He jakavat elämästään kaiken, synnytyksestä naimisiinmenoon ja uusiin bikineihin. Kuinka irstasta, eikö mitään voi pitää itsellään?

He kertovat vain positiivisia asioita itsestään ja perheestään. Feikkiä, huijausta, luulevatko ne oikeasti, että kukaan uskoo mitä ne selittävät? Eihän kenenkään elämä voi olla noin onnellista! Blogit olisivat paljon aidompia jos niissä kerrottaisiin edes joskus jotain negatiivista.

He kertovat rehellisesti negatiivisia asioita itsestään. Herranjumala miten typeriä ihmisiä he ovat! Eikai oikeasti ole mahdollista, että joku ei pääse ensimmäisellä kerralla kouluun sisään, miten tyhmä voi olla? Poikaystävästä eroaminen tarkoittaa varmasti sitä, että bloggaaja on pettänyt poikkistaan, tai toisinpäin. Tätä on pakko spekuloida joka puolella, koska eihän me nyt voida elää ilman tätä tietoa!

He kirjoittavat vain itsestään ja vaatteistaan, ovat siis yltiöpinnallisia ja suorastaan narsisteja. Eikai kukaan muuten olisi noin huomionhakuinen?

He kertovat lapsistaan ja niiden taidoista, luulevat että lapset ovat jotenkin erityislahjakkaita tai poikkeuksellisen kauniita, typerykset! Ihan tavallisia pulliaisiahan nuo ovat, elleivät vähän pullukampiakin. Kukahan nuo nyt kiskoisi pilvilinnoistaan takaisin maanpinnalle ja kertoisi, että niiden lapset on oikeasti ihan tyhmiä, ja kaikki kaksivuotiaat osaa muutenkin lukea!

He eivät kerro lapsistaan tarpeeksi. Miksi ei muka voisi kertoa Jani-Petterin pottaharjoituksista, ihme salailua! Koska se ei kerro, niin se niiden lapsi on varmasti vielä vaippojen suurkuluttaja, varmasti myös vielä kouluiässä on sama keissi. Kuinka noloa!

He eivät kerro koko nimeään ja piilottavat kasvonsa kuvista. Kuinka tylsää, ketä muka kiinnostaa? Eihän tuollaisella blogilla voi mitenkään menestyä, kun ei jaa koko elämäänsä!

He ostavat kalliita luksuslaukkuja. Kuinka joku voi olla niin pinnallinen, että käyttää tuhansia euroja laukkuun? Bloggaajien päässä ei kyllä liiku mitään muuta kuin pinnallista huttua. Se on ihan sama onko laukku Ginasta vai Marc Jacobsilta.

He eivät osta luksuslaukkuja, ja se yksi kertoi joskus laittaneensa kalapuikkoja ruuaksi. KALAPUIKKOJA???? Ei voi olla totta, siis vitsi mitä köyhiä, varmasti elävät sossun tuilla ja nuo Zaran laukutkin on ihan feikkejä vaan.

He eivät mainitse yhteistöistään tarpeeksi selkeästi. Kyllä postauksessa pitäisi lukea capslockilla ainakin 30 kertaa, että kyseessä on yhteistyö, miten muuten osaisin jättää sen lukematta?

He leuhkivat yhteistöillään. Kirjoittavat päivänasuihinsakin että ”saatu blogiyhteistyön kautta”, onko sillä pakko leuhottaa jos saa jotain? Yhteistöitä on ihan liikaa, on väärin että bloggaajat saavat ilmaista tavaraa, se on ehdottomasti minulta pois!

Bloggaajat eivät järjestä tarpeeksi arvontoja. Siis miten mä jaksaisin lukea blogia, josta mulla ei ole mahdollisuutta hyötyä itse mitenkään?

He hengaavat omissa bloggariporukoissaan ja kuvittelevat olevansa kaikkia muita parempia. Ihan kuin omalla elämällään retostelu ja yhteistöiden vinkuminen tekisi kenestäkään hienompaa ihmistä!

