Huomenna se sitten tapahtuu, blogimuutto Indiedaysille jota on tässä jo odoteltukin tovin aikaa. Yksi ovi sulkeutuu takanapäin, ja toinen aukeaa. Vaikka olen jo moneen kertaan todennut että blogin sisältö ei tule muuttumaan, pieniä muutoksia blogin lukumukavuuteen on tulossa. Huomisesta eteenpäin blogilla on toimiva mobiiliversio, joka ilahduttaa ainakin mua kovasti, toivottavasti myös teitä muita jotka olette puhelinongelmista valitelleet. Moni lukija totesi harmillisesti jo syksyn ja joulun aikana siirtyvänsä lukemaan sellaisia blogeja joiden lukeminen onnistuu puhelimellakin, minkä ymmärrän täysin. Toivottavasti joku teistä edes löytäisi tiensä takaisin blogiin muuton myötä!

Toinen ”uudistus” on se, että olen siivonnut blogin kategorioita, joita oli näiden vuosien aikana kertynyt melkein 600 epämääräistä kipaletta. Jotta jatkossa blogista olisi helpompi tutkia haluamiaan aiheita, mä rajaan tagit pariin-kolmeenkymmeneen, jotka näkyvät sitten sivupalkissa. Silloin jos vaikkapa etsii ruoka- tai matka-postauksia, ne löytyvät helposti yhdellä napin painalluksella, eikä niin että yksi Berliini-postaus on tagilla ”häämatka”, yksi ”berliini” ja yksi ”saksa”. Olen jo saanut tämän siivouspuuhan viikon aikana hyvälle mallille, mutta kun rajaa 600 pariinkymmeneen on siinä vähän puuhaa. Yritän saada valmiiksi vielä tämän illan aikana!

Käytiin tänään pulkkalenkillä tuolla lumimyräkässä. Matkalla kohti metsäreittiä tytöt jo sanoivat että haluavat kotiin kun ilma oli niin kurja, mutta onneksi metsän reunaan ei ole pitkä matka, ja siellä ei tuuli tuiverra eikä lumi pöllyä silmille. Tipa innostui metsässä vetämään Zeldaa pulkassa ja jaksoikin yllättävän hyvin, en olisi uskonut että kolmevuotias jaksaa vetää melkein itsensä painoista siskoaan pulkassa ja vieläpä upottavan syvässä hangessa. Pienempi kiljui onnesta kun sai olla siskon vedettävänä, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan niin taisivat Tipan voimat tehdä häneenkin vaikutuksen, hahaa!

Ulkoilun jälkeen tultiin kotiin laittamaan ruokaa, minkä jälkeen saunottiin pitkästä aikaa. Saunasunnuntaista voisi tehdä vaikka perinteen, oli niin ihana ulkoilun jälkeen lämmitellä saunassa, ja mikäs sen parempi päivä saunalle kuin sunnuntai. Tytöt nukahtivat hyvin saunan jälkeen ja mä oon jumittunut sohvalle koneen ja telkkarista tulevan Phone booth-leffan kanssa.

Mä en osaa vielä sanoa tarkkaa kellonaikaa milloin blogi on muuttanut, mutta lupaan kyllä ilmoittaa sitten jokapaikassa. Tämä on viimeinen ”oikea” postaus mitä mä täällä Kideblogeissa julkaisen, eli Indiedaysilla jutellaan sitten lisää!

Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Eka viikonloppu loman jälkeen tuli nopeammin kuin huomattiinkaan, tästä se arki taas lähti käyntiin! Toki meillä oli pehmeä lasku arkeen, kun Otto oli loppiaiseen asti lomalla, mutta kuitenkin. Fiilis on hyvä, ja on ollut kiva palata arkeen. Torstaina oli Tipalla eka kerhopäivä ja sekin sujui mukavasti, ja kerhoon tuli kuulemma kivoja uusia kavereitakin vanhojen seuraksi. Mäkin oon saanut nauttia kavereista kun Kaisla ja Karo kävivät meillä kylässä tällä viikolla.

