Siis mulla on ollu niin kiireinen viikko että ihan hengästyttää kun alkaa miettimään. Mä en oo pitkiin pitkiin  aikoihin saanu niin paljoa aikaseksi mitä tällä viikolla. Jonkun toisen korvaan  voi kuulostaa pieneltä ja varmasti kuulostaakin, mutta kotihiiri-iinalle tässä on ollu enemmän kun tarpeeksi! Meillä on käyny vieraita useampaankin otteeseen, oon saanut uudet kynnet, oon käynyt Oton työpaikalla näyttämässä Tirriskää sen duunikavereille, syömässä stadin keskustassa Nonan kanssa, moikkailemassa mun kaveria Tinoa One Wayssa ja muuten vaan pyörinyt ympäri ämpäri.
                   Kaiken on kruunannut toi ihana lumisohjo ja eilinen myrsky (toisinsanoen Tiara nukkuu tyytyväisenä lämpimissä vaunuissa ja meitsi huhkii hiki hatussa työntäen vaunuja jotka juuttuu metrin välein lumeen kiinni) ja tietysti Tiaralla taitaa nyt ṕukata ensimmäistä hammasta koska illat on ollu aika erilaisia kun yleensä, kitinää ja tyytymättömyyttä. Alhaalla ikenessä on kova kohta ja Tirriskä kuolaa minkä kerkeää ja imee alahuulta. Neidillä kun ei pysy kunnolla vielä purulelukaan kädessä niin on vaikea helpottaa toisen oloa ellei sit itse istu siinä ja pidä lelua kokoajan sen suussa. Onneksi yöt ollaan saatu nukuttua hyvin kuten normaalisti ja päikkärit myös, muuten oisin varmasti ihan loppu. Mutta jospa tää tästä helpottais kun hammas vaan suostuis ulostautumaan sieltä ikenestä.
                   Näistä useista asianhaaroista johtuen en oo ehtinyt postaamaan, päivisin on ollut aina hommaa sillon kun Tiara on ollut päikkäreillä ja illalla on sitten yritetty helpottaa hammaskiukkua. Tiaran mentyä yöunille oon vaan kaatunu sänkyyn ja simahtanu samantien. Mutta nyt aattelin ees vähän paikkailla kauheaa postaustaukoa kunnon kuvapläjäyksellä! Tiistaina nyt ei varsinaisesti tapahtunut mitään kovin mainitsemisen arvoista joten tiistaina oli kamerallakin lepopäivä, mutta keskiviikkona Derya kävi tekaisemassa mulle uudet ihanat kynnet!

Kynsiin tuli siis hopeaa ja vaaleanpunaista glitteriä ja tippirajoihin valkoisia helmiä ja pinkkivalkoisia minikokoisia Chanel -logoja jotka tarkkasilmäiset ehkä bongaa! Tässä kuvassa kynnet ei oo vielä ihan asettuneet joten glitteriä on vähän sikinsokin, mutta nyt glitteriä on enää sille kuuluvissa paikoissa. Aika blingblingiä vaihteeksi, mut tykkään ihan sikana! Ei tartte muuten olla nii glamour ku on blingit kynsissä, pientä luksusta pyjamapäiviinkin!
                         Keskiviikkona Tiaralla ei ollut vielä vaikeaa hampaan kanssa ja neiti olikin itse aurinkoisuus koko päivän. Illalla kateltiin telkkaria Oton kanssa ja huomattiin että Tiara onkin herännyt päikkäreiltä ja ottanut tutin käteen! Tiara näytti yhtä hämmentyneeltä osaamisestaan kun minä ja Ottokin! Taustalla ihana lelusotku, ei oo kauheesti kerennyt siivoilla tässä mutta mitäs pienistä.

Eilen piipahdettiin Tirriskän kanssa Oton duunipaikalla esittelemässä neitiä vähän. Voi että oli Tiara ihmeissään ku varmaan kymmenen eri tyyppiä tuli ihmettelemään ja juttelemaan. Pientä vierastusta oli ehkä havaittavissa epäluuloisesta katseesta päätellen mutta kiltisti Tiara kumminkin oli ja jopa jutteli vähän. Tämän visiitin jälkeen neiti olikin sopivasti aivan naati ja nukahti vaunuihin samantien, mä jatkoin sitten matkaa metrolla keskustaan ja mentiin Nonan kanssa syömään Senaatintorilla sijaitsevaan Kiseleffin taloon ihanaan Ciao! Caffe:en.
                    Ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja miljöö fantastinen! Kun olin pieni me aina käytiin äidin kanssa tuolla talossa pienissä käsityöliikkeissä mutta nyt uudistusremontin jälkeen en ollutkaan siellä vieraillut. Oli kyllä aivan ihanasti uudistettu ja siellä oli ehkä maailman hienoimmat vessatkin, hahah! Mun naama ja hiukset on todella edustavassa kunnossa noissa kuvissa kun lumimyrskyssä tietysti kyyneleet virtas ku oli niin kauhea tuuli ja suoristetut hiukset kihartui kastuessaan.

