Niiiii-i! Voitteko uskoa että toi ihana palleroinen on jo puolivuotias? Kuusi kuukautta, kuusi maailman ihaninta kuukautta on takanapäin ja toivottavasti ainakin miljoona yhtä ihanaa kuukautta edessä. Mä voisin veikata että toi neitikin on ihan tyytyväinen elämänsä kuuteen ensimmäiseen kuukauteen, ainakin ilmeistä päätellen. Tänään ollaan oltu nimittäin niin yhtä hymyä että! Puin Tiaralle hienon mekon päälle ja neiti on saanut syödäkseen tänään vain lemppariruokiaan koko päivän; hedelmäpuuroa, aprikoosisosetta ja ruuaksi Piltin spagettia & jauhelihakastiketta. Kyytipoikana tietenkin maito, se suurin suosikki edelleen. Koko illan Tirriskä on viettänyt lempiasussaan; vaipassa, ja ollut iloinen pieni päivänpaiste.

                  Näihin kuuteen kuukauteen on kyllä mahtunut niin paljon kaikkea ihanaa että ei sitä voi edes käsittää. Ja se kasvun ja kehityksen määrä tuolla tytöllä, niin henkisesti kuin fyysisestikin on aivan mieletön mitä tässä ajassa on kerennyt tapahtumaan. Meidän pientäkin pienemmästä, seiniä tuijottelevasta 46- senttisestä rääpäleestä on kasvanut ihana 20cm pidempi pallero joka kovasti pyrkii joka puolelle tutkimaan ympäristöään. Juttua riittää meidän pienellä papupadalla vaikka muille jakaa ja tuetta istuminen häämöttää jo ihan nurkan takana. Seisomaankin olis niin kauhean kova hinku ja askeliakin Tiara ottaa jo oikein mallikkaasti, välillä jopa varvistamattakin.

                 Juuri tänään Tiara ensimmäistä kertaa liikkui itse jo vähän pidemmän matkan sillä aikaa kun kävin vessassa. Jätin neidin tapani mukaan selälleen keskelle karvapeittoa olkkarin lattialle ja kun tulin takaisin Tiara ähisi masulleen yli metrin päässä peitosta, kirjahyllyn edessä ja nuoli lattiaa. Eli hyvä että siivoan nykyään useammin! Mua vaan hämmentää se että Tiara liikkuu aina pisimmät matkat silloin kun mä en nää, joten mulla ei vieläkään oikeestaan oo käsitystä siitä millä tekniikalla se liikuskelee.. Mutta olettaisin että kierimällä vuorotellen selälleen/masulleen ja sit se vissiin osaa jo käsillä vähän vetää itseään sinne suuntaan minne haluaa. Jalatkin sätkii hulluna mut ei kauheesti auta siinä ryömimisessä kun käsien ja jalkojen yhteistyökyky ei vielä oikein pelitä. Mutta ei tässä kiire oo, nytkin toi neiti on jo liian nopee mun hitaille aivoille, tarviin vielä vähän totutteluaikaa ennen kun Tiarasta tulee ikiliikkuja! Toivottavasti siis tässä kestää vielä hetki.

Tiaran puolivuotispäivän hehkuttaamisen lisäksi oon tänään saanut itteni raahattua jopa Meilahteen asti johonkin Spirometria -puhallustestijuttuun jonne sain lähetteen silloin tammikuussa kun kävin sillä hyvin mielenkiintoisella lääkärillä flunssan takia, jos joku muistaa. Mä siirsin ja siirsin tota aikaa kun en millään olis jaksanu sinne asti raahautua enkä koe et mulla ois mitään hengitysvaikeuksia, mut yks hyvä puoli noissa testeissä oli! Mun oli pakko käydä vaa’alla koska ne tartti mun paino- ja pituustiedot niitä kokeita varten ja ihan oikeesti mun leuka meinas tippua lattiaan kun näin sen vaa’an lukeman!

