Meidän Zelda täytti tänään jo kahdeksan kuukautta, ihan H-U-L-L-U-A! Miten meidän pieni palleroinen onkin ehtinyt jo kasvaa näin isoksi? Zelda on kasvanut viime viikkoina ihan hurjasti, saanut ensimmäisen hampaansa, oppinut istumaan tuetta ja oppinut ensimmäisen sanansa: ”mamma”! Ihanaa että Zelda oppi ensimmäisen sanansa ruotsiksi, tässä asiassa Zelda on siis täysin Tiaran vastakohta, vaikka toisaalta tytöt ovat ihan tismalleen samanlaisiakin monissa asioissa. Mä kirjoitan Zeldasta 8kk-postauksen kunhan ollaan torstaina käyty neuvolassa ja saatu vähän uusia mittoja sekä neuvolakuulumisia, mutta tässä on kuitenkin muutama kuva meidän ihanasta, isostapienestä kuopuksesta.

Meillä kävi tällä viikolla valokuvaaja kuvailemassa meidän tyttöjä ja valokuvauksen tuotoksia on tarkoitus esitellä blogin puolellakin mitä pikimmiten! Tytöistä tuli niin söpöjä kuvia, sekä yhdessä että erikseen. Tällä viikolla ollaan myös joululahjashoppailtu, tavattu tyttöjen kummitätejä, piipahdettu Polhemilla tutkimassa syksyn mallikappaleita joita sai napata tai ostaa mukaan ja löysinkin ison kasan koruja, aurinkolaseja, muutaman neuleen, hameen ja ihanan valkoisen tuubihuivin kaulaan. Neuleita mun pitää kuvata päällä kun ne eivät hengarissa pääse oikeuksiinsa, mutta koruja ajattelin vilauttaa jo nyt kun ne on niin ihania!

Korut ovat Glitterin. Harmikseni huomasin että tuosta pinkistä puuttuu pari kiveä, pitää varmaan jostain koittaa etsiä tuollaisia samanlaisia että voin itse korjata sen, mutta oma moka kun en paikanpäällä huomannut! Mä tykkään noista kaikista ihan hirmuisesti ja olen tosi innoissani kun vain mietinkin miten kivasti nuo eriväriset korut piristävät asukokonaisuuksia!

Eilen vietettiin kiireisen viikon jälkeen ihan vain rauhallista kotipäivää joka tuli todella tarpeeseen. Tiara maalasi innoissaan useamman tunnin, se on ihan uskomatonta miten toinen jaksaa keskittyä ja maalata paperin toisensa jälkeen täyteen mitä kauniimpia kuvioita. Tiara on hienosti oppinut myös sen miten vesivärit toimii, enää ei tarvitse muistuttaa että pensseliä pitää kastella välissä tai että ei kannata sotkea kaikkia värejä yhteen vaan ottaa yhtä väriä kerrallaan ja putsata suti välissä, ellei sitten halua yhdistellä kahta väriä toisiinsa.

Braunin suoristusrauta-arvonnassa oli huikea määrä osallistujia ja nyt olen arponut voittajan! Voittajaksi selviytyi Maria, tällä kommentillaan:

Laitatko Maria mulle sähköpostilla sun yhteystietoja osoitteeseen couturecouture@windowslive.com , niin saat raudan oikeaan osoitteeseen! Paljon onnea arvonnan voitosta!♥ Ensi viikolla on luvassa vielä lisää huippuja joulukalenteri-arvontoja!

Meillä on Zeldan kummisetä kylässä ja pojat pelaa tietysti Battlefield 4:sta eli mulla on aikaa vetää kommentteihinvastaamismaratoni viimeinkin! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille♥

Perjantaisin kuuluu ottaa rennosti, joten tämän päivän joulukalenteriluukku pitää sisällään jotain (ainakin mun) nauruhermoja kutittavaa ja sydäntälämmittävää, nimittäin muutaman kuvan piskuisesta Tiara-tontusta vuodelta 2011. En näitä kuvia katsoessani voi uskoa, että tuo pieni ruipelo on tänä päivänä ihana, puhelias kaksivuotias omatoiminen neiti, jonka jutut ovat maailman parhaimmat.

