Eilen julistin tynkäpostaukset pannaan blogissani, tänään teen sellaisen itse. Synttäripäivä on vaan liian synttäripäivä että jaksaisin keskittyä kirjoittamaan, tänään mä vetelen masun täyteen jäätelöä ja muita herkkuja ja katson Oton kanssa leffoja koko illan! By the way, 22 tuntuu tosi kivalta. Ihanaa keskiviikkoa kaikille ja hyvää synttäripäivää mulle♥

PS: Pieni muutos tapahtunut kahdessa vuodessa. Mun mielestä ehdottomasti parempaan suuntaan kun nyt on tukalan jättimasun sijaan kaksi ihanaa rakasta äidin vauvaa!

Mielenkiintoinen postaustoive yhdistettynä siihen ikuiseen kiireeseen on yhtäkuin järkyttävä ideatulva ja kirjoittamisen palo. Älkää siis säikähtäkö tekstioksennusta, mulla on vain paljon asiaa kun viimeinkin sain istuttua alas kirjoittamaan tätä tekstiä.

Bloggaaminen on mun kaikkien aikojeni rakkain harrastus, harrastus joka muuttui duuniksi vajaa vuosi sitten kun But I’m a human not a sandwich sai uuden kodin Kideistä. Tuntuu hassulta edes muistella bloggaamista vuosi sitten, silloin se oli niin harrastusmaista että ei sitä melkein voi edes verrata nykyiseen. Itsenäisenä bloggaajana en ollut vastuussa muille kuin itselleni juttujeni tasosta, mulla ei ollut paineita kirjoittaa mahdollisimman usein ja sähköposti ei ollut paikka jonne kurkistelin useamman kerran päivässä. Vaikka joskus ikävöinkin tuota huolettomuutta hetkellisesti, olen kuitenkin aivan mielettömän onnellinen nykyisestä tilanteesta.

Vaikka nykyisin bloggaaminen on enemmän työ kuin harrastus ja siihen työhön liittyy myös vastuuta, on se paras työ maailmassa. Kirjoittaminen on edelleen yhtä rakasta mulle kuin ennenkin, nykyään vain teen paljon töitä tuottaakseni mahdollisimman laadukasta tekstiä enkä halua pitää liian pitkiä taukoja. Blogatessa nälkä kasvaa ja halu kehittyä ja päästä ylemmäs ja ylemmäs tavoitteissa on huikeaa. Yksi blogi on muuttunut kahdeksi, postauksia ilmestyy useammin kuin koskaan aikaisemmin ja blogien aihepiiri on monipuolistunut nuoren äidin raskausblogista koskemaan laajempia kokonaisuuksia häistä lastenvaatteisiin ja ruokaan.

Nykyään pyrin postaamaan suunnilleen kerran päivässä vähintään jompaankumpaan blogiin. On päiviä jolloin en vain millään ehdi kirjoittamaan, mutta pyrkimys on kuitenkin kerran päivässä. Mun blogi on ollut mun lukijoideni keskuudessa tykätty siksi, että kirjoitan pitkiä ja monipuolisia postauksia, eivätkä muutaman lauseen ja parin kuvan mittaiset tynkäpostaukset kuulu blogini postausrepertuaariin. Olen ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän verran kirjoittanut näitä lyhyempiä postauksia, mutta yleensä kirjoitan vähintään neljästä viiteen kappaleen mittaisia tekstejä – eli käytän myös tekstipuoleen aikaa. Aiheita ei ole vaikeaa keksiä, enemmänkin on vaikeaa löytää aikaa kaikkien ideoiden toteuttamiseen. Yleensä mulla kestää yhden postauksen kirjoittamisessa valokuvien nappailut, valitsemiset ja muokkailut mukaanlukien noin puolestatoista kahteen tuntia päivässä. Mielipidepostaukset ja pidemmät jutut ovat sitten asia erikseen!

