Perjantain Aussie-gaalaan halusin ehdottomasti täyspitkän mekon, mutta lauantaille valitsin jotain rennompaa. Päättelin (ilmeisesti aivan oikein) että lauantaina gaalan pukukoodi on vähän rennompi ja sallivampi, ja valitsin päälleni Zalandon räiskyvästi kuvioidun, hieman alle polvipituisen paljettimekon, jonka lainasin Polhemin pr-toimistolta. Mulla oli kaksi viikkoa ennen gaalaa ihan jäätävä asukriisi kun tuntui etten löydä mistään sellaista mekkoa tai asua ylipäätään, jonka haluaisin laittaa päälleni.

Kaikki kaupat oli kierretty, nettikaupat koluttu läpi ja aloin olla epätoivoinen. Onneksi Stokke Steps -tapahtumassa käydessäni löysin sitten tuon mekon ja ihanat Polhemin tytöt lainasivat sen minulle gaalan ajaksi. Mekko oli ehkä vähän liian iso mulle, mutta ihastuin siihen niin paljon etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin pukeutua siihen. Näyttävä mekko ei paljoa asusteita kaivannut, ja siihen sopivat kultakorkoiset Zaran narusandaletit multa löytyi onneksi omasta takaa. Gaalassa mulla oli kultaiset korvakorut mekon seurana.

Lauantain Indiedays blog awardsit pidettiin Fredan Tivolissa, ja tilaa juhlia oli yllinkyllin. Rankka viikko ja Oton sunnuntain duunivuoro vaativat veronsa siinä mielessä, että lähdettiin kotiin jo ennen kymmentä. Jotenkin vaan alkoi olla niin väsynyt fiilis, ja ei haluttu juhlia liian myöhään ettei väsy kestä koko tätä viikkoa. Se oli selkeästi oikea päätös ja oli ihana tulla kotiin syömään rauhassa iltapalaa ja katsomaan hetkeksi sarjoja tabletilta.

Kerettiin kuitenkin moikkailemaan kaikkia tuttuja ja onnittelemaan voittajia huikeista suorituksista! Meillä oli tosi mukava ilta, ja vaikka rennompi aikataulu onkin ihanaa niin pieni haikeus on siitä että tämän kevään gaalat on jo ohi. Onneksi uusia gaaloja tulee ja ystäviä näkee muutenkin, gaalat ovat vaan siitä mukavia että näkee niin paljon ihania ihmisiä kerralla.

Kollaasin kuvat Jim Bergström & Henri Ilanen /Olympus

Mamigogo -blogin ihana Minttu, Saksan matkaseuralaiseni, voitti ansaitusti ykköspalkinnon Vuoden blogiteko -kategoriasta A beautiful body -haasteellaan. Mä oon niin iloinen että sain tutustua Minttuun paremmin matkalla, siinä on nimittäin harvinaisen mahtava, aito ja kiva tyyppi!

Kumpi asu oli lemppari, perjantain pitkä punainen mekko vai lauantain lyhyt ja säihkyvä mekko?

Nyt mä lähden nautiskelemaan juuri uunista tullutta parsapiirakkaa, jonka ohjeen jaan jos se maistuu hyvälle! Illalla suunnataan Jemmin ja Tapion kanssa Apolloon katsomaan Sami Hedbergiä ja kumppaneita, olen tosi innoissani sillä tämä on eka kerta ikinä kun näen standuppia livenä. Ihanaa pääsiäistä kaikille♥♥

Zelda, ihana pikkuinen neitokaisemme otti tänään viisi askelta ilman tukea, ihan uskomatonta! Tämä pikkuinen rutturääpäle joka vasta syntyi?

Zelda on iloinen, tyytyväinen, hyväntuulinen hurmuri. Aika tyyni, eikä hermostu herkästi, tänäänkin mun kovasti jännittämässä rokotustilanteessa, Zelda itki kolmesta piikistä yhteensä ehkä alle minuutin, ja piikkien jälkeen joi tyytyväisenä mukaan ottamaani pillimaitoa. Tunsin itseni ramppikuumeineni vähintäänkin typeräksi, kun tyttäreni on tuollainen viilipytty. Viilipytyn mitat olivat muuten komeat 77 senttiä, ja 10,2kg eli pituutta oli tullut neljä senttiä lisää alle kahdessa kuukaudessa, meidän minihujoppi!

