Sain tänään itse kokea sen bloggaajien (kuten myös minun) niin usein käyttämän ärsyttävän sneak peekin, kun meidän maailmanparhaat hääkuvaajat eli Täydenkuunkuvan ihanat Reetta ja Niko lähettivät mulle muutaman otoksen lauantailta. Tiesin että kuvista tulee ihan mielettömiä, sillä olen jo nähnyt kaikki boudoir-kuvauksen tuotokset joista tuli ihan uskomattomia, ja tiesin että Reetta ja Niko osaavat kyllä todella hommansa. Nyt kun olen nähnyt jo muutaman, en malttaisi todellakaan odottaa enää sekuntiakaan että näen loput, mutta toki tiedän että dokumentäärisen valokuvauksen tuhannet kuvat vievät todellakin oman aikansa ja odotan kärsivällisesti että saadaan paras mahdollinen lopputulos.

Saamani kuvat ovat ihan satunnaisia otoksia koko lauantailta niin valmistautumisesta, kuin itse illastakin ja valitsin niistä omia suosikkejani tähän postaukseen. Kuvat ovat mustavalkoisia kaikki, vaikka sain jo muutaman värillisenkin, sillä mä vaan ihastuin näihin mustavalkoisiin kun niissä on ihanaa tunnelmaa. Värikuviakin on luvassa runsaasti, älkää huoliko!

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

Mä oon niin tyytyväinen mun kampaukseen, meikkiin ja hääpukuun että en olisi voinut valita paremmin! Lisäksi olen todella tyytyväinen siihen, että valitsimme Otolle ja bestmaneille asuiksi smokit vaikka se etikettivirhe onkin. Pojat olivat niin tyylikkäinä kaikki, ja tuo Oton mustavalkoraidallinen rusetti kruunasi mielestäni kokonaisuuden! Mä tulen kertomaan yksityiskohtia meidän vaatteista, koruista ja omasta kampauksestani sekä meikistäni hääblogin puolella vielä, kunhan saan yksityiskohtaisemmat kuvat kaikesta ja pääsen kunnolla esittelemään.

Mä oon edelleen täällä ihan sekaisin lauantaista, siinä päivässä oli vaan niin uskomaton tunnelataus. Kaikki rouvat siellä ruudun toisellapuolella varmaan tietävät sen tunteen kun haluaisi vaan elää koko päivän uudelleen, uudelleen ja uudelleen? Olo on jotenkin tosi haikea, eikä mulla oikeastaan ole edes sellaista ”helpotusta” siitä että kaikki on ohi, sillä järjestelytkin sujuivat jotenkin niin kivuttomasti enkä ottanut pahaa stressiä. Mutta kai se on pikkuhiljaa hyväksyttävä, että se päivä meni jo, se meni loistavasti ja antoi meille mielettömiä muistoja, ja keksiä sitten uutta mukavaa odotettavaa keväälle!

Kiitos ihan uskomattoman paljon kaikille teille kauniista sanoistanne ja ajatuksistanne, kyynelistä joita vuodatitte meidän onnen vuoksi ja kommenteista jotka jaksoitte kirjoittaa. Mä oon niin otettu ja onnellinen siitä että siellä ruudun takana on tuollaisia huipputyyppejä♥

En tiedä mitä sanoa! Koskaan, ikinä, milloinkaan en ole ollut näin onnellinen, eilinen päivä oli täydellinen. 8.2.2014 meni niin nappiin kuin vain on mahdollista, en uskaltanut edes toivoa mitään niin ihanaa. Takki on aika tyhjä nyt, mä oon niin häkeltynyt siitä miten upeita ihmisiä meidän ympärillä on, miten aidosti ja ihanasti meidän läheiset ovat onnellisia meidän puolesta ja ennenkaikkea siitä; miten ihanan aviomiehen vaimo mulla on kunnia olla.

