Ette uskokaan kuinka ikävä mulla on ollut tätä että saan tulla lörpöttelemään teille päivän tai viikon kuulumiset, kertoa mitä kaikkea ihanaa neiti on oppinut, sanonut ja tehnyt sekä tulla kyselemään teidänkin kuulumisianne! Nyt ajattelin vihdoin kamalan pitkäksi venyneen tauon jälkeen alkaa postailemaan normaaliin tahtiin, eli niin usein kuin kerkeän! Muuttohässäkkä tässä on vasta aluillaan ja tulee varmasti jonkinverran vaikuttamaan postaustahtiin jossain vaiheessa, mutta koitan silti postailla niin usein kuin kerkeän. Muutto on tosiaan kolmen viikon päästä keskiviikkona, enkä millään enää jaksaisi odottaa! Eilen käytiin taas kerran kurkkimassa uuden talon liepeillä että miltäs siellä oikein näyttää ja nyt oli hommat jo niin hyvällä mallilla että pihalla olivat istutuksetkin valmiina ja lasten leikkipaikka oli ihanasti laitettu, jopa meidän sukunimetkin löytyivät jo rapussa olevasta taulusta! 

            Uuteen kotiin on tullut hamstrattua sisustustavaraa verhoista seinätarraan ja perjantaina käytiin katsomassa meille uusi sohvakin joka tuodaan viikon päästä maanantaina meille kotiin, jes! Sohva on juuri sellainen ihanuus jonka meille halusinkin, eli tummanharmaa vuodekulmadivaani (mikä sanahirviö!!) ihanalla kangasverhoilulla joka on kuulemma lapsiperheeseenkin juuri sopivan kestävä ja pestävä. Mun pitäis vaan vielä jatkaa enemmänkin tuota tavaroista luopumista kuin niiden hamstraamista, toisinsanoen vieläkin löytyisi myytäviä huonekaluja jos kiinnostusta löytyy! Meidän sohva on jo myyty, sekä dvd-hylly mutta ollaan nyt tultu siihen tulokseen että uusitaan myös tv-taso (toisinsanoen meidän musta kirjahylly jää tarpeettomaksi) ja sisustusvärit menee uusiksi eli mm. punaisesta IKEAn nojatuolista olisi päästävä eroon. Laitelkaa ihmeessä sähköpostia couturecouture@windowslive.com, myynnissä myös sänky, vanha tv-taso (tai ei vanha, mutta se joka oli käytössä ennen kirjahyllyä), mustavalkoinen työpöytä ja vaikka mitä muuta! En vieläkään ole saanut aikaiseksi noita laittaa myyntiin FB-kirppikselle tai huutikseen joten nyt on vielä hyvä sauma napata mitä haluaa (jos haluaa).

                Postauksen kuvamateriaali on tällä kertaa täysin mun puhelimen kamerasta peräisin, eli toisinsanoen laatu vähän on mitä on. Blogitauon aikana myös kamera on pysynyt tauolla ja sinne on kertynyt vain muutama hassu kuva, joten oon sitten räpsinyt puhelimella ettei ihan kokonaan oo tapahtumat jääneet ikuistamatta. Mä aattelin nyt kertoa vähän tauon tapahtumista, jutut eivät ole kronologisessa järjestyksessä mutta eiköhän noista vähän saa käsitystä siitä mitä me ollaan puuhasteltu!

 …Käveleskelty uuden kodin ympäristössä ja ihasteltu maisemia, enää 23 yötä muuttoon!

 … Ulkoiltu ja neiti on nukkunut monet, monet päikkärit vaunuissa!

 …Ulkoiltu vähän lisää! Miten toi neiti onnistuukin aina sammumaan istuma-asentoon ilman tuttia rattaisiin? Tiara on sellanen että se vaan alkaa nukkumaan jos nukuttaa, ihan sama ollaanko kaupassa tai vaikka rock-konsertissa, neiti pistää simmut kiinni ja alkaa koisimaan!

 …Ja vielä vähän ulkoiltu! Ja ulkoilutettu myös ihanaa nallepipoa jonka Nona-kummi antoi synttärilahjaksi kera samanlaisten lapasten ja kaulaliinan!