Oma lukunsa ovat tietysti myös postausten kuvat, joita aiheesta riippuen tulee räpsittyä pitkin päivää tai tiiviinä rupeamana, melkein kuin kuvausten muodossa. Silloin kun kirjoitan kuulumisia, on kuvien ottaminen rennompaa – kamera kulkee mukana ja aina välillä otan sillä kuvan jos toisenkin. Ottokin joutuu välillä linssin taakse kun asukuvia on otettava, joskus mielellään ja joskus vähän vähemmän mielellään. Otolla on polvet sökönä, mutta kuten kaikki asukuvia postaavat bloggaajat tietävät niin asukuvat otetaan alhaaltapäin ja silloin joutuu vähän kyykkimään. Tässä vuosien aikana Ottokin on onneksi tottunut asukuvailuun ja aika mukisematta se niitä räpsii vaikka varmasti Ottoakin joskus kyllästyttää eikä voisi aina vähempää kiinnostaa nappailla kuvia mun vaatteista.

Joskus Otto ottaa myös kuvia Tiarasta kun kuvataan lastenvaatteita, Tiara kun on vähän isin tyttö niin uhmispäivinä hymyt irtoavat isille herkemmin kuin äidille. Lastenvaatteita tai omia ostoksiani kuvatessani näen yleensä enemmän vaivaa ja otan paljon kuvia jotka käyn tarkkaan läpi ja käsittelen ennenkuin ne pääsevät blogiin. Mun blogini ei ole valokuvablogi, en ole todellakaan ammattilainen valokuvausasioissa eikä mun kuvauskalustoni (canon eos 450d kittiobjektiivilla) ole mikään maailman laadukkain, mutta koen sen kuitenkin kuvia blogiinsa laittavan bloggaajan velvollisuudeksi, että tarkistaa kuvien olevan edes etäisesti tasokkaita.

Postauksiin liittyvät läheisesti myös kommentit. Kommentit ovat blogin suola ja sokeri, ne ovat ainakin mulle se tärkein syy mikä tekee bloggaamisesta antoisaa. Ilman palautetta ei voi tietää mitä lukijat tykkäävät kirjoituksista ja koko kirjoittaminen tuntuu ehkä yhdentekevältä. Miksi kirjoittaa kun ketään ei kiinnosta edes kommentoida? Ainakin itselleni tulee joskus epäonnistunut fiilis postauksen kerätessä vain muutaman hassun kommentin. ”Olinko minä todella noin huono että kenelläkään ei tullut edes mitään sanottavaa?” Samaan aikaan kuitenkin olen myös itse niin laiska lukija että harvoin ehdin tai jaksan kommentoida mitään, vaikka tykkäisinkin lukemastani postauksesta älyttömästi.

Vaikka kommentteihin vastaaminen viekin paljon aikaa silloin kun niitä tulee paljon, on se todella antoisaa. Esimerkiksi yhden kymmeniä kommentteja keränneen mielipidepostauksen kommenttien vastaamiseen saattaa kulua kolmesta neljään tuntia, mikä on aika pitkä aika ottaen huomioon että mulla on kaksi pientä lasta joista huolehtiminen on mun oikea kokopäiväinen tehtäväni. Mutta silti, musta mikään ei ole niin palkitsevaa kuin lukea teillä heränneitä ajatuksia ja saada teiltä palautetta mun teksteistä. Myös rakentava kritiikki on tervetullutta, koska halu kehittyä ja kasvaa paremmaksi bloggaajaksi istuu mussa tiukassa. Mä haluan että Te pidätte lukemastanne ja näkemästänne, ja haluatte sitä lisää, koska teille mä tätä kirjoitan enkä itselleni.

Lukijat ovat blogin suurin osa, ainakin mulle, ja sosiaalinen media tärkeä kanava lukijoiden tavoittamiseen. Mullakin on blogiin liittyen niin Facebook -sivut kuin Instagram -tilikin. Facebookissa pyrin päivittämään arjen sattumuksia, laittamaan hauskoja kuvia ja juttuja etukäteen ja lisäksi jakamaan jokaisen blogipäivityksen tuoreeltaan. Se on helppo kanava seurata meidän juttuja niin blogista kuin sen ulkopuoleltakin. Facebook tuo ihan uuden ulottuvuuden bloggaamiseen, nimittäin kasvot lukijoille. On jännittävää päästä vaihtamaan ajatuksia ihan oikeiden tyyppien kanssa kasvottomien nimierkkien tai nimettömien tyyppien sijaan. Blogin Facebook -sivuilla tulee käytyä välillä mielenkiintoisia keskusteluja ja niihin mä haluaisin panostaa vielä nykyistäkin enemmän.

