Me oltiin eilen tyttöjen kanssa käymässä Polhemin PR-toimistolla joulu- ja juhla 2013 -pressitilaisuudessa. Tarjolla oli niin ihania vaatteita ja sisustusta kuin mahtavaa seuraa ja herkkuruokiakin. Etukäteen jännitin kuinka tilaisuus sujuu kun tarkoituksenani oli onnistua kuvaamaan, seurustelemaan ja maistelemaan coctailpaloja vauva repussa ja taapero mukana. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin, tytöt käyttäytyivät ekstrasupernätisti ja äitikin kerkesi maistelemaan savuporo-karhunvatukkatoastia ja suklaaputouksen antimia. Oli mukava tavata kidekollegaani Annaa ja muita mahtavia blogiäitejä kuten Anniinaa ja Lähiömutsia.

Anniina nappaili kamerallani kuvia ja kierreltiin yhdessä tutkimassa ihanuuksia. Löysin muunmuassa täydelliset todella korkeavartiset saappaat ja aivan huippusuloisia joulukoristeita. Ihastuin myös Lindexin mustavalkosiksak-raitaisiin vauvojen uutuuksiin ja löysinpä mahtavan juhlamekonkin. Eikö olekin muuten huikeaa että Jouluun on enää reilut kolme kuukautta? Vastahan me vietettiin viime joulua ja muistan kun Oton kanssa häärittiin keittiössä kokkaamassa elämämme ensimmäistä kertaa itse koko joulumenua. Ihania muistoja! Tänä vuonna tehdään vielä parempia, kun saan liittää sen haikailemani graavilohen osaksi herkkutarjontaa. Mutta eipäs mennä vielä joulujuttuihin, vaan nautitaan nyt syksystä joka sekään ei vielä taida olla kunnolla alkanut.

Tilaisuus toi ihanan pienen pakohetken tähän arjen puurtamiseen, tänään ollaankin sitten taas oltu arkisia oikein  olan takaa. Tänään on ollut juuri sellainen päivä kun tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi vaikka ideoita olisi pää täynnä, joten ollaan sitten oleskeltu vain kotosalla tyttöjen kanssa ja piipahdettu tunnin lenkki ulkona. Kalenteri tuntuu olevan tupaten täynnä koko syyskuun ja aivot suhaavat asiasta toiseen jatkuvasti eikä keskittyminen oikein ole huipussaan. Samalla kun teen yhtä asiaa ovat ajatukset jo jossain muualla. Sitä se teettää kun on monta rautaa tulessa yhtäaikaa, eli ei auta valittaa. Täytyy vain kääriä hihat ja tarttua hommiiin, vaikka niitä tuntuukin aina välillä olevan loputon läjä joka kasvaa aina toisesta päästä kun toista saa vähän tyhjennettyä.

Onneksi on nämä ihanat neidit, joista päivä päivältä on enemmän iloa toisilleen! Eilen sain napattua muutaman kuvan täynnä niin aitoa sisarusrakkautta että olen melkeinpä tyttärilleni kateellinen, itselläni kun ei siskoja tai veljiä ole. Mutta se että saan seurata omien tyttöjeni kasvua ihaniksi siskoksiksi on ihan upeaa sekin ja tekee mut todella onnelliseksi.

Huomenna mulla on ohjelmassa roppakaupalla leipomista, lauantaina on nimittäin meidän isomman neidin  k a k s i -vuotispippalot joita vietetään muutama päivä etuajassa. Kaksi vuotta, en voi käsittää! Ja Zeldakin täyttää lauantaina viisi kuukautta. Samaan syssyyn juhlitaan vielä munkin vanhenemista, mäkin täytän ensi viikolla 22. Mulla on kaikki aivan alkutekijöissään kun vasta hetki sitten havahduin siihen että juhlat ovat ylihuomenna, huomisesta voi siis tulla aikamoisen kiireinen päivä leipomisineen ja siivouksineen. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi! Mä koitan vielä postailla ennen juhlia, ja tiedän että mulla on pari luvattua postaustakin rästissä mutta nyt täytyy olla vähän armollinen itselleni ja koettaa vain selviytyä edes niistä juhlista.

