Kerroinkin jo salamarakkaudestani keltaiseen tuossa aiemmin lastenvaatteista postaillessani ja nyt tuota ihanan aurinkoista väriä on alkanut jo vähän kertymään lasten vaatevalikoimaankin. Keltaista on onneksi tänä keväänä hyvin löydettävissä monenkin merkin valikoimista, meidän keltaiset ihanuudet ovat tähän mennessä löytyneet Seppälästä ja Polarn O. Pyretiltä (voi kun se paketti tulisi jo perille!). Vaikka yritänkin ainakin jossain määrin välttää ylenpalttista hempeilyä vaatteiden valinnassa, näin pian kahden tytön äitinä sitä helposti sortuu siihen pinkkiin, kuten minäkin tein taas kerran! Mutta silti voin ylpeänä vaatekaapin valikoimaa katsellessani todeta että pinkki ja vaaleanpunainen ovat nykyisin vähemmistöä vaatteiden väriskaalassa.

Aiemman vauvanvaateinventaario -postauksen kommenttiboksissa kävi kuhiseva kommentointi mm. siitä miten kesävauvaa puetaan. Mä oon iloinen kaikista vinkeistä joita teiltä sain ja mä oon päättänyt panostaa pikkutyypin vaatteissa erityisesti pehmeisiin ja hengittäviin materiaaleihin. Lisäksi olen haalinut lähinnä kirkkaita tai vaihtoehtoisesti vaaleita värejä, jotta saan mahdollisimman hyvin hyödynnettyä myös Tiaran vanhoja murretuissa ja tummissa väreissä löytyviä syysvauvan vaatteita ilman että ne vaikuttavat kovin tunkkaisilta kesällä. Jo olemassaolevista vaatteista löytyviä paksuista kankaista valmistettuja vaatteita en voi ohuiksi ja hengittäviksi muuttaa, mutta luotan siihen että Suomen kesästä kyllä löytyy niitä erilaisia sääolosuhteita joka lähtöön ja collegevaatteillekin tulee kesän aikana käyttöä kylmempinä päivinä.

Ihanan värikkäältä näyttää kaikki ainakin mun silmään, ellei noita villakangasshortseja lasketa. Mä en vaan voinut jättää niitä kauppaan kun ne olivat alennuksessa vain 5,90 Zarassa ja katselin niitä jo syksyllä. En vain silloin kokenut sortseja niin tarpeellisiksi että olisin niistä normaalihinnan 22,90 maksanut, enkä kyllä kokisi vieläkään. Mutta ovathan ne ihan syötävän söpöt ja tuohon hintaan ei sen ole niin väliksikään ovatko ne niin käytännölliset. Ompahan yksi uusi syysvaatekin jo valmiina odottamassa vauvan kasvua!

Tänään mä menen vihdoin ripsihuoltoon kuukauden tauon jälkeen kun ensin olin vuodelevossa ja sitten unohdinkin koko asian. Ihanaa saada räpsyttimet taas kuntoon kun ne ovat jo jonkinverran harventuneet ja vähän harottavat! Yllättävän hyvin ne ovat silti pysyneet, paljon paremmin kuin mitä oletin kun ei ollut kokemusta. Tällä kertaa ajattelin ehkä ottaa ihan pikkuisen tuuheammat ja pidemmät ripset, katsotaan miltä lopputulos näyttää sitten! Mä voisin sitten vaikka huomenna postailla ripsistä kun sitä toivottiin kovasti.

Ihanaa torstaipäivää kaikille <3

Otto päätti perjantaina kotiintullessaan että on aika vaihtaa järjestystä, ja niin se siirsi sohvan ikkunan eteen ja raahasi kellarista tuon mustan Lack -hyllykön lisäsäilytystilaksi olohuoneeseen. Mä ensin vierastin kauheasti ajatusta sohvasta ikkunan edessä, mutta loppujen lopuksi se näyttää kyllä mun mielestä paljon paremmalta tuolla tavalla. Kunhan me päästään Ikeaan taas käymään lähiaikoina niin luultavasti tuo musta hyllykkö lähtee takaisin kellariin ja tilalle tulee sitten joko valkoinen Expedit kaveriksi tuolle toiselle, tai sitten valkoiset Bestå -kaapit Tv-tasoksi.

