Miten yöheräilyt jakautuivat meillä

04.11.2019

Bongasin vähän aikaa sitten YLEltä artikkelin siitä, kuinka yöheräilyt ja lasten kanssa valvominen kasaantuu usein vain toisen vanhemman, yleensä äidin, harteille. YLE oli kerännyt 1500 vanhemman vastauksia aiheesta kyselyllä ja 74% vastaajista kertoi, ettei lasten hoitovastuu jakaudu vanhempien välillä tasaisesti. Vastaajista ylivoimainen enemmistö kertoi, että heteroparisuhteessa äiti on se, joka pääsääntöisesti hoitaa lapsia öisin. Sateenkaariperheiden osalta vastauksia oli niin vähän, ettei johtopäätöksiä voitu tehdä. 

Nämä vastaukset eivät yllättäneet mua, sillä tällaista vibaa mäkin olen saanut ja monessa perheessä se menee näin myös pakon edessä ainakin jonkin aikaa. Meillä on kolme lasta ja kolme erilaista kokemusta yöheräilyistä vauvavuosina, sekä kolme erilaista kokemusta yöheräilystä ja aamuheräilystä yli kahdeksan vuoden ajalta. Kuten taannoisessa vauvavuoden kustannukset x3 -postauksessa, myös tässä on todettava, että meillä kaikki on mennyt jokaisen lapsen kanssa tosi eri tavalla ja toisaalta tosi samalla tavalla. Samaa on ollut ainakin se, että ollaan puhuttu kaikesta avoimesti ja jaettu vastuuta tasan niin paljon kuin se kulloinkin on ollut mahdollista. Erilaista on ollut eri lasten tarpeet ja aikataulut sekä elämäntilanne.

Esikoisen kanssa korvike ja tuttipullot mahdollistivat sen, että Ottokin pystyi ottamaan koppia yöheräilyistä ihan alusta asti. Me jaettiin niin, että toinen otti toisen yösyötön ja toinen toisen ja mä sitten nousin vauvan kanssa yleensä aamuisin. Olen meistä se aamuvirkumpi, joten se tuntui luontevalta. Esikoinen nukkui aivan yliluonnollisen hyvin, joten näistä yösyötöistä luovuttiin kokonaan 3-4kk iässä, kun hän rupesi nukkumaan 8-9h kerrallaan. Puolivuotiaana hän veteli jo 12h unta putkeen, joten hänen kanssaan ei kovin pitkään tarvinnut jakaa yöheräämisiä. Meidän esikoista ei koskaan  nukutettu, joten kummallakaan ei ollut nukutusvastuuta, hän vaan nukahti itsekseen sänkyyn. Iltatoimet tehtiin aina yhdessä.

Keskimmäisen kanssa sitten taas vastuu yöheräilyistä oli heti alusta asti mulla. Mä imetin, eikä keskimmäinen suostunut syömään pullosta ollenkaan. Niin kauan kuin hän söi öisin, mä heräilin hänen kanssaan öisin. Mä nousin ylös hänen kanssa myös aamuisin (tai aamuöisin), koska Otto teki silloin yleensä 2x  kuussa 7 päivän työviikon ja 2x kuussa normityöviikon tai kuuden päivän työviikon. Otto oli ihan tarpeeksi väsynyt jo töistä, joten mä otin mielelläni vastuun yöheräilystä. Muuten jaettiin kyllä lasten hoitovastuuta ihan tasan silloin kun Otto vaan oli kotona. Menin yleensä itse samaan aikaan sänkyyn vauvan kanssa ja nukutin hänet. Joskus hän nukahti ja pääsin vielä viettämään omaa aikaa ja joskus ramppasin nukuttamassa koko illan kun itku alkoi aina uudelleen jostain lattian narahduksesta.

Otto antoi mun levätä aina kun vain sitä pyysin, mutta mulla oli aika paljon päällä myös sellainen ”kyllä minä pärjään” -selviytymismoodi ja koin tärkeimmäksi sen perheen yhteisen ajan omien lepohetkien yli. Olinkin silloin aika väsynyt. Kahdeksan kuukauden iässä siirrettiin keskimmäinen nukkumaan isosiskon huoneeseen ja silloin hän alkoi nukkumaan osan yöstä siellä ja vähän paremmin jo. Silloin myös nukutukset jäivät, kun hän sai nukahtaa siskon kanssa yhdessä sinne ihan itsekseen ja se sujuikin melko hyvin. Loppuyöstä hän usein tuli kuitenkin vielä meidän viereen.

