Luukku 19: Lahjan ostaminen puolisolle | Iina ja Otto

19.12.2018

Mun lahjatoiveiden ja Oton lahjatoiveiden tilalta me ajateltiin tänä vuonna kertoa Oton kanssa vähän siitä, millaista on meidän mielestä ostaa lahjoja puolisolle. Meillä on nimittäin hyvin erilaiset tyylit tähän lahjojen ostamiseen, ja ajattelin, että teistä voisi olla hauskaa lukea Oton höpötyksiä pitkästä aikaa myös! Kirjoitettiin nämä omat tekstin pätkät erikseen näkemättä toistemme tekstejä, ja sovittiin vaan löyhästi etukäteen, että kummatkin kirjoittavat siitä, millaista on ostaa toiselle lahjaa.

Iina:

Otto ei yleensä toivo mitään suoraan, vaan toiveita saa ”kalastella” pitkin vuotta. Mä en yleensä siis koskaan kysy Otolta, mitä hän haluaa joululahjaksi. Viimeistään siinä syyskuun korvilla tarkennan kuitenkin vähän kuuloa, ja jos hän ihastelee jotain tiettyä juttua tai puhuu paljon jostain tietystä asiasta, minkä kokisi olevan tarpeellinen, mä lisään sen mun joululahja-ideoiden listaan. Mulle jää helposti mieleen sellaiset puolihuolimattomasti sanotut ”asia X olis kyllä tosi hyvä koska..”  tai ”Mä oon vähän miettinyt x-värisen collegen ostamista” -lauseet, ja yleensä ostan joululahjat Otolle täysin sellaisten varassa. Tähän asti olen kokenut tämän helpoimmaksi, koska jos Otolta itseltään lähtee jotain kyselemään, hänen vastauksensa on yleensä aina ”no jos nyt jotain kalsareita ja sukkia”.

Mulle lahjojen antaminen on oikeasti tosi ihana ja tärkeä ja rakas juttu, ja paljon tärkeämpää kuin niiden saaminen. Mä tykkään yllättää ja mä rakastan sitä tunnetta, kun onnistun antamaan jotain sellaista Otolle, joka saa hänen kasvonsa loistamaan ja joka on yllättänyt hänet ihan todella. Me harkitaan aika tarkkaan arjessa kaikkia itsellemme tehtäviä ostoksia, ja varsinkin Otto on tosi vaatimaton. Hän ei yleensä osta itselleen mitään, ja jos ostaakin, niin hän pohtii sitä kaikilta mahdollisilta kannoilta ennen ostopäätöksen tekemistä.

Siksi musta on ihanaa vähän hemmotella Ottoa jouluisin, ja ostaa sellaisia juttuja, joita hän oikeasti tarvitsee (ja haluaa), mutta joita ei ole vaan viitsinyt hankkia. Joulunakaan en halua vetää överiksi, tai ostaa mitään turhaa vain koska joku näyttää kivalta, vaan ne lahjat joita Otolle annan, ovat sellaisia, jotka ennemmin tai myöhemmin muutenkin päätyisivät hänelle, vaikka sitten vaimon patistuksen jälkeen.

Otto:

En ole koskaan oikein pitänyt lahjojen ostamisesta, varsinkaan silloin kuin pitäisi yrittää arvata mitä toinen voisi haluta/tarvita. Jotenkin todella vaikea ostaa toiselle jotain, kun harvoin tiedän edes mitä itselleni toivoisin. Tänä vuonna itselläni oli kaksi toivetta, joista toisen peruin kun aloin epäröimään. En pidä turhien tavaroiden ostelusta, ja harkitsen usein vähän liiankin pitkään että “voinko mä nyt ostaa itselleni tämän ja tämän”.

Siitä ei siis tulisi yhtään mitään, jos mun tarvitsisi omin avuin hankkia Iinalle joululahjat. Iina onneksi tietää että olen täysin käsi lahjahommissa, ja toimittaa mulle lahjaideoita näppärästi kategorisoituna. Hyvissä ajoin vielä, että ehtii hyvin nettishoppailla ennen kuin valikoimat alkavat käymään vähiin.

Tykätään toki molemmat yllättyä, meillä on vain vähän eri tavat toteuttaa nämä yllätykset. Iina onnistuu usein keksimään mulle jotain sellaista, jota en ole aiemmin tiennyt aina tarvinneeni. Minä puolestani tykkään yllättää Iinan sillä, että ostan sieltä listalta juuri sen toiveen, mikä on tuikkastu sinne ehkä vähän optimistisena puolitoiveena, mutta josta tiedän hänen tulevan tosi iloiseksi.