Mun salaatti jossa oli mm. kanaa, artiskokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, minimaisseja, cashew-pähkinöitä ja ihanaa hunajaista kastiketta!

Nonan salaatti, sama satsi kun mulla mut kanan tilalla fetaa ja ei oliiveja! Ruokajuomana meillä oli superhyvää luomu persikkajääteetä

Kiireinen businesswoman? Miksi mä aina näytän niin tyhmältä kun puhun puhelimessa? Onko muilla samaa ongelmaa?

Ciao! Caffe

Illalla tulin sit samaa matkaa metrolla Oton kanssa kun oltiin pyöritty Nonan kanssa tarpeeksi ja käyty moikkailemassa mun kaveria Tinoa One Wayssa. Tino ei ollu ennen nähny Tirriskää ja sehän rakastu heti meidän pikku tuhisijaan<3 Tiara siis tosiaan nukkui koko sen ajan joka oltiin kaupungilla, eli päälle 4h?  Neiti sai siis aika hyvät päikkärit, onneksi unta riitti vielä yöksikin. Tultiin kotiin viiden aikoihin ja Oton kaveri Otto (kyllä :D) tuli sitten meille vielä syömään Cheddar-pekonipastaa jota kokkailtiin. Oli kyllä mukava päivä kiireisyydestä huolimatta ja kiva tehdä muutakin kun möllöttää kotona päivät pitkät.
                         Kaupungilta tarttui mukaan vielä pieni 4kk-lahja Tiaralle. Kävin Mique -kaupassa Nonaa odotellessa ja enhän mä tietenkään voinut olla nappaamatta mukaan paria ihanaa juttua:

Ihana mustavalkoinen kylpyankka keltaisten kaveriksi ja maailman söpöimmät ballerinasukat joissa oli jotku ihmeen muoviset tekojalat sisällä

Tässä vielä pari kuvaa meidän ihanasta 4kk vanhasta pipopäästä, neidillä alko taas kertymään karstaa päälaelle niin piti tehdä öljy+harjaus uudelleen. Onneksi lähti kerralla kaikki pois! Tiara on hassu vauva, se rakastaa ku harjaan sen päätä se oikeen kujertelee ja höpöttää samalla ja hymyilee iloisesti! Mut hyvä että se tykkää, muuten vois olla vaikee saada karstoja pois.

Tällä viikolla mua on pitänyt myös kiireisenä eräs aivan mahtava projekti jota ollaan muutaman blogimutsin kanssa väsäilty. Vielä en paljasta mitään sen suurempaa kuin että olkaahan maanantaina kuulolla, silloin räjähtää! Tällä viikolla tuli ensin jo sellainen tunne että koko homma leviää käsiin kun yhtäkkiä porukkaan alkoi ilmestymään tuikituntemattomia ihmisiä ja tuntui että mistään asioista ei saada sovittua kun oli liikaa erilaisia mielipiteitä, mutta me vetäydyttiin sitten omaan pieneen porukkaan ja nyt alkaa kaikki olla valmista. Eikös ole ärsyttävää kun en kerro enempää ;D? Mut kerranki tälleen, yleensä en osaa pitää salaisuuksia! On ollu kyllä ihana viikko kiireistä huolimatta!