Mukavaa huomista päivää kaikille, olette parhaita! <3

Lumoavan Paratiisi-korujen arvonta päättyi tänään klo 18.00 ja olen nyt arponut voittajan. Osallistujia tuli ihan uskomattoman suuri määrä, eikä ihmekään kun palkinto oli noin mahtava. Mulla kesti muutama hetkonen että sain arvat järjestykseen ja vielä ne toiset ja kolmannetkin arvat laskeskeltua mukaan mutta nyt on kuitenkin valmista! Huikean ihanat korut on voittanut tällainen kommentti:

Hurjan paljon onnea sinulle Lilium! Mä otan suhun yhteyttä sähköpostitse huomisen aikana niin saadaan korut sulle mahdollisimman pian. Kiitos vielä hirmuisesti kaikille jotka osallistuitte arvontaan ja hyvää yötä ♥

Päivän asu / Takki TOPSHOP / Farkut DrDenim / Kengät Dinsko / Paita H&M / Kaulakoru H&M / Laukku River Island

Ihanaa kun syksyisemmät ilmat ovat viimein saapuneet, vaikka kyllä tämä pitkä kesä on ollut aivan ihana! Katselin juuri kuvia viime vuoden syyskuulta ja silloin oli jo paljon kylmemmät ilmat, käytin jopa mun kevyttopattua parkatakkia jo samoihin aikoihin vuosi sitten. Se tosin saattoi osin selittyä hormonaalisilla syilläkin, 5.9. tuli nimittäin tasan vuosi siitä kun plussasin Zeldasta. Apua! Miten voikin aika kulua niin nopeasti? Muistan kuin eilisen kun kävelin kauppaan Tiaran kanssa Oton ollessa töissä ja nappasin halvimman mahdollisen testiliuskapaketin Cittarin valikoimista kun en uskonut että oikeasti edes olisin raskaana. Kädet täristen tein testin kotona ja häkellyin kun samantien ilmestyi kaksi tulipunaista viivaa vaikka tein testin kalenterin mukaan ensimmäisenä mahdollisena testauspäivänä.

Vuosi sitten Zelda oli vain punainen viiva liuskassa, epämääräinen tunne mahassa ja ihana ajatus mielessä ja tuossa se nyt köllöttelee lattialla ja ölisee kirahvilleen. Meinaa itku tulla, kun muistelen sitä puhelua minkä soitin Otolle varttia ennen kun sillä olisi loppunut työpäivä 5.9.2012 kun en vain malttanutkaan odottaa yhtään minuuttia testin tekemisen jälkeen. Kerroin Otolle tehneeni testin jonka jälkeen me naurettiin yhdessä niin että poskiin sattui ja purskahdettiin ilosta itkuun. Huolissani mietin jo silloin että tuleekohan Tiaralle paha mieli kun meille tulee toinen vauva, onneksi hormonihirmuinen huoleni oli aiheeton ja Tiara on siskostaan ilmeisen onnellinen. Ihania tyttöjä molemmat! TÄMÄ postaus on muuten kirjoitettu vuosi sitten juuri kun olin saanut tietää meidän uudesta tulokkaasta, muistan vieläkin kun kihertelin iloisena yksin että eipä kukaan tiedäkään vielä mitä meille on tapahtumassa ja kirjoittelin ihan muina miehinä normikuulumisia.

