruskuukauden pitäis kestää mut must tuntuu et meil on se meneillään vielki koska mikään ei oo muuttunu yhtään tylsemmäks siitä ku alettiin seurustelemaan. Nyt vaan yhdessä valmistaudutaan siihen että meidän pikkuneiti tulee maailmaan, kirjotellaan vauvakirjaa ja sisustetaan vauvanurkkausta. Käydään yhdessä neuvolassa ja perhevalmennuksessa ja ollaan onnellisia. Lokakuussa meidän elämä sit rikastuu yhdellä uudella ihanalla ihmisellä. Onhan tää kaikki tapahtunu hullun nopeesti mut mitä sitten? Jos meidän suhde toimii ja kaikki on hyvin niin sillä ei mun mielestä oo mitään väliä kauanko ollaan tunnettu, me ollaan kumminkin niin samalla aaltopituudella siinä et mitä halutaan elämältä.

Tässä oon just tullu Oulusta takas mun keuhkokuumeen jälkeen ja nähtiin ekaa kertaa moneen viikkoon. Kiva ilme mul XD

Maaliskuun alkua

Ekalla viikolla uudessa yhteisessä kodissa

Oulussa kaks viikkoa sitten ♥

 Semmonen tarina ja tää tarina vaan jatkuu, part 2 tulee sit kymmenen vuoden päästä eiku 😀 Mut mä rakastan mun kultaa ja meen nyt herättään sen ja antamaan sille sen kuukausipäivälahjan (kauhee sanahirviö :D). Mut toivottavasti tää oli sellanen ku toivoitte ja kommentoikaa ihmeessä mitä tykkäsitte. Hauskaa päivää kaikille ♥♥

Tää viikonloppu on kyl ollu ihan mielettömän lämmin. Ulkona nautin helteistä tosi paljon mut tääl sisällä kotona olo on kyl ihan hirveen tukala suurimman osan ajasta. Nyt alkaa onneksi vähän jo helpottaa ku ulkonakin on viilentyny mut eilinen oli ihan tuskaa. Tästä johtuen en oo saanu viel kuvattuu kaikkii ostoksia koska yksinkertasesti en oo jaksanu vaihtaa vaatteita ja olla Oton kuvattavana ku oon hikoillu pelkissä alusvaatteissa. Kuvailin kaikki vauvajutut jo ku niihin mun ei onneks tarvii pukeutua mut otan lopuista ostoksista varmaan huomenissa kuvat ja sit voisin laittaa masukuvaakin jo kun alkaa 26. raskausviikko.
               En varmaan ollenkaan auttanu tätä mun kuumuuskuolematilannetta dataamalla eilen koko illan mut sain tehtyy tollasen About Me -välilehden jossa on siis kaikkee hömppätietoo musta ja masukuvia sitä mukaa kun masu kasvaa. Sieltä löytyy myös vastaukset multa useimmin Formspringissä ja täällä kysyttyihin kysymyksiin ja toivoisinkin et uudet lukijat vilkasee löytyiskö sieltä vastaus johonkin mieltä askarruttavaan juttuun koska mulle tulee aina niin paljon kysymyksiä koskien samoja aiheita. Vastaan kyl mielelläni kaikkiin asiallisiin kysymyksiin mut toi kyl helpottaa elämää ku ei tarvi aina samoihin vastata.
                Perjantaina oltiin tosiaan Oton kanssa pitkästä aikaa puistoilemassa kavereiden kanssa Ruttopuistossa, viimeksi oon ollu puistossa joskus toukokuun alussa ku oli viel pirun kylmä. Ihanaa vaihteluu Ouluun verrattuna tää Helsingin meininki et voi ihan istuskella ulkona ilman et on tuhat itikkaa jalassa ja käsissä kiinni. Nyt ku on lämmintä nii mäki pystyn vähän enemmän nauttimaan tosta ulkona istumisesta ku just sillon toukokuussa ku sillon vaan tärisin kylmästä ja kaikki energia meni lämpimänä pysymiseen enkä kauaa viihtynykkään ulkona. Kaverithan ei parin kaljan jälkeen sitä kylmyyttä huomannu sillon nii ei se niitä haitannu, mä vaa hytisin selvinpäin ja halusin kotiin :D. Mut perjantaina oli hauska nähä kaikkii ja jaksoin olla iltakymmeneen asti (Mikä on nykysin mulle tosi myöhään :D. Lauantaina sitten nukuttiin pitkään, käytiin Itäkeskuksessa pyörimässä ja katottiin leffaa. Tää päivä on kulunut nätisti sohvalla makoillessa ja tehtiin me pikku kävelylenkki kauppaanki.

Tässä olis sitten teille sekalaista kuvasaldoa perjantailta ja lauantailta: 

Poikien kaa vaa hengasin ennen ku Derya ja Jarppuli tuli

Prinsessat menossa Mamaan Antti Tuiskun keikalle

Ja kauhee selitys päällä

Tässä ois tämmönen maha

Otto repi sen hyttysensyömii kokoajan ja mul meni hermo nii laastaroin sit kunnolla sen jalat :D:D:D

Eilinen päivänasu: Nahkainen liivi ja farkkushortsit: Only, Toppi: H&M, Laukku: One Way, Gladiaattorisandaalit: Dinsko

Ostin tosiaan One Waystä viel perjantaina tollasen supersöpön laukun, oon tosi ihastunu tohon harmaanruskeeseen väriin, mul on jo kaks ton väristä laukkuu ja paita ja villatakki :O

Eilinen Pasta Carbonara, tosin tein vähän sipulisemman version vaihtamalla normaalin ruokakerman Valion kolmen sipulin versioon.

Pikkuneidille bodyt jostain kaupast Itäkeskuksesta, kauhee muistikatkos et mikä sen nimi oli ja paita: H&M

Pinkki body: samainen Itäkeskuksen mysteerikauppa, Unihaalari ja toppi: H&M

Saatiin mun tädiltä mun kummipojan vanha Baby Björnin farkkukankainen rintareppu, toi on tosi hieno tollanen farkkukankainen ja ihana ja todella siistissä kunnossa. Olin aatellu et tollanen ois kyllä kätevä ja sit mun täti antoki just meille ton :).

Kuuman sunnuntaipäivän pelastus!

Huomasin ku nyt kattelin tota kuvaa mis on noi lehdet et tosta käy kyl ilmi aika hyvin mun tänhetkinen elämäntilanne/luonne/joku koska kattokaa nyt: Vauvalehti (no oon raskaana ja noi jutut on aika paljon mielessä tottakai :D) Trendi & Glamour (Pari vähän ”aikuisempaa” muotilehteä joissa on myös kaikkee parisuhdeasiaa yms) ja sit edelleenki Seventeen (Jenkkien suosituin teinityttöjen lehti) vaik oonki koht 20, Seventeenis on kaikkee ihanaa hömppää ja tyttöjen juttuja ja nättejä kuvia ja kivoja meikkejä ja oon lukenu tota niin monta vuotta et mä en tosta luovu vaikka musta äiti tuleekin! Mut noiden perusteella mä oon avoliitossa elävä tuleva äiti joka rakastaa muotia ja kauniita asioita jossa on viel pieni ripaus pikkutyttöö, ja sen ripauksen aion pitää jatkossakin nii pysyn nuorekkaana :D.

Nyt voisin siirtyä tästä sohvalta jääkaapille hakemaan mun uutta herkkua: Rainbown rasvatonta mustikka-banaanirahkaa ja alkaa sit kattomaan tota Deja Vu -leffaa neloselta Oton kanssa. Hauskaa iltaa kaikille mun ihanille lukijoille ♥