Mä alan nyt leikkimään meidän ihanan pikku apinan kanssa. Mutta olkaahan kuulolla! Ja mä kyllä aion palata normaaliin postaus- ja kommentteihinvastaustahtiin, tää viikko on ollut vaan ihan super kiireinen! Uusi ulkoasu on myös jo työn alla, joten ensi viikolla tiedossa ”isoja” juttuja bloggailun kannalta! Kauheesti huutomerkkejä tässä kappaleessa, no eikai se ole niin vakavaa.. Aivan ihanaa viikonloppua kaikille<3

Edit// Sellanen juttu tuli vielä mieleen kun aloin noita edellisen postauksen kommentteja lukemaan, että meikkaatteko te anonyymit siellä ruudun toisella puolella joka ikinen päivä samalla tavalla? Aika tylsää mun makuun. Mä ainakin tykkään vaihdella mun meikkaustyylejä useinkin ja kokeilla erilaisia juttuja. Mun mielestä on oikeesti todella naurettavaa että heti jos meikkaan eri tavalla niin tulee miljoona ”miks noin tummat meikit, oot nätimpi vähemmällä” -kommenttia. 
                Mä olen täällä ennenkin sanonut ja sanon nyt uudestaan, että mä meikkaan just niinkun mua itseäni huvittaa, tää on mun naama ja vaikka mulle tulis toiset 60 kommenttia kuinka rumat mun meikit on niin se ei saa mua muuttamaan mun meikkaustyyliä. Ei mua ainakaan kiinnosta yhtään jos joku nimetön harmaa lukija ei pidä mun meikeistä, tärkeämpää mulle on se että minä ja vaikkapa Otto on tyytyväinen. Vaihtelu virkistää ja aion jatkossakin kokeilla erilaisia meikkejä ja meikata joskus vähemmän ja joskus enemmän, enkä usko että olen ainoa joka näin toimii. 
                 Ja mä osaan kyllä ottaa kritiikkiä vastaan, mutta mun mielestä esimerkiksi meikkaaminen on täysin henkilökohtainen asia jossa varsinkaan anonyymien on ihan turha tulla neuvomaan. Kaikki meikkaa omalla tavallaan, en mäkään mee sanomaan gootille että ”hyi sulla on kauheen tummat rajaukset oisit paljon nätimpi vähemmällä meikillä” vaikken itse samaan tapaan meikkaisikaan. Tärkeintä on olla itse tyytyväinen.

Tänään on kyllä ollu niin maanantai kun olla ja voi. Jotenkin sellanen fiilis et mikään ei onnistu. Okei vastoinkäymiset on ollu pieniä kuten Tiaran lempivellin loppuminen Citymarketista, kyynärpään kolauttaminen seinän kulmaan ja yllärikakat vaipassa just kun olin saanut ulkovaatteet neidille kauppareissua varten, mutta koska on maanantai niin ne harmittaa tavallistakin enemmän. Maanantai on mun mielestä ihan turha keksintö, varsinkin näin Täydellisten naisten ollessa tauolla. Tiistaina on jo taas päällä se toiveikas fiilis onneksi; kohta on viikonloppu! Mä luulin että kun jäisin äitiyslomalle ja mulla ei ois mitään ”pakollista” tekemistä arkisin kuten kouluun tai duuniin heräämistä niin mä en kaipais viikonloppuja niin paljon.
                    Mutta väärässä olin, se hetki kun perjantaisin tullaan kaupasta kotiin isojen ruokakassillisten kanssa ja aletaan kokkailemaan hyvää ruokaa ja höpöttelemään neidin kanssa on vaan ihan paras! Ja kyllä, sillä todellakin on väliä onko arki vai viikonloppu vaikka oonkin periaatteessa ”lomalla” koska viikonloppuisin ei oo mitään aikarajoja, ei oo mihinkään kiire vaan saadaan olla rauhassa ja tehdä mitä huvittaa. Tärkeintä viikonlopuissa on tietenkin se että silloin Otto on kotona meidän kanssa, Tiarallakin syttyy lauantai-aamusin ihan erilainen pilke silmäkulmaan hymyn jatkoksi kuin arkisin. Kyllä se välittyy vauvaankin että äiti ja isi on paljon rennompia viikonloppuisin, vaikka ei me kyllä kauheesti stressata muutenkaan.
                   Nyt mä kyllä ryhdistäydyn, ihme valitusta multa. Mut jotenki tää maanantai on vaan ollu niin maanantai.

Onneksi neiti on tänään ollut oma ihana aurinkoinen itsensä niin on äidilläkin ollu helppo päivä. Se on muuten oppinut uuden lempiharrastuksen: alahuulen imemisen, mä en tiedä mikä siinä on niin kivaa mutta se mussuttaa omaa alahuultaan ja hihkuu onnesta? Ei tarvi tuttia eikä nyrkkejä kun apu löytyy vielä lähempää, omasta nassusta. Ja tätä tapahtuu siis ihan kokoajan ja pitkiä aikoja putkeen! Tässä pari kuvaa todisteeksi:

Eilen oltiin ihan vaan kotosalla vaikka illalla kyllä kipastiin kaupassa. Jaksoin pitkästä aikaa laittautua (kyllä, mä edelleen tykkään laittautua ihan vaan vaikka kauppaankin koska laittautuminen tuo luksusta mun arkeen) ja otin sitten vähän asukuviakin onnellisena siitä että Ginan xxs -kokoiset farkkuleggingsit jotka ei synnytyksen jälkeen noussu edes puoleen reiteen kun oli niin tiukat ei puristanu enää yhtään ja oli taas hyvin istuvat!