Mä oon niin iloinen että oon muistanut kirjoittaa ylös noita Tiaran höpötyksiä, niille tulee olemaan niin hauskaa nauraa yhdessä Tiaran kanssa sitten kun hän on isompi♥

Millaisia höpöttelijöitä teillä asuu? Mikä on huvittavinta mitä lapsenne ovat päästäneet suustaan?

Tiara täytti perjantaina kaksi vuotta ja nyt ajattelin tarkastella vähän sitä mitä Tiaran maailmaan kuuluu tällä hetkellä ja mistä Tiara tykkää. Kulunut lapsen toinen vuosi on oppimisen ja kehityksen kannalta ihan järjettömän tapahtumarikasta aikaa, mutta tapahtumia meillä on kyllä riittänyt muutenkin aina uuteen kotiin muutosta pikkusiskon syntymään ja ensimmäiseen laivareissuun. Oikeastaan on aivan uskomatonta miten paljon voi tapahtua yhden vuoden aikana! Tiara on kasvanut perheen ainokaisesta vauvasta osaavaksi ja reippaaksi isosiskoksi, vaikka onkin edelleen vähän äitin vauva niinkuin varmasti siskoineen tulee olemaan lopun elämäänsä.

Kuten pari kuukautta taaksepäin kerroinkin, uhma on rantautunut myös meille. Edelleen Tiara on aika rauhallinen, varsinkin vieraiden seurassa vieraskoreus tulee ilmi ja neiti pistää parastaan mutta välillä taas käydään sitten jos jonkinlaista tahtojen taistoa aina väärän värisestä lautasesta siihen että siskon pipo olisi omaa pipoa mukavampi vaikka ei mahdukaan päähän. Myös tämä kuuluisa ”minä itse!” on aika kuumaa kamaa tällä hetkellä, äiti ja isi eivät saa edes lukea Tiaralle vaan Tiara lukee joka ilta iltasadun Otolle eli toisinsanoen selaa kirjan sivu sivulta kannesta kanteen ja sepittää tarinan ulkomuistista ääneen.

Itse pitää saada tehdä ihan jokaikinen asia, riippumatta siitä osaako vai ei ja tämä joskus aiheuttaa pientä kitkaa uhmiksen ja meidän välille. Onneksi me kuitenkin osataan Oton kanssa olla aika ketkuja jos halutaan ja usein saadaan jonkinlainen neuvotteluyhteys toimimaan myös Tiaran kanssa. En sanoisi Tiaraa kovinkaan tuliseksi luonteeksi, Tiara ottaa aika leppoisasti kaiken mutta sitten kun hän suuttuu niin hän todella suuttuu. Leppyy kuitenkin todella nopeasti eli aikalailla muistuttaa mun temperamenttia joka on siis ihan olematon.

Tiara osaa myös olla aivan äärettömän empaattinen, mikä on tosi suloista! Hän pyytää aina heti anteeksi ja tulee halaamaan käskemättä jos tietää tehneensä jotain kiellettyä. Usein Tiara myös pyytää anteeksi vaikka tilanne ei edes sitä vaatisi, esimerkiksi törmätessään vähän hyllyyn leikin tuoksinassa hän sanoo ”anteeksi hylly!” ja silittää hyllyä ja kerran hän oli vahingossa laittanut porkkanapehmonsa siskon lelulaatikkoon ja löytäessään sen pitkästä aikaa  hän sanoi ihan oikeasti surkealla äänellä ”Anteeksi porkkana! Tiara unohti sinut! Vahinko!”.

Kuten varmasti kaikki Tiaran kuukausipostauksia seuranneet tietävät on Tiara ollut 8-kuisena sanotusta ekasta sanasta asti aivan hillitön papupata ja sitä asiaa tulee solkenaan. Meillä harvoin on hiljaista jos Tiara on hereillä, koska Tiara höpöttää taukoamatta. Se vaihe on onneksi mennyt ohi että Tiara selitti jokaikisen asian mitä hän tai joku muu perheenjäsen teki, silloin tuntui niinkuin meillä olisi asunut joku kertoja joka kertoi jatkuvasti että ”äiti ottaa keksin kaapista. Isi meni vessaan. Siskolla lelu kädessä. Tiara ottaa kirjan!”.