He eivät hengaa bloggaajaporukoissa, ja käyvät joskus verkkarit jalassa puistossa. Uskomattoman noloa! Siis miksi mä lukisin tuollaisen blogia, joka ei edes kelpaa cooleimpien bloggareiden seuraan, tai ei jaksa laittautua aina kun lähtee ovesta ulos!

He hehkuttavat avoimesti rakkauttaan. Eihän kukaan voi oikeasti olla parisuhteessaan onnellinen, eihän? Pelkkää pintaa, kiiltokuvaa ja feikkiä. Pinnan alla on varmasti riitoja, mustasukkaisuutta ja pettämistä. Kuvottavaa esittämistä!

He puhuvat poikaystävästään vain etunimen alkukirjaimella. Hitto miten ärsyttävää, miksi ei muka voi kertoa tyypin nimeä tai näyttää kuvaa?? Siis eihän sitä koko poikaystävää varmasti ole edes olemassa, kun ei voi sitä esitellä blogin puolella. Tai jos onkin, niin ne varmasti vaan tappelevat ja pettävät toisiaan.

Bloggaajat ovat liian lihavia, ja liian laihoja. He näyttävät teiniltä, mutta ovat silti ihan rupsahtaneita. Tekisivät jotain noille silmäpusseille ja pyöreille poskille. Se yksikin näyttää ihan oravalta, paitsi mun kaveri sanoi että sehän on hevosnaama, eikä mikään orava. He ovat laiskoja jos eivät harrasta crossfitiä, mutta ei se fitnesstrendikään ole hyväksyttyä. Nolot salimuijat vaan esittelevät lihaksiaan, ja sairastavat piilossa bulimiaa.

Koska bloggaajat eivät osaa tehdä mitään oikein, on muilla oikeus spekuloida heidän asioitaan ihan missä tahansa, miten tahansa. Jos asioiden todellinen laita ei selviä perusteellisella selvitykselläkään, niin aina voi valehdella, vähän tai paljon, niin saadaan vähän actionia keskusteluun. Koska bloggaajat ovat itse asettaneet itsensä julkisen arvostelun kohteeksi pitämällä julkista blogia, ei heillä ole oikeutta minkäänlaiseen yksityisyydensuojaan.

Kertokaa ihmeessä, jos keksitte vielä jotain muuta minkä bloggaajat tekevät väärin!

Toim. huom. postaus on kieli poskessa kärjistäen huumorilla väännetty blogi-ilmiöstä yleisesti, eikä mun blogin tai mun blogin lukijoiden perusteella, ja minä kauhea bloggaaja täällä ruudun takana tiedän kyllä, että suurin osa teistä siellä ruudun takana on niitä ihania tyyppejä, jotka eivät tunnista omia ajatuksiaan yhdenkään virkkeen kohdalla. Love you guys<3

Heippa, pitkästä aikaa! Se on tämä kesä, joka saa pysyttelemään kaukana koneesta, vaikka kuinka olisi halua tulla kertomaan kuulumisia, kirjoittamaan hauskoista sattumuksista ja laittamaan kesäkuvia. Onneksi uskoisin että suurin osa teistäkin viettää hellepäivänsä muualla kuin nenä kiinni tietokoneen näytössä, eikö vain? Kesälomaa ei ole enää kuin parisen viikkoa jäljellä, ja siitä pitää kyllä ottaa kaikki irti. Syksyn saapuessa ehtii taas keskittyä bloggaamiseen ihan eri tavalla, kun on saanut kesän ottaa rennommin.