Tämä menetelmä toimii meillä, mitä sitä hyväksi todettua kaavaa rikkomaan. Tulisi vain paha mieli kun minä en keksisi Iinalle mitään, ja itse ahdistuisin niistä asioista joita itse perhana toivoin.

Iina: No nyt en kyllä kestä, ihana Otto! Mitähän se on keksinyt, en kestä! Mutta joo, mä tosiaan teen Otolle valmiiksi listan linkkeineen ja väri-/koko-toiveineen jo hyvissä ajoin, ja teen nimenomaan listan jossa on paljon eri juttuja, koska haluan yllättyä. Jos kertoisin vaan yhden lahjatoiveen, tietäisin etukäteen mitä saan, mutta kun teen listan, voin yllättyä paketin sisällöstä, ja silti saada jotain sellaista, mitä olen itse toivonut. Musta tää on kätevä systeemi, kun Oton ei tarvitse arvailla ja mä saan yllättyä!

Miten teillä hoidetaan lahjahommat puolisoiden kesken?  Tykkäättekö yllättää tai yllättyä?


Joululahjoja ja lomapäiviä

27.12.2016

Suunnittelin viettäväni ainakin kolme päivää pyjamassa aaton jälkeen, mutta me hipsittiin jo Tapaninpäivän iltana Oton kanssa kiertämään tunniksi alennusmyyntejä Itikseen. Sitä ennen nautittiin kuitenkin pyjamahengailusta aivan rauhassa. Viime päivät ovat kuluneet lähinnä lautapelejä pelaten, ja legoilla ja muilla kivoilla lasten lahjoilla leikkien. Tänään piipahdettiin hakemassa vauvan vaatteille oma lipasto, niin pääsen vihdoin pesemään kaikki vaatteet ja viikkaamaan ne sitten lipastoon.

Lipasto oli vauvanurkkauksen viimeinen puuttuva isompi palanen, joten nyt aletaan sitten sisustamaan sitäkin kun vauvan sängyn ei enää tarvitse toimia varastona. Kunhan nurkkaus on valmis niin esittelen sen heti täällä! Mä olen niin innoissani kun vauvan oma paikka alkaa valmistua pikkuhiljaa, pian pääsen ripustamaan askartelemani mobilenkin sille kuuluvalle paikalle. Mutta niistä lisää myöhemmin, nyt otetaan katsaus joululahjoihin teidän toiveesta. Oton lahjoja en kuvannut kun ne on jo kaikki käytössä jo, mutta tässä on minun ja meidän kaikkien kolmen mukulan lahjoihin katsausta.

Ihan ekana pakko esitellä teille muutama ilme joulupäivän aamulta, kun tyttöjen kovasti toivomat ja saamat Hatchimalsit alkoivat kuoriutumaan. Hatchimalsit taisivat olla eka lahja jota neideille ostin, ja siis pakko myöntää että oltiin kyllä Oton kanssa niistä vähintään yhtä innoissaan kun tytöt.

Me oltiin yläkerrassa, olin juuri herättämässä Ottoa, kun nuorempi neideistä kiljaisi että hänen Hatchimalsinsa oli alkanut nokkimaan kuortaan. Ikinä ei ole tainnut mieheni rynnätä niin nopeasti herättyään alakertaan, hah. Mä lyllersin perässä portaat alas, ja niin me ihmeteltiin yhdessä koko perhe kun söpöt pingut tulivat ulos munistaan. Nämä on kyllä olleet hauskoja, ja kuoriutumisen jälkeen tytöt ovat opettaneet niille temppuja ja hoivanneet niitä ja diskonneet niiden kanssa kun niissä on niin hyviä biisejä kuulemma.

En kestä kyllä noita ilmeitä! Näytin tosin itse varmaan ihan samalta, niin innoissaan me oltiin kaikki.

Äidin lahjat:

Me saatiin yhteiseksi lahjaksi Oton perheeltä mahtava valurautapata ja Merituuli Lindströmin Pataruokaa -kirja. Joskus syksyllä kun oltiin käymässä Oton lapsuudenkodissa, me saatiin maailman herkullisinta lihapataa siellä ja todettiin että pitää ehdottomasti lisätä oma valurautapata ostoslistalle. Mutta nyt saatiinkin se sitten lahjaksi, aivan huippu lahja! Mä olen vaan odottanut että jouluruoka loppuu ja pääsen hauduttelemaan jotain ihan mieletöntä pataa meille.