Me ei haluttu Tv:tä tuolle seinälle millä valkoinen hylly on, koska muuten telkkarin kuvaruutuun heijastuisi suoraan auringonpaiste ym. koska se olisi ikkunan vastakkaisella seinällä. Telkkarin näkee ihan hyvin tuosta paikaltakin missä se on nyt – varsinkin kun se on aavistuksen verran ikkunaan päin käännettynä – vaikkei se ehkä kuvasta välitykään. Mun mielestä tällä ratkaisulla koko olkkari avartui tosi paljon ja täällä on nyt helpompi liikkua ja enemmän tilaa Tiarallekin pyöriä ja hyöriä. Taas kerran oli Otto oikeassa, taidan jatkossakin jättää nuo sisustusratkaisut sille ;)! Mitäs pidätte muutoksesta:

Sain myös kaipaamaani lisä laskutilaa koriste-esineille ja saatiin tuo Muuton Cosy-valaisinkin nyt kauniisti esille valkoisen Expeditin päälle ja mun lemppari pinkki Buddha -patsas kaapin kätköistä arvoiselleen paikalle. Se mikä tällä järjestelyllä nyt ikävästi korostuu on tuo surkean pieni kahden maton viritelmä, johon on pakko saada muutos. Toivottavasti löydetään kiva ja toimiva ratkaisu myös sille tulevalla Ikea-reissulla; mulla siintää haaveissa jokin ihana valkoharmaa tai valkomusta puuvilla- tai villamatto.

Tiaran huonekin koki pienen muutoksen kun sain viimeinkin kiinnitettyä seinälle Ikean kukkalampun viereen Jotexilta tilatut naulakon ja valokuvakehyksen. Mun mielestä huone näyttää heti paljon valmiimmalta nyt kun seinällekin on saatu jotain ripustettua! Ja voi miten ihanaa naulakkoon on ripustaa söpöjä pieniä mekkoja ja muita ihanuuksia. Meillä on myös toinen samanlainen naulakko ja valokuvakehys pikkutyyppiä odottamassa, mutta niiden lopulliset paikat määräytyvät varmaankin vasta sitten kun pikkutyyppi muuttaa samaan huoneeseen Tiaran kanssa joskus ikuisuuden kuluttua ja saadaan päätettyä hänenkin sänkynsä lopullinen paikka. Aion nimittäin sijoittaa myös ne sängyn yläpuolelle sitten.

Naulakossa roikkuvat neitien muutamat vaateuutuudet jotka mun oli tarkoitus ensin esitellä tässä samassa postauksessa, mutta tästä tulikin jo niin pitkä että en viitsi niitä enää tähän änkeä! Teen siis vaatteista ihan oman postauksensa tänään tai huomenna. Pakko muuten todeta että harmittaa kovasti, me tilattiin sieltä Popilta jo viime viikon maanantaina ne muutamat vaatekappaleet, ja vasta tänään tuli viesti että tilaustenkäsittely on ruuhkautunut ja vaatteiden toimitus kestää tavallista kauemmin. Tuntuu tosi tympeältä odotella näin kauan vaikka ymmärrän tietysti että välillä on ruuhkaisempaa. Mutta ei auta, pitää vain jatkaa odottamista. Onneksi sentään vauva ei ole toivottavasti syntymässä vielä vähään aikaan niin ei niillä niin kiire ole!

Mä alan nyt nautiskelemaan ihanaa Subia kun Otto juuri tuli töistä ja toi meille kaikille sellaiset tullessaan. Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille<3

Mitäs tykkäätte muutoksista? 🙂

Multa toivottiin postausta siitä millaista on tulla nuorena vanhemmaksi. Mitä siinä on hyvää, mitä huonoa. Olenko kohdannut ennakkoluuloja tai muita vaikeuksia jotka korreloivat suoraan ikääni? Mitä nuori vanhempi tekee paremmin, mitä huonommin? Vai onko eri ikäisten vanhempien toimintatavoissa edes eroa? Mihinkään näistä kysymyksistä en tietenkään voi esittää mitään yksiselitteistä vastausta, kaikki mun mielipiteet ja näkemykset kun pohjaavat ainoastaan mun omiin kokemuksiini. Mutta mä oon yrittänyt pohtia tätä aihetta kuitenkin mahdollisimman laajasti ja miettiä myös muita nuoria äitejä kuin itseäni.