Instagram taas on ehkä se kaikkein henkilökohtaisin somen muoto jonka jaan lukijoilleni, siellä on paljon sellaista jota en itsenäisenä kuvana tai videona liittäisi blogiin ollenkaan. Instagram on väylä jolla voi kurkistaa meidän arkipäivään sellaisena kuin se on. Some ylipäänsä on bloggaajille nykypäivänä tärkeä näkymisen muoto, jos haluaa kehittyä ja päästä eteenpäin. Sosiaalinen media on nykypäivän lisäksi tulevaisuutta ja vankka seuraajapohja somessa tuo bloggaajalle uskottavuutta. Siksi koen ainakin itse myös joskus paineita päivittää näitä seurauskanavia ahkerasti normaalin postaamisen lisäksi.

Sähköpostit ovat yllättävän tärkeä osa bloggaamista. Niitä tulee päivässä useampia, yleensä noin viidestä kahteenkymmeneen ja niihin mulla kuluu postausten ja kommenttien lisäksi eniten aikaa. Osa sähköposteista tulee lukijoilta, osa tietysti yhteistyökumppaneilta ja mahdollisilta yhteistyökumppaneilta. Osan sähköposteista vievät myös erilaiset tapahtumakutsut ja tuoteinfot. Sähköposteja muut eivät näe kuin minä ja moni ei arvaisi että niihinkin kuluu niin paljon aikaa! Välillä saatan vastailla myös sähköposteihin useamman tunnin ajan, mutta onneksi nykyään on älypuhelimet ja lyhyempiin sähköposteihin saa usein vastattua vaikka puistossa samalla kun Tipa leikkii hiekkalaatikolla ja Zelda nukkuu vaunuissa.

Yhteistyöt ovat nykyään yhä suurempi osa blogimaailmaa. Yhteistyökuvioita on niin pienemmillä kuin isommillakin blogeilla ja niitä suorastaan kaivataan. Ainakin mun blogiin on toivottu arvontoja ja toki niitä on musta todella mukavaa järjestääkin lukijoille! Arvonnat ovat yhteistöistä ehkä isotöisimpiä, vaikkakin palkitsevimpia kun tietää että lukijat saavat jotain mukavaa. Arvontaa järjestäessä täytyy yleensä kuvata arvontaan tulevat tuotteet ja sen lisäksi tietysti kirjoittaa itse arvontapostaus. Arvonnan voittajan arpominen on kuitenkin se suurin homma, sillä osallistujia tulee yleensä useita satoja ja täytyy olla tarkkana että laskee kommentit oikein ja arpoo oikean voittajan.

Mä olisin urpo jos edes yrittäisin väittää että ei ole kivaa saada tavaraa testattavaksi, tottakai se on mukavaa, mutta en mä kyllä sen takia todellakaan tätä blogia kirjoita. Se sensijaan on vähemmän mukavaa että meidän lähipostin postinkantajat varmaan nauravat mulle kun aina kun mulle tuodaan paketteja mä oon suunnilleen just herännyt ja vaihtamassa Zeldan vaippaa tai sitten meillä on joku muu pienimuotoinen kaaos meneillään. Kaikista saamistani tuotteista mun ei tarvitse kirjoittaa ja monista tuotteista jätänkin kirjoittamatta, mutta on todella mielenkiintoista tutustua uusiin juttuihin ja  saada paljon tuotetietoutta moneltakin saralta.

Bloggaamiseen ja yhteistöihin kuuluu myös erilaisissa PR-tapahtumissa vierailemista, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mun mielestä nämä ovat kivoja tilaisuuksia joissa on hauska tavata blogituttuja ja vaihtaa kuulumisia yleensä kivan ohjelman merkeissä. Jos mulla vain olisi aikaa ja mahdollisuuksia niin kävisin useammissakin tapahtumissa, mutta mulla nuo pienet ihanuudet usein asettavat omat rajoitteensa eikä olisi heitä kohtaan reilua raahata heitä harva se päivä ihastelemaan vaikka uuden uutukaisia kenkiä tai muita vastaavia. Monet tapahtumat kuitenkin ovat sellaisia joihin lapset voi ottaa mukaan tai sitten jopa lapsille suunnattuja ja niissä käyn mielellään!