Eilen sain vetää taas yhden rastin kesäloman bucketlistiin, kun lähdin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, täysin extempore, terassille, kun kaveri soitti ja pyysi seuraksi. Jotenkin ihan uskomattoman jännittävää, hassua ja outoa, että meidän lapset on jo niin isoja, että jokaista omaa menoa ei tarvitsekaan suunnitella niin paljon etukäteen, vaan voi mennä ja tehdä jos tekee mieli. Se rasti listaan tuli siis siitä, että olin ekaa kertaa aikuisiällä terdellä, ja se oli hauskaa. Lasten mentyä nukkumaan, me lähdettiin kaverini kanssa Lasipalatsin terdelle istuksimaan, ja ilta jatkui siitä vielä Villi Wäinöön ja hetkeksi Bakersiin, ennenkuin suuntasin kotiinpäin, että kerkesin nukkumaan ennen aamun aikaista kynsihuoltoa. Popitettiin Robinin kesärenkaita ihan kympillä, tuntui olevan kaikkien muidenkin tanssilattioilla pyörineiden suosikkibiisi kummassakin baarissa, haha.

Aamulla käväisin kynsihuollossa jo yhdeksän jälkeen, ja mun tultua kotiin me öllöteltiin ja nukuttiin päikkärit koko perhe, ruuaksi syötiin eilistä itsetehtyä pizzaa. Ilma ei houkutellut ulkona kauheasti, kun oli niin pilvistä, tuulista ja epävakaista, mutta kun mittari kuitenkin näytti sen 24, me päätettiin lähteä rannalle kaikesta huolimatta. Kävellessä tihkutti vettä, mutta sen aikaa kun me viihdyttiin rannalla, paistoi välillä jopa hetken aikaa aurinko.

Otto ei ole rantaihminen, mutta onneksi suostuu kuitenkin lähtemään biitsille kun me tytöt niin halutaan. Ja kyllä Ottokin osaa ottaa ilon irti biitseilystä, tänäänkin se ruiski mua kohti jääkylmää vettä vesipyssyllä vaikka kuinka kauan ja mä kiljuin varmaan kuin pikkutyttö! En ihan heittänyt talviturkkia mutta kastelin melkein napaan asti, ja se on enemmän kuin olen tehnyt moneen vuoteen, joten olen aika tyytyväinen. Kyllä mä vielä heitän talviturkinkin jos se aurinko sieltä oikeasti ilmestyy lämmittämään enemmän taas!

Bikinit* Sheinside / Aurinkolasit* Glitter / Zeldan uima-asu (toppi, ja uimakestoviappa) Katinique Archimede / *=saatu blogin kautta.

Bikinit sain Sheinsidelta tällä viikolla, juuri oikeaan aikaan kun pääsivät melkein heti käyttöön. Tykkään kovasti ihanan söpöstä vaaleanpunaisesta väristä, ja tuosta kultaisesta V:stä keskellä, se tuo vähän hienostuneempaa vibaa. Mä en olekaan ostanut uusia biksuja moneen vuoteen, nämä tulivat tarpeeseen, kun mustat perusmallit alkavat kyllästyttää. Mä en oo koskaan ollut niitä tyttöjä, joilla on bikineitä hyllykaupalla, en tiedä edes miksi! Kenkiä, laukkuja, farkkuja, kaikkia muita vaatteita ja asusteita keräilen ja hamstraan, mutta bikinitilanne mulla on aina ihan surkea, lue: yhdet käyttökelpoiset biksut kerrallaan. Mutta eikai se haittaa, paitsi jos ne yhdet on märät tai likaiset.

Tiarakin pääsi viimein testaamaan uimalelunsa, tosin rantapallo oli huono ottaa mukaan tällä tuulella, kun sen perässä sai kokoajan juosta, eikä sitä voinut ottaa veteen ettei karkaa liian kauas Tipalta. Ehkäpä jonain vähemmän tuulisena päivänä se on ihan kiva! Mutta kellukkeet olivat käsissä, ja hiekkalelut tietenkin kova sana, sekä se Oton ostama vihreä vesipyssy, jolla se kiusasi mua ja lapsiakin jatkuvasti, meillä oli tosi hauska rantahetki. Mun uudet Jemmin tekemät kynnet mätsäsivät vesipyssyyn tosi hyvin:

Mitäs tykkäätte, onko jo liian räikeät kynnet, vai kesään sopivat? Mä halusin ehdottomasti atsteekkikuviota kynsiin, ja tuo että sitä on vain nimettömässä, oli mun mielestä juuri sopiva määrä. Oranssi on mun ihan suosikki kynsissä, se on vaan niin kaunis ja näyttävä, ja neonkeltainen myös on kiva. Yhdessä nämä ovat aika räikeät joo, mutta piristävätpähän ainakin niitä harmaampiakin päiviä!

