Niin ihanaa hiljentyä joulun viettoon ihan rauhassa! Kuluneet pari päivää ollaan öllötelty kotivaatteissa, luettu kirjoja, syöty kinkkua niin että napa ruskaa ja leikitty ja pelattu uusilla jutuilla. Käytiin myös Oton tädin luona kylässä ja syömässä Tapaninpäivän lounas.

Joululahjapeleistä varsinkin Junior Alias on noussut nopeasti meidän pelisuosikiksi, etenkin kun esikoinen osoittautui ihan mestariksi siinä pelissä, päihittää mut ja Oton selittämisessä ihan 6-0. Jotenkin 4-vuotiaalla on taito selittää mahdollisimman selkeästi mutta kuitenkin nopeasti ja yksinkertaisesti kaikki sanat, me aikuiset ollaan liian monimutkaisia.

Kuopus sen sijaan viihdyttää ihanilla vastauksillaan ja täydellisellä piittaamattomuudellaan pelin kulusta tai voittamisesta. Hän vastaa ihan mitä mieleen juolahtaa, ja selityksistä ja hänen vastauksistaan tulee välillä aika hauskoja yhdistelmiä. Silti tuntuu että nuorempi neiti on yhtäkkiä kasvanut parissa päivässä ainakin puoli vuotta, hän on oppinut L-kirjaimen ja alkanut käyttää aiemmin oppimaansa S-kirjainta. On niin outoa, kun on tottunut siihen että toinen kuulostaa miltä kuulostaa, samalta kuin minä pienenä, ja yhtäkkiä hän alkaakin puhumaan ihan tavallisesti ärrää lukuunottamatta. Joka päivä hän on vähemmän ja vähemmän vauva, vaikka aina mun vauva onkin.

Ollaan katseltu leffoja ja vaan oltu ja ulkoiltu, niin parasta. Ihanaa on myös ajatella että vielä seuraavat kolme viikkoa me saadaan Oton kanssa viettää joka viikko pitkä viikonloppu yhdessä, se tekee oikeasti tosi paljon ja auttaa varmasti jaksamaan koko kevään. Ja sekin on kiva että auringonvalo lisääntyy tästä viikosta eteenpäin ainakin minuutin joka päivä (tai jotain sinne päin), ja kolmen viikon kuluttua sitä valoa on jo melkein puoli tuntia enemmän päivässä.

Meillä on ollut mahtava joulu, ja on ihanaa kun Armas ja mun äitikin ovat olleet pitkästä aikaa täällä. Tytöillä oli mummuaan tosi tosi kova ikävä, ja he ovatkin nyt olleet tosi iloisia siitä että mummu on vihdoin täällä.

Tämä hiljentyminen, todellinen joulunviettoon rauhoittuminen on tehnyt niin hyvää touhukkaan syksyn jälkeen. Näiden päivien jälkeen on hyvä käynnistellä pian vaihtuva vuosi vähän rennompaan tahtiin ja uudella puhdilla. Tytöt ovat lomalla ensi viikon päiväkodista, joten heillekin tulee nyt vähän pidempi joululomatauko ja varmasti loman jälkeen menevät jo ihan innoissaan hoitoon.

Mä lähden tänään viettämään tyttöjeniltaa Julian kanssa ja odotan sitä jo tosi innolla! Ihan huippua päästä vähän ulos, kun en ole moneen kuukauteen käynyt missään! Mennään jonnekin Tapsan Tansseihin ja pidetään hauska ilta.

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille <3

Joulu 2015 on ollut juuri sitä mitä me ollaan kaivattukin, rentoa yhdessäoloa aamusta iltaan. Pakko tosin myöntää että se suurin rentoutumisen tunne tulee joka vuosi siinä vaiheessa, kun jouluaaton päivällinen on syöty ja lahjat on jaettu. Sitten ei ole enää mitään mitä jännittää, on vaan jääkaappi täynnä valmista ruokaa useammalle päivälle, tekemistä kaikille ja yleensä uudet pehmeät housut ja sukat joihin sujahtaa.

Aamuiset riisipuurot, kinkunpaisto Oton kanssa ja perinteinen joulusauna olivat yhtä ihania hetkiä kuin aina ennenkin. Saunan jälkeen katseltiin lumiukkoa, kuorruteltiin kinkkua ja pukeuduttiin jouluvaatteisiin.