Viikonloppuna käytiin näiden ihanien tyttösten kanssa siellä Häägalleria -tapahtumassa josta kirjoittelin eilen enemmän hääblogin puolella ja lisäksi ulkoiltiin sunnuntaina yhdessä koko perhe nauttien aivan mielettömästä säästä. Tipasta en näytäkään vielä ulkoilukuvia kun niihin liittyen aion kirjoitella aivan oman postauksensa, mutta tässä pari kuvaa viikonlopulta kuitenkin:

Nyt kuitenkin takaisin tähän päivään! Me saatiin viikko sitten Itellalta testattavaksi pari paketillista uuden uutukaisia Angry Birds -kortteja ja postimerkkejä jotka eilen tulivat myyntiin posteihin kautta maan. Toinen korttisarja sisältää vintagetyylisiä lintuja ja toinen kirkasvärisiä alkuperäisiä lintuja ja possuja. Mä tykkäsin niistä vintagetyylisistä ehkä enemmän, Tiaraan taas vetosivat kirkkaat sävyt! Angry Birdsit eli ”aalinpöötsit” ovat jotenkin kummasti Tiaran lemppareita siitä huolimatta että hän ei ole koskaan kuullutkaan niistä peleistä tai piirretyistä, tosin Tipan lemppari on ehdottomasti se vaaleanpunainen ja söpö Stella -lintu joka ei alkuperäiseen joukkoon taida kuuluakaan. Hyvin on onnistuttu lintujen markkinoinnissa, haha!

Me päätettiin ilahduttaa läheistä (jota en nyt paljasta ettei ylläri mene pilalle) vaaleanpunaisella kortilla joka käytiin tänään viemässä postiin. Tiara oli aivan innoissaan kun sai lähettää postikortin! Tulipa mieleeni että koska sitä on oikeasti viimeksi tullut lähetettyä ihan rehellinen vanhanaikainen postikortti tekstarin tai fb-viestin sijaan jos ei joulukortteja ja ristiäiskutsuja lasketa? Eipä tule mieleen! Mutta veikkaan että kortin saaja ilahtuu tästä nykypäivänä harmittavan epätavalliseksi käyneestä eleestä, tai ainakin toivon että ilahtuu!

Nyt mä alan tyttöjen kanssa iltapuuhiin, neideillä ohjelmassa ainakin kylpyä, iltapalaa ja iltasatu. Toivottavasti tykkäsitte vaikka olikin vaihteeksi aikamoinen sillisalaattipostaus pitkän tauon jälkeen! Tällä viikolla luvassa vielä ainakin Instaweek, Bloggaaminen behind the scenes -toivepostaus ja ihania ulkoilukuvia Tiarasta. Koska mua kiinnostaa kovasti se että mikä teitä lukijoita kiinnostaa, niin mä ajattelin kysyä näin syksyn, uusien lukijoiden ja uudistumisfiiliksen kunniaksi että Mistä te lukijat tykkäätte mun blogissa? Millaisia postauksia on kiva lukea? Mikä on se juttu joka saa teidät palaamaan tänne uudelleen? Onko jotain mikä ei niin paljoa innosta? Oletteko jääneet kaipaamaan pois jotain mitä blogissani on ennen ollut?

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille♥

Me käytiin lasten ja ystäväni Inan kanssa piipahtamassa lauantaina Häägalleria -tapahtumassa Bestwestern Hotel Katajanokalla jonne sain kutsun. Hotelli Katajanokkahan on siis tämä entinen Katajanokan vankila, ja miljöö oli aivan mieletön. Eipä uskoisi että vankilasta saa niin makean hotellin. Häägalleria oli ikäänkuin pieni häämessu-tapahtuma, vaikkakin näytteilleasettajia oli aika niukasti. Ihan mukava juttu minun kannalta että tapahtuma oli pieni, lasten kanssa ei olisi ollutkaan mahdollista nyt käydä kunnolla isoilla häämessuilla, mutta tuolla tunnelma oli mukavan leppoisa ja monella muullakin oli mukulat mukana.