               En ollut käynyt vaa’alla sitten jälkitarkastuksen joka oli marraskuussa, ja silloin vaaka aiheutti lähinnä lohduttoman itkukohtauksen seitsemällä ylimääräisellä kilollaan, mutta tänään kun kävin niin lukema oli 48kg! Eli enää kaksi kiloa lähtöpainoon ennen raskautta, mutta toisaalta oon kyllä joskus ennen raskauttakin painanut välillä 48kg ja ollut ihan tyytyväinen. Mulla vaan on vaihtelevainen paino. Mutta siis totta se on mitä monet muut äidit mulle silloin raskausaikana vakuutteli, että se riittää että ihan normaalisti vaan on ja leikkii vauvan kanssa. Siinä on jo ihan tarpeeksi liikuntaa palauttamaan keho takaisin raskautta edeltäneeseen.

Tänään on ollut ihana päivä! Nyt mä lähden kylvettämään tuon ihanan pikkuneidin joka varmasti kastelee mut ja Oton ihan urakalla näin synttäreiden kunniaksi. Kylvetyksen jälkeen käyn kaikkien kommenttien kimppuun, osaan jos vastailinkin aiemmin. Kiitoksia ihan mielettömän paljon kaikille kommentoineille, ihan tosi kiva vähän lukea että millaisia ihmisiä siellä näyttöjen ja älypuhelimien äärellä meidän elämää seurailee. Ja mukavia ne kommentit muutenkin on että saa kommentoida! Aivan mahtavaa viikkoa kaikille <3

Huhhuh, taas on muka jo sunnuntai! Kyllä nää viikot vaan menee niin nopsaan ja viikonloput varsinkin. Perjantaina Kaisla ja Simo tuli meille kylään ja hengailemaan ja eilen olin yksin kotona Tiaran kanssa kun Otto lähti pitkästä aikaa viettämään poikien iltaa. Oli kyllä niin hassua kun Tiarakin nukahti jo puoli ysiltä yöunille ja mulla oli niin paljon omaa aikaa. Mä vaan jumituin telkkarin ääreen kattomaan boxilta vanhoja CSI: Miami -jaksoja ja puhuin Netan kanssa varmaan kaks tuntia yhteensä puhelimessa. En mä kyllä osais enää ollenkaan olla yksin, mulla oli niin järkyttävä tylsyys ja tekemisenpuute että makasin vaan sängyssä. Mut oli kyllä ihan mukavaa vaan rentoutua ihan kaikessa rauhassa ja sain jopa luettua Kaksplus -lehden kerrankin kokonaan läpi, aika jees! Tai siis että en todellakaan osais vaikkapa asua yksin, mut oli kumminkin ihan mukavaa viettää yksi ilta ihan oman itseni kesken. 

                     Tänään ollaan käyty ulkona ja oltu vaan. Valvoin illalla siihen asti että Otto tuli kotiin koska en oo varmaan yli vuoteen menny kertaakaan yksin nukkumaan nii en vaan osannu! Tästä johtuen mun yöunet jäi aika vähäisiksi kun heräsin Tiaran kanssa seitsemältä mut jotenkin en siltikään ollu yhtään väsyny? Vieläkään ei oikeestaan väsytä kauheesti, aika outoa! Ennen yhtätoista olin jo saanut aikaiseksi vaikka mitä! Sain jopa siivottua, en tiiä mikä siivouskärpänen muhun on iskeny mut mä en kestä vaan sotkua enää ollenkaan. Oon imuroinut jo kolme kertaa tällä viikolla. Jonkun mielestä se on ehkä vähän mut mulle, maailman sotkusimmalle ihmiselle se on ihan hirveen monta kertaa. Mä oon ennen aina pystyny asumaan vaikka miten sotkusessa huoneessa/kämpässä mut nykyään mä en vaan kestä jos on lattialla kauheesti vaatteita ja random sälää tai likanen keittiö. Mutta ihan hyvä että just nyt on iskeny toi siivouskärpänen kun kohta toi neitikin jo pyörii enemmän ympäri lattioita ja varmaan myös nuolee niitä ja syö kaiken mitä sattuu löytämään.