Ihana viikonloppu takana, kiireinen viikko edessä! Mutta yritän olla pitämättä yhdenkään päivän taukoja nyt, tulee jo huono omatunto kun niin monta kertaa tullut tänä kesänä jo se päivän postaustauko, mikä ei normaalisti kuulu tapoihin. Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyvää yötä<3

”Helteelle ei näy loppua!” ”Kesäsäät jatkuvat koko heinäkuun!”, joo, ei mennyt ihan niin. Täällä meilläpäin on ainakin helteet olleet kaukana viimeiset kaksi päivää, mittari näyttänyt 19 ja tuuli ollut niin kova että neuleessakin palelee, ja tukka menee ihan sekaisin. Kaiholla olen lukenut suunnilleen kaikkien muiden Suomen kaupunkien asukkaiden tilapäivityksiä ja hehkutuksia helteestä, samalla kun olen yrittänyt selittää Tiaralle, miksi me ei mennäkään rannalle, vaikka edellisenä iltana niin luvattiin, ja uudet uimalelutkin ostettiin (kun säätiedotus lupasi vielä +24). Raukka on sitten kulkenut sisällä kellukkeet käsivarsissa rantapalloa heitellen, käytiin me toki lohdutukseksi puistossa.

Apuna lohdutuksessa olivat myös juuri sopivaan aikaan Alphageekiltä saadut Lentsikat-duplopalikat, joista meidän molemmat tytöt innostuivat kovasti. Skipperin lentokoulu-setti valikoitui muiden Alphageekin duplojen valikoimasta, koska meillä ei ollut vielä yhtään duplo-lentokonetta, ja siinä oli kivasti erivärisiä palikoita meidän monien prinsessa-aiheisten duplojen rinnalle. Alphageekillä on suuri valikoima leluja, ja sieltä löytyi vaikka mitä muutakin hauskaa, sellaista joka saa meidän nörtti-isin hyppimään tasajalkaa innosta. Gamerdaddy-approved toys for kids!

Legot saatu Alphageekilta.

Onneksi tässä on vielä pari viikkoa lomaa jäljellä, ja edelleen säätiedotukset jaksavat mainostaa hellettä lähipäivinä, ehkäpä ne joku päivä osuvat oikeaan taas. Kivaa helteiden häviämisessä oli se, että sain pukea uudet, oman postauksensa ansainneet farkkuni taas jalkaan. Niiden kanssa täydellinen kumppani olivat Sheinsidelta saadut uudet teräväkärkiset ballerinat nilkkaremmillä, joihin olen aivan rakastunut. Nilkkamitta + nilkkaremmi, täydellinen yhdistelmä. Tykkään ballerinojen huolitellun yksinkertaisesta lookista, ihanista kultayksityiskohdista, sekä erityisesti siitä terävästä kärjestä. Ihanaa vaihtelua vuosia kestäneeseen pyöreäkärkisten baltsujen invaasioon, terävä kärki on paljon skarpimpi.

Kengät Sheinside* / Toppi BikBok / Farkut Liu Jo / Laukku Michael Kors / Kaulakoru Lumoava* / Aurinkolasit Glitter* / * = saatu blogin kautta.