Neule Sheinside* / Housut Dr. Denim / Kengät Crocs* / Korvakorut Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta

Päivän rentoiluasuna toimi Sheinsidelta saatu ihanan pörröinen neule, jonka selässä on nappiyksityiskohdat. Tämä neule on ollut mulla tosi paljon käytössä viime aikoina, kun se on niin ihanan pehmeä ja mukava.Vaihdoin tänään jakauksen paikkaa pitkästä aikaa sivulle, ja tuntui kivalta vaihtelulta, kun niin pitkään on menty keskijakauksella. Ihan kuin hiukset näyttäisivät vähän elinvoimaisemmilta näin laitettuna, tai sitten tämä on toiveajattelua, haha! Tykkäättekö te pitää jakausta sivulla vai keskellä?

Tehtiin muutaman kilsan kävelylenkki ja pyörähdettiin vähän kauempana kaupassa, ja muuten ollaankin vietetty vaan leffapäivää kotona Viaplayn ja Monsterit Oy:n merkeissä. Ajateltiin illan päälle katsoa Oton kanssa kahdelleen vielä joku toinen leffa, jos löytyisi joku kiva. Huomenna suunnitelmia on vielä vähemmän kuin tänään, eli ei ollenkaan. Taidetaan vaan käydä ulkona ja ottaa rennosti, ihan parasta!

Mä olen tällä viikolla myös valmistellut maanantain blogimuuttoa, ja kieltämättä vähän jo jännittääkin! Muistakaahan laittaa uusi osoite muistiin sitten, että ette mene hukkaan! Eli maanantaista eteenpäin meidän juttuja voi lukea sitten osoitteesta butimahumannotasandwich.indiedays.com ja päivitän toki uuden osoitteen myös Facebookiin, Blogloviniin ja kaikkiin muihinkin blogin seurantakanaviin! Iik, kieltämättä jännittää vähän enemmänkin kuin vähän, mutta ei se mitään. Eiköhän kaikki hyvin suju!

Olen tosiaan ottanut bloginkin suhteen vähän rennommin tämän viikon, kun ollaan hiljalleen totuteltu arkeen, mutta ensi viikosta eteenpäin aion terästäytyä! Teiltä on tullut kivoja postaustoiveita, ja mulla on itselläkin muistissa nyt monen monta postausideaa joten jutut eivät ainakaan ole loppumassa kesken! Jos on jotain postaustoiveita mitä toivotte saavanne lukea, niin jakakaa ihmeessä, mua aina kiinnostaa että mitä te toivotte ja mistä haluaisitte erityisesti lukea.

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Meidän tytöt ovat sellaisessa iässä, että eivät juurikaan pysy paikoillaan, ellei heitä itseään juuri sillä sekunnilla satu kiinnostamaan mallina toimiminen, mitä tapahtuu etenkin kuopuksen kohdalla äärimmäisen harvoin. Etenkin näin talvella se paikallaanpysyminen olisi aika kiva juttu, kun kuviin joutuu muutenkin lisäämään valoa, ja kuvattava kohde ei saisi heilua juuri ollenkaan. Kesällä kaikki on niin paljon helpompaa, mutta onneksi, onneksi, onneksi mulla on ollut lainassa tämä Olympus OM-D E-M10 kamera, joka ei heiluvia mukuloita, tai sumuista päivää paljoa säikähdä loistavan kuvanvakaajan ja nopean tarkennuksen ansiosta.

Talvella mä harvemmin onnistun saamaan ”vahingossa” hyviä kuvia, vaan jokainen tarkka ja hyvin valottunut, kauniin sävyinen kuva kivasti rajattuna, on työn ja tuskan ja viidenkymmenen epäonnistuneen ruudun tulos, hyvällä tuurilla. Paitsi nykyään. Tämä alkutalvi on ollut bloggaamisen ja blogikuvien suhteen helpointa aikaa koskaan, vaikka en ole vielä edes onnistunut löytämään aikaa testatakseni kaikkia OMD:n valokuvausta ja blogikuvausta helpottavia ominaisuuksia. OM-D:n 81 pisteen supernopea Fast AF tarkennusjärjestelmä ei ole pettänyt mua, vaan se toimii hyvin sekä manuaalitarkennuksessa, että automaattitarkennuksessa kuin unelma.