Tytöt saivat avata aamulla omat aamupakettinsa ja ihastuivat kovasti sekä kirjoihin että jouluasuihinsa. Tiaran mekko Zarasta, Zeldan paita Zarasta ja hame Kappahlista.

Joulupukkikin kävi, tytöt eivät juuri edes jännittäneet mutta joululauluja lauloivat ainoastaan minä, joulupukki ja mun äiti. Olisi pitänyt harjoitella suomenkielisiä joululauluja vielä enemmän etukäteen, vaan ei se ole niin justiinsa! Ruokien kanssa venähti sen verran että pukki kävi jo ennen päivällistä, ja me tehtiinkin niin että jaettiin pukin kanssa yksi säkillinen, pidettiin ruokatauko ja  jaettiin ja availtiin sitten kaikki loput lahjat vasta ruokailun jälkeen.

Joulupöydässä kokeiltiin tuttujen laatikoiden, kinkun, lohen ja mädin lisäksi tänä vuonna savuporoterriiniä ja granaattiomena-briejuustosalaattia. Molemmat olivat aivan superhittejä, nam! Illalla lasten mentyä nukkumaan maisteltiin lasilliset punaviiniglögiä ja hyvää oli. Jouluaaton perinteeni, uuden kirjan lukeminen kinkkuleipien kera, vaihtui tänä vuonna leffan katseluun Oton kanssa. Jotenkin vaan tuntui siltä. Kirjakin on tullut tänään avattua tosin, ai että ne Beckyn sekoilut vaan jaksaa hihityttää tässä uudessakin Himoshoppaaja-kirjassa!

Parasta on ollut yhteinen tekeminen.  Ollaan koottu legotaloja, pelattu Junior Aliasta ja Spitting Camelia (kyllä, se tuli kummitädiltä Tipalle ja on aivan älytön ja hauska), katsottu Risto Räppääjää, Niko Lentäjänpoikaa ja joulupiirrettyjä, sekä nautittu ruuasta. Armas-koira on niin ihastunut uusiin minitennispalloihinsa että niitäkin on saanut villille ja leikkisälle 10-kuukautiselle heitellä jatkuvasti.

Oi joulu, voisitko jatkua vielä ainakin kaksi viikkoa? <3 Ihanaa ja rauhaisaa joulupäivän iltaa vielä kaikille!

Moikka, huomenta ja maailman parasta joulua sinne teille kaikille! Jos kerkeätte riisipuuron ja joulupukin kuumalinjan välissä kurkkaamaan viimeisen joulukalenteriluukun niin sieltä löytyy meidän hyvän joulun toivotukset videolta, mukana koko perhe Ottoa myöten. Tällä kertaa video on tehty samaan tyyliin kuin joskus aiemmin, se on täysin leikkaamaton raakaversio, 2,5 minuuttia ehtaa Hyttisten perhettä ja sen on näköinenkin, apua!

Jos haluatte nähdä meidän joulukuulumisia ihan tuoreeltaan, niin snapchatiin ja instagramiin päivittyy varmasti jotain, molemmista löydätte mut nimellä @iinalaura. Pääosin mekin rauhoitutaan kuitenkin joulun viettoon ja palaillaan sitten aaton jälkeen!

Rauhallista ja ihanaa ja rakkaudentäyteistä joulua sinne kaikille! <3

Joko teillä on kaikki lahjat paketissa? Meillä EI! Meillä ei ole edes ostettu vielä muuta kuin lasten lahjat ja tässä alkaa tulla pieni kiire. Jouluaatto on viikon päästä. Mä lyön villisti vetoa että me ollaan Oton kanssa just ne jotka aatonaattona vielä shoppailee paniikissa toisilleen lahjoja, kun ei olla aiemmin ehditty. Lasten lahjat on olleet hankittuna jo viikkoja sentään, nehän ne on tärkeimmät. Ei meidän muiden lahjojen ostossa kauan menisi kun saisi koko konkkaronkan pakattua hetkeksi keskustaan, löytäisi sieltä parkkipaikan  ja kävisi ostoksilla kun sävelet ovat kuitenkin selvät.