Tänään Tiara sai elämänsä ensimmäistä kertaa postia (jos kelakorttia ei lasketa) kun seurakunta lähetti jonkun tommosen lasten musiikki cd-n ja kirjan missä oli virsiä ja jotain runoja tms. Oli kyllä hassua nähdä se nimi vaan siinä paketin ulkopuolella, maailman siisteintä oikeesti! Mä tiiän kyllä että Tiaran nimi on hyväksytty ja se on kastettu ja vaikka mitä mutta jotenki se nimi paketissa oikeen konkretisoi vielä sen että tässä tää meidän uusi pieni ihminen nyt on ja hengaa (ja saa paketteja)! Ihan kiva kyllä että seurakunta muistaa pieniä jäseniään tämmösellä, vaikka ei me niin hirveen hengellisiä ollakaan. Piti oikeen ottaa kuvakin neidin nimestä, ja tietysti myös ihanasta isosta pienestä Tirriskästä itsestäänkin:

Mulla piti olla vielä jotain järkevää sanottavaa mutta tottakai nyt katkesi ajatus! Me aletaan kohta kattoon murun kanssa Paranormal Activity 3:sta ja jänskättää jo vähän valmiiksi että pistetään jännityksen piikkiin. Ei mulla sen kummempia, aattelinpa viel laittaa yhden mustavalkosen kuvan tähän loppuun. Mä haluaisin joskus tehdä vaikka kokonaisen postauksen ihan mustavalkosilla kuvilla mutta toisaalta mustavalkosista kuvista on niin hirmusen paljon vaikeampaa saada hienoja, ainakin mun mielestä. Mut mitäs tykkäätte tästä?

Nyt siis leffan pariin Otsukan kanssa ja silleen, onneksi huomenna ollaan taas yksi päivä lähempänä viikonloppua! Löytyyköhän mun lukijoista yhtään maanantain inhoajia, saa kertoa mulle omista karmeista maanantai-päivistä, vertaistuki on aina jees! Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3

Mulla oli jotenki tavallista isompi kynnys tulla kirjottaan tätä postausta, Oton postaus oli nimittäin munkin mielestä sen verran hauska että tuli sellanen fiilis että jaksaakohan kukaan sit enää lukea mun löpinöitä täältä. Mutta järkeilin sitten asian niin et tuskinpa te kaikki olisitte jaksaneet meidän matkassa näin kauaa jos mun kirjotukset ei ollenkaan kiinnostaisi. Uskon että teille ei tullu mitenkään järkytyksenä Oton postauksessa se että mekin eletään ihan normaalia arkea täällä kotona, piereskellen ja heittäen paskaa läppää. Mut mä en usko että niistä meidän arjen jokapäiväisistä lagaushetkistä te jaksaisitte joka päivä lukea, ainakaan en jaksais itse niistä niin usein kirjotella ja siksi mun kirjotukset yleensä liittyy niihin päivien epätavallisempiin tapahtumiin ja kohokohtiin. Mutta juteltiin Oton kanssa, että voisin liittää Oton oman google-tunnuksen tähän mun blogiin niin Otto vois sitten halutessaan tulla aina teitä (ja mua) hauskuuttamaan tänne, säännöllisen epäsäännöllisesti mutta näin alustavasti mietittiin että kerran-pari kuussa. Miltäs semmonen kuulostais?
                    Tästä innostuneena mä aloin miettimään uutta ulkoasua, tai ainakin uutta banneria blogille. Muuten mä kyllä oon tyytyväinen ulkoasuun mutta kuten pari lukijaakin on mulle kommentoineet niin ois kyllä bannerin päivityksen paikka koska toi meidän Tirriskäkin on kasvanu niin paljon ja jos vielä kuvaan liitetään toi perheen kaksilahkeinen vitsiniekka mukaan (siltä ei kysytä ;D) niin sit vois olla bueno. Oon nyt tässä koittanu pari päivää mietiskellä että millasen bannerin tekisin ja varmaa on vaan se että haluan tällä kertaa sen olevan hauska. Tyylikäs mutta hauska banneri jossa koko meidän kolmen kopla ois esillä ois sellanen osuva kuvaus siitä mitä mä haen, mutta ongelma onkin siinä että miten sen toteuttaisin? Mulle saa kertoa ideoita jos tulee mieleen jotain hauskaa!

