Käytiin eilen Oton ja lasten kanssa Haltialan tilan joulutapahtumassa moikkaamassa lampaita, lehmiä, vuohea, ponia sekä joulupukkia. Paikka oli aivan tupaten täynnä lapsiperheitä, mutta jotenkin tilaa riitti kaikille silti tosi hyvin. Siis kaikki antoivat toisilleen tilaa, lampaitakin pääsi katsomaan ja vieläpä ihan rauhassa ja läheltä vaikka ihmisiä oli paljon. Joulupukin luokse ei joutunut jonottelemaan kuin puoli minuuttia ja myyjäisissä oli vaikka mitä ihania herkkuja tarjolla.

Jouluevankeliumi ja poniratsastus me jätettiin väliin, evankeliumi alkoi juuri hieman ennen kuin oltiin perillä ja poniratsastus taisi olla se ainoa juttu johon oikeasti oli ihan elämänpituinen jono ja ei vaan haluttu jonottaa kun siihen olisi mennyt yli tunti. Kesälläkin ehtii poniratsastaa sitten! Käytiin ihan kaikessa rauhassa katselemassa eläimiä ja niitä myyjäisiä, ja lopuksi viihdyttiin tovi Haltialan ihanassa leikkipuistossa.

Lapset olivat aivan innoissaan eläimistä ja me Oton kanssa hihiteltiin symppikselle sonnille(?) vaikka kuinka kauan, tyyppi vaan möyhensi heinää ja hengaili, eikä varmana nähnyt otsatukan alta yhtään mitään mutta vaikutti silti oikein tyytyväiseltä ja lupsakalta. Ihan huippu! Joulupukkikin oli kerrankin niin joulupukin näköinen kuin olla ja voi. Oli hauskaa kun me mentiin vielä joulutapahtuman jälkeen itikseen ostamaan lahjapaperia, niin sielläkin oli joulupukki. Lapset totesivat tyynen rauhallisesti vaan että ”Ehkä pukillakin on auto niinku meillä, niin se kerkesi sieltä Haltialasta tänne Itikseen yhtä nopeesti!”

Kyllä se joulufiilis alkaa olla niin vahvana läsnä jo, en malta odottaa jouluaattoa! Tosin meillä on vielä kaikki jouluostokset lasten lahjoja lukuunottamatta tekemättä, että kyllä tässä saa vielä vähän rampata ennenkuin pääsee rauhoittumaan. Onneksi jouluostokset ovat ostoksista niitä mukavimpia, ja parasta on se että kaikissa kaupoissa on kaunis joulutunnelma ja taustalla soivat joululaulut! Kymmenen yötä ja sitten on joulu, iik!

Ihanaa iltaa kaikille! Huomenna joulukalenterissa luvassa jotain kivaa!

Mun äiti tuli meille viime viikolla juuri ennen kuin lähdettiin Lontooseen, ja jäi vielä meidän reissun jälkeen pariksi päiväksi tänne näkemään omia ystäviään. Mekään ei olla oltu lasten kanssa melkein ollenkaan kotona, kun ollaan ravattu niissä kuvauksissa, mutta tänään sitten saatiin viettää yhteinen sunnuntai mun äidin kanssa ennen hänen huomista Ouluun paluutaan. Juhlistettiin samalla vähän äidin synttäreitä (ja Zeldan 2,5-vuotisuutta), kun äiti oli silloin omassa kodissaan kun hänellä oli oikea synttäripäivä. Leivoin meille omenapiirakkaa ihanista kotimaisista syysomenoista, ja äiti osti vielä jätskit siihen kaveriksi. Ai että mitkä herkkuöverit, mutta oli kyllä aika ihanaa!

Omenapiirakassa maailman helpoin ohje, Pirkan piirakkapohja, 9 pientä omppua ja kanelia päälle. Nam!

Eilen oltiin tosiaan Bayerin mainosvideon kuvauksissa joihin meitä pyydettiin. Meillä oli sellainen muovinen lainavauva ja esitettiin onnellista perhettä joille on juuri syntynyt baby numero kolme, ks. kuva Instagramissa. Tytöt silittivät hienosti ”pikkusiskoaan” ja meitä nauratti. Vanhempi neiti jaksoi keskittyä ihan uskomattoman hyvin vaikka kohtausta kuvattiin monen monta kertaa. Kuopuksella alkoi kärsivällisyys loppumaan parin oton jälkeen, mutta onneksi vielä lopuksi hän jaksoi tulla mukaan ja saatiin ilmeisesti ihan nappi kohtaus purkkiin. Meidän osuus ei kestänyt kuin parikymmentä sekuntia mutta olihan siinä aina valmistelua ja odottelua ottojen välissä. Hienosti jaksoivat molemmat ikäänsä nähden, täällä on aika ylpeä äiti. Ja oli kyllä hassua leikkiä että on kolme lasta, tyttöjä ei näyttänyt vaivaavan ainakaan mustasukkaisuus ollenkaan, hahhah.

Ihanaa että ollaan saatu kuitenkin viettää äidin kanssa vähän edes aikaa tämän kiireisen viikon keskellä, kun sitten ei nähdäkään ennen joulua. Ja Armaksen kanssa tietysti myös! Siitä on tullut ihan mun kaveri, nytkin se nukkua nököttää mun kainalossa, puoliksi näppiksen päällä. Että jos jossain on kirjoitusvirhe niin syyttäkää vain koiraherraa, ei oo mun vika.

Zelda tosiaan täytti jo 2,5 vuotta keskiviikkona, ei voi kyllä käsittää! On jo kolme vuotta siitä, kun me vasta jännitettiin että meneekö kaikki hyvin ja odotettiin 12:sta viikon ultraa. Voi miten aika menee nopeasti! Zeldasta on tullut niin iso ja reipas höpöttäjä jolla on selkeä oma tahto ja niin mahtavat jutut. Niin outoa että kuopuskin on jo vuoden vanhempi, mitä esikoinen oli silloin kun kuopus syntyi.

Vaikka olo on vähän haikea, niin kyllä on ollut ihanaakin nauttia siitä ettei kotona ole enää pitkään aikaan ollut vaippaikäisiä vaan arki sujuu helposti ja tyypit osaavat tehdä jo niin monet asiat ihan omatoimisesti. Pienempi tietenkin ottaa isommasta mallia, ja omapäisenä toteuttaa välillä sellaisiakin asioita mihin ei ihan vielä taito riitä. Mutta harjoittelemallahan sitä oppii eikö vain. Tänään hän kiipesi lastenhuoneen kirjahyllyn päälle ”Tuu äiti kahtomaan mittä minä oon!”, ja äidillä meinasi samaan aikaan pettää pokka ja hypätä sydän kurkkuun. Onneksi hylly on sentään seinään kiinnitetty eikä pudotus olisi ollut kovin korkea.

Ensi viikostakin tulee aika touhukas, mutta oikeastaan sitä on tottunut siihen että syksyt ja keväät nyt vaan ovat aikalailla touhukkaita ja se on parasta. Ollaan menossa lasten kanssa teatteriin, ja huomenna mun täti ja serkku tulevat Oulusta meille pariksi yöksi viettämään syyslomaa, joka siellä alkoi juuri. Tytöt ovat siitäkin ihan intona, mun serkku kun on sellainen cool vanhempi tyttö heidän mielestään jota ihaillaan kaikessa. Vähän niinkuin mun täti oli mulle kun mä olin pieni, ja on toki vieläkin, haha!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyvää yötä <3