Zelda on syntymästään asti ollut paljon mukana erilaisissa tilanteissa ja hänestä on kuoriutunut oikea mini-socialite prinsessavilkutuksineen. Toistaiseksi neiti viihtyy vielä rattaissa ihmetellen, joten siitä on hyvä nauttia niin kauan kuin sitä kestää, pian voi ollakin jo kova kiire tutkimaan ympäröivää maailmaa paikallaanistumisen sijaan. Vierastuskausi oli lyhyt ja ytimekäs, nykyään Zelda taas lirkuttelee kaikille huoltomiehistä blogikollegoihin, vauvoista vaareihin.

Zelda rakastaa läheisyyttä, ja saattaa istuskella sylissä pitkiäkin aikoja. Hän antaa mielellään pusuja ja haleja ”aai” -huokausten siivittämänä, ja etenkin päristelee mielellään äidin, isin tai Tiaran masua. 90% ajasta neidillä on kuitenkin kiire leikkimään tai oppimaan uutta, kuten kävelemään tänään. Päättäväisyys on ehkä yksi Zeldan vahvimpia ominaisuuksia, hän sinnikkäästi harjoittelee kerta toisensa jälkeen ja oppii nopeasti asioita, joita harjoittelee. Luovuttaminen ei kuulu Zeldan tapoihin, se on tullut ainakin huomattua!

Puheenymmärrys on jo hyvällä mallilla, eilen videolla kuultujen äidin, kakan ja moin lisäksi Zelda hokee myös haloota, mummua ja tänään uutena sanana tuli kenkä. Hän tunnistaa sekä oman että kaikkien perheenjäsentensä nimet ja monia tavallisia päivittäisiä asioita, vaikka ei vielä osaakaan osoittaa sormella. Zelda nostaa aina lelun korkealle ilmaan, niin korkealle kuin vain ylettää, ja katsoo meitä kysyvästi ihmetellen, ”mikä tämä on?”. Vastauksen saatuaan hän yrittää usein matkia sitä.

Zelda ei oikeastaan koskaan ole ollut kova jokeltelemaan pitkiä pätkiä, vaan on aina enemmän toistellut vain yhtä äännettä tai sanaa. Nykyäänkin saattaa tulla satunnainen päppäppää mutta sitten taas palataan harjoittelemaan jotain tiettyä sanaa kuten äitiä. Jännä nähdä tuleeko Zeldasta sellainen perinteinen puhun-vähän-mutta-asiaa -tyyppinen suomalainen jurrikka, vai onko tämä vain neidin perfektionismia. Ehkä hän haluaa vain hioa sanat oikein ennenkuin alkaa höpöttämään oikein olan takaa.

Lukemisen suhteen Zelda on aikalailla Tiaran vastakohta, kirjoihin keskittyminen ei kiinnosta vielä juurikaan. Iltasatu me luetaan iltaisin, ja usein Zelda kuuntelee mielellään, samalla touhuten, kun luen Tiaralle kirjoja. Mutta jos otan Zeldan syliin muutenvain, ja yritän alkaa lukea, niin ei useinkaan päästä juuri ensimmäistä aukeamaa pidemmälle, kun jossain muualla on jotain niin paljon jännittävämpää. En tietenkään aio pakottaa toista lukemaan jos ei kiinnosta, mutta tietysti tarjoan lukemista aina tasaisin väliajoin.

Tanssiminen ja kiipeily sensijaan ovat Zeldan lempipuuhia. Zelda hytkyy aina kun kuulee musiikkia, tai sanan tanssi, ja odottaa aina kovasti aplodeja esityksilleen. Autot ovat Zeldan suosikkileluja, ja hän päristelee antaumuksella niillä leikkiessään. Kummisedän ostama potkuauto on myös ihan lemppari, ja sillä Zelda ajaelee mielellään. Barbiet ja legotkin ovat kivoja, mutta autot taitavat viedä kyllä voiton kaikesta muusta.