Mutta sit mä voisin kertoakin vähän meidän viikonlopusta. Kuten tavallista, ollaan lähinnä hengailtu kotosalla. Eilen tosin tapahtui jänniä kun mun vanha kaveri Vilma jonka kans ollaan tunnettu ekaluokalta asti tuli käymään meillä moikkailemassa mua ja Tirriskää. Oli kyl niin mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja jutella niitä näitä (sekä juoda yliannostus supersokerista kahvia ja pilata sillä yöunet). Räpsittiin kuvia ja leikittiin ton ihanan neitokaisen kanssa joka onnessaan selitti meille ummet ja lammet. Musta tosin tuntuu et Tiara on alkanu vähän vierastamaan ku niin epäluulosesti katteli aluksi uusia kasvoja ja vasta vähän ajan kuluttua alkoi iloisesti selittämään. Mut eiks se tässä 4kk pintaan tuu se vierastusvaihe vai oonko ihan väärässä? Nojaa, mut voisin laittaa muutaman kuvasen eiliseltä:

Tää päivä on siis menny ihan vaan löhöillessä, leikkiessä ja uusia Vau -kirjoja lukiessa. Mä kyllä tykkään ihan hirveesti tosta vau -kirjakerhosta, ne on niin liikkiksiä ne Eetu -kirjat varsinki ja aina tulee kivoja leluja jotka on Tiaralle just semmosia ajankohtasia sillä hetkellä että se tykkää. Mä rakastan kyl lukea Tiaralle, varsinkin nyt ku se on alkanu enemmän älyymään noista kirjoista. Neiti jaksaa keskittyä kirjoihin vaikka puoli tuntia tai tunninkin jopa, varmaan vieläkin kauemmin jos mä lukisin, mutta en oo viel lukenu kauheesti tota pidempiä aikoja ku en halua että käviskin niin että Tiara kyllästyis tai jotain. 
                     Se hihkuu onnesta ku käännän sivua ja sieltä paljastuu kirkkaan pinkki pupu ja hauskoja on myös rapisevat kirjansivut sekä minipehmokirjan takana oleva helisevä peili. Kaikkein eniten neiti kuitenkin rakastui tänään kirkkaanpunaseen tortillasipsipussiin jossa oli rapisevia sipsejä vielä sisällä. Ensin sen huito sitä kun istuin sohvalla ja se makoili mun viekussa mut sitten annettiin se sille käteen ja se rutisteli ja rapisteli sydämensä kyllyydestä. Ei taida olla mikään urbaanilegenda se et lasten mielestä kivoimpia leluja on ihan normaalit asiat joita ei ees leluiksi ole tarkoitettu. 

Tää kuvakulma tekee meidän Tirriäisestä ihanan megajättipallomasupään XD♥

”Ölölölöö!!!”

”HYI! MIKÄ TOI ON!?!? !?!”

”Naminami tää on hyvää!”

”En ees huomannu et äiti otti must kuvaa ku mussutin kirjaa niin antaumuksella!”

”Hahaa mut nyt huomasin, tää on oikeesti aika kivaa!”

”Hehee, mihin mun käsi oikeen meni? ARVAA KUKA!”