Kun mä kävelin eilen kohti alttaria mun papan taluttamana, mä olin yllättävän rauhallinen. Naureskeltiin papan kanssa ja heitettiin läppää muka aivan tyynenä, mutta mitä lähemmäs kävelin Ottoa, sitä enemmän mua alkoi jännittää, kuulemma mä jopa vähän tärisin. Kuitenkin sillä samalla sekunnilla kun mä siirryin Oton käsipuoleen ja me asteltiin yhdessä alttarille, mut valtasi levollinen fiilis. Miksi jännittää kun on tekemässä sitä mitä on odottanut jo kauan, rakastamansa miehen kanssa?

Se fiilis kun me viimein sanottiin toisillemme tahdon ja pujotettiin sormukset sormiin, oli aivan mieletön. Vihkiseremonian aikana mulla ei tullut yhtään kyyneltä, mutta kirkon takahuoneessa uloslähtöä odotellessa kahdelleen, ensimmäistä kertaa miehenä ja vaimona, meillä molemmilla aukesi kyllä hanat oikein urakalla. Eivät olleet illan viimeiset kyyneleet todellakaan,  mutta jokainen kyynel tuli puhtaasta onnesta. Sitä ei voi uskoa, miten on voinut ansaita jotain näin upeaa ja hienoa elämäänsä.

Kuten mun ystävä totesi Facebookissa, on kuin onnen hyökyaalto olisi pyyhkäissyt meidän päältä eilen. En tiedä mitenpäin olla, kun kiemurtelen tässä vaaleanpunaisessa rakkaushötössä. Eilinen oli niin uskomattoman tunteikas päivä, etten ole kokenut mitään vastaavaa ellei lasten syntymää oteta lukuun. Meidän häissä oli aivan mielettömiä puheita, mutta itse en pitänyt puhetta, keskityin kuiskimaan rakkaudentunnustuksia Oton korvaan. Mutta jos olisin pitänyt puheen, se mitä olisin tahtonut koko hääyleisölle tai vaikka koko maailmalle kuuluttaa, on suunnaton ylpeyteni ja rakkauteni Ottoa kohtaan.

Otto tuli mun elämään kolme vuotta sitten, mullisti kaiken ja teki musta sen ihmisen joka mä oon tänä päivänä. Me oltiin molemmat koettu kovia, mutta meidän rakkaus korjasi kaiken sen mitä aiemmin oli mennyt rikki. Me ollaan kasvettu yhdessä vanhemmiksi, ja tästä meidän yhteinen elämä vasta alkaa. En malta odottaa mitä kaikkea ihanaa saan kokea tuon rakkaan aviomiehenki kanssa vielä elämässä!

Lisää hääkuvia- videoita ja tarinoita on tulossa mahdollisimman pian, suurin osa hääblogin puolelle, sillä But I’m a human not a sandwich palailee jo pikkuhiljaa tavalliseen arkeen useammin ilmestyvine postauksineen ja kommenttien vastauksineen. Mutta vielä tänään mulla on lupa käpertyä Oton kainaloon ja unohtaa kaikki muu. Kiitos tuhannesti teille kaikille ihanille mielettömistä onnitteluviesteistä, kommenteista ja tykkäyksistä. Sen lisäksi että mä rakastan Ottoa ihan uskomattoman paljon, mä rakastan myös sitä että saan blogata ja olla tekemisissä teidän kaltaisten huipputyyppien kanssa harva se päivä. Hyvää yötä ihanat, rouva Hyttinen kuittaa!

Vielä näin pikaisesti paria päivää ennen häitä esittelen liudan meidän koristeita! Perjantaina pääsemme itse juhlapaikalle Dylan Milkiin koristelemaan, enkä malttaisi odottaa miltä juhlatila tulee näyttämään koristeiden kanssa! Hääkoristeista suurimman osan on meille tarjonnut jo aiemmissa postauksissa mainittu Juhlacenter, ja tässä postauksessa esiteltävät koristeet olemme kaikki saaneet sieltä. Jos samanlaisia halajaa omiin häihin tai vaikka synttäreihille niin kaikki löytyvät Juhlacenterin kattavasta valikoimasta.