 …Leikitty mummun kanssa ja saatu mummulta aivan ihana mun serkun ja hänen avovaimonsa tuunaama keinutuoli Tiaralle ihanilla viidakon eläimillä ja neidin nimellä varustettuna! Tirriskän piti testata keinua niin seisten kuin istuenkin ja tuo seisominen näyttäisi kiinnostavan edelleen enemmän vaikka ahkerasti ollaan koitettu opettaa että keinussa pitäisi istuskella. Ehkä se siitä ajan kanssa oppii!

 …Oltu kipeänä, kuten Tiaran kuumeisista silmistä varmaan huomaakin. Oli se toinen niin raasuna kun makoili ja nukkui vain kokoajan ja välillä yritti jutella ja naureskella vaikka ihan selvästi oli aivan kauhea olo. Onneksi kuume laski ja neiti on terve!

…Shoppailtu! Tästä puuttuu puolet ostoksista kun en oo vielä kerennyt niitä kuvailemaan ja osa on narulla kuivumassakin kun oon pessyt ahkerasti pyykkiä, mutta löydettiin Tirriskälle ainakin kuvassa näkyvät parit perusbodyt ja -villatakki, ihana ihana ballerinahame, valkoinen nallepipo sekä fleece vk-haalarin alle. Itselleni ostin meikkejä, paidan ja ihanat viininpunaiset leggingsit joille tuo kuva ei tee kauheasti oikeutta joten pitääkin esitellä ne hieman tarkemmin kunhan tässä kerkeän!

Nyt mä luovutan, mulla on pää tosi kipeä ja tietokone ei kyllä ole paras kaveri siihen, mutta olin luvannut itselleni että tänään mä aloitan kirjoittamisen uudelleen enkä voinut/halunnut sitä lupausta rikkoa. Anonyymikommentointi lähtee nyt tämän postauksen myötä pois kokonaan, niin kauan olen sitä pähkäillyt ja nyt ajattelin sitten kokeilla, joten kiltit ihanaiset nimettömänä kirjoitelleet, jos jaksatte vain ja haluatte niin tehkää ihmeessä tunnukset niin voimme jatkaa jutustelua jatkossakin! Ihanaa alkanutta lokakuuta sekä viikkoa kaikille ja isot kiitokset vielä tsemppauksesta!♥♥

Mä en voi käsittää miten voin olla näin väsynyt, tai siis voin mutta en tajua miksi viime yönä nukuin niin huonosti! Tiara nukahti jo 19.30 ja nukkui ilman heräämisiä melkein kahdeksaan asti aamulla ja mäkin menin jo reilusti ennen kahtatoista peiton alle, mutta heräilin ihan koko yön varmaan kymmenen minuutin välein ihan itse! Aamulla väsytti niin vietävästi, sitten päätin että nukun silloin kun Tiara nukkuu päikkäreitään mutta kun ne neidin päikkärit kestää sen 40-60min kerrallaan niin enhän mä kerkeä nukahtaa niin ”lyhyessä” ajassa kun ajattelen vain kokoajan että kohta pitääkin jo herätä. No mutta toivotaan että mun viime yön heräilyongelmat jäisi viimeöisiksi eivätkä jatkuisi tänään. Saisi suunnilleen olla tulitikut pitämässä silmiä auki kun tätä kirjoittelen, älkää naurako (kovin paljoa) jos tulee kirjoitusvirheitä!

             Jotain piristystä päivään sentään toi vihdoinkin saapunut H&M:n paketti, jonka sisältöön olen enemmän kuin tyytyväinen! Mä pistin Tirriskän reppuun ja kipittelin hakemaan pakettia, se täytyy kyllä vaunujen eduksi todeta että on se vain niin paljon mukavaa työnnellä sitä tavaraa eteenpäin vaunuissa kuin kantaa! Toikaan paketti ei ihan kevyt ollut ja siihen vielä kauppakassi ja Tirriskä niin kyllä oli pian vuoden vaunutellut äiti hukassa olemattomien hauistensa kanssa. Mutta tietysti se oli vain omaa tyhmyyttäni, olisinhan voinut ottaa vaunut mukaan vain tavaroita varten mutta kun se ei käynyt mielessäkään johtuen varmaan tästä mun ihanasta väsymyksestä. Sekin jäi harmittamaan että en saanut reppuilukuvia kun ei ollut kuvaajaa ja peilin kautta saan aina vain surkeita töhryisiä kuvia aikaiseksi (pitäisi varmaan pestä peili? :D)