Tiara on alkanu tällä viikolla heräämään aiemmin joka päivä, ennen nukuttiin helposti 10-11 mutta nykyään ollaan ylhäällä viimeistään 8.30 ja tänäänkin neiti nousi isin kanssa ylös jo puoli seitsemältä. Nukahtaminen tosin tapahtuu myös aiemmin, ennen yöuni tuli siinä 23-00 aikoihin ja nykyään neiti nukahtaa ihan itse jo 21-22 aikaan ja nukkuu sinne aamuun asti. Eipä tuo haittaa että aamut on parilla tunnilla aikastunut vaikka on tässä mulla opettelua ku en oikeen osaa mennä ajoissa nukkumaan vaikka pitäiskin. Mutta eiköhän se uni ala maistua mullekin vähän aikasemmin jos heräilen muutaman viikon ajan seitsemän aikoihin aamuisin. 
                       Mun ja Tiaran aamut on kyllä ihan parhaita, neiti on itse naantalin aurinko kun riipasen yökkärit pois ja se saa köllötellä omalla karvapeitolla alasti. Siinä se mulle lauleskelee ku itte koomaan siinä vieressä kahvimukin kanssa, mutta ei kyllä noin iloseen höpöttelyyn voi olla heräämättä hyvällä tuulella. Sitten me yleensä kaikessa rauhassa vaihdetaan jotkut kivat päivävaatteet (mun päivän kohokohtia on jos tiiän et ollaan menossa jonnekki ja saan valita Tiaralle hienot vaatteet :D) ja sen jälkeen on sit aamumaito ja leikkejä luvassa. Kolmen tunnin partsi päikkäreillekin tytsy menee jo tunnin päästä heräämisestä joten oman ajan puutteesta mä en ainakaan voi valittaa. Tässäpä vielä kuvia mun ja Tirriskän eilisaamusta:

”Mä oon hieno neiti, mul on oma käsilaukku ja kaikki!”

Meillä on ollu aika ihana viikonloppu, niin tavallinen ja niin ihana! Nyt mä voisin alkaa hätistämään murua pois Battlefieldin äärestä et voitais alkaa kattomaan leffaa. Tiara tuhisee jo tyytyväisenä yöunilla, saapa nähdä kauan toi sen isi jaksaa valvoa kun on heränny niin aikasin. Mutta kertoilkaas niitä uusia banneri-ideoita jos tulee mieleen jotain hauskaa ja sit et mitä mieltä oisitte Oton kuukausittaisista postausvierailuista! Ihanaa viikonloppua teille kaikille♥♥

Tällasta on multa pyydetty jo pidemmän aikaa ja nyt ajattelin sen pyöräyttää kun jotenki tullu niin hääkuume ku kattelen joka päivä hääohjelmia telkkarista! Jopa Bridezillas -ohjelma saa mussa aikaan hääkuumetta, vaikka ne hirmumorsiamet onkin aika järkyttäviä ja sellaseksi en haluais itse muuttua. Tää käsittelee nyt mun unelmahää -ulkonäköä, -kirkkoa ja -juhlapaikkaa. Jos oisin alkanut vielä miettimään morsiusneitojen/kaasojen, bestmanin, Oton ja Tiaran ulkonäköä niin ois menny varmaan koko yö kun tässä on nytkin vierähtänyt jo muutama tunti pelkkien kuvien etsimisessä. Mutta jo riittää turha höpinä, mä oikeen kihisen innosta et pääsen kertomaan mun hääunelmista! Ja nää on sit kaikki aivan överiunelmia, tai no ei nyt kaikki mutta lähinnä noi sormukset ja muutenkin ulkonäköön liittyvät jutut on sellasia öky designerjuttuja että niistä saan todellakin vain tyytyä unelmoimaan.