Sittemmin tämä selitys on korvautunut jatkuvalla laulamisella. Tiara muistaa lukemattoman määrän lastenlauluja ulkoa ja laulelee niitä kokoajan. Tuiki tuiki tähtönen oli kesän aikohin ensimmäinen laulu jonka Tiara oppi kokonaan ja nykyään hän osaa varmaan kymmeniä lauluja ulkoa, kuten hämähämähäkin, aakkoslaulun ja Risto Räppääjä -elokuvien kaikki laulut. Tiaralla on myös mieletön kyky yhdistellä asioita, esimerkiksi todetessani kaverilleni että olen innokas oppimaan jotain-mitä-en-juuri-nyt-muista Tiara kiljaisi innoissaan ”KAAPO!” koska Kaapossahan lauletaan ”Oon nelivuotias, oppimaan innokas!”. Risto Räppääjä ja Viileä Venla -elokuvaa on kiittäminen sitä että kaksivuotiaamme sanoo nykyään mm. chillaa, vitsin makee ja cool.

Laulamiselle oiva kaveri on tanssiminen, mikä myös kuuluu Tiaran suosikkipuuhiin ja hänen lempparileikkinsä onkin muumidisco joka teki häneen laivareissulla lähtemättömän vaikutuksen. Muumidiscoa leikitään niin että äiti laittaa musat soimaan ja Tipa joraa oikein olan takaa. Tätä leikkiä leikitään joka päivä, monta kertaa päivässä. Kuten blogin fb-tykkääjät tietävätkin, vähän aikaa sitten Tiara keksi itse ensimmäisen tanssisarjansa joka kuului ”Kädet ylös, kädet alas, taputus ja ympäri!” ja sitä piti myös äidin ja isin harjoitella ylpeän tanssinopettajan kanssa. Näitä tanssiliikkeitä Tiara harjoitteli myös viikko sitten esimerkiksi Zaran sovitustiloissa sillä aikaa kun äiti sovitteli vaatteita, kun kuulemma oli niin ”hyvä biiiisi!”.

Laulun ja tanssin lisäksi Tiara tykkää tehdä palapelejä, rakentaa Duploilla ja leikkiä Brio-junaradallaan. Lisäksi piirtäminen, värittäminen, maalaaminen ja muovailuvahalla sotkeminen ovat neidin mielestä mukavaa puuhaa. Tiaralla on vilkas mielikuvitus ja hän kertoo yleensä selkeästi mitä kuvissa näkyy, esimerkiksi kerran hän kuulemma piirsi mummun pyöräilemässä Mörkön kanssa.

Neidin piirtämät kuvat ovat tosi pikkutarkkoja nykyään entisten suurpiirteisten ympyräsuhrujen sijaan, hän omien sanojensa mukaan harjoittelee piirtämään esimerkiksi kasvonpiirteitä ja osa kuvioista jo erehdyttävästi sellaisia muistuttaakin vaikka varmasti menee vielä tovi ennen kuin Tiara piirtää ensimmäisen pääjalkaisensa. Perusmuodot ovat Tipalle tuttuja ja hän piirtää usein ympyröitä ja suoria tai ainakin melkein suoria viivoja. Tiara käyttää monipuolisesti eri värejä ja hän on äärimmäisen tarkka siitä mitä värejä käyttää mihinkin ja kuinka niitä yhdistelee. Tiara tunnistaa ja muistaa nimeltä kaikki perusvärit ja muutkin tavalliset värit oranssista vihreään ja pinkkiin.