Mun äidiltä sain Marimekon Sukat Makkaralla -kaatimen josta olen haaveillut pitkään. Se on vaan niin kaunis ja veikeä samaan aikaan. Joka kerta kun katson sitä mua alkaa hymyilyttää väkisinkin, se piristää niin aamiaiskattauksen kuin juhlapöydänkin ilmeen hetkessä. Lisäksi sain toivomani Himoshoppaaja-kirjan, Makian merinovillahuivin, paljon sukkia, överiherkkua suklaata ja Instagramissa esittelemäni dinosraurus- (tai siis pregasaurus-) pyjaman.

Vauvan lahjat:

Vauva sai aivan ihanan Kaiser Baby Hoodie -lämpöpussin turvakaukaloon, Sophie The Giraffen ja Sophie The Giraffe -hiusharjan ja shampoon, Metsolan ylisöpön pandasetin mustakultaisena, Vimman lettibaggyt, Kappahlin värikkään trikoopeiton, söpön yökkärihaalarin ja vielä Tell Kiddon Hello Baby -julisteen johon voi täyttää sitten vauvan tiedot kun hän on syntynyt. Kaikki käytännöllisiä ja ihania lahjoja, jotka sulostuttavat meidän tulevaa vauva-arkea. Ja nyt on minityypilläkin oma kirahvi, niinkuin isosiskoillaankin, aww <3

Tyttöjen lahjat:

Tytöt saivat paljon pelejä ja kirjoja, barbeja, Monster high- nuken, plusplus rakennuspalikoita ja lisäksi legoja, trollseja ja kaikkia askartelutarvikkeita kuten muovailuvahaa, tarroja ja pestävän piirustusmaton. Lego Friends Hevostalli* ja Lego Duplo Maailman ympäri* me saatiin Legolta. Lisäksi he saivat vaatteita ja kuvissakin näkyvät Lindexin donitsipyjamat ja aivan hurmaavat Polarn O. Pyretin sydänyöpaidat. Ollaan pelattu jo Kimbleä monen monta kertaa, Junior Labyrinttiä pari kertaaja Muumipeikon Kalaretkeäkin muutamaan otteeseen. Kaikki ovat hauskoja pelejä ja sopivat oikein hyvin sekä 3- että 5-vuotiaalle mun mielestä.

Parasta on ollut juurikin pelailu ja yhdessä legoilla rakentelu ja kirjojen lukeminen ihan rauhassa. Ja en tiedä kehtaanko edes myöntää mutta tuo Zeldan uusi laventelipäinen Barbie sytytti mussa jäätävän himon saada jotain jännittävää tukkaan. Jännittävän kanssa odotan kyllä sinne asti että vauva on syntynyt mutta sitä mietin että jos kehtaisi vaaleita raitoja käydä laittamassa vielä ennen synnytystä, niin ei tarvitsisi sitten ihan heti vauvan syntymän jälkeen lähteä kampaajalle vaan voisi rauhassa miettiä mitä haluaa ja odottaa että vauvan unirytmit ja muut ehkä selkenevät, ja silti näyttää freesiltä. Mutta katsotaan mihin päädyn.

Ai että, nyt vietellään välipäiviä, nautitaan vielä huominen mun äidin ja Armaksen seurasta, ja torstaina saadaan meille yökylään Emilia ja Topias ja muksut Turusta. Sen jälkeen suunnataan Oton perheen mökille yhdeksi yöksi, ja tullaan uuden vuoden aatoksi takaisin kotiin. Uutta vuottakin saadaan juhlia vielä läheisten kanssa, käytiin juuri tänään hamstraamassa tähtisädetikkuja ja muuta sälää, ja suunnitteilla on viime vuoden tapaan Hot Dog -buffetti. Kivoja lomasuunnitelmia siis tiedossa ja monta päivää lomaa jäljellä, ihanaa! Pian on tulossa perinteistä vuosikatsausta blogiin kunhan saan tehtyä, 2016 on ollut ”vähän” tapahtumarikas.

Ihanaa iltaa kaikille <3

PS: Toivottavasti ei haittaa superpitkät postaukset, mulla on vaan niin paljon höpötettävää! :D