                    Innostuin aamulla Music TV:tä katsellessani kun jossain musavideossa sillä laulajalla oli semmonen siisti paita, niinkun miesten T-paita kivalla tekstillä joka oli leikattu lyhyemmäksi. Mä päätin että haluun itellenikin semmosen ja heti kun Otto heräsi niin mä menin sen vaatehyllyille tonkimaan itselleni sopivaa paitaa. Löysinkin aika kivan ja just tarkoitukseen sopivan ja Otto vielä lupasi sen mun leikeltäväksi! Tämmöstä tuhoa mä sain aikaan:

Päivän asu:

Oranssit housut, käsikoru – H&M

Niittikorkkarit – Dinsko

Paita – Oton vanha, ei hajuakaan mistä 😀

 

Tein pikkuisen ostoksiakin tuossa perjantaina, Tiaralle nimittäin. Mä kävin kuin kävinkin hakemassa sen himoitsemani bodyn Lindexiltä ja mukaan tarttui toinenkin söpöliini. Kirpparillakin kävin pyörähtämässä ja nappasin sieltä yhdet leggingsit ja yökkärin Tirriäiselle. Kattokaa nyt kuin söpö toi body on, ei sitä voinu jättää kauppaan:

Tirriskän päivänasu:

Muurahaisbody, punaiset trikoopillit – Lindex 

”Ballerina” -sukat – MIQUE

 

Raidallinen hihaton body – Lindex

Hennon vaaleanpunainen body – H&M

 

Kastelukannuyökkäri ja harmaat trikooleggingsit – Piilo-Kirppis

Cupcake -posliinipurkki – Tiimari

En kyllä tiiä vielä että mitä mä tolla teen mut oli niin suloinen että oli pakko ostaa! Ehkä mä teen tosta meidän sokerikipon, ainakin sopis keittiön väreihin kivasti.

Mä ostin kaupasta Pirkka pakastesushia kun tuli ihan järjetön sushin himo! Eihän toi oikeelle sushille vedä tosiaankaan vertoja mutta paka
steruuaksi kyllä ihan todella hyvää. Naminami<3 Sushinvihaaja-Otto söi miehekkäästi makkaraperunoita.

Mun ehdottomia lemppareita on noi missä on tota merilevää, riisii ja sit tota keltast hommaa keskellä. Noi on niin hyviä! Vaikka tykkään mä kyllä noista kaikista tosi paljon. Sushi on kyllä niin hyvää, täytyy taas tässä joku päivä mennä ihan oikeeseen sushi-ravintolaan eikä vaan ostaa kaupasta.

Hei sellanen juttu mulla tuli mieleen, että kun teitä lukijoitakin on tullut ihan hirmusen paljon lisää niin ois kiva tietää ketä te ootte! Tai siis että jos jaksatte, niin ois kiva jos kommentoisitte ja kertoisitte vaikka vähän ittestänne ja mistä löysitte mun blogin ja mitä tykkäätte. Ei tietenkään mikään pakko ole, mutta musta on aina ihana kuulla uusista lukijoista ja muutenkin musta on ihanaa kun te kommentoitte. Kommentit on bloggaamisen paras puoli, se vastavuoroisuus että sä saat omista kuvista ja kirjoituksista palautetta, ruusuja, risuja, ehdotuksia. Ja se että joku kertoo myös omista kokemuksistaan ja antaa vinkkejä on myös kivaa, musta on aina mukavaa kuulla myös teistä enemmän. Mulla on viimeaikoina ollu semmonen olo että mun jutut on jotenkin  huonontunut kun päivittäisten vierailijoiden määrä ylittää reippaasti 5000 ihmisen rajan mutta kommentteja tulee 20 per postaus. Mutta en mä ketään voi pakottaa kommentoimaan, enkä haluakaan, mutta jos itse haluutte ja tulee jokin pienikin juttu mieleen niin kommentoikaa ihmeessä!