Ekan vuoden jälkeen meidän keskimmäinen alkoi nukkumaan ihan todella hyvin ja perus 12h yöunia, kuten isosiskonsakin. Pari vuotta mentiinkin sillä tyylillä, että kukaan ei heräillyt öisin, iltatoimet tehtiin yhdessä ja arkiaamuisin mä heräsin lasten kanssa (koska Otto lähti jo ennen meidän heräämistä töihin). Toki nyt satunnaisia yöheräilyjä oli joskus esim. kipeänä, mutta niistä huolehdittiin yhdessä.

Viikonloppu-aamuisin heräiltiin vuorotellen, ihan maltillisesti siinä 8-9 aikaan aamulla. Joskus viikonloppuisin lapset saattoivat ottaa itsekin kaapista leipää tai banskua ja leikkivät omia leikkejään ennen kuin tulivat edes herättämään meitä. Se onnistui hyvin kun oltiin kuitenkin melko pienessä yksitasoisessa kerrostaloasunnossa ja nukuttiin Oton kanssa ovi auki. Havahduttiin kyllä aina kun lapset heräsivät ja oltiin noin suunnilleen perillä siitä, mitä he puuhastelivat.

Kuopuksen synnyttyä yöheräilyt vauvan kanssa jäivät mulle, koska mä imetin ja vauva nukkui mun vieressä. Mä sain tosi hyvin  nukuttua perhepedissä hänen kanssa ensimmäiset kuukaudet. Vauva vaan söi ja jatkoi unia, eikä aina edes herännyt syödessään. Otto taas otti tällöin vastuun isompien satunnaisista yöheräilyistä ja lisäksi saattoi nousta isojen kanssa, jos me vielä vauvan kanssa nukuttiin. Sitten kun yöt alkoivat 6kk-1v iässä muuttua kuopuksella vähän rauhattomammiksi ja samalla hän alkoi jo syödä muutakin kuin pelkkää tissiä, Otto saattoi alkaa aamuisin heräilemään vauvan kanssa ja mä sain nukkua silloin, vaikka en aina yöllä saanut.

11kk iässä meidän kuopus muutti omaan huoneeseen ja mä lopetin yöimetyksen samalla. Tällöin yöheräilyt ja nukutukset siirtyivät Oton vastuulle ihan kokonaan. Se auttoi yöimetyksen lopetuksessa, kun sitten mä en mennyt maidolta tuoksuvana sinne yrittämään nukuttaa, vaan Otto hoiti sen puolen kokonaan. Ja sille tielle ollaan jääty. Otto hoitaa lähes aina meidän kuopuksen iltatoimet ja vie hänet sänkyyn. Otto myöskin ramppaa hänen luona, jos hän huutelee sängystä tai heräilee. Yleensä hän nukahtaa melko nopeasti, mutta kyllä näitä ramppailuiltojakin välillä on. Kuopus nukkuu yöt tosi hyvin normaalisti. Ja isosiskot tietty nukkuu yöt edelleen hyvin, se ei ole muuttunut kun ikää on tullut lisää.

Aamuisin mä herään yleensä lasten kanssa ainakin viikonloppuisin ja ehkä neljänä arkipäivänä. Mä olen tosi aamuihminen muutenkin, niin tykkään nousta. Yleensä kaikki meidän lapset herää siinä 7.30-8.30, mikä on myös mulle luontainen aika herätä, niin ei ole ongelmaa nousta. Ehkä n. kerran viikossa tai kahdessa käy niin, että Otto herää ennen mua lasten kanssa ja laittaa vaan oven kiinni ja mä jatkan nukkumista vielä tunteroisen.

