Luukku 23: MY DAY -video

23.12.2018

Joulukalenterin toisiksi viimeinen luukku, jossa ajattelin yllättää iloisesti kaikki videoista tykkäävät! Tänään nimittäin luukusta paljastuu MY DAY -video! 14 minuuttia meidän perheen lauantaita (viime viikolta), jolloin touhuttiin paljon yhdessä, käytiin ostoksilla, luettiin iltasatua ja paljon muuta. My Day -videot on siitä hauskoja, että niissä pääsee kurkkaamaan sinne perheen arkeen vähän syvemmin kuin tekstien välityksellä, vaikka toki 14 minuuttia on vain hyvin pintapuolinen kuvaus yhdestä kokonaisesta päivästä edelleen.

Meidän päivä koostui ihanista hetkistä, joista monet näkyvät tuolla videolla. Kuten mun blogissa, myös mun videoilla ja kaikissa muissakin kanavissa se kaikkein tärkein sanoma mitä mä haluan välittää, on yhdessäolo ja rakkaus. Ja sitä tältä videolta löytyy. Jos kaipaatte paljon haleja, päällä kiipeilevää taaperoa, naurua, hömpötystä ja muuta niin nyt kannattaa kurkata, vaikka ei videot olisikaan aina se sun juttu. Mä en itekään ole mikään sellainen videoiden suurkuluttaja, mutta huomaan, että aina kun pysähdyn katsomaan jotain ihanaa hyvän mielen videota, niin mulle oikeasti tulee niin hyvä mieli ja se ilo tarttuu!

Mä haluaisin nyt kauniisti pyytää teiltä, jotka videoita katsotte, että kommentoisitte tähän, mitä haluaisitte tubekanavalla nähdä! Mä teen mieluusti videoita kyllä, mutta haluaisin tehdä mahdollisimman viihdyttävää sisältöä sielläkin juuri TEILLE! Eli jos tykkäätte videoista, niin kertokaa ihmeessä millaisia videoita haluaisitte nähdä, ja mikä on teidän lempparivideo niistä, joita mun kanavalta jo löytyy ja miksi (niitä on nyt 24 kappaletta).

Tämän vuoden aikana, ennen tätä uusinta videota siis, mun videoita on katsottu yhteensä yli 140 000 kertaa YouTubessa, mikä on mulle itselleni tosi suuri määrä, koska en kuitenkaan niitä niin paljoa tee. Tavoitteena mulla on julkaista ensi vuonna vähän useammin videoita myös, koska mulla on silloin paremmin aikaa tehdä mun töitä. Ainakin kerran kuussa olisi kiva tehdä video, ja useamminkin jos inspistä löytyy!

Kiitos tosi paljon jo etukäteen kaikille jotka kommentoivat omia ajatuksiaan tähän liittyen, siitä on suuri ilo ja apu <3

PS: YKSI YÖ JOULUUN!! HUOMENNA SE ON! Tänään me kokataan Oton kanssa kaikki ruuat ja paistetaan kinkku!


Just tänään lauantaina 7.4.2018

07.04.2018

Heräsin: klo 6.30 taaperon iloiseen ”kukku” -huuteluun. Hän huutaa ”kukku” kun hän haluaa syliin, ja ihan ekana aamulla hän haluaa syliin. Noustiin ylös, pidettiin ihana rauhallinen aamun tissihetki, ja sitten hän otti puuroa ja minä otin kahvia. Rakastan meidän kahdenkeskisiä halimishetkiä ennen päivän touhuja. Hän on niin touhukas päivisin että ei paljoa ehdi halimaan, mutta aamuisin hän viihtyy kainalossa ja sylissä. Parasta.

Söin aamiaiseksi: Ruisleipää juustolla, viinirypäleitä ja kahvia. Viinirypäleet on meidän taaperon suurinta herkkua, ja niitä pitää saada aina kaupasta. Hän myös roikkuu aina jääkaapin kahvassa ja äännähtelee merkitsevästi, mutta ei vielä osaa sanoa ”viinirypäle”. Kun kaapin oven avaa, hän osoittelee heti innoissaan viinirypäleitä ja sanoo ”tätä, tätä, joo, kiitti!”.

