Äitiys on tehnyt musta hurjasti itsevarmemman, ulospäinsuuntautuneemman ja onnellisemman. Olen aina ollut ulospäinsuuntautunut kyllä, mutta ennen olin arka. Pelkäsin tekeväni tai sanovani jotain väärää, jos tuon itseäni esille. Ennen epäröin itseäni ja omia kykyjäni, ja ajattelin aina etten ole tarpeeksi hyvä. Nykyään mä tiedän, että mä olen ihan tarpeeksi hyvä. Ansaitsen olla onnellinen, ja saan tavoitella omia unelmiani.

Olen aina antanut anteeksi helposti, myös asioita, joita moni muu ei koskaan voisi antaa anteeksi. Käytännössä olen ollut ihminen, jonka voi puhua ystäväkseen minkä tahansa loukkauksen jälkeen, kunhan vain pyytää anteeksi ja sanoo muutaman kauniin sanan. Olen ollut tilanteissa joissa olen tuntenut itseni arvottomaksi, loukatuksi ja petetyksi, mutta antanut silti kaiken anteeksi. Jatkanut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Nyt olen tilanteessa, jossa empaattinen minäni vaatisi antamaan anteeksi ja unohtamaan, sanomaan ehkä jotain mukavaa vielä tueksi. Äitiyden myötä mun sisällä herännyt leijonaemo on toista mieltä. Mikäli ainoastaan mua itseäni olisi loukattu, mä varmaan juoksisin antamaan anteeksi ja halaamaan päälle. Mutta kyseessä on mun lisäkseni myös joku muu, joku muu jota suojelen leijonaemon lailla. Edelleen ymmärrän, että kaikki tekevät virheitä, typeriäkin virheitä. Mutta on olemassa myös virheitä, joita ei vaan yksinkertaisesti tehdä, asioita, joita ei vaan sanota.

Tällä hetkellä olen umpikujassa, en tiedä mitä sanoa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, mitä tahansa sanonkaan. Siitä huolimatta, mä aion nyt olla vahva. Mun ei tarvitse hyvitellä tai yrittää saada toisen oloa paremmaksi, kun en itse ole tehnyt mitään. Mun ei tarvitse uskoa kauniita sanoja tai vakuutteluita, kun todisteet puhuvat puolestaan. Mun ei tarvitse enää olla se kynnysmatto, jota kerta toisensa jälkeen manipuloidaan hyväuskoisena.

On asioita, jotka kuuluvat menneisyyteen, syystä. On myös kauniita muistoja, ihania hetkiä, joita en halua unohtaa. Ne hetket säilyvät mun mielessä aina, ja olen niistä onnellinen ja kiitollinen. Paljon on koettu. Kun mennään tietyn rajan yli, paluuta ei vain enää ole, eikä niitä muistoja voi enää herättää henkiin ja alkaa elää uudelleen. Mä en toivo pahaa, vaikka en sanoisikaan että ”hei se on ihan okei, no big deal”. Mä toivon vaan että virheet opettaisivat.

Menneisyys on hankalaa. Kun on onnellisesti naimisissa, tekee työkseen sitä mitä rakastaa, omaa luotettavan ja välittävän ystäväpiirin ja on kahden ihanan lapsen äiti, sitä ei kauheasti osaa kaivata repäisyä teinidraaman keskiöön. Toisaalta se teki ihan hyvää, herätti mut huomaamaan miten pitkälle on tultu. Mä en halua käsitellä näitä asioita enää. En kuulla, en nähdä, en tietää. En vihaa, mä en vaan enää välitä, ja hyvä niin. Repäisen tämän kirjoituksen myötä irti viimeisetkin omantunnontuskat, mun ei tarvitse välittää. Mustakaan ei välitetty.

En yleensä kirjoita draamasta tai negatiivista tunteista juurikaan. Tämäkin on vain tajunnanvirtaa, asioita joita en tule avaamaan tämän enempää täällä koskaan. Nämä asiat ovat kuitenkin viime päivinä pyörineet mielessä paljon, ja vaikuttaneet ehkä mun kykyyn keskittyä bloggaamiseen. Siksi halusin kirjoittaa tästä. Nyt mulla on hyvä olo. Haikea, mutta hyvä.