Jo niillä ominaisuuksilla joihin mä olen tutustunut, olen helpottanut elämää huomattavasti. Haluaisin vielä testata Olympuksen sovellusta, joka mahdollistaa puhelimen käyttämisen kaukolaukaisemisena, ja kuvien ottamisen kameralla täysin siihen koskematta (tietenkin kamera pitää ensin asetella oikeaan asentoon yms), pelkän puhelimen avustuksella. Puhelimen näytöltä voi vielä muokata kuvausasetuksia, tarkentaa ja korjata valotusta, samalla kun kuvaa kameralla vaikka itsestään asukuvaa. Samalla sovelluksella voi myös siirtää kuvat kamerasta suoraan luuriin, helpottaisi siis instakuvaamistakin kovasti.

Mulle henkilökohtaisesti hankalinta kuvatessa sisällä, keinovalossa, on saada värit oikein, ja luonnolliseksi, ei keltaiseksi eikä sinertäväksi. Mä en osaa muokata asetuksia sen suhteen, ja siksi saan järkkärilläni huonoja kuvia keinovalossa. Olympus sen sijaan tuntuu lukevan ajatuksia, sillä vaan tulee aina täydellisen sävyisiä kuvia, oli valon lähde mikä hyvänsä.

Tiedän että jokaisen itseään kunnioittavan bloggaajan tulisi osata muokata valaistusasetukset, mutta en vain ole sitä oppinut, muilla kuin ikivanhalla järkkärilläni joka meni rikki reilu vuosi sitten. Olympuksen kanssa en ole uskaltanut alkaa sörkkimään, ihan vaan koska kuvaien värit menevät automaattisesti niin hyvin. Pelkään että mun omat näppärät sormet saisivat aikaan katastrofin ja menettäisin upeat kuvat joita kamera tuottaa ihan itsestään.

Moni ehkä mieltää OM-D:n blogikameraksi, sellaiseksi jonka käyttöön pitää olla  valokuvaustaitoja, onhan se paljon ollut esillä blogeissa ja valokuvausammattilaisilla. Mutta mä sanon että OM-D sopii myös aloittelijalle, ja hyvin sopiikin. Sen kanssa uskon että aloittelijakaan ei turhautuisi surkeaan kuvanlaatuun taitojen puutteessa (kuten mulle kävi muutama vuosi sitten kun aloittelin kuvaamaan), vaan enemmänkin innostuisi siitä, mitä kameralla saa aikaan jopa ilman taitoja, ja odottaisi innolla, mitä saa aikaan kunhan taidot karttuvat harjoitellessa.

Olympuksen näyttö ja kaikki asetukset ovat todella selkeät, ja jopa minä, jolle aukkojen, valotusaikojen ja isoarvojen säätö on ennen ollut äärimmäisen vaikeaselkoista, olen oppinut tämän avulla niitä helposti säätämään ja jopa ymmärtämään mitä teen enkä vaan pyörittelemään numeroita eri suuntiin. Kuvausasetuksia on erilaisia, ja mä kuvaan useimmiten sillä jossa on aukon esivalinta valmiina. Näin talvella se aukko on yleensä aina kuvatessa se aiemmassa tekstissä mainittu f. 1.8.

OM-D:ssä on sähköinen etsin, mikä oli mulle itselleni uusi juttu. Mutta se ei oikeastaan käytössä eroa juurikaan tavallisesta etsimestä, vaan reagoi kaikkeen ihan yhtä nopeasti kuin että katsoisi paljaalla silmällä linssin läpi. Sähköisen etsimen valoisuustasot ovat luonnolliset, mikä auttaa sekä auringonpaisteessa, että hämärässä normietsimeen verrattuna. Kaikissa kompaktikameroissa etsintä ei ole ollenkaan, ja mulle se on todella tärkeä ominaisuus, koska tykkään käyttää enemmän etsintä kuin näyttöä. Olympuksella tosin myös näyttö on käytössä paljon, vähän kuvaustilanteesta riippuen.

Kaksi kuukautta laina-Olympuksen kanssa on mullistanut mun käsityksen valokuvauksesta täysin, ja opettanut mulle paljon uutta. Kuten jo aiemmin sanottua, muita kameroita en enää koskaan haluaisi edes käyttää, tämä on vienyt mun sydämen, ihan täysin! Kysykää ihmeessä jos tulee vielä jotain kysyttävää mieleen, mä yritin kertoa nyt vähän enemmän myös kameran ominaisuuksista, kun niistä viimeksi kaipasitte lisätietoa!