Matkustin autolla: Espooseen ja Isoon Omenaan. Meidän piti ostaa isommille tytöille kuoritakit, kun lämpömittari näytti tänään kymmentä astetta, ja molemmat olivat kasvaneet talven aikana ulos edelliset välikaudet palvelleista takeistaan. Päätettiin ajella Isoon Omenaan, koska vaihtelu virkistää ja välillä on kiva käydä muuallakin kuin siinä lähimmällä ostarilla. Tytöt valitsivat takit ihan itse, tosin olin ensin antanut sopivat vaihtoehdot joissa oli tarpeeksi hyvät ominaisuudet. Toinen valitsi vihreän ja toinen turkoosin takin, jotka on kyllä tosi kivat.

Söin lounaaksi: Burger Kingin mättöä. Yritin ehdottaa Fafa’sia tai Taco Bellia, mutta kaikki muut halusivat pitkästä aikaa Burger Kingiin, joten oli munkin sitten taivuttava. Ei siinä mitään vikaa ollut, hyväähän se hampparikin on välillä.

Puuhattiin yhdessä koko perhe: varaston kevätsiivousta. Meidän on pitänyt jo ihan liian pitkän aikaa siivota meidän lämmin varasto, ja tänään sitten otettiin se asiaksi. Saatiin kuin saatiinkin varasto siivottua, mutta tuli vaan todettua että siellä on vaikka mitä mitä meidän pitäisi myydä! Esikoisen vanha sänky, lasten puinen leikkikeittiö, Tripptrappin Newborn set, hoitopöytä ja hoitoalusta, sitteri, leikkimatto, ja vaikka mitä. Kun vaan saisi aikaiseksi myydä ne eteenpäin, niin saisi varaston melkein tyhjäksi joitain kausijuttuja lukuunottamatta. Lapset löysivät sieltä keskimmäisen vanhan potkumopon ja Brion junaratasetin, ja ne piti ottaa kotiin mukaan. Kuvassa ollaan juuri kävelemässä varastoon, taapero halusi kävellä itse koko matkan ja mua hirvitti että hän kaatuu kun pihatieltä ei vielä ole ehditty siivota hiekoituksia pois. Onneksi ei kaatunut.

Söin päivälliseksi: Parsapiirakkaa. Parsakausi on vihdoinkin alkanut, ja me ollaan syöty jo parsapastaa, parsaa uunissa paahdettuna ja nyt tätä bravuuria, eli maailman parasta parsapiirakkaa. Tämä piirakka maistuu myös meidän lapsille, ja on helppo tehdä. Siksi se onkin yksi meidän kevätlemppareista.

Nauratti: kun tytöt suunnittelivat asujaan tulevalle Marcus & Martinus -keikalle, johon ostettiin liput jo torstaina kun ne tulivat Stockalle ennakkomyyntiin. Voi tulla pitkät pari kuukautta odotella keikkaa, he ovat niin innoissaan, ja niin on äitikin. Asusuunnitelmat ainakin olivat kovin lennokkaat, täytyy toivoa että sää suosii meitä niin he voivat toteuttaa ne.

Siivosin: meidän eteisestä suurimman osan talvikamppeista pois, jätin vaan yhdet haalarit taaperolle ja keskimmäiselle, ja esikoiselle takin ja housut. Tilalle siirsin välikausivaatteet, -kengät ja -asusteet. Eteinen keveni saman tien ihan superisti, ja tuli niin keväinen fiilis. Täällä Helsingissä alkaa oikeasti olla ihan kevät jo!

Iloitsin: siitä että meidän terassilta on vihdoin sulanut ihan kaikki lumet. Kohta päästään laittamaan siihen huonekalut ja paviljonki ja istutuslaatikko ja grilli. Ehkä vappuna jo grillataan, ainakin voi toivoa niin. Iloitsin myös siitä että mun antibioottikuuri loppuu vihdoin tänään, ja nyt toivon kovasti että saisin taas olla monta vuotta ilman, niinkuin ennen tätä.

Huomenna: mennään juhlimaan tyttöjen sokeriserkun 4v-synttäreitä Espooseen, ja päästään varmaan nauttimaan ihanista synttäriherkuista, ja antamaan synttärilahja josta tytöt ovat ihan innoissaan.