               Nyt me aletaan ton Tirriäisen kanssa soittelemaan äitille/mummulle maratoni videopuhelua skypellä. Tiarakin on vihdoin alkanut hiffaamaan että se tyyppi siinä kuvaruudulla taitaa oikeesti olla joku tuttu kun se nykyään jo höpötteleekin web-kameralle. Illalla ohjelmassa vielä parin leffan katsomista ton ihana murun kanssa, jonka kans ollaan muuten tänään oltu jo puoli vuotta kihloissa! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, ootte parhaita!

Huh mikä viikko! Siis mä oon kyllä nyt niin valmiina viikonloppua varten, ollu pelkkää paikasta toiseen juoksemista koko viikko vaikka hauskaa onkin ollut. Täst’ tulee sitten superpitkä maratonipostaus mutta toivottavasti se e haittaa ihan hirveän paljoa. Keskiviikkona mentiin taas Saran ja Eliaksen kanssa vauvakerhoon ja siellä olikin nyt paljon suht samanikäisiä vauvoja. Tiarasta ja Eliaksesta on tullut ihan kavereita jo ja musta on niin mukavaa että tästä ihan läheltä löytyy noin ihanaa seuraa niin äidille kuin tyttärellekin.

            Tiara oli tosi kiinnostunut kaikista lapsista ja musta tuntuu että toi neiti on kasvanu henkisesti ainaki kilometrin tässä parin viikon aikana kun on ollut paljon toisten lasten ja varsinkin Eliaksen seurassa. Uusia taitoja on tullut niin että ropisee! Tiarasta lähtee ihan uudenlaisia ääniä ja kokoajan! Mm. vinkuminen on opeteltu, siis että ihan oikeesti kuulostaa siltä niinku joku tuuli vinkuis ikkunassa! Ja lisäksi huutaminen tulee nykyään 130 dB voimakkuudella, vähintäänkin, ei meillä kotona oo ikinä hiljasta ja hyvä niin. Tiaran leikit on paljon rajumpia, kaikkea pitää huitoa ja heiluttaa ihan täysillä, sekä tietysti hakata lattiaan tai vaikkapa äidin naamaan. 

             Tiara myös on nykyään tosi ehtiväinen jokapaikkaan vaikkei vielä kunnolla ryömikään, joka kerta kun käyn vaikka vessassa tai keittiössä lämmittämässä maitoa niin jätän neidin selälleen keskelle peittoa olkkarin lattialle. Kun tuun takas niin Tiara on mahallaan ja puoliksi sohvan tai sängyn alla tai vaihtoehtoisesti tonkinut jostain mun puhelimen tai kaukosäätimen ja tunkee sitä suuhunsa. Äsken neiti löysi puoliksi syödyn maissinaksun (jonka luulin sen aamulla syöneen kokonaan kun se yhtäkkiä hävisi mutta olikin ilmeisesti piilottanut sen karvapeiton mutkaan) ja sitä se sitten natusteli karvoineen päivineen eikä millään ois malttanut luopua siitä. Uusi huvittava taito on myös se, että ennen Tiara tyytyi tosiaan huitomaan leluja lelukaaressa, nykyään pitäis saada liikutella sitä koko lelukaarta jokapuolelle. 