Kiitos ja anteeksi. Se siitä arjesta, nyt tulikin jotain vähän vähemmän arkista tähän väliin. Huomenna menen laittamaan ripsipidennykset puolentoistavuoden tauon jälkeen, ja sen jälkeen me juhlitaan Halloweenia vähän etukäteen! Postailen kuitenkin huomenna vielä lauantai-illan asua paremmissa kuvissa, kun lauantaina niitä asukuvia ei ehditty ottamaan. Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille<3

Meillä tuli tosi kiire Veeran kanssa laittaa mun nassu ja asu kuntoon, kun hiuksissa kesti niin kauan, mutta lopulta ehdittiin Oton kanssa hyvissä ajoin juhlapaikalle Fredan Tivoliin. Mulla oli vähän epävarma olo mun asusta, koska vaihdoin sen ihan viimetipassa viime viikolla. En ehtinyt juuri sovittelemaan tai testaamaan sen toimivuutta käytännössä, ja täytyy sanoa että selästä super-avonainen mekko aiheutti päänvaivaa melkein koko illan, kun pelkäsin että se tippuu. Ei onneksi tippunut, hahah! Ihana mekko se kyllä oli, ei siinä mitään.

Vietettiin iltaa yhdessä isolla porukalla, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa monia tuttuja, joita en vielä päivällä nähnyt. Illalla mulla oli kamera aikalailla hukkateillä kokoajan, tai no siinä pöydällähän se pyöri, mutta ei sitä juuri muistanut käyttää. Jälkeenpäin harmittaa että kuvia ei niin hirveästi ole, mutta toisaalta oli ihana viettää iltaa ihan rauhassa kamerasta murehtimatta. Pari kuvaa Otto kuitenkin ikuisti, meidän Simon kauniin gaalailmeen, ja meidät tytöt ihanien Sandra Hagelstamin ja Victoria Törnegrenin kanssa!

Kolmas sija tuntuu vieläkin epätodellisen hienolta ja mahtavalta. Meidän sarja oli todella kova, ja mä olen niin kiitollinen teille kaikille jotka äänestitte mua, että ei riitä sanat kertomaan! Kuten kirjoitin jo aiemmin, mä todella toivon että blogini inspiroi teitä, nyt ja tulevaisuudessa, ja aion tehdä jatkossa entistä kovemmin töitä sen eteen. Haluan että täältä välittyy mun persoona, juuri sellaisena kuin se on, ja että te saatte täältä juuri sitä mitä toivotte. Aion pitää omasta tyylistäni kiinni, mutta muistutan että otan teiltä vastaan myös toiveita jos sellaisia tulee.

Kiitos siitä että te olette siellä tukena ja iloitsette mun kanssa pienistä ja suurista asioista, päivästä ja vuodesta toiseen! Onnea Demi, Emilia ja Minttu, sekä kaikki muut IBA-voittajat!

Oli ihanaa päästä ulos Kaislan ja Simon kanssa, kun ei ikuisuuksiin olla oltu yhdessä ulkona! Vaikka ilta oli hektinen aluksi niin ehdittiin me ihan hyvin hengaamaankin ja pidettiin hauskaa. Lähdettiin kiltisti jo puolenyön jälkeen Mäkkiin syömään ja heitettiin maailman typerintä mäkkiläppää, joka oli silloin hurjan hauskaa! Tai on se ehkä vieläkin, mun mielestä. Kiitos McVilma, McKaisla ja McSimo meidän McMahtavasta illasta!