Ihanaa iltaa kaikille, toivottavasti teillä on ollut kiva viikonloppu tähän asti <3 


Perhelauantai Design Marketissa

09.09.2017

Otto kotiutui mökkireissultaan jo aamupäivällä ja saatiin viettää ihan tavallista perhelauantaita kaikki yhdessä. Otettiin melkeinpä heti nokka kohti Ruoholahtea ja Kaapelitehdasta, missä Helsinki Design Marketia tänään ja huomenna vietetään. Ulkona oli aika koiranilma, mutta se ei menoa haitannut. Paikka oli aivan tupaten täynnä ihmisiä ja toinen toistaan mahtavampia merkkejä oli markkinoilla edustettuna.

Me käytiin ostamassa Papun Design Marketiin jämäpaloista tehdyt spesiaaliväriset polvipaikkaleggarit Novalle, sekä huikea lohikäärme-ovitarra tyttöjen leikkihuoneen oveen Made of Sundaysilta. Kaikkea muutakin ihanaa oli, mutta koska paikalle ei saanut viedä rattaita, ja unohdin meidän kantorepun kotiin, ei jaksettu kanniskella Novaa sylissä ihmistungoksessa enää sen pidempään. Kierrettiin siis vaan nopeasti eri paikat läpi ja tsekattiin ne muutamat mitä oltiin etukäteen ajateltukin.

Seinätarra pääsee paikoilleen vasta kunhan ensi viikolla meidän lattiat on VIHDOINKIN tehty loppuun. En voi sanoin kuvailla kuinka paljon (ja kauan, liian kauan) olen sitä odottanut. Mutta tässä on ollut vähän kaikkea muuta mielessä kuin lattiat, ja ollaan priorisoitu kaikki muu niiden ohi, ei ole tuntunut olevan sopivaa hetkeä toteuttaa niitä. Me ollaan vähän tällaisia huithapeleita että ei haittaa keskeneräiset lattiat, kun on paljon kaikkea muuta jännää.

Kyllähän nuo laminaatit pinossa tuossa keittiössä on välillä ärsyttäneet, vaan enpä tiedä minkä hauskan ja jännittävän hetken olisin vaihtanut mieluummin lattiaremonttiin, en kyllä mitään. No juu, tähän pätee hyvin sanonta ”Don’t look back, you are not going that way.” eli suunta eteenpäin, ja kohti ensi viikon lopussa häämöttävää toivottavasti valmista lattiaa. Meidän tuurilla (ja Oton perfektionisti-luonteella) tulee vielä jotain mikä estää tekemästä lattiaa ihan kerralla loppuun asti, mutta sitten tulee. Ei se ole edelleenkään niin justiinsa. Ja mieluummin keskeneräinen, kuin huonosti ”valmiiksi” tehty. Mutta se lattioista, ne on ensi viikon juttuja.

Katsottiin tyttöjen kanssa aamupäivällä Boss Baby -elokuva Elisa Vuokraamosta ennen kuin Otto tuli, ja se oli ihan huikea, voin suositella! Naurettiin tyttöjen kanssa melkein vedet silmissä. Ja meillä oli eilen ihan super hauska tyttöjen ilta, katsottiin Vain Elämää ja tanssittiin, ihan niin kuin suunniteltiinkin. Hengattiin peittojen alla lattiatyynyllä, mussutettiin popcornia ja naureskeltiin Novalle joka suhasi ympäri olohuonetta taukoamatta.

Hänestä on tullut ihan hullun nopea konttaamaan, ja nyt taputtaminenkin onnistuu jo kunnolla niin että käsistä kuuluu läpsytysääni, hahaa. Uusimpana juttuna hän on oppinut ihan melkein kiipeämään itse lattiatyynyltä sohvalle, joten sohvalle ei voi enää jättää m-i-t-ä-ä-n kuten tietokonetta, kameraa tai puhelinta, niinkuin ennen on voinut. Hän on erittäin kiinnostunut juuri niistä, ja päättäväisen luonteensa ansiosta niitä sinnikkäästi tavoittelee.