           Me ollaan myös alettu pikkuhiljaa opetella ”Ei!” -sanan käyttöä. En tosiaan tajunnut että se pitäis näin aikasin alottaa mutta oon nyt viime päivinä huomannut että se on eksynyt mun sanavarastoon. Lähinnä silloin kun syötän Tiaralle sosetta ja sen mielestä masu on jo täynnä, koska silloin Tiara alkaa huitomaan vimmatusti nyrkeillä lusikkaa ja soseet lentelee pitkin seiniä. Tällä hetkellä toi ”Ei” -sana aiheuttaa lähinnä huikean iloisen hymyn tai välillä jopa maailman itsetyytyväisimmän riemunkiljaisun. Ei siinä voi äitikään muuta tehdä kun nauraa kun toinen on niin tyytyväinen itseensä ja siitä alkaakin oravanpyörä kun Tiara ajattelee että ”Jee kivaa äiti tykkää kun sohin lusikkaa nyrkeillä, teenpäs sitä lisää!”.              

             Mutta eipä se oo niin nöpönuukaa, toinen on vielä niin pieni että ei siltä voi hirveesti vaatia vielä ymmärtämistä. Oon huomannut että neiti tunnistaa jo ainakin oman nimensä koska kääntää heti päätä jos sille huutaa että ”Tiaraaa”. Toinen jonka luulisin että Tiara on älynnyt on isi, koska heti kun sanon että ”Tiara isi tuli kotiin!” niin neiti kääntää päätä eteistä kohti vaikkei Otto ois vielä sanonu mitään. En tiiä, voinhan mä vaan kuvitella ton jälkimmäisen, mut kyllä silti tuntuu että Tiara on oppinu niin paljon uutta! Ainiin, ja maanantaina se oppi läiskyttämään vettä kylvyssä! Siinä oltiin kyllä Oton kanssa niin litimärkiä kun tähän asti on voinu ihan huoletta mennä täysissä pukeissa kylvettämään neitiä, mut ei se mitään oli ihana kattoa kuinka ilonen Tiara oli kun se räiski sitä vettä joka suuntaan ja leluja kans.

Tiaran päivänasu:

Leopardihuppari, Hello Kitty -fleece (H&M) – Piilo-Kirppis

Leggingsit, röyhelöpaita, hapsusaappaat ja seeprapipo – H&M

Kypärälakki – Äitiyspakkaus

Aurinkolasit – Lindex

 

                Eilen oltiinkin sitten kaupungilla Tiaran kanssa ja käytiin moikkaamassa neidin kummitätiä Nonaa ja mun kaveria Ringoa pitkästä aikaa. Oli kyllä niin hauskaa, Tiara oli hereillä koko metromatkan stadiin ja myöskin takastulomatkan ja se tuijotteli vaan ihan kiltisti rattaista eikä päästäny edes pientä kitinää. Käytiin Kampin Johto Cafessa ja siellä Tiara kiskaisi maidot nassuun kahvilan penkillä makoillen ja muuten istuskeli niin syöttötuolissa kuin meidän sylissäkin ja leikki Sophie-kirahvilla onnesta soikeana. Välissä kiskaistiin parin tunnin tirsat jotka meillä alkaa nykyään olla enemmän harvinaisuus kuin jokapäiväinen juttu. Päikkärit on nykyään maksimissaan tunnin jos vaunut on paikallaan parvekkeella, jos taas ollaan liikkeellä niin silloin unet saattaa kestää just ehkä sen pari tuntia.

                      Oli aivan ihana nähdä niin Nonaa kuin Ringoakin ja musta tuntuu että Tiara on alkanut päästä vierastamisesta yli kun heti väläytteli Ringollekin ihania hampaattomia hymyjä vaikkei ennen ollut nähnytkään. Juteltiin niitä näitä ja vaihdettiin kuulumisia ja tietenkin käveleskeltiin ympäri keskustaa korkkarit jalassa Nonan kanssa niin että on kyllä jalat nyt ihan muusina. Väsymys on ollut ylitsepääsemätöntä tällä viikolla aina iltaisin kun ei olla tosiaan totuttu to
uhuamaan ihan näin paljoa. Ollaan Tiaran kanssa molemmat nukahdettu tosi aikasin illalla aina, kerrankin ees mulla ei oo ollut vaikeuksia saada unta kun meen sänkyyn. Ihan mukavaa sinänsä.