Viimeisessä kuvassa kiteytyy hienosti kaikki se, mitä asukuvienottohetkellä tapahtui: kaaos! Asukuvat olivat tarpeeksi farssi jo tuon tuulen kanssa niin jätin kuvaamatta neuletakkini, jossa huomasin ennen kuvien ottamista kauniin viiden sentin pituisen kirkkaansinisen hammastahnavanan. Tää on tätä bloggaajan siloiteltua luksusarkea, haha! Toppi on uusi, ostin sen eilen shoppailureissulla BikBokista, kun kaipasin jotain rennompaa arkitoppia. Reissulta tarttui mukaan myös ihana raitamekko, sekä jätskikaulakoru, jotka vilahtivatkin eilen jo Instagramissa, kun kokeilin niitä pikaisesti. Molemmat ovat niin mun, kuin kuulemma Tiarankin lempisuosikkeja, joten tulevat varmaan piakkoin lähempään esittelyyn täälläkin!

Tällä viikolla ollaan ehditty myös näkemään kavereita, kuten Mi perheineen, sekä naapurin Oona tietysti myös. Mi:n pikkuinen Leon oli  taas kerran aivan ihana pieni ilopilleri, joka intoutui kiljumiskilpailuun Tiaran kanssa. Lapset viihtyivät tosi hyvin yhdessä! Netta ja Tuukka piipahtivat meillä myös pikaiseen yökylässä, ennenkun lähtivät lomareissulle, ja katsastettiin kaasoseni kanssa meidän häävideo (jota en oikeesti oo katsonut vielä niin montaa kertaa kuin miltä saattaa vaikuttaa, hehheh). Ihana viikko takana, eikä tuosta säästä oikeasti parane valittaa, kaunis auringonpaiste on ihan tarpeeksi hyvä, etenkin kun laittaa tarpeeksi vaatetta päälle.

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Kyllä, bloginahka on hieno sana, ja kyllä, mulle iski pieni kateus kun Otto avasi bloginsa. Ei siksi, että olisin kateellinen Oton menestyksestä, vaan siksi, että Otto sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Mä aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten, täysin tietämättömänä siitä, millaista se oikeasti olisi, tai mitä vaaditaan siihen että blogi menestyy. Mun blogi oli täysi raakile, joka jotenkin onnistui nappaamaan teidän lukijoiden huomion siitä huolimatta, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Jokainen bloggaaja saa toki aloittaa puhtaalta pöydältä, ja tehdä blogistaan oman näköisen, sen yhden kerran.

En kuitenkaan kolme vuotta sitten osannut ajatella, kuinka paljon muuttuisin ihmisenä, ja kuinka paljon blogi muuttuisi tulevaisuudessa. Mä olen iloinen siitä että aloitin täysin nollasta, ja olen rakentanut itse blogini siihen pisteeseen, mitä se tänä päivänä on. Tänä päivänä en kuitenkaan enää koe blogini olevan täysin mun näköinen, niinkuin silloin kolme vuotta sitten, tai vielä kaksi vuotta sitten. Mun blogissa roikkuu edelleen elementtejä kolmen vuoden takaa, jotka eivät enää nykyään kuvasta mua, tai mun blogia, suurimpana niistä nimi.

Keksin blogilleni pölhön nimen, helposti mieleen jäävän, mutta sellaisen, että joka kerta kun esittelen itseni, ja mitä blogia kirjoitan, meinaa tulla jännäpissa. Kieli menee solmuun ainakin joka toinen kerta, ja yleensä joudun vielä toistamaan nimen uudelleen ”ai mikä se olikaan?”. En tietenkään vuonna 2011 osannut kuvitella, että joutuisin joskus usein tilanteeseen, jossa esittelen itseni ja blogini. En myöskään tajunnut ottaa huomioon nimen helppoutta lukijoita ajatellen, kuinka helppo tai vaikea se olisi kirjoittaa google-hakuun tai muihin palveluihin.

Keksin nimen LMFAO:n biisistä, jonka sanoituksissa sanotaan ”But I’m a human not a sandwich”. Se oli mun mielestä niin hauskasti sanottu, ihan hölmö juttu, mutta hauska. Tottahan nimi on tänäkin päivänä, kolmessa vuodessa en ole muuttunut ihmisestä voileiväksi, vaikka palstojen mukaan ihastuttavan lempinimen Sandwich-Iina olenkin saanut. Blogiani tai mua ihmisenä se ei kuitenkaan kuvasta millään tavalla. Mutta mikä sitten kuvastaisi? Siinäpä vasta kysymys.