Mikä sitten on nuori äiti, tai kuka? Nuori äiti on ikänsä puolesta tavallaan väliinputoaja, johon ei välttämättä osata suhtautua. Nuori äiti kun ei ole enää teiniksi luokiteltava, mutta ei kuitenkaan keskivertoensisynnyttäjäkään. Usein nuoret äidit niputetaankin samaan kastiin teiniäitien kanssa, vaikka niin henkiset kuin aineellisetkin resurssit vanhemmaksi saattavat olla aivan eri luokkaa kuin vaikka yläkoulua lopettelevalla nuorella joka tulee raskaaksi. Mä en itse millään tavalla halua paheksua teiniäitejä, enkä missään nimessä voi sanoa että olisin muutaman lisäikävuoden takia jotakin muuta parempi äiti. Mutta silti koen loukkaavaksi sen että usein nuoret äidit perusvalmiuksiltaan rinnastetaan vielä teineihin. Tuskinpa kukaan teini-ikäinenkään haluaisi tulla rinnastetuksi 11-12 -vuotiaaseen varhaisteiniin tai vastaavasti vaikkapa keski-ikäinen eläkeikäiseen?

Ikä ei mun mielestä vanhemmuudessa loppupeleissä merkkaa mitään, vaan se millaiset valmiudet vanhemmaksi on muuten. Lisäksi ikä numeroina on erittäin häilyvä käsite, ei kukaan osaa sanoa tarkkaa ikää milloin joku muuttuu nuoresta aikuiseksi. Ihmisen lähtökohtiin olla vanhempi vaikuttavat monet muut tekijät paljon enemmän kuin itse ikä, kuten vaikkapa aiemmin elämässä koetut asiat, perhesuhteet, parisuhde, tukiverkko tai sen puuttuminen vain muutamia mainitakseni. Ja se millainen vanhempi joku lopulta on, ei mielestäni kuitenkaan riipu todellakaan ainoastaan siitä millaiset lähtökohdat on saanut, vaan kaikkein eniten ihmisen luonteesta. Kuka tahansa voi osoittaa toisten ennakkoluulot vääriksi ja olla aivan loistava vanhempi vaikka tilanne olisi mikä hyvänsä, ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa saattaa myös palaa loppuun.

Mulla on ollut omasta mielestäni hyvät lähtökohdat vanhemmuuteen. Rakastava avomies joka on tukenut alusta asti, huolehtiva äiti joka on aina valmis tulemaan avuksi jos vain pyydetään ja lisäksi mahdollisuus myös taloudellisesti tarjota Tiaralle ja tulevalle vauvalle kaikki tarvittava ja enemmänkin. Alusta asti olen myös tiennyt olevani henkisesti valmis äidiksi ja valmis siihen että lapsi muuttaa koko elämän. Silti niin monet tutut ja puolitutut ovat olleet ennakkoluuloisia mun kyvystä olla vanhempi, ihan vain siksi että olen myös elänyt normaalia nuoruutta enkä ole ollut mikään absolutisti tai seurustellut 12-vuotiaasta asti saman pojan kanssa.

Mulla on tämänhetkisenä koulutuspohjana ylioppilastutkinto ja keskenjääneet parturi-kampaajan opinnot. Suurimmat ennakkoluulot ainakin mun käsityksen mukaan nuorten vanhemmuudessa liittyvät koulutukseen – tai sen puutteeseen ja siihen että koulutuksen puute tarkoittaa automaattisesti huonoa taloudellista tilannetta johon ei ole hyvä tuoda lasta. Kuitenkin totuus on se että monet nuoret aikuiset tulevat oikein hyvinkin toimeen töitä tekemällä, vaikkei korkeakoulututkintoa vielä olisikaan takataskussa. Se ei myöskään tarkoita automaattisesti koulunkäynnin lopettamista, että tulee vanhemmaksi. Ainakin mulla on tarkoitus pyrkiä sinne korkeakouluun heti kun kuopus on tarpeeksi vanha, mutta siihen asti bloggaaminen riittää mulle sivutyöksi kotiäitiyden lisäksi oikein hyvin.

En missään nimessä ole sitä mieltä, etteikö siis toisen asteenkin tutkinnolla pärjäisi elämässä ja vanhempana ihan mainiosti, mun urahaaveet vaan nykyisin vaatii sitä korkeakoulututkintoa ja siksi olen sinne pyrkimässä. Tiedän myös monta muuta opiskelevaa nuorta äitiä ja isää, eikä mielestäni ole lainkaan epätavallista että nuoret vanhemmat ovat urahaaveidensa suhteen kunnianhimoisia. Ainakin mulla äidiksi tuleminen on toiminut todellisena kunnianhimoboostina, ennen en ollut kovinkaan kiinnostunut suunnittelemaan tulevaisuutta pitkälle, mutta nykyään mulla on tarkat suunnitelmat ja tiedän että mä pystyn saavuttamaan mun haaveet kunhan teen tarpeeksi kovasti töitä.

