Mun lahjatoiveiden ja Oton lahjatoiveiden tilalta me ajateltiin tänä vuonna kertoa Oton kanssa vähän siitä, millaista on meidän mielestä ostaa lahjoja puolisolle. Meillä on nimittäin hyvin erilaiset tyylit tähän lahjojen ostamiseen, ja ajattelin, että teistä voisi olla hauskaa lukea Oton höpötyksiä pitkästä aikaa myös! Kirjoitettiin nämä omat tekstin pätkät erikseen näkemättä toistemme tekstejä, ja sovittiin vaan löyhästi etukäteen, että kummatkin kirjoittavat siitä, millaista on ostaa toiselle lahjaa.
Iina:
Otto ei yleensä toivo mitään suoraan, vaan toiveita saa ”kalastella” pitkin vuotta. Mä en yleensä siis koskaan kysy Otolta, mitä hän haluaa joululahjaksi. Viimeistään siinä syyskuun korvilla tarkennan kuitenkin vähän kuuloa, ja jos hän ihastelee jotain tiettyä juttua tai puhuu paljon jostain tietystä asiasta, minkä kokisi olevan tarpeellinen, mä lisään sen mun joululahja-ideoiden listaan. Mulle jää helposti mieleen sellaiset puolihuolimattomasti sanotut ”asia X olis kyllä tosi hyvä koska..” tai ”Mä oon vähän miettinyt x-värisen collegen ostamista” -lauseet, ja yleensä ostan joululahjat Otolle täysin sellaisten varassa. Tähän asti olen kokenut tämän helpoimmaksi, koska jos Otolta itseltään lähtee jotain kyselemään, hänen vastauksensa on yleensä aina ”no jos nyt jotain kalsareita ja sukkia”.
Mulle lahjojen antaminen on oikeasti tosi ihana ja tärkeä ja rakas juttu, ja paljon tärkeämpää kuin niiden saaminen. Mä tykkään yllättää ja mä rakastan sitä tunnetta, kun onnistun antamaan jotain sellaista Otolle, joka saa hänen kasvonsa loistamaan ja joka on yllättänyt hänet ihan todella. Me harkitaan aika tarkkaan arjessa kaikkia itsellemme tehtäviä ostoksia, ja varsinkin Otto on tosi vaatimaton. Hän ei yleensä osta itselleen mitään, ja jos ostaakin, niin hän pohtii sitä kaikilta mahdollisilta kannoilta ennen ostopäätöksen tekemistä.
Siksi musta on ihanaa vähän hemmotella Ottoa jouluisin, ja ostaa sellaisia juttuja, joita hän oikeasti tarvitsee (ja haluaa), mutta joita ei ole vaan viitsinyt hankkia. Joulunakaan en halua vetää överiksi, tai ostaa mitään turhaa vain koska joku näyttää kivalta, vaan ne lahjat joita Otolle annan, ovat sellaisia, jotka ennemmin tai myöhemmin muutenkin päätyisivät hänelle, vaikka sitten vaimon patistuksen jälkeen.
Otto:
En ole koskaan oikein pitänyt lahjojen ostamisesta, varsinkaan silloin kuin pitäisi yrittää arvata mitä toinen voisi haluta/tarvita. Jotenkin todella vaikea ostaa toiselle jotain, kun harvoin tiedän edes mitä itselleni toivoisin. Tänä vuonna itselläni oli kaksi toivetta, joista toisen peruin kun aloin epäröimään. En pidä turhien tavaroiden ostelusta, ja harkitsen usein vähän liiankin pitkään että “voinko mä nyt ostaa itselleni tämän ja tämän”.
Siitä ei siis tulisi yhtään mitään, jos mun tarvitsisi omin avuin hankkia Iinalle joululahjat. Iina onneksi tietää että olen täysin käsi lahjahommissa, ja toimittaa mulle lahjaideoita näppärästi kategorisoituna. Hyvissä ajoin vielä, että ehtii hyvin nettishoppailla ennen kuin valikoimat alkavat käymään vähiin.
Tykätään toki molemmat yllättyä, meillä on vain vähän eri tavat toteuttaa nämä yllätykset. Iina onnistuu usein keksimään mulle jotain sellaista, jota en ole aiemmin tiennyt aina tarvinneeni. Minä puolestani tykkään yllättää Iinan sillä, että ostan sieltä listalta juuri sen toiveen, mikä on tuikkastu sinne ehkä vähän optimistisena puolitoiveena, mutta josta tiedän hänen tulevan tosi iloiseksi.
Tämä menetelmä toimii meillä, mitä sitä hyväksi todettua kaavaa rikkomaan. Tulisi vain paha mieli kun minä en keksisi Iinalle mitään, ja itse ahdistuisin niistä asioista joita itse perhana toivoin.
Iina: No nyt en kyllä kestä, ihana Otto! Mitähän se on keksinyt, en kestä! Mutta joo, mä tosiaan teen Otolle valmiiksi listan linkkeineen ja väri-/koko-toiveineen jo hyvissä ajoin, ja teen nimenomaan listan jossa on paljon eri juttuja, koska haluan yllättyä. Jos kertoisin vaan yhden lahjatoiveen, tietäisin etukäteen mitä saan, mutta kun teen listan, voin yllättyä paketin sisällöstä, ja silti saada jotain sellaista, mitä olen itse toivonut. Musta tää on kätevä systeemi, kun Oton ei tarvitse arvailla ja mä saan yllättyä!
Miten teillä hoidetaan lahjahommat puolisoiden kesken? Tykkäättekö yllättää tai yllättyä?