Autoilijamme on myös kova syömään ja maistaa innoissaan kaikkea tarjottua (tai löytämäänsä). Kahdeksalla hampaalla on jo ihan hyvä pureskella, etenkin kun yläkulmahampaat saivat taannoin seurakseen myös yläetuhampaat. Sormiruokailu on kovassa suosiossa, mutta Zelda syö kiltisti myös syötettäessä. Itse lusikoimista ei olla vielä harjoiteltu, mutta nekin harjoitukset voisi aloittaa pikkuhiljaa. Tipa taisi muistaakseni olla vuoden ja kolme kuukautta oppiessaan itse syömään kaikki ruuat.

Imetyksen lopetus sujui kivuttomasti, ja Zelda juo nyt rasvatonta maitoa mukista, tai muksun pillimaitoa itse pillillä. Mä oon tosi helpottunut että maito maistuu Zeldalle, Tipa kun tuttipullosta luopumisen jälkeen ei koskaan ole tykännyt juoda maitoa vaikka kuinka ollaan yritetty. Mutta saahan sitä kalsiumia onneksi muualtakin!

Zelda nukkuu yöt kokonaisina, kuten eilisellä videolla kerroinkin, ja se on aivan ihanaa! Neiti menee yleensä nukkumaan n. klo 20.30 ja heräilee seitsemän ja kahdeksan välillä ilopillerinä. Päiväunia nukutaan vaihtelevasti joko yhdet tai kahdet, heräämisestä riippuen joko n. klo 10-12 ja 15-16 tai 11.30-14.30. Molemmilla vaihtoehdoilla Zelda jaksaa tyytyväisenä ja pirteänä illan yöuniin asti.

Sellainen, näin lyhyesti tiivistettynä, on meidän mini tällä hetkellä. Ihana pieni touhumoottori joka tykkää myös köllötellä leppoisasti, läheisyyden kaipuinen pikku pallero joka haluaa myös tutkia ja vipeltää itse rauhassa, siskonsa mielestä toisinaan rasittava kiusankappale, toisinaan rakas halittava pikkusisko. Rakas kultainen yksivuotias♥

Viime aikoina on nyt tullut aika paljon vauva-asiaa, toivottavasti ei haittaa! Huomenna olisi vuorossa vähän vaatejuttuja taas, ja on mulla monta postausideaa takataskussa vielä loppukuulle. Paljon on erilaisia aiheita tulossa! Vaihtelu virkistää eikö vain? Hyvää yötä kaikille ja kiitos kaikista ihanista kommenteista joita olette laittaneet, vastailen niihin mahdollisimman pian♥

Mä halusin toteuttaa tämän Zeldan synttäripostauksen vähän eri tavalla kuin aiemmin. Koska tämä video ei ehkä mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut, huomaatte sen kyllä pian, niin kirjoitan varmasti vielä lähiaikoina postausta lisää Zeldan luonteesta, taidoista ja kiinnostuksenkohteista, kunhan ollaan saatu huomenna neuvolakuulumiset mukaan. Zelda viihtyi videolla viitisen minuuttia ennenkuin tuli muuta puuhaa, mutta Tipa tuli sitten mukaan höpöttelemään. Ajattelin että se ei varmaan haittaa että Tipakin vierailee videolla, kun Tipa-videoita on moni pyydellyt!

Oon mä vaan niin onnellinen meidän ihanista tytöistä, ettei mitään järkeä. Naurattaa muuten kun tuossa videon loppupuolella sanoin että alan laittamaan videota heti koneelle että saan postauksen ulos ihmisten aikaan, no enpä ole vielä saanut ja kello on jo pian huomisen puolella! Sai taas vähän säätää Youtuben kanssa, mulla tuntuu aina olevan videoiden lisäyksessä jotain ongelmia. Mutta onneksi ne yleensä sitten kuitenkin lopulta toimivat vaikka vähän saakin kiristellä hampaita.

Meillä on tosiaan huomenna heti aamulla neuvola, mitä en muistanut ollenkaan, ja ensimmäistä kertaa joudun olemaan yksin kun jompikumpi meidän tytöistä saa rokotuksia. Itkettää jo valmiiksi, vaikka tietysti tilanteessa olen rauhallinen ettei Zelda säikähdä. Mutta kyllä me tytöt selvitään!

Hyvää yötä kaikille, toivottavasti tykkäsitte videosta vaikka se olikin ihan höpsö!