Kaikkein eniten mä haluan kiittää Ottoa, joka on aina mun tukena, ja ymmärtää. Otto jaksaa kuunnella kun stressaan gaalamekoista, ja auttaa mua miettimään mitä voisin tehdä paremmin. Otto muistaa kertoa kun teen jotain hyvin, ja antaa kritiikkiä jos se on aiheellista. Otto ei kyllästy vaikka jännitän välillä vähän liikaakin. Kiitos Otto rakas, olet paras <3

Kuvausseinän kuvat: Pauli Siuruainen

Ihanaa, huomenna palataan hetkeksi arkeen, ihan vain jatkaaksemme juhlintaa torstaina Halloween-bileiden merkeissä, kun meidän iso äitiporukka pikkuisineen saapuu meille kotiin juhlistamaan kurpitsajuhlaa. Siitä tulee varmasti ihan huippuhauska päivä! Mutta tosiaan huomenna vähän erilaista juttua. Hyvää yötä kaikille<3

KIITOS <3

Btw ihana kun tänä syksynä on käytössä noi lyhenteet, aiemmin on ollut yhtä tuskaa kirjoittaa kerta toisensa jälkeen tapahtuman koko nimi, hahaa! Pääsen viimeinkin purkamaan lauantaipäivää muutenkin kuin vain kampaamokäynnin osalta, tätä on odotettu. Mä suuntasin Ravintola Sipuliin tällä kertaa Kaislan kanssa, niinkuin viimeksikin. Me mentiin paikalle jo heti aamupäivällä, koska mun piti ehtiä ajoissa laittamaan hiuksia kuntoon.

BID OUTFIT / Takki Sheinside* / Neule Sheinside* / Huivi Monki* / Housut Dr.Denim / Kengät H&M / Korut Glitter* / Kello Guess* / Laukku Coach / *saatu blogin kautta

Lauantaiksi halusin päivälle mahdollisimman rennon ja mukavan asun, koska tiesin että illan mekossa joudun vähän kiinnittämään huomiota siihen miten se pysyy päällä (ja tietty seisomaan korkkareilla). Valitsinkin upouuden Sheinsidelta saadun ihanan vaalean takin, kun sää ei ollut niin kylmä että olisi ollut topalle tarvetta. Mä rakastan tuota takkia, se on ihanan rento mutta tyylikäs. Takin alla mulla oli ihana Sheinsidelta myöskin saatu luumunvärinen palmikkoneule, joka on myös rento. Hihat ovat napakat mutta muuten neule on ihanan löysä ja sopii niin hengailuun kuin virallisempaankin asuun paremmin kuin hyvin.

Kierreltiin, ja melkein heti ekaksi me mentiin katsomaan ruotsalaisten huippubloggaajien Fanny Lyckmanin ja Victoria Törnegrenin haastattelua. Mukana oli myös 5inchandup-blogin Sandra Hagelstam. Moni kysymyspostauksia lukenut varmaan on huomannut mun rakkauteni ruotsalaisia muotiblogeja kohtaan, ja Indiedaysia on kiittäminen että pääsin tapaamaan suuresti ihannoimiani bloggaajia, jälleen kerran! Nyt on nähty jo Angelica, Andreas, Kissie sekä tämänkertaiset vieraat. Mä vaan suuresti toivon että joku vuosi Kenza pystyisi löytämään tilaa kalenteristaan sen verran että tulisi tänne Suomeen inspiroimaan meitä, siinä on mun ultimate-idoli, joka inspiroi vuodesta toiseen. Mutta ihan mielettömiä kyllä kaikki edellämainitut, ei voi kuin ihailla!

Onneksi oon aina niin tyylikäs vai mitä! 😀

Tänä vuonna tapahtumassa oli keskitty näytteilleasettajien osalta ehkä enemmän muotiin kuin aiemmin, mutta mukana oli myös Olympus ja mulle kesällä valokuvaustunnin pitänyt Mikko Rasila. Oli ihanaa tavata kaikkia ihmisiä, ja tosi moni tuli juttelemaan vaikka ei oltu ennen tavattukaan! Se on aina piristävää ja ihanaa, kun saa tavata ihmisiä sieltä ruutujen takaa. Käytiin ottamassa oikein isolla porukalla yhteiskuvia, niin että kuvaajalla oli varmasti hankalaa mahduttaa meidät tyylikkäästi kuvaan. Mutta minkäs sille voi jos on niin monta ihanaa naista ettei ketään halua jättää pois? 😉

Ihanan inspiroiva päivä! Vaikka kaikissa pr-tilaisuuksissa ja muissa tapaakin usein kollegoita, on huikeaa että meille bloggaajille on ihan oma ammattitapahtuma, jossa päätarkoituksena on minglata ja verkostoitua, ja sille on varattu myös riittävästi aikaa. Ensi vuoden BIDiä odotellessa siis! Kiitos hurjasti kaikille joiden kanssa sain viettää kivaa päivää!

