Tämän päivän luukun piti olla yksinkertainen, ja aivan erilainen kuin millaiseksi se lopulta tuli. Mä vaan koen nyt tämän asian tärkeämmäksi, kuin aiemman luukun aiheen, enkä voinut jättää kirjoittamatta. Aiheena on tällä kertaa joulumieli, joka monelta tuntuu olevan kateissa edelleen vaikka joulu lähestyy kovaa vauhtia. Mun mielestä on surullista, että vuoden kauneimpaan aikaan jolloin kaikki on mahdollista, niin moni on vihaisella tai surullisella tuulella ja haluaa purkaa omia negatiivisia tunteitaan muihin.
Mun blogi – kuten jo miljoonaan kertaa on todettu sekä minun että lukijoideni toimesta – on hyvänmielen blogi, jonka tarkoitus on siis tuottaa hyvää mieltä näin rautalangasta vääntäen ja olla paikka arjen positiivisuuden ja kauniiden asioiden jakamiseen. Mun blogi ei ole a) paikka jossa asetan omat lapseni arvosteltavaksi b) jonne ihmisillä on oikeus tulla haukkumaan koska itsellä on ollut huono päivä c) paikka jossa kerron jokaikisen yksityiskohdan meidän elämästä tai asioista.
Mä oon oikeastaan edelleenkin sangen pöyristynyt ihmisten lyhytnäköisyydestä ja mustavalkosuudesta, sekä tarpeesta tulla arvostelemaan mun lapsiani ja mun äitiyttä siinä sivussa, puhumattakaan katkerasta huomautuksesta koskien tekemiäni blogiyhteistöitä. En tiedä miten voisin vastata kehkeytyneeseen soppaan kommentteineen muuten kuin tällä tekstillä. Kuten sanottua, mä haluaisin pitää blogissani nollatoleranssin ikävien kommenttien suhteen, sillä niillä on tapana eskaloitua aina kunnon suureksi draamaksi jos yksikin sattuu pääsemään läpi. Siksi en näekään tällä kertaa muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa täyden kommenttien valvonnan käyttöön ja käydä jokaikisen kommentin itse läpi ennenkuin sen julkaisen.
Joulumieli, se aihe josta halusin puhua, tarkoittaa mulle sitä että ajattelen vielä tavallistakin positiivisemmin asioista. Haluan tehdä hyvää, ja yritän tuottaa mahdollisimman paljon iloa läheisilleni kaikin mahdollisin keinoin. Se tarkoittaa mulle sitä että vaikka nukuin edellisen yön huonoimmin vuosikausiin Zeldan nuhan aiheuttaman itkuisen jatkuvan heräilyn takia, mä jaksoin tänään leipoa torttuja Tiaran kanssa koska mä halusin nähdä sen mielettömän hymyn hänen kasvoillaan kun hän itse on saanut leipoa ja syödä omatekemäänsä torttua.
Se tarkoittaa myös sitä, että yritän keksiä jotain mukavaa sanottavaa ystävilleni, ja muistaa myös sanoa ne ääneen, sillä niin usein ne kehut jäävät sanomatta vaikka päässään ajattelisi että ”vau, ompa makeat hiukset!”. Joulu on hyvien tekojen aikaa ja haluan tehdä niitä mahdollisimman paljon. Miten voisin opettaa lapsilleni että toisille täytyy tehdä niinkuin toivoisi itselle tehtävän, jos en itse tekisi kaikkeani ollakseni kiltti ja ystävällinen? Joulumieli tarkoittaa mulle myös sitä, että rauhoitan blogini kaikelta negatiiviselta loppujoulukuuksi, koska haluan lähteä kohti uutta vuotta hyvällä fiiliksellä ja iloisena siitä että blogin atmosfääri on keveä ja iloinen, niinkuin oletan suurimman osan lukijoistani sen toivovan olla.
Hyviä tekoja, ja hyvää mieltä on tärkeää vaalia muulloinkin kuin jouluna, mutta koska tämä on joulukalenteri, mä haluan eritoten muistuttaa tästä asiasta juuri nyt. Mun mielestä on tekopyhää muistuttaa hyvästä käytöksestä lapsia, ellei sitoudu siihen myös itse. Kyllä ne tontut kurkkivat meitä aikuisiakin, ja vaikka joulupukkiin en ehkä uskokaan enää (tai niin yritän uskotella muille), niin kyllä se vain niin on että tekemällä hyvää toisille saavuttaa elämässä enemmän, mikä on verrattavissa siihen saako lahjoja vai risuja.
Nyt toivotan siis hyvää joulumieltä ihan jokaiselle joka tätä lukee ja toivon että jokainen saa viettää mukavan, ilon täyteisen joulun ajan♥