 Tänää meillä ois ohjelmassa tällasta: 

Eli köllöttelyä ja rentoutumista koko viikon edestä ft. Tiaran kirjakasa jota ollaan luettu tänään jo useampaan otteeseen. Saatanpa käydä neidin kanssa pyörähtämässä Piilossakin, ois niin kiva tehdä jotain ihania löytöjä! Tosin Lindexilläkin on kyllä ainakin yks body jota himoitsen, katsotaan mitä tässä vielä tapahtuu! Mä palailen myöhemmin, aivan ihanan mahtavaa viikonloppua kaikille! :))<3

Pahoittelut pienoisesta postaustauosta, oon ollut tosi kipeenä nyt pari päivää. Eilinen päivä oli ihan tuskaa, mä nimittäin kärsin aivan järkyttävistä vatsa -ja selkäkivuista koko päivän. Varmaan kaikki naiset ainakin tietää mistä mun kivut johtui ja voin kertoa että olin niin kipee ettei mitään rajaa. Otto oli iltavuorossa joten mä olin Tiaran kanssa yksin kotona tooosi pitkän päivän, mut en tiiä onko tolla neidillä joku kuudes aisti (et jos se tajus et mulla on paha olla) vai mitä mut se oli maailman kiltein. Tai no onhan Tiara lähes aina tosi kiltti mut eilen se viihty mun kanssa sängyllä pötkötellen koko päivän partsipäikkäreitä lukuunottamatta. Mun ei tarvinnu ees syöttää Tiaraa (paitsi soseet) kun se nykyään syö maidot aina itte pullosta joten pääsin tosi helpolla. Tiara leikki tarjoustalon mainoksella ja kertoi mulle monta tarinaa ihanalla omalla höpöhöpökielellä. Ennen kun huomattiinkaan niin isi olikin jo kotona ja jaksoi leikkiä innosta kiljuvan Tiaran kanssa pitkän tovin ja niin neiti sitten sammui kuin saunalamppu yöunille yhdeksältä. 

 Tänään herättiin Tiaran kanssa kasin aikaan aamulla ja ekaa kertaa mä ehkä nautin siitä että Otolla on iltavuoro. Oli ihanaa herätä (ilman mahakipuja) auringonpaisteeseen ja juoda ihan rauhassa murun kanssa aamukahvit ja jutella ja käydä yksin pitkässä suihkussa ennen kun Otto lähti töihin.  Meidän jäätyä kahdestaan Tiara jutteli mulle ja höpötteli onnesta soikeena, sitten otti pienet partsipäikkärit jonka jälkeen lähdettiin ”auringonpaisteeseen” lenkille Saran ja Eliaksen kanssa. Tarkoittaen sitä että joo, aamulla paistoi kivasti aurinko mutta meidän lenkkiaikaan tuuli ihan kamalasti ja satoi rakeita vaakasuoraan. Ei kiva! Mutta onneksi oli supermukavaa seuraa niin se ilmakaan ei tuntunu niin ylitsepääsemättömän kauheelta.

                  Lenkki ei sitten ollutkaan niin pitkä mitä etukäteen oltiin ajateltu mutta sen jälkeen mentiinkin sitten Saran luokse leikkimään ja syömään superhyviä mokkapaloja. Tiara ja Elias leikkivät niin nätisti keskenään ja lääppivät toistensa naamoja. Elias konttaili joka suuntaan ja Tiara pyöri paikallaan ympyrää Eliaksen touhuja ja Saran koiria ihmetellen. Oli siinä Tiaralla kerrakseen tuijoteltavaa, neiti oli taas ihan naatti kun päästiin kotiin ja nukahti samantien partsipäikkäreille, joilta tosin heräsi aika nopeasti. 