Tiara on kevättalvesta (olisiko ollut vuoden ja kolme tai neljä kuukautta päälle) osannut luetella numerot yhdestä kymmeneen sekä suomeksi että ruotsiksi. Nykyään sama onnistuu myös takaperin ja päälle vielä kymmenen numeroa lisää molemmilla kielillä, englanniksi menee vasta sinne kymppiin asti. Numeroiden luettelun lisäksi Tipa osaa nykyään myös laskea esineitä jos niitä on sellainen maltillinen määrä, sanotaan vaikka alle kymmenen. Esimerkiksi Duplo-palikoita, pinaattilettuja ja oman kukkaron kolikoita on kiva laskea. Tosin kolikoissa Tiaran laskelmat ovat joskus aika utopistisia, luokkaa ”Tiaralla on yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän kymmentä euroa” samalla kun hän osoittaa seitsemää kolikkoa.

Taaperomme on jo nyt pikkutarkka esteetikko kuten äitinsä joka ihastelee kynsilakkoja ja valitsee sopivaa kenkäparia puoli tuntia. Hän on kiltti ja ihana tyttö joka jaksaa keskittyä tarkasti tekemisiinsä. Rakastaa leikkiä kavereiden kanssa, juoksee ilosta kiljuen ovelle aina kun isi tulee kotiin ja söisi vaikka joka päivä pinaatti- tai porkkanalettuja. Hän on eläinrakas ja ikävöi mummunsa lisäksi Mörkö-koiraa harva se päivä. Puistossa leikkiminen, kiipeily ja liukumäestä laskeminen on Tiarasta kaiken edellämainitun lisäksi ihan huippukivaa ja puistossa me käydään melkeinpä joka päivä. Tiara ei enää nuku päiväunia joka päivä, mutta usein pitkän puistoreissun jälkeen uni maittaa vielä tunnin-pari.

Viimeiseen kuvaan tein kollaasin Tiaran kasvoista kuluneen kahden vuoden ajalta. Oletteko samaa mieltä että viimeisen kahden kuvan kohdalla on tapahtunut tosi iso muutos ihan parissa kuukaudessa? En tiedä tuleeko se kuvista niin hyvin ilmi eikä mulla ole neuvolastakaan vielä mittoja mutta tuntuu että nyt juuri kesän jälkeen Tipa on venähtänyt vaikka kuinka paljon pituutta ja vauvanpyöreys on hävinnyt tosi paljon! Muistan kun ekoina viikkoina ja kuukausina sitä tuli mietittyä että miltähän se vauva näyttää sitten vaikkapa parivuotiaana ja nyt kun katsoo noita kuvia niin tulee sellainen fiilis että neiti näyttää juuri ihan itseltään. Maailman kaunein Tipa♥

Vielä kerran paljon onnea meidän neidille, tästä on hyvä aloittaa neidin kolmas vuosi ja ensi vuonna tätä lukiessa nyyhkistellä kuinka se vuosi taas meni niin äkkiä ja kuinka on taas vuodessa tullut opittua vaikka ja mitä!

Millaisia teidän kaksivuotiaat ovat luonteeltaan? Löytyykö samoja kiinnostuksenkohteita kuin meidän Tipalta?

Moikka! Sunnuntaina teinkin sen videopostauksen (jota muuten kommentoitte aivan ihanasti, kiva että tykkäsitte!) ja sitä ennen oli Oton postaus niin on jääneet nämä normaalit kuvapäivitykset nyt tosi pitkälle tauolle. Tänään onkin vuorossa vähän kuvia viikonlopulta ja eiliseltä. Ottohan oli tosiaan koko viikonlopun töissä ja työputki jatkuu vielä perjantai-iltaan saakka jolloin vihdoin päästään viettämään lomaa koko perhe, jes! Mä voin kertoa että nyt on jo vähän rättiväsynyt olo kun meillä ei ole viimeisen kolmen viikon aikana ollut kuin yksi yhteinen kokonainen vapaapäivä, mutta onneksi ei ole enää kauaa.