Näytteilleasettajia joiden ständeihin me käyttiin tutustumassa olivat mm. Stilissima -hääpukuliike, Frakkipalvelu Nam, Makutaivas ja Marian konditoria. Stilissiman ständiltä nappasin mukaani monen monta esitettä ja Frakkipalvelu Nam jäi mieleen myös. Heiltä voisi löytyä oikeanlainen asustus Otolle ja bestmaneille meidän tärkeään päivään. Ainakin pari heidän pukuihinsa sonnustautunutta herrasmiestä hengaili tyylikkäänä paikanpäällä ja teki meihin vaikutuksen. Makutaivaan ständillä maisteltiin mielettömän ihania herkkuja, jotka todella veivät kielen mennessään. Ehkäpä meidänkin Karkkibuffetissamme olisi tilaa muutamalle käsintehdylle tryffelille, ainakin aprikoositäytteiset valkosuklaat sopisivat väritykseltään meidän teemaamme ja nekin olivat kyllä todella herkullisia, vaikka nuo yläpuolella olevat vadelmaiset namit olivatkin mun ehdottomia suosikkeja.

Meidän pienet messuvieraat saivat ilmapallot ja viihtyivät hyvin Sandei-nimisen bändin musiikin tahdissa koko tapahtuman ajan. Zeldaa vähän pelotti hänen oma ilmapallonsa, mutta muuten kaikki sujui oikein kivasti ja mäkin kerkesin kuvaamaan vähän ja tutustumaan näytteilleasettajiin.

Tapahtumassa oli näytteilleasettajien ja häämenumaistajaisten lisäksi ohjelmassa myös kaksi upeaa Stilissiman muotinäytöstä kauniine malleineen ja mielettömän upeine hääpukuineen. Näytöksissä olivat esillä Stilissiman vuoden 2014 hääpuku-uutuudet. Mullahan ei siis vielä ole hääpukua, ja nyt meni taas pää vähän lisää sekaisin että mitähän mä haluan ja mistä pukuni hankin kun Stilissiman esittelemät puvut olivat kaikki niin kauniita. Mallien kampaukset olivat Hiusgallerian käsialaa ja meikit oli tehnyt meikkitaitelija Janika Lindevall.Vankilamiljöö oli ihan mahtava ja antoi kivaa kontrastia herkän kauniille  hääpuvuille. Mä kuvasin pukuja teillekin ja pääsin mukavan lähelle kuvaamaan!

Pukuja oli paljon enemmänkin esillä, mutta valitettavasti en saanut aivan kaikkia kuvattua kun mulla oli nuo pari piskuista kukkaistyttöä mukana ja he vaativat ajoittain oman osansa mun huomiosta, mutta oli tässä tosi monta upeaa luomusta jo kuitenkin! Mikä on teidän suosikkinne? Mä tykkään erityisesti tuosta kauniista olkaimettomasta pitsipuvusta jossa on strassivyötärönauha ja mun toinen suosikkini oli tuo yksiolkaiminen puku jonka yläosassa oli myös pitsiä. Lyhyille tai tyllihelmaisille puvuille en niin syttynyt, vaikka kaikki olivatkin ihan mielettömän nättejä mallien päällä. Kapealinjaiset pitsipuvut vaan kolahtavat enemmän mulle!

Mä nyt päätin inspiroitua tästä ja ottaa itseäni viimein hääpukuasiassa niskasta kiinni, seuraavana on siis vuorossa sovitusajan varaaminen. Taidankin suunnata sinne Stilissimaan! Häihin on muuten enää alle viisi kuukautta, miten ihmeessä tämä aika on kulunut näin nopeasti?

PS: Käykääpä osallistumassa arvontaan ellette vielä ole käyneet, Lumoavan koruja voit voittaa kommentoimalla TÄHÄN postaukseen!

Postaus toteutettu yhteistyössä MiniMintin kanssa. Mä kirjoittelin tuossa ennen meidän laivareissua Mini Rodinin Drop 2:n suosikeista ja nostin kollaaseissa esille omat haalarisuosikkini. Me saatiin MiniMintistä Zeldalle ihana mustavalkoinen pandahaalari ja Tiaralle tilasin sitten sen beigen karvahuppuisen pandakuosihaalarin kaveriksi. Moni teistä ihastelikin jo muutama päivä sitten Instagramissa meidän haalareita ja nyt päätin ottaa ne tarkempaan syyniin!