Paljonko kaikkeen tähän sitten kuluu aikaa? Päivässä, viikossa vuodessa? Paljon, huomaamatta niitä tunteja vain kertyy. Päivässä, ehkä neljästä viiteen tuntia, vaikkakin muutamana päivänä viikossa pyrin tekemään vähemmän ja joskus taas aikaa kuluu huomattavasti enemmän. Viikossa ehkä n. 25-30 tuntia joten mitä se tekee vuodessa? Nämä neljästä viiteen tuntia harvoin onnistuvat yhdeltä istumalta, eli pitkin päivää teen pienissä pätkissä kaikkia hommia ja illalla lasten mentyä nukkumaan mä yleensä kirjoittelen enemmän. Bloggaajana mä en halua pysähtyä paikoilleen tai tuudittautua turvallisuudentunteeseen siitä että vanha ja tuttu toimii aina. Mä haluan kehittyä ja päästä eteenpäin, ehkä jopa vaikuttamaan joskus johonkin. Blogi muuttuu ja kasvaa mun mukana ja kasvattaa mua siinä samalla. Mä toivon, että joskus tulevaisuudessa Suomen blogiskene on jotain sellaista mitä se on Ruotsissa ollut jo vuosia ja jos tämä joskus toteutuu, mä toivon että saan olla osana sitä.

Lopuksi voisin vielä kertoa vähän blogistatistiikkaa. Nykyisin mun blogillani on lähemmäs 2000 FB-tykkääjää ja Instagram -seuraajaa. Blogilistan luetuimmissa blogini pitää sijaa 79 mistä olen ihan tavattoman iloinen ja ylpeä. Mun blogini on Suomen sadan luetuimman blogin joukossa, hurjaa! Bloglovinissa blogini pitää Family-kategorian Suomen ykkössijaa ja hääblogini Wedding -kategorian Suomen ykkössijaa, jonne se kipusi kolme päivää avaamisen jälkeen. Nämä ovat asioita jollaisia en olisi koskaan, edes villeimmissä unelmissani osannut toivoa ja näistä on kiittäminen vain ja ainoastaan teitä ihania lukijoita, kiitos!

Mä toivon että tämä postaus valotti edes himpun verran sitä, mitä kaikkea bloggaaminen on näiden teille näkyvien postausten lisäksi. Tämä on tietysti vain oma kokemukseni bloggaamisesta, joku toinen kokee ja tuntee kaiken aivan eri tavalla! Mulle bloggaaminen onantoisaa, ihan mahtavaa, kiireistä ja joskus myös ihan pirun rankkaa. Joskus ei kiinnostaisi ollenkaan ottaa kameraa esille ja joskus ajatus takkuaa eikä mitään tunnu saavan aikaiseksi. Suurimmaksi osaksi se kuitenkin on sitä että ajatukset rullaavat eteenpäin, tekstiä syntyy helposti ja kuvia valitessa iskee valinnanvaikeus kun tekisi mieli näyttää teille niin paljon mutta ei kehtaisi laittaa viittäkymmentä kuvaa yhteen postaukseen ainakaan kovin usein. Kiitos siitä että te jaksatte seurata vuodesta toiseen mun (ja joskus Otonkin) höpötyksiä♥

Millaista te ajattelitte bloggaamisen olevan? Herättikö tämä postaus mitään ajatuksia?

En kyllä ymmärrä miten ihmeessä olen saanut näin ihania ja upeita ihmisiä ympärilleni, jotka jaksavat aina ilahduttaa ja piristää niin arkea kuin juhlaakin. Me juhlittiin lauantaina myös mun synttäreitäni ja tarkoituksena oli lähteä ihan kunnolla juhlimaan. Mutta mä en sitten lähtenytkään minnekään kun tuntui että en vaan pysty jättämään Zeldaa vaikka tiedän että hän olisi pärjännyt Oton kanssa ihan hyvin kotona.  Me oltiin sitten meillä vaan ja istuttiin iltaa rauhallisissa tunnelmissa jutellen ja herkutellen. Onneksi mun ystävät ymmärtävät että mä oon vähän tälläinen mammautunut (hahha, mullehan ei koskaan pitänyt käydä niin) ja antavat mun rauhassa valmistaa itseäni siihen suureen kotoa poistumiseen!