Lomalla ajateltiin tehdä sen videolla mainitun Tukholman risteilyn lisäksi myös kaikkea muuta mukavaa kuten käydä Lintsillä ja mahdollisesti Snadi Stadissa ja kotieläinpihalla. Mutta jää nähtäväksi kuinka aktiivisia me jaksetaan olla, eka päivä ainakin menee varmaan vaan yhdessä löhöillessä ja hengaillessa että saa kerättyä itsensä näiden viikkojen jäljiltä. Hehe tässä sitä inhorealistista arkea teille jotka kaipasitte: meitä väsyttää! Mutta tosiaan, onneksi lomaa on vähän kauemmin kuin vain yksi päivä eli varmaan saadaan tehtyä ainakin jotain mukavaa.

Musta on niin ihanaa kun tänä vuonna Tiara on jo ymmärtänyt niin paljon enemmän kaikista aktiviteeteista ja on niin ihanaa kun Tiaralle jää jo mukavia muistojakin paikoista missä ollaan käyty. Eihän sitä tiedä mitä Tipa aikuisena sitten lapsuudestaan muistaa mutta tällä hetkellä muisti tuntuu pelittävän paremmin kuin hyvin! Mutta takaisin arkeen, eilen käväistiin Itiksessä pyörähtämässä kun mun puhelimen piti olla korjattu, mutta se ei sitten toiminut edelleenkään joten vielä pitää kitkuttaa tällä iPhonella jonkin aikaa. On kyllä kauhea ikävä mun puhelinta! Mutta ehkä mä kestän, sentään on joku laite jossa toimii netti, facebook ja instagram niin on se parempi kuin ei mitään. Itisreissulta tarttui mukaan jo blogin facebook-sivuilla esitelty BikBokin ihana niittipipo!

Toi pipo on tosi tiukka, mutta eiköhän se veny käytössä kun on kuitenkin aikusille tarkoitettu. Mua vaan jäi mietityttämään kun Tiara on niin söpö toi päässä että olisko sillekin pitänyt ostaa oma pipo! Itiksen BikBokissa toi oli ainakin viimenen kappale minkä löysin toi jonka ostin itselleni, mutta täytyy katsoa jos kerkeän käymään vaikka Kampin BikBokissa tällä viikolla tai sitten ensi viikolla Tukholmassa niin saadaan Tiarallekin asianmukainen syyspipo vk-varusteisiin. Noi niitit on mun mielestä vaan niin söpöt ja tuo glamouria niinkin arkiseen asiaan kuin pipoon.

Meille on viimeaikoina tullut paljon kivaa postia jota mun pitää esitellä teille, mä oon Instagramissa jo vähän vilautellutkin joitakin kivoja juttuja mutta paljon on vielä esittelemättä, joten niitä luvassa tällä viikolla. Instagramista tuli mieleeni, että mulle on muutaman kerran esitetty toivomus ns. Instaweek -postauksista ja ajattelinkin kysyä enemmistön mielipidettä, eli toivoisitteko te monesta blogista tuttua tapaa koota viikon instakuvat pienine selityksineen yhteen postaukseen joka viikko? Lisäksi se ruokapostaus on ollut mulla tekeillä jo vähän turhan kauan, heti kunhan kerkeän niin otan itseäni niskasta kiinni ja tekaisen sen loppuun. Viimeiseksi vielä maailman söpöin kuva Zeldasta jolla on nykyään hirveän paljon asiaa!

Ihanaa iltaa ja huomista keskiviikkopäivää kaikille♥

Postaus toteutettu yhteistyössä MiniMintin kanssa. Perjantaina saapui viimein MiniMintin paketti ja mä pompin suunnilleen tasajalkaa innosta! Tässä postauksessa esittelen vasta sisävaatteet kun en eilen viitsinyt hullussa hellesäässä kiusata muksuja kuvaamalla kevyttoppaa ja välikausihaalaria, mutta nekin esittelen sitten ajallaan. Meille tuli siis sisävaatteista ihanaa pingviinikuosia jota ihastelin jo viikko sitten Mini Rodinin uutuuksista kirjoittaessani. Zelda sai pingviinibodyn ja Tiara ihastuttavan pingviinimekon! Luonnossa pinkut olivat kyllä vähintään yhtä ihania kuin ajattelinkin ja vielä jäivät kutkuttamaan ne pingviinileggingsit ainakin, pingviinikuosia kun ei voi olla liikaa.