Me ei olla mitenkään päätetty, että Oton pitää yksin hoitaa nykyäänkin kuopuksen iltatoimet ja satunnaiset ramppailut, siinä on vaan käynyt niin. Toki ne multakin sujuu jos Otto ei ole kotona ja kyllä mäkin luen esim. iltasatuja tai pesen hampaita ja toivotan kaikille hyvät yöt. Mutta yleensä Otto vie lapset sänkyyn ja hoitaa ne ramppailut jos niitä tulee, koska mulla on monesti samaan aikaan esim. illan blogipostauksen julkaisu ja muut työjutut, jotka ovat aikaan sidonnaisia. Tällä hetkellä toimii siis hyvin tämä, että Otto hoitaa iltapalat, iltapesut ja iltasadut ja mä taas sitten hoidan aamupalat, aamupesut ja aamun puuhat, kuten vaatteiden ja tavaroiden laittamisen valmiiksi ynnä muut. Katsellaan, miten tilanne muuttuu sitten tulevaisuudessa, nyt ainakin tää on tosi jees.

Miten teillä on mennyt yöheräilyt? Kumpi vanhemmista on heräillyt öisin vauvan kanssa? Entäs aamuisin? Jakautuuko vastuu yöheräilyistä tai aikaisista aamuista tasaisesti?


Apua nukahtamisvaikeuksiin

08.04.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ratiopharmin kanssa.

Vaikka mä itse nukun 99% ajasta kuin tukki ja nukahdan iltaisin heti kun laitan silmät kiinni, meidän perheessä on toinen aikuinen, joka on kärsinyt univaikeuksista lapsuudesta asti. Otolle nukahtaminen on ollut hankalaa vuosien ajan, myös meidän suhteen aikana. Muutama vuosi sitten hän onneksi löysi avun, joka lyhentää nukahtamisaikaa ja tekee nukkumisesta hänelle helpompaa. Annetaan kuitenkin Oton kertoa itse oma tarinansa:

”En ole koskaan ollut hyvä nukahtamaan. Kaukana siitä, itse asiassa. Olen yhtä taitava nukahtamaan, kuin Iina on pysymään hereillä. Iina nukahtaa puolessa välissä ensimmäistä elokuvaa, kun itse taas siirryn toisen ja kolmannen elokuvan välissä sänkyyn jatkamaan. Jos vaikka se uni tulisi. Spoilerivaroitus, ei se tule.

Unen laadussa ei siis ole oikestaan valittamista, nukun kuin tukki ja kuorsaan kuin keskiverto miesflunssapotilas, kunhan vain saan unta. Nukahtamattomuudessa on vain se ikävä haittapuoli, että mitä pidempään pyörii sängyssä, sitä sielua raastavammaksi se käy. Ensin on kuuma. Sitten menee hartiat jumiin. Seinäkello kuulostaa panssarilasiin iskeytyvältä lekalta. Sitten tulee pissahätä, kolmatta kertaa. Sitten on taas kylmä, mutta peitto onkin ylläripylläri hiestä kostea ja nahkea. Tässä vaiheessa seinänaapurin rannekellokin kuulostaa jo tiineeltä mursulta.  Mutta kun uni ei vain tule.

Muutama vuosi taaksepäin löysin melatoniinin. En siis maasta, vaan ihan kävin apteekista kysymässä apua ja minulle suositeltiin ravintolisää nimeltä melatoniini. Tabletti naamaan iltatoimien yhteydessä, noin puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa, niin johan läks. Silloin tällöin onnistun jopa nukahtamaan ennen Iinaa, eikä yksikään tikittävä kello ehdi kuulostamaan minkään valtakunnan safarilta. Melatoniinillä on ollut mun elämänlaatuun yhtä merkittävä vaikutus, kuin hammastahnalla suuhygieniaan.”

Ja melatoniinilla on ollut merkittävä vaikutus myös meidän arkeen ja mun omaan jaksamiseen. Vaikka ne kerrat kun itse olen ottanut melatoniinia on laskettavissa kahden käden sormilla, se on vaikuttanut suuresti meidän koko perheeseen Oton kautta. Otto nukkuu ilman melatoniinia hyvin ainoastaan aamuyöstä aamupäivään, jolloin hänen rytminsä on aivan erilainen kuin koko muulla perheellä. Jos siis ennen halusin nukkua pitkään itse vaikka viikonloppuna, siitä oli palkintona väsynyt ja kärttyinen mies.