Tiara oli innoissaan kun oli paljon leikkikavereita ja Zelda oli ihmeissään kun oli niin paljon ihmisiä. Molemmat neidit simahtivat ihan ennätysaikaisin yöunille ja nukkuivat aamyhdeksään, eli vissiin oli jännittävä päivä. Neitien nukahdettua me vielä jatkettiin jutustelua ja kakutkin saatiin tuhottua melkein kokonaan, oli kyllä ihana päivä. Jätin aivan tietoisesti kameran kokonaan rauhaan Tiaran synttäreiden jälkeen, halusin kerrankin nauttia juhlafiiliksestä ihan oikeasti enkä puoliksi linssin läpi. Oli mukavaa vaihtelua unohtaa kamera ja keskittyä hetkeen, sai vapaasti näyttää tyhmältä ja istua röhnöttää sohvalla mahdollisimman mukavasti eikä mahdollisimman kuvauksellisesti.

Meillä oli tosi hauskaa ja mun ihanat ystävät toivat mulle myös aivan ihania synttärilahjoja vaikka en edes odottanut mitään! Mulle tuli niin hyvä mieli kaikista ihanista korteista joita he olivat kirjoittaneet ja kyllä mun kaverit tuntevat mut ja mun tyylin kun jokainen lahja osui ja upposi.

Sain mun ystäviltä pari pulloa skumppaa, lahjakortin Zaraan, kosmetiikkaa ja kolme ihanaa kaulakorua. Mä tykkään ihan hirmuisesti noista kaikista kaulakoruista ja tuo Guessin koru on sellainen mitä olen katsellut jo pidempään. Kiitos ihanat murut, olette parhaita! Zara on mun lempikauppa Suomessa ja kävinkin heti vähän ostostelemassa lahjakortilla eilen. Tarkoituksena oli löytää päällepantavaa meidän blogiäititapaamiseen joka on myöhemmin tällä viikolla ja onnistuin osittain. Yläosa jäi uupumaan kun ei ollut mun kokoa yhdestä ihanasta topista, saa nähdä mitä keksin sitten yläosaksi. Mutta mukaan tarttuivat maailman ihanimmat mustat tikatut nilkkurit ja aivan mielettömän ihanat biker-tyyliset tekonahkaleggingsit.

Outfit / Farkkupaita Gina Tricot ostettu 2010 / Bikerleggingsit ZARA / Nilkkurit ZARA / Käsikoru Lindex

Mä oon unohtanut tuon mun farkkupaidan taas kaappiin lojumaan pitkäksi aikaa, aina syksyisin keksin sen uudelleen! Se on ollut mun syyssuosikki jo vuosia, tykkään noista vähän hienostuneisuutta farkkuun tuovista helmiäisnapeista. Vajaamittaiset leggingsit ovat aivan ihanat ja menevät kivasti myös ballerinojen kanssa vielä näin alkusyksystä. Ovat muuten mukavimmat ”nahkahousut” joita olen ikinä kokeillut nimim. muistan ala-astevuosien superhiostavan nahkahousumuodin ja kauhulla (en kaiholla) muistelen sitä aina joskus.

Mulla oli 3. luokan koulukuvassa viininpunaiset trumpettimalliset nahkahousut jotka tyylikkäästi yhdistin mustaan läpinäkyvään paitaan jonka päälle oli puettu farkkutoppi. Sen lisäksi että toivon näyttäväni tässä asussa vähän paremmalta kuin kolmannella luokalla, ovat nämä leggingsit paksua ja napakkaa trikoota takaosasta, eli todella mukavat jalassa. Mutta nähtävästi olen uskonut nahan ja farkun liittoon jo yhdeksänvuotiaana ja uskon vieläkin. Mitä mieltä te olette? Sopivatko nahka ja farkku yhteen? Tikkitakki oli mun toinen ala-asteen toinen hyvin mieleenjäänyt vaate niiden nahkahousujen (ja monien muiden) lisäksi, mutta niistä en vielä ole innostunut uudelleen. Tikkaukset nilkkureissa sensijaan näyttävät musta tosi kivalta ja erilaiselta.