Me käytiin helteisellä takapihalla kuvausretkellä joka ei aivan sujunut suunnitelmien mukaan kun tytöt olivat sitä mieltä että viltin päällä on aivan tylsää ja yhteiskuvia ei saa ottaa. Päädyin sitten nappailemaan kuvia innokkaasti kukkia ja nurmikkoa tutkivasta Tiarasta ja jätin suosiolla Zeldan muutaman räpsäisyn jälkeen sisällä kuvattavaksi ettei pienellä mennyt hermo. Aikamoisia ikiliikkujia molemmat meidän neidit kun viltillä oleskelu on ihan tylsää, Zeldakin nykyään pyörii jo niin vimmatusti napansa ympäri että hyvin nopeasti hän on jo liikuskellut viltiltä poissa. Mutta eipä ajauduta sivuraiteille vaan nyt on vuoro ihanien pingujen!

Innokas tutkija-Tiara päällään Mini Rodinin pingviinimekko, Mini Rodinin käännettävä pandapipo ja Knittexin mustat sukkahousut jotka saimme MiniMintistä. Kengät ovat omat vanhat mutta ne sopivat täydellisesti mekon vaaleaan sävyyn! Nuo Knittexin Agatka -sukkahousut olivat mulle aivan uusi, mutta sitäkin mieluisampi tuttavuus. Normaalisti lasten sukkahousut ovat joko tosi paksuja tai sitten aivan liian ohkaisia ja ällöttävästä materiaalista tehtyjä.

Nämä istuvat täydellisesti, ovat mukavan ohutta mutta kuitenkin lämmintä materiaalia ja mikä tärkeintä: niitä saa mustassa värissä. En ole kovin monella merkillä törmännyt mustiin sukkiksiin pienille lapsille, vaikka mun mielestä ne ainakin ovat tuhat kertaa tyylikkäämpi valinta kuin valkoiset. Mä taidan klikkailla meille vielä MiniMintistä muutamat Knittexin sukkikset syksyksi, näitä ei ole hinnallakaan pilattu kun maksavat 4,90. Ja sen mustan lisäksi värivaihtoehtoja löytyy jopa 14 erilaista!

Tässä muutama kuva meidän pikku pingviinistä pandapipossaan ulkoilemassa, nämä jäivätkin ainoiksi edes etäisesti onnistuneiksi ulko-otoksiksi ennen kuin päätettiin luovuttaa. Zeldalla myöskin Rodinin pandapipo ja pingviinibody sekä Duns Swedenin mustat leggingsit joihin ihastuttiin kovasti. Kaikki saatu MiniMintiltä. Aurinkolasit ovat neidin omat vanhat. Täytyy sanoa että on kyllä pienempikin neiti aivan vastustamattoman suloinen pingviinikuosissa (on toki muutenkin), mä vaan niin tykkään noista letkeistä rusettikaulaisista pinkuista. Mun lempparikuosi ikinä!

Nuo pandapipot ovat siis käännettävät, toisella puolella tummansininen pandaprintti ja toisella puolella vaaleanvihreä joka mätsää sitten täydellisesti tyttöjen välikausivaatteisiin, eli joku ehkä arvaakin mitkä takki ja haalari meille tulivat! Mä kirjoittelen Camokuosista ja muistakin ihanista uusista jutuista vielä tämän viikon aikana kunhan sattuu sellainen päivä että tytöt eivät läkähdy ulkotamineissa mutta kuitenkaan ei sada kaatamalla vettäkään. En malta odottaa että saan esitellä kaikkien jo perjantaina Instagramissa vilahtaneiden pakettien sisällöt teille!

Jos omat syksyn Mini Rodinit on vielä hankkimatta, MiniMintissä kaikki kyseisen merkin uutuudet nyt postikuluitta, joten kipinkapin ostoksille!

Ihanaa maanantaipäivää kaikille♥ Illalla tulossa parisuhdepostausta sisältäen urpoja kuvia musta ja Otosta, pysykää kuulolla!