Olen pohtinut tätä nimiasiaa nyt viimeisen vuoden ajan, enemmän tai vähemmän jopa päivittäin. Voisi siis ehkä sanoa, että se häiritsee mua ihan laittoman paljon. Se on pitkä, hankala ja häiritsevä. Haluaisin vaihtaa sen lyhyeen ja ytimekkääseen nimeen, joka jollain tapaa kuvastaisi mua ja blogiani. Tämä nimiasian pähkäily muiden hankaluuksien ohella, on hidastanut myös blogin uuden ulkoasun syntyä. Nykyinen ulkoasu on niin laadukkaasti toteutettu, että en missään  nimessä halua mitään omia amatööriräpellyksiäni vaihtaa siihen tilalle, vaikka se on jo pian vuoden vanha, eikä myöskään kuvasta blogiani.

En kuitenkaan ole vielä yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään tekijää uudelle ulkoasulle, ja siksi uuden ulkoasun esittely on vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Nyt mulla on tiedossa heinäkuulle valokuvaukset, joiden tuotoksena toivottavasti olisi banneriin sopiva kuva, mutta ajatus vielä kuukauden odottelusta ei innosta hirmuisesti. Haluaisin muutosta nyt, tai ainakin pian. Ulkoasun toteutusta täytyy vielä pohtia, mutta nyt ihan ensimmäiseksi haluaisin tämän nimiasian pähkäilyn pois päiväjärjestyksestä. Muutanko nimeä, vai en? Ja jos muutan niin miten?

Päätin antaa äänivallan teille. Tässä on kolme vaihtoehtoa, joita saatte äänestää jos haluatte vaikuttaa.

1. But I’m a human not a sandwich. Ei muutosta.

2. Iina Laura. Instagramistani tuttu nimimerkki, yksinkertainen ja ytimekäs nimi. Onko liian tusina kuitenkin? Tuntuu itselleni luontevalta, oli mulla pitkään käytössä myös fb-nimenä, ja olen siihen ja sen käyttöön tottunut. Mutta tosiaan, nämä etunimi+tokanimi -bloginnimet ovat aika yleisiä, se ei häiritse mua, mutta häiritseekö se teitä?

3. Wild Card. Keksi nimiehdotus, mitä ikinä mieleesi juolahtaakaan! Selvennyksen vuoksi, en siis ehdota blogilleni nimeksi ”Wild Card” vaikka se ihan hauska onkin, haha.

Miten mulla tuntuukin nyt olevan näin paljon kriisejä, kun oli ulkonäkökriisi ja blogikriisikin vielä, damn! Taitaa olla nyt sellainen lomantarve havaittavissa että huh, onneksi enää kolme päivää. Cant’t wait! Ihanaa huomista keskiviikkopäivää ja hyvää yötä kaikille<3

Eilen aamulla suunnattiin kahdeksan jälkeen nenut kohti Tamperetta, ja kerettiinkin Mi:n kanssa perille juuri sopivasti ennenkuin Minimuotikirppiksen ovet avattiin. Siinä oli pikkuinen paniikkijärjestelyn paikka, kun piti vartissa tyhjentää neljä säkillistä tavaraa ”kauniisti” esille. Eihän se vartti riittänyt mihinkään, mutta onneksi asiakkaita riitti koko päivän tosi kivasti, vaikka ensimmäisen tunnin aikana olikin se oikea järjetön ryntäys.

Mun paikka oli Magicpoksin Majn ja meidän omien Kideläisten Evelinan ja Melinan vieressä ja siinä oli oikein hyvä olla, läppä lensi ja mahtavaa seuraa! On kyllä aina niin kiva vaihtaa kokemuksia ja jakaa ajatuksia toisten bloggaajien kanssa. Oli kiva tavata myös Hunajaista-blogin Riikka, ja Mammapäiväkirjan Mi:n kanssa ei oltu myöskään nähty aiemmin kuin kerran pikaisesti, mutta automatkoilla ja loppuajasta kirppiksellä kiireen hellitettyä kerettiin tutustella paremmin kuin hyvin, ja meillä oli ihan parasta, hurjan ihana tyyppi myöskin (tai koko perhe, mun sydämeni vei ihana Leon-vauva). Kerrassaan loisto päivä!