Ensiksi esittelen kirkossa nähtäviä koristeita, joita meillä Jenkkityyliin löytyy jonkinverran. Kuten olen jo aiemminkin kertonut, Tiara toimii häissämme kukkaistyttönä ja on pestistään ilmeisen innoissaan. Kukkaistytöllä pitää tietysti olla kori kukille ja ihania ruusunterälehtiä, ja valitsimme Juhlacenteristä ivoryn värisen satiinikorin ja vaaleanpunaiset terälehdet, joilla neiti on harjoitellut jo useamman kerran kotona heittelyä ja kävelyä. Jännittävää nähdä hääpäivänä miten kukkaistyttönä toimiminen luonnistuu kaksivuotiaaltamme, paineita ei oteta, jos ei onnistu niin se ei haittaa mitään.

Mä en tiedä oikeastaan onko Suomessa tapana käyttää sormustyynyä, mutta nähdessäni ihanan pitsikuvioisen Vintage Lace –sormustyynyn, mä päätin että sellainen meille ehdottomasti tulee. Mä tykkään siitä että yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä ja mielestäni sormustyyny on ihana, juhlallista fiilistä tuova yksityiskohta sormustenantotilanteeseen.

Viimeisteltyjä  yksityiskohtia, ja hauskoja pikku katseenkiinnittäjiä ovat myös kenkätarrat. En ollut koskaan aiemmin kuullut edes kenkätarroista, ennenkuin aloin etsimään inspiraatiokuvia meidän hääkuvia varten ja törmäsin Pinterestin ihmeellisessä maailmassa lukuisiin kuviin joissa hääpari oli liimannut kenkiinsä jotkin osuvat pikkutekstit, jotka hauskasti tulivat kuvissa esiin. Kirkossa hääpari polvistuu muutamaankin otteeseen, ja silloin meidän kenkätarrat näkyvät ainakin eturiville hauskasti! Mun tarrassa lukee ”I do” ja Oton tarrassa ”She’s mine”. Mun tarra on myös hauskasti sininen väritykseltään, eli se on mun jotain sinistä -yksityiskohtani!

Me mietittiin hetken verran, että mitä hauskaa me keksitään kirkosta poistumiseen. Pohdittiin riisiä, ruusunterälehtiä, confetteja ja vaikka mitä, mutta päädyttiin siihen tulokseen että me halutaan saippuakuplia! Helmikuu ja saippuakuplat ovat ehkä vähän jännitystä aiheuttava yhtälö, täytyy toivoa että lauantaina ei ole kovin kylmä ja saippuakuplat eivät jäädy ja vieraat tarkenevat niitä puhallella. Juhlacenteristä löytyi superhauskoja hääkakun muotoisia saippuakuplia jotka me valittiin valkoisessa sävyssä.

Itse juhlapaikalle meillä on muutama ihana yksityiskohta myös, joista yksi on sormustyynyn kanssa samaa sarjaa oleva Vintage Lace -vieraskirja, ja sen kaveriksi valittu Two hearts become one –kynäsetti. Vieraskirja on mielestäni todella kaunis ja on ihanaa että se on samaa sarjaa sormustyynyn kanssa. Vaikka meillä on aika modernia tyyliä koristeluissa muuten, on kivaa että löytyy pari koristeellisempaakin juttua, jotka kuitenkin väritykseltään sopivat täydellisesti hääteemaan.

Mä oon aiemmin karkkibuffetin yhteydessä esitellyt yhden meidän huippuhienoista mustavalkoisista kylteistä, mutta nyt esittelen loputkin! Eli valitsimme Monochrome magic –hääkyltit jotka sopivat juuri eikä melkein meidän teemaan ja tuovat kivaa ilmettä juhlatilaan opastaen samalla vieraita. Karkkibuffetiin tulee tietysti Sweet treats -kyltti, mutta muitakin hauskoja kylttejä pakkauksesta löytyy:

Viimeisimpänä, mutta ehdottomasti ei vähäisimpänä yksityiskohtana on häävessapaperi. Kyllä, luit oikein, häävessapaperi! Ihan loistava keksintö, turhaakin turhempi, mutta varmasti kirvoittaa mojovan hymyn ensimmäisten vessassakävijöiden kasvoille lauantaina kun he sen huomaavat telineessä, eli siinä mielessä ei turha laisinkaan. Meille tuli vessapaperia kaksi rullaa eli se ei ihan koko porukalle varmaan riitä, mutta mielestäni hauska juttu silti että tällaistakin on ja saamme sen edes hetkeksi laittaa esille vessaan!