Vanhemmaksi tuleminen kasvattaa ja opettaa vastuuta. Se opettaa rakastamista ja pyyteettömän rakkauden vastaanottamista. Vanhemmuus tuo mukanaan kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä (niiden kaikkien miljoonien muiden upeiden asioiden lisäksi). Mulle äitiys on ollut maailman paras kasvattaja, ellen mä olisi äiti, musta ei välttämättä vieläkään olisi tullut mitään kovin järkevää enkä välttämättä olisi selvillä siitä mitä elämältä haluan.

Se, että monikaan ei usko nuorten hyvään vanhemmuuteen saattaa ruokkia jo entisestään syrjäytymisvaarassa olevien nuorten äitien ja isien huonoa itsetuntoa vanhempina. Silloin on ehkä matalampi kynnys luovuttaa: ”en mä kuitenkaan onnistu, ei kukaan usko että muä pystyn tähän!”. Itse olen siitä onnekas, että en ole varsinaista paheksuntaa koskaan kohdannut esimerkiksi neuvolan taholta, mutta tiedän moniakin joita neuvolantädit eivät varmastikaan ole kohdelleet samantasoisesti vanhempien äitien kanssa ja ovat jopa avoimesti halveksuneet.

Toisaalta sen olen huomannut itsekin tässä kahden raskauden aikana, että nyt toista kertaa raskaanaollessani esimerkiksi äitiyspolilla mun huoli supisteluista otettiin paljon enemmän tosissaan nyt kuin Tiaraa odottaessani. Eli mahdollinen alentuva käytös nuorta kohtaan saattaa myös selittyä pelkästään sillä että on tulossa ensimmäistä kertaa vanhemmaksi eikä muka tiedä vielä mistään mitään. Mutta tämä taas ei sitten liity nuorena vanhemmaksi tulemiseen millään tavalla, vaan on jo ihan oma aiheensa.

Mä koen sen olleen ainoastaan positiivinen asia, että olen nuori. Silloin kun Tiara ei vielä nukkunut kokonaisia öitä ja oli pienempi, me jaksetttiin Oton kanssa hyvin. Toki välillä väsytti, mutta eiköhän kaikkia vanhempia väsytä joskus. Ja uskon että jaksan hyvin myös valvoa toisen vauvan kanssa, jos vauva ei nukukaan vaikka yhtä hyvin kuin isosiskonsa. Mä en tiedä johtuuko se nuoruudesta vaiko mun luonteestani, mutta koen olleeni vanhempana valveutunut ja innostunut selvittämään hyviä keinoja toimia kasvattajana. Mut ja mun ikätoverit on jo pienestä pitäen opetettu tiedonjanoisiksi ja me ollaan myös saatu hyvät valmiudet oppia etsimään sitä tietoa.

Me ollaan Oton kanssa suhteellisen nuoria vielä silloinkin kun Tiara ja pikkutyyppi saavuttavat täysi-ikäisyyden ja ainakin tilastojen valossa meillä on hyvät mahdollisuudet nähdä mahdollisesti vielä lapsenlapsenlapsienkin kasvu ja kehitys ainakin aikuisuuden kynnykselle asti. Mun mielestä se on ihana asia, ja vaikka en vielä osaa itseäni kuvitellakaan pullantuoksuisena mummona tai isomummona varsinkaan, tulen iloiseksi ajatellessani meidän mahdollisesti jonain päivänä suurta perhettä joka monessa polvessa juhlii vaikkapa meidän 50-vuotishääpäivää.

Mä en aio vedota kliseeseen siitä miten ennenkin on tultu  vanhemmiksi jo nuorena, jopa nuorempana kuin mitä itse olen koska se on fakta että ajat ovat muuttuneet, kasvatus on muuttunut ja nuoret ovat muuttuneet. Ennen ei ollut teini-ikää, vaan hypättiin lapsuudesta suoraan aikuisuuteen. Nykyään kenenkään ei yleisesti ottaen edes oleteta olevan tai käyttäytyvän kuin aikuinen vielä parikymppisenä eikä parikymppisenä vanhemmaksi tuleminen enää ole normi kuten ennen, vaan paljon poikkeuksellisempaa. Se ei silti ole totta että nykyajan nuoret vanhemmat olisivat jotenkin huonompia kuin ikätoverinsa vuosikymmenten takaa, maailma vain on erilainen ja nuorilta odotetaan erilaisia asioita.