Parasta koko reissussa ei suinkaan ollut myyminen, vaan teidän ihanien lukijoiden tapaaminen! Näin monta kommenttiboksista tuttua kasvoa, sekä paljon täysin uusia tuttavuuksia ja olin niin iloinen ja yllättynyt siitä miten hurjan moni tuli juttelemaan, moikkaamaan, antamaan palautetta ja ottamaan kuvia. Kiitos teille kaikille ihan hirmuisen paljon! Suloista oli myös että moni tuli moikkaamaan ihan muuten vaan, vaikka ei lastenvaateostoksille ollut edes tarvetta! Ootte te kyllä ihania, koskas me saadaan Helsinkiin ja vaikka Pohjois-Suomeen tälläinen tapahtuma? Tuli todellinen into tavata hurjasti lisää lukijoita eri puolilta kotimaata, miksei ulkomailtakin jos se olisi mahdollista.

Tosi hyvin sain myytyä tavaraa, paljon enemmän kuin odotin! 2/3 meni kaupaksi, loput mä ajattelin lahjoittaa eteenpäin jollekin niitä enemmän tarvitsevalle, onko teillä mielessä jotain hyviä kohteita jotka ottaisivat perussiistejä, nättejä ja ehjiä lastenvaatteita vastaan Suomessa tai ulkomailla? Haluaisin lahjoittaa jonnekin sellaiseen paikkaan, missä itse voin nähdä että apu menee 100% varmasti perille suoraan lapsille itselleen. Meillä on myös paljon vauvaleluja ja lastentarvikkeita jotka mielellään lahjoittaisin.

Kirppistelyn jälkeen suunnattiin yhdessä Min, Jannen ja Leonin kanssa Tampereelle avattuun uuteen salaattibaari Greliin, jonne mun ihana siellä työskentelevä lukijani mut kutsui syömään. Grelissä kootaan asiakkaan toiveiden mukaan salaatti, johon on kymmeniä erilaisia ainesosavaihtoehtoja. Mä annoin eilen vapaat kädet Grelille salaatinteossa, ja mun salaattiin tuli mm. salaattisekoitusta, herkullista savulohta, tomaattia, kurkkua, kevätsipulia, paprikaa, tuoretta ananasta, parmesania, cashewpähkinöitä ja pinjansiemeniä, sekä ihanaa passion vinegretteä. Olisi sittenkin pitänyt ottaa vuohenjuustoa kun se on mun ehdoton lemppari, mutta salaatti oli kyllä todella hyvää ja raikasta.

Toivottavasti Tampereen Tuomiokirkonkadulla sijaitseva Greli laajenee joskus tännepäinkin, tuossa on konsepti joka Helsingin ravintolatarjonnasta puuttuu ehdottomasti. Grelissä myydään myös smoothieita, raakasuklaanvalmistuspaketteja, herkullisia pähkinöitä ja manteleita, sekä paljon muuta. Kiitos paljon mun ihanalle lukijalleni kutsusta ja salaatista!

Kiitos vielä kaikille asianosaisille ihanasta lauantaipäivästä, mulla oli niin kivaa ja pieni Tampere-rakkaus taisi syttyä vaikka vannoutunut stadilainen olenkin, mut Tampereella on vaan niin ihania ihmisiä! Mä teen tässä vielä vähän hommia kun Zelda nukkuu, minkä jälkeen kokkaan meille picnikherkut valmiiksi ja suunnataan kanavanrantaan nauttimaan auringosta perheen kesken kunhan Otto pääsee töistä muutaman tunnin kuluttua. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille<3