Mä tykitän heti tänä iltana vielä IBA-postauksen, niin päästään bloginkin puolella takaisin arkeen, ainakin hetkeksi! Ihanaa tiistaipäivää kaikille<3

Tänään otettiin koko perheen kanssa varaslähtö jouluun ja suunnattiin Flamingoon Holiday Clubin joulukuvauksiin. Takana on elämäni ensimmäinen kokonainen kuvauspäivä, ja olihan se kieltämättä rankkaa puuhaa! Ehkä ilman lapsia ei olisi niin rankkaa, kun ei tarvitsisi keskittyä pitämään tyytyväisenä muita kuin itsensä ja kuvaaja. Lasten ollessa mukana sitä sai välillä viihdytellä heitä, etenkin loppupäivästä kun voimat alkoivat olla lopussa jo molemmilta lapsilta.

Nuorempi oli ymmärrettävästi väsyneempi, koska päikkärit nukuttiin vasta taksimatkalla kotiin. Molemmat jaksoivat ihan uskomattoman hyvin, eikä kiukuttelua esiintynyt ollenkaan (!!) koko päivänä. Tiara oli ihan mieletön, jaksoi keskittyä, jaksoi hymyillä ja kuvata sen kaksikymmentä kertaa että jäätelölusikallinen meni juuri oikein suuhun ja hymy ei hyytynyt vaikka joulupaketeista paljastui vain tyhjiä pahvilaatikoita, ne olivat sellaisia hassuja harjoituspaketteja ne, että jouluna sitten onnistuu kunnolla availu!

Kuvattiin aika monta erilaista tilannetta, vaihdeltiin vaatteita ja korjailtiin meikkiä. Meillä oli kuvauksissa mukana ihan mahtavat ”varamummo ja varapappa”, joiden kanssa tultiin hienosti toimeen. Lapset ottivat heidät heti omakseen ja luulen että saatiin aika hyviä kuvia! Molemmat tytöt uskalsivat käydä ”isovanhempien” sylissä ja olivat ihan rennosti koko päivän. Oli hauskaa päästä meikattavaksi ja laitettavaksi jo toista kertaa parin päivän sisään, ja tytötkin saivat aivan ihania vaatteita ylleen kuvausten ajaksi.

Nämä kaikki kuvat on vain mun kameralla kiireessä räpsittyjä behind the scenes-kuvia, ja mä tykkään  jo näistäkin. Voin vain kuvitella miten kivoja niistä oikeista kuvista tuli kun oli valaistukset ja kaikki oikein kohdallaan. Kuvat ilmestyvät Holiday Clubin asiakaslehdessä ennen joulua, ja mä en malta odottaa että näen valmiit kuvat!

Onneksi on enää muutama päivä marraskuun alkuun, ja mäkin pääsen laittamaan joulua kotiin. Meillä on Oton kanssa sopimus, että saan laittaa esille vaikka kaikki maailman jouluhöpötykset ja puhua lakkaamatta joulusta, mikäli maltan marraskuun alkuun asti. Jouluhullulle se malttaminen on vaikeaa, mutta tämä ihanan jouluinen päivä hyvässä seurassa, kauniin jouluisessa ympäristössä kieltämättä auttoi edes vähän!

Onneksi Tiaran ihanan kulunut muumitatuointi ei näy oikeissa kuvissa 😀 Kiitos ihan mielettömän paljon koko kuvaustiimille, meillä oli ihana päivä! Lapset höpöttivät vielä koko illankin kuvauksista, ja Tiara etenkin innostui puuhista niin että toivoi pääsevänsä vielä uudelleenkin malliksi. Saapa nähdä josko me vielä joskus innostutaan menemään johonkin kuvauksiin!