               Kunhan huomenna alkaa viikonloppu niin me lähdetään yhdessä koko perhe lenkille ilman vaunuja ja sitten Otto saa kirjoittaa isi testaa kantamista -postauksensa! Mä olen kokenut kantokiertueviikon todella antoisaksi ja ennenkaikkia silmiä avaavaksi. Tuntuu että oon ihan uudella tavalla saanut näyttää maailmaa Tiarallekin ja onhan se nyt maailman ihaninta kun toinen on ihan siinä lähellä kiinni! Sen verran vakuuttunut mä olen että luultavasti klikkailen oman Tulan meille kotiinkin, uskoisin että sille todella tulee olemaan tarvetta! Alkukankeuden hälvettyä löysin kuin löysinkin itsestäni kantajan (tulee mieleen joku taudinkantaja mutta siis ihan sitä lapsen kantamista meinasin), mutta kantoliinat taitavat olla meille kumminkin vielä vähän liian hoocee juttu, onneksi siis on Tula! Mutta tässäpä vähän ostoksia ja neidin kuvia:

 Äidin ihana pieni hymytyttö, miten kukaan voikaan olla noin suloinen, kultainen ja aurinkoinen?

 Bleiseri ja toppi – H&M

 Kaulus-koru, neule ja toppi – H&M

Tää kaulus-kaulakoru on ehkä suloisin asuste mitä oon koskaan nähnyt ja se kyllä virkistää virttyneemmänkin villapaidan ihan uudennäköiseksi! Mä oon enemmän kuin tyytyväinen, ihana räiskyvän makea statement-koru jollaista oon mun garderobiini kaivannutkin. Ainut paha juttu vaan että oon nyt aivan lääpällään kaulus-koruihin ja kaupat on niitä pullollaan, mikä on todella huono yhdistelmä, koska kohta mun korulaatikot varmaan pursuaa noita eri väreissä ja malleissa!

Joku tuntui ainakin StatCounterin mukaan käyvän kiihkeää negatiivissävytteistä keskustelua mun tyylistä itsensä kanssa tuon mun edellisen postauksen kommenttiboxissa. Täytyy kyllä todeta että tällä hetkellä oon mun tyyliini tyytyväisempi kuin koskaan! Oon onnistunut karsimaan turhuuksia pois ja keskittymään enemmän ajattoman tyylikkäisiin vaatekappaleisiin virttyneiden trikooviritelmien sijaan. Toki niitäkin vielä löytyy, mutta harvenevassa määrin. Oon huomannut sen että ihmisiä ärsyttää jos joku on itseensä tyytyväinen, Suomessa kun se ei todellakaan ole sallittua mutta silläkin uhalla että saan seuraavaksi julistavia kommentteja mun hirveän kauhean kamalasta ulkomuodostani, mä totean että rakastan mun vaatekaapin sisältöä, mun hiuksia, mun vartaloa ja oon tällä hetkellä ulkomuotooni tyytyväisempi kuin koskaan! KYLLÄ, itsestään saa ja pitää tykätä! Koskaan en ole tuntenut oloani niin itsevarmaksi kuin nyt, äitinä! Ja toivon että tämä tunne kantaa läpi loppuelämän ja saan sen saman itsevarmuuden tunteen välitettyä niin Tiaralle kuin mahdollisille pienemmillekin sisaruksille. Ihanaa torstai-iltaa kaikille♥