Mukavaa perjantaipäivää kaikille<3

Mä hukkasin sen. Koko syksyn huipussaan ollut treenimotivaatio ja hyvä fyysinen olo, ne on menneen talven lumia ne. Voin selitellä tätä itselleni hirveällä stressirutistuksella ennen lomaa, ja siihen keksimälläni ”voisin möllöttää vaan sohvalla syömässä kinkkuleipiä ja konvehteja loman ajan”-hoitokeinolla joka yllättäen ei ollut se paras mahdollinen keino hoitaa väsymystä ja ylikierroksilla käyneitä aivoja. Mutta totuus on ihan puhdas laiskuus, ja se että suklaa on liian hyvää. Nyt olo on turvonnut, vetelä ja ällö. Ja kokoajan tekee mieli sitä pirun suklaata, josta jo kerran pääsin niin hyvin eroon. Viimeksi olen treenannut 20.12. ja sen jälkeen en ole muutamaa bussiin juoksua tai lasten kanssa tanssittua hetkeä lukuunottamatta liikauttanut eväänikään.

Treenivaatteet ja viime viikolla ostetut uudet käsipainot mulkoilevat mua säälivästi kaapin perukoilta aina kun avaan sen. Juoksukengät ovat syyttävä sormi pystyssä eteisessä. Joka kerta kun kävelen jääkaapille ottamaan vain sitä yhtä pientä rocky road -palaa, mua ällöttää, kaipaan vaan suklaan makua vaikka ällöttää. Lakkasin sentään jo tekemästä rocky roadia, vaikka se loppui muutama päivä sitten. Siirsin käsipainot kaapista pöydälle, tuijottamaan vielä säälivämmin mua. Kyllä mä vielä teille näytän, painot, en huomenna, en kohta, vaan nyt.

Nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni, ja lopettaa tämä pelleily. Se on omalla kohdallani jo täysin todettu fakta, että voin ja jaksan paljon paremmin, ja olen itsevarmempi, kun pidän kunnosta huolta ja vedän treenipöksyt jalkaan ainakin muutaman kerran viikossa. Ehkä suurin tekijä mulla tässä laiskuroinnissa on ollut se, että huomasin viimeksi miten nopeasti liikunta vaikuttaa, ja miten nopeasti saan itseni kuntoon jos niin haluan. On ollut helppo ajatella että eihän tässä mitään hätää ole, kun kesäänkin on paljon aikaa jne. Mutta oikeasti, millään bikinikunnolla ei ole mitään väliä, jos fyysisesti on paska olo. Hyvä olo on paljon tärkeämpää kuin se miltä näyttää.

Jälleen kerran mä joudun haastamaan itseni julkisesti, jotta julkisuuden paine pitäisi mut liikunnan tiellä, eikä kävisi niinkuin nyt, että olen vaan löhönnyt sohvalla ja soimannut itseäni. Minä, Iina, lupaan ja vannon nyt, että söin eilen viimeisen suklaapalan (ilman hyvää syytä), ja pidin viime viikolla viimeisen treenittömän viikon koko keväänä. En aio tehdä itselleni tiukkoja sääntöjä, tai kieltäytyä suklaakakusta pressissä tai kahvilassa kaverin kanssa, mutta tämä jatkuva mässäily-makoilukierre on nyt katkaistava. Helou käsipainot ja hyvä fiilis, täältä tullaan!

Lopetin edellisen lauseen kahden aikaan päivällä, raapustin ruutupaperille itselleni tämän päivän treeniohjelman lennosta, kiskoin treenipökät jalkaan ja rupesin hommiin. Vedin sellaisen tehopaketin että jalat tärisee vieläkin, saa nähdä miltä kävely maistuu huomenna. Mutta mä tein sen, katkaisin tämän möllötyksen, ja nyt en perkele enää palaa siihen takaisin. Mulla on niin niin niin hyvä fiilis nyt, niin voittajafiilis. Kun mä luin nuo aiemmin kirjoittamani lauseet paperilta, mulle tuli halu vihdoinkin lopettaa olemasta laiska vetelys ja treenata.