Aikani tein myös tuollaisia listoja. En siis siinä hengessä, että nämä mun on pakko saada, vaan juurikin niin, että tässä nyt olisi ideoita, joista valita ja yllättää. Laitoin vinkit linkeistä, väreistä ja oikeasta koosta…
Ei toiminut meillä. En saanut lahjan lahjaa, en listalta enkä sen ulkopuolelta. Jonkun aikaa yritettyäni virktellä tätä lahja-asiaa aina joulun ja syntymäpäivän saapuessa, olen jo luovuttanut. Jos toinen olisi halunnut muistaa, ei helpompaa paikkaa olisi enää ollut.
En itse pidä lahjoista, joissa ei ole ajatuksen ajatusta.
Olen esimerkiksi saanut maljakon, koska ”ostin kirjanpitäjälle samanlaisen”. On siis parempi, ettei puoliso hanki lahjaa laisinkaan.
Mistä toi Oton paita on ja milloin hankittu? Mietin vain, että olisikohan sitä vielä jossain 🙂
Hahah otto on kyllä niin hauska kaveri! Ja meillä menee tää vähän kuin toisin päin, miehellä ei oo toiveita eikä hän ikinä tunnu tarvitsevan kovin mitään, koska on sellaista tyyppiä että kävelee kauppaan hakemaan kun jotain tarvii. Hälle on vaikeaa keksiä lahjaa, etenkin kun on niin järkiostaja ja mietin, että pitää olla tarvetta. Muutamana vuonna on käynyt niin, että olen saanut kalasteltua jonkun idean hänen puheistaan ja sitten hän onkin itse kerennyt käydä ostamassa asian. Ja olis kiva ostaa jotain mitä hän ei itse tajua! Mulle sitten taas on helppoa ostaa vaikka mitä ja mies aina onnistuu yllättämään vaikken mitään toivokaan, just sellaisilla asioilla mitä Tarviin ja on tullu käyttöön vaikken oo ite tajunnu. Ikisuosikkini on tietyt astiat, joita kerään, toimii aina, mutta tässäkin mies osaa yllättää.
Me ei oikeastaan enää osteta varsinaisia paketteja toisillemme
Me ei enää varsinaisesti osteta paketteja toisillemme jouluna tai synttäreinä. Suunnitellaan yhteistä tekemistä; käydään syömässä tai piknikkiä tai leffassa tai milloin mitäkin. Juuri hommattiin alkuvuodelle talvilomaksi lentoliput ja suunnitellaan yhteinen reissu. Tämä on meidän tän vuoden joululahja.
Mä ostan miehelle ja ostan yleensä sellasta mitä koen hänen tarvitsevan tsi jos oon kuullut et on puhunut vaikka jonkun kanssa et haluis jotain. Mies ei osta mulle mitään, on pari kertaa ostanut jotain mutta nekin ollut niin et on raahannut mut kaupoille valitsemaan (esim kerran synttärit hän oli päättänyt että haluaa ostaa mulle kaulakorun mutta halusin että valitsen sen itse) enkä mä mitään tarvitsekkaan, miehelläni on todella huonot tulot ja itselläni paljon paremmat, oon vaan aina sit sanonut miehelle että en mä mitään tarvitse pääasia että on läsnä ja aidosti mukana siinä joulussa, että se on se paras lahja mulle, mä en muute kaan koe tarvitsevani mitään, enkä tykkää tirhasta rahan menosta joten parempi näin 🙂
Me ollaan mieheni kanssa täysin samanlaisia tässä lahja-asiassa kuin te ja ollaankin tehty monena vuonna juuruäi niin kuin te, että minä teen listan toiveista mistä saa valita ja mieheltä kuulostelen ja pähkäilen pitkin loppuvuotta.
Me ollaan ihan samanlaisia. Mies haluaa kyllä ilahduttaa, mutta ei sillä ole sellaista pitkäjänteisyyttä, että kuulostelisi pitkin vuotta. Plus että saatan välillä olla aikamoinen tuuliviiri ja ihastella jotain viime kuussa, mutten kuitenkaan haluaisi sitä joululahjaksi. Joten joulun/synttärin/vuosipäivän alla listailen asioita, joista todella haaveilen ja mies valkkaa sieltä. Itse kysyn mieheltä kyllä suoraan, mutta vastaus on usein ”ei mitään”. Tai sitten tulee joku yksi toive, niin sen lisäksi ostan sitten jotain, mitä tiedän hänen tarvitsevan tai haluavan.
Meillä vähän samaan tyyliin. Kerrotaan toiveita pitkin syksyä = lähetellään vinkkejä messarilla. Mä toivon vaikka ja mitä, että voisin just yllättyä sit 🙂 aineellista ja aineetonta on ollut meillä tapana. Ihan suhteen alussa piti käydä budjettikeskustelu, koska mies osti 200€:lla ja minä 80€:llä… sovittiin sit seuraavana jouluna joku summa ja sitä on noudateltu.
Meillä mies on toivonut jotain reissua usein, kun ei tarvi mitään tavaraa/vaatetta. Ostin nyt sit kolmatta kertaa hotelliyön ja junaliput lähikaupunkiin. Päästään yhdessä lomalle eli tavallaan lahja mullekin 🙂
Meillä menee just näin, että itse keksin aina miehelle lahjoja, yleensä jotain vaatteita ja juuri mitä hän tarvitsee. Usein juuri niitä sukkia ja kalsareita 😉 miehellä taas on aina huuli pyöreenä, että apua mitäs ostais. Lopulta aina ostaa lahjoja, mutta välillä ollut aika huteja, mutta arvostan, että hän yrittää ilahduttaa minua 🙂
Ei suoranaisesti liity aiheeseen mutta nuo sun housut on niin ihanat että pakko kysyä mistä ne on? 😍