Me aletaan nyt leipomaan omenapiirakkaa, ja toivotan aivan ihanaa lauantai-iltaa teille kaikille <3


Huippu päivä tyttöjen kesken

01.07.2017

Otto lähti tänään aikaisin aamulla meidän autolla sisarustensa kanssa käymään päiväreissun Kangasalla sukuloimassa, ja me oltiin tyttöjen kanssa neljästään koko päivä. Ei olla oltu varmaan ainakaan pariin kuukauteen neljästään paria tuntia kauempaa, ja mä jännityksellä odotin etukäteen että mitenköhän päivä sujuu. Ihan turhaan jännitin, jotenkin en ihan etukäteen hahmottanut sitä että Novakin on jo paljon isompi kuin silloin kun viimeksi olen ollut kaikkien kolmen kanssa yksin kokonaisen pitkän päivän. Viimeksi kun ollaan oltu koko päivä neljästään oli Novalla tyyliin joku tiheän imun kausi meneillään, eikä hän ollut silloin vielä edes kiinnostunut leluista tai osannut tarttua niihin, ja oli siis aika paljon tissillä ja sylissä. Aika eri meininkiä kuin tällä hetkellä siis, kyllä me silloinkin suoriuduttiin kaikesta mutta nyt oli jopa tosi helppoa ja mukavaa.

Tai oikeastaan meillä oli aivan mahtava päivä! Aamulla kymmenen jälkeen Nova nukahti ekat päikkärit, ja me vuokrattiin tyttöjen kanssa Muumit Rivieralla -elokuva jota katsottiin. Nova heräsi sopivasti juuri kun leffan lopputekstit lähtivät pyörimään, ja siinä sitten leikittiin, ja imetin Novan sillä aikaa kun tytöt touhusivat omiaan. Sitten lähdettiin kävelylle ja leikkipuistoon. Käytiin hakemassa mulle kioskilta kahvia, ja esikoinen niin ihanasti avasi oven mulle ja rattaille.

Leikkipuistossa törmäsin pitkästä aikaa Tiaran vanhan kerhokaverin äitiin, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia parin vuoden tauon jälkeen. Olipa hauskaa kuulla mitä vanhoille tutuille kuuluu nykyään. Tytöt leikkivät sydämensä kyllyydestä ja Nova söi tyytyväisenä Sophie-kirahvia rattaissa kuten instastorysta varmaan osa näkikin. Mä olen nykyään aktiivinen enemmän siellä, eikä mulla edes itseasiassa ole Snapchattia asennettuna tähän uuteen puhelimeen, kun en ole jaksanut päivittää sekä instastoriesia että snäppiä.

Leikkipuiston jälkeen suunnattiin ruokakauppaan hakemaan vähän lounasta ja juotavaa, ja Nova siinä sitten nukahtikin tyytyväisenä kirahvia imeskellen. Päätettiin mennä vielä hetkeksi läheisen päiväkodin pihalle leikkimään, kerran Novakin nukkui. Viihdyttiin siellä vielä reipas puolituntinen, ennen kuin tuli niin nälkä että oli pakko lähteä lounaalle. Kotona syötiin, ja kerettiin juuri sopivasti raahata kaikki pikkulegot alakertaan, kun Nova sitten heräsikin ja söi myös oman lounaansa eli maitoa.

Syönnin jälkeen Nova viihtyi meidän kanssa lattialla. Hän leikki omilla leluillaan siinä meidän vieressä, ja me yritettiin saada jäätävästä Lego Friends -kasasta yhtä Olivian taloa aikaiseksi. No, saatiin hei alakerran yksi huone tehtyä melkein kokonaan (vain peilin upeat meikkausvalot jäivät puuttumaan koska yksi palanen ei millään löytynyt, millä valot olisi saanut siihen kiinni).  Päätettiin että huomenna käydään ostamassa joku maailman suurin lokerikko, johon lajittelen jokaikisen legon. Mun unelma on että kaikille erilaisille osille olisi omat lokeronsa, mutta ei varmaan ihan niin suurta lokerikkoa taida löytyä. Mutta ainakin joku järkevämpi ratkaisu kenties.