Vielä pitäisi löytää aikaa paketoidakin kaikki lahjat, nämä kuvissa näkyvät neljä pakettia kun ovat ainoat jotka olen toistaiseksi saanut pakettiin asti, nekin kahdessa erässä illalla silmät ristissä juuri ennen nukkumaanmenoa.

Tämä paketointiurakka käy vaikeammaksi vuosi vuodelta, kun lapset ovat enemmän hereillä ja minä vähemmän aikaa hereillä kun väsähdän jo aikaisin! Mutta on se paketointi silti yhtä ihanaa edelleen. Luulen että laitetaan viikonloppuna Oton kanssa pystyyn pieni paketointipaja lasten mentyä nukkumaan ja syödään salaa paketillinen pipareita ja juodaan glögiä. Otto saa laittaa paperit ja mä laitan nauhat ja kortit. Oton taitokset ja teippaukset on täydellisen siistejä ja suoria, ja mä tykkään enemmän kihartaa nauhoja ja kirjoitella pakettikortteihin tervehdyksiä.

Paketointitarpeita olen ostanut tässä marraskuun ja joulukuun aikana aina kun olen löytänyt jotain kivaa. Kuvassa näkyvät kultaiset paperit ovat molemmat Ikeasta, kuparinen paperi viime vuoden ostoksia, Ikeasta ovat myös metalliväriset ja mustavalkoiset pakettikortit. Musta nauha on Citymarketista ja valkoinen nauha myös Ikeasta.

Valkoinen lahjapaperi ja joulukuusikuvioinen lahjapaperi löytyivät Suomalaisesta Kirjakaupasta, ja ihanat mustavalkopilkulliset Nanson tarrat Citymarketista.

Käytiin eilen Oton ja lasten kanssa Haltialan tilan joulutapahtumassa moikkaamassa lampaita, lehmiä, vuohea, ponia sekä joulupukkia. Paikka oli aivan tupaten täynnä lapsiperheitä, mutta jotenkin tilaa riitti kaikille silti tosi hyvin. Siis kaikki antoivat toisilleen tilaa, lampaitakin pääsi katsomaan ja vieläpä ihan rauhassa ja läheltä vaikka ihmisiä oli paljon. Joulupukin luokse ei joutunut jonottelemaan kuin puoli minuuttia ja myyjäisissä oli vaikka mitä ihania herkkuja tarjolla.

Jouluevankeliumi ja poniratsastus me jätettiin väliin, evankeliumi alkoi juuri hieman ennen kuin oltiin perillä ja poniratsastus taisi olla se ainoa juttu johon oikeasti oli ihan elämänpituinen jono ja ei vaan haluttu jonottaa kun siihen olisi mennyt yli tunti. Kesälläkin ehtii poniratsastaa sitten! Käytiin ihan kaikessa rauhassa katselemassa eläimiä ja niitä myyjäisiä, ja lopuksi viihdyttiin tovi Haltialan ihanassa leikkipuistossa.

Lapset olivat aivan innoissaan eläimistä ja me Oton kanssa hihiteltiin symppikselle sonnille(?) vaikka kuinka kauan, tyyppi vaan möyhensi heinää ja hengaili, eikä varmana nähnyt otsatukan alta yhtään mitään mutta vaikutti silti oikein tyytyväiseltä ja lupsakalta. Ihan huippu! Joulupukkikin oli kerrankin niin joulupukin näköinen kuin olla ja voi. Oli hauskaa kun me mentiin vielä joulutapahtuman jälkeen itikseen ostamaan lahjapaperia, niin sielläkin oli joulupukki. Lapset totesivat tyynen rauhallisesti vaan että ”Ehkä pukillakin on auto niinku meillä, niin se kerkesi sieltä Haltialasta tänne Itikseen yhtä nopeesti!”

Kyllä se joulufiilis alkaa olla niin vahvana läsnä jo, en malta odottaa jouluaattoa! Tosin meillä on vielä kaikki jouluostokset lasten lahjoja lukuunottamatta tekemättä, että kyllä tässä saa vielä vähän rampata ennenkuin pääsee rauhoittumaan. Onneksi jouluostokset ovat ostoksista niitä mukavimpia, ja parasta on se että kaikissa kaupoissa on kaunis joulutunnelma ja taustalla soivat joululaulut! Kymmenen yötä ja sitten on joulu, iik!

Ihanaa iltaa kaikille! Huomenna joulukalenterissa luvassa jotain kivaa!