Ilmat oli sittenkin meidän reppureissun puolella ja tänään aamulla mittari näytti +26 astetta, auringossa tietysti mutta eipä se varjossa vallinnut 18 asteen lämpötilakaan eilisen hyytävän sateen jälkeen kovin epämukavalta tuntunut! Me ollaan oltu oikein ahkeria tänään Tiaran kanssa ja ennen Saran ja Eliaksen kanssa kävely-/puistoretkelle suuntaamista kerettiin pestä pyykkiä, siivoilla ja mä tein itselleni naminami savulohibageleita! Kantoreppuharjoittelut todella tuottivat tulosta ja tämänpäiväinen kävelyreissu reppuillen ei tuntunut suoraansanottuna missään! Tiarakin nautti olostaan Tulan kyydissä aivan eri tavalla kun jopa sai kuikuiltua äidin olkapäiden yli vähän maisemiakin. Riemunkiljahdukset raikasivat koko kävelyreissun ajan ja ensimmäistä kertaa mä todella ymmärsin kuinka hieno keksintö kantovälineet ovatkaan. 

         Mä oon kuvitellut ettei meillä ole ollut minkäänlaista tarvetta kantovälineille, siksi lähdinkin tälle kiertueelle mukaan että halusin testata olinko väärässä ja olinhan minä. Kyllä niille vain on ja olisi ollut tarvetta, ja voin kertoa että nyt harmittaa kovasti etten ole nauttinut pienen tuhinavauvan läheisyydestä kantaen silloin kun Tiara oli vielä pienenpieni muutaman kilon möllikkä ja hirvitti aina laittaa se kauas itsestä vaunuihin vaikka se hyvin siellä viihtyikin. Mitään en kadu, mutta sitten kun meille joskus toinen lapsi toivottavasti siunaantuu niin ostoslistan numero unona komeilee kyllä Tula! Vaikka Tiarakin on ollut aika perustyytyväinen vauva ja mun on yleensä aina ollut helppoa suorittaa esimerkiksi kotiaskareita ihan kädet vapaana kun neiti on viihtynyt itsekseen lattialla leikkien jo pienestä asti niin voisin kuvitella että vaativamman vauvan kanssa Tula olisi vastaus – jos ei kaikkiin – niin ainakin aika moneen juttuun!

 Joko nyt näyttää molempien asento vähän paremmalta? Mä en roiku eteenpäin eikä Tirriäinen taaksepäin. Tästä voitte siis päätellä että yksinkertaisten vinkkien avulla Tula on sovitettavissa myös (siis mun) bimboaivoille sopivaksi, eli se on oikeasti todella helppikäyttöinen!

 Sovittaisko me Tiaran kanssa johonkin kantoreppumainokseen? Missihymyt ja prinsessavilkutukset ainakin onnistuu molemmilta ”todella” tyylikkäästi! Nyt kun vielä muistan niin täytyy tehdä täysin asiaankuulumaton välihuomautus; eikös olekin mun hiukset nyt taas vaalentuneet parin viikon takaisesta värjäyksestä? Ja mitään en ole tehnyt niille!

 Iloinen keinuja-Tirriskä! Tiara aina taputtaa ja vilkuttaa keinussa ja kujertelee minkä kerkeää. Kikatukset ja ”kakka!” -huudot säestävät myös keinuttelua. On sillä vain ihana pieni kuusihampainen hymy!

Kotona tietysti piti meidän neiti kenkäfriikin taas kerran saada sovittaa omia vielä auttamattomasti liian suuria juhlakenkiään. Tiara aina kaivaa ne jostain vaikka veisin ne minne tahansa ja sitten se raahaa ja retuuttaa niitä perässään niin kauan että laitan ne sille jalkaan. Sitten kun neiti saa kengät jalkaan niin se ihailee niitä ja hymyilee tyytyväisenä selittäen omia ihania höpinöitään!