Vierailtiin perjantaina tyttöjen kanssa Lapsimessuilla, ja ensimmäisenä kohteena oli Mehiläisen lastenlääkäripalveluiden ständille pystytetty nallesairaala. Usein lapset ovat varautuneita valkotakkisten lähellä, mutta nerokkaasti keksitty ja ihanasti toteutettu nallesairaala houkutteli rutkasti lapsia laittamaan laastareita Angry birdseille ja paijaamaan kuumeisia kissoja yhdessä lääkäreiden kanssa. Myös meidän Tiara siellä hoiteli innoissaan kaikenmaailman eläimiä ja jutteli lääkäreiden kanssa laastareista.

Mehiläisen lastenlääkäripalvelut ovat mulle tuttuja omasta lapsuudesta, meidän lasten kanssa taas niitä ei ole tullut vielä käytettyä, vaikka yksityisiä lääkäripalveluita pääosin käytämmekin. Harmillisesti asutaan aika kaukana lähimmästä Mehiläisestä, ja näinollen on usein tullut käytettyä sitä lähintä lääkäriasemaa. Innostuin kuitenkin kovasti Mehiläisen uudesta Lasten Mehiläinen -puhelinpalvelusta, jonne voi soittaa kun ei oikein tiedä mitä kipeän lapsen kanssa pitäisi tehdä.

Pienten kanssa spontaanisti lääkäriin lähteminen on aina iso operaatio, pitää pakata pillimehut ja välipalat mukaan jos vaikka venähtääkin, lapsia jännittää, ja vanhempia tietysti myös. Kukaan ei haluaisi käydä lääkärissä huvinvuoksi, tai turhaan, kuten ei myöskään jäädä kotiin silloin kun lääkärille olisi oikeasti tarvetta.  Lasten Mehiläinen on palvelu, joka on kehitetty niitä tilanteita varten, kun on epävarma lapsen voinnista tai siitä pitäisikö mennä lääkäriin vai odotella vielä. Neuvontapuhelin (nro. 010 414 0414) toimii vuoden jokaisena päivänä kello 7-20 ja auttaa vanhempia toimimaan oikein epäselvissä sairastapauksissa.

Mun mielestä on huojentavaa tietää, että vuoden jokaisena päivänä on puhelimen päässä ammattilainen, joka osaa auttaa ja neuvoa miten lapsen kanssa toimia. Itse olen usein ehkä hieman liian herkästi viemässä lasta lääkäriin, omalta äidiltä opittu toimintamalli, mutta tälläisen puhelinpalvelun olemassaolo saattaisi vähentää mun huolta ja turhia lääkärikäyntejä. Jos siis koet samaistuvani muhun ylihuolehtivaisena mammana, tai päinvastoin et millään jaksaisi lähteä lääkäriin jos ei ole ihan pakko, niin kannattaa ihmeessä kokeilla tätä ja kysäistä asiantuntevaa neuvoa. Jos tarvetta lääkärikäynnille tulee, onnistuu ajanvaraus kätevästi saman puhelun aikana.

Sain arvottavaksi teille viisi kappaletta Reddien ensiapubokseja. Hauska boksi sisältää mm. laastareita ja haavapyyhkeitä. Jos haluat osallistua arvontaan, jätä kommentti tähän postaukseen, sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään sekä keksi itsellesi nimimerkki. Arvonta on käynnissä 18.4. klo 18.00 asti.

Yhteistyössä Lasten Mehiläinen.

Instagramin ja blogin fb-sivujen seuraajat ainakin tietävät, ehkäpä joku muukin, että perjantaina sain kokea uskomattoman hämmentävän hetken. Kauan odotetussa Aussie blog awards -gaalassa, en kuullut nimeäni toistettavan mikrofoniin tai kaivellut valmiiksi kirjoitettua kiitospuhetta taskustani, en suinkaan. Seisoin väkijoukossa valmiina taputtamaan seuraavalle voittajalle, Reader’s choice -kategorian kakkoselle, kun yhtäkkiä joka puolelta mun ympäriltä alkoi kuulua ”Iina, se oot sä!” ”Ne sano sun blogin nimen!!” ”No mene nyt sinne lavalle!!”.