Muutama koriste jäi vielä pois tästä postauksesta, sillä haluan jättää joitakin yllätyksiä hääpäivällekin! Mutta aika laajan kattauksen olen nyt sekä tässä että aiemmissa postauksissa esitellyt ja loput tulette näkemään kun kuvaan valmiiksi koristellun juhlapaikan perjantaina ennenkuin päästään tositoimiin. Ne kuvat näette tosin varmaankin vasta häiden jälkeen, sillä veikkaan että ylihuomenna mulla on kädet täynnä töitä muutenkin!

Meidän häiden musiikkiasiat ovat selvinneet vasta tässä ihan viimeisten viikkojen aikana, kun tutustuin firmaan nimeltä Hurma tuotanto Facebook -mainoksen kautta. Klikkasin Hurman sivuille kiinnostuneena, kun huomasin että he tarjoavat DJ:n palveluita ja niiden lisäksi paljon muitakin esiintyjiä taikureista bändeihin, tanssiryhmiin ja tunnettuihin artisteihin. Nettisivut olivat mielestäni sopivan yksinkertaisesti rakennetut ja löysin helposti hakemani infon DJ -palveluista, samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikista muista selaamistani ohjelmapalveluiden tarjoajien sivuista.

Laitoin Hurmatuotantoon sähköpostia ja kysyin onnistuisiko DJ:n saaminen vielä näin lyhyellä varoitusajalla (kyse parista viikosta) ja Hurmalta vastattiin samantien että onnistuuhan se! En olisi ikinä uskonut että onnistun saamaan vielä hetkeä ennen hääpäivää meille huipun ja osaavan DJ:n mutta onneksi näin kävi! Mä olen siitä onnekas että Hurma halusi tehdä yhteistyötä blogini kanssa, ja näin me saimme häihimme DJ:n onnellisen sattuman kautta. Alunperin olimme suunnitelleet tekevämme vain Spotify -soittolistan, jota bestmanit hoitaisivat häissä, mutta mitä lähemmäksi hääpäivä tuli, sitä enemmän aloin kaipaamaan sitä oikeaa tunnelmannostattajaa, joka osaisi laittaa sopivan musiikin tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Lisäksi musiikista vastaaminen olisi mielestäni ollut turha lisärasite bestmaneille jotka kaasojen kanssa muutenkin jo vastaavat illan ohjelmatarjonnasta, puheista sun muista. Nyt bestmanit saavat loppuillasta heittää mirrit kaulasta nurkkaan ja vaihtaa täysin vapaalle, sensijaan että kävisivät säätämässä soittolistan kanssa vähän väliä. Lisäksi uskon että illan musikaalinen anti tulee olemaan paljon laadukkaampaa ammattimaisilla äänentoistovälineillä, ja tietenkin ammattilaisen soittamana. Kun on valinnut ammattilaisen, voi luottaa 100% siihen että musiikki sopii tilanteeseen ja toimii moitteettomasti koko illan.

Kuvat: freedigitalphotos.net  Vasen kuva by: Salvatore Vuono / Oikea alakuva by: graur razvan Ionut / Oikea yläkuva by:  frankie_8

Olimme ehtineet tehdä Oton kanssa Spotify -soittolistan biiseistä joita ehdottomasti haluamme kuulla häissämme, ja tämän listan jaoin myös DJ:mme kanssa. Mun mielestä on ihan huippua että musiikkia saa itse toivoa niin paljon kuin sielu sietää, tuoreessa muistissa on nimittäin eräänkin helsinkiläisen design -hotellin trendikkään hipsterbaarin DJ:n sanat biisitoivetta esitettäessä; ”Enhän mä tota voi soittaa, kaikki tietää sen, ei ei ei!”. Hurmalta ollaan kuunneltu kaikkia meidän toiveita ja mä en malta odottaa että päästään tanssimaan ja joraamaan kunnolla hääpäivänä!