          Musta tuntuu että Tiaran valveillaoloaika on lisääntynyt ihan hirveesti, päiväsaikaan Tiara nukkuu yhteensä ehkä 3-4h päikkäreitä. Ennen kun sillä aina tuli nukuttua ainakin kahdet kolmen tunnin päikkärit ja muuten vielä pikkupäikkäreitä. Mutta eipä se haittaa, ainakin yöllä nukutaan hyvin ja onhan tuo neiti kasvanutkin niin hirveenä että ihan loogista ettei enää nukuta niin paljoa kun sitä ollaan jo niin isoa tyttöä että. Ai kauheeta, kohta se on puolivuotias! Nojuu, mut tässä ois kuvia sitten mun meikittömästä suihkunraikkaasta nassukasta ja sitten noista ihanista pikkunassikoista leikkimässä keskenään<3

Sitten olisi vielä pieni videopätkä meidän ihanasta palleropullerosta joka on tajunnut että iltaisin on ihanaa kiljua ja huudella ja heilua joka suuntaan ainakin parin tunnin ajan<3 Ihana neiti! Taustamusiikkina upea…NOT idols.

Piti taas vähän salakuvata sitä ettei se hiljenny kamerasta, tuppaa olemaan tosi yleistä et Tiaraa jännittää kamera liikaa ja sit pitää vaan tuijotella hiljaa 😀 Mut onneksi sain tallennettua sen iltakiljunnat <3 Nyt mä alan syömään kuhan toi miekkonen saapuu kotiin töistä, Tiaralla on jo masu täynnä ja tossa se taas riehuu karvapeitolla. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, mä palailen huomenna tai ylihuomenna!

Inhoon tota sanontaa! Mutta nyt on ainakin kevättä ilmassa, vaikka täällä meillä päin toi sää onkin tällä hetkellä sumuinen ja kostea. Lämpömittari näyttää +3 astetta, mutta jos Iltalehteä on uskominen niin ensi viikolla Föhn -ilmiö lämmittää Suomenkin sään ja saadaan ehkä nauttia jopa +10 asteen ihanasta kevätsäästä. Kevätfiilis on alkanut iskemään muhunkin tällä viikolla, ihan kuin huomaamatta. Ehkä se johtui naistenpäivänä saamistani tulppaaneista, ehkä mukavasta seurasta vauvakerhossa. Saattoi siihen vaikuttaa Tiaralle löytyneet täydelliset aurinkolasitkin tai ehkä se että otettiin vaunuista koppa pois jotta neiti näkisi vähän ympärillä olevaa kevättäkin ulkona kun on alkanut suurimman osan vaunuissaoloajastaan viettämään hereillä ihmetellen. Pussilakanatkin vaihdoin jouluisista sydänkuvioisista keväisen vihreisiin ja kaivoin varovasti kaapista esille trikoisen tuubihuivin villaisen tilalle. Kyllä se kesä vielä tulee! Onko muita kevätfiilistelijöitä?

                       Naistenpäivänä mun unelmat toteutui ja ylittyi moninkertaisesti. En tiedä oliko Otto lukenut mun ajatuksia vaiko mun blogimerkintää mutta mun naistenpäiväkortissa oli lupaus omasta ajasta, Otto lähti nimittäin Tiaran kanssa vaunulenkille. Mä sain ruhtinaalliset 40 minuuttia viettää aivan yksin kotona, ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Arvatkaa mitä mä tein? Soitin mun äidille koska en keksinyt mitään tekemistä. Kuinka säälittävää! Viimeisen vartin ajan mä katsoin kelloa minuutin välein kun tuntui että oon ollut yksin jo monta tuntia. 