Vaatteista puheenollen, toivon kovasti että mun H&M -paketti vihdoin jo huomenna saapuisi niin pääsisin päivittämään mun syystyyliä. Voisin vaikka reippailla Tirriäisen kanssa hakemaan sitä jo aamulla jos on kaunis ilma (ja jos saisin sen ihanan Sinulle on paketti! -viestin vihdoin puhelimeeni)! Ja lisää vaateasiaa, reilusti yli puolet olen saanut myytyä vaatteista joista päätin luopua (ja ihan parissa päivässä!, kiitos teille ihanuuksille jotka niitä olette käyneet hakemassa!) mutta vielä on muutama pussillinen jäljellä, joten jos kiinnostaa niin nyt pikapikaa viestiä couturecouture@windowslive.com! Huonekaluistakin on osa mennyt jo, mutta niitäkin voi tiedustella samasta osoitteesta. Ihanaa iltaa kaikille ja mahtavaa huomista keskiviikkopäivää!♥

Millaisia kantovälineitä teillä on kotona? Mikä on osoittautunut parhaaksi? Missä tilanteissa kantovälineistä on ollut eniten apua? Millaisissa tilanteissa valitsisitte vaunut kantoreppua/ -liinaa mieluummin?

Tänään oli meidän kauan odotettu Oton työpaikan järkkäämä Lintsireissu ja säät tietysti osuivat taas kerran kohdalleen ja vettä tuli koko päivän kuin esterin tiedätte-kyllä-mistä höystettynä tuolla ah-niin-ihanalla syystuulella! Mutta mepäs ei onneksi säästä lannistuttu ja mä uskaltauduin jopa Oton kanssa Lintsin Rakettiin viiden vuoden tauon jälkeen ja teki mieli kiljua mutten kehdannut kun alakouluikäiset pikkupojat mun vieressäkin ottivat ihan rennosti. Tiara ihmetteli Lintsin menoa ja meininkiä ja odotteli nätisti meidän perhetutun Jaanan kanssa kun käytiin juuri tuossa mainitsemassani Raketissa ja parissa muussa Lintsin klassikkolaitteessa murun kanssa. Laitesaldo jäi sään (ja mun panikoinnin) takia aika vähäiseksi (Raketti, Viking -laiva ja Vekkula), mutta eniten me odotettiinkin Ravintola Caruzellon perhebuffettia joka ei todellakaan ollut pettymys.

                Lintsireissu sattui mahtavasti juuri kantokiertueen ensimmäiselle päivälle, niin päästiin kantorepun kanssa heti oikein tositoimiin. Ensimmäisenä voin todeta että vaunuja oli huomattavasti mukavampaa työntää Lintsin eteläportin mäkeä ylös ilman tuota (ainakin) 10-kiloista pikkuneitiä kun Otto kantoi Tirriskää Tulassa. Niin uhkarohkeiksi me ei täysinä kantountuvikkoina heittäydytty että oltaisiin lähdetty täysin ilman vaunuja matkaan, ovathan ne kätevät myös tavaroiden kuljetukseen, mutta repusta mulla itselläni ei ole toistaiseksi kuin pelkkää hyvää sanottavaa. Kuosi on tyylikäs, eikä muuten tunnu selässä yhtään pahalta (varsinkaan siihen mainitsemaani Baby Björnin rintareppuun verrattuna)! Tänään tosiaan Otto pääasiassa kantoi Tiaraa ja mä huolehdin niistä tyhjistä tavarakärryistä, mutta varmasti tulen vielä itsekin reppuun tutustumaan viikon aikana vielä eilistä varaslähtö-ensitestiä paljon perusteellisemminkin. Otto on myös luvannut kirjoittaa sen Isi testaa kantamista -postauksen omista kantokokemuksistaan, tänään tosin tuolla kaksilahkeisella paras kaveri + Wii -pelikonsoli veivät voiton Bloggerista 6-0 joten saatte tyytyä mun referaattiin Oton sanomisista, mutta toivottavasti se kelpaa!