En muista oikeastaan mitään tuosta tilanteesta, muutakuin että yritin olla kaatumatta ja kävelin ihmeissäni lavalle vastaanottamaan kukkia. Maria Veitola kysyi multa jotain, muistan vastanneeni jotain käsittämätöntä mongerrusta, mutta onneksi kukaan ei varmaan kuullut mitä sanoin kun meteli oli niin kova. Hämmentyneenä, kukka kädessäni kävelin sitten Puutalobabyn Kristan viereen odottamaan kategorian voittajan palkitsemista. Odotetusti ja todellakin oikeutetusti ihana Annika O. voitti palkinnon, ja sen jälkeen mä kävelin entistä enemmän hämmentyneenä takaisin ystävieni ja Oton luokse.

Mä en osannut odottaa minkäänlaista menestystä Aussie-gaalassa, pelkkä ehdolle pääsy oli jo niin huikea juttu että pompin suunnilleen tasajalkaa. Kilpailijat olivat superkovia nimiä, sellaisia joita itse katson todella ylöspäin, ja joiden kanssa ehdolle pääsy oli yksi vajaan kolmen vuoden blogiurani hienoimpia saavutuksia. Olin ehkä kakkonen, mutta voitolta se tuntuu, ja ennenkaikkea tämä tuntuu myös voitolta äitiblogi-genrelle, sillä lukijoiden suosikkien topkolmosesta kaksi oli äitiblogeja, ihan huikeaa!

Ylläolevat kuvat lainattu Trendiltä, Phocahispidalta & Heidiltä.

Mä haluan kiittää teitä kaikkia vielä kerran siitä että aiheutitte mulle melkein sydänkohtauksen, jännäpissat ja infernaalisen punastuksen, sekä rutkasti hyvää mieltä ja itseluottamusta viime perjantaina. Kiitos♥

Aussie Blog Awardsit järjestettiin Kalasatamassa Kellohallissa. Paikka oli tupaten täynnä väkeä, puheensorinaa ja iloista mieltä. Me ei juhlittu kovin myöhään, sillä halusin olla iskussa vielä lauantainkin tapahtumissa, mutta hauskaa meillä oli ja ennenkaikkea oli kiva tavata kaikkia ystäviä niin läheltä kuin kauempaakin. Moni mahtava blogin lukija tuli myös moikkaamaan ja onnittelemaan, ja musta oli ihana tavata teitä!

Kuvattiin Oton kanssa perjantain asua vielä tänään, sillä perjantaina satoi kaatamalla vettä juuri silloin kun oltiin matkalla juhlapaikalle, ja mä tietenkin unohdin siis myös kameran kotiin. Mun perjantain mekon jujuna oli selkäpuoli, ja se ei hirveästi noissa ylläolevissa kuvissa tule esille, joten siksi halusin kuvata asun vielä uudelleen.

Mekko Warehouse / Laukku Michael Kors / Kaulakoru Glitter (saatu) Kengät Zara Mun kynsistä on tullut jonkinverran kyselyitä, eli mun kynnet tekee nykyään ystäväni Jemmi joka on superlahjakas ja luova ja ihana ja paras tekemään kynsiä ever. Me ei ehditty viime viikolla huoltaa kaikkia kynsiä, kun olin niin kamalan kiireinen kokoajan ettei löytynyt muutaman tunnin rakosta mistään, mutta saatiin sentään vähän mekon värejä kun huollettiin etusormet ja keskisormet, ja ne onneksi sopivat myös muiden kynsien väreihin. Mä en tykkää muutenkaan siitä jos on kaikki sormet samalla värillä, eli tämä järjestely sopi mulle oikein hyvin!

Mitäs tykkäsitte asusta? Oliko ihan tylsä vai kiva? Mua jäi harmittamaan se myöskin Warehousin mallistoa oleva pinkki haalari, jota moni ihasteli gaala-asupostauksessa, kun siitä ei ollut enää kokoja jäljellä. Löysin sitten kuitenkin pitkällisen etsinnän jälkeen tämän mekon ja ihastuin selän näyttävyyteen, mutta yksinkertaisena pidettyyn malliin.

Jaa-a, tuntuu että tällä hetkellä postaukset ovat aikamoista sillisalaattia vaikka aiheessa kuinka yrittäisi pysytellä, on niin paljon höpöteltävää! Facebookissa on muuten söpö kuva meidän neiti yksiveestä, kirjoittelen huomenna sitten Zeldan 1v-kuulumisia lisää, nyt on aika katsoa Game of Thrones Oton kanssa vihdoinkin, ja sitten nukkumaan. Hyvää yötä ihanat!♥