Mitä vaatteita tai asusteita teillä on jäänyt mieleen omasta lapsuudesta / nuoruudesta? Muistaako kukaan tikkitakkia? Kuinka monella oli nahkahousut vuonna 2000?

Heippa! Nyt on etukäteiset synttärijuhlat juhlittu ja meillä oli ihan mahtavan mukavaa! Kommelluksilta ei tietenkään vältytty ja kaikki oli ”vähän sinne päin”. Me päätettiin Oton kanssa että ei oteta turhaa stressiä mistään ja iloisesti oltiinkin vielä aivan vaiheessa kun ensimmäiset vieraat jo saapuivat. Onneksi meidän sukulaiset ja ystävät ovat ihania rentoja tyyppejä ja ketään ei haitannut se että siinä samalla näperreltiin vielä toast skageneita valmiiksi ja paisteltiin vähän mutakakkua ja karjalanpiirakoita uunissa, mikä ”hieman” lisäsi muutenkin hikisen kuumaa tunnelmaa.

Saatiin kuitenkin lopulta tarjoilut valmiiksi ja niitä jopa kehuttiin, jee! Mutakakku on mun bravuuri jonka väännän ulkomuistista vaikka unissani, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tein mansikkalimejuustokakkua. Siitäkin ihmiset tykkäsivät vaikka ulkonäkö olikin vähän mitä oli. Mutta ei se näky vaan se maku, eikö! Ja Tiaran hienot prinsessakynttilät onneksi varastivat kaiken huomion vaikka N-kirjain ei syttynytkään ja vaikka niiden viimein sytyttyä me ei millään meinattu saada niitä puhallettua sammuksiin. Tipan kanssa puhkuttiin kuin viimeistä päivää mutta kynttilät eivät vaan meinanneet sammua millään. Kaikki nauroivat ihan kippurassa kun aina näytti siltä että nyt ne viimein sammuvat ja silti vielä joku jäi palamaan, hah!

Mansikkalimejuustokakun, toast skageneiden, karjalanpiirakoiden ja mutakakun lisäksi tarjolla oli munavoita, Angry Birds -donitseja ja Muumi -keksejä eli todella basicilla varustuksella mentiin. Mä oon huomannut sen että stressaan aina tarjoiluja ja yritän kauheasti hifistellä ja sitten vaan turhaudun kun en onnistu niinkuin haluaisin. Pääsen helpommalla kun teen sitä mitä osaan enkä yritä liikaa! Tarjoilut riittivät oikein hyvin kun ei me mitään megabailuja pidetty, paikalle oli kutsuttu vain lähimmät ja esimerkiksi mun äiti ei valitettavasti päässyt paikalle  Oulusta tällä kertaa. Onneksi äiti tulee meille ensi kuussa taas kylään niin me juhlitaan sitten sekä äidin, Tiaran että mun synttäreitä kun meillä on kaikilla parin viikon sisällä syntymäpäivä. Nyt kuitenkin riittää höpötys ja on kuvien vuoro!

Tiara sai paljon kivoja lahjoja joilla hän innoissaan on leikkinyt tänäänkin koko päivän! Brion junarata on ollut kova sana jo pitkään Polarn O. Pyreteissä vieraillessa ja nyt meiltä löytyy se viimein kotoakin. Junajuttujen lisäksi Tipa sai Tuhkimo-Duploja, vaatteita ja koruja, ihanan keinun joka me kiinnitetään parvekkeen kattoon, suosikkinsa Risto Räppääjän jatko-osan Viileän Venlan meillä aiemmin olleen Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras -elokuvan seuraksi ja aivan mielettömän söpön puisen palapelin.