                  Tulalla kantaminen ei kuulemma tuntunut sen kummemmalta kuin että kantaisi hyvää ja tukevaa selkäreppua ja Ottoakin miellytti Tulan yksinkertainen ulkoasu. Buffetissa oli kätevää pitää neitiä repussa niin saatiin kerrankin hakea koko perhe kaikki yhdessä ruokaa eikä toinen joutunut istumaan pöydässä odottelemassa. Se mitä meidän pitää kovasti harjoitella, on neidin reppuun asettelu (selkäpuolelle) yksin, se kun ei meiltä vielä onnistunut paketissa mukana olleista yksinkertaisista ohjeista huolimatta. Lisäksi täytyy ottaa varmaankin taapero-jatkopala käyttöön, koska Tiara ei enää ole mikään ihan pieni vauva. Tiara itse viihtyi repussa ainakin aluksi aika hyvin, mutta aina viimeistään n. puolen tunnin kanniskelun jälkeen neiti heittäytyi veteläksi ja roikotteli päätään taaksepäin, alkoi nimittäin olla jo kova kiire päästä tutkimaan Lintsiä jalkaisin eikä repusta käsin. Välillä annettiin neidin siis tutkimusmatkailla, välillä nukahtaa pienet päikkärit vaunuissa ja välillä tuijotella maailmaa aikuisen korkeudelta kantorepussa. Vaunut + kantoreppu -combolle ensimmäisenä testauspäivänä arvosanaksi täysi 10!

 Ihana, ihana Tula! Jos tilaan Tulan itsellenikin vielä joku päivä niin toi kuosi on kyllä mun suosikki, ksinkertaisen tyylikäs musta-valko-harmaa. Sisällä eka kertaa reppua testatessa Tiara keksi heti ”mukavan” jutun: ”Hei mähän voin nyt tosi helposti repiä äidin ponnaria täällä ollessani, jee!!!” Äidistä se ei ollut ihan yhtä mukavaa, mutta onneksi me käytetäänkin tuota varmaan enemmän ulkona jolloin on neidillä tumput käsissä niin ei ehkä saa niin helposti tukasta otetta.

 Vasemmalla veltto-Tiara joka halusi maahan tepastelemaan ja oikealla vastaherännyt Tiara juuri ennen kuin lähdettiin kiipeämään Lintsin jättimäkeä ylöspäin.

Äidin ihana pieni tutkimusmatkailija onnesta soikeana! Tirriäinen näyttää ihan hurjan pieneltä näissä kuvissa kun se on mun vieressä, paljon pienemmältä kuin miltä oikeasti tuntuu että se on! Ihana ilopilleri♥

Tiara seisoo jo niin tomerasti ilman tukea että! Askelia tulee hienosti jos neiti saa pitää äitiä tai isiä yhdestä sormesta kiinni (lähinnä muodon vuoksi, eihän se siitä kauheasti tukea saa) mutta jos päästää irti niin Tiara ei liiku milliäkään mihinkään suuntaan. Eli taidot alkaisivat pikkuhiljaa riittää, mutta uskallus ei vielä. Ei meillä tässä mikään kiire ole mihinkään, mutta onhan se jännittävää nähdä lähteekö Tirriäinen kävelemään ennen synttäreitä, vielä on päälle pari viikkoa aikaa! Mä pistän sen kunniaksi nyt arvaus-gallupin pystyyn tuonne blogin oikeaan laitaan niin saatte käydä arvailemassa milloin Tirriskä ottaa ensiaskeleensa, katsotaan kuka osuu oikeaan!

Oli aika hauskaa ottaa Tiarallekin ruokaa buffetista eikä tyytyä vain siihen perus purkkivaihtoehtoon vain siksi ettei olla kotona. Tiara söi minilihapullia, kurkkua, tomaattia, pari valkosipuliperunaa, muutaman makaronin mun pastasalaatista ja osan karjalanpiirakasta munavoilla. Ruoka näytti maistuvan oikein hyvin ja jälkkäriksi nappasin buffetista Tiaralle ihanaa hunajamelonia ja sekin vaikutti olevan neidin mielestä oikein herkullista, vaikkakin Tiaralla tuntui olevan vaikeuksia hiffata ettei sen kuorta voi syödä. Mutta pääasia että masu tuli täyteen!