Helsingin tuomiokirkko! En varmana ole ainoo suomalainen nainen joka on pikkutytöstä asti haaveillut astelevansa alttarille tuossa kirkossa. Mutta tuosta mäkin siis unelmoin. Helsingin tuomiokirkko on kyllä sen verran massiivinen että siellä ei kyllä mitään intiimejä muutaman vieraan häitä kannata järjestää, mutta mä haaveilenkin super isoista häistä jonne tulee kaikki mun ja Oton sukulaiset ja ystävät vuosien varrelta. Kerran sitä elämässä mennään naimisiin ja mä haluun tehdä sen isosti, sit joskus vanhempana voi pitää vaikka jotain intiimimpiä häävalan uudistamistilaisuuksia aina kymmenen vuoden välein vai mitä ne oli nimeltään joita Jenkeissä aina juhlitaan.
                     Mä vaan unelmoin kuinka käveltäis noita isoja portaita alas (vaikka oon nähny kyllä monien jotka menee naimisiin tuolla tulevan ulos kyllä aivan muuta kautta mutta saa sitä hei haaveilla! :D) ja kaikki vieraat muodostais kujan jonka läpi käveltäis ja meidän päälle heiteltäis ruusun terälehtiä. En haluis riisiä ku se jäis tukkaanki kiinni ja kummiski tippuis mun mekon kaula-aukosta sisään tai jotain ja sit mulla ois hullun tiukka korsetti jota ei saa millään auki ja joku riisinjyvä kutittais rintsikoissa loppupäivän, ei kiva!
                    Ja koska mä olen stadilaistyttö henkeen ja vereen niin haluaisin juhlapaikankin löytyvän Helsingin keskustasta, läheltä tuomiokirkkoa. Siihen sopisi täydellisesti Bulevardin ja Yrjönkadun kulmassa sijaitseva G18 -juhlasali. Juhlasali on osa vuonna 1884 rakennettua Svenska Folkskolans vännerin kulttuuri -ja koulutustaloa. Uskomattoman ihana ja tyylikäs paikka joka henkii arvokkuutta ja juhlatunnelmaa! Paikasta oli aivan älyttömän vaikeaa löytää hyvälaatuisia kuvia mutta G18:n omat hienot flash -tuetut nettisivut antaa kyllä upean kuvan juhlasalista.
                     Mitä siellä meidän häissä sitten tehtäis? No syötäis ainakin mielettömän hyvää ruokaa, haluaisin et ensin on vaikka alkudrinkit jonka jälkeen kunnon buffet -illallinen ainaki miljoonalla ruokavaihtoehdolla, jokaiselle jotain -periaatteella. Tietysti mun ja Oton joku ihana häätanssi, biisiä en tiiä mikä ois semmonen ”meiän” biisi kun niitä on niin monta, mut eiköhän sieltä joku valikoituis ylitse muiden. Häävalssia en usko et tanssittais koska jotenki mulla on sellainen fiilis et se valssi ei ihan kuvastais mua ja Ottoa, eikä se ehkä ois niin herkkää ku pitäis keskittyä liikaa siihen valssaamiseen eikä sais vaan huojua ja pussailla rauhassa.
                    Ois kiva jos ois jotain hääleikkejäkin (näistä mulla ei oikeen oo muuta käsitystä kun ne mitä oon itte ollu mukana leikkimässä), morsiamenryöstöä ja vaikka joku häävisa. Sitten myös tietysti perinteiset morsiuskimpun ja sukkanauhan heitot. Illalla kunnon bileet ja Dj, ei mitään humppabändiä jostain takahikiältä. Vaikka mä haluankin viettää meidän häitä jossain upeassa juhlatilassa ja massiivisessa kirkossa niin en silti halua että niistä tulee sellaset pönötysjuhlat, haluaisin että meidän häissä ois rento ja hauska tunnelma ilman turhaa jäykistelyä ja stressiä. En usko että musta tulee Bridezillaa koska mä en stressais niin paljon jokaista pikkuyksityiskohtaa, jos jossain on vähän vääränlaisia kukkia tai pari nimilappua puuttuu niin ei se maailmaa kaada.

Mutta musta tuntuu että se ulkonäkö taitaa olla vähän kiinnostavampi aihe, joten siirrytään seuraavaksi hääpukuun! Mä haluan valkoisen hääpuvun jossa on merenneitohelma tai ainakin sellainen ylempää kapeampi ja alempaa hieman leveämpi helma ja mieluiten olkaimeton yläosa ja jokin kiva juju. Katselin Elie Saabin ja Vera Wangin pukuja ja löysin monta aika ihanaa!

Hääkengiksi haluaisin jotkut mielettömän ihanat designer -korkkarit. Mä omistan useita laadukkaita korkokenkäpaerja halpiskenkien lisäksi mutta kyllä multa silti puuttuu ne THE kengät. Mutta mikäs sen parempi syy törsätä kuin häät? Mun mielestä jos puku on suht yksinkertainen ilman mitään turhia härpäkkeitä niin kengät saa olla aika överit. Vastaavasti taas jos puku on vaikka todella pitsinen tai sisältää paljon yksityiskohtia niin kenkien pitäis silloin olla aika simppelit. Mä valitsin muutamat jotka miellytti mun silmää eniten Polyvoren sivuilla. Kaikki muut noista on aika avonaisia, mut noi jotka on täynnä helmiä ja timantteja on silti mun ehdottomat suosikit vaikka poikkeaakin kovasti muista. Mutta noita en kyllä lähtisi laittamaan jalkaani tosiaankaan vaikkapa tuon alarivissä keskellä olevan pitsiunelma -puvun kanssa.

Katselin myös häälaukkuja, eikös sellainenkin kuulu asuun? Häälaukun pitäis olla pieni, mutta tilava ja kätevä. Tärkeintä on tietysti että se sopii puvun ja kenkien kanssa hyvin yhteen. Mä tykästyin tällasiin super pieniin aika vintage -henkisiin laukkuihin. Mun suosikit on ehdottomasti ylä- ja alarivin vasemmanpuolimmaiset laukut. Jotenkin niin ihania molemmat, mutta aivan eri tavalla.