Mun mielestä olisi aika jättää vanhemmuuden ikärasismi jo pikkuhiljaa taka-alalle ja siirtyä arvioimaan ja arvostamaan ihmisiä mieluummin yksilöinä. Mä en ole loistava äiti siitä huolimatta että olen nuori äiti (kuten mulle usein toitotetaan), mutta en myöskään siksi että olen nuori äiti. Mä olen loistava äiti siksi että toimin aina niinkuin on parhaaksi mun lapsille ja tulen toimimaan tästä päivästä ikuisuuteen asti, olin sitten 21 -vuotias tai 71-vuotias.

Tämä on mun näkökulma nuoreen vanhemmuuteen, mikä on teidän?

Sain muutama viikko sitten mamamia.fi -verkkokaupasta ruotsalaisen Cesilija S. -merkin patentoidut äitiyshousut testattavaksi. Mä oon kahden raskauden aikana ehtinyt testailemaan useamman merkin äitiyshousuja kaikenlaisissa malleissa ja kuoseissa, ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että nämä on hyvät! Housut näyttävät aivan tavallisilta tummilta farkkuleggingseiltä, mutta ovat pehmeää, napakkaa trikookangasta. Housuissa on takataskut, mikä ainakin mun mielestä on iso plussa, koska useinkaan trikooleggingseissä ei noita taskuja ole jolloin pylly näyttää ihan olemattomalta. Se mikä housut myös erottaa normileggingseistä, on lahkeen leveys: vaikka ne ovatkin kapeat niin ainakaan mulla lahje ei mene aivan ihonmyötäisesti kuten tavallisissa leggingseissä mikä lisää vielä entisestään housumaista vaikutelmaa mukavasti. Cesilija S. -äitiyshousuista löytyy myös masutuubi, joka tukee vatsaa tosi hyvin ja on sopivan napakka, mutta ei liian tiukka. Tuubi on myös säädettävä, pituuden voi itse valita kääntämällä tuubin oikean mittaiseksi. Tuubia voi käyttää niin hameena, kuin vauvan jo synnyttyä tuubitoppina jonka sisälle vauva hyvin mahtuu ihokontaktiin ja suojaan katseilta syömään maitoa. Mä näin raskaanaollessa oon käyttänyt tuota tuubia niin että kuminauhan olen sijoittanut juuri rintojen alle jolloin tuubia riittää kaksinkertaisesti tukemaan koko isoa vatsaa (ainakin vielä näillä viikoilla) ja tuubin helma ei kuitenkaan näy tavallisten paitojen alta ollenkaan.
Ainoa miinuspuoli joka mulla tulee mieleen, on se että tuubin helma levenee alaspäin, jolloin esimerkiksi ihonmyötäisten toppien alta se kyllä erottuu, ellei sitä sitten vedä hieman alemmas jolloin se taas näkyy topin helman alta. Mutta löysempien tunikoiden yms. kanssa tätä ongelmaa ei luonnollisestikaan ole. Hameominaisuus ei ole mulle itselleni tarpeellinen, mutta luulen että pitkä tuubi on oikeasti imettäessä todella hyödyllinen koska silloin voi todella huomaamattomasti imettää tuubin suojissa vaikka julkisella paikalla. Itse kun en kuulu niihin ihmisiin joille on luontevaa paljastaa vaikka koko tissi (vaikken siinä siis mitään väärää näekään, mulla ei vain riitä pokka).

Housuja voi siis tilata *täältä* ja 10. helmikuuta asti kaikista mamamia.fi -tilauksista saa -15% alennuksen koodilla ”KIDE”. Käykää ihmeessä tutustumassa Cesilija S. -housuihin ja muihinkin ihaniin mamamian äitiysvaatteisiin!

Mä esittelinkin jo blogin Facebook -sivujen puolella aiemmin tänään Tiaran Mini Rodini Jaguar -haalaria, sekä neidin uutukaisia tennareita, mutta ajattelin nyt esitellä loputkin Nextiltä tilatut jutut, esittelen sitten loput ostokset myöhemmin tällä viikolla kunhan ne ovat saapuneet perille. Eli Jaguar -haalari tilattiin viime viikolla heti Mini Rodinin kevätmalliston ilmestyttyä ja toimitus Lilla Companysta oli supernopea! Haalari(t) tuli suoraan kotiovelle alle 48 tuntia tilauksesta. Mä tilasin siis haalarin sekä koossa 80/86 että 92/98 koska en ollut varma kumpi koko Tiaralle olisi parempi, mutta isompaan sitten päädyttiin vaikka se vielä vähän reiluhko onkin.