Meillä on ollut toiminnantäyteinen viikonloppu pitkästä aikaa! Perjantaina Otto siis lähti kavereineen parin tunnin ajomatkan päähän mökille ja mä vuorostani pidin meillä tyttöjen iltaa Tiaran ja mun kavereiden Kaislan, Jassun ja Annun kanssa. Jassu värjäsi mun hiukset ja näistä tuli tosi ihanat! Mä valitsin kaupasta samasta hiusvärisarjasta astetta vaaleamman sävyn kuin viimeksi, kirkkaan tummanvaalean ja lisäksi laitettiin vaaleita raitoja. En vain ottanut huomioon sitä että mun hiukset oli haalistuneet niin paljon kahdessa kuukaudessa, että tummanvaalea väri vetäisi nää sen hetkisestä tilanteesta taas astetta tummemmaksi. Mutta ainakin sävy on nyt kohdillaan; ei enää ollenkaan punertava vaan ihanan viileä vaaleanruskea. Ja eiköhän nämä tästä taas pikkuhiljaa haalistu niin jos vaikka seuraavalla kerralla väri olisi sitten tismalleen sellainen kun haluan! Kaislan kanssa katseltiin illalla leffaa Tiaran mentyä nukkumaan ja mä sitten tietysti nukahdin taas puoli tuntia ennen loppua kuten tavallista. Mutta onneksi Kaislaa ei haitannut!

               Eilen Otto mun yllätykseksi kotiutui mökkitunnelmista jo ennen aamukymmentä ja me lähdettiin sitten reippaina koko perhe shoppailemaan Tiaralle vähän syyskamppeita. Mukaan tarttui Kappahlin välikausihaalari, Kangaroosin muotoillut ja nilkkaa tukevat hienot kengät sekä pipo ja parit lapaset. Itselleni löysin vihdoinkin Cubuksesta täydellisesti istuvat farkut kaikkien lököttävien muka-pillihousujen tilalle ja en voisi olla tyytyväisempi! Me päädyttiin siksi tuohon Kappahlin haalariin, että Tiaralle piti ostaa nyt haalari koossa 80 koska 86-kokoinen ois ollut vielä liian iso kun koitettiin paria eri merkkistä. Eli haalari ei mene enää keväällä todellakaan, joten tuntui tyhmältä ostaa pariksi kuukaudeksi superkallista merkkihaalaria kun ainakin netistä lukemieni Kappahl-käyttökokemusten perusteella Kaxs ProXtec -haalarit ovat oikein laadukkaita. Eikä mua ollenkaan haitannut sekään että upouudelle haalarille jäi kanta-asiakas alennuksen jälkeen hintaa vaivaiset 24,95 euroa! Hassua muuten sinänsä, että toi Kappahlin 80-kokoinen haalari ei ole kovin paljoa suurempi kuin meidän talveksi ostettu Molo Kidsin Pyxis -haalari, vaikka se on taas sitten kokoa 86, eli taisi myyjä olla oikeassa kun kertoi niissä olevan nafti mitoitus. Mutta tässäpä vähän näitä ostoksia!

 Mä tykkään hirveästi tuosta haalarista ja toi ötökkäheijastin pohkeessa on ihan paras! Ainoa mikä ehkä vähän harmittaa on se että haalari ei ollenkaan mätsää uusien kenkien kanssa. Kenkiä oli todella vaikea löytää kuten ennustinkin, me vierailtiin valehtelematta ainakin kymmenessä eri kenkäkaupassa ja lopulta melkein jo luovutettuamme Sokokselta löytyi nuo Kangaroosit. Jokapaikasta puuttui juuri Tiaralle sopiva koko tai sitten sopivaa kokoa oli vain tummansinisena tai musta-vihreänä. Mun haaveilemat Crocs -kumisaappaatkin jäi vain haaveeksi neidille kun kenkään jäi lähemmäs viisi senttiä tilaa Tiaran jalan lisäksi. Mutta noihin mä nyt oon todella tyytyväinen ja onneksi ainakin toistaiseksi on sen verran lämmintä ettei niitä tuon haalarin kanssa tarvitse vielä käyttääkään. Ehkä viileämpiin ilmoihin mennessä saadaan sitten kumisaappaatkin  löydettyä jotenkin ihmeen kaupalla niin pääsee neiti rämpimään kuralätäkköihin!