Mulla oli pulmana valita kokoa, koska tällä hetkellä Tipa on juuri tosi pahasti kokojen välissä! 80/86 on Tiaralle nafti, jopa melkein pieni – mutta 92/98 on taas vielä tosi reilu. Kuitenkin päädyin ottamaan tuon isomman koon koska Tiaralle menee vielä viime talvenkin haalari sen aikaa että varmasti tuo isompi on sopiva. Ja isompi haalari menee Tiaralle varmasti vielä ensi talvenakin! Zeldalle otin pandahaalarista koon 80/86 ja luulen tehneeni oikean kokovalinnan! Neidin saman merkin välikausihaalari koossa 68/74 on juuri nyt sopiva, eli samankokoinen talvihaalari olisi luultavasti jäänyt pian pieneksi.

Onhan tuo vielä tosi reilun näköinen, mutta veikkaan että kun talvihaalarille oikeasti alkaa olla käyttöä niin meidän isopieni neiti on jo sen kokoinen että haalari on enemmän kuin passeli! Talvihaalareiden kanssa on ainakin mulla aina todella isoja ongelmia kokojen valinnassa, mutta oon mennyt sillä logiikalla että mieluummin aivan liian iso kuin niin nafti ettei mene koko talvea. Onneksi näissä Mini Rodinin haalareissa on kiristettävä vyötärönauha, eli se auttaa reilusti säätämään kokoa.

Mini Rodinin explore -talvivaatteet on valmistettu ihan huippumateriaaleista ja ainakin mun korvaani kaikki mitä näistä haalareista luvataan tekevät niistä kyllä täysin sen hintansa arvoisia. Tutustuin todella huolella haalarin mukana tulleeseen pikkulehtiseen niiden teknisistä ominaisuuksista ja olen kyllä aivan myyty. Sen lisäksi että ominaisuudet kuulostavat hyvältä, ne oli selitetty kattavasti mutta kuitenkin niin että tälläinen teknisten vaatteiden untuvikkokin ymmärtää mistä jutellaan.

Tai onhan mulla jo kahden talven kokemus, mutta vasta nyt Tiara alkaa olla siinä iässä että niillä ominaisuuksilla oikeasti on todellista merkitystä kun ulkona ollaan säällä kuin säällä vähintään se muutama tunti päivittäin ja hän puuhailee muutakin kuin makoilee vaunuissa tai opettelee kävelemään lihapullaksi topattuna. Lumiukkojen tekemisessä talvivaatteissa tarpeellinen tekninen ominaisuus eli vesipilari on Mini Rodinin haalareissa 8000mm ja hengittävyyskin aivan huippuluokkaa. Teipatut saumat auttavat pitämään kosteuden poissa ja hengittävyys takaa sen että kosteus myös haihtuu eikä jää vaatteeseen ikävän kylmältä tuntuen.

Mulla ei ole itselläni aiempaa kokemusta juuri Mini Rodinin talvivaatteista, mutta kaikki mitä olen ystäviltäni niistä kuullut puhuu kyllä todella sen puolesta että en tehnyt laisinkaan huonoa valintaa päätyessäni näihin. Ja talven aikanahan se sitten selviää! Mä tulen varmasti esittelemään haalareita lisää vielä kunhan talvi saapuu tänne ja tulevat ne varmasti näkymään kaikissa meidän ulkoilukuvissakin. Voin sitten kirjoitella käyttökokemuksia!

Kuten tavallista, Mini Rodinin vaatteet ovat menneet kuin kuumille kiville ja monista vaatteista myös koot ovat loppuneet jo useammastakin nettikaupasta. Minimintissä kuitenkin on vaatteita vielä hyvin jäljellä koska siellä on yksi Suomen suurimpia Mini Rodini -valikoimia, eli jos siis rakastuit palavasti pandoihin niin kannattaa suunnata sinne tutkimaan. Minimintissä myös tykätään kovasti meistä Mini Rodiniin hurahtaneista, Rodini-tilaajille nimittäin postikulut ovat ilmaiset!

Joko te olette valinneet lastenne talvivaatteita? Millaisia kokemuksia teillä on Mini Rodinin talvihaalareista?