Huomiseksi on ohjelma rustattuna valmiiksi, ja aion tehdä itselleni neljä eri ohjelmaa joita teen viikon eri päivinä. En ole mikään asiantuntija tai personal traineri, mutta sen verran paljon olen tehnyt syksyn aikana eri ohjelmia kuitenkin, että olen löytänyt sellaiset hyvät ja tehokkaat liikkeet, joita tykkään tehdä ja jotka tuntuvat. Jätin kaiken turhan kikkailun pois, ja korvasin ne toimivilla perusliikkeillä. Tästä se lähtee, tänä keväänä mä aion voida paremmin kuin ikinä ennen!

Kuinka moni muu katkaisi liiikuntaputken joululomalla ja keskittyi enemmän konvehtirasian avaustaitojen treenaamiseen? 😀 

Mä oon halunnut jo tosi pitkään kokeilla jotain kivaa haalaria itselleni, ja Tiaran ihanan kultahaalarin ostettuani mun oma haalarikuume paheni entisestään. Valitsin itselleni Sheinsidelta mustan, tekonahkayksityiskohdin koristellun haalarin ihan arpapelillä, koska aiemmin edes mitkään sovittamani haalarit eivät ole istuneet tai näyttäneet hyvältä päällä. Tämä haalari oli kuitenkin poikkeus!

Se istui kuin unelma, ja näytti hyvältä myös takaa, mikä on yleensä ollut se kompastuskivi kun olen haalareita sovitellut. Ne ovat yksinkertaisesti hukuttaneet takaliston sisuksiinsa ja vaan roikkuneet siitä missä pyllyn kuuluisi olla. Silti jokin pieni epävarmuus mussa kalvoi, kun en uskaltanut laittaa haalaria päälle uutenavuotena, vaikka niin alunperin suunnittelin. Ehkä syynä oli se, että mentiin kotibileisiin eikä mihinkään ”hienompaan” tilaisuuteen, ja tiesin kaikkien muiden pukeutuvan rennosti. Mun kaverit tuntevat mut ja mun vaatemaun, eikä ylilyönti haalarin kanssa olisi ollut noloa sinällään, mutta jotenkin mä päädyin sitten vain farkkuihin ja pitsitoppiin.

Mun asu: Haalari Sheinside* / Kengät Zara / Korvakorut Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta

Tiaran asu: Haalari Next UK / Kengät Zara

Päätettiin kuitenkin Tipan kanssa iskeä haalarit yhtäaikaa päälle yhtenä lomapäivänä, ihan vain loman kunniaksi, ja pikkuneiti oli tyytyväisenä kun sai olla äidin kanssa samiksia Toivottavasti mä joskus vielä uskaltaudun pukeutumaan tähän asuun lähtiessäni jonnekin enkä voin kotona, jumpsuit on liian kiva kotiasuksi, haha!

Musta on hauskaa joskus stailata lapset vähän mini me -tyyliin, vaikka pyrinkin aina ensisijaisesti valitsemaan lapsille sellaiset vaatteet joissa on mukava olla, ja jotka sopivat lapsille. Tipan kultahaalari joustaa joka suuntaan ja on ohutta ja sisäpuolelta miellyttävän tuntuista kangasta, jossa voi liikkua ja pyöriä kuin missä tahansa muussakin asussa. Se on vielä vähän pitkä lahkeista, mutta se ei onneksi menoa haittaa kun ne voi kääntää. Veikkaan että haalari on parhaimmillaan kunhan pituutta tulee muutama sentti lisää, mutta mikäpäs minä olen sanomaan että ei sitä voi vielä pitää, jos toinen itse tykkää.

Mä alan nyt pikasiivoilemaan kun esikoisella on eka kerhopäivä takana, ja kuopus meni päiväunille sopivasti! Meille on tulossa kavereita kylään, ihanaa. Palailen illemmalla vähän asiapitoisempien juttujen kanssa! Kivaa päivää kaikille<3

Tykkäättekö te pukeutua samistyyliin lasten kanssa? Mistä tykkäätte eniten ostaa lasten vaatteita?