Illalla Tiara nukahti aivan samantien sänkyynsä jännittävän päivän jälkeen onnellinen hymy kasvoillaan, ihana tyttö!♥ Kiitos vielä kaikille vieraille mahtavista lahjoista ja parhaasta seurasta! Mäkin sain paljon lahjoja mun ihanilta kavereilta, mutta niitä esittelen tarkemmin huomenna, sillä nyt on painuttava nukkumaan kun on ollut niin jännä ja kiireinen viikonloppu. Jos ette kuitenkaan malta odottaa niin blogin FB-sivuilla on sneak peekiä yhdestä mun lahjasta. Sinne kannattaa muutenkin liittyä tykkääjäksi kun usein päivitän sinne enemmän juttuja kuin blogiin ja ainakin aiemmin kuin blogiin! Nyt hyvää yötä kaikille teille ihanille♥

Ensi viikolla luvassa myös ainakin Tiaran 2v -kuulumisia neidin oikeana synttäripäivänä, mun mietteitä omasta vanhenemisestani mun oikeana synttäripäivänä, vihdoinkin se bloggaaminen behind the scenes sekä kaikkea muuta hauskaa mistä kerron myöhemmin lisää!

Postaus toteutettu yhteistyössä Minimintin kanssa. Mä kerroinkin nappailleeni Tiarasta ihania ulkoilukuvia, ja ne liittyivät tähän postaukseen. Saimme jokin aika sitten valita molemmille tytöille kengät Minimintistä, joka on pitkäaikainen luottoyhteistyökumppanini ja myös meidän lempparinettikauppa lastenvaateostoksiin.

Tiaralle valitsin jo pariin otteeseen blogissani esitellyltä Bisgaardilta aivan mielettömän söpöt kahvinruskeat kiiltonahkaiset ballerinat, joista tulikin kertaheitolla neidin lempparikengät. Ballerinoissa on ihanaa vintage-fiilistä ja kiiltonahka on laadukasta ja kauniin näköistä.

Tipan mekko Mini Rodini / Sukkahousut Knittex / Kengät Bisgaard / Kaikki saatu Minimintistä

Mua viehättää erityisesti toi nahan kaunis kuviointi ja se että baltsut on tarrakiinnitteiset, Tipa nimittäin ymmärsi jo aika hyvin että miten kengät laitetaan aivan itse jalkaan. Meillä kun on nyt tämä kaksivuotiaan tarmokas minä itse -vaihe päällä niin on todella mukavaa että kengät sujahtavat helposti jalkaan eikä uhmiksen tarvitse turhautua ylitsepääsemättömien esteiden vuoksi. Minimintin valikoimista löytyy suuri valikoima Bisgaardin kenkiä, mulla olisi siellä vaikka mitä suosikkeja kuten nämä hopeiset mielettömän kauniit nauhakengät ja nämä kiiltonahkaiset saappaat, mutta meidän kirppusilla on vielä niin pieni jalka että en moneksi vuodeksi viitsi ostaa varastoon odottamaan kun pienimpäänkin kokoon on vielä matkaa.

Zelda ei vielä kenkiä pahemmin pehmeän pullaviin jalkoihinsa tarvitse, mutta onneksi Minimintistä löytyy aivan ihana tanskalainen merkki nimeltä Petit Nord joka tekee unelmanpehmeitä ja suloisia sisätossuja tyylikkäiden kenkien lisäksi. Mä valitsin Zeldalle Petit Nordilta vaaleanpunaiset soft bootsit ja rakastuin ihan totaalisesti kun näin ne! Zeldakin tykkää, lampaannahka on pehmeän tuntoista vaikka ihan paljaita varpaitakin vasten ja mukavuuden lisäksi bootsit ovat myös tosi kivan ja tyylikkään näköiset. Ja lämpimät!!

Petit Nordin softbootseja on saatavilla myös kauniin ruskeina, sekä taaperomallina molemmissa väreissä. Harmi kun ei ole aikuisille, ostaisin heti mun paleleville varpaille talveksi!

Minimintissä on nyt kenkien syysale meneillään, eli kaikista Bisgaardin upeista kengistä -30% alennusta ja Petit Nordin koko valikoimasta -30-40% alennusta riippuen kenkämallista. Aika huippuja tarjouksia sanon minä! Jos siis vielä syyskengät uupuvat tai haluatte vain syyn ostaa uusia kenkiä (kuten minä, ikuinen kenkäfriikki) niin suosittelen suuntaamaan Minimintin huikeille alennuksille. Mukavaa viikonloppua kaikille!