Me ei oltu uhrattu paljoakaan ajatuksia häämusiikin tilanteeseen sopivuudelle, vaan läntätty lista täyteen lempparitamppausbiisejä. Hurman nettisivuilta löytyi kuitenkin kattavaa informaatiota siitä miten häämusiikkia kannattaa valita, ja sivuista inspiroituneena ajattelinkin käydä lempibiisejämme vielä tarkemmin läpi ja miettiä esimerkiksi sisääntulobiisiä, kakunleikkausbiisiä ja muita juttuja, jorausbiisit säästettäköön loppuiltaan. Onneksi meillä on osaava DJ joka varmasti pitää huolen siitä että volat pysyy vanhemmille ja nuoremmille sopivalla tasolla alkuillasta, ja ovat  kaakossa loppuillasta. Häätanssibiisihän me ollaankin valittu jo aikoja sitten ja sen te tulette toivottavasti kuulemaan (ja näkemään) häävideollamme.

Erilaisten ohjelma- ja hääpalveluiden lisäksi Hurmatuotanto Oy tarjoaa myös cateringia, juhlatiloja pääkaupunkiseudulla, erilaisia yritystapahtumia ja jopa lastenmusiikkia. Oma lapsuudensuosikkini, Kengurumeininki, näyttää olevan Hurman listoilla myös! Voin ehdottomasti suositella ainakin tähän astisella kokemuksella Hurmaa, ja häiden jälkeen voin sitten kertoa myös miten kaikki sujui käytännössä. Mutta mulla ei ole epäilystäkään etteikö kaikki menisi hienosti koko illan!

 Millaista häämusiikkia teillä on ollut häissänne? Bändi vai DJ? Tykkäättekö enemmän perinteisestä häävalssista vai häätanssista?

Mulla oli todella pitkään aivan kaikki auki sen suhteen, mitä mun hiuksille tapahtuu hääpäivänä, ja kuka tekee mun hääkampauksen. Vasta viimeisen viikon aikana sain itselleni varatuksi hääkampaajan (kutsukaa vaan saamattomaksi, antibridezillaksi tai mitä vaan), mutta nyt olen viimein käynyt jo koekampauksessakin ja en voisi olla tyytyväisempi kampaajavalintaani. Kampaajakseni valikoitui ihana Veera, hänet ja hänen upeat kampauksensa löytää Instagramista nimellä @ponnarikielto! Mä kävin eilen siis Veeralla koekammattavana, ja -meikattavana ja otin kuvia meidän kampaussessiosta.

Mä olin alusta asti sitä mieltä, että haluan hiukset ehdottomasti kokonaan kiinni, mutta Pinterestiä tutkaillessani hetkeksi hairahduin ajattelemaan, että haluan Brigitte Bardot -tyylisen puoliksi auki/puoliksi kiinni -kampauksen. Kavereideni ja blogikollegojeni kanssa juteltuani tulin kuitenkin onneksi järkiini, ja tajusin että laitan hiukset kiinni niinkuin aiemminkin olin ajatellut. Mielestäni näyttää arvokkaalta, ja tyylikkäältä kun tukka on kokonaan kiinni, ja harvoin sitä oikeasti tulee pidettyä mieletöntä, sliipattua nutturaa, kun taas sellainen Brigitte -kampaus on mulla aika yleinen. Hääpäivänä haluan tehdä kaiken toisin kuin yleensä!

Me kokeiltiin sekä sileää, että kiharaa nutturaa Veeran kanssa, ja tykkäsin kyllä molemmista tosi paljon! En kerro vielä kumpaan päädyttiin, niin saatte vähän jotain jännättävää, ja senverran sanon että vielä pieniä muutoksia on kampaukseen tulossa siitä mitä tämän postauksen kuvissa näkyy.

Häämeikin haluan olevan näyttävä ja tumma, mutta kuitenkin kuulas ja raikas. Meikkaan arkenakin aika reippaasti, joten olisi mielestäni hassua jos hääpäivänä kasvoilla olisikin vain häivähdys poskipunaa ja ohut kerros ripsaria. Näyttävä meikki on mun tyyliä, ja mun mielestä Veera osasi korostaa silmiäni ihan uskomattoman nätisti, mun minisilmät eivät ole varmaan ikinä näyttäneet noin nätiltä kuin ylläolevissa kuvissa!