 Siihen oon noissa kengissä tosi tyytyväinen, että muotoillusta pohjallisesta ja erittäin tukevasta varresta huolimatta ne eivät omaa perinteistä susirumaa ensikenkälookia. Vaikka kovasti olenkin lukenut Superfiteistä ja Kavateista niin myyjä vakuutti noiden olevan vähintään yhtä hyvät. Mä en muutenkaan ymmärrä miksi ensikenkien pitäisi automaattisesti olla sellaiset nahkaiset kirjaillulla auringonkukalla varustetut nauhakengät kun ne voi yhtä hyvin olla supercoolit streetlenkkarit ja silti yhtä hyvät ja laadukkaat!

Jenkkilippupipo sopii neidin collegehaalariin täydellisesti ja oon niin onnellinen että löydettiin toinen musta pipo se kadonneen tähtipipon tilalle. Hennesin ohuet lapaset on vaunulapasiksi juuri passelit, vielä pitäisi etsiä haalariin sopivat hanskat (onko ne jotain välikausihanskoja vai mitä nykyään, mun lapsuudessa ne oli kurahanskat) ja sitten just ne kumpparit. Talveksi pitää etsiä vielä pipoja, kengät, joku kaulurisysteemi ja kunnon hanskat myöskin. Villapuku meiltä löytyy jo ja mun mummo neuloo juuri parhaillaan Tiaralle pinkkejä villasukkia valkoisten kaveriksi. Mutta siinäpä se Tirriskän vaatteista, kattokaas mun uusia byysoja!

Farkut on siis Cubuksen Abbeyt, ja mun mielestä ihan mahtavat! Ainoa mikä Cubuksessa ärsytti, oli se että jonotin sovituskoppiin 20 minuuttia sovittamaan noita farkkuja (joita ihan oikeasti on pakko sovittaa että ne istuu) siksi koska n. miljoona 12-vuotiasta (mulla ei ole mitään tuon ikäisiä vastaan) olivat ilmeisesti juuri saaneet viikkorahansa ja sillähän oli pakko rynnätä shoppailemaan (=ostamaan halvinta mahdollista perustoppia jota on aivan pakko sovittaa vaikka niitä onkin kaapissa jo seitsemän eri väreissä!). Mutta ehkä se oli vähän Cubuksenkin vika, noin suositussa ketjuliikkeessä kun luulisi olevan enemmän kuin viisi sovituskoppia mutta noh, aina ei voi voittaa. Tänään halutti ulos eilisen kaupoissa pyörimisen jälkeen ja  käytiin jo päivällä kävelyllä ja vähän puistossa leikkimässä Tiaran kanssa ja tosi hyvin neiti ainakin seisoi ilman tukea myös kengät jalassa, että ehkä se pian tottuu noihin!

Ja sitten mulla olis vielä torstailtakin muutama ulkoilukuvanen jaettavana kun on ollut aika videopainotteisia postauksia tässä viimeaikoina niin on jääneet kuvat vähemmälle!

Ja sitten aattelin vielä esitellä tän päivän asun, joka jo melkein kokonaisuudessaan näkyikin tuossa farkkukuvassa kun se oli niin yksinkertainen, mutta kun mun on pakko hehkuttaa miten paljon rakastan vieläkin viime syksynä ostettuja ihania kiilakorkoplatform-nilkkureitani (toi on sana ihan varmasti!)!

Että sellainen viikonloppu, mulla on ollut hauskaa kyllä ja ilmeisesti Otolla ja Tirriskälläkin. Tiara on oppinut sanomaan namnam syödessään ja on aivan hurmaavan söpö! Toinen suloinen juttu on että Tiara vilkuttaa aina kodille heipat kun me lähdetään yhdessä ovesta ulos, kuinka ihana pieni! Nyt mua tosin masentaa, kurkku tuntuu siltä että huomenna musta ei lähde pihaustakaan ja mun oli äsken pakko käydä hakemassa sukat jalkaan ekaa kertaa kolmeen kuukauteen kun mulla oli niin pirun kylmä, toivottavasti se ei ois kuumeen nousu mikä mua paleltaa. Ensi viikolla onkin tiedossa leffassakäyntiä Saran kanssa, Lintsireissua viikonloppuna ja varmaan kaikenlaista muutakin hauskaa. Ihanaa viikkoa teille kaikille♥