Hääkoruiksi haluaisin mitäs muutakaan kun paljon paljon timantteja. En haluais kaulakorua ollenkaan, jotenkin musta tuntuu että se veis liikaa huomiota itse hääpuvulta. Mutta jotkut upeat korvakorut ja käsikoru ois kyllä pakko olla. Mä en tykkää hirveesti keltakullasta joten valkokultaiset korut ois mun valinta. Korviin joko pienet roikkuvat timanttikorut tai sitten ihan napit, riippuen kampauksesta. Käteen sitten tollainen vähän näyttävämpi käsikoru olis ihana ja päähän kampauksesta riippuen ehkä TIARA. Hah, siinä se nyt tuli! Mutta eipä mua ollenkaan haittaa jos mun neitiä verrataan tuossa kuvan oikeassa alareunassa olevaan kapistukseen, on nimittäin melkosen kaunis kuten Tirriskäkin♥

Huntua mä en haluaisi ollenkaan, musta jotenkin tuntuu et se ei ois enää vaan mun juttu. En muutenkaan oo mikään kovin neitseellinen kun oon jo äiti ja jotenkin huntu luo mulle mielikuvan jostain neitsytmorsiamesta mitä en todellakaan ole :DD Vaikka hunnut on kyllä kauniita, ne ei vaan ole mua varten. Ja en nyt tarkota tällä sitä että jos on äiti nii ei saa käyttää huntua omissa häissään, se vaan musta itsestä henkilökohtasesti tuntuis jotenkin hassulta. Hiukset haluaisin joko auki ja tuuheille kiharoille tai sitten puoliksi kiinni mutta tuuheat kiharat silti, eli paljon pidennyksiä!

Mä en oikeen osannu päättää että minkä väriset hääkukat haluaisin. Toisaalta haluaisin häihin valko-hopean teeman, mutta jotenkin tuntuis tylsältä että puku, kengät, laukku ja vielä kukatkin ois valkoiset joten kattelin sit vaihtoehdoksi myös pinkki-limenvihreitä kukkasia. Sitä en kyllä tiedän miten ne yhdistyis siihen väriteemaan mutta onneksi tää on vaan unelmapostaus niin sillä ei ole mitään väliä!

Ja sitten viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä: Vihkisormus! Mä haaveilen Harry Winstonin sormuksesta, mut tietty joku muukin kelpais. Tärkeintä sormuksen ulkonäössä on se että se on valkokultaa ja siinä on ainakin yksi iso timantti, mut mieluummin tietty useampia. Tämmösiä ihanuuksia valikoitui mun suosikeiksi:

Viimeisen loppusilauksen meidän häät sais kun mentäis sitten yöllä Oton kanssa Hotelli Kämpiin jonnekki ihanaan morsiussviittiin ja sitten heti seuraavana päivänä sais lähteä vaikka viikon häämatkalle Malediiveille. Ai että! Tää on nyt tällanen aikamoisessa väsymyksessä väännetty postaus, mutta kuvastaa kyllä suurinpiirtein mun villeimpiä hääunelmia. Mitäs pidätte?

Musta kyllä vähän tuntuu että jos mä kovin pian haluan naimisiin niin meidän häät ei kyllä oo lähellekään näin luksusta, saa nähdä että jaksanko odottaa hyvää vai haluanko vähän vähemmän mutta nopeammin. Ja onhan se tietysti Otostakin kiinni että milloin tuo herra haluaa sanoa tahdon. Mutta on mulla ainakin kova luotto siihen että tässä lähivuosina me otetaan ja repästään ja mennään naimisiin kun kerran kihloissakin jo ollaan. Että vinkvink Otto! Mutta joo, nyt mä käperryn tonne murun viereen nukkumaan kun silmät ei enää pysy auki. Hyvää yötä ihanat ja kertokaa ihmeessä mitä piditte!♥♥

 Kuvalähteet: onewed.com jamieandbenwed.com fiftyflowers.com designbyindy.com weddingbee.com wikimedia.org weddingstheknot.com floralartvt.com aileentran.com studioblush.blogspot.com foreverwf.blogspot.com etsy.com www.goexperience.fi weddingbycolor.com bridalpk.com bestnewhairstyles.com frenchfashions.blogspot.com