80/86 -kokoinen oli sen verran nafti ettei olisi kovinkaan kauaa Tiaralle edes mahtunut kun nytkin oli jo vähän tiukka, tuo isompi on kyllä hieman liian pitkä hihoista, mutta onhan tässä muutama kuukausi Suomen sääolosuhteilla aikaa kasvaa haalariin sopivaksi. Ja luulenpa että haalari menee takuuvarmasti vielä syksylläkin, ellei jopa myös ensi keväänä. Se jää nähtäväksi! Pienemmän haalarin palautin kauppaan, mutta olen tyytyväinen etten ottanut riskillä vain toista koska olisi harmittanut jännittää sitten jos haalari olisi ollut vääränkokoinen että löytyykö niitä enää sopivassa koossa sitten!

Kultaiset glitter-tennarit on tilattu Nextiltä Briteistä ja täytyy kyllä todeta että taitaa meidän H&M-tilausten aika olla ohi ainakin lasten juttujen osalta. Nextin valikoima on miljoona kertaa parempi, tuotteita ei ole ainakaan vielä Suomessa joka muksulla ja toimitus kesti kolme päivää ja oli (on aina) maksuton! Paketti saapui tänään päivällä suoraan meille kotiin ja kaikki tilatut tuotteet oli juuri sellaisia kuin pitikin. Nextillä on myös hinnoittelu kohdillaan, tuotteet eivät ole juuri perus Lindex-Kappahl -valikoimaa kalliimpia, osa jopa halvempia esim. monet vauvojen yöhaalarit ovat 3kpl/21€ mikä on mun mielestä ainakin todella edullista! Ja voi miten hurmaavan söpöjä juttuja Nextin valikoimista löytyykään, mä luulen että tilaan tästä lähtien suuren osan muksujen vaatteista sieltä.

Koska en ollut ennen tilannut Nextiltä, en osannut sanoa laadusta tai vaatteiden todellisesta koosta vielä mitään ja siksi tilasin vain pari juttua ettei sitten tarvitse palauttaa väärän kokoisia tmv. Kaikki vastasivat kuitenkin juuri kokoaan ja mä oon todella tyytyväinen sekä noihin kenkiin, Tiaran uusiin camo-leggingseihin että vauvan maailman suloisimpaan lammaskuosiseen mekko+sukkahousut -settiin! Katsokaa miten suloisia:

Vauvan mekko on Nextin My first wardrobe -mallistoa ja ihan syötävän suloinen! Sukkahousutkin olivat unelmanpehmeää puuvillaa ja mekko on myös ihana. En malta odottaa että saan pukea pikkutyypin tuohon asuun, niin söpöltä se tulee näyttämään. Luulen tosiaan että nää ei jää meidän viimeisiksi Next -ostoksiksi, sen verran tyytyväinen olen! Luulin että olisi vaikeaa tilata ulkomailta kun en ole koskaan ennen uskaltautunut tilaamaan, mutta se olikin tosi helppoa ja nopeaa. Verkkokaupan sivuille pääsee *täältä*!

Nyt mulla on Tiaran välikausivaatteista mietinnässä enää pipo ja hanskat, sekä kumisaappaat. Puistokengiksi mahtuvat edelleen viime syksyn Kangaroos -lenkkarit ja kaupungille sitten nuo uudet tennarit tai jotkin söpöt ballerinat joita meiltä kyllä löytyy. Mini Rodini -haalari ei tosiaan ole mikään kovin vedenpitävä, mutta jos Kappahlin Kaxs -haalari viime syksyltä ehtii jäädä pieneksi ennen kevättä, niin käyn varmaan kotiuttamassa samanlaisen isommassa koossa. Ja en myöskään usko että leo-haalari jää käyttämättä, me vaan käytetään sitä enemmän kauniin sään päivien pukeutumiseen ja kaupunkireissuille!

Mitäs tykkäätte ostoksista? Eikö olekin lammaskuosi aivan ihana?! Lisää lampaita meille! Mukavaa maanantaipäivän jatkoa kaikille<3