Legoleikkien jälkeen Novalle tuli nälkä ja väsy, ja hän tuli mun syliin nukkumaan. Tytöt menivät sillä aikaa pihalle hyppimään trampoliinille ja mä katselin ja kuuntelin heidän touhuja ikkunasta. Niin ihania leikkejä! Tramppa on kyllä mahtava juttu, niin kiva että saatiin se kesäksi tuohon pihalle. Otto tulikin kotiin illalla jo aiemmin kuin ajattelin, ja loppuilta on mennyt ihan tavallisesti koko perheen kesken hengaillen.

*Novan pipo & housut, ja osa tyttöjen kuvissa näkyvistä vaatteista saatu blogin kautta.

Oli kyllä ihan hauskaa viettää pitkästä aikaa ihan vaan tällainen tyttöjen päivä, ja tytöilläkin oli kuulemma kivaa <3

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!


Grillikauden avaus

13.05.2017

Avattiin tänään grillikausi meidän uudella hiiligrillillä ja ai että mä olin kaivannut grilliruokaa, ihan oikeaa kunnon grilliruokaa. Parvekkeella vanhassa kodissa meillä oli vain sähkögrilli ja sehän on vähän kuin paistinpannu mutta ulkona. Nyt kun on oikein kunnon hiiligrilli niin sai ihan kunnon makuakin ruokaan! Oltiin ekaksi ostamassa kaasugrilliä, mutta huolellisen googlailun jälkeen päädyttiin kokkien suosittelemaan hiiligrilliin, jossa kuitenkin on sivuhyllyt ja lämpömittari ja muut mukavuudet.

Ensin ajateltiin että hiiligrilli on turhan hankala,  mutta ei se ollutkaan  vaan lämpeni nopeasti,  ja oli oikein autenttinen maku makkaroissakin. Näin ekalla kerralla nautittiin grillimakkarasta kun ei uskallettu heti ekana hifistellä, mutta ensi kerralla mä kyllä ajattelin kokeilla vaikka mitä ihanaa kun nyt tietää että tuo toimii.

*Kantoreppu, Novan haalari ja pipo saatu blogin kautta.

Samalla grillikauden kanssa avattiin myös uusien perunoiden kausi. Löysin jo suomalaista varhaisperunaa kaupasta, kilohinta oli vielä melkein 13 euroa, mutta niitä oli vaan saatava kun iski sellainen mummun voikastikkeen himo ne nähdessäni. Oli aivan ihanaa, vieläkin nousee vesi kielelle kun vain ajattelenkin sitä ihanaa makua.

Istuttiin koko ilta pihalla kun siihen paistaa niin mukavasti aurinko. Zeldan kummisetä tuli piipahtamaan kylässä ja juteltiin kaikessa rauhassa terassilla. Nova nukkui päiväunet mun sylissä ja nyt on kiva kun on jo niin lämmin että voi imettääkin ulkona, niin mun ei tarvinnut eristäytyä sisälle syöttämään. Tytöt pyöräilivät ja puhalsivat saippuakuplia ja pelasivat tarrapalloa.

Kun illat ovat valoisia ja lämpimiä niin tuntuu kuin päivissä olisi ainakin kolme lisätuntia. On niin paljon enemmän energiaa ja kivempi tehdä asioita kun aurinko paistaa ja ulkona tarkenee. Mä luulen että tullaan viettämään suurin osa kesästä omalla pihalla, ellei sitten olla jossain reissussa. Niin kiva hengailla siinä kun voi touhuta kaikkea ja lapsilla on tilaa liikkua. Mäkin olen istuttanut pari timanttituijaa, ja nuo kuvassa näkyvät vaaleanvihreät havut, ja ostettiin myös orvokkiamppeli. Vielä pitäisi jotain muutakin kivaa keksiä pihalle istutettavaksi, jotain joka olisi helppohoitoista ja kestäisi hyvin aurinkoa. Jotain yrttejä ja amppelimansikkaakin mietin mutta en tiedä riittääkö mun taidot niihin, viljelylaatikosta puhumattakaan. Jos teillä on jotain puutarhavinkkejä niin saa antaa, tämä on ensimmäinen kesäni puutarhan omistajana ja olen aivan hukassa.

Huomenna koittaa äitienpäivä ja meillä on kivoja suunnitelmia. Toivotan nyt jo etukäteen ihanaa äitienpäivää kaikille äideille <3 Ja hyvää yötä ja ihanaa sunnuntaita ihan kaikille!