Mä halusin tulla kertomaan kuvauksista nyt heti, kun fiilikset oli pinnassa ja kuvatkin sai kätevästi heti. Ehkä mä huomenna jo pääsen kertomaan enemmän viikonlopun häppeningeistä! Ihan mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille, toivottavasti muillakin on alkanut viikko yhtä mukavalla maanantailla!

Odotellessani virallisia kuvia eilisestä Inspiration daysta ja Indiedays Blog awardseista mä ajattelin esitellä teille mun uudet hiukset! Kävin siis eilen tapahtumien välissä Kamidassa Kampissa, ihanan tutun kampaajani Veeran luona. Veera on siis sama mahtityyppi joka teki mun hääkampauksen ja -meikin, ja joka kesällä leikkasi mulle freesin polkan pidennysten tilalle. Tällä kertaa mä halusin jotain ihan uutta ja erilaista, jota olin miettinyt jo kesästä asti, että uskallanko vai enkö uskalla.

Me sävytettiin mun hiukset tyvestä tummemmaksi, sekä raidoitettiin ja nyt mä tykkään näistä tosi tosi paljon! Blondit on ihanat, ja ehkä tekevät paluun taas kesää kohti, mutta nyt talveksi on kiva laittaa jotain vähän tummempaa. Ensin mulla oli vähän totuttelua tummaan, ja ei ehkä ollut paras mahdollinen aika tehdä näin isoa muutosta paria tuntia ennen suurta ja jännittävää juhlatilaisuutta. Mutta muuta aikamahdollisuutta ei yksinkertaisesti löytynyt multa itseltäni tässä kiireessä, ja kyllä mä onneksi totuin sitten kuitenkin nopeasti vaikka ensin vähän jännittikin!

Tänään olen vaan ihastellut koko päivän hiuksia peilista, haha! Veera teki mulle myös kampauksen ja meikin juhliin. Hiuksista tuli muhkeammat kuin osasin edes toivoa tällä harvalla kuontalolla, ja meikki oli mun mielestä tosi kiva ja näyttävä tummilla huulilla. Mulla ei ole vielä tosiaan eiliseltä kunnon kuvia, kun keskityttiin enemmän hauskanpitoon kuin kameralla räpsyttelyyn, mutta käytiin me kuvausseinällä muutamaankin otteeseen, niitä kuvia odotellessa saatte siis kampauksen ja meikin osalta tyytyä vielä puhelinkuvaan jonka lainasin Veeran instagramista:

Me kehiteltiin Veeran kanssa teille kiva tarjous, sillä olen kuullut että moni teistä on tykästynyt Kamidaan mun edellisen postauksen jälkeen ja käynyt asiakkaana! Nyt saatte -10% kaikista kampauksista ja meikeistä 31.12.2014 asti, eli koko pikkujoulukauden ajan. Nyt on siis mahtava tilaisuus käydä kokeilemassa jotain näyttävämpääkin, ja hemmottelemassa itseä. Mulle ainakin tuli ihan filmitähtiolo kun istuin tuolissa meikattavana! Edun saa mainitsemalla mun blogin nimen.

Yhteistyössä Kamida Hair & Make-up room.

Mä en voi sanoin kuvailla mun fiiliksiä kun sain kuulla että sijoituin jaetulle 3. sijalle Vuoden Inspiroivin Perheblogi-kategoriassa! Kiitos ihan mielettömän paljon teille kaikille jotka äänestitte ja tsemppasitte<3 Mä koitan saada ajatuksia kasaan ja kirjoittaa huomenna lisää (mikäli saan kuvat siihen mennessä), mutta nyt on pakko alkaa pakkaamaan, sillä me suunnataan aamulla aikaisin koko perhe jouluisiin kuvauksiin Vantaalle. Ihanaa alkavaa viikkoa ja hyvää yötä kaikille<3

Miltäs uusi tukka näyttää? Tumma hot or not?