Ei ihan se, mitä viikonlopulta toivoisi. Hyvin ymmärrettävää kuitenkin, koska tiedän itse miten raskaalta jo yksi yö nukahtamisvaikeuksien kanssa tuntuu. Ajatuskin siitä, että nukahtaminen kestäisi joka ilta monta tuntia, on kertakaikkiaan hirveä. Otolle se oli pitkään todellisuutta. Hän oli siitä huolimatta päättäväinen siitä, että ei halunnut turvautua nukahtamis- tai unilääkkeisiin. Melatoniini ei kuitenkaan ole lääke vaan ravintolisä ja siksi hän suostui sitä kokeilemaan.

Melatoniini on yöhormoni, jota erittyy luonnollisesti aivoissa sijaitsevasta käpyrauhasesta pimeällä. Melatoniini auttaa elimistön sisäistä kelloa pysymään ajassa säätelemällä vuorokausirytmiä ja edistämällä nukahtamista. Melatoniinia erittyy eniten yöllä pimeän aikaan ja kaikkein eniten keskiyön jälkeisinä tunteina. Melatoniinin vaikutukselle on tärkeää säännöllisyys, joten sitä suositellaan otettavan aina samaan aikaan iltaisin (klo 20-23 välillä), noin puoli tuntia ennen itselle sopivaa nukahtamisaikaa.

Elimistön oma melatoniinin tuotanto vähenee iän myötä ja valo estää melatoniinin erityksen. Siksi varsinkin näin kevätaikaan kun valoisien tuntien määrä vain lisääntyy, melatoniiniin saattaa joutua turvautumaan, vaikka ei muuten uniongelmista kärsisikään. Melatoniini auttaa myös aikaeron vaikutusten tasaamisessa. Aikaerorasitusta voi vähentää tahdistamalla omaa sisäistä kelloa auringonvalon ja liikunnan avulla. Melatoniini helpottaa nukahtamista ja parantaa yöunen laatua.

Mä muistan kun Otto alkoi ottamaan iltaisin melatoniinia. Silloin mulla itse asiassa taisi tulla itselläkin ne pari yötä, kun turvauduin melatoniiniin. Otto alkoi tuhisemaan tasaisesti ennen mua ja mä en osannut nukahtaa. Olin tottunut siihen, että olin joko a) yksin sängyssä menossa nukkumaan tai b) Otto valvoi mun vieressä katsomassa animea ja mä nukahdin. Ja sitten yhtäkkiä joku tuhisikin joka ilta mun korvan juuressa. Kesti hetki tottua siihen, että Ottokin saattoi nukahtaa ennen mua, eikä aina toisin päin.

Melatoniini tulee aina meidän mukaan kun lähdetään reissuun. Reissuun otettavaksi sopii hyvin esimerkiksi Melatoniini Travel ratiopharm, joka on nopea ja helppo. Se on mintun makuisella kalvolla päällystetty tabletti, joka liukenee kielellä täysin ilman nestettä. Se on siis helppo ottaa mukaan, koska sen voi ottaa milloin vain tarpeen vaatiessa ilman vettä. Esim. ulkomailla hotellihuoneessa, jossa ei ole juomakelpoista hanavettä ja alkaa väsyttää sopivasti, eikä jaksaisi enää hakea aulasta erikseen juotavaa, on aika iisi turvautua tähän. Vaikka tämä nyt oli aika spesifiikki ongelma, se on juuri jotain sellaista, mitä mulle voisi käydä.

Melatoniini Travel ratiopharmia myydään 30 ja 60 kappaleen pakkauksissa ja se on vahvuudeltaan 1,9Mg. Toki ratiopharmilta löytyy melatoniinia myös tavallisessa tablettimuodossa, mikäli siitä tykkää enemmän. Melatoniini Extra Vahva ratiopharm 1,9 mg valmistetta löytyy jopa 100 kappaleen pakkauksessa.

LUKIJAKILPAILU: VOITA MELATONIINI TRAVEL 60 LIUSKAN TUOTEPAKKAUS!

Oletko sinä kärsinyt nukahtamisvaikeuksista? Jaa oma kokemuksesi kommenteissa ja osallistut Melatoniini Travel ratiopharm 60 liuskan tuotepakkauksen arvontaan! Pakkauksia arvotaan kolme kappaletta ja osallistumisaikaa on 15.4. klo 23.59 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan kaikille!