                      Ehkä mä vaan pitäydyn siis tässä meidän nykyisessä käytännössä, että jos mä kaipaan omaa aikaa niin mä lähden vaikka kahville tai shoppailemaan, silloin sentään osaan käyttää aivoja muuhunkin kuin Tiaran kypärälakin hikisyysasteen miettimiseen tai kellon tuijotteluun. Ehkä vielä jonain päivänä mäkin osaan nauttia taas yksinolosta kotona, mutta nähtävästi vielä en siihen ole valmis. Mutta miksipä pitäisi ollakaan?

Kuinka ihana voi toinen olla? Ihan itse oli töissä askarrellut mulle kortin ja sit vielä toi että ”Hyvää naisenpäivää muru!” ”Koska mun elämään kuuluu vain yksi nainen” ”Ja yksi ihana pieni tyttö!” En kyllä tiiä mitä mä oon tehnyt että oon noin ihanan miehen itelleni löytänyt, mut sen tiiän että aion pitää siitä kiinni ja lujasti. Oonhan mä arvon tuleva rouva niinkuin herra itse totesi ;).

Tänään ollaan leikitty, syöty, siivottu ja tehty tunnin lenkki tuolla sumussa. Oli yllättävän lämmintä ja ihanan raikasta jotenkin kun oli niin kostea ilma. Tässä ois vähän kuvia, lenkistä ja neidin ihanista ihka ensimmäisistä arskoista, feikki wayfarerit tietysti!

 Noi on oikeesti tosi hyvät noi arskat, koska ne on sopivan taipusaa materiaalia ja ihanan yksinkertaset ja tyylikkäät. Ihan eri maata kun jotkut mansikka -tai sydänlasit vaikka on nekin kyllä kieltämättä ihan söpöjä. Aattelin kotiuttaa vielä vastaavat pinkit meille ku en heti viittiny ostaa molempia kun en ollu varma mitä toi pikkuneiti ajattelee aurinkolaseista. Mut ei se ollut moksiskaan onneksi!

Voitteko uskoa että ylläolevissa kuvissa näkyvän paikan osoite on Aurinkoranta? Ei ihan siltä näytä, mut oli kiva käydä kävelyllä silti. Ja voi että mä odotan kesää ja sitä et saa taas tehdä ihania merenrantalenkkejä auringonpaisteessa! Tänä vuonna vauva onkin sitten vaunuissa eikä masussa niin ei ehkä oo ihan niin tukalaakaan.

Eipä  noi vaunut vielä muuttaneet hirveesti muotoaan, samaisessa lämpöpussissa se neiti hengaili, istuinosa vaakatasossa ja silmät tiukasti ummessa tuhisten. Tietenkin se nyt nukkui kun mä halusin näyttää sille suurta maailmaa. Mutta ei meillä oo mihinkään kiire, hyvin ehtii myöhemminkin. Haaveissa siintää mahdolliset ensiviikon +10 asteen ilmat ja auringonpaiste, kevään ensimmäinen jäätelö ja Tiara vaunuissa aurinkolasit päässä merenrantaa (tai tien vierustaa koristavia koirankakkoja) ihmetellen. Kuulostaa aika kivalta!

Jottei viimeinen kuva olis harmaa ja tylsä niin laitoin vielä meidän pirtsakoista pussilakanoista yhden otoksen. Hei sellasta mulla tuli vielä mieleen tuohon meidän pikkuneitiin liittyen, että tässä on kyllä nyt suhteellisen tuore äiti ihan huuli pyöreenä tän orastavan välikauden kanssa. Onko meillä tarvetta välikausihaalarille vielä tänä keväänä, kun mun laskujen mukaan kevään ajan Tiara on 6-8kk vanha, eli luultavasti ei vielä hirveesti ulkona muualla oleile kuin vaunuissa. Riittäiskö ihan vaan joku normaali keväthaalari (saako semmosia enää mistään?) tai -takki + housut vai tarvitaanko me nyt jo jotain hifistely haalaria? Kiitoksia jo näin etukäteen